Juha Molari Юха Молaри: ”Kaikki muuttuu vielä”, jalo venäläinen rouva rohkaisi tänään

”Kaikki muuttuu vielä”, vakuutti vanhempi venäläinen rouvashenkilö tänään uimahallissa rohkaiseviksi jäähyväisiksi, kun hän aviomiehensä kanssa poistui paikalta ja minä jäin seuraa poikani uintitreenejä.

Viikko sitten olin sattumalta tavannut tämän iäkkäämmän venäläisen upseerin ja herrasmiehen, kun hän esitteli minulle suomalaisen iltapäivälehden kauhukuvia venäläisistä varuskunnista Suomen rajan tuntumassa. Hän kertoi käyneensä liki kaikissa. Juttelimme tuolloin iloisesti pienen tovin. Tänään herra tunnisti minut jo kaukaa ja saapui heti juttelemaan. Hän tahtoi vielä tarkistaa, mikä oli minun nimeni. Kohta hän pyysi vaimonsakin luokseni, koska halusi esitellä meidät toisillemme ennen kuin he lähtisivät pois uimahallista. Juttelimme uimahallin kahviossa pienen tovin.

Tämä vanha venäläinen pariskunta oli erittäin hieno ja sivistynyt. Nämä ilmaisivat tyylikkäästi, maltillisesti ja tasapainoisesti tuntemuksensa. Heistä sai upean tuntemuksen jalosta elämänkokemuksesta, joka loistaa iäkkäässä ihmisessä elämänkokemuksen tuomana viisautena. Koko kehon kieli kuvasi hyvää mielenhallintaa. Katse oli lempeä, peloton ja tuttavallinen. Puhe oli kiihkoilematon, hyvin artikuloitu ja niin selkeä, että tällainen suomalainenkin mies ymmärsi venäjää. Ja epäilemättä heidän päättelykykynsä oli loistava, kun meikäläisen venäjän puutteista huolimatta he kykenivät häiriintymättömään keskusteluun.

Jälleen kerran puhuimme amerikkalaisesta ja suomalaisesta valitettavasta propaganda, jota harjoitetaan Venäjää vastaan. Tällä pariskunnalla oli venäläisiä lähimmäisiä Ukrainassa. Niin heitä kävi todella sääliksi se julmuus, jota nykyään Suomessa ja Lännessä tuetaan median avulla. Yhdessä kuitenkin totesimme, että tavallinen suomalainen on läpeensä kyllästynyt vihamieliseen propagandaan: monet suomalaiset ovat alkaneet tajuta mediamme ja poliittisen eliittimme vilpillisen propagandan, jota nämä harjoittavat Venäjää vastaan. Niin liika propaganda todella kääntyy itseään vastaan!

Ihan kaikkialla Venäjällä voi jutella niin nuorempien kuin vanhempien ihmisten kanssa, ja nämä kaikki ihailevat ja kunnioittavat Suomea. Kukaan ei tahdo pahaa Suomelle! Suomea suorastaan rakastetaan Venäjällä! Tämän venäläisen hyvätahtoisuuden tähden on suoranainen tragedia, että Suomessa alitajuisesti puhutaan, kirjoitetaan ja tahdotaan pahaa niin Venäjän valtiota, sen valtiojohtoa kuin tavanomaisia venäläisiä yksityisihmisiä vastaan. Venäläinen rouva muisteli hyvällä, miten Neuvostoliiton aikana Suomea kunnioitettiin ”hyvänä naapurina”. Sellaiset suhteet saisivat olla ihmisten ja kansojen välillä!

Olin pahoillani ilmapiirin saastumisesta. Vuosikaudet olin kirjoittanut hyviä uutisia Suomen ja Venäjän parempien suhteiden puolesta, keskinäisen kunnioituksen hyväksi. Hyviä uutisia oli paljon kulttuurin ja talouden aloilta. Nyt tuollaiset puheet ja kirjoitukset ovat suorastaan muuttuneet kielletyiksi. Nykyään suosiota voi odottaa vain pahoilla uutisilla Venäjästä ja Venäjää vastaan. Vanhempi rouva rohkaisi kuitenkin synkistä näkemyksistä painokkaasti paremman huomisen puolesta: ”Kaikki vielä muuttuu!” Hän sanoi tämän lauseen kolmeen kertaan jäähyväisiksi. Niin minä jäin rauhallisesti seuraa poikani uintitreenejä ja luotan, että Suomen ja Venäjän suhteet muuttuvat vielä hyviksi niin että hyvät naapurit tekevät hyvää yhteistyötä keskenään, iloitsevat toistensa olemassaolosta, rakentavat hyvää kumppanuutta kansalaistensa parhaaksi. ”Kaikki vielä muuttuu!”, sillä tämä repivä ja vihamielinen toimintatapa ei voi mitenkään kestää loputtomiin, kun kansamme ja valtiomme eivät enää sitä kestä kauan aikaa. Suomi on kohta konkurssissa, jos kaikki ei muutu jo kohta. Niin silloin kuin nytkin suomalaisten on hyvä ymmärtää, että Venäjällä ei kukaan ajattele pahasti suomalaisista ja Suomesta.

Puhuimme jonkin verran Ukrainasta ja Krimistä, mitä muistaen taas kaunis epävirallinen ”Krimin hymni”, ”Sevastopolin valssi” (Севастопольский вальс), jossa on Georgi Lvovits Rubljovin (Георгий Львович Рублёв, 1916–1955) ja Konstantin Jakovlevits Listovin (Константин Яковлевич Листов, 1900–1983) sävel, vuodelta 1955. Säveltäjä Konstantin Listov on kertonut, että hän loi Sevastopolin valssin Voiton päivän kymmenenvuotisjuhliin ja Sevastopolin ensimmmäisen puolustuksen satavuotisjuhlaan: ”Kun kirjoitin tämän laulun, näin Sevastopolin illan ja auringon laskun. Siellä kävi viileä, raikkaasti puhaltava merituuli. Merimiehet kulkivat valkoisissa jumppereissaan bulevardilla, jossa monen merimiehen tyttöystävä odotti. Kaikkialla oli nuorten elämäniloa: vitsiä, naurua, tanssia.”

Kun minä kuuntelen tätä Sevastopolin valssia, niin mieleni on täynnä toivoa, että jossain vaiheessa Suomen eliitti vapautuu ryssävihasta ja tanssiin iloisesti rinnatusten Krimin kansan kanssa kunnioittaen kansojen itsemääräämisoikeutta, ihmisoikeuksia ja kansojen välistä ystävyyttä. ”Sevastopolin valssi” palasi takaisin Sevastopoliin tässä unohtumattomassa ja koskettavassa konsertissa maaliskuussa 2014. ”Sevastopolin valssi” palasi kotiin, kuten ihmiset kokivat tunteikkaasti. Näiden ihmisten iloa ja oikeuksia tahtoisin kunnioitettavan myös Suomessa, niin kuin kaikki vielä varmasti muuttuu ja niin Suomessakin herkistytään ilosta näiden ihmisten ilon hyväksi!

Aalto roiskii hiljaa,

kuu kirkkaasti paistaa,

Pitkin merenrantaa kävelemme

Ja laulamme ja laulamme

Ja pään yllä humisevat

syksyisen puutarhan lehdet.

Sevastopolin valssi,

Kultaiset päivät,

Minulle tien valaisivat useasti

Silmämme valaisivat,.

Sevastopolin valssi

Muistavat kaikki merimiehet

Miten sinut unohtaa voisi,

Kultaiset päivät!

Malahovin mäki

laskeutuu sumuun

Tänä yönä tulitte laiturille

Laivoja saattamaan

Ja sitten laiturin reunalla

Minä muistelin viehättävää kotia.

Sevastopolin valssi,

Kultaiset päivät,

Minulle tien valaisivat useasti

Silmämme valaisivat,.

Sevastopolin valssi

Muistavat kaikki merimiehet

Miten sinut unohtaa voisi,

Kultaiset päivät!

Palasimme kotiin

Synnyinkotiin Sevastopoliin

Jälleen, kuten ennen, kukkii kastanja

Ja vieläkin minä odotan sinua

Pitkin Bulevardia kävelemme

Ja kuten nuoruudessa laulamme

Sevastopolin valssi,

Kultaiset päivät,

Minulle tien valaisivat useasti

Silmämme valaisivat,.

Sevastopolin valssi

Muistavat kaikki merimiehet

Miten sinut unohtaa voisi,

Kultaiset päivät!

Kirjoittaja on rehti, sitoutumaton Suomen kansalainen, joka tahtoo hyviä ystävyyteen ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuvia suhteita Venäjän kanssa.