”Kaikki muuttuu vielä”, vakuutti vanhempi
venäläinen rouvashenkilö tänään uimahallissa rohkaiseviksi jäähyväisiksi, kun hän
aviomiehensä kanssa poistui paikalta ja minä jäin seuraa poikani uintitreenejä.
Viikko sitten olin sattumalta tavannut tämän
iäkkäämmän venäläisen upseerin ja herrasmiehen, kun hän esitteli minulle
suomalaisen iltapäivälehden kauhukuvia venäläisistä varuskunnista Suomen rajan
tuntumassa. Hän kertoi käyneensä liki kaikissa. Juttelimme tuolloin iloisesti
pienen tovin. Tänään herra tunnisti minut jo kaukaa ja saapui heti juttelemaan.
Hän tahtoi vielä tarkistaa, mikä oli minun nimeni. Kohta hän pyysi vaimonsakin
luokseni, koska halusi esitellä meidät toisillemme ennen kuin he lähtisivät
pois uimahallista. Juttelimme uimahallin kahviossa pienen tovin.
Tämä vanha venäläinen pariskunta oli erittäin
hieno ja sivistynyt. Nämä ilmaisivat tyylikkäästi, maltillisesti ja tasapainoisesti
tuntemuksensa. Heistä sai upean tuntemuksen jalosta elämänkokemuksesta, joka
loistaa iäkkäässä ihmisessä elämänkokemuksen tuomana viisautena. Koko kehon
kieli kuvasi hyvää mielenhallintaa. Katse oli lempeä, peloton ja tuttavallinen.
Puhe oli kiihkoilematon, hyvin artikuloitu ja niin selkeä, että tällainen
suomalainenkin mies ymmärsi venäjää. Ja epäilemättä heidän päättelykykynsä oli
loistava, kun meikäläisen venäjän puutteista huolimatta he kykenivät
häiriintymättömään keskusteluun.
Jälleen kerran puhuimme amerikkalaisesta ja
suomalaisesta valitettavasta propaganda, jota harjoitetaan Venäjää vastaan.
Tällä pariskunnalla oli venäläisiä lähimmäisiä Ukrainassa. Niin heitä kävi
todella sääliksi se julmuus, jota nykyään Suomessa ja Lännessä tuetaan median
avulla. Yhdessä kuitenkin totesimme, että tavallinen suomalainen on läpeensä
kyllästynyt vihamieliseen propagandaan: monet suomalaiset ovat alkaneet tajuta
mediamme ja poliittisen eliittimme vilpillisen propagandan, jota nämä
harjoittavat Venäjää vastaan. Niin liika propaganda todella kääntyy itseään
vastaan!
Ihan kaikkialla Venäjällä voi jutella niin
nuorempien kuin vanhempien ihmisten kanssa, ja nämä kaikki ihailevat ja
kunnioittavat Suomea. Kukaan ei tahdo pahaa Suomelle! Suomea suorastaan
rakastetaan Venäjällä! Tämän venäläisen hyvätahtoisuuden tähden on suoranainen
tragedia, että Suomessa alitajuisesti puhutaan, kirjoitetaan ja tahdotaan pahaa
niin Venäjän valtiota, sen valtiojohtoa kuin tavanomaisia venäläisiä
yksityisihmisiä vastaan. Venäläinen rouva muisteli hyvällä, miten
Neuvostoliiton aikana Suomea kunnioitettiin ”hyvänä naapurina”. Sellaiset
suhteet saisivat olla ihmisten ja kansojen välillä!
Olin pahoillani ilmapiirin saastumisesta.
Vuosikaudet olin kirjoittanut hyviä uutisia Suomen ja Venäjän parempien
suhteiden puolesta, keskinäisen kunnioituksen hyväksi. Hyviä uutisia oli paljon
kulttuurin ja talouden aloilta. Nyt tuollaiset puheet ja kirjoitukset ovat
suorastaan muuttuneet kielletyiksi. Nykyään suosiota voi odottaa vain pahoilla
uutisilla Venäjästä ja Venäjää vastaan. Vanhempi rouva rohkaisi kuitenkin
synkistä näkemyksistä painokkaasti paremman huomisen puolesta: ”Kaikki vielä
muuttuu!” Hän sanoi tämän lauseen kolmeen kertaan jäähyväisiksi. Niin minä jäin
rauhallisesti seuraa poikani uintitreenejä ja luotan, että Suomen ja Venäjän
suhteet muuttuvat vielä hyviksi niin että hyvät naapurit tekevät hyvää
yhteistyötä keskenään, iloitsevat toistensa olemassaolosta, rakentavat hyvää
kumppanuutta kansalaistensa parhaaksi. ”Kaikki vielä muuttuu!”, sillä tämä
repivä ja vihamielinen toimintatapa ei voi mitenkään kestää loputtomiin, kun
kansamme ja valtiomme eivät enää sitä kestä kauan aikaa. Suomi on kohta
konkurssissa, jos kaikki ei muutu jo kohta. Niin silloin kuin nytkin suomalaisten on hyvä ymmärtää, että Venäjällä ei kukaan ajattele pahasti suomalaisista ja Suomesta.
Puhuimme
jonkin verran Ukrainasta ja Krimistä, mitä muistaen taas kaunis epävirallinen ”Krimin
hymni”, ”Sevastopolin valssi” (Севастопольский вальс), jossa on Georgi
Lvovits Rubljovin (Георгий Львович Рублёв, 1916–1955) ja Konstantin Jakovlevits
Listovin (Константин Яковлевич Листов, 1900–1983) sävel, vuodelta 1955.
Säveltäjä Konstantin Listov on kertonut, että hän loi Sevastopolin valssin
Voiton päivän kymmenenvuotisjuhliin ja Sevastopolin ensimmmäisen puolustuksen
satavuotisjuhlaan: ”Kun kirjoitin tämän laulun, näin Sevastopolin illan ja
auringon laskun. Siellä kävi viileä, raikkaasti puhaltava merituuli. Merimiehet
kulkivat valkoisissa jumppereissaan bulevardilla, jossa monen merimiehen
tyttöystävä odotti. Kaikkialla oli nuorten elämäniloa: vitsiä, naurua, tanssia.”
Kun minä kuuntelen tätä Sevastopolin valssia, niin mieleni on täynnä toivoa,
että jossain vaiheessa Suomen eliitti vapautuu ryssävihasta ja tanssiin iloisesti rinnatusten Krimin kansan kanssa kunnioittaen kansojen
itsemääräämisoikeutta, ihmisoikeuksia ja kansojen välistä ystävyyttä. ”Sevastopolin valssi” palasi takaisin
Sevastopoliin tässä unohtumattomassa ja koskettavassa konsertissa maaliskuussa
2014. ”Sevastopolin valssi” palasi kotiin, kuten ihmiset kokivat tunteikkaasti.
Näiden ihmisten iloa ja oikeuksia tahtoisin kunnioitettavan myös Suomessa, niin
kuin kaikki vielä varmasti muuttuu ja niin Suomessakin herkistytään ilosta
näiden ihmisten ilon hyväksi!
Aalto
roiskii hiljaa,
kuu
kirkkaasti paistaa,
Pitkin
merenrantaa kävelemme
Ja laulamme
ja laulamme
Ja pään yllä
humisevat
syksyisen
puutarhan lehdet.
Sevastopolin
valssi,
Kultaiset
päivät,
Minulle tien
valaisivat useasti
Silmämme
valaisivat,.
Sevastopolin
valssi
Muistavat
kaikki merimiehet
Miten sinut
unohtaa voisi,
Kultaiset
päivät!
Malahovin
mäki
laskeutuu
sumuun
Tänä yönä
tulitte laiturille
Laivoja
saattamaan
Ja sitten
laiturin reunalla
Minä
muistelin viehättävää kotia.
Sevastopolin
valssi,
Kultaiset
päivät,
Minulle tien
valaisivat useasti
Silmämme
valaisivat,.
Sevastopolin
valssi
Muistavat
kaikki merimiehet
Miten sinut
unohtaa voisi,
Kultaiset
päivät!
Palasimme
kotiin
Synnyinkotiin
Sevastopoliin
Jälleen,
kuten ennen, kukkii kastanja
Ja vieläkin
minä odotan sinua
Pitkin
Bulevardia kävelemme
Ja kuten
nuoruudessa laulamme
Sevastopolin
valssi,
Kultaiset
päivät,
Minulle tien
valaisivat useasti
Silmämme
valaisivat,.
Sevastopolin
valssi
Muistavat
kaikki merimiehet
Miten sinut
unohtaa voisi,
Kultaiset
päivät!
Kirjoittaja on rehti, sitoutumaton Suomen kansalainen, joka tahtoo hyviä ystävyyteen ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuvia suhteita Venäjän kanssa.
Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374
LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4
|