Vastaus Espoon hiippakunnan kurinpitoasiamies Ari Liikasen vaatimuksiin

Kuva: Juha Molari antoi vastauksen kurinpitoasiamiehen rangaistusvaatimuksiin

Espoon tuomiokapitulille

P. Michaelin loosin vapaamuurari, entinen sotilaslakimies, nykyään Mikkelin kaupungin lakimies varatuomari Ari Liikanen on tehnyt Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin kurinpitoasiamiehenä vaatimuksen kurinpitorangaistuksesta Juha Molaria vastaan.

Kuva: Ari Liikanen perustee 9.6.2011 päivätyssä vaatimuksessaan kurinpitotuomiota sillä seikalla, että Kavkaz Centerin ja Finrosforumin kantelijat eivät ole poliittisia toimijoita, vaan yksityishenkilöitä


Puuttuu täysin näyttö

Tätä vaatimusta luonnehtii aivan läpeensä, että vaatimuksen perusteena olevan moitittavan käytöksen suhteen puuttuu täysin näyttö tai näytöksi Liikanen kirjoittaa tuomiokapitulin esityksen avulla ”tapahtumien kulun” ja kirjoitusten ”lauseita” ikään kuin dokumentoiden, vaikka todellisuudessa väitetyt tapahtumien kulut ja esitetyt lauseet ovat täysin ilman yhteyttä reaalimaailmaan.

Kyse on siis sepitetystä ja manipuloidusta näytöstä sikäli kuin näyttöä tarjotaan.

 Ari Liikanen kirjoittaa ensimmäisellä sivulla vaatimusten ensimmäisessä kappaleessa, että olisin syyllistynyt mm. ”virkavelvollisuuksien vastaiseen toimintaan”, ”virkavelvollisuuksien laiminlyömiseen” ja ”virka-aseman sopimattomaan käyttämiseen”, mutta hän ei sanallakaan esitä näyttöä edellä mainittujen röyhkeiden väitteittensä tueksi.

Eräät Molarin nimiin sepitetyt lauseet ovat jopa Liikasen esittämän vaatimuspaperin lukijalle täysin käsittämättömiä, koska Ari Liikanen on sijoittanut näihin yksittäisiin lauseisiin niin useita kieliopillisia virheitä. Näiden lauseiden sijaintia Juha Molarin teksteissä ei ole mitenkään mahdollista paikallistaa annettujen päivämäärien tai muiden tunnistetietojen avulla, jotka ovat myös sepitettyjä.

Tällaisia ovat mm. sivun 2 kohta 2: Liikanen ei anna mitään luotettavaa tunnistetietoa tekemälleen ”sitaatille”. Sivun 2 kohta 1 on myös voimakkaasti manipuloitu ”sitaatti”, jossa ilmeisen kaukana toisistaan olevista alkuperäisistä lauseista on rakennettu yksi ”sitaatti”, mutta tuloksena on ollut villin ajatuskulun lisäksi myös kielioppivirheitä, jotka tekevät tekstin käsittämättömäksi.

Liikanen ei tunnista erilaisia tyylilajeja ja niiden mukaisia tehokeinoja, minkä johdosta Liikanen on rakentanut absurdit päätelmät, joissa lauseiden irrallisia osia on yhdistetty monista eri tyylilajeista juridisen asiaproosan osaksi.

Väitettyä moitittavaa videotakaan ei ole tuomiokapituli, tutkinta-asiamies ja kurinpitoasiamies mitenkään dokumentoinut tunnistetietojen perusteella Juha Molarin Internetiin lataamaksi videoksi.

Esitettyjen päivämäärien suhteen Liikanen esittää pelkkiä väitteitä, jotka nekin ovat erheellisiä. Videon konstruktiiviset pyrkimykset ja ilmaukset on tietoisesti rangaistusvaatimuksessa kätketty täydelliseen pimentoon, videoon sijoitetaan lauseita joita siinä ei ole.

Tuomio tapahtuu Iltalehden lööppi-journalismin tasolla, jossa yhteys reaalimaailmaan on jo tyystin kadonnut. Ari Liikanen kirjoittaa jopa röyhkeästi ”murhakehotuksesta”, mikä kirjoittelu ei voi olla vilpittömän kurinpitoasiamiehen ja rehellisen asianajan etiikan mukaista menettelyä.

Ari Liikanen esittää erheellisen väitteen 13.9.2010 blogiin liitetystä videotallenteesta, vaikka Molari ei ole liittänyt mitään videota 13.9.2010 blogiinsa. Ari Liikanen tekee tällaisen väitteen tarkoitushakuisesti vilpillisesti, mikä näkyy siitäkin, ettei hän dokumentoi tunnistetiedoilla väitettään 13.9.2010 Molarin sijoittamasta videotallenteesta.

13.9.2010 on Mikael Storsjön lataama videotallenne, jonka 15.9.2010 Iltalehti uutisoi moraalittomalla tavallaan.

Ari Liikanen ei anna myöskään mitään muuta tunnistetietoa sen puolesta, että Juha Molari olisi ladannut kyseisen videotallenteen.

Tarkoitushakuisuus on ilmeistä koko rangaistusvaatimuksessa yhtä hyvin kuin oli jo tuomiokapitulin asiaa koskevissa valmisteluissa yhtä hyvin tässä yksittäisessä esimerkissä kuin muissakin käsillä olevissa asioissa. Ari Liikanen kirjoittaa täysin vilpillisesti ja täysin vastoin sekä tutkimusaineiston perusteella että julkisesti saatavaa tietoa, että Juha Molari on ”myöntänyt” suorittaneensa 3.9.2010 julkisen manauksen Jukka Mallista, Mikael Storsjötä ja Ville Ropposta vastaan. Todellisuudessa Juha Molari ei ole koskaan käyttänyt ilmoituksissaan tai Beslanin tragedian kansainvälisenä muistopäivänä uskontojen välisessä rukoushetkessä kenenkään mainitun henkilön nimeä, vaan on jopa huomauttanut Huvudstadbladetin toimittajalle tämän asiattomasta leimaavasta nimienkäytöstä tapahtuman ennakkoesittelyssä.

Jukka Mallisen rinnastaminen filosofi Sokrateen kanssa on kurinpitoasiamiehen mukaan ymmärrettävissä homoseksuaalisesti loukkaavaksi, millaisen johtopäätöksen teko herättää epäilyn yhtä hyvin kantelijan, tuomiokapitulin valmistelutyön kuin rangaistusta vaativan kurinpitoasiamiehen sivistyksestä. Miten nämä tahot voivat lukea homouden Sokrates-rinnastuksen avulla, kun antiikin klassisessa kirjallisuudessa Sokrates on nimenomaisesti tunnettu homoseksuaalisuuteen kielteisesti suhtautuvaksi henkilöksi, häntä ei ole edes koskaan nimetty homoseksuaalisesti suuntautuneeksi henkilöksi, kun taas yleisemmin antiikin filosofien keskuudessa pederastiset suhteet olivat pikemmin tavanomaista kuin poikkeuksellista.

Ari Liikanen on yhdistelemällä ja muokkaamalla irrallisia lauseita yrittänyt luoda vaikutelman homoseksuaalisten vihjausten sisältymisestä blogi-tekstiini ilman että yhtään seksuaalisuuteen liittyvää sanaakaan on tekstissä.

Liikasen suorittamat lauseiden ja sanojen omavaltaiset ”yhdistämiset” ja ”muokkaamiset”, ja homo-vihjausten lakkaamaton goebbelsimäinen toisto sekä vainoharhainen epäluuloisuus Sokrates-Faidros –tulkinnan klassista tulkintahorisonttia vastaan ja liittyminen mielivaltaiseen homo-spekulaatioon paljastavat, että Ari Liikasen ratkaisu syntyy orjallisesti oman yhteiskuntamme ilmapiiristä ja kirkollisen keskustelun ylikorostuneesta homo-intressistä käsin, mistä syystä homotulkitsijat raiskaavat yhtä hyvin blogitekstini sisällön kuin Sokrates-Mallinen –rinnastuksen merkityksen klassisen tulkintalinjan.

Ari Liikanen menee jopa pitemmälle kuin tuomiokapituli esittäessään, että Juha Molari olisi julkaissut kuvan, jossa Kavkaz Centerin vaikuttajan Doku Umarovin rinnalle on istutettu Ville Ropponen ja Jukka Mallinen. Liikanen vaikenee tarkoitushakuisesti siitä, että kuvan yhteydessä on mainittu tämä ”kuvamanipulaatioksi”. Liikanen ei esitä mitään näyttöä, missä Ville Ropponen olisi julkaistu mainitussa kuvassa, sillä sellaista julkaisemaani kuvaa ei ole. Ei myöskään mitään kuvaa, josta Jukka Mallinen olisi tunnistettavissa yleisemmin. Puolikas kasvon kuva manipulaation laidassa ei ole tunnistettava kuva.

Poliittinen karikatyyri ja pilakuva ovat ilmeisesti painokoneen keksinnön ja uskonpuhdistuksen jälkeen ollut keskeinen osa poliittista mielipideilmaisua. Asenteet poliittista karikatyyria kohtaan vaihtelevat eri maissa. Myös luonnollisesti toisille karikatyyri on hauska ja toiset pahastuvat.

 Itse asiana Jukka Mallisen ja Heidi Hautalan esittäminen kriittisesti Doku Umarovin yhteydessä ei ole perusteetonta poliittista arvostelua heidän toimiaan vastaan.

Kurinpitoasiamies moittii, että kuvan perusteella henkilöt ”on ymmärrettävissä kirjaimellisesti henkilöiden yhdistämisellä terrorismiin”. Sehän on tässä juuri se huolestuttava seikka, että suomalaiset toimittajat, kirkolliset mielipidevaikuttajat ja poliitikot vaikenevat, kun Kavkaz Center on yhdistettävissä terrorismiin. Asian kirjaimellinen ilmaiseminen ei voi olla moitittavaa, vaan erityisen suositeltavaa, jotta Suomessa jatkuisi kansalaisyhteiskunnan syventyminen ja Suomen uskottavuus rauhantahtoisena demokratiana ja oikeusvaltiona kehittyisi. Niin myös Suomen integroituminen eurooppalaiseen ja kansainväliseen oikeusyhteisöön ei olisi enää kaksinaismoralistista sitoutumista pelkästään kansallisten ulko- ja sisäpoliittisten naamareiden varassa.

Suomessa poliittiset henkilökysymykset ja ulkopoliittiset intressit ovat tuottaneet dualistisen tilanteen, jossa nimellisesti sovittuja kansainvälisiä velvoitteita terrorismin torjumisessa ei noudata käytännössä erinäisiin keksittyihin vapauksiin ja varaumiin vedoten.

Oikeudellinen arvio lainvastainen

Edellä mainittua vaatimusta luonnehtii läpeensä oikeudellisen arvion merkillinen siirtäminen pois eurooppalaisen oikeusvaltion ja oikeusjärjestelmän käytännöistä eräänlaisen kirkollisen omavaltaisen ”inkvisition” vanhentuneisiin käytäntöihin, jolloin kirkolliset viranomaiset itseriittoisesti spekuloivat rikosoikeudellisilla vakavilla käsitteillä määrittäen rangaistavaa toimea ilman asianmukaista toimivaltuutta tai kelvollisuutta rikolliseksi toiminnaksi määrittämänsä asian tutkimiseksi, kun taas samanaikaisesti valtiolliset viralliset lainkäyttöviranomaiset ja oikeuslaitos (poliisi, syyttäjä, oikeuslaitos) eivät ole sanallakaan puuttuneet moittien asiaa koskeviin seikkoihin.

Kukaan kantelijoista ei ole jostakin merkillisestä syystä ollut suoraan yhteydessä
minuun (Juha Molari) mahdollisten ongelmien poistamiseksi tai epäselvyyksien selventämiseksi, vaan he ovat lähestyneet tuomiokapitulia vaatien pappisvirasta erottamista ja ovat mainostaneet vaatimuksiaan julkisesti mm. Internetissä. Jo tämä menettely antaa vihjeen kantelijoiden menettelyn epärehellisyydestä.

Kun lisäksi otetaan huomioon myös se, että minusta (Juha Molari) tehdyt kantelut liittyivät tapahtumasarjaan, jonka kantelijat ja heidän viiteryhmänsä ovat itse aloittaneet julkisilla kirjoituksillaan ja vaatimuksillaan jopa kansalaisyhteiskunnan nimissä ”Kremlin rahoittamien” antifasistien (mukaan lukien nimeltä mainiten Juha Molari) vaientamiseksi, on vaikeasti perusteltavissa julkisuudessa kahden tunnetun osapuolen välisen keskustelun jälkeen, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaatisi vain toisen osapuolen rankaisua, kuten kurinpitoasiamies vaatii pappia vastaan.

Espoon tuomiokapitulin jäsenten sekä sen tutkinta-asiamiehen ja kurinpitoasiamiehen vilpillisyys asian käsittelyssä ja kuvailussa ilmentävät erittäin moitittavaa sopimatonta käytöstä tarkastelipa menettelyä yhtä hyvin yleisinhimillisesti kuin erityisesti kirkollisen vastuunkäytön ja vallankäytön näkökulmasta.

 Jo läpi prosessin on käynyt ilmi, että tuomiokapituli on tehnyt tutkintaa ainoastaan pyrkimyksenä löytää perusteet papin tuomitsemiseksi, minkä tähden tutkinta ja tuomio ovat kovasti vääristyneet kantelijoiden tyydyttämiseksi: kantelijoiden kanssa tuomiokapituli on käynyt runsastakin vuoropuhelua, kun taas papilta on pyydetty ainoastaan kirjallinen vastaus muutaman päivän määräajassa. Tällöin on jäänyt myös tarkoitushakuisesti sivuun, että mainittu pappi on itse joutunut kantelijoiden ja heidän viiteryhmiensä moni-ilmeisen hyökkäyksen kohteeksi, mutta tuomiokapituli on liittoutunut hyökkääjiin.

Tässä punninnassa sananvapauden ja kunnianloukkauksen sekä pappisviralle sopimattoman käytöksen välillä on otettava huomioon muun muassa se, kuinka keskeisesti julkaistut ”perättömät tiedot” kulloinkin koskettavat asianomaisen henkilön perusoikeuden ydinaluetta ja kuinka välttämättömänä sananvapauteen puuttumista on tästä syystä pidettävä.

Nyt tuomiokapituli ja kurinpitoasiamies eivät ole osoittaneet mitään esittämääni tietoa perättömäksi.

Ari Liikasen mukaan Ropposen, Mallisen ja Storsjön liittyminen separatistiseen vihamieliseen toimintaan Venäjää vastaan pitäisi kuitenkin säilyttää kaksinaismoralistisena salaisuutena eikä asiaa saisi julkisesti käsitellä. Ropponen ja Storsjö ovat kuitenkin itsekin julkisesti kertoneet konflikteistaan Venäjän lainvalvontaviranomaisten kanssa.

 Mallinen on itse kirjoittanut teksteissä, joita olen kurinpitoasiamiehen moittimissa blogikirjoituksissa siteerannut, useita moitteita Venäjän lainvalvontaviranomaisia vastaan. Äskettäin Mallinen on ollut aktivisti Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliiton romuttamisessa sekaantumalla Valko-Venäjän presidentin vaaleihin.

Kurinpitoasiamies ei mitenkään kiistä väitteitteni paikkansapitävyyttä, vaan ainoastaan hän tahtoisi suojella, että Finrosforumin herrojen toimia ei käsitellä julkisesti. Tällaiseen sensuurivaatimukseen kurinpitoasiamiehellä ei ole luonnollisesti laillista oikeutta eikä myöskään vaatimuksen toteuttamiseksi toimintakykyä.

Kurinpitoasiamies on liittynyt erittäin spekulatiivisesti rakentamaansa uhka-arvioon, vaikka syyttäjä tai tuomioistuin ei ole todennut mitään vastaavaa uhkaa ketään kantelijaa vastaan.

Yhdenvertaisuuden nimissä sopisi myös kysyä, enkö itse olisi joutunut laittoman uhkauksen uhriksi huomattavasti suuremmassa määrin Kavkaz Centerin tähden, kun sivustoa toimittavat mm. pietarilaiset uusnatsit ovat kirjoittaneet minusta myös omille suljetuille VKontakte-sivustoilleen ja samat henkilöt ovat toisaalla räjäytelleet junia sekä puukottaneet lapsia?

Doku Umarovin ja muiden nimissä olen saanut Kavkaz Centerin kirjoittelun jälkeen tappouhkauksia, jotka eivät ole spekulatiivisia, vaan niissä sanotaan suoraan, että ”pää katkaistaan pois”. Juuri Mallinen ja Storsjö ovat vaatineet Kavkaz Centerin toimintaoikeutta sananvapauden nimissä.

Uhka-arviota varten kurinpitoasiamies ei esitä mitään perustelua, vaan tyytyy ”uhkan” ilmaukseen pelkästään sillä perusteella, että julkisen keskustelun toinen osapuoli kokee olonsa kiusaantuneeksi. Tällainen tulkinta ei ole ainoastaan varsin ainutlaatuinen tapaus suomalaisessa laintulkinnassa toistaiseksi uhkan tuntomerkkinä, vaan kyse on myös ilmeisen vilpillisestä pyrkimyksestä rakentaa poliittinen sensuuri perustuslain vastaisesti väärentämällä tunnettuja oikeuskäsitteitä ja –hyveitä.

Kurinpitoasiamies esittää rangaistusvaatimuspaperin sivulla 3, että ”Molari kerää ei-julkaistavaa aineistoa Mallisen taustoista”. Kurinpitoasiamies toistaa tässä yhteydessä poliittisen sensuurin vaatimuksen halveksien perustuslain vastaisesti tunnettuja oikeuskäsitteitä ja –hyveitä. Myös mahdollisen kirjan yhteydessä olen luonnollisesti tarkkaavainen julkisenkin tiedon julkaisemisessa, koska julkisuudessa olevat tiedot eivät ole aina luotettavia. Niin syntyy ilmeisemmin kohtuullisesti myös ei-julkaistavaa aineistoa yhtä hyvin Jukka Mallisen taustoista kuin myös kurinpitoasiamies Ari Liikasen vapaamuuraritaustoista ja tuomiokapitulin sidonnaisuuksista erilaisiin vihamielisiin tahoihin.

Nämä kaikki seikat ovat kurinpitoasiamiehen rangaistusvaatimuksen jälkeenkin yhä edelleen journalistisen tutkimustyöni kohteena tulevaisuudessa ilmestyvää kirjallista tuotosta varten.

Miten moitetta tai rangaistavaa tekoa voi konstruoida julkaisemattomasta teoksesta, jonka sisällöstä ei kirjoittajakaan vielä tiedä? Kyse on näin ollen alun perinkin hysteerisestä tarpeesta rakentaa sensuuri, johon kirkollinen epäasiallinen lainkäyttö on tarjonnut näennäistä tukea.

Johtopäätös

Käytökseni on ollut täysin Jumalan antaman kutsun ja Suomen kirkkolain ja kirkkojärjestyksen sekä muun lain ja yleisesti esimerkilliseksi katsotun käytöksen mukaista toimintaa pappisvirassa.

Espoon tuomiokapitulin, tutkinta-asiamiehen ja kurinpitoasiamiehen toiminta ei ole ollut sen enempää yleisinhimillisesti kuin kirkollisesti tarkasteltuna sopivaa.

 Tuomiokapituli on rakentanut rangaistusvaatimusta vilpillisesti ja aktiivisesti liittoutunut jopa julkiateistien epärehelliseen hyökkäykseen tunnustuksellista, yhteiskunnallisesti vastuullista pappia vastaan.

Lisäksi tuomiokapitulin pappisedustajat ja piispa ovat vaienneet täysin ilmeisenä näkyvästä separatistisesta ja terroristisesta vihapropagandasta, jota harjoitetaan ja tuetaan Suomesta käsin. Tämän tähden tuomiokapituli on menettänyt uskottavuutensa.

Juha Molari




- - - - - - -