Venäjän
sisäministeriön lehdessä ”Virantoimituksessa” (”На боевом посту”; lokakuu 2014)[2]
everstiluutnantti Timur Makoev kuvaa koskettavasti, miten 70 vuotta sitten
lokakuussa 1944 Neuvostoliiton Puna-armeija vapautti Ukrainan
natsihyökkääjistä. Ukrainan maahan ukrainalaisten ja koko Euroopan hyväksi vuodatettiin
paljon neuvostoliittolaisten sotilaiden verta: ”Näille sotilaille kuuluu nyt ikuinen kunnia taistelusta natsisotilaita
ja -komentajia vastaan. Suuren isänmaallisen sodan päivinä he osoittivat
ennennäkemätöntä rohkeutta ja sankaruutta”.[2]
Donbassin
tärkeät kaupungit olivat myös 70 vuotta sitten kovien kamppailujen kohteena: Neuvostoliiton
sisäasiainministeriön Tšekan - Yleisvenäläinen
erityiskomissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan – rohkeat miehet
vapauttivat alueet natsivallasta. Monet rohkeat miehet muistetaan edelleen:
vänrikki Karpenko, komentaja majuri Yablockin, Basili Kovalchuk, Petr Kravtsov,
Georgi Mazanashvili, Grigori Peresvet jne.[2]
Brysselin ja Washingtonin voimalla on nyt uudestaan viritetty Ukrainaan se kansanmurha, joka oli jo päättynyt 70 vuotta sitten, kun Puna-armeija karkotti Hitlerin joukot.
Brysselin ja Washingtonin voimalla on nyt uudestaan viritetty Ukrainaan se kansanmurha, joka oli jo päättynyt 70 vuotta sitten, kun Puna-armeija karkotti Hitlerin joukot.
Toissapäivänä 10.11.2014 vietettiin Venäjän poliisin päivää (День Полиции),
tarkemmin sanottuna Venäjän federaation
sisäasiainvirastojen henkilöstön päivää. Noissa juhlissa ehdotonta huippuhetkeä
edusti Anatoli Dorovskihin (Анатолий Николаевич Доровски́х)
kirjoittama rukous Молитва-Ах, мой сынок (Ah, minun poikani) vuodelta 1996 ja siihen perustuva laulu, joka tunnetaan
myös äitien hymninä Afganistanin ja Tshetsenian sotien taistelijoille («гимном
матерей бойцов афганской и чеченской войн»). Tällä hetkellä laulu nosti mieleen
surun ja myötätunnon slaavilaisten kansojen kärsimyksestä, minkä vääryyden on
Bryssel ja Washington onnistunut saattamaan veljien ja siskojen välille
Ukrainassa.
Esityksestä ja juhlasta on havaittavissa, että Venäjän
suuruus ei tule kovuudesta, vaan rakkaudesta ja kaipuusta. Siellä missä
rakkaus, ikävä ja surun ymmärrys katovat poliittisen johdon ja viranomaisten
mielistä, siellä on astuttu pitkä askel fasismiin. Venäjän sisäasiainviraston henkilöstö vuodattaa kyyneleitä, tuntevat kaipuuta ja
myötätuntoa vuosijuhlassaan marraskuussa 2014. Venäjä ei valmistaudu sotaan,
vaan rakkauteen ja elää myötunnossa.
Anatoli Dorovskih [1] on syntynyt Neuvostoliitossa
Donetskissa 23.11.1955, jossa hän suoritti ukrainankielisen koulun. Hän
suoritti palvelun Altain alueella ja tuli Moskovaan sirkus- ja
varieteekouluun. Heinäkuussa 2014
Anatoli Doroviskih on tehnyt sooloprojektia "Ataman", johon sisältyy
10 kasakkateemoihin liittyvää sävellystä.
Gorkissa 1.6.1960 syntynyt Olga
Kormuhina (О́льга Бори́совна Корму́хина) esitti Venäjän Federaation sisäasiainviraston henkilöstölle
Dorovskihin laulun ”Ah, poikani”. Hänen esityksensä on aina hyvin karismaattinen, ja niin nytkin!
Olgan mies Aleksei Belov on rock-bändin kitaristi. Laulajatar teki debyyttinsä jo keväällä 1980 Nižni Novgorodinn jazz-festivaaleilla. Vuonna 1983 hän aloitti Moskovassa musiikkipedagogisessa instituutissa opinnot. Soolouransa hän aloitti laulajana vuonna 1989. Hyvän alkuaikojen menestyksensä ohessa Olga tuli tuolloin tunnetuksi riitelystään Alla Pugatšovan kanssa. Vuoden 1993 jälkeen hän piti kuitenkin lähes kymmenen vuoden tauon esiintyjänä ja keskittyi hengelliseen elämään. Helmikuussa 2010 Olga Kormuhina oli yhtyeensä ”Gorkin puisto” kanssa Vancouverissa, jossa he tukivat Venäjän olympiajoukkuetta.
Olgan mies Aleksei Belov on rock-bändin kitaristi. Laulajatar teki debyyttinsä jo keväällä 1980 Nižni Novgorodinn jazz-festivaaleilla. Vuonna 1983 hän aloitti Moskovassa musiikkipedagogisessa instituutissa opinnot. Soolouransa hän aloitti laulajana vuonna 1989. Hyvän alkuaikojen menestyksensä ohessa Olga tuli tuolloin tunnetuksi riitelystään Alla Pugatšovan kanssa. Vuoden 1993 jälkeen hän piti kuitenkin lähes kymmenen vuoden tauon esiintyjänä ja keskittyi hengelliseen elämään. Helmikuussa 2010 Olga Kormuhina oli yhtyeensä ”Gorkin puisto” kanssa Vancouverissa, jossa he tukivat Venäjän olympiajoukkuetta.
Olga Kormuhinan karismaattinen, koskettava laulu nousee
hänen hengellisestä vakaumuksestaan. Olga [3] on kertonut eräästä
palveluksesta, jota patriarkka Aleksei II oli suorittamassa. Kun Aleksei II oli
lopettanut saarnansa, hänen pyhyytensä sanoi: ”Kiitos kuorolaulun rukouksesta. Autoitte minua kovasti rukoilemaan”.
Olgan mukaan voi laulaa eri tavalla: voi laulaa lavoilla kuin kirkossa, tai
laulaa kirkossa kuin lavoilla. Juuri tuo viimeinen on kaikkein pahin.
Laulaminen kirkossa riippuu siitä, miten ihminen rukoilee. Ihmiset, jotka eivät
rukoile, eivät voi koskaan laulaa kirkkokuorossa. Olga kehottaa löytämään
kokeneet hengelliset isät ja äidit, sillä ilman hengellisiä vanhempia ei
nykymaailmassa voi elää. Tässä hän viittaa myös Dostojevskin neuvoon. Huono
seura pilaa hyvän moraalin. Siksi yksi tärkeimmistä tehtävistä on lapsesta
alkaen löytää hyviä ystäviä.
Musiikissaan ja vakaumuksessaan Olga Kormuhina
ilmentää samaa intoa, jolla hän myös moittii ”poroporvarillista välinpitämättömyyttä”, joka on ”pahinta hengellisessä mielessä”, - ja
Olga viittaa Herran varotukseen: ”Minä tiedän
sinun tekosi: et ole kylmä etkä kuuma” (Ilm. 3:15).[4] ”Jopa viholliset ovat arvokkaampia kuin
välinpitämättömät ihmiset. Välinpitämättömyys on kuin sameutta. Viholliset
ajavat meitä rukoukseen, joka puhdistaa meitä”.[4]
Olga moittii niin sanottuja ”meidän intellektuelleja”, ”älymystöä”,
itseriittoisuudesta: ”Muistanet Jeesuksen
vertauksen rikkaasta nuoresta miehestä, joka kertoi että hänellä on jo kaikki.
Kristus käski luopua omaisuudesta ja seurata Häntä. Tämä omaisuus ei ole vain
aineellista hyvinvointia vaan myös tietoja, taitoja ja lahjakkuutta. Siitä
miehen oli hyvin vaikea kieltäytyä”. Olga kertoo hämmästelevänsä, kun
näennäisesti koulutetut ihmiset alkavat pilkata Jumalaa ja uskovaisia: ”He ovat ilmeisesti niin täynnä omaa
itsekunnioitusta, ylimielisyyttä, turhamaisuutta ja itsepetosta”.[6] Olga
kertoo havainneensa, että ulkomaalaiset etsivät Venäjää ja venäläistä henkeä,
koska ovat kyllästyneet maailmaansa. Myös Dostojevski sanoi, että Venäjän
kansaa tulee arvioida siitä, mihin se pyrkii. Olga vastaa: Ja me kaikki
tavoittelemme taivaaseen.[5]
Ah,
minun poikani,
Missä
ulkomaan teillä
sydämesi
on kylmettynyt lumessa?
Minä
rukouksin autan sinua.
Ah,
ei ilman tarkoitusta
Niin
apeasti loistaa tähti
Päällä
kaukaisen ulkomaan
Päällä
sinun ja minun kohtalon.
Olisinpa
tähti,
sinun
teittesi yllä
Näkisin
että sinä olet lähellä ja elät
Iloitsisimme
yhdessä syntymäpäivänä
Niin
hento toivo säilyy sielussa
Jos
taas taistelu –
koko
minun rakkauteni
menee
ensin ja menettää verta.
Me
lähdemme sinun kanssasi pois meidän sodastamme
ja
minun sanattomasta syyllisyydestäni.
Ah,
minun pikkuinen,
Katujen,
talojen ja kattojen keskellä
Turvattomana,
tuskin voi hengittää,
Minun
sieluni joutuu eksyksiin,
Ah,
ei ilman tarkoitusta
Niin
sitkeästi väittävät suut
Kaikki
menee ohi, ja tulee kevät
Sinä
tulet takaisin, minun poikani, minun sankarini.
Olisinpa
tähti,
sinun
teittesi yllä
Näkisin
että sinä olet lähellä ja elät
Iloitsisimme
yhdessä syntymäpäivänä
Niin
hento toivo säilyy sielussa
Jos
taas taistelu –
koko
minun rakkauteni
menee
ensin ja menettää verta.
Me
lähdemme sinun kanssasi pois meidän sodastamme
ja
minun sanattomasta syyllisyydestäni.
Olisinpa
tähti,
sinun
teittesi yllä
Näkisin
että sinä olet lähellä ja elät
Iloitsisimme
yhdessä syntymäpäivänä
Niin
hento toivo säilyy sielussa
Jos
taas taistelu –
koko
minun rakkauteni
menee
ensin ja menettää verta.
Me
lähdemme sinun kanssasi pois meidän sodastamme
ja
minun sanattomasta syyllisyydestäni.
Ah,
minun poikani,
Missä
ulkomaan teillä
sydämesi
on kylmettynyt lumessa?
Minä
rukouksin autan sinua.
[1] Wikipedia: Доровских,_Анатолий_Николаевич http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=ru&u=http://ru.wikipedia.org/wiki/%25D0%2594%25D0%25BE%25D1%2580%25D0%25BE%25D0%25B2%25D1%2581%25D0%25BA%25D0%25B8%25D1%2585,_%25D0%2590%25D0%25BD%25D0%25B0%25D1%2582%25D0%25BE%25D0%25BB%25D0%25B8%25D0%25B9_%25D0%259D%25D0%25B8%25D0%25BA%25D0%25BE%25D0%25BB%25D0%25B0%25D0%25B5%25D0%25B2%25D0%25B8%25D1%2587&prev=search
[2] В БОЯХ ЗА УКРАИНУ. Подполковник Тимур МАКОЕВ. Журнал «На боевом посту» ВВ МВД http://www.vvmvd.ru/netcat_files/5005/391/h_3cd8caefc205a896e384ff9671ca286a
[3] Ольга Кормухина: Вера в Бога - главное сокровище. http://www.slavianka.com/read/gost-nomera/Olga-Kormuhina-Vera-v-Boga---glavnoe-sokrovishe/
[4] Остров Ольги
Кормухиной http://foma.ru/ostrov-olgi-kormuxinoj.html
[5] Ольга Кормухина и Алексей Белов: А жизнь
— она такая классная! http://www.pravmir.ru/olga-kormuxina-i-aleksej-belov-a-zhizn-ona-takaya-klassnaya/#ixzz3JQ2Ty8b5
[6] Ольга Кормухина: «Бог с ними?», или
В каких случаях бьют в зубы http://www.pravoslavie.ru/smi/47571.htm
Kirjoittaja rukoilee rauhaa ja rakkautta maailmaan ja ihmissydämiin:
Kirjoittaja rukoilee rauhaa ja rakkautta maailmaan ja ihmissydämiin:
Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374
LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4
|