Hyvin
rahoitettu – paremmin kuin MV-lehden mainostulot koko
tutkimusajanjaksolla – tutkijakolmikko Niko Pyrhönen, Tuukka
Ylä-Anttila ja Gwenaëlle Bauvois kirjoittivat ”tutkimusraportin”,
joka on julkistettu pdf-muodossa.
Raportista on käyty jo keskustelua niin valtamediassa kuin
sosiaalisessa mediassa.
Jari Taposen näkökulma tutkijakolmikon työhön
Ennalta
estävän toiminnon johtaja, ylikomisario Jari Taponen tulkitsee
Twitterissä Helsingin Sanomien haastatteluun perustuen Helsingin
yliopiston tutkijatohtori Niko Pyrhösen näkemyksiä.
Ylikomisario
Taponen poimii esille vain yhden sitaatin ja katsoo Pyrhösen
osoittaneen, kuinka MV-lehdessä - ”vastamediassa” - ”rikotaan
hyväksytyn kielen rajoja”, minkä jälkeen ”ilmaisut leviävät
poliitikkojen käyttöön ja edelleen valtavirtaan”. Taponen
kirjoittaa, että ”puheilla pyritään lietsomaan
kahtiajakautumista 'kurjistettuihin' ja 'eliittiin'".
Tämä edellä kuvattu on siis ylikomisario Taposen tulkinta tutkimuksen sisällöstä, hänen oma tendensinsä tulee esille poiminnasta.
Hesarin näkökulma tutkijakolmikon työhön
Eleonoora
Riihisen kirjoittamassa Helsingin Sanomien jutussa 9.11.2019 oli
lööppikuvana MV-lehden perustaja Ilja Janitskinin kuva. Sanomat
kustantavat yhtä hyvin Helsingin Sanomia kuin tätä tutkimusryhmää,
johon Niko Pyrhönen kuului. Helsingin Sanomat on ollut myös
asianomistaja rikosoikeudenkäynnissä MV-lehteä vastaan.
Helsingin
Sanomien juttu oli kuitenkin monipuolisempi kuin ylikomisario Taposen
yksi sitaatti. Itse tutkimuksesta nostettiin esille lisäksi muutamia
muitakin seikkoja kriittiseen tarkasteluun.
Helsingin
Sanomat kertoo tutkijoiden näkemyksenä, että ”vastamedioitten
valtaan kannattaa suhtautua vakavasti”,
mikä on ilmaistu tutkijoiden ja Helsingin Sanomien antamassa
merkityksessä varoituksen tai uhkan näkökulmasta. Kyse ei ole nimenomaisesti suositus lukea vastamediaa, vaan varoitus yhteiskunnallisesta uhkasta.
Tutkimushankkeen nimi on Kurjistettuja kutsumassa: Totuudenjälkeisen ajan kansainväliset mobilisaatiostrategiat Suomen, Ranskan ja Yhdysvaltain vastamediassa.
Tutkijat
väittävät lukeneensa ja analysoineensa MV-lehden ilmaisujen
käyttöä eduskunnassa aikajaksolta 2015-2017. Tutkijoiden mukaan 67
havaitusta vastamedian ilmaisusta poliitikot käyttivät 44:ää.
Helsingin
Sanomien haastattelussa Pyrhönen julistaa tieteensä ehdotonta
pätevyyttä: ”Kyseessä on kvantitatiivisesti kiistaton ja
vastaansanomaton tutkimustulos.”
Helsingin
Sanomissa tuodaan esille tutkijoiden käsitys, ettei kannattaisi
puhua enää ”valemedioista tai valeuutisista, koska usein
vastamedian uutisointi perustuu faktoihin, mutta niiden valikointi ja
käsittely on voimakkaan puolueellista”.
Thomas
Sundbäck on kiinnittänyt huomiota tutkijakolmikon tuloksen ja Niko
Pyrhösen haastatteluun edellä mainittuun yhteen detaljiin, jolla on
sinänsä merkitystä. Sundbäck huomauttaakin, että
valemedian-termin verukkeella on vältelty keskustelemasta niistä
asioista, mitä MV-lehti, Paavo Tajukangas, Kansalainen tai Juha
Korhonen ovat mediassa julkaisseet. Nyt kuitenkaan ansiorahoilla
toimineet kokoaikaiset tutkijat eivät ole pystyneet osoittamaan
valheita. He siirtyvät käyttämään ”vastamedian” käsitettä.
Sundbäcknostaa esille Helsingin Sanomien haastattelusta yhden virkkeen:
”Tutkijoiden
mukaan ei kannattaisi puhua enää valemedioista tai valeuutisista,
koska usein vastamedian uutisointi perustuu faktoihin".
Ylen toimittaja Ahti Kaario on vastauksessaan Jessikka Aron linkitykseen huomauttanut kriittisesti, että tutkimus on merkillinen, sillä "laiton maahanmuutto" ei ole suinkaan MV-lehden kieltä, vaan esiintyy EU:n asiakirjoissa. Kaarion huomautus olisi erittäin aiheellinen myös monen muun sanan suhteen.
Mikä voisi olla vastamedian ”tavoite”?
Helsingin
Sanomat väittää, että Pyrhösen ajattelun mukaan ”vastamedian
tavoitteena” olisi rakentaa voimakas tunneside yleisöön ja
saada lukijat tuntemaan itsensä syrjäytyneeksi. Itse tutkimusraportti jatkaa keskustelua aiheesta vielä kauemmaksi.
Samanaikaisesti
Pyrhösen lausuessa ”tavoitteesta”, hän kuitenkin vetää
omalta teorialtaan jalat alka, kenties itse sitä tajuamatta, kun toteaa MV-lehden taustalla olevan vain
muutama keskeinen puuhahahmo, jolloin toiminta "ei vaikuta hyvin
organisoidulta".
Vastamedian
väitetty ”tavoite” on ilmeisemmin se uhka, johon tutkijat
katsovat aiheelliseksi suhtautua vakavasti. Itse tutkimusraportissa
tutkijakolmikko liittää tämän vastamedian ”tavoitteen” myös
väen mobilisoimiseen.
”Tavoitteesta”
kirjoittaminen edellyttäisi jonkinlaista yhteistä tahtotilaa ja
agendaa kyseisessä mediassa, eli ohjausta ja suunnitelmaa, minkä
toteuttaminen kansalaisjournalismissa ei olisi kuitenkaan helposti
toteutettavaa, mutta tutkijakolmikko ei analysoi ja problematisoi
tavoitteen, kielen ja vallan välistä suhdetta lainkaan. Ilmeisesti
tutkijakolmikko ei edes havaitse ongelmaansa.
Täsmällisempi
tarkastelu olisi tuonut esille, että MV-lehden kaikki kirjoittajat
ja kaikki käsitellyt ”sankarit” eivät ole suinkaan
oikeistolaisia tai äärioikeistolaisia, vaan myös mukana oli
vasemmistolaisia, joilla oli tietyissä tapauksissa kriittinen
näkökulman vallankäyttöön. Kirjallisuus- ja teatterikriitikko
Arto
Tuominen
oli esillä toukokuussa 2016 MV-lehdessä, mutta hänen taustansa on
pikemmin vasemmistossa kuin äärioikeistossa.
Vasemmistoliiton
kansanedustaja Johannes Yrttiaho oli esillä myönteisestiMV-lehdessä 3.6.2019
ja 19.1.2015.
Vastaavia esimerkkejä olisi muitakin.
Tutkijakolmikko ei riittävästi kyseenalaistanut itsestäänselvyytenä ottamaansa määritelmää, että MV-lehti on sellaisenaan ”äärioikeistolaista populismia”.
Enemmän apurahoja kuin MV-lehdellä mainostuloja
Helsingin
Sanomien jutussa Pyrhönen viittaa MV-lehden ”pyörittämiseen
kännissä ja läpällä”, minkä ilmiön todentaminen olisi
ollut aiheellista. Allekirjoittanut kirjoitti tutkimusjaksolla useita
tekstejä, joita kirjoittaessaan oli vähemmän kännissä kuin
tutkijakolmikko raporttia laatiessaan.
Tutkijakolmikko
poimi muutamia sitaatteja MV-lehdestä raporttiinsa, yksi poiminta on
allekirjoittaneen jutusta, jota ei ole kirjoitettu sen enempää
kännissä kuin läpällä.
Pyrhönen ja Helsingin Sanomat viittaavat MV-lehden ansaintaan mainostulojen ja lahjoitusten avulla: ”Lehden toiminnan taustalla ovat poliittisen ideologian levittämisen lisäksi mahdollisesti mainostulot ja julkisuus”.
Pyrhönen
tai tutkijakolmikko eivät ilmoita kuitenkaan olettamuksiaan tai
laskelmiaan MV-lehden ansainnan suuruudesta, joka jää merkittävästi
pienemmäksi kuin MV-lehden kielenkäyttöä tutkineen
tutkijakolmikon omat apurahat tänä samana ajanjaksona.
Itse
tutkimuksella on kolme nimettyä kirjoittajaa. Helsingin Sanomain
Säätiön rahoittama Tuukka Ylä-Anttila, joka kertoo keskittyvänsä
projektissa MV-lehdessä ilmeneviin totuuskäsityksiin ja
vastamedioiden sisältöjen mallintamiseen algoritmisesti.
Tohtori Ylä-Anttila on todennut Totuuden jälkeinen -blogissa, että
”MV-lehti
on aiheuttanut Suomessa tietoon liittyvää moraalipaniikkia”:
”MV-lehti on
pelottanut, koska nettimediana se on omaehtoinen ja voi tehdä ihan
mitä haluaa. Se haastaa perinteisen median portinvartijat ja tekee
sen härskiin ja anteeksipyytelemättömään tyyliin, provosoi
tahallaan...”
”Moraalipaniikilla”
tarkoitetaan tavanomaisesti vallanpitäjien reagointia, jotta
yksittäistapauksen avulla saadaan vahvistaa omia valtaoikeuksia.
Ylä-Anttilan tarjoama viitekehys olisi antanut myös enemmän
lupauksia tutkimustyön jännittävästä suorittamisesta, kuin
lopulta tutkimus tuotti loppuraportissaan.
Maisteri
Tuukka Ylä-Anttila kävi noutamassa Koneen Säätiöltä jo
joulukuussa 2015 vuodelle 2016 populismin tutkintaa 28 320 euronapurahan, minkä jälkeen uusi hanke on tuonut lisää rahaa.
Myös
valtiotieteen tohtori Bauvois Gwenaëlle saa Sanomien säätiön
rahoitusta. Hän toimii palkkaa nauttivana luennoitsijana Helsingin
yliopiston Svenska Social- och kommunalhögskolanissa.
Gwenaëlle sai vuonna 2019 Ella ja Georg Ehrnroothin säätiöstä 31
000 euron apurahan, mikä on mahdollisesti jo uusia hankkeita varten.
Niko
Pyrhösen väitöskirja ”mamukriittisten tarinoista” julkaistiin
muutama vuosi sitten. Väitöskirjaansa Pyrhönen keräsi aineistonsa
Hommafoorumilta ja Helsingin Sanomien kommenttiketjuista. Koneen
säätiö oli rahoittanut maisterille väitöskirjan tekemistä
varten yhteensä 96 200 eurolla.
Pyrhönen
sai Alfred Kordelin säätiöstä ”hybridi median” tutkimiseen 23
000 euroa vuonna 2016.
Kolmikko
Pyrhönen, Ylä-Anttila ja Bauvois olivat yhdessä Kazlauskaitėn
kanssa vastaanottamassa vuodelle 2017 yhteensä 95 400 euron apurahan
Helsingin Sanomain säätiöltä, minkä lisäksi Helsingin yliopisto
tarjosi työ- ja tutkimustilat kahdelle tutkijalle Sanomain säätiön
rahoittaman hankkeen ajaksi. Tämän hankkeen avulla tutkijat
keskittyivät MV-lehden kieleen.
Suomen akatemia rahoitti MV-lehteen kohdistunutta tutkimusta Kordelin säätiön ja Sanoman säätiön lisäksi. Tutkijakolmikolla oli käytössään rahoitusta enemmän kuin MV-lehden mainos- ja lahjoitustulot tämän saman ajanjakson aikana.
Kansalaisjournalismiin valittu holtiton tutkimusmetodi
Itse
tutkimusraportissaan kolmikko Pyrhönen, Ylä-Anttila ja Bauvois
käsittelevät MV-lehden aineistoa tutkittavana kolmena vuoden
ajanjaksona kuin ”saumatonta ihokasta”, mikä vastaa
lähetysmistapana Raamatun tulkitsijoiden käymää valtataistelua
kenties niinkin kaukana kuin keskiajalla. Sittemmin on ymmärretty,
että kirjastossa on kutakin kirjoittajaa kyettävä analysoimaan
itsenäisesti. Pyrhönen, Ylä-Anttila ja Bauvois eivät ymmärrä tätä.
Kun
kehittyneempi tapa olisi selvittää kirjaston tai
kansalaisjournalistisen tekstimassan ”redaktiota” eli
toimitustyötä, jolloin olisi oivallettu, että materiaalin kokoajat
eivät pelkästään laittaneet tekstejään julkaistavaksi yhteisen
”vastamedia-agendan” hengessä, tai yhdessä natsi-moodissa, vaan he ovat myös samalla
tulkinneet ja muokanneet tekstinsä itsenäisesti.
Redaktiokritiikkinä
(Redaktionsgeschichte tai Redaktionskritik)
tunnettu 1950-luvulla kehitetty tutkimusmenetelmä olisi mennyt
syvemmälle kuin koko aineistomassaan tehdyt sanastokyselyt ja näin
olisi noussut esille se prosessi, jossa itse kukin kirjoitu on saanut
julkaistun muotonsa. Ennenkaikkea olisi syntynyt oikea tutkimustulos.
Redaktiokritiikkinä tunnettu menetelmä tutkii
niitä tilanteita, joissa kirjoittaja on muokannut aineistonsa
tekstin taustalla olevista lähteistä. Silloin pistetään merkille
tyylillisiin parannuksiin, kirjoittajan jättämiin selityksiin,
poistoihin, uudelleen muotoiluun yms., kun verrataan kirjoittajan
tuotosta ja hänen käyttämiään lähteitä.
Kirjoitusten
ja kirjoittajien oma elämäntilanne, Sitz im Leben, tekstin merkitys
sidoksissa silloiseen sosiaaliseen kontekstiin, on ollut
kiinnostuksen kohteena tutkimuksissa jo 1900-luvun alusta alkaen
protestanttiteologi Hermann Gunkelin kehittämän menetelmän
mukaisesti.
Tutkijakolmikko on ottanut anakronisesti ja reduktionistisesti MV-lehden kirjoitukset on yhtenä kokonaisuutena, ”MV-lehden aineistomassana”, mikä tuskin voi olla mediatutkimuksen näkökulmasta pätevää tiedettä kolmen vuoden ajanjaksosta, jolloin osa kirjoittajista poistui ja osa vasta saapui MV-lehteen, valtaosa kirjoittajista ei tunne toisiaan lainkaan, eikä kaikki kirjoittajat edes tiedä tekstiensä joutuneen MV-lehden julkaistavaksi.MV-lehden luonne monikirjavaisena ja värikkäänä kansalaismediana ja tilkkutäkkinä olisi antanut aiheen tarkistaa tutkimusmenetelmän käyttöä.
Tutkijakolmikko
Pyrhönen, Ylä-Anttila ja Bauvois väittää analysoineensa
MV-lehden kieltä ja sen tehdessään päätyvät väittämään,
että MV-lehti näyttäisi enemmän ”identiteettitaistelulta”
ja äärioikeiston ”propagandalta”, kuin
”tiedonvälitykseltä”. Tuossa tarkoituksessa
tutkijakolmikko poimii yhden näytteen: kirjoittamani MV-lehden jutun,
mutta vääristävät sen kielenkäytön ja rikkovat kontekstin.
Käytetyssä MV-lehden jutussa on tosiasiallisesti liitytty
Sisäministeriön (ja Eurostatin) kieleen, jossa ”laittomasti
maassa olevat” vastaisi ilmaisua ”to be illegally present”.
Näin tutkijakolmikko ei kuitenkaan käännä tekstiä.
Eurostat
on Euroopan komission alainen yksikkö, jonka tehtävänä on tuottaa
tilastotietoa Euroopan unionin käyttöön. Eurostat tilastoi
”laittomasti maassa olevia”.
Tutkijakolmikko
Pyrhönen, Ylä-Anttila ja Bauvois vaikuttaa pyrkivän siihen
vaikutelmaan, että MV-lehden kieli olisi esimerkkitapauksessa
radikalisoitunut identiteettitaisteluksi ja siksi uhka
yhteiskunnalle, kun taas tosiasiallisesti vasemmistolaisen median ja
vasemmistokirkon kielenkäyttö ”paperittomat” normalisoidaan,
vaikka Eurostat ja Sisäministeriö käyttivät samaa kieltä kuin
MV-lehti. Tutkijakolmikko nostavat esille jopa niin hurjan käsitteen
kuin ”sisäinen vihollinen”.
Tutkijakolmikko
Pyrhönen, Ylä-Anttila ja Bauvois osoittanut piittaamattomuutta
hyvästä tieteellisestä käytännöstä, sepittävät (fabrication)
tekaistuja havaintoja tiedeyhteisölle ja vääristävät
(falsification, misrepresentation) havaintoja, ja täten muokaten
alkuperäisiä havaintoja. Tiedeyhteisön tunnustamia toimintatapoja
rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta ei ole
noudatettu riittävästi tässä tutkimustyössä.
Raportin analysointi on itsessään paljastavaa. Jo otsikossa tutkijakolmikko Pyrhönen, Ylä-Anttila ja Bauvois siirtävät keskustelun toiselle kentälle, kun kirjoittavat ”siirtolaisuuden politisoinnista vastamedian tyyliin” (”Politicization of migration in the countermedia style”).Tutkijakolmikko ei esitä tässä kohtaa tarpeellisia määritelmiä käsitteille, vaan kirjoittavat suhteellisen neuraalista käsitteestä ”siirtolaisuus” (migration), joka tosiasiallisesti ei ole ollut MV-lehden artikkeleiden kohteena. MV-lehden eri jutuissa käsitellään lähinnä muita teemoja.
Siirtolaisuus-sana
esiintyy MV-lehden hakukoneen mukaan koko sivuston ajanjaksolla vain
124 kertaa, pakolaiset 1235 kertaa ja pakolainen 453 kertaa sekä
maahanmuuttaja 2039 kertaa. Wikipedia liittyy siirtolaisuudessa
määritelmään, jonka mukaan se tarkoittaa väestön muuttoa ja
siirtymistä vieraaseen maahan vapaaehtoisesti, esimerkiksi työn tai
koulutuksen perässä.
Pakolaisuuden määritelmä on toisenlainen perustuen väitettyyn
pelkoon ja uhkaan.
Maahanmuuttajat ovat itsessään myös uusi käsitteistö.
Käsiteltävänä ajanjaksona oli keskeisenä ”laittomasti maassa
olevat”, joille oli annettu käännytys- tai karkotuspäätös,
mutta henkilöt eivät olleet poistuneet Suomesta. Tutkijakolmikko
ryhtyvät määrittelemään muita käsitteitä, mutta ei näitä,
joiden perusteella ja joita sekoittaen he väärentävät MV-lehden
aineiston.
Tutkijakolmikko
toteaa, että ”partisaani uutistoimistojen” toiminta on
johtanut luottamuksen kriisiin valtavirtaista
tietotuotantoteollisuutta (mainstream knowledge-production
industries) vastaan. Kolmikko toteaa, että tuossa tilanteessa näitä
verkkosivustoja on kutsuttu ”valeuutissivustoiksi” tai
”vaihtoehtoismediaksi” tai ”partisaanien
uutissivustoksi”. Näissä määritelmissä on ongelmia.
Tutkijakolmikko päätyy käyttämään vastamedian nimitystä
erotukseksi eliitin hallinnoimasta valtavirran mediasta.
Tutkijakolmikko
uskoo, että tyylin avulla olisi keskitetty myös ”populistiseen
mobilisaatioon”. Niin Pyrhönen, Ylä-Anttila ja Bauvois
ilmoittavat suorittaneensa sekamenetelmällä tekstianalyysin, mihin
ovat käyttäneet laskennallisia menetelmiä ja diskurssianalyysiä.
Näin tutkijat tahtovat kysyä, miten MV-lehden tyyli vastamediana
eroaa valtamediasta ja käytetäänkö lopulta samaa tyyliä ”korkean
politiikan” (eli parlamentin) areenalla.
Tutkijakolmikko
Pyrhönen, Ylä-Anttila ja Bauvois määrittävät MV-lehden
”vaikutusvaltaisimmaksi oikeistolaiseksi populistiseksi
vastamediaksi Suomessa” (the most influential right-wing
populist countermedium in Finland), samanlaiseksi kuin Breitbart News
Yhdysvallassa, mutta vähemmän ammattimainen.
Tutkijakolmikko
väittää sisällyttäneensä analyysiin kaikki MV-median 1.1.2015
ja 31.12.2017 välisenä aikana julkaistut artikkelit sikäli kuin
verkkosivustolla ne oli saatavissa 20.1.2018. Tämä aikana on ollut
15 015 artikkelia ja 2 059 592 sanaa.
Sanastoanalyysinsä jälkeen tutkijakolmikko siirtyy kvalitatiiviseen osuuteen ja väittää, ”että vastamedian diskurssiivinen tyyli muodostaa siemenpohjan poliittiselle mobilisoitumiselle, joka perustuu kollektiiviseen identifioitumiseen syrjäytyneisiin ja uhriutuneisiin, minkä tuloksena syntyvä kauna hyödyntää populistipolitiikkaa”.
Tutkijakolmikko
väittää, että MV-lehden tapauksessa ”sisäinen vihollinen”
tarkoittaa ennen kaikkea niin kutsuttuja suvakkeja, liberaaleja
hyödyllisiä idiootteja, jotka suvaitsevat maahanmuuttoa.
Kolmikon mukaan ”MV-lehti väittää, että papit, akateemikot, virheän vasemmiston poliitikot ja tietysti muuttoliikettä edistävät aktivistit ovat sisäisiä vihollisia, jotka helpottavat niitä hyökkäyksiä, joita oletettavasti ulkoiset viholliset (so. islamilaiset maahanmuuttajat) toteuttavat”.”Kuten populistiselle argumentaatiolle tyypillistä, eliitti muodostuu yhtenäisen sisäisen vihollisen ryhmän ja siihen kuuluvat hallituksen ministerit, EU:n virkamiehet ja valtamedia. Poliittista poliisia syytetään siitä, että he eivät pysty kritisoimaan islamia liiallisen 'taktisuutensa' johdosta”.
Tutkijakolmikko
Pyrhönen, Ylä-Anttila ja Bauvois tekevät yhteenvetonsa, jonka
mukaan heidän väitteensä analyysi olisi nyt havainnollistanut,
kuinka
”vastamedian tyylin avulla rakennetaan tunne, jota keskeisesti tarvitaan populistiselle aktivoinnille sisäisiä vihollisia vastaan dualistisessa asenteessa, auktoriteetteja vastaan, käsitteiden kanssa taistellessa, enemmistön uhrautumistunteessa ja vulgarisuudessa”.
Tutkijakolmikko
Niko Pyrhönen, Tuukka Ylä-Anttila ja Gwenaëlle Bauvois
esittävät MV-lehden sitoutumisen sisäiseen vihollisen vastaiseen
mobilisointiin ja kirjoittavat todisteeksi seuraavaa (tässä kursiivissa käännös takaisin tutkijoiden englannista suomeksi):
”Poliittiset depaatit koskevat aina myös käsitteitä ja yhteyksiä, joita käytetään keskusteluissa, niin kuin myös valtasuhteita ja oikeuskäsityksiä, joita nämä käsitteet tuovat mukanaan. MV-lehti sitoutuu tähän käsitteelliseen taisteluun ei ainoastaan epäsuorasti (implisiittisesti), käyttäen erityistä tyyli joka edistää sen esitystä ja agendaa, vaan myös nimenomaisesti (eksplisiittisesti), siten että artikkeleissa avataan keskustelu siitä, mitä termejä pitäisi käyttää viittauksessa maahanmuuttajiin (migrants) 'realistisesti' – se on, korostaa piirteitä, jotka ovat tärkeitä maahanmuuttovastaiselle agendalle (anti-immigration agenda). Kuten me osoitimme aiemmin, tyypillinen kehystys on ”laittomat” maahanmuuttajat, joihin viitataan ”paperittomina” MV-lehdessä, koska niin sanotaan olevan täsmällisempää. Huolimatta tästä vetoomuksesta täsmällisyyteen, MV-lehti usein viittaa maahanmuuttajiin ”laittomina” (illegal) ilman että tarjoaisi mitään informaatiota tämän kyseessä olevan henkilön laillisesta statuksesta. Seuraava lainaus näyttää toteen tämän käsitteellisen taistelun. Huomaa myös sisäisen vihollisen määritelmä myös.
Samuli Suonpää, joka on noussut viestintäsuunnittelijan asemaan (Suomen evankelisluterilaisessa) kirkossa juonittelun ja henkilökohtaisten suhteiden avulla […] epäkorrektisti käyttää sanaa paperiton (undocumentated), vaikka tosiasiassa monilla laittomilla (illegals) on dokumentit, mutta ei kuitenkaan oikeita dokumentteja antaakseen heille laillisen asumisen maassa” (MV-lehti 23.3.2017).
Kun
itse MV-lehdesta tarkastelee viitattua juttua, niin havaitsee
tutkijakolmikon merkittävästi ja vilpillisesti muuttavan sen
sisältöä tarkoituksiaan palvelevaksi.
MV-lehden
jutussa on kyseinen kappale täsmälleen näin:
”Suonpää käyttää jutussaan epäkorrektisti sanaa ”paperittomat”, vaikka useilla laittomasti maassa oleskelevalla ihmisellä on asiapaperit, mutta ne eivät ole vain asianmukaiset Suomessa oleskelua varten. Suonpää väittää tietävänsä paremmin, kuin sisäministeriö, että laittomasti maassa oleskelevat tapettaisiin kotimaassaan. Sitä tietämystä Suonpäällä ei ole mistään muusta kuin uhmakkaasta luonteestaan käsin.”
Kyseisen
sitaatin johdannossa ei ole määritelty Suonpään saamaa
viestintäsuunnittelijan statusta ”suhteilla ja vehkeilyllä”,
vaan määritelmä on tehty aiemmin. Tutkijakolmikko toi statuksen
määritelmän sitaatin johdannoksi useita kappaleita aiemmasta
kohdasta. Siinä yhteydessä oli MV-lehdessä viitattu siihen, että
ylioppilas Suonpää oli kohonnut tärkeään asemaansa.
Tutkijakolmikko ei mainitse enää Suonpään koulutusta
”ylioppilaana”, joka olisi ollut kiinnostava seikka
tietoyhteiskunnassa, vaan sivuuttaa tämän seikan ja muuttaa tekstin
sisäisen vihollisen tarpeisiin.
Tutkijakolmikko
käyttää lainauksen kohdassa käsitettä ”immigrants” (=
”maahanmuuttajat”), mikä vääristää keskustelun aivan
erilaiseen statukseen, kuin MV-lehden jutussa, jossa käsittelyssä
ei ole yleisesti immigrantit, vaan ”laittomasti maassa oleskelevat
ihmiset”, jotka mainitaan tekstissä jopa kahteen kertaan.
Tutkijakolmikko vaihtaa sen sijaan sanan ”immigrantit” tai
kärjistäen ”laittomat”, joka on tutkijakolmikon mukaan
äärioikeistolainen vihasana maahanmuuttovastaisessa agendassa!
Tutkijakolmikko
ignoroi kokonaan siteeraamansa MV-lehden kohdasta seuraavan
välittömän jatkon, mikä muutos on vanhan saksalaisen
redaktiokritiikin näkökulmasta kiinnostava tutkijoiden epärehtien
pyrkimysten paljastajana: ”Suonpää väittää tietävänsä
paremmin, kuin sisäministeriö, että laittomasti maassa oleskelevat
tapettaisiin kotimaassaan. Sitä tietämystä Suonpäällä ei ole
mistään muusta kuin uhmakkaasta luonteestaan käsin”.
Koska tutkijakolmikko on suorittanut huomattavasti ylioppilastutkintonsa jälkeisiä opintoja, niin tällä kertaa tekstin sekä kontekstin että sanaston muuttamista ei voi pitää tahattomana, vaan tutkijakolmikko ei tee enää tutkimusta, vaan julistaa omia pyrkimyksiään valetutkimuksensa avulla.
Alkuperäinen
konteksti oli MV-lehden jutulle Sisäministeriön julkaisema
tutkimus, jossa suomalaiset ilmaisivat näkemyksensä
pakolaiskeskustelusta (refugees, mikä on eri käsite kuin
immigrants). Tätä kontekstia (Sitz im Leben) tutkijakolmikko Niko
Pyrhönen, Tuukka Ylä-Anttila ja Bauvois Gwenaëlle ei kerro, kun
ottaa näytteeksi esimerkin, johon istuttaa sisäisen vihollisen ja
identiteettitaistelun.
Suomen
evankelisluterilaisen kirkon pääkaupunkiseudun tiedotuslehti
”Kirkko ja kaupunki” ja Samuli Suonpää olivat reagoineet
äärimmäisen voimakkaasti Sisäministeriön tutkimusta vastaan
julistaen sen ”propagandasodaksi”. Siinä tarkoituksessa Suonpää kyseenalaisti Sisäministeriön ja Vaasan yliopiston suorittaman
tutkimuksen.
MV-lehden
kirjoituksen syntyessä oli kyse Suomen sisäministeriön ja Vaasan yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan 78 %:a suomalaisista
karkottaisi laittomasti maassa oleskelevat ihmiset.
Valtioneuvoston Maahanmuuton ministerityöryhmä oli uudistanut laittoman maahanmuuton ja maassa oleskelun vastaisen toimintaohjelman vuosille 2017–2020. Toimenpidesuunnitelma julkaistiin 3.4.2017, jolloin myös MV-lehti referoi toimenpidesuunnitelman, jossa käytetään myös nimenomaisesti käsitettä ”laittomasti maassa oleskeleva” ja arvioidaan tämän ryhmän riskejä vakaviksi.
Sisäministeriön 16.12.2016 julkaisema Maahanmuuton ministerityöryhmän toimenpidesuunnitelma esitti ohjeen, jonka mukaan tulisi ilmoittaa poliisille laittomasti Suomessa oleskelevat henkilöt. MV-lehti uutisoi tästäkin toimenpidesuunnitelmasta heti tuoreeltaan 16.12.2016.Maahanmuuton ministerityöryhmä opasti 16.12.2016 nimenomaisesti, että yleisesti käytettyä termiä ”paperittomat” tulisi välttää. Oikea termi on ”laittomasti maassa olevat”.
Yle käytti kuitenkin juuri tuota ”paperittomat” -termiä juuri tätä toimenpideohjeistusta esitellessä laittomista oleskelijoista. MV-lehti toimi niin kuin ministerityöryhmä oli ohjeistanut. Niko Pyrhönen, Tuukka Ylä-Anttila ja Bauvois Gwenaëlle eristävät "analyysissään" väärentämänsä sitaatin sekä tekstin omasta kontekstista että tästä elämäntilanteesta, jossa se oli keskustelun osa.Lopulta tutkijaryhmä Niko Pyrhönen, Tuukka Ylä-Anttila ja Bauvois Gwenaëlle liittää tekemiensä virheellisten ja vilpillisten kielellisten käännösten jälkeen löydöt väittämään radikalisoituneen oikeiston identiteettikamppailusta ”sisäistä vihollista” vastaan. ”Sisäisen vihollisen” on jo käsitteenä varsin hurja ja verinen.
Anu
Koskivirta on väitöskirjassaan ”Sisäinen vihollinen” (2001)
käsitellyt henkirikoksia ja kontrollia Pohjois-Savossa ja Karjalassa
Ruotsin vallan ajan viimeisinä vuosikymmeninä. Hän viittasi
kruununvouti Walleniuksen huomautukseen, että Karjalan seutukunnan
hyvinvointia verotti myös ”sisäinen vihollinen”, millä
ilmaisulla viranomainen vihjasi veljessotaan. Ruotsin karjalaiset
ryöstelivät vauraimpien talonpoikiensa omaisuutta, polttivat taloja
ja surmasivat näiden asukkeja. Kyse oli Walleniuksen viittauksesta
omien surmaamiseen.
Oula
Silvennoisen, Marko Tikan ja Aapo Roseliuksen teoksessa Suomalaiset
fasistit (WSOY 2016) otetaan käyttöön myös käsite ”sisäinen vihollinen”, kun kuvataan suomalaisten fasistien tavoitetta
kansalliseen uudestisyntymiseen, joka saavutettaisiin lyömällä
lopullisesti ”sisäinen vihollinen” (suomalaiset kommunistit).
Juhani
Aho käyttää vuonna 1918 julkaisemissaan muistiinpanoissa
”Hajamietteitä kapinaviikoilta” veristä käsitettä ”sisäinen
vihollinen”:
”Jos nykyinen luokkasota päättyisi porvariston voittoon, olisi vakinaisen sotalaitoksen perustaminen porvariston luokkavaltaa pönkittämään siitä varma seuraus. Sisäinen militarismi olisi Suomeen luotu. Sen avulla kukistettaisiin n.s. sisäinen vihollinen, sisäinen vaara, joka ei ole mikään muu kuin sos.-dem. työväenliike."
Miksi tämä kritiikki?
Tässä
kritiikissä ei ole kyse äärioikeiston populistisesta taistelusta
yliopiston oppineita vastaan, vaan tutkijakolmikon Niko Pyrhönen,
Tuukka Ylä-Anttila ja Bauvois Gwenaëlle huonosta tieteenteosta,
jossa vääristellään sitaatteja ja tämän jälkeen kehitellään
hurjia linkityksiä. Kolmikko on nuoria tutkijoita, joiden tulisi oppia omat intohimot syrjäyttäen rehellisyyteen tutkimustyössään. Näitä virheitä voi tapahtua vauhtisokeudessa ja rahoittajien paineessa. Ottakaa opiksi kritiikistä!
Samanaikaisesti tutkijakolmikko laiminlyö
ahkeran tieteentekijän perustyöskentelyn, johon pitäisi kuulua
terävä ajattelu, käsitteiden huolellinen määrittäminen ja
tutkittavaan aineistoon sopivan tutkimusmenetelmän itsekriittinen
kehittäminen.
Ei ole olemassa mitään yhtä ”MV-lehden kieltä”
ja ”agendaa”, sillä kansalaisjournalismissa on useita toisilleen
tuntemattomia kirjoittajia, joilla on oma kielensä, omat motiivinsa
– jopa keskenään jännitteiset.
Terveisin,
Terveisin,
|
Siis suomenkielisestä vastamediasta on kirjoitettu tutkimus englanniksi? Siis tutkimus jossa käsitellään nimenomaan tämän median kielenkäyttöä? Jos joku kirjoittaa tutkimuksen vaikka New York Timesista, sen voi varmaan kirjoittaa suomeksi?
VastaaPoista