Eeropekka Rislakin juontama Alfa-TV:n keskusteluohjelma ”Venäjän hajoaminen” (9.11.2026) nostaa pöydälle geopoliittisen spekulaation siitä, onko Venäjän federaatio ajautumassa kohti samanlaista imperiumin romahdusta kuin Neuvostoliitto vuonna 1991. Studiossa vierailevat dokumentaristi Arvo Tuominen ja kirjailija-asiantuntija Jukka Mallinen maalaavat synkkää kuvaa Moskovan keskitetystä vallasta ja idän jättiläisen rakenteellisesta hauraudesta. Tämä visio ei kuitenkaan synny tyhjiössä, vaan se edustaa laajempaa läntistä ja itäistä narratiivista taistelua, jossa Venäjän olemassaolo kyseenalaistetaan tarkoituksellisesti [Алфимов, ”Смерть России”, 21.2.2023]. Glenn Diesen on osoittanut perusteellisesti, kuinka kansainvälisessä politiikassa operoidaan syvään juurtuneilla stereotypioilla ja propagandistisilla kehyksillä [Diesen, ”Russophobia”, 2022]. Venäjä on vuosisatojen ajan esitetty läntisen sivistyksen vastakuvana, eräänlaisena aasialaisena barbaarina porttien ulkopuolella. Alfa-TV:n keskustelu toisintaa näitä samoja tuttuja kulttuurisia ja poliittisia kaavoja, joissa Venäjän hajoamista ei tarkastella pelkkänä hypoteesina vaan historiallisena väistämättömyytenä [Diesen, ”Ukraine War”, 2024].
Eeropekka Rislakin, Arvo Tuomisen ja Jukka Mallisen keskeisenä lähtökohtana käytetään Kiinan mediassa esitettyjä karttoja, joissa Venäjän katsotaan menettävän Siperian alueensa takaisin Pekingin vaikutuspiiriin. Tuominen ja Mallinen pohtivat, odottaako Kiina vain tilaisuuttaan korjata taloudellisen herruutensa hedelmät ja ottaa haltuunsa historialliset alueensa. Historiallinen perspektiivi kuitenkin osoittaa, että tällaiset karttaharjoitukset ovat usein tarkoituksellisia informaatiovaikuttamisen työkaluja vailla suoraa vastaavuutta reaalipolitiikkaan. Todellisuudessa Pekingin ja Moskovan nykyinen strateginen kumppanuus perustuu Kiinan kannalta erinomaiseen asetelmaan, jossa heikentynyt Venäjä joutuu myymään raaka-aineitaan polkuhintaan. Kiina ei tarvitse suoraa sotilaallista tai poliittista hallintaa Siperiassa, koska taloudellinen riippuvuus palvelee sen etuja jo nyt täydellisesti. Läntisessä mediassa ja ajatushouneissa esiintyvät visiot Venäjän pilkkomisesta muistuttavat hämmästyttävällä tavalla historiallisia geopoliitiikan oppeja [Diesen, ”Think Tank”, 2023]. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja läntisissä ajatushautomoissa on jo pitkään elänyt doktriini, jonka mukaan Euraasian mantereen hallitsemiseksi Venäjä tulisi jakaa useampaan erilliseen vyöhykkeeseen tai pikkuvaltioon [Краснов, ”Западе мечтает”, 12.7.2022]. Laajemmat tilastolliset ja tietosanakirjamaiset katsaukset [Wikipedia:Распад России] osoittavat, että keskustelu valtion hajoamisesta on vakiintunut osa laajempaa geopoliittista kirjallisuutta.
Rislakin, Tuomisen ja Mallisen keskustelussa tuodaan esille myös houkutteleva historiallinen rinnastus Novgorodin tasavallan demokratian ja Moskovan autoritaarisen hallintomallin välillä. Mallinen muistuttaa, että jos Venäjä olisi seurannut Novgorodin kauppiastasavallan ja Hansaliiton viitoittamaa eurooppalaista tietä, lopputulos saattaisi muistuttaa pohjoismaista yhteiskuntaa. Sen sijaan Moskova omaksui mongolivaltakaudelta periytyvän karskin ja väkivaltaisen imperiumin perinteen, joka elää yhä vahvana nyky-Venäjän valtarakenteissa. Tämä aatehistoriallinen tarkastelu on kiehtova, mutta se sortuu teleologiseen virheeseen, jossa historia nähdään suoraviivaisena kehityksenä kohti väistämätöntä lopputulosta. Lännen puolella on tyypillistä selittää Venäjän sisäistä kehitystä yksinomaan sen väitetyllä historiallisella poikkeavuudella ja sisäsyntyisellä despotialla [Вершинин, ”раскол или расчленение России”, 21.11.2013]. Moskovan keskitetty pystysuoran valtarakenteen selittäminen pelkällä kansallisluonteella sivuuttaa kansainvälisen järjestelmän turvallisuusdileemat.
Rislakin, Tuomisen ja Mallisen tarinoissa käsitellään laajasti myös Venäjän federaation sisäisiä subjekteja, etnisiä tasavaltoja ja alueellista epätasapainoa. Venäjällä on paperilla kymmeniä tasavaltoja ja alueita, joiden perustuslaillinen asema ja autonomiset oikeudet ovat muodollisesti olemassa, vaikka käytäntö on täysin toisenlainen. Keskustelijat nostavat esiin Tšetšenian erikoisaseman, jossa Moskova rahoittaa avokätisesti Ramzan Kadirovin hallintoa vastineeksi muodolliselle lojaaliudelle. Tosiasiassa Tšetšeniassa ei noudateta enää Venäjän federaation lakeja samalla tavalla kuin muualla, vaan alue toimii omien uskonnollisten ja klaanirakenteidensa ehdoilla. Vastaavasti Tatarstanin pyrkimykset kohti laajempaa itsemääräämisoikeutta 1990-luvulla tukahdutettiin systemaattisesti, ja alueellinen suvereniteetti on sittemmin ajettu alas. Silti ajatus alueiden hallitsemattomasta hajoamisesta tai etnisten vähemmistöjen kapinasta nojaa usein toiveajatteluun. Kuten asiantuntija-arvioissa on tuotu esille, Venäjän väestöstä noin seitsemänkymmentä prosenttia on etnisesti venäläisiä, ja väestöllinen yhtenäisyys on poikkeuksellisen vahva [Фалько, 28.11.2025].
Erityisen kiinnostava Alfa-TV:n ohjelman teema on rautatieverkoston merkitys Venäjän koossapitävänä hermostona. Transsiperian rata ja yhtenäinen raideleveys sitovat valtavat maantieteelliset alueet yhteen tavalla, jota ilman koko federaation logistinen eheys luhistuisi välittömästi. Vastaavanlainen raideleveys yhdistää Venäjän myös Suomeen ja Slovakiaan poiketen muusta Euroopasta. Rautatieverkon haavoittuvuus ja mahdolliset sabotaasit nähdään keskustelussa yhtenä alueellisen irtautumisen katalysaattorina. Kuitenkin historian kokemukset osoittavat, että pelkkä logistinen hauraus tai taloudellinen paine eivät riitä hajottamaan yhtenäistä valtiota ilman vakavaa poliittista tyhjiötä ja ulkoista voimaa. Lännen poliittisissa piireissä on pitkään elänyt unelma Venäjän pilkkomisesta viiteen tai useampaan osaan, minkä varaan rakennetaan avoimesti strategisia suunnitelmia. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, miksi Venäjän virallinen johto kokee olemassaolonsa eksistentiaalisen uhatuksi [Додик, ”Путин”, 7.6.2024]. Venäläisessä poliittisessa diskurssissa korostetaan nykyään yhä voimakkaammin ajatusta valtiosta erillisenä sivilisaationa, mikä tarjoaa vastapainon läntiselle universalismille [Лейба, «государстве-цивилизации», 22.10.2026].
Alfa-TV:n ohjelmassa Rislakki, Tuominen ja Mallinen kuvaavat Venäjän sisäistä ilmapiiriä kiristyvän terrorin ja pelon ilmapiiriksi, jossa pitkät vankeustuomiot ja mielipidevankien kohtelu muistuttavat synkimmistä ajoista. Samaan aikaan rintamalta palaavat aseistetut veteraanit ja rikolliset muodostavat pitkän aikavälin aikapommin yhteiskunnan turvallisuudelle. Nämä sisäiset ongelmat eivät kuitenkaan automaattisesti merkitse valtion välitöntä luhistumista. Lännen ja Venäjän välisessä ideologisessa sodankäynnissä käytetään hyväksi myös ulkomailla toimivaa venäläistä oppositiota, jonka päämaja on asettunut pitkälti Vilnaan. Rislakki, Tuominen ja Mallinen pohtivat opposition hajanaisuutta ja sitä vaikeaa dilemmaa, jonka edessä pakinoitsijat ovat. Jos oppositiohahmot vaativat avoimesti Ukrainan täydellistä voittoa ja Krimin palauttamista, he menettävät loputkin kannatuspohjastaan kotimaassa, sillä suuri osa venäläisistä pitää tällaisia vaatimuksia kansallisena itsemurhana.
Rislakki, Tuominen ja Mallinen sivuavat keskustelussaan myös laajempaa kansainvälistä kehystä, jossa Euroopan maat valmistautuvat mahdollisiin tulevaisuuden konflikteihin. Puolassa järjestettävät sotaharjoitukset, Nato-maiden strategiset siirrot ja niin sanotut ”halukkaiden koalitiot” osoittavat, että sotilaallinen varautuminen ja liittolaisuusrakenteet ovat saavuttaneet uuden tason [Николаев, "Коалиция желающих". 10.11.2026].
Arvioitaessa Venäjän hajoamisen todennäköisyyttä on syytä erottaa toisistaan toiveajattelu ja kylmä reaalipolitiikka. Eeropekka Rislakin johtama keskustelu tarjoaa mielenkiintoisen kurkistuksen suomalaiseen Venäjä-keskusteluun, jossa näkökulmat sekoittuvat toisinaan läntisen informaatiovaikuttamisen valtavirtaan. Ihan hyväksi terveen järjen ja maailman rauhan hyväksi olisi myös purkaa yksinkertaistavia myyttejä ja tarkastella maailmaa sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin sen toivotaan olevan, etenkin nykyisessä tilanteessa jossa Lännen ja EU:n oma tulevaisuus on epäonnistuneen politiikan seurauksean poikkeuksellisen hataralla perustalla.
----
Rislakki, Eeropekka; Tuominen, Arvo & Mallinen, Jukka (9.11.2026). Venäjän hajoaminen. Alfa-TV.
[Diesen, ”Russophobia”, 2022] = Diesen, Glenn (2022). Russophobia : Propaganda in International Politics. Springer Nature Singapore : Imprint: Palgrave Macmillan, Springer Nature, Singapore.
[Diesen, ”Ukraine War”, 2024] = Diesen, Glenn (2024). The Ukraine War & the Eurasian World Order. Clarity Press, Inc., PT.
[Diesen, ”Think Tank”, 2023] = Diesen, Glenn (2023). The Think Tank Racket: Managing the Information War with Russia. Clarity Press, Inc., 1st Digital Edition.
[Николаев, "Коалиция желающих". 10.11.2026] = Николаев, Андрей (10.11.2026). Французский пыл угас, а британская наглость не знает границ: Европа уже готовит оккупацию Украины. "Коалиция желающих". Pravda. https://military.pravda.ru/2440491-nato-ukraine-exercises/
[Алфимов, ”Смерть России”, 21.2.2023] = Алфимов, Валентин (21.2.2023). Смерть России: раскрыт чудовищный план Запада по расколу и уменьшению РФ в пять раз https://www.kp.ru/daily/27467.5/4723957/
[Краснов, ”Западе мечтает”, 12.7.2022] = Краснов, Михаил (12.7.2022). Кто и как на Западе мечтает раздробить Россию на небольшие государства. LIFE. https://life.ru/p/1508385?ysclid=mwau5jbnns595395493
[Додик, ”Путин”, 7.6.2024] =
Додик, Милорад (7.6.2024). Путин помешал разделению России на пять частей https://www.kommersant.ru/doc/6748362?ysclid=mwau67bjz3178866103
[Лейба, «государстве-цивилизации», 22.10.2026] = Лейба, Григорий (22.10.2026). Бытие подстерегает сознание. Эксперты и чиновники поговорили о роли ценностей в российском «государстве-цивилизации» https://www.kommersant.ru/doc/9045199
[Вершинин, ”раскол или расчленение России”, 21.11.2013] =
Вершинин, Лев (21.11.2013). Действительно в будущем ли нас ждёт раскол или расчленение России: мнения. Насколько реалистичны эти планы? ИА REX https://iarex.ru/interviews/43317.html?ysclid=mwau75cln866322606
[Фалько, 28.11.2025] =
Фалько, Евгений (28.11.2025). В США раскрыли планы Европы по разделению России
Профессор Вольф: Европа хочет преодолеть свой упадок, расчленив Россию https://www.gazeta.ru/politics/news/2025/11/28/27287455.shtml?ysclid=mwau9rvioa125591712
[Wikipedia: Распад России] = Wikipedia: Распад России https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A0%D0%B0%D1%81%D0%BF%D0%B0%D0%B4_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti