Fanaattisten pappaurheilijoiden fetisistisyys
Olen
aiemmin tarkastellut Ylen toimittaja Jorma Kivistön marraskuussa
2009 kirjoittaman jutun mukaisesti, mitä Hugo Simmelin kehittämä
Geselligkeit -seurallisuus tarkoittaa pappakilpailijoille urheilujen keinotekoisilla näyttömillä, joissa nämä ukkopoloset kaipaavat
toistensa seuraa.
Seurallisuus on enemmän kilpailemisen päämäärä, kuin urheilullisesti itse kovat tulokset ja voittaminen.
Seurallisuus on enemmän kilpailemisen päämäärä, kuin urheilullisesti itse kovat tulokset ja voittaminen.
Näitä iloisia ihmisiä olen tavannut runsaasti. He sietävät senkin, että kaikki eivät ”kilpaile”.
Urheilun
fanaattisuus, kateellisuus ja vahingonilo tuskin tulevat ymmärretyksi Simmelin Geselligkeit
-käsitteen avulla, vaan siihen tarvitaan järeämpää psykologista
käsitteistöä alkaen fetisismistä.
Itse saan päivittäin toivotuksia joutua loppuelämäksi "rollaattoriin" tai kuolla juoksulenkillä kärsittävään "sydänkohtaukseen". Sellaisia viestejä on tullut tänäänkin. Sellaisia arvioin äsken myös blogissani. Tässä on jatkotyöskentelyä psykoanalyyttisten käsitteiden valossa.
Terve ihminen ymmärtää, että kyseessä on psyykkisesti sairaiden ihmisten viestejä, joita nämä lähettävät löytämälleen "pahalle objektille". Niitä riittää mielenterveyspotilaita. Kaikki eivät ole kuitenkaan yksittäisiä kylähulluja, jotka kirjoittavat häiriköiden minulle niin kuin sadoille muillekin ihmisille, vaan voidaan hahmottaa tietty ilmiö.
Toisaalta myös kylähullut löytävät pappaurheilun, jolloin siihen muodostuukin vapauden sijasta fanaattinen fetisistinen suhde. Valitettavasti he mustaavat pappakuntoilun ja veteraaniurheilun fanaattisuudellaan. Samoin olen joskus todennut, että kristinusko ei tee ihmistä hulluksi, vaan myös hullut alkavat uskoa ja täyttävät uskonnollisia yhteisöjä, mikä puolestaan tuntuu kiihkeässä seurakunnallisessa ilmapiirissä.
Itse saan päivittäin toivotuksia joutua loppuelämäksi "rollaattoriin" tai kuolla juoksulenkillä kärsittävään "sydänkohtaukseen". Sellaisia viestejä on tullut tänäänkin. Sellaisia arvioin äsken myös blogissani. Tässä on jatkotyöskentelyä psykoanalyyttisten käsitteiden valossa.
Terve ihminen ymmärtää, että kyseessä on psyykkisesti sairaiden ihmisten viestejä, joita nämä lähettävät löytämälleen "pahalle objektille". Niitä riittää mielenterveyspotilaita. Kaikki eivät ole kuitenkaan yksittäisiä kylähulluja, jotka kirjoittavat häiriköiden minulle niin kuin sadoille muillekin ihmisille, vaan voidaan hahmottaa tietty ilmiö.
Toisaalta myös kylähullut löytävät pappaurheilun, jolloin siihen muodostuukin vapauden sijasta fanaattinen fetisistinen suhde. Valitettavasti he mustaavat pappakuntoilun ja veteraaniurheilun fanaattisuudellaan. Samoin olen joskus todennut, että kristinusko ei tee ihmistä hulluksi, vaan myös hullut alkavat uskoa ja täyttävät uskonnollisia yhteisöjä, mikä puolestaan tuntuu kiihkeässä seurakunnallisessa ilmapiirissä.
Slavoj
Zizek on opettanut tarpeellisen kysymyksen ns. herramerkitsijöille,
jotka ovat fanaattisuuden rakentamisessa tärkeitä. Nämä
fetisismissään kiivaat herramerkitsijät eivät anna vastausta
kuitenkaan tarpeellisiin kriittisiin kysymyksiin:
"Che vuoi?"; "Mitä tahdot (minusta)?" tai "Miksi kerrot minulle tämän?".
"Che vuoi?"; "Mitä tahdot (minusta)?" tai "Miksi kerrot minulle tämän?".
Herramerkitsijöiden
esittelemien tulosten, mitalien ja palkintojen salaisuus ei ole
niiden käyttöarvossa, vaan fetisismissä sanan aidossa
merkityksessä.
Portugalin kielestä feitiço tarkoittaa 'taianomainen'. Näin fetissi merkitsee ”taikavoimaista elotonta esinettä”. Fetisismi on fetissien käyttöä maagisiin tarkoituksiin.
Portugalin kielestä feitiço tarkoittaa 'taianomainen'. Näin fetissi merkitsee ”taikavoimaista elotonta esinettä”. Fetisismi on fetissien käyttöä maagisiin tarkoituksiin.
Viljami
Vaskonen on
Tampereen yliopiston tiedotusopin pro gradu-tutkielmassaan
toukokuussa 2013 tehnyt katsauksen Slavov Zizekin ideologiateoriaan
ja tämän myötä ideologisten koneistojen fetisistisyyteen.
Kyse on fetisistisestä väärintunnistuksesta, kun kuningas tunnustetaan kuninkaaksi. Ihmiset hyvin tyypillisesti tunnistavat väärin oman toiminnallisen suhteensa todellisuuteen. Omassa toiminnassaan he seuraavat illuusiota. Fantasia strukturoi sosiaalista todellisuutta itseään.
Kyse on fetisistisestä väärintunnistuksesta, kun kuningas tunnustetaan kuninkaaksi. Ihmiset hyvin tyypillisesti tunnistavat väärin oman toiminnallisen suhteensa todellisuuteen. Omassa toiminnassaan he seuraavat illuusiota. Fantasia strukturoi sosiaalista todellisuutta itseään.
Yhtäläisesti
urheilun maailmassa ensi silmäyksellä mestari näyttää kenties
itsestäänselvältä, myös veteraanikisojen kaikkien 2-8
osanottajan joukossa, mutta tarkempi analyysi osoittaa (Marxin sanoja
käyttääkseni olematta marxilainen), että nuo mestaruuden
merkinnät ovat ”täynnä metafyysistä rikkiviisautta ja
teologisia oikkuja”.
Mestaruudet näyttäytyvät kilpatovereille kenties mestarin luonnollisena ja hyväksyttävänä ansiona, mikä on tietysti ihan rehtiä ja kaunista tunnustaa kilpakumppanin paremmuuden puolesta, mutta järjestelmän ytimessä on huonosti tajuttu eräänlainen fetisistinen väärintunnistaminen: tosiasiassa mestari on mestari vain siinä määrin kuin muut ihmiset tunnistavat ja tunnustavat hänet sellaiseksi.
Mestaruudet näyttäytyvät kilpatovereille kenties mestarin luonnollisena ja hyväksyttävänä ansiona, mikä on tietysti ihan rehtiä ja kaunista tunnustaa kilpakumppanin paremmuuden puolesta, mutta järjestelmän ytimessä on huonosti tajuttu eräänlainen fetisistinen väärintunnistaminen: tosiasiassa mestari on mestari vain siinä määrin kuin muut ihmiset tunnistavat ja tunnustavat hänet sellaiseksi.
Toisin
sanoen ”mestaruus” on symbolisen järjestyksen vaikutus.
Fetisistinen väärintunnistaminen on ”välttämätöntä”
urheilun sosiaalisen rakenteen ylläpitämisen kannalta: sen
käsittäminen, ettei mestarilla ole vaatteita yllään, johtaisi
fantasiarakenteen hajoamiseen.
Pappafanaatikot huutavat ja karjuvat, että koko järjestelmä tulee loukatuksi, kun pappakuntoilija juoksentelee itsekseen!
Pappafanaatikot huutavat ja karjuvat, että koko järjestelmä tulee loukatuksi, kun pappakuntoilija juoksentelee itsekseen!
Slavoj
Zizekin kriittinen analyysi voisi tuottaa tällaisen em. päätelmän
keski-ikäisten ja ikämiesten pappaurheilijoiden
”mestaruuskamppailuista”. Fetismiä ilmentävät symbolit,
palkinnot ja kokoontumiset, peittävät valheen ja puutteen, jonka
ympärille koko symbolinen verkosto on rakennettu.
Kilpailujen
palkinnot voivat muodostua fetisseiksi, substituutteiksi, jotka
edustavat halun varsinaista kohdetta. Ne ovat pyhää ja tärkeää.
Pääsy palkintojen luokse ei suinkaan ole vapaata, vaan kilpailujen
järjestäjät päättävät järjestettyjen kilpailujen avulla miten
palkinnot jaetaan. Urheiluyhteisö on jotain pyhää, kenties ohi tai
vähintään rinnalla sen, mikä tunnetaan sanalla ”pyhien yhteisö”
apostolisessa uskontunnustuksessa.
Jossain
vaiheessa on riski, että fetisismin kiinnittyvä halu on jo Toisen
halua, jonka fantasia vain tarjotaan omaksi haluksi. Mitä oikeasti
tuolloin halutaan, rakastetun poissaollessa, jonka merkkinä on
tavoiteltu fetisismi?
Lacan puhui lapsen matkasta peilin läpi, jolloin lapsen täytyi oppia näkemään itsensä ulkopuolelta, jotta voisi saada sisäisen identiteetin. Milloin pappaurheilijat saisivat sisäisen identiteetin, jonka halua fetisismiin ei sanele mikään Toinen?
Vanhenevien miesten äkäisyys reviiriensä ja asemiensa säilymiseksi tai niiden loukkaamisesta ei ole enää pienen lapsen iloista vapautta.
Lacan puhui lapsen matkasta peilin läpi, jolloin lapsen täytyi oppia näkemään itsensä ulkopuolelta, jotta voisi saada sisäisen identiteetin. Milloin pappaurheilijat saisivat sisäisen identiteetin, jonka halua fetisismiin ei sanele mikään Toinen?
Vanhenevien miesten äkäisyys reviiriensä ja asemiensa säilymiseksi tai niiden loukkaamisesta ei ole enää pienen lapsen iloista vapautta.
Pappaurheilijoiden
fetisistisyys saa tarjontaa urheilukulutusyhteiskunnan fetisistisistä
tarjouksista, joissa mainostetaan, mitä kenkämerkkiä pitäisi
käyttää, jotta pääsee 5 sekuntia nopeammin.
Neljä vuotta sitten Itäkeskuksen Intersportin nuori myyjä oli kauhuissaan, kun vastasin kysymykseen, että silloisilla vanhoilla Asics-kengillä olin juossut ainakin 10 000 kilometriä puolen vuosikymmenen ajan. Nyt kenkä on mennyt puhki niin pahasti, että tarvitsen uudet kengät. Kaikkina päivinä en juokse, joskus juoksen monta kertaa päivässä. Minulla ei ole aikomustakaan vaihtaa puolen vuoden välein uusia kenkiä.
Neljä vuotta sitten Itäkeskuksen Intersportin nuori myyjä oli kauhuissaan, kun vastasin kysymykseen, että silloisilla vanhoilla Asics-kengillä olin juossut ainakin 10 000 kilometriä puolen vuosikymmenen ajan. Nyt kenkä on mennyt puhki niin pahasti, että tarvitsen uudet kengät. Kaikkina päivinä en juokse, joskus juoksen monta kertaa päivässä. Minulla ei ole aikomustakaan vaihtaa puolen vuoden välein uusia kenkiä.
Nuorena
poikana näin toisenlaisen ”urheilukulutusyhteiskunnan”, kun
Tainiokosken tähtijuoksija Ossi Karttunen juoksenteli samoilla
kentillä rikkinäisessä paidassaan. Urheiluvälinekauppa ei vielä
tarjonnut fetisistisiä lupauksia.
Kymmenisen vuotta sitten ironisesti naureskelin keski-ikäiselle valmentajalle, joka pikkuriikkisen tiukoissa trikoo-housuissa valmensi juoksijoita, että Juha Väätäinen ja Lasse Virén olisivat varmaan 70-luvulla juosseet tosi kovaa, jos he eivät olisi käyttäneet löysiä juoksuhousujaan, vaan noita pikkuriikkisiä trikoo-housuja. Myös omat urheiluhousuni olivat tuolloin 80-luvun lopulta, kolmekymmentävuotta vanhaa mallia.
Kymmenisen vuotta sitten ironisesti naureskelin keski-ikäiselle valmentajalle, joka pikkuriikkisen tiukoissa trikoo-housuissa valmensi juoksijoita, että Juha Väätäinen ja Lasse Virén olisivat varmaan 70-luvulla juosseet tosi kovaa, jos he eivät olisi käyttäneet löysiä juoksuhousujaan, vaan noita pikkuriikkisiä trikoo-housuja. Myös omat urheiluhousuni olivat tuolloin 80-luvun lopulta, kolmekymmentävuotta vanhaa mallia.
Kilpailua fantasioissa ja vainoharhoissa
George
Orwell kirjoitti, epäilemättä kärjistäen, että vakavalla
urheilulla ei ole mitään tekemistä reilun pelin kanssa, sillä
urhelufanaattisuus liittyy vihaan, kateuteen, ylpeyteen, kaikkien sääntöjen noudattamatta jättämiseen ja sadistiseen nautintoon
väkivallasta. Toisin sanoen se on sotaa ilman ampumista.
Kriittistä
kysymystä urheilufanaatikkojen psykologiasta ei pidä sivuuttaa
hiljaisuudessa, vaikka Orwell liioitteli ja kärjisti. Erityisesti
olen kiinnostunut ikääntyneiden miesten suvaitsemattomasta
fanaattisuudesta. Teen pientä psykohistoriallista tutkimusmatkaa
tähän maailmaan. Olen tehnyt sitä jo usean vuoden ajan.
Duquesnen
yliopistossa Pittsburgissa toimiva psykologian professori Bruce Fink
on käsitellyt teoksessaan Lacanian Psychoanalysis – Theory and
Techniques (1977, s. 96) Jacques Lacanin tekemiä kliinisiä
havaintoja paranoian hallitsevista piirteistä ja fantasioiden
keskeisyydestä vainoharhaisuudessa. Hän huomauttaa, että Lacanin
mukaan egon alkuperä peilivaiheessa on juuri
sellainen, missä on myös paranoian ydin. Kun itse ego on
luonteeltaan olennaisesti paranoidinen, niin se määrittelee, mikä
minä olen ja mikä minä en ole:
”Näin ihminen ryhtyy kilpailemaan toisen kanssa” (Fink 1977, s. 264 n. 44).
Aristoteles
Nikomakhoksen etiikassa kirjoitti havainnostaan, että nautinto ja
mielihyvä eivät täytä tehtäväänsä suinkaan sen mukaan mikä
pysyvä olotila näkyy ilmeisenä, vaan päämäärän mukaan, joka
vallitsee ikään kuin nuoruuden hehkuvassa kukassa. Tästä
innostuneena Lacan pohdiskeli havaintojaan ja keski-ikäisten miesten
fetisismiä, jolla nämä torjuvat nuoruuden menetystä
tietoisuudestaan.
Fetissi on sellainen nautinnon lähde, jonka ympärillä ihmisen elämä on alkanut pyöriä häiritsevän paljon. Fetissi merkitsee ihmiselle kuvitteellista nautintoa.
Fetissi on sellainen nautinnon lähde, jonka ympärillä ihmisen elämä on alkanut pyöriä häiritsevän paljon. Fetissi merkitsee ihmiselle kuvitteellista nautintoa.
Jacques
Lacan on ilmaissut kirjoituksissaan havaintojaan kliinisestä
psykiatrisesta työstään, joissa kävi ilmi, että miehillä ilmeni
erityinen pyrkimys subjektin yhtenäisyyden saavuttamiseen tai
säilyttämiseen. Teoksessaan ”Aggressivity of Psychoanalysis”
(1948, engl. käännös) Lacan kuvaili sitä, miten mielensä
sisäisiä pelkoja rauhoittaakseen mies ryhtyy rituaaleihin, joissa
yrittää vakuuttaa oman kehonsa eheyttä.
Tuosta saattaa olla kyse myös pakkomielteisessä fetisistisessä kilpaurheilussa papparaisten iässä: Pakkomielteinen ihminen fantasisoi ongelmansa, että hän voisi alkaa elää vasta mestarin kuoleman jälkeen, mutta m
murhe on, että siihen saakka hän ei voi toteuttaa haluansa.
Wisconsin yliopiston professori Leni Marshall on kirjoittanut Lacaniin viitaten siitä, kun lapset 6-18 -kuukauden ikäisinä kokevat itsensä ensimmäisessä peilivaiheessa, niin nyt keski-ikäiset miehet ikääntyessään saavat samanlaisen lopputuloksen ”sosiaalisen peilin” seurauksena.
Tuosta saattaa olla kyse myös pakkomielteisessä fetisistisessä kilpaurheilussa papparaisten iässä: Pakkomielteinen ihminen fantasisoi ongelmansa, että hän voisi alkaa elää vasta mestarin kuoleman jälkeen, mutta m
murhe on, että siihen saakka hän ei voi toteuttaa haluansa.
Wisconsin yliopiston professori Leni Marshall on kirjoittanut Lacaniin viitaten siitä, kun lapset 6-18 -kuukauden ikäisinä kokevat itsensä ensimmäisessä peilivaiheessa, niin nyt keski-ikäiset miehet ikääntyessään saavat samanlaisen lopputuloksen ”sosiaalisen peilin” seurauksena.
Kilpaurheilu pakkomielteisenä neuroosina
Psykoanalyysiä
tutkiva filosofian tohtori ja dosentti Mark Holowchak kirjoitti
analyysin Freud on Play, Games, and Sports Fanaticism (2011).
Hän
tarkentaa, että Freud ei kirjoittanut suoranaisesti mitään
kilpaurheilusta, mutta psykoanalyysin isän näkemykset aggressiosta
ovat antaneet paljon perusteita kilpaurheilun ja
urheilufanaattisuuden analyysiin.
Holowchak
viittaa Freudin analyysiä käyttäen siihen, että itse asiassa
”osallistuminen kilpaurheiluun” ilmaisee todellisuudesta
pakenemista, oiretta neuroosista. Kyseessä olisi samasta
intomielteisestä pakkomielteisyydestä kuin on pidetty ominaisena
myös uskonnolliselle fanaattisuudelle.
Uskonnollisen
neuroosin olennainen piirre on yhtäläinen kuin urheilukilpailuissa
– toistamisen pakko. Pastoraalipsykologiassa erityisesti tunnetuksi
tullut Joachim Scharfenberg analysoi, että Freud havaitsi
pakkomielteisyyttä niissä uskonnollisissa manifestaatioissa, joissa
todellinen merkitysyhteys oli jo kadonnut, unohdettu, tukahdettu.
Onko urheilun nautintoa ennen projektiivista ja fetisististä tunnistamista?
Vuonna
1907 Sigmund Freud esitti teoksessaan ”Zwangshandlungen Und Religionsübungen”
yhteyden
uskonnon ja neuroosin välillä. Nämä samansuuntaisuudet ilmenevät
myös uskonnollisen pakkomielteisyyden ja urheilufanaatikkojen
välillä.
Pakkomielteiset henkilöt toimivat ikäänkuin tietyt käytännöt olisivat (pitäisi olla) loukkaamattomia ja kirjoittamattomia lakeja, joista ei suvaita poikkeamia.
Pakkomielteiset henkilöt toimivat ikäänkuin tietyt käytännöt olisivat (pitäisi olla) loukkaamattomia ja kirjoittamattomia lakeja, joista ei suvaita poikkeamia.
Nuo
toimet muuttuvat neuroottisiksi, kun ”niitä kehitetään pienin
lisäyksin ja niille annetaan rytmi määrätyistä tauoista ja
toistoista”, kirjoitti Freud. Holowchak katsoo, että
urheilufanatismi ei ole vain yksilöllisen neuroosin eräs symptomi,
vaan myös oire ryhmäneuroosista.
Urheilufanaatikkojen
ryhmäneuroosista kirjoittaessaan Holowchak kiinnittää huomiota
Freudin havaintoon, jonka mukaan ryhmässä ihmisen on luovuttava
jostain identiteetissään saadakseen ryhmän ”rakkauden”. Tuo
keinotekoinen ryhmä osoittaa ulkoisen voimansa ja tarpeen organisoitua.
Ryhmään
antautuminen on oman ego-ideaalin myöntymistä ryhmä-ideaaliin,
mikä tapahtuu niin uskonnossa kuin urheilufanatismissakin.
Urheiluryhmien fanaattisuus on mahdollisesti pakoa yksilön narsistisuudesta, mutta ryhmässä koettuen unelmien, huumorin ja neuroosien egoistinen ja regressiivinen luonne osoittavat, että tämä pako on usein sietämätön ja epäonnekas.
Urheiluryhmien fanaattisuus on mahdollisesti pakoa yksilön narsistisuudesta, mutta ryhmässä koettuen unelmien, huumorin ja neuroosien egoistinen ja regressiivinen luonne osoittavat, että tämä pako on usein sietämätön ja epäonnekas.
Holowchak
pitää tyypillisenä kilpaurheilun fanaattisuudessa projektiivista
tunnistamista ja yksilöllisyyden psykopatologista menettämistä
ryhmälle.
Lacanilaisen
ajattelun mukaan ihmisen olemassaolo ennen symbolisaatiota ja
interpellaatiota on lihaksi tullutta kyltymätöntä nautinnonhalua
(jouissance), mutta tämä ihminen nyt kesytetään: Ryhdymme
haluamaan sosiaalisten odotusten ja tapojen määräämiä asioita,
fetismin mukaisia palkintoja.
Brittiläisen
psykoanalyytikkoyhteisön presidentti, entinen kriketinpelaaja
Michael Bresley
kirjoittaa urheilusta myönteisesti, luultavasti
idealisoiden, kun hän näkee pienen lapsen, joka nauttii
ruumillisista kyvyistään ja saamastaan ihailusta ennen kuin on
ryhtynyt epäilemään itseään. Bresley ylistää:
”Urheilu kasvaa ilosta noissa lapsen toiminnoissa”.
Bresley viittaa myös siihen, että latinalainen etymologia kilpailulle ”rival” ja ”compete” tarkoittaa ”saman virran jakamista” ja ”yhdessä pyrkimistä”. Näin urheilu on alue, jossa aggressio ja taitojen osoittaminen on sallittua, jopa rohkaistavaa.
Vanhenevien
miesten äkäisyys kirjoittamiensa sääntöjen, reviiriensä ja
asemiensa säilymiseksi tai niiden loukkaamista vastaan ei ole enää
pienen lapsen iloista vapautta.
Kunnioittaen,
Juha Molari,
siivooja D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4
Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html
|
Tekstisi osoittavat että sinulla viiraa päästä. Klassikko esimerkki skitsofreenikon tajunnanvirrasta, pitkiä ja puuduttavia juonien ja olemattomien yhteyksien näkemistä.
VastaaPoistaJuha, katso peiliin, siellä se vika näkyy.
Ei ole skitsofreenikon tekstiä tämä, vaan papin. Mitä muuta jokaviikkoiset saarnat ovat kuin pitkiä, puuduttavia copy-pastettuja pätkiä Raamatusta, paikallislehdestä ja muista uskonnollisista lähteistä höystettynä omakohtaisella, äskettäisellä havainnolla ja joutavanpäiväisellä poliitikkositaatilla? Ilman todellista koherenssia.
PoistaKieltäydyt näköjään itsepintaisesti julkaisemasta kommenttiani, jossa muistutan sinua sellaisista psykoottisista episodeista ja harha-aistimuksista, joista olet aivan itse blogiisi postannut.
VastaaPoistaVedän tästä sen johtopäätöksen, että nämä ovat edelleen sinulle akuutteja ja kipeitä asioita. Toivon myös, että pystyt hankkimaan apua.
Stiv - syö lääkkeesi tai mene takaisin osastolle!
PoistaStiv - olet Elisan asiakas ip-osoitteessa 88.114.247.143
VastaaPoistaOtan kommentin tuosta niin tiedän ettei blogspot-palvelussa pysty millään keinoin seuraamaan kommentoijien tai lukijoiden ip-osoitteita.
PoistaMinulla on hyviä ystäviä, jotka kertovat, että Stiv:n näytön resoluutio on huono ja vanhakantainen 1440x900, ja kuten olen varoittanut häntä, niin Safari-selain ei ole tietoturvallinen.
PoistaOlet Juha joka asian amatööri ja yrität uskotella olevasi kovempikin hakkeri, vaikka todellisuudessa olet google analyticsin varassa kuten useimmat kaltaisesi syrjäytyneet ja ontuvat tomppelit. Ontuen eteenpäin Juha! Ei niitä juoksuhaaveitasi ja juoksuaikojasi kukaan ottanut todesta!
PoistaKoeta keksiä itsellesi joku aivan uusi harrastus, jossa on helppo valehdella kovat tulokset!
Entä sitten? Oleellista ei ole minun ip-osoitteeni vaan sinun väitteidesi sekavuus joka todistaa joko 1) valehtelusta tai 2) psyyken sekavuudesta. Kummasta on kyse, Juhis? Tutkiskele sieluasi.
VastaaPoistaIp-osoitteen kerronnalla annan tiettäväksi, että mainittu Elisan asiakas tunnetaan.
Poista"Stiv" lähettää valheellisia ja loukkaavia tekstejä, jotka kertovat hänen itsensä mielenterveysongelmista.
Minä itse en ole tietenkään ollut koskaan missään "mömmöissä", sillä en ole koskaan edes maistanut sen enempää alkoholia kuin huumeita enkä ikinä tarvinnut mitään mielenterveyslääkkeitä. En tule julkaisemaan loukkaavaa valetta. Lähetä Ylen toimittajille, jotka ovat sentään käyneet hoidossa. Älä lähetä kehotuksia minulle.
Nyt käyn nukkumaan enkä yöllä julkaise hulluja kommenttejanne.
Pst, et näe ip-osoitteita google blogspotissa, näet googlen analyysissa selaimen ja laitteen, resoluutionkin jos on pitänyt ruudun isoimpana. Sulla on hirveä kasa niitä vierailijoiden ja google analyticsin tietoja, joista sitten joudut vähillä tiedoilla skitsopäissäsi ja lääkkeissäsi pyrkiä nimeämään henkilöitä. Joihin et pysty kun et näe -ip-osoitetta.
PoistaHypoteettisesti, jos näkisit kaikki ip-osoitteet, olisit silti yhtä jalaton ja nivelreumainen tomppeli, joka ei hyötyisi mitään ip-osoitteista,koska ei rikosta, ja jokainen ip vpn:n takaa. Siinä on niinkin tuplat hölmölle. Tai tietenkin tripla jos huomataan että olet yrittänyt google blogspotiin tunkea koodia, joka on käyttösäännöissä erittäin selkeästi kielletty. Google vielä haastaa sinut käräjille käyttöehtojen rikkomisesta.
Oletko muuten miettinyt seuraavaa hauskaa dilemmaa "anonymiteetin murtamisessa"?
VastaaPoistaHaluat siis koota anonyymit yhteen ja julkaista heidän nimensä kirjallisessa Infosota-teelmässäsi. Hyvä.
Nythän on niin, että ilman todisteita tällainen nimien julkistaminen on kunnianloukkaus ja herjaus. Siitä voi seurata sinulle kaikkea ikävää ja väitteidesi tueksi sinun pitäisi esittää todisteet. Mutta:
Kuten aiemmin on osoitettu, tietomurto on rikos. Vain poliisilla on oikeus selvittää henkilöllisyys ja vain rikosta epäillessä. Eli esittäessäsi "todisteet" osoitat myös itsesi syylliseksi rikokseen.
Hassua, eikö?
Hassua, eikö totta, kun sinä ihan omalla nimellä kirjoitat ja otat vastuun teksteistäsi, joissa lausut minua perusteettomasti ja valheellisesti mielisairaaksi, lääkepökkyrässä olevaksi ihmiseksi, jolle toivot sydänkohtausta juoksulenkillä tai ainakin elämää lopullisesti rollaattoriin, niin tämän oman kirjoittelusi vastuunotto ihan omana itsenäsi ei olekaan kunnianloukkaus sinua vastaan.
PoistaIp osoitteita blogspot ei kerro mutta kertoo selaimen ja resoluution, molle keksii ip numerot sitten mv lehden datastata.
VastaaPoistaPsyko-Molle onneksi vaikenee omista henkilökohtaisista fetisseistään. Ei kukaan halua ihan kaikkea tietää.
VastaaPoistaMollen juoksut on sitten juostu kun nivelvaurio on pysyvä. Sitten vaan mummoryhmän kanssa varovasti eteenpäin.
VastaaPoistaMolle voisi vetää sauvakävelyryhmää ikäihmisille. Enää ei tarvitsisi kipuilla painonpudotuksenkaan kanssa kun juoksut on juostu. Molle voisi makailla kotona ruotiukkona ja mättää pullaa tauluun, samalla kun katselisi takavuosien omia Russia Today -haastatteluja videolta.
VastaaPoistaKuitenkin twiitin mukaan jalkavaivaisena vitonen 18.45 aikoihin ja helpolla hölkällä. Uskomatonta, että noin helposti, tuntuu siltä, että terveenä paljon nopeamminkin menisi.
VastaaPoistaItse tunnen kateutta, pieniä vammoja tullut ja juoksu ulkona tänään tuntui kankealta ja Juha Molari vetelee vammautuneena noin kovaa noin helposti...no ehkä se on noin kevyelle kaverille sitten helppoa.
Mutta mutta, miten homma oikein toimii, jos paastoaa tai syö tosi niukasti? Pappakuntoilijakin kuluttaa energiaa, jos sitä saa tosi niukasti, niin en ainakaan itse jaksa.
Jalkavaivainen on liian dramaattista, toipilas on parempi sana. Pohkeet ovat heikot 5 viikon juoksutauon johdosta. Juoksumatolla 16 km/h on helpompaa kuin maastossa, joten ei pidä otaksua liikoja tuosta vauhdista. Olisin kai juossut enemmän, mutta junioreiden treenit alkoivat ja piti mennä jäähdyttelemään ja ottamaan vastaan nuoria. Lisäksi nyt pitää olla malttia, jotta ongelma ei uusiutuisi
Poista