Tiedustelulait
tulivat tänään kiireellisinä voimaan. Sosiaalisessa mediassa
näkyy, että monet kansalaisaktivistit ovat kokeneet
huolestuneisuutta, koska pelkäävät joutuvansa epäasiallisen
kyyläyksen kohteeksi. Tietenkin ihminen tuntee normaalisti
vähintäänkin vaivautuneisuutta, jos on kyyläykseen maalitettu.
Tai jos hän on tunteeltaan niin herkkä, että kokee edes epäilyä
asiassa. Pääasiassa huolestuneisuus on kuitenkin aivan aiheetonta.
”Viranomaiset saavat turhaan etsiä minua”
Tietenkin
huolestuneisuus on aiheetonta, sillä viranomaisilla ei ole oikeasti
mitään resursseja tavallisen kansalaisen seurantaan.
Resurssit riittävät vain hyville tyypeille maksettaviin palkkoihin, joka on uuden lainsäädännön perimmäinen tarkoitus.
Oikeita agentteja lainsäädäntö ei tietenkään tavoita, minkä kansalaiset ymmärtävät hyvin: tiedustelulainsäädäntö tarjoaa vain työvälineitä kansalaisaktivistien seurantaan.
Jopa viekkaampi aktivisti voi hankkia anonyymin prepaid-liittymän, käyttää sitä erityiskäyttöön hankitussa erillisessä puhelimessa ja tietokoneessa vpn-liittymän kautta esimerkiksi venäläisessä sähköpostiohjelmassa, jota ei ole mitenkään rekisteröity tai nimetty henkilön nimeen, ei tavallisella tietokoneella ja kännykällä. Vielä parempi, jos näitä yhteyksiä ei käytä kotona eikä vakiokännykän läheisyydessä. Myös muut järjestelyt näiden lisänä sekoittavat täysin viranomaisten kyvyn kyylätä aktivistia, jos hän tahtoo kätkeytyä.
Resurssit riittävät vain hyville tyypeille maksettaviin palkkoihin, joka on uuden lainsäädännön perimmäinen tarkoitus.
Oikeita agentteja lainsäädäntö ei tietenkään tavoita, minkä kansalaiset ymmärtävät hyvin: tiedustelulainsäädäntö tarjoaa vain työvälineitä kansalaisaktivistien seurantaan.
Jopa viekkaampi aktivisti voi hankkia anonyymin prepaid-liittymän, käyttää sitä erityiskäyttöön hankitussa erillisessä puhelimessa ja tietokoneessa vpn-liittymän kautta esimerkiksi venäläisessä sähköpostiohjelmassa, jota ei ole mitenkään rekisteröity tai nimetty henkilön nimeen, ei tavallisella tietokoneella ja kännykällä. Vielä parempi, jos näitä yhteyksiä ei käytä kotona eikä vakiokännykän läheisyydessä. Myös muut järjestelyt näiden lisänä sekoittavat täysin viranomaisten kyvyn kyylätä aktivistia, jos hän tahtoo kätkeytyä.
Ymmärrettävästi
tavallinen kansalainen kokee nuo moninaiset järjestelyt turhan
vaikeaksi ja rahakkaiksi. Itse asiassa useimmat ymmärtävät
lopulta, että heillä ei ole mitään salattavaa.
Helsingin
Sanomat ei kertonut tänään kesäkuun alussa mitään
tiedustelulainsäädännön voimaantulosta. Sitäkin laajempi oli
turpo-kokemusasiantuntijan Jessikka Aron haastattelu, jossa oli pahan
edustajiksi maalitettu iso joukko suomalaisia kansalaisaktivisteja.
Näillä kansalaisaktivisteilla voi olla hyvä syy tuntea joutuvansa
tiedustelulainsäädännön mukaisen kyyläyksen kohteeksi. Jos nimi
löytyy Hesarista pahisten joukosta, silloin kyyläystä voi pelätä
syystä.
Vuosi
sitten kesällä 2018 olin etelä-Venäjällä äärimmäisen kuuman
aron laidalla. Niissä tunnelmissa vaihdoin Juha Vainion lauluun
”Käyn ahon laitaa” ainoastaan yhden sanan ”Käyn aron laitaa”.
Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt
Luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt
Tulkaa viekää sitten vaikka tuhkat pesästä
Mut' minä nautin kesästä
[Chorus]
Käyn ahon laitaa
Minä ilman paitaa
Ei estä kukaan kun matkaa teen
Vain suvituulen
Minä kutsun kuulen
Se ottaa mukaan mun uudelleen
Viranomaiset saa mua turhaan etsiä
Vielä riittää sentään jonkin verran metsiä
Enkä välitä mä kuulla yhtään uutista
Sen raatikaisen tuutista
Vakavasti
ottaen olen eräitä kertoja joutunut torjumaan viranomaisten ja
yksityisten kansalaisten huolestuneisuutta tunnelmista, joissa
epäillään seurantaa ja kyyläystä. Yhtä levollinen voi
tavallinen kansalainen olla Suomessa yhä edelleen, kuin kaukana
suomalaisten viranomaisten tavoittamattomissa kuuman aron laidalla
ilman paitaa.
Puolustusvoimien tiedustelulaitos
Suomen
Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen apulaisjohtajan paikalta
eläkkeelle jääneen eversti Martti J. Karin haastattelu
Etelä-Suomen Sanomissa 10. tammikuuta 2018 oli jännittävä.
Hänen laitokseensa liittynyt tietovuoto Helsingin Sanomille
oli tullut KRP:n rikostutkinnan kohteeksi. ESS:n
haastattelussa eversti evp. Kari varoitti Venäjää vastaan: ”Me
olemme liian sinisilmäisiä”.
Sisällöllisesti
ESS:n haastattelu oli varsin köyhä. Se antoi kuitenkin kiinnostavan
pilkahduksen siitä paranoidisuudesta ja salaliittoteorioiden
villistä kehdosta, joka mahdollisesti vallitsee Puolustusvoimien
tiedustelulaitoksella, joka vastaa käytännössä
tiedustelulainsäädännön mukaisesta valvonnasta.
Karin
mukaan Suomen valtiollisen johdon ”mahdollisia Venäjä-kytkentöjä”
ei ole riittävästi aikoinaan selvitetty. Itse
tiedustelulainsäädäntöä eversti evp. Kari kommentoi ESS:n
haastattelussa kuitenkin levollisesti:
”Turha stressata, ellet olet vakooja tai terroristi”. ”Tavallisen kansalaisen sähköpostiviestit poistetaan, jos ne tarttuvat seulaan”.
Eversti
evp. Karin levollista huomautusta ”tavallisesta kansalaisesta” ei
pidä mitenkään väheksyä, vaikka tiedustelulaitos onkin tunnettu
salaliittoteorioista ja aiheettomasti vainoharhaisuudesta. Suomessa
on korkeatasoinen viranomaisten sisäinen valvonta. Se huolehtii,
että esimerkiksi meikäläisen pappakuntoilijan sähköpostiviestit
poistetaan aivan kiireellisinä, jos ne tarttuisivat johonkin
seulaan. Jos vaikka Puolustusvoimain tutkimuslaitos olisi laittanut
kyselyn aiheesta, se olisi torpattu mitä nopeimmin, koska tavallista
kansalaista ei valvota.
Julkista mustamaalausta ja parjausta
Yleisradio
ja suomalaiset sanomalehdet uutisoivat 1. marraskuuta 2016 hyvin
laajasti saamansa tiedon mukaisesti, että Supo epäilee Venäjän
ostaneen sotilailleen kiinteistöjä Suomesta. Supo oli toimittanut
eduskunnan hallintovaliokunnalle julkisen lausunnon, jossa Supo antoi
ilmi, että nimenomaan Venäjä on tehnyt Suomessa epäilyttäviä
maakauppoja.
Iltalehti
on myös tämän esitetyn tulkinnan mukaisesti ymmärtänyt
Suojelupoliisin yleisön keskuuteen saattaman viestin, että Venäjä
valmistelisi jopa tunnuksettomien joukkojen majapaikkoja Suomesta
maakauppojen avulla.
Suojelupoliisin
eduskunnan kautta julkisuuteen saattama viesti totesi sanatarkasti
seuraavasti:
”Suomessa on havaittavissa sekä ilmiöitä, joissa voi olla kyse valmistautumisesta tulevaan vaikuttamiseen että suoranaisesta vaikuttamisesta. Toimenpiteitä, joissa saattaa olla kyse valmistautumisesta tulevaan vaikuttamiseen kriisitilanteessa, havaitaan jatkuvasti. Tällaisesta voi olla kyse maakaupoissa, joissa ei näyttäisi olevan liiketaloudellista tai kiinteistön tavanomaiseen käyttöarvoon liittyvää logiikkaa”.”Vieraan valtion lukuun toimiva maanomistaja voi kuitenkin rakentaa kiinteistölleen rakennelmia, joita vieras valtio voisi kriisitilanteessa hyödyntää esimerkiksi liikenneväylien sulkemisessa tai tunnuksettomien joukkojen majoittamisessa.”
Mikäli
valtiollisen turvallisuuden kannalta yleisön keskuuteen levitetyt
em. tiedot, mielipiteet tai viestit olisivat jopa todella aidosti
merkittäviä, niin siitäkin huolimatta Supon toimintatapa oli
poikkeuksellisen julkisuushakuinen ja varmasti omiaan luomaan
panettelua, solvausta ja epäluuloa venäläisiin kansallisen ja
etnisen alkuperän johdosta.
Suomen
rikoslaki (13.5.2011/511) määrittelee kiihottamisen kansanryhmää
vastaan 11 luvussa:
"Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammautumisen perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."
Supon
lausuntoa seuranneet mediassa ilmaistut muukalaisvihamieliset teot
loukkasivat ihmisoikeuksia ja uhkasivat oikeusvaltion periaatteita ja
demokratian vakautta. Vuonna 2003 tehtiin Euroopan neuvoston
tietoverkkorikoksia koskevaan yleissopimukseen (SopS 60/2007)
rasistisia rikoksia koskeva lisäpöytäkirja (ETS 189) ja 28.
marraskuuta vuonna 2008 tehtiin neuvoston puitepäätös rasismin ja
muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta
rikosoikeudellisin keinoin (neuvoston puitepäätös 2008/913/YOS).
Niiden tavoitteena on ollut lisätä eurooppalaista ja kansainvälistä
yhteistyötä muukalaisvihamielisten lausumien leviämisen
torjumiseksi. Suomessa SUPO ja media ovat kuitenkin lisänneet tuota
vihamielisyyttä viime vuosina.
Niin
kuin HE 317/2010 määrittää lainsäädännön ja käytännön
nykytilan:
”Kiihottamisrikoksessa yleisön keskuuteen levitetään lausuntoja tai tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää.”
Tuollaisen
suorastaan rikollisen julkisen kiihotustoiminnan jälkeen tavallinen
suomalainen saattaa joutua turhaan epäluuloon ja huolestua ikään
kuin hän joutuisi myös kyyläyksen kohteeksi uuden lain nojalla,
vaikka todellisuudessa hän ei vain hyväksy suomalaisen agendamedian
ja Supon harjoittamaa länsiliittouman informaatiovaikuttamista,
jossa kylvetään poliittisia ja sotilaallisia likaisia tarpeita
varten vihaa ja epäluuloa Venäjää ja venäläisiä vastaan sekä
viritetään samassa yhteydessä salaliittoteorioita
kansallismielisestä kritiikistä haittamaahanmuuttoa vastaan.
Tavallisen
suomalaisen ei pidä kuitenkaan olla huolissaan yleisen ilmapiirin
paranoidisuudesta huolimatta, sillä käytännössä
viranomaistoiminta ja sen oikeudellinen valvonta ovat poliittisesti
neutraalia sekä oikeudellisesti tasapuolisuutta ja yhdenvertaisuutta
suojaavaa. Supo huolehtii tiedustelulainsäädännön suomista
tehtävistä tasapuolisesti, ei mitenkään kiinnostu tavallisesta
suomalaisesta, jolla on mielipide. Supo on itse luvannut, että se ei
ole niin vainoharhainen kuin sen julkiset esitykset medialle ja
eduskunnalle antaisivat olettaa.
Viranomaisten ylilyönnit torpataan heti
Suomen
Puolustusvoimien Tutkimuslaitos otti toista vuotta sitten yhteyttä
eversti Karin johtamaan sotilastiedusteluun allekirjoittaneen
pitkäaikaistyöttömän osa-aikaisen wc-siivoojan ja pappakuntolijan
selvittämiseksi. Epäselväksi on jäänyt, oliko tehtävänä
selvittää mahdollista cooper-testin suorituskykyä vai wc-pönttöjen
lukumäärää siivoustyön jälkeen.
Martti
J. Kari ei ole henkilökohtaisesti kiistänyt eikä vahvistanut, onko
Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen kyseisen pyynnön jälkeen
sotilastiedustelun vastavakoilu (sekä KRP, joka sai myös saman
yhteydenoton) aloittanut sähköpostien ja muun tietoliikenteen
kyyläämisen tai jotkut muut tiedustelutehtävät. Se tiedetään
aivan varmasti, että tuloksena ei ole kuitenkaan ollut mitään
”löytöä”, koska mitään ei ole ”löydettävissä”.
Melkein
yhtä varmana voidaan olla, että viranomaisten keskinäinen
omavalvonta on torpannut tavalliseen kansalaiseen kohdistetut
epäluuloisuudet ja kyselyt. Jos yksittäinen viranomainen intoutuu,
systeemi suojelee tavallista kansalaista siinä tilanteessa!
Esimerkiksi Suomessa Journalistiliitto ja Naton hybridilaitos tunnetaan vainoharhaisuudestaan. Molemmat ovat blokanneet pappakuntoilijan Twitterissä, vaikka heille ei ole koskaan mitään viestiä lähetetty. He varautuvat jo etukäteen. Suomalaisen systeemin hyvä omavalvonta näkyy siinä, että Journalistiliiton ja Naton hybridilaitoksen vainoharhaisuudella ei ole lopulta mitään merkitystä, kun tiedustelulain mukainen valvonta on kyseessä. Silloin tavallinen kansalainen ei ole kohteena, vaikka Journalistiliitto ja Naton hybridilaitos kokevat juuri tavallisen kansalaisen vihollisekseen.
Esimerkiksi Suomessa Journalistiliitto ja Naton hybridilaitos tunnetaan vainoharhaisuudestaan. Molemmat ovat blokanneet pappakuntoilijan Twitterissä, vaikka heille ei ole koskaan mitään viestiä lähetetty. He varautuvat jo etukäteen. Suomalaisen systeemin hyvä omavalvonta näkyy siinä, että Journalistiliiton ja Naton hybridilaitoksen vainoharhaisuudella ei ole lopulta mitään merkitystä, kun tiedustelulain mukainen valvonta on kyseessä. Silloin tavallinen kansalainen ei ole kohteena, vaikka Journalistiliitto ja Naton hybridilaitos kokevat juuri tavallisen kansalaisen vihollisekseen.
Martti
J. Kari on ollut keskeinen henkilö tiedustelulainsäädännön
laadinnassa. Tuossa laissa on kyse siitä, mitä oikeaa tulosta yli
20 miljoonan euron sijoittaminen tiedustelutoimintaan, ”väärän
tiedon jahtaajille”, saa aikaan Suomesssa.
19.4.2017
julkaistut sivumäärältään massiiviset mietinnöt antavat erään
ikävän näytteen tarkoitusperistä: Puolustusministeriön
sotilastiedustelua varten mietintö 394 sivua ja Sisäministeriön
siviilitiedustelua varten mietintö 452 sivua. Sisällöltään
näissä on runsaasti päällekkäisyyksiä.
Massiivinen
sivumäärä kätkee massiivisen määrän vastaamatta jätettyjä
vakavia ongelmia, joista pienin on esitettävät noin 20 miljoonan
euron vuosittaiset lisäkulut kaikenlaisen tiedustelun
mahdollistamiseksi.
Sotilastiedustelun tarpeellisuus määritellään esityksen sivulla 12 ”informaatio-operaatioilla” ja ”hybridivaikuttamisella”. Sivulla 29 sotilastiedustelun mietinnössä todetaan ”sosiaalisen median” keskeisyys sotilastiedustelulle.Siviilitiedustelumietinnössä nähdään uhkien luonteeksi, että osallistujat ”kommunikoivat yli valtiorajojen”. Tätä varten tarvittaisiin ”uhkien taustalle olevien valtiollisten ja ei-valtiollisten tahojen tunnistamista”. Siviilitiedustelumietintö luonnehtii esityksen tavoitteeksi suojautua ”valemediaa” ja ”väärän tiedon levittämistä vastaan” (s. 127).Yksityiskohtaisissa perusteluissa painotetaan, että ”tiedustelumenetelmien käyttö ei olisi rikossidonnaista” (s. 182).
Tiedustelulainsäädännön
mietinnön jälkeen on entistäkin selvempää, että ankarasti
totuutta puolustavan vaihtoehtoismedian aktivistien ei tarvitse olla
huolissaan. Heitä ei suinkaan kyylätä. Ongelmana on ”valemedia”
ja sen aktivistit. Suomessa ei ole tiettävästi ”valemediaa”,
jos agendamediaa ei lueta siihen. Lainsäädäntö on pikemmin
varautumista tulevaisuuteen, jos tuollainen valemedia ilmaantuisi
suomeksi.
Arkinen tavallinen pappakuntoilija
En tiedä, milloin minut olisi
kutsuttu ja kuka olisi minut nimittänyt Kremlin trolliksi, koskapa
oma kokemukseni elämästäni on ollut hyvin tavanomainen, jopa
arkinen. En ole tavannut ketään merkittävää venäläistä tai
muuta ulkomaista henkilöä, jolla olisi poliittinen tai
sotilaallinen asema, en edes suuria mediapersoonia ole tavannut.
Julkinen leikinlasku ja yksittäinen epäluuloisuus ovat eri asioita,
kuin vakava harkinta ja sen mukainen viranomaistoiminta. Jälkimmäinen
on lopulta tärkeää uuden lainsäännön voimaantulon jälkeen.
Venäläisen huippupoliitikon
Vladimir Žirinovskin asiamies Suomessa George Paile piti aivan
varmana 2000-luvun alussa aiemman kokemuksensa perusteella mm.
eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa, että puhelintani ja
sähköpostiani poliisi tulisi kuuntelemaan ja seuraamaan, vaikka
poliisi ei ikinä asiaa tunnustaisi eikä ikinä käräjäoikeudelta
kyselisi lupia. Tuollainen epäluuloisuuteen perustuva maailma oli
ihan outo, koska mitään salaisuuksia ei ole puhelimessa tai
sähköpostissa (eikä missään muuallakaan). Nykyään tiedetään
viranomaisten toistuvista vakuutteluista, että epäluuloisuuteen ei
ole todellakaan mitään perusteita – ei silloin muinoin, eikä
nykyään tiedustelulainsäädännön voimaantulon jälkeen.
Minulta kysyttiin muutama vuosi
sitten poliisin valvonnassa, onko mediassa tai kirjoissa kirjoitettu
minusta, valvotaanko tai seurataanko minua. Miten koen asian? Siihen
vastasin silloin, että mielestäni ei mitenkään poikkeuksellisesti
ainakaan valvota – niin kuin eurooppalainen käytäntö, elämäni
on rentoa ja kivaa. Lisäksi minun piti selittää, miten tulen
toimeen taloudellisesti, kun jo vuosia aiemmin olisin romahtanut
taloudellisesti kirkkoherranviran päätyttyä. Kerroin, että
köyhäähän tämä elämä on. Uusia vaatteita en ole ostanut
moneen vuoteen. Noiden vastausten jälkeen kaikki muutkin
tunnustukseni, että RT-kanava löysi minut puhelinsoitolla ja Iranin
suurlähettiläs löysi minut puhelinsoitolla, olivat vain
ärsyttämässä lisää kyselijöitä. Olen näin täysin vilpitön
ja avoin, koska en voinut nähdä mitään merkillistä siinä, jos
joku ihminen löytää minut puhelimella.
Minulla ei ole mitään
jännittäviä ja suuria rajojen yli ylittäviä suhteita eikä edes
suomalaista poliittista aktivismia. Tilanne on varmasti toisenlainen
ihmisillä, joilla on noita suhteita ja aktivismia. Kukaan ei Supossa
tai ulkomaantiedustelussa enää ainakaan nykyään tunne nimeäni,
missään rekisterissä ei ole nimeäni: Pappakuntoilija on ehkä
innokas, mutta vain lenkkipoluillaan. Poliisi on jo kysynyt kerran
seurannasta ja saanut riittävän vastauksen, että en tunne mitään
seurantaa. Hullujen huoneelle joutaa jokainen tavallinen kansalainen,
jos tuntee itsensä seuratuksi, sillä tiedustelulainsäädäntö ja
viranomaiset ovat selvästi vakuuttaneet, että tavallinen
kansalainen voi olla huoleton.
Johtopäätöksenä on kaikesta
koetusta ja nähdystä helppous rentoutua, odottaa kesän helteitä,
jotta Suomessakin voi ottaa kuumalla säällä paidan pois. Mikään
viranomainen ei kyylää tavallista kansalaista.
Terveisin,
Juha Molari
pappakuntolija
Jessikka Aroa kohdistunut uhkailu, herjaus ja naurettavaksi tekeminen on selkeästi täyttänyt rikoksen kriteerit, ja osa niitä harjoittaneista on saaneet tuomionsa, ja ovat siis rikollisia. Sinun harjoittamasi ironia Aroa kohtaan kielii lähinnä katkeruudesta, ehkä kateudesta, eikä siten tavoita informatiivisuudessa oikein mitään.
VastaaPoistaOlen jossain määrin eri mieltä kanssanne. (1) Kirjoitatte "uhkailu, herjaus ja naurettavaksi tekeminen..." Tuollaista rikollisuutta ei pidäkään hyväksyä. Silti kaiken kritiikin nimeäminen tuohon joukkoon ei olisi rehtiä. Mielestäni käräjillä ei myöskään tuomittu noissa asioissa. (2) En ymmärrä, miksi voisin olla "katkera" tai "kateellinen" Arolle, sillä en todellakaan halua liikkua niissä piireissä, joissa hän on. Olen moittinut Aroa siitä, että hän ilmeisesti tahallaan vääristää tai johtaa harhaan niin kuin BBC-haastattelu on sellainen propaganda. Sitä en hyväksy.
PoistaKiitos kirjoituksesta. Hyvä, että asiaa pidetään esillä.
VastaaPoistaOnko kyse suomalaisten omasta aikaansannoksesta vai onko takana jokin direktiivi.
Linkki hallituksen esitykseen laiksi.
VastaaPoistahttps://intermin.fi/tiedustelu
Tässä kohta, jossa ei ole käytetty periaatetta "Puhtain asein puhtaan asian puolesta":
Suojelupoliisi saa käyttää vääriä, harhauttavia tai peiteltyjä tietoja, tehdä ja käyttää vääriä, harhauttavia tai peiteltyjä rekisterimerkintöjä sekä valmistaa ja käyttää vääriä asiakirjoja, jos se on välttämätöntä siviilitiedustelun suojaamiseksi.
Huomio kiinnittynee sanoihin "jos se on välttämätöntä".