EU-seminaarissa syyskuussa 1997

Havaitsen, että yli kymmenen vuotta vanha tapaus on herännyt taas keskusteluihin, ei toki minun tähteni, vaan Toimi Kankaanniemen suhteesta Suomen Kristilliseen liittoon ja Suomen hallitukseen.

Tuota vanhaa ”raporttia”, jota Usko ja rukous –keskustelukanava siteeraa, en ole itse kirjoittanut. Ehkä sen vuoksi sillä perusteella on mahdollisuus arvailla poliittisista näkemyksistäni enemmän kuin stalinisti- tai kommunistipappi leimoista.

 Vastustin syyskuussa 1997 voimakkain sanoin paranoidisen poliittisuskonnollisen kuvan luomista. Tämä oli siis jo ennen kuin olin tehnyt aihepiiriä sivuavaa väitöskirjaani tai olisin naimisissa venäläisen vaimoni kanssa. Toki tunsin hänet jo tuossa vaiheessa ja olin heti pian seminaarin jälkeen matkustamassa Pietariin.

 Tässä alla mainittu Torniaisen kirjoittama raportti, jossa viitataan meikäläiseen tammikuussa 1998.

X X X X

SUOMEN SANOMAT NRO 1 / TAMMIKUU 1998 Antti Torniainen julkaisi siis raportin nimellä:
EU:n ja mikrosirun vastustus Suomessa kasvaa

Tuhat kristittyä pedonmerkkiä vastaan Jyväskylässä

Lauantaina 20.9 pidettiin Jyväskylässä "Vastuu on meidän"-ryhmän järjestämä mikrosiruseminaari, joka kääntyi mahtavaksi EU:n ja tulossa olevan pedonmerkin vastaiseksi mielenilmaukseksi. Osanottajia oli paikalla noin tuhat, ja suurin osa heistä oli eri kirkkokuntiin ja uskonsuuntiin kuuluvia uskovia kristittyjä. Kahta henkilöä lukuunottamatta kaikki läsnäolijat ilmoittivat haluavansa Suomen välitöntä irrottamista EU:sta ja torjuivat yhtä yksimielisesti myös suunnitteilla olevan valvontamikrosirun sijoittamisen kansalaisten ihon alle.

Tilaisuudessa vallitsi voimakas kristillisisänmaallinen, itsenäisyyden ja laillisuuden palauttamista vaativa ilmapiiri.

Kahdeksan asiantuntijaa

Seminaarin puheenjohtajana toimi Suomen Kristillisen Liiton Jyväskylän paikallisosaston puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Juhani Starczewski. Seminaariin kuuluvaan paneelikeskusteluun osallistuivat Päivi Hentunen kuluttajavirastosta, tiedetoimittaja Pertti Jotuni, kansanedustaja Toimi Kankaanniemi, Via Dolorosa ry:n varapuheenjohtaja Markku Lappalainen, helluntaisaarnaaja, lähetystyöntekijä Veli Lavia, mikrosiruasiantuntija Tony Mishima, pastori Juha Molari evankelisluterilaisesta kirkosta ja filosofian maisteri Antti Torniainen Vapaan Suomen Liitosta.

Mikrosiruseminaarin puheenjohtaja piti ensin johdantopuheenvuoron, jossa hän mm. esitteli paneelikeskustelun osanottajat. Ajatus järjestää tällainen seminaari syntyi vuonna 1995 Mikkelissä pidetyssä Suomen Kristillisen Liiton kuntaparlamentissa. Sen aikana kansanedustaja Tauno Pehkonen puhui mikrosirun asentamisesta eläimiin ja viittasi samalla Johanneksen Ilmestyksessä (Ilmestyskirjassa) mainittuun pedonmerkkiin. Pehkonen kuuluu maa- ja metsätalousvaliokuntaan, jossa asia tuli esille käsiteltäessä eläinsuojelulaissa mainittuja vähän kipua tuottavia toimenpiteitä. Tämän johdosta Juhani Starczewski ehdotti mikrosiruseminaarin järjestämistä.

Johdantopuheenvuoron jälkeen Suomen Kristillisen Liiton Jyväskylän paikallisosaston varapuheenjohtaja Juha Lappalainen luki Raamatusta mm. esivaltaa käsitteleviä kohtia ja johdatti läsnäolijat rukoukseen.

Mikrosiru on vaaraton?

Päivi Hentunen selosti aluksi Suomen kansalaisille tarkoitettua sähköistä identiteettiä ja siihen liittyvää henkilökorttia. Hän pyrki rauhoittamaan ilmapiiriä korostamalla, että tulossa oleva järjestelmä on jatkuvasti poliittisen vallan valvonnan alainen. Aikaa sen toteuttamiseen on vuoden 1999 loppuun. Sähköisen henkilökortin avulla on mahdollista asioida tietoverkoissa, ja ihmisen tunnistaminen on yksinkertaista ja joustavaa. Tarkoitus on helpottaa eikä vaikeuttaa elämää, eikä laitonta tietojen yhdistämistä tulla sallimaan. Sähköisen kortin hankkiminen on täysin vapaaehtoista, eikä sillä ole mitään tekemistä ihon alle asennettavan mikrosirun kanssa.

Omassa alustuspuheenvuorossaan Pertti Jotuni tuki Hentusen ajatuksia korostamalla, ettei tulossa oleva kortti liity mitenkään ihonalaiseen mikrosiruun. Kortin ottaminen on vapaaehtoista, eikä asiaan sisälly mitään hengelliseltä kannalta väärää. Jotuni viittasi edelleen siihen, että ihon alle asennettavaa mikrosirua koskevat tiedot ovat ristiriitaisia, eikä ainakaan hän tiedä, onko sellaista asennettu ihmiseen. Hän pyrki rauhoittamaan kuulijoita, jotta nämä jättäisivät koko mikrosiruasian Jumalan haltuun. Toisaalta Jotuni viittasi siihen, että kehitys yhä elektronisempaan suuntaan on väistämätöntä.

Juha Molari käsitteli Ilmestyskirjan 13. lukua. Hän selvitti, että oikeaan käteen ja otsaan kiinnitetty tai kaiverrettu tai poltettu merkki on aikoinaan vanhalla ajalla ollut uskonnollisen kannatuksen ja palvonnan merkki. Juutalaisillakin oli merkit - toorateksti ja nauhat - otsassa ja oikeassa kädessä. Pedonmerkki on Antikristukseen kohdistuvan uskonnollisen palvonnan ja väärän uskonnon merkki. Molarin mukaan ei mikrosiruasiasta saisi tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä, sillä tulevaisuutta koskevissa ennustuksissa on erehdytty ennenkin. Myöskään katolista kirkkoa ei hänen mielestään pidä liiaksi pelätä.

Uhka on todellinen

Toimi Kankaanniemi selosti menneiden aikojen tunnistamismenetelmiä. Hän mainitsi, että esimerkiksi Yhdysvaltain lentokentillä ihmiset - mm. rikolliset - voidaan sähköisesti tunnistaa myös kämmenestä eikä vain korteista. Hänen mielestään kehitys kulkee kohti mikrosirun asentamista ihmiseen. EU:lla tulee olemaan tässä asiassa merkittävä rooli. Suomea ollaan viemässä sen kansalaisilta mitään kysymättä Euroopan rahaliittoon eli EMU:uun, jonka tulevalla keskuspankilla on laajat valtuudet. Suuri vaara piilee siinä, että korkein päätöksenteko EU:ssa on mitä suurimmassa määrässä salaista. Kankaanniemi näki todellisen uhkan myös roomalaiskatolisen kirkon vaikutusvallan lisääntymisessä EU-Euroopassa ja luterilaisen kirkon lähentymisessä siihen. Hän pohti kysymystä siitä, miten katolisen kirkon vastaisten henkilöiden lopulta käy.

Markku Lappalainen viittasi siihen, kuinka vaikeaa uskovan kristityn usein on olla selvillä siitä, kuinka pitkälle hän voi pelastustaan menettämättä mennä sähköisten tunnistusvälineiden vastaanottamisessa. Merkitseekö ehkä jo tällaisen kortin ottaminen pedonmerkin ottamista? EU on Markku Lappalaisen mielestä tulevan Antikristuksen valtakunnan esiaste, jossa vallitseva demokratiavaje helposti johtaa pakkovaltaan ja tämä edelleen mikrosiruun ja pedonmerkkiin.

Veli Lavia on se henkilö, jonka välityksellä mikrosirun asentamista ihmiseen koskevat amerikkalaisen tri Colin Sandersin tiedot ovat lähinnä tulleet Suomeen. Mm. toiseen tessalonikalaiskirjeeseen nojautuen Lavia käsitteli alustuspuheenvuorossaan Jeesuksen toiseen tulemiseen liittyviä tapahtumia, ja korosti, että nykyisenä aikanakin uskovat saavat levätä ja olla rauhassa Jumalan turvissa. Hän mainitsi myös, että mikrosiru voidaan sijoittaa ihmiseen monella eri tavalla, ja käsitteli puheenvuorossaan lukuisia asiaa koskevia ulkomaisia artikkeleita.

Antti Torniainen totesi, että mikrosiru on kaikkien aikojen tehokkain hallitsemiskeino, jota tulevat diktaattorit varmasti käyttävät. Siitä tulee pedonmerkki sijoitettaessa sen informaatioon luku 666. EU:lla ja sen keskuspankilla on oikeus määrätä, että kauppaa saa käydä vain mikrosirun avulla. Suomen EU-jäsenyys on laiton, ja siitä aiheutuu valtaosa nykyisistä yhteiskunnallisista epäkohdista. Esivaltana Suomessa on perustuslain mukaan kansa. Raamattu opettaa, että osana esivaltaa uskovilla kristityillä on velvollisuus vastustaa laittomuutta. Mikäli uskovat sen sijaan edelleen hyväksyvät laittomuuden, he lopulta väistämättä ottavat myös pedonmerkin. Heidän ja kaikkien muiden kansalaisten tuleekin nousta rauhanomaiseen taisteluun Suomen irrottamiseksi EU:sta ja itsenäisyyden ja laillisuuden palauttamiseksi. Vain tekemällä loppu laittomuudesta voidaan pedonmerkki-mikrosirun tuleminen Suomeen torjua.

Mikrosiru ja asennuslaite näytteillä

Tony Mishima esitteli Trovan-merkkisiä mikrosiruja ja sitä injektioruiskun kaltaista laitetta, jonka avulla mikrosiru asennetaan eläimeen. Hän mainitsi, että mikrosirulla varustetussa kortissa olevat tiedot voidaan lukea sähköisesti 90 senttimetrin päästä. Lintuja, joihin on sijoitettu mikrosiru, on mahdollista valvoa satelliiteista käsin. Mishima ei sanonut tietävänsä, onko mikrosirua tähän mennessä asennettu ihmisiin.

Vilkas yleisökeskustelu

Alustuspuheenvuoroja seurasi vilkas keskustelu kommenttipuheenvuoroineen ja yleisökysymyksineen. Suomen Kristillisen Liiton hallituksen jäsen, maanviljelijä Krister Boije totesi olevansa EU:n kahleissa, mutta vastustavansa jyrkästi pedonmerkkiä ja pitävänsä tiukasti kiinni markasta. Fil. tri, fyysikko Ilkka Lilja Vapaan Suomen Liitosta kumosi jyrkästi tietämättömyyteen perustuvina henkilön sähköisen tunnistamisen projektityöryhmälle työtä tehneen konsultti Heikki Penttisen väitteet, ettei mikrosiruja vielä olisi asennettu ihmisiin. Monet potilaat ovat saaneet sen hammaslääkärissä ollessaan nukutettuina, samoin Englannin kuninkaalliset ja useat vapaaehtoiset. Heikki Junttila Asikkalasta selitti omassa puheenvuorossaan, että tiedemiesten, mm. amerikkalaisen Colin Sandersin mukaan mikrosirun välityksellä voidaan vaikuttaa ihmisen mentaliteettiin ja hallita hänen mieltään. Selväksi tuli keskustelussa myös se, että ihonalainen mikrosiru on erittäin vaarallinen ase, jonka avulla ihmistä todella voidaan estää käymästä kauppaa ja samalla riistää häneltä toimeentulomahdollisuudet.

Kristityn velvollisuudesta taistella rauhanomaisesti pahaa, valhetta ja laittomuutta vastaan syntyi ihmeellistä kyllä läsnäolevien uskovien välillä erimielisyyttä. Jotkut katsoivat, että Raamattu suorastaan vaatii uskovaa tällaiseen toimintaan. Toiset taas olivat sitä mieltä, ettei uskovan tule taistella edellä mainittuja pimeitä asioita, EU:ta, mikrosirua ja pedonmerkkiä vastaan. Jumala pitää heistä huolen, eikä heidän itsensä tarvitse tehdä mitään. Tällaisiin väitteisiin vastattiin, ettei Jumalan huolenpito poista uskovan velvollisuutta tehdä oikein ja edes yrittää noudattaa Herran tahtoa.

Keskustelun aikana kysyttiin, mistä asiasta alkaa ihmisen sitoutuminen Antikristukseen eli petoon ja hänen merkkiinsä. Vastaukseksi tuli, että tällainen sitoutuminen alkaa uskovan kohdalla silloin, kun hän hyväksyy laittomuuden.

Yleisön kanta: irti EU:sta!

Monien EU:n ja mikrosiru/pedonmerkin vastaisten puheenvuorojen johdosta seminaarin puheenjohtaja tiedusteli yleisöltä, ketkä haluavat Suomen pysyvän EU:n jäsenvaltiona. Vain kaksi läsnäolijaa, toinen heistä evankelisluterilaisen kirkon pappi, nostivat vastaukseksi kätensä ylös. Sellaisia henkilöitä, joilla ei ollut minkäänlaista kantaa, ei paikalla ollut yhtään. Mikrosiruseminaarin huipentuma tuli, kun puheenjohtaja kysyi läsnäolijoilta, ketkä kannattavat Suomen irrottamista EU:sta. Melkein kaikki - yhteensä noin tuhat - nostivat vastaukseksi kätensä ylös.

Runsas ilmaisjakelumateriaali

Mikrosiruseminaarin yhteydessä jaettiin ilmaiseksi runsaasti eri kristillisten yhteisöjen kirjallista materiaalia, mm. Via Dolorosa ry:n ja Suomen Vanhauskoiset ry:n lehtiä sekä Kaarlo, Kalervo ja Olavi Syvännön kustantamia Israel-aiheisia julkaisuja. Yleisö otti mukaansa myös tuhansia Suomen Sanomien numeroita ja lentolehtisiä sekä Vapaan Suomen Liiton lehtiä. Jaetussa materiaalissa oli erittäin paljon todellista tietoa pedonmerkki-mikrosirusta, EMU:sta, EU-jäsenyyden laittomuudesta ja muista Suomessa jatkuvasti harjoitetuista laittomuuksista. Kasettimyynti oli niinikään vilkasta.

Suurin EU-vastainen tapahtuma vuosikausiin

Kokonaisuutena mikrosiruseminaari ja siihen liittyvät tapahtumat olivat suurin EU-vastainen tilaisuus Suomessa vuosikausiin. Yleiset tiedotusvälineet eivät kuitenkaan julkaisseet juuri minkäänlaisia selostuksia siitä, vaikka paljon pienemmät tapahtumat olivat esimerkiksi lehdissä ja televisiossa saaneet runsaastikin tilaa ja aikaa. Suomessa vallitseva sensuuri toimi jälleen kerran tehokkaasti.

Mikrosiruseminaarin taustalla vaikutti valtava näkymätön voima - Pyhä Henki - joka etsii itselleen purkautumiskanavaa käytännön tasolla. Suomen kansa, varsinkin uskovat kristityt, alkavat herätä näkemään ne laittomuudet, joiden avulla suuret väestöryhmät on saatettu ahdinkoon ja hätätilaan. Vähitellen aletaan myös tajuta, että Suomi on valehdellen ja rikollisin keinoin - maanpetoksen ja valtiopetoksen avulla - liitetty EU: hun. Suomalaiset ovat nousemassa rauhanomaiseen taisteluun itsenäisyyden ja laillisuuden palauttamiseksi - kun näin tapahtuu, on voittokin varma.

X X X X


Mitä ajattelen nyt yli 10 vuoden jälkeen?

Em. raportti kertoi luonnollisesti tiivistetysti sen, mitä itse sanoin tarkoituksellisesti kritiikkinä Raamatun käytöstä poliittisen fantasian ponnahduslautana.

Matka oli aika pitkä Helsingistä Jyväskylään, jotta kertoisin, ettei pelätä tarvitse sillä sairaalla tavalla kuin 1000 ihmistä siellä pelkäsi ennen ja jälkeen seminaarin.

 Toki matka oli ihan mukava, sillä minulla oli silloin upouusi V6-moottorilla varustettu Saab "kaikilla herkuilla".

Itse asiassa arvostelin Jyväskylän seminaarissa myös sitä, että uskonnolliset fantasiat ovat myös liiketoimi, kun ihmisiä on koolla tuhatmäärin ostamassa uskonnollisten fanaatikkojen lehtisiä ja kirjasia, joissa ennustetaan EU-tulevaisuutta.

Ilmaisaineiston ohessa oli myös maksullista aineistoa, josta raportti vaikenee syystä tai toisesta. Raportista ilmenee, että olin tuossa tuhannen ihmisen seminaarissa yksi niistä kahdesta puhujasta ja kädennostajasta, jotka eivät suostuneet näkemään Euroopan Unionissa demonista pahan valtakuntaa.

Toinen henkilö, joka uskalsi olla eri mieltä kuin 1000 ihmisen hysteerinen porukka, oli Päivi Hentunen kuluttajavirastosta.

Tilannehan oli mitä voimakkain tunteiden kannalta. Toimi Kankaanniemi ja hänen apulaisensa kohottivat uskonnollista hurmosta Ilmestyskirjan avulla EU:ta vastaan, jonka jälkeen puheenjohtaja pyysi niitä henkilöitä nostaa kätensä ylös, jotka kaikesta huolimatta tukevat EU-jäsenyyttä.

Minulla on tapana aina tukea opposition oikeutta mielipiteisiin, joten tuossa tilanteessa ymmärsin heikommaksi osapuoleksi EU-jäsenyyden kannattajat. Kuka uskaltaisi kiihkomielisten uskovaisten keskuudessa sanoa, että hän ei vastusta Euroopan Unionia?

En ole muuttanut vieläkään näkemystäni. Minä ymmärrän – ja ymmärsin jo tuohon aikaan –EU:n haasteet Suomelle.

Erityisenä haasteena on, että Suomi voi marginalisoitua EU:ssa, kun sillä ei ole kuitenkaan kaikkea valtaa omiin asioihinsa.

Toisena ongelmana pidin erityisesti oman rahapolitiikan häviämistä - erityisesti euron myötä -, jolloin puunjalostusteollisuus voi kokea kovia, kun devalvaatiokeinottelu jää pois. Tehokkaan pitää nyt olla oikeasti tehokasta, järkevän pitää olla nyt oikeasti järkevää.

Siitä huolimatta olin silloin sitä mieltä – ja olen edelleen samaa mieltä – että kansantalouden näkökulmasta synergia-edut, yhteenkuulumisen edut, ovat suuremmat kuin tappiot. Pienen kansantalouden edellytykset kestää suurten toimijoiden spekulaatioita ovat riittämättömät. Niin ne olivat siihen aikaan, tuskin Baltian valtioiden vahvuudet ovat omien rahojensa kanssa sen suuremmat nyt 2000-luvulla kuin Suomella tuohon aikaan. EU-jäsenyyshän ei ole sama asia kuin euro, vaikka nämä kulkevat hyvin käsi kädessä keskenään.

Synergiaedut kuitenkin kärsivät sitä myötä, mitä suuremmaksi byrokratiaksi EU-koneisto muodostuu. Silloin EU:n kilpailuetu on syöty pois ja järjestelmästä on tullut itseään selittävä itsetarkoitus, byrokraattinen eläin jota pitää ruokkia.

Missään tapauksessa en suostu lopunajallisten uhka- ja pelkokuvien virittämiseen sekä sen mukaisiin vainoharhaisiin uskomuksiin.

Tämä periaatteeni ei ole siis syntynyt vasta nyt poliittista ja ideologista paranoidisuutta käsittelevän väitöskirjani tai venäläisen vaimoni myötä, vaan se oli jo syyskuussa 1997 selvää, vaikka en ollut vielä naimisissa venäläisen naisen kanssa enkä ollut kirjoittanut väitöskirjaani tästä näkökulmasta (olin käsitellyt lähinnä kyynistä yhteiskunnan halveksuntaa tutkimuksissani).

Jo 1997 korostin (ja myös paljon aiemmin, sillä minuthan tiedettiin kutsua puhujaksi tuhathenkiseen seminaariin!), että paranoidisuus palvelee tiettyjen mielipidejohtajien omaa ”liiketoimintaa” ja kannattajien ryhmähengen rakentamista, mutta estää terveen kriittisen järjen käyttöä ja vapaata mielipidemuodostusta.

Tuota paranoidisuutta on moneen suuntaan: sitä on Venäjää vastaan, samanlaista on Euroopan Unionia vastaan, jne. Olen kirjoittanut ja puhunut kaikenlaista paranoidisuutta vastaan, vaikka tällä hetkellä erheellisesti kriitikot väittävät minun puhuvan vain Venäjän puolesta russofobiaa vastaan.

Tahdon siis käsitteellisesti pitää selvästi erillään toisistaan, keskenään sekoittamatta, luuloharhaisen ja vihaa virittävän "paranoidisuuden" ja plus/miinus -näkökulmia esille tuovan realistisen, rationaalisen arvioinnin.