Juha Molari Юха Молaри: Kirkkoherra julisti Venäjällä: Suomen maantieteellinen sijainti on erinomaisen hyvä lähellä Venäjää

Kuva: kirkkoherra Juha Molari, pastori Sergei Rjakhovsky ja arkkipiispa Vsevolod Chaplin kansainvälisessä konferenssissa "Maailma ilman natsismia" (Moskova, Venäjän liittoneuvosto 17.12.2010)

Suomalainen kirkkoherra julisti Venäjällä: Suomen maantieteellinen sijainti on erinomaisen hyvä lähellä Venäjää. Tapasin myös arvovaltaista kansainvälistä väkeä Pietarissa ja Moskovassa. Tässä pieni matkakertomus maailmasta, jossa oli lupa ajatella avarasti ja hengittää vapautuneesti. Pietarissa pidin itsekin puhetta, Moskovassa osallistuin vain vapaa-ajan keskusteluihin.

Minua ei kutsuta sotimaan!

Kävin siis ystävyyteen perustuvalla matkalla Pietarissa ja Moskovassa. Ne molemmat kaupungit ovat siis Venäjällä, jota en pelkää.

Ajatukseni ovat luonnollisesti täysin erilaiset kuin Martti Ahtisaaren, joka jostakin järjettömästä syystä ilmoitti halunsa kiirehtiä Suomen Nato-jäsenyyttä. Onneksi Ahtisaari ei ole kaunis Nato-mannekiini, joten hän tuskin herättää suurta hurmiotakaan, kun reilusti valtaosa suomalaisista ymmärtää Nato-option herrojen pidoiksi, jossa tavallista suomalaista halutaan pistää tykinruoaksi Nato-seikkailuihin ympäri maailmaa. Nato lisää myös terrorismin uhkaa Suomessa valtiomme samaistuessa Nato-seikkailuihin ympäri maailmaa. Tukholman tapaus osoittaa riskeistä, jotka kasvavat Nato-liitosten myötä entisestään Euroopan valtioissa. Suomi ja Ruotsi ovat Nato-flirttailujen vuoksi mielletty jo liian kiinteästi osaksi Naton ja USA:n sotilaallista seikkailua, minkä vuoksi myös Suomessa ja Ruotsissa ovat turvallisuusriskit lisääntyneet.

Suomen Puolustusvoimien tarpeita varten on tehty viime aikoina kysyntöjä henkilövarauksista ilmeisemmin eri puolilla Suomea. Espoon tuomiokapituli antoi juuri äskettäin itsenäisyyspäivän kunniaksi joulukuun alussa 2010 päätöksen, että olen vapautettu reservin kertausharjoituksista ja ylimääräisestä palveluksesta. Lisäksi sodan aikana minut jätettäisiin kutsumasta Suomen sotaväen palvelukseen asiaa määrittävän asetuksen mukaisesti. Tarkoituksena on luonnolliset, että reserviin siirtämisellä turvataan henkilövaraukset kriisiajan käyttöä varten. Olen sekä hengen että juridiikan puolelta ”antifasistinen henkilövaraus” kriisiajan käyttöä varten – ja ihan varmasti olisin erilainen pappi kuin lukuisat sodan ja vastakkainasettelua saarnanneet viimesotien papit, joille Kristuksen sovitusveri ja sotilaan veri menivät sekaisin.

Keskustelin Moskovassa myös kirkon historiallisesta taakasta eräiden israelilaisten, norjalaisten ja amerikkalaisten kanssa, joiden tietämys Suomen kirkon liittymisestä Deutsche Kircheen syveni huomattavasti. Nämä olivat kovasti kiinnostuneet Suomessa vallitsevasta poliittisesta kehityksestä. Kerroin myös menneisyydestä, miten eräät tulevat piispat saivat tuolloin aidosti fasistisen teologisen opetuksensa Saksassa. Kerroin eräänä järkyttävänä esimerkkejä Helsingin piispanakin toimineen Aarre Lauhan, joka uskoi väitöskirjassaan todistavansa Raamatun ennustusten avulla pohjoisen herrakansan. Nämä kansainväliset vieraat ihmettelivät mielessään, miksi suomalainen pappi on siviilivaatteissa, sillä muiden maiden papit olivat virka-asussaan kansainvälisessä arvovaltaisessa antifasistisessa konferenssissa Venäjän Federaation liittoneuvostossa. Lopulta he ymmärsivät oudon seikan, että antifasismia ei mielletä papille sopivaksi Suomessa tietyissä instituutioissa.

Pietarissa akatemiassa: Terrorismi, diskriminaatio ja muut ääri-ilmiöt häiritsevät myös talouskasvua

Pienen kylän papin liperit eivät heiluneet, kun pappi julisti antifasistista hyvätahtoista viestiään siviiliasussaan ensin Pietarissa ja sitten Moskovassa 16–17.12.2010: ”Suomen maantieteellinen sijainti on vallan erinomaisen hyvä lähellä Venäjää. Tämä sijainti luo molemmille osapuolille suuria strategisia mahdollisuuksia kumppanuuden rakentamiseen”.

Keskiviikkona osallistuin Pohjan seurakuntien työntekijöiden pikkujouluun ja siksi pääsin Pietarin matkalle vasta vähän ennen puolta yötä 15.12.2010. Torstaina 16.12.2010 alkoi Pietarissa konferenssi jo kello 12, joten sain nukkua tuossa välissä vain alle 2 tuntia. En vielä edes tiennyt yksityiskohtia siitä, miten matka järjestyy Pietarista Moskovan konferenssiin. Omalla autolla ei tuota matkaa ole mitään järkeä ajaa, sillä en ennättäisi mitenkään ajoissa perille. Luotin siihen, että asiat järjestetään kutsujien puolesta niin kuin kävikin. Minulle toki uhkasi käydä epäonni, kun molemmista puhelimistani loppui akku. Toisessa oli venäläinen puhelinkortti. Olin matkustanut koko yön enkä ollut voinut ladata akkua. Paremmassa puhelimessa oli julkisesti tuttu suomalainen numero ja puhelinkortti, mutta sen käyttö olisi kuitenkin kauhean kallista Venäjällä. Pidin puhelinta suljettuna riittävästi, jotta sain soittaa sopivalla hetkellä järjestäjille, koska näiden piti järjestää kyyti Moskovasta rautatieasemalta hotellille. Toki olisin itsekin osannut hotellille, mutta liki täysin rahattomana köyhän papin olisi kai pitänyt kävellä pitkähkö matka Moskovassa, joka on hiukan isompi kaupunki kuin suomalaiset kaupungit yksin tai kaikki yhdessä. Tiesin kokemuksesta, että Venäjällä asiat järjestyvät, vaikka suomalainen hosuminen ja hätäily edellyttäisivät nopeampia vastauksia. Minulle ei tuota tuskaa elää epävarmuudessa ja nauttia nykyisestä hyvästä todellisuudesta.

Pietarissa pidin 16.12.2010 esitelmää pyöreän pöydän palaverissa, jossa oli paikalla kuulijoina pari sataa henkilöä, lähinnä akatemiasta kansantalouden ja tullihallinnon opiskelijoita ja tutkijoita. Paikalla oli myös Suomalaisvenäläisen kauppakamarin Pietarin edustaja, joka kysyikin tarkennusta esittämääni näkemykseen, jonka mukaan talouskehityksen yksi pahimmista esteistä on diskriminaatio ja menetetyt lahjakkuudet. Tilaisuutta johti akatemiasta maailmantalouden ja kansantalouden professori Alexander Karlovich Neshcheret.

Kuva: Alexander Karlovich Neshcheret

Esityksessäni korostin yhä uudestaan, että Suomen sijainto on erinomaisen hyvä lähellä Venäjää, koska tämä tukee kaupallisia yhteyksiä Venäjän kanssa. ”Joskus puhutaan Suomessa vulgaarisesti ikään kuin maantieteellinen sijaintimme oli jollakin tavalla uhkaava ja haasteellinen, mutta kansantalouden ja liiketalouden näkökulmasta on ehdottomasti nostettava voimakkaasti esille myönteinen uutinen: maantieteemme on erinomainen menestykselle ja strategiselle kumppanuudelle”.

Muistutin esitelmässä Suomen yrittäjien nettisivujen tiedosta: Venäjän markkinat ovat tärkeä markkina-alue suomalaisille yrittäjille. Noin 4000 suomalaisyritystä vie tuotteita Venäjälle ja noin 1300 suomalaisyritystä tuo Venäjältä Suomeen. Venäjän tullisäädösten muutosten ja talouskasvun seurauksena venäläiset turistit ostot ovat lisääntyneet vuoden 2010 aikana 61 % edellisvuoteen verrattua. Vuonna 2010 venäläisille kirjoitetaan noin miljoona viisumia Suomeen saapumista varten. Iloitsin myös Helsingin telakkakaupasta, Allegro-junan luomasta nopeasta yhteydestä jne. Monista hyvistä näkymistä ja saavutuksista huolimatta yhä pitää tehdä paljon työtä parempien suhteiden hyväksi. Toin esille marraskuussa 2010 julkaistun Suomen Kuvalehden artikkelin, joka muistutti suomalaisissa yrityksissä yhä ilmenevistä rasistista asenteista Venäjää ja venäläisiä vastaan. Helsingin Sanomat kertoi 14.9.2010, että 20 % suomalaisista pelkää Venäjää, vaikka valtaosa ei koe turvallisuusuhkaa. Nuo kielteiset tunteet näkyvät myös liike-elämässä menetettyinä mahdollisuuksina.

Kerroin Suomen vähemmistövaltuutetun tuoreesta tutkimuksesta ”Venäjänkielisten työllisyys ja työsyrjintä 2010": tutkimuksen mukaan Suomelle olisi eduksi löytää paremmin venäjänkielisten kyvyt, sillä edes korkeasti koulutetut venäläiset eivät saa aina hyvää työtä Suomesta, ennakkoluulot ja tietämättömyys aiheuttavat syrjintää. 25 % venäläisistä koki Suomessa syrjintää työn etsinnässä ja työsopimuksia sovittaessa. Viittasi myös Aira Vehaskarin tutkimukseen Talent Available (EVA 2010), joka toi ilmi suomalaisen liike-elämän menettävän mahdollisuuksia ja miljoonia euroja, koska maahanmuuttajat eivät saa osaamisensa mukaisia työmahdollisuuksia Suomessa. Olin itse asiassa tehnyt äskettäin Vehaskarin tutkimuksesta artikkelin Venäjän kauppatie –lehteen 12/2010. Siksi olin myös haastatellut häntä puhelimessa. Muistutin kuitenkin opiskelijoille, ystävädosenteille ja professoreille Venäjän presidentin alaisuudessa toimivassa akatemiassa, ettei syrjintä ole suinkaan vain ainoastaan suomalaisen yhteiskunnan ongelma, vaan syrjintää ilmenee kaikkialla maailmassa. ”Jos saisin Venäjältä töitä ja osaisin kielen loistavasti, on mahdollista, että ulkomaalaisena saattaisin joskus kokea syrjintää. Miettikää myös sitä, miten ajattelette kiinalaisista opiskelijoista, työntekijöistä ja yrittäjistä Pietarissa: pelkäättekö vai osaatteko nähdä heissä mahdollisuuksiakin? Suomi on hyvä maa, mutta sitä ei pidä idealisoida!” (puhui vapaasti Power Point -esityksen turvin ilman paperia, joten tämä ei ole tarkka sitaatti).

Pietarissa päätin esitelmäni kysymykseen, syntyykö innovatiivinen talousliitto Vladivostokista Lissaboniin. Brysselissä 7.12.2010 Venäjä ilmaisi EU-suhteet tärkeäksi partnerisuhteeksi maan modernisaatiota varten. Berliinissä 26.11.2010 Venäjän pääministeri Vladimir Putin puhui euron puolesta dollari-monopolia vastaan: Euroopassa on myös osaava työvoima ja arvokkaat tuotemerkit. Lisäksi hän muistutti Berliinissä, että toimenpiteet terrorismia, kansallista ja uskonnollista suvaitsemattomuutta vastaan ovat tärkeitä. Terrorismi ja suvaitsemattomat ääri-ilmiöt voivat häiritä myös talouden uudistumista.

Pyöreän pöydän palaverin jälkeen sain viettää muutamia tuntea akatemiassa, ennen kaikkea aterioida henkilökunnan kanssa ja tavata akatemian hallintoa. Kyselin hiukan mahdollisuuksia tutustua tarkemmin erääseen dosenttiin, joka oli mm. Heidi Hautalan kanssa vetämässä

Tšetšenian separatistien maailmankongressia muutama kuukausia sitten Varsovassa. Iloisena yllätyksenä tapasin sattumalta myös Inkerin alueen erästä parhaista tuntijoista: hän lupasi välittää tietoja WS-NS Novogrod –terroristiryhmästä, joka on ”inkeriläississinä” terrorisoinut alueella.

Pietarista matka ei onneksi jatkunut Moskovaan enää omalla rahalla. Pietarissa akatemiassa viettämäni ajan jälkeen sain kiitää uudella yli 200 km/h kulkevalla Sapsan junalla Pietarista Moskovaan Venäjän liittoneuvoston (Совет Федерации) tiloissa pidettyyn ihmisoikeuskonferenssiin ”Maailman ilman natsismia”. Isännät olivat lähettäneet matkan varauksen sähköpostiini, josta sain varausnumeron. Pietarissa ”Moskovan rautatieasemalla” kirjoitin automaattiin varausnumeron ja passin numeron, minkä jälkeen isäntien valmiiksi maksama junalippu tulostui täsmällisesti. Isännät tarjosivat tämän junamatkan pikkukylän köyhälle antifasistiselle papille: Sapsan-suurnopeusjuna oli hieno kokemus. Junan risteilynopeus on 250 kilometriä ja maksiminopeus jopa 300 kilometriä tunnissa. Tällä kertaa seinän nopeusmittari näytti pääsääntöisesti yli 200 km/h –nopeuksia. Vain 3 tunnin 45 minuutin kuluttua olin jo 700 kilometrin päässä Moskovassa! Suurnopeusjunan olemassaolo kertoo jo sekin Venäjän dynaamisesta modernisaatiosta. Juna ei ole kuitenkaan mikään näyttelyesine, vaan todelliseen tarpeeseen syntynyt liikenneväline. Joulukuun 18. päivästä lähtien nämä junat liikennöivät kolme kertaa päivässä Pietarin ja Moskovan väliä. Junaan mahtui noin 600 ihmistä. Kaikki paikat näyttivät olevan täynnä tälläkin kertaa.

Maailman antifasistit tapasivat toisiansa Venäjän liittoneuvoston tiloissa

Moskovan asemalta sain kyydin hotellille valtion autolla. Perjantaina aamulla tapasin myös muita suomalaisia antifasisteja. Valitettavasti eräs suomalainen petti häpeällisesti yhtä hyvin meidät suomalaiset antifasistit, Venäjän Federaation valtion, Suomen eduskunnan kuin tilaisuuden järjestäjät. Suomen viimeiseksi stalinistiksi moitittu kansanedustaja Jaakko Tapani Laakso oli saanut Venäjän Federaatiolta lentolipun Suomesta Moskovaan, mutta hän sai ilmaisen lipun myös Suomen eduskunnasta, jonka hän myös käytti. Laakso oli vaatinut järjestäjiltä paremman hotellin, jonne hän oli saapunut. Rehellinen suomalainen kansanedustaja on varmasti toki sittemmin itse maksanut sekä lennon että hotellin. Muille suomalaisille kelpasi historiallinen Sovietsky-hotelli.

Sovietsky-hotellissa oli myös mahdollista ikuistaa itsensä Leninin, Stalinin ja Brežnevin maalausten vieressä. En toki kuvauttanut itseäni heidän rinnallaan, koska en ole Neuvostoliiton ihailija tai näiden mainittujen poliitikkojen puolustaja: minun mielestäni nykyinen modernisaatiota ja markkinataloutta rakentava globaalissa taloudessa elävä demokraattinen Venäjä on huomattavasti parempi paikka elää.

Kun lopulta itse Venäjän liittoneuvoston tiloissa olisi pitänyt olla Jaakko Laakson puheenvuoro, hän ei ollut paikalla. Tunsin häpeää Suomen eduskunnan puolesta, koska Jaakko Laakson nimen yhteydessä luki ”kansanedustaja, Suomen eduskunta” (tms.). Arvovaltaiset edustajat 40 eri valtiosta odottivat suomalaisen kansanedustajan saapumista luvattuun puhevuoroon, mutta Laakso ei saapunut. Hän vain katosi lentonsa jälkeen hotelliinsa eikä koskaan saapunut konferenssiin. Suomalaisittain oli häpeällistä, että kansanedustaja varasi myös puheenvuoron itselleen, mutta jätti käyttämättä tämän ilman mitään ilmoitusta esteestä. Tämä puheenvuoro oli syöty toisilta suomalaisilta. Tällöin tuli vaikutelmaksi, että hän vain lensi ja lomaili kahden valtion veromarkoilla Moskovan kalliissa hotellissa eikä osallistunut ihmisoikeustapahtumaan. Todellisuudessa rehti kansanedustaja on varmasti itse maksanut omasta kukkarosta nämä matkat ja hotellit, mutta nyt syntyi julkisesti paha epäilys. Siksi olisi parasta mainetappion poistamiseksi, että ehkä Jaakko Tapani Laakso selittää julkisesti venäjäksi ja suomeksi, mihin tarpeeseen kaksi lentolippua ja kallis hotelli olivat, kun itse tilaisuuksissa häntä ei näkynyt missään vaiheessa? Ehkä Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö selvittää, onko Jaakko Laakso käyttänyt Eduskunnan lentolippua tarkoituksenmukaisella tavalla 16. joulukuuta 2010? Ehkä Jaakko Laaksolla on ymmärrettävä ikävä sairastuminen loistohotellissa, minkä tähden hän oli täysin kyvytön ilmoittamaan suomalaisryhmälle tai järjestäjille vetäytymistään esitelmästä?

Hotellista löysin aamulla muut suomalaiset, lukuun ottamatta Jaakko Laaksoa jota ei löydetty koko konferenssin aikana mistään. Hotelliimme oli majoittunut myös runsaasti muita ihmisoikeuskonferenssin osallistuja. Osanottajia oli kaikkiaan noin 40 eri valtiosta. Siirryimme hotellilta Venäjän Federaation presidentin hallinnon linja-autoilla kolmen poliisiauton saattamana Venäjän Federaation Liittoneuvoston rakennukseen, jossa kokousta johti liittoneuvoston puheenjohtaja Sergei Mironov. Hän on pietarilaismies, joka oli sen torstaipäivän valtiollisen akatemian entinen rehtori. Antifasismi on maailmanlaajuinen liike natsismin maailmanlaajuista ongelmaa vastaan. Antifasismi on kansalaisyhteiskunnan rakentamista. Mironov korosti kaikkien hallitusten ja kansainvälisten järjestöjen hyvää tahtoa taistella natsismin uhan elpymistä vastaan. Natsien kanssa on kompromissin tekeminen mahdotonta.

Kuva: Venäjän liittoneuvoston salissa kansainvälinen ihmisoikeuskonferenssi

Venäjän Federaation liitoneuvoston puheenjohtaja Sergei Mironov ilmoitti meille kokoukseen osallistujille Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin ja Venäjän pääministerin Vladimir Putinin terveiset. Kokouksen järjestäjänä oli kansainvälinen ihmisoikeusliike ”World without Nazism” Boris Spiegelin johdolla ja Venäjän federaation hallinnon puolesta kansalaisyhteiskunnan edistämistä kehittävä neuvosto puheenjohtajansa Mihail Fedotov (Михаил Федотов) edustamana. Kokoukseen osallistui myös mm. varaulkoministeri Alexander Jakovenko, arkkipiispa Vsevolod Chaplin (Всеволод Чаплин), parlamentaarikkoja ja julkisuuden henkilöitä Venäjältä, IVY-maista, Euroopasta ja Yhdysvalloista. Euroopan parlamenttikin oli edustettuna. Suomen eduskunta jäi tällä kertaa ilman edustajaansa.

Kuva: Papit hymyilivät ja olivat onnellisia Venäjän Federaation liittoneuvoston tilassa kansainvälisessä konferenssissa

Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ollut lähettänyt virallista edustustoa natsismin vastaiseen ihmisoikeuskongressiin, joten pikkukylän antifasistisena pappina olin siviilivaatteissa (asiasta on valokuvia ja videoita todisteena, jos joku tahtoo valheen avulla kannella antifasistin papin muka heiluttaneen lipereitä tai punalippua Moskovassa liittoneuvostossa!). Venäjän liittoneuvosto on julkaissut konferenssista upean koosteen, ”päiväkirjan”. Eräässä kuvassa olen kaukaisessa vasemmassa yläkulmassa, mutta kuvan epätarkkuuden tähden en päässyt julkkikseksi (eikä se harmita). Ilmoitin jo ennen konferenssia, että en pidä puheenvuoroa siellä. Puhujia oli aivan liiallisesti, mutta ymmärsin hyvin, että kustakin 40 eri valtiosta haluttiin puheenvuoro tai useampi. Jälkikäteen harmittaa vähän, että en varannut puheenvuoroa paneeleihin, sillä konferenssissa käsiteltävistä aiheista terrorismin, separatismin, revansismin ja natsismin välinen olemuksellinen yhtäläisyys jäi hyvin ohuesti käsitellyksi. Ehkä lähimmäksi tuota teemaa tuli arkkipiispa Vsevolod Chaplin, joka puhui ekstrimismiä vastaan, mikä tarkoittaa Venäjällä pääsääntöisesti moitetta erinäisiä kiivailevia ultra-nationalistisia ”kristillisiä” tai ”islamistisia” lahkoja vastaan. Koin pappina surulliseksi oloni siviiliasussa, sillä paikalla oli jo mainittu ortodoksisen kirkon arkkipiispa Vsevolod Chaplin virka-asussaan niin kuin eräs toinenkin ortodoksipappi, lisäksi papin asussa jopa järjestäjäorganisaation Boris Spiegelin järjestön puolesta puhui helluntalaispappi Sergei Rjakhovsky.

Arkkipiispa Vsevolod Chaplin puhuu antifasistien maailman konferenssissa:

Pastori Sergei Rjakhovsky oli maailmanlaajuisen antifasistisen konferenssin eräs järjestäjistä:

Paikalla oli näiden lisäksi myös pari muuta pappia virka-asussaan. Lisäksi paikalla oli rabbeja. Sergei Rjakhovsky toimii Maailma ilman natsismia –järjestön presidiumin jäsenenä: hänen mukaansa papit ”eivät voi vaieta” tai eivät ainakaan saisi vaieta. ”Meillä on liian monta natsia, mutta liian vähän antifasisteja”, määritteli pastori Rjakhovsky aiheellisesti pappeuden ja antifasismin todellisen yhteyden.

Kuva: kirkkoherra Juha Molari ja pastori Sergei Rjakhovsky Venäjän liittoneuvoston kokoussalissa

Vsevolod Chaplin moitti puheenvuorossaan ekstrimismiä, lahkoja ja fasismia.

Venäjän Federaation keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Vladimir E. Churov (Владимир Евгеньевич Чуров) muistutti myös kirkon kasvatustehtävästä lasten ja nuorten parissa, kun arvioidaan natsismin uhkaa. ”Millaisia muistomerkkejä me tarjoamme lapsillemme? Jokaisessa kirkossa ja synagogassa pitäisi olla muistomerkit taisteluista natseja vastaan, sillä miljoonat kuolivat sodassa natseja vastaan. Hitlerin ja hänen liittolaistensa historian väärentäminen on turmiollista”.

Churov puki nerokkaasti sanoiksi ne ajatukset, joita olen antifasistina suomalaisena pappina pohtinut. Dosentti Johan Bäckmanin kanssa teimme tämän jälkeen myös videon, jossa kerroin suruni siitä, että minun piti olla siviilivaatteissa. Ilmeisesti suomalainen yhteiskunta ei ole niin vapaa ilmaisuvapaudelle ja ajattelulle. Minuahan on koko ajan varoteltu, ettei saisi juuri mitään enää tehdä pappina tässä maallisessa maailmassa: pappina kai pitäisi ikään kuin elää vanhassa gnostilaisessa maailmankuvassa, jossa näkyvä maailma hylättiin ja uskovina ihmisinä "henkistyttiin" vain mysteerien tiedostamiseen. Lisäksi mietin surullisena itsekin, millaisia muistomerkkejä kirkkomme jättää, kun viemme seurakuntamme jokaisena valtiollisena juhlapäivänä seppeleiden laskuun muistomerkeillemme, joiden ääressä emme häpeile natsien kanssa tehty aseveljeyttä vaan pikemmin toistamme sodan sankarillisuutta. Kun rituaalien avulla rakennetaan poliittisia tunnelmia, pitäisi kirkon olla erityisen varovainen, ettei Hitlerin liittolaisuuteen suhtauduta vahingossakaan hyväksyen. Terve isänmaallisuus ja natsien kanssa yhteistoiminta tulisi muistaa selväsanaisesti erottaa toisistaan.

Johan Bäckman – Suomen tunnetuin antifasisti – sai puheenvuoron aivan päätilaisuuden loppuun, kun suomalainen kansanedustaja ei pitänyt puhettaan. Bäckman pelasti upealla esiintymisellään Suomen eduskunnan maineen arvovaltaisen kansainvälisen edustuston läsnä ollessa. Iltatilaisuudessa konferenssin puheenjohtajisto olikin jo saanut tietoon Virosta tulleen uutisen Bäckmanin voitosta oikeudenkäynnissä Viron sisäministeriön määräaikaista maahantulokieltoa vastaan. Konferenssiväki onnitteli vilpittömästi iloisena Bäckmania reiluuden toteutumisesta. Myös konferenssiin osallistuneet virolaiset liittyivät onnitteluihin avoimesti. Saimme käytännössä osoituksen, ettei antifasisteja saa aina alistaa millä tahansa mielettömyydellä.

Venäjän liittoneuvostossa oli mielenkiintoista tavata norjalainen yliopistomies, joka oli joutunut separatististen tšetšeenien ja näiden ”valkokaulusversion” Moskovan Helsinki-ryhmän vainon kohteeksi. Mies oli pohtinut maahan saapuneiden tšetšeenien separatistisia piirteitä, minkä jälkeen Moskovan Helsinki ryhmä (Moscow Helsinki Watch Group) oli aloittanut hyökkäyksen yliopistomiehen työpaikkaa vastaan varsin samalla tavalla kuin Johan Bäckman ja Juha Molari ovat saaneet kokea yritykset tuhota työpaikka. Vietin aika paljon aikaa norjalaistutkijan kanssa, joka myös asui samassa hotellissa meidän kanssamme.

Kuva: Tšetšeenien separatistit olivat Molarin mielessä myös Moskovassa

Efraim Zuroff – Simon Wiesenthal Centerin johtaja - ja Juha Molari keskustelevat holokaustista Suomessa

Sain vielä nukkua yhden yön Sovietsky-hotellissa, joka kelpasi minulle aivan hyvin toisin kuin Suomen työväestön puolestapuhujalle, kansanedustaja Laaksolle. Itse asiassa yövyn erittäin harvoin hotelleissa Venäjällä, koska ystäväperheet majoittavat minua lähes poikkeuksetta. Valtion auto kävi noutamassa minut aamulla ja sain aloittaa pitkän paluumatkan.

Nopeasta ja monipuolisesta matkasta opin, ettei pitäisi enää hävetä antifasismia, koska tämä on mitä luonnollisin ja tervein ilmaus ihmisyydestä. Alec Brook-Krasny, Amerikan juutalainen poliitikko, New Yorkin osavaltion edustajakokouksen jäsen toi kokousväelle Yhdysvaltojen useiden senaattoreiden ja monien huomattavien amerikkalaisten organisaatioiden tervehdyksiä. Alec oli vastannut kollegalleen kysymykseen, miksi puhua natsismin vastustamisesta nyt, että on kyse tulevaisuuden yhteiskunnasta. Hän päätti Venäjällä pitämänsä esityksen sanoihin: ”Meidän Amerikan Yhdysvallat teki oikein voittaessa natsismin teidän (venäläisten) rinnallanne”.

Venäjän Federaation presidentin hallinnon kilvissä kulkeneen auton kyydissä istuessani ystävieni seurassa muistin, että antifasismi ei ole millään muodoin vain Kremlin etuja ajava venäläismielinen liike, vaan pikemmin se on kansainvälinen ihmisoikeusliike. Kreml on vain tärkeä osa tuota kansainvälistä ihmisoikeusliikettä. Suomalaisessa keskustelussa korostuvat kotimaan ja lähialueiden ihmisoikeusongelmat: meillä on ollut havaittavissa historian perversiä* väärentämistä ja fasistista syrjintää. Tällaisia vääristymiä ovat olleet mm. Virossa tavattava diskriminaatio ja viime aikoina Pohjoismaista käsin tuetun epädemokraattisen, uskonnollisesti täysin suvaitsemattoman "islamistisen diktatuurin" rakentaminen Pohjois-Kaukasiaan kaikenlaisten maantierosvojen ja Al-Qaidan avulla.

Perversio* -sana esiintyi erään venäläisen psykologian professorin venäjänkielisen seminaariesitelmän englanninkielisessä käännöksessä otsikossa, kun oli määrä puhua historian väärentämisestä.