Pekka Toverin näkemyksiä, joita hän esittää julkisuudessa monissa tahoissa, kuten Verkkouutisissa, Iltalehdessä ja Iltasanomissa sekä Helsingin Sanomissa, olisi kiehtovaa tarkastella Jacques Lacanin psykoanalyyttisen teorian valossa. Lacan korosti, että ihmisen subjektiviteetti ei ole yksinkertainen, vaan se rakentuu monimutkaisista symbolisista, kielellisistä ja kulttuurisista tekijöistä. Lacanin teoria voisi auttaa avaamaan, miten Toverin puheissa esiintyvät syvemmän tason motiivit, tunteet ja identiteettiprosessit voivat olla osittain tiedostamattomia. Ainakin hänen sotaisa intonsa on kovin hämmentävä.
Yritän sovittaa itselleni tuttua Jacques Lacania seuraavaan kuuteen (6) tuorehkoon haastatteluun ja artikkeliin, jotta voisin nähdä mahdollisia syvempiä ulottuvuuksia Toverin puheista ja motiiveista, jotka eivät ehkä ole täysin syntyneet sotapoliittisten tai turvallisuusnäkökulmien kautta.
Lacanin teoria identiteetistä ja subjektiivisuudesta tarjoaa hyödyllisen kehikon Toverin puheiden analysoimiseen (esitän myöhemmin toisaalla seikkaperäisemmin Lacanin teoriat). Esimerkiksi Toverin jatkuva korostus sodan väistämättömyydestä ja puolustuksen voiman tarpeesta voi heijastaa hänen henkilökohtaista identiteettiään ja pelkojensa projektioita. Lacanin mukaan subjekti (tässä tapauksessa Toveri) rakentaa identiteettiään ulkoisten symbolien ja kielikuvien kautta, onhan hän jopa taustaltaan sotilas, joka vanhan ammattinsa puolesta oli jo oppinut vuosikymmenet rakentamaan identiteettiään kaikenlaisten arvomerkkien ja käskyjen kautta. Toverin puheessa toistuva motiivi, että "meillä on oikeus puolustautua", voi viitata hänen henkilökohtaiseen kokemukseensa sekä asevelvollisuudesta että roolistaan puolustuksen asiantuntijana, mikä tekee hänestä symbolisen puolustajan (Lacanin "suuri Toveri" tai "isäfiguuri").
Pekka Toverin näkemyksiä analysoidessani, on syytä ottaa toki huomioon monimutkainen geopoliittinen tilanne, johon Toverin kirjoitukset usein liittyvät. Toveri esittää näennäisesti selkeän puolustuksen Suomen valmistautumiselle ja lännen puolustukselle, mutta hänen näkemyksensä saavat myös valoa tuon subjektin sidoksista kielellisiin rakenteisiinsa.
Lacanin psykoanalyysi perustuu osittain siihen, kuinka subjekti
(ihminen) on sidoksissa kielellisiin rakenteisiin ja
yhteiskunnallisiin voimiin, jotka määrittävät sen identiteettiä
ja toimintaa. Lacanin käsite mahdottomuuden (l’impossible)
ja halu (désir) suhteesta muihin yhteiskunnallisiin ja
kulttuurisiin jännitteisiin voi tarjota mielenkiintoista pohdintaa
Toverin analyysille. Lacanin mukaan ihminen on aina tietoinen jollain
tasolla siitä, mitä ei voi saavuttaa (tämä on subjektiivinen
puute), ja tämä puute muovaa hänen toimintaansa.
1. Toverin puhe "sodan ja taistelun toivosta"
Erityisesti Toverin kommentti siitä, että ukrainalaisilla on kyky laittaa lisää miehiä rintamalle, mikäli heillä on tarpeeksi tahtoa, herättää tärkeitä kysymyksiä.
Lacanin mukaan ihmisen subjektiivisuus on erottamattomasti sidoksissa kieleen ja kulttuuriin, ja yksilön kokemus itsestään ja maailmasta on aina merkityksellisten symbolien ja yhteiskunnallisten normien määrittämä. Tässä yhteydessä Toveri esittää sodan ja taistelun tahtoa lähinnä yksilöiden motivaatiokysymyksenä, ikään kuin sodan kamppailu olisi vain määräysten ja tahdon asia – ilman, että hän huomioisi sodan tuottamia kollektiivisia traumoja ja yhteiskunnan rakenteellisia haasteita, jotka voivat estää tällaisten päätösten toteutumisesta.
Lacanin teoria subjektin jakautuneisuudesta voisi auttaa tarkastelemaan Toverin puhetta ylikorostetusta "tahtotilasta" ja sen yhteiskunnallisista ja psykologisista seurauksista. Ihmiset eivät ole pelkästään rationaalisia toimijoita, vaan heidän toimintaansa ohjaa usein syvälle juurtunut alitajunta, joka heijastaa yhteiskunnan ja kulttuurin kollektiivista psyykeä.
Tässä on myös läheinen yhteys Lacanin käsitteeseen "pieni minä" (le petit autre), joka viittaa siihen, että ihmisten toiminta heijastaa aina jollain tasolla suurta muuta, toisten odotuksia ja normeja. Toverin puheessa sodan tahtoa korostavat ehdotukset voivat olla eräänlaista projektioita, joissa hän asettaa itsensä ja muut "sotilasasiantuntijat" toisten rooliin ja näkevät maailman pelkästään "ratkaisun" kautta. Tämä voi olla vaarallista, koska siinä ei huomioida sodan tuhoisia psykologisia vaikutuksia.
2. Rauhanteon ja alueluovutusten pelko
Toveri nostaa esiin rauhanteon ja alueluovutusten mahdollisuuden. Hänen kommenttinsa siitä, että ukrainalaiset saattaisivat "tilapäisesti" hyväksyä alueluovutuksia, mutta eivät koskaan suostuisi siihen, että luovutetut alueet pysyvät osana Venäjää, tuo esiin symbolisen kamppailun, joka on keskeinen Lacanin teorioissa.
Alueluovutusten hyväksyminen olisi itse asiassa subjektiivinen nöyryytys, joka liittyy henkilökohtaisiin ja kollektiivisiin identiteetteihin. Lacan sanoisi, että tällainen tilanne herättäisi "koulukunnan" (le grand Autre) reaktion, jossa kansakunnan kollektiivinen identiteetti määritellään juuri "ei-hyväksymisen" kautta. Toverin näkemys siitä, että "uskottavat turvatakuut" olisivat ainoa ratkaisu, puhuu puolestaan turvallisuuden ja kontrollin tarpeen puolesta, joka on itse asiassa perinteinen reaktio ahdistukseen ja subjektiiviseen pelkoon menettämisestä.
Tässä yhteydessä voi huomata, että Toverin ehdottama turvallisuusratkaisu – amerikkalaisten joukkojen läsnäolo – on nimenomaan transsendentti turvaväline, joka irrottaa rauhanteon ja alueluovutusten syvemmistä psykologisista ja kulttuurisista merkityksistä. Tämä turvaväline, joka ilmenee "lupauksena" ulkoisesta voimasta, on tyyppillinen Lacanin käsittelemä "imago", jossa subjekti katsoo ulkopuolelta tulevia merkityksiä ja turvaa sen sijaan, että osallistuisi itsenäisesti oman identiteettinsä ja itsensä rakentamiseen.
3. Sodan ja rauhan symbolinen kieli
Lacanin psykoanalyysissä kieli on keskeinen rakennusmateriaali subjektin psykologiselle rakenteelle.
Toverin julkinen puhe ja hänen analyysinsä Ukrainan tilanteesta saavat merkityksen symbolisen kielirakenteen kautta. Kun hän käyttää historiallisia vertailuja (”Suomen sodan uhri”) ja puhuu sodan jatkumisesta, hän ei pelkästään tarjoa faktoja, vaan osallistuu symbolisen järjestelmän luomiseen, jossa yksilöt ja kansakunnat määritellään ei pelkästään menneiden kokemusten, vaan myös nykyisten taistelukysymysten kautta. Tämä voi johtaa "sotahulluuteen", jossa inhimillinen kokemus jää toissijaiseksi suhteessa suurempaan kollektiiviseen symboliin, jota hän ilmentää.
Esimerkiksi Toverin vertaus Suomen menetyksistä ja Ukrainan nykyisistä uhreista luo kielen kautta yhtäläisyyksiä, jotka voivat johtaa helposti ylisimplifioituihin pohdintoihin. Lacanin mukaan kielen avulla luomme ja samalla rajoitamme itsellemme merkityksiä – ja Toverin tyyli käyttää historiallisia ja geopolitiikkaa käsitteleviä vertailuja tuo näkyviin juuri tuon rajoittavan ja pelottavan symbolismin, joka estää monivivahteisen ja kontekstualisoidun keskustelun.
4. Yhdysvallat ja Euroopan rooli: Kollektiivinen turvattomuus
Toverin asettama vaatimus Euroopan puolustuksen itsenäistämisestä ja Yhdysvaltojen roolin kyseenalaistamisesta on esimerkki siitä, miten pelko ja epävarmuus tulevaisuudesta kytkeytyvät kollektiiviseen turvallisuuden rakentamiseen.
Lacanin ajattelussa tämä on eräänlainen "suuren muun" -rakenteen kyseenalaistamista, jossa Euroopan identiteetti luodaan suhteessa ulkoiseen voimaan. Kuitenkin Lacan voisi väittää, että tällaisessa kamppailussa Euroopan turvattomuus ei ole vain ulkoista, vaan syvälle juurtunutta, mahdollisesti ”asiantuntijan” itsensä henkilökohtaisesti kokemaa. Se on sisäisesti jakautunut turvattomuus, joka ilmenee poliittisina ja sotilaallisina puheenvuoroina, mutta samalla se paljastaa sen psykologisen tilan, jossa jatkuva ulkoisen turvan tarve määrittää koko alueen kollektiivista olemusta.
Toverin väite siitä, että Eurooppa pärjäisi Venäjää vastaan ilman Yhdysvaltojen tukea, on merkittävä osoitus siitä, miten hän liittää itseriittoisuuden ja itsenäisyyden käsityksiä turvallisuuden ja puolustuksen konteksteihin. Lacanin käsitys "subjektin toiseudesta" voisi tässä ilmetä Toverin suhteessa Yhdysvaltoihin, jotka hänen näkökulmastaan voisivat olla ylimääräinen, jopa häiritsevä elementti Euroopan puolustusjärjestelmässä. Toveri ei halua Euroopan jäävän riippuvaiseksi Yhdysvalloista, vaan hän korostaa Euroopan kykyä puolustaa itseään. Tämä voidaan nähdä Lacanin ajatuksessa, jossa subjekti on haluava ja samalla hylkivä, eli se ei voi koskaan saavuttaa täydellistä itsenäisyyttä ilman jollain tasolla ulkoista tukea.
Toverin visio siitä, kuinka Yhdysvallat ei ole "hylkäämässä" Eurooppaa ja että eurooppalaisten on "potkittava takaisin", voi olla pohjimmiltaan välineellistä ja tiedostamatonta halua luoda lännen asema selkeäksi vastakohtana Venäjälle. Lacanin teoria tarjoaa pohdintaa myös tästä: eurooppalaisten toiminta, joka reagoi Yhdysvaltojen ja muiden globaalien valtasuhteiden painostukseen, heijastaa heidän rakenteellista halua omata rooli maailmanjärjestyksessä – rooli, jota ei voida saavuttaa ilman Yhdysvaltojen "puuttumista".
Toveri haluaisi kenties nähdä Euroopan itsenäisenä, mutta samalla hänen lausunnoissaan piilee pelko siitä, että lännen "virheelliset" valinnat eivät ole vain poliittisia, vaan myös psykologisia – identiteetti ja valta ovat keskeisiä tekijöitä.
5. Ydinaseet ja "kansallinen turvallisuus"
Toverin pelot siitä, että Ukraina saattaa joutua turvautumaan ydinaseisiin, voivat nähdä osana Lacanin käsitystä "Suuresta Toiseesta" (le Grand Autre). Lacanin mukaan Suuri Toinen on se kulttuurinen, yhteiskunnallinen ja symbolinen järjestelmä, joka määrittelee, mitä pidetään normaalina ja hyväksyttävänä. Toverin näkemys, että Ukraina saattaa joutua ydinaseisiin turvautumaan, ilmenee laajempana pelkona siitä, että lännen ja Itä-Euroopan identiteetti olisi uhattuna. Kyse voi olla myös Toverin omasta asemasta, jonka hän kokee uhatuksi. Ydinaseiden kaltaisten "radikaalien" ratkaisujen ottaminen käyttöön on osa Toverin kielellistä ja psykologista jännitettä sen välillä, kuinka "turvallisuus" määritellään lännen näkökulmasta ja kuinka se rapautuu idän laajentuvan uhkan alla.
6. Ukrainan tilanne ja kansallinen velvollisuus
Toverin näkemykset Ukrainasta, erityisesti hänen suhteensa itäiseen naapuriin, Venäjään, heijastavat Lacanin teoriaa "naisesta toiseutena". Toverin oma nainen on – sivumennen sanoen – jenkkiupseeri, joka työskentelee Amerikan Yhdysvaltain suurlähetystössä.
Venäjä on Toverille se uhkaava elementti, joka määrittää
lännen oman turvallisuuden ja identiteetin rajat. Lacanin mukaan
subjektin (tässä tapauksessa lännen tai Euroopan) identiteetti
rakentuu jatkuvassa suhteessa "toiseen", joka on aina
jollain tavalla etäinen ja tuntematon, mutta samalla myös
määrittävä ja tärkeä. Venäjän uhka luo Euroopalle ja
erityisesti Toverille sen kulttuurisen ja turvallisuuspoliittisen
"rajan", joka pitäisi puolustaa. Tämän uhkan
vastaanottaminen on myös psykologisesti merkittävä, koska se
aktivoi jatkuvan defenssimekanismin ja turvallisuuden tarpeen.
7. Venäjän strateginen heikkous
Toverin kritiikki Venäjän sotateknologian ja strategian heikkoudesta paljastaa piilotettua jännitettä Toverin omassa ajattelussa. Lacanin ajatus puuttuvasta ja kätketystä halusta tulee mieleen, kun Toveri toistaa, että Venäjän "taitamattomuus" johtuu sen autoritaarisesta kulttuurista ja yksisilmäisestä johtamisesta. Toverin korostamat heikkoudet voisivatkin itse asiassa heijastaa hänen omaa haluaan korostaa lännen voimaa ja etuja. Ei siinä mitään, jos Toveri asiantuntijamaisesti toteaisi analyyttisesti ”heikkouksia”, mutta hänen tapansa onkin korostaa näitä ”heikkouksia” hyvin tunnevaltaisesti, ilmaisuun on sidottu Toverin omaa kätkettyä halua.
Lacan ajattelisi, että Toveri ei vain analysoi tilannetta
objektiivisesti, vaan hänen näkemyksensä saattavat liittyä lännen
kollektiiviseen haluun "hallita" ja olla "parempi"
kuin Venäjä. Tämä halu liittyy siihen, mitä lännen
kollektiivinen identiteetti ei voi saavuttaa – täydellistä
turvallisuutta ja valvontaa. Onko tässä edes kyse ”lännen
kollektiivisesta identiteetistä”, vai enemmäkin Toverin omasta
identiteetin kamppailusta?
8. Ukrainan sodan ja Suomen turvallisuus
Toverin näkemykset siitä, kuinka Suomi valmistautuu mahdollisiin uhkiin, ja hänen kirjoituksensa turvallisuuden korostamisesta, voi nähdä osana tämän "puutteen" ja "halun" kieltä, joka luo ja ylläpitää jännitteitä kansainvälisellä tasolla.
Toverin kirjoitukset saavat elämän, kun hän korostaa lännen kulttuurista heikkoutta ja pelkoa, että lännen taloudellinen voima ei riitä vastaamaan Venäjän uhkiin.
Lacanin ajattelussa tämä liittyy siihen, miten yhteiskunnat rakennetaan epävarmuuden ja puutteen ympärille – ihmisten haluavat suojella jotain, mitä he eivät voi koskaan täysin hallita.
Yhteenveto: Toverin sisäisten jännitteiden hallinnasta
Toverin julkiset näkemykset saattavat olla helposti vastaanotettavissa niille, jotka ovat lumoutuneet hänen tavoin pelkoonsa Venäjää kohtaan. Kuitenkin, jos tarkastellaan hänen mielipiteitään Lacanin psykoanalyyttisen teorian näkökulmasta, voidaan huomata, että hänen turvallisuusnäkemyksensä ovat monella tapaa psykologisesti sidoksissa hänen omaon rooliinsa ja identiteettinsä rakentumiseen yhteiskunnassa. Tämä luo jännitteitä, jotka vääristävät hänen arvioitaan turvallisuustilanteesta ja ulkoisista uhkista.
Lacanin käsitys "kielestä ja toiseudesta" auttaa ymmärtämään, kuinka Toveri näkee Venäjän ja Ukrainan tilanne enemmän symbolisena "tunnustuksen" ja "puhdistuksen" kenttänä, joka heijastaakin hänen henkilökohtaisia pelkojaan ja toiveitaan, vaikka hän puhuu ikäänkuin Euroopan ja lännen tulevaisuudesta.
Toveri esittää Venäjän ja lännen välistä konfliktiintilannetta kauttaaltaan yksinkertaistettuna ja yksiulotteisena. Lacanin ajattelussa jännitteet eivät koskaan täysin ratkea, vaan ne palaa aina uudenlaiseen konfliktikierrokseen. Toveri voi tässä suhteessa jäädä ansaan, jossa hän haluaa nähdä lännen voittajana ja Venäjän häviäjänä, mutta psykologinen halu (desire) lännen täydelliseen asemaan voi kääntyä itseään vastaan. Konflikti Ukrainassa ei ole vain sotilaallinen tai geopoliittinen – se on myös psykologinen kamppailu siitä, kenen näkemykset saavat hallitsevan aseman.
Pekka Toverin näkemykset Ukrainan sodasta ja Euroopan turvallisuudesta avautuvat psykoanalyyttisesti katsottuna monimutkaisena symbolisena ja kulttuurisena konstruktiona. Lacanin teorian mukaan hänen puheensa sodasta, rauhasta ja turvasta paljastaa sen, kuinka sotilaallinen kieli ja historialliset vertailut voivat tuottaa vaarallisia yksinkertaistuksia ja kollektiivisia illuusioita, jotka vievät keskustelua kauemmas inhimillisestä kärsimyksestä ja todellisista ratkaisuista. Toverin painotus sodan "tahtoon" ja "kykyyn" uhmaa syvempää psykologista ja kollektiivista käsitystä siitä, miksi ihmiset ja kansakunnat ajautuvat sotiin – ja miten me voimme todella löytää rauhan, joka ei ole pelkkä symbolinen ilmentymä suuresta muusta.
Kirjallisuusluettelo:
Halminen, Laura. "Ukraina voi joutua turvautumaan ydinaseisiin, ennustaa Pekka Toveri". Verkkouutiset, 24.2.2025. https://www.verkkouutiset.fi/a/ukraina-voi-joutua-turvautumaan-ydinaseisiin-ennustaa-pekka-toveri/#3adc3220
Nissilä, Aleksi. "Pekka Toveri: Tämä on Euroopan tilanne, jos USA lähtee Natosta". Iltalehti, 21.2.2025. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0eaabf29-bdd5-4183-923e-d4807437bbcc
Seppä, Petri. "Näin Pekka Toveri arvioi Ukrainaan Pohjoismaiden suunnittelemaa prikaatia – 'Voi hyvinkin ehtiä rintamalle, valitettavasti'". Iltasanomat, 25.2.2025. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011056663.html
Kari, Onni. (2025). "Pekka Toveri uutuuskirjassa: Tämän Venäjä tekee varmasti Suomen lähialueella". Iltalehti. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/edf8a8ef-73cc-41d3-9c40-e689a422bf8d
Huhtanen, Jarmo. (2025). "Pekka Toveri: Yhdysvallat ei ole hylkäämässä Eurooppaa, mutta edessä on ”neljän vuoden töyssy”". Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011012878.html
Pitkänen, Kari. (2025). "Tärkein on kuitenkin reservi: Pekka Toveri analysoi Ukrainan sodan ja sen opetukset Suomelle ja lännelle". Kulttuuritoimitus. https://kulttuuritoimitus.fi/kirjoittaja/kari-pitkanen/tarkein-on-kuitenkin-reservi-pekka-toveri-analysoi-ukrainan-sodan-ja-sen-opetukset-suomelle-ja-lannelle/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti