Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?" Jeesus vastasi heille: "Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,
spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,
kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.
Autuas se, joka ei minua torju."
Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:
"Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:
- Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi,
hän raivaa sinulle tien."
Matteuksen evankeliumi perustuu plagiointiin
Kun tätä tekstiä katselee raamatuntutkijan silmin, näkee jo pian, että kaksi evankelistaa ovat plagioineet jotakin tekstiä, sillä tuskin toinen plagioi toista tällä kertaa. Niin sanottu evankelista Matteus ja niin sanottu evankelista Luukas ovat toki usein plagioineet niin sanottua evankelista Markusta, mutta tällä kertaa Markuksen evankeliumi ei kerro tätä kertomusta. Ehkä evankelista Markuksella on vain pieni häivähdys keskustelun teemasta, mutta ei itse kertomusta.
Niin meillä jää Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit, joissa on nimenomaisesti kreikankielessä identtistä ja liki identtistä tekstiä toisilleen. Ei ole uskottavaa, että joku tullimies Matteus olisi kirjoittanut omin sanoin tapahtumien kuvauksen ja lääkäri Luukas toisaalla saamiensa tietojen perusteella, sillä tämän identtisyys tarkoittaa kirjallista tai kirjalliseen lainaamiseen verrattavaa täydellistä ulkoa osaamista kreikan kielellä. Arameaksi tai hepreaksi kerrotun tarinan itsenäinen kääntäminen kreikaksi molempiin evankeliumeihin tekisi selvästi suurempia eroja keskenään.
Olen alleviivannut Matteuksen ja Luukkaan kreikankielisistä evankeliumeista sanat, jotka nämä ovat otaksuttavasti lainanneet jostakin toisesta kirjoituksesta. Nuo sanat ovat niin identtiset molemmissa evankeliumeissa, että tuskin samankaltaisuus saa selitystä muutoin kuin kirjallisen lainaamisen avulla.
Matteuksen evankeliumissa tarina alkaa sillä, Johannes oli ”vankilassa kuullut Kristuksen teot” (Matt. 11:2). Luukkaan evankeliumi (7:18) ei kerro vankilasta mitään, vaan että Johanneksen opetuslapset kertoivat hänelle tästä kaikesta. Matteus siis ennakoi jo ja tietää kertoa ”Kristuksen teoista”. Erikoista, että Luukas jättäisi mainitsematta Johanneksen vankeuden, jos hän olisi tietänyt asiasta tämän kertomuksen yhteydessä. Olen otaksunut Q-evankeliumin suomenkielisessä rekonstruktiossa väitöskirjani loppuliitteessä, että Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien yhteinen kreikankielinen lähde on ns. Q-evankeliumi, jossa on lukenut tällä kohdalla pelkistetysti: ”Kun Johannes kuuli (teoista), hän lähetti opetuslapsensa”. Luukkaalla ei ollut mitään syytä vaieta Johanneksen vankeudesta, jos Q-evankeliumi olisi kertonut siitä. Tämän jälkeen Luukkaan evankeliumissa on pieni kasvu tarinassa, mutta myös kansainvälisessä Q-rekonstruktiossa on katsottu, että jakeet Lk. 7:20-21 eivät ole Q-evankeliumissa: CEQ (2000: 120-122) on merkinnyt yliviivauksella Q-evankeliumiin kuulumattomaksi. Noissa jakeissa Luukas kertoo, että ”miehet saapuivat Jeesuksen luo”. Nuo miehet välittivät Johanneksen kysymyksen ”oletko sinä se tuleva, vai pitäkö meidän toista odottaa” (Luuk. 7:20). Edelleen Luukas kertoo, että mainitulla hetkellä Jeesus oli parantamassa useita sairaita taudeista, vitsauksista ja pahoista hengistä. Jeesus antoi näönkin monelle sokealle. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan vain Johanneksen opetuslasten esittämä pelkistetty kysymys: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaa” (Matt. 11:3). Luukkaan evankeliumissa siis kysymys toistetaan kahteen kertaan: ensin samalla tavalla kuin Matteus jakeessa Luuk. 7:19, mutta sitten laajennettuna jakeessa Luuk. 7:20. Jakeelle Luuk. 7:21 ei ole vastinetta Matteuksen kertomuksessa eikä Matteus ilmeisesti tuntenut sellaista tekstiä myöskään omasta lähteestä. Luukas laajensi tarinan kehystä. Tämän jälkeen Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit jatkavat identtisesti liki sanasta sanaan. Jakeessa Luuk. 7:24 toki lausutaan, että Johanneksen opetuslasten mentyä, mutta Matteuksen evankeliumin mukaan ”kun he olivat menneet”. Asiallisesti ilmaisu on sama, mutta kreikankielessä ilmaisut poikkeavat toisistaan.
Älä puhu löperöitä biografioita evankeliumien varassa!
Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus oli kutsunut kaksitoista nimeltä mainittua opetuslasta (Matt. 10:1-15) ja antanut heille aika ankarat lähetysohjeet (Matt. 10:5-14) sekä varottanut tulevista konflikteista lähetystilanteesa (Matt. 10:15-42). Luukkaan evankeliumin mukaan Jeesus oli myös kutsunut kaksitoista apostolia (Luuk. 6:13-19), mutta tässä yhteydessä Luukas ei kerrokaan Matteuksen evankeliumista tavattavia lähetysohjeita, jotka palautuvat itse asiassa siihen aiemmin mainittuun Q-evankeliumiin. Luukkaan kerronta jatkuu Vuorisaarnan kaltaisilla autuaaksi-julistuksilla, joiden ydin onkin yhteisessä lähteessä Vuorisaarnasta tavattavien autuaaksi-julistusten kanssa. Kun kenttäsaarna - Luukkaan evankeliumin vastine Matteuksen evankeliumin Vuorisaarnalle – on päättynyt, on episodi sadanpäämiehestä Kapernausmissa ja Nainin kaupungin leskestä. Tämän jälkeen alkaa Luukkaan kerronnassa keskustelu Johannes Kastajasta. On ilmeistä, ettei Luukas kopioinut Matteuksen evankeliumia tai toisinpäin, koska itse kertomusten sijoittelu ei näytä noudattavan yhteistä ratkaisua paitsi Markuksen evankeliumin kertomus etenee taustalla suhteellisen hyvässä järjestyksessä. Sitten on tämä ylimääräinen kreikankielinen aineisto, jota kutsun Q-evankeliumiksi: nämä tekstit ovat sijoiteltu Markuksen tarinan lomaan Matteuksen ja Luukkaan evankeliumissa toisistaan riippumattomalla tavalla.
Kirkkovuoden mukaisen evankeliumitekstin lukeminen raamattutieteen näkökulmasta opastaa ensinnäkin havaitsemaan, ettei pappina pidä saarnata löperöitä ikään kuin evankelista Matteus olisi silminnäkijänä dokumentoimassa tapahtumien kulkua luotettavalla tarkkuudella. Matteus väittää Johanneksen olevan ”vankilassa”, mutta sitä tietoa ei ollut Matteuksen omissa kirjallisissa lähteissä. Tiesikö evankelista yli puolivuosisataa myöhemmin oikein asian todellisen tilan? Itse en rakentaisi ikivarmaa mielikuvaa saarnan kuulijan mieleen tuon ”vankilan” avulla ainakaan sillä tavalla, että pitäisi asiaa varmana seikkana ja että erityisemmin keskittyisin vankilaan fyysisenä kokemuksena. Vankila on pelkästään spekulaatiota tässä kohtaa. Sitä vastoin vankilasta voi puhua toisessa merkityksessä: siinä samassa merkityksessä kuin Foucault kirjoitti länsimaisen ajattelun alistuneisuudesta ja vertasi ihmisen joutuneen "näkymättömään vankilaan". Yhä edelleen on tavanomaista olla tahdoton ja alistuva, jäädä henkisesti vankeuteen, sen sijaan että uskaltaisi astua esille, esittää vakaumuksensa ja haastaa vallitsevat uskomukset.
Raamattutieteen yksinkertainen lähestyminen tekstiin – tässä tapauksessa ns. kirjallisuuskritiikin menetelmin – osoittaa, että evankeliumimme ovat syntyneet prosessissa, jossa kirjoittaja on lainannut ja muokannut lähteitään. Sirpaleista on rakennettu kertomus.
Jeesus nimittelee halventavasti valtakunnan ykkösmiestä
Sirpaleista rakentunut kertomus ei tarkoita, ettei sirpaleita voisi tarkastella myös vakavalla historiallisella uteliaisuudella. Jeesuksen sanoissa on joitakin hämmästyttäviä kielellisiä ilmauksia. Sekä Johannes että Jeesus poikkesivat elämäntavoissaan hellenistisen eliitin ylellisestä elämästä, vaikka koditonta Jeesusta moitittiin ”syömäriksi ja juomariksi”. Johannes hakeutui autiomaahan. Hän ei lähtenyt kyynikkojen tavoin demonstroimaan sanomaansa kaupungin torille. Autiomaahan liittyi useita tuomion ja pelastuksen odotuksia juutalaisten keskuudessa. Q- evankeliumi sitoo Johanneksen myös muulla tavoin Vanhan testamentin ja juutalaisuuden traditioihin Jumalan tuomion teoista: ”Ruoko, jota tuuli heiluttaa” (Lk/Q 7:28) esiintyy Jumalan tuomion kuvauksissa (1. Kun. 14:15; Jes. 42:3; 3. Makk. 2:22). Ruoko esiintyi myös Herodes Antipaksen
omassa propagandassa. Hänen ensimmäisissä kolikoissaan (Canna communis) oli kuvia ruo’osta. Nämä hän painatti Tiberiaksen perustamisen kunniaksi (n. 19 jKr.).Jeesus puhuu ”ruokosta, jota tuuli huojuttaa”. Ruokoa tuuli nyt heiluttaa katastrofaalisesti. Heprean kielessähän ’tuuli’ ja ’Henki’ ovat sama sana, jolloin tuulen voima ruokoa vastaan ilmaisee Jumalan voimaa Antipasta vastaan. Jeesuksen lausuma rinnastus kasvikuntaan oli silloista valtakunnan suurinta viranomaista halventava: hiukan vastaava, jos me vertaisimme suomalaisia pääministereitä tai presidenttejä sipuleihin, perunoihin, porkkanoihin tahi vastaavaan tuomiomielessä. Todellisuudessa kävi kuitenkin toisin: sekä Johanneksen että Jeesuksen loppu tuli vuosia ennen Antipasta. Tällä perusteella on päätetty, että Jeesuksen sanat Q 7:24–26 eivät edellytä Johannes Kastajan surmaamista. Ne lausuttiin jo etukäteen, kun otaksuma oli Herodes Antipaksen nopeammasta lopusta, mutta nuo sanat muistettiin värikkyytensä vuoksi, vaikka Herodes säilyi ja Johannes kuoli.
Liekö ”ruokoon” viittaaminen sattuma, kun Johanneksen ja Jeesuksen arvovaltainen vastustaja Herodes Antipas oli painattanut rahoja, joissa oli nimenomaisesti ruoko hänen valtansa symbolina. Jeesuksen puheesta paljastuu myös muuten erittäin tyly asenne silloista establishmentiä vastaan, valtaapitäviä vastaan: ”vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa” (Matt. 11:8). Johannes Kastaja muistettiin tulevan murroksen julistajaksi, joka oli kriittinen kuninkaanlinnojen hienostelijoita vastaan. Historiallisen, askeettisen Johannes-profeetan yksinkertainen ja arkaainen vaatetus oli moite ylellisyyttä vastaan. Samainen kriittisyys värittää myös Q-evankeliumia. Qumranin tekstien 1QS 3:16b−21 ja 4Q521 sekä Jesajan kirjan jakeen 40:3 sukulaisuuden perusteella on ilmeistä, että autiomaahan meneminen on saanut motivaationsa lopunajallisista odotuksista käsin.
Johannes Kastaja oli esimerkillinen köyhässä röyhkeydessään
Kristukseen uskovien irtaantuminen Johannes Kastajan liikkeestä on ollut iso kysymys raamatuntutkimuksen parissa. Tässäkin tekstissä on Jeesuksen hyvin kunnioittava lausahdus, jonka mukaan Johannes (Kastaja) on ”enemmän kuin profeetta” (Matt. 11:9). Kun Apostolien tekojen ja muiden lähteitten perusteella on otaksuttavissa, että Johannes Kastajan opetuslapset jatkoivat vielä Johanneksen mestauksen jälkeen itsenäistä toimintaansa eräässä mielessä kristillisen seurakunnan kilpailijoina, niin on vaikeasti selitettävissä, miksi kristillinen seurakunta olisi keksinyt Jeesuksen suuhun noin kunnioittavan lausahduksen Johanneksesta. Pikemmin tuo Jeesuksen sana on vaatinut sittemmin selittelyä. Jakeessa Matt. 11:10 on ensimmäinen selitys: Johannes on tien valmistaja. Tämä selitys on kuitenkin syntynyt jo hyvin varhain, ainakin niin varhain, että se on ennättänyt yhtä hyvin Q-evankeliumin välityksellä Matteuksen ja Luukkaan evankeliumiin sekä varsin samankaltaisena Markuksen evankeliumin johdantoon (Mark. 1:2). Usein eksegeetit selittävät siten, että Jeesus kunnioitti Johannesta suurempana kuin kukaan edeltäneistä profeetoista, Johannes olisi ollut jonkinlainen oppi-isä Jeesukselle, mutta Johanneksen kuoleman jälkeen Jeesuksen oli jatkettava omaa toimintaansa. Sittemmin kristillisen seurakunnan aikana olisi syntynyt kilpailutilanne, jossa seurakunnan piti keksiä sopiva jatko Jeesuksen lausumalle Johannes-kunnioitukselle. En näe tuollaista ongelmaa muutoin kuin raamattututkijoiden villeissä teorianmuodostuksissa.
On havaittava, että Q-evankeliumi esittää Johanneksen esikuvalliseksi persoonaksi. Ja juuri samalla tavalla lopunaikojen sadonkorjaajien piti moittia eliitin rikkautta! Tässä kohtaa voisi vaikuttaa siltä, että Q-ryhmä olisi tahtonut puolustaa sorrettujen oikeutta reiluun kohteluun yhteiskunnassa, mutta kaikesta huolimatta evankeliumi ei päädy kohtuullisen toimeentulon oikeutukseen, vaan omaisuuden täydelliseen hylkäämiseen! Johanneksen kuvauksen jälkeen Q-evankeliumissa annetaan lähetysohjeet lopunajallisen sadonkorjuun työmiehille. Heidänkin tuli sitoutua varattomuuteen. Johanneksen demonstratiivisuutta osoittaa, että hän asettui autiomaahan sellaiselle etäisyydelle asutuksesta, että Q-evankeliumi voi kertoa ihmisten ”lähteneen katsomaan häntä” (Q 7:26).
Heillä oli vakaumus ja kutsumus, he eivät vaienneet!
Myös Johannekselle kerrottua profeetallista vastausta Jeesuksen ihmeteoista on epäilty epähistorialliseksi. Profeetallinen vastaus olisi luotu jälkikäteen uskontopropagandisista tarpeista. Tämä tarve syntyi siitä, että mahdollisesti jopa Viisauden (Sofian) konfrontaatio syyrialaisen Isis-kultin kanssa olisi synnyttänyt tämän tarpeen kuvauksen luomiseen. Selityksen ongelmallisuus on kuitenkin siinä, että Jeesuksen profeetallinen vastaus ei kuitenkaan viittaa Isis-kultin tärkeisiin kokemuksiin. Kyse on VT:n lainauksista, joissa ihmetekojen subjektina on Jumala. Argumentaatio käydään siis niillä pelimerkeillä, jotka olivat tärkeitä, kun keskustellaan VT:n lupausten oikeasta omistamisesta. Hyvin samankaltainen lupaus on eskatologisessa psalmissa 4Q521, jonka mukaan sokeiden silmät aukenevat, kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan hyvää sanomaa, kun Jumalan herruus saapuu. Ihmeet eivät ole myöskään vastauksen koko viesti. Vastaus lupaa myös, että varattomat saavat kuulla ilosanoman (Q 7:22). Suhde Isis-kulttiin voi syntyä välillisestikin varhaisemman juutalaisen viisauskirjallisuuden kautta. Tunnustekojen, ihmeiden ja voimatekojen merkitys syntyvän kirkon lopunajallisessa julistuksessa on tiedostettu yleisesti 40- ja 50-luvuilla (esim. 1 Kor. 1:22; 2 Kor. 12:11–12; vrt. 1 Tess. 1:5). Ihmeet koettiin vahvistavaksi tunnusmerkiksi sille vakaumukselle, että lopunajallinen pelastusteko on nyt saapumassa köyhille.
Q-evankeliumi on varma, että Jeesus on identifioitavissa luvattuun, jonka oli määrä tulla. Tulkinnalle on esikuvia silloisessa maailmassa. Qumranin tekstissä 2QMelch Jesajan kirjan luvun 61 hahmo on samaistettu eskatologisen profeetan kanssa. Danielin kirjan mukaan ihmishahmoinen olento tuo Jumalan ikuisen valtakunnan, jossa ihmiset kaikista kansoista, kansakunnista ja kielistä palvelevat häntä (Dan. 7:13–14). Juutalaisen tradition keskellä syntynyt Q-tekstijakso ilmentää ”lopunajallisen tietoisuuden välittömyyttä”. Lopunaikojen ja Valtakunnan saapumisen julistaminen on häirinnyt Antipaksen ja muiden ylellistä elämää (Q 7:25). Q-evankeliumissa ilmaistaan oman yhteisön ylemmyys ja Johanneksen "puolinainen" usko: Johannes ei ole varma Jeesuksesta. Jeesuksen hylkääminen merkitsee Q-evankeliumin mukaan itse Jumalan hylkäämistä. Epävarmuudelle ei saa olla tilaa. Uskonihanne oli siihen aikaan erilainen kuin nykypäivänä: nykyään on jopa ihanteena epäselvästi sammaltava epäilijä, kun taas apostolien aikaan ihanteena oli rohkea huutava profeetta. Tätä eroa voidaan ymmärtää jossakin määrin näiden ensimmäisten ihmisten hädänalaisella tilanteella: inhimillisissä vaikeuksissa uskosta tehdään äärimmäisen varmaa, kun muutakaan pakopaikkaa ei enää ole.
Matteuksen evankeliumissa on tuo Q-evankeliumissa tavattava ehdottomuus – epävarmuuden kaikkinainen kiistäminen – otettu uudistuneen uskonmallin palvelukseen, jossa VT:n lupauksiin viitaten todistetaan seurakunnan elävän jo lupausten iloisesta täyttymyksestä. Ehdottomuuden tilalle on tullut evankeliumi, vaikka vanhoista teksteistä voi yhä aistia alkuaikojen kovat tunteet.
Onko huutava ääni kadonnut?
Papilla on sama tuska kuin seurakunnallakin 3. adventtisunnuntaina, kun täytyy ratkaista, mitä tuolla kaikella edellä mainitulla historiallisella ja kirjallisella prosessilla on merkitystä meille itsellemme. Kerrataan siis:
(1) Johanneksen ja Jeesuksen oma toiminta joutui voimakkaaseen ristiriitaan rikkaiden valtaapitävien kanssa, joilla oli omat myytit, historian kertojat ja papit valtarakenteiden turvaamiseksi.
(2) Jeesuksen virittämä herätysliike on aloittanut toimintansa varsin kovassa ehdottomuudessa, jopa maallista toimeentuloaan uhmaten.
(3) Evankeliumien syntyprosessin myötä on osattu alkuaikojen kiivaus asettaa tasapainoisempaan kehikkoon, mutta kirkko on sanoissa ja teoissaan säilyttänyt edelleen profeetallisuuden, joka ei tarkoita suinkaan ensisijaisesti tulevaisuuden mystisten asioiden ennustamista, vaan kantaaottavuutta, esille astumista, äänekästä viestin kuuluttamista.
Johanneksen ja Jeesuksen seuraajilla oli luultavasti myös isot korvat kuulla, toivottavasti myös avara sydän vaikka siitä ei vanhojen tekstien valossa voi olla erityisen varma, mutta kyllä heillä oli erityisen iso suu puhua Jumalan ilmoitusta. Ennen oli huutava ääni, mutta nyt ovat vahvistimet ja megafonit. Siitä huolimatta nykyään vaietaan vahvistimien ja megafonien kera. Mutta onko enää julistajaa, joka lausuu ”Jumalan sanan”? Miten saarnata Johannes Kastajan – autiomaassa huutavan äänen – profeetallisuudesta uskollisesti aikana, jolloin papin työvälineiksi ovat jäävät pelkät korvat, mutta suut ovat sulkeutuneet?
- - - -
Blogissani ei ole enää kommentointimahdollisuutta. Jos haluat käydä keskustelua kanssani, löydät puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni blogin esittelyn yhteydestä. Keskustelua voi käydä myös kanssani facebookin välityksellä
Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/
Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)
СМИ и Юха Молaри (коллекция)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti