Juha Molari Юха Молaри: Patriarkka Kirill: Venäjän erityinen tehtävä maailmassa

Hänen pyhyytensä patriarkka Kirill piti puheen liturgian jälkeen Donskoyn Jumalanäidin ikonin juhlassa Donskoyn luostarissa torstaina 1.syyskuuta 2022. Minä koin mielihyvää, että Hänen pyhyytensä patriarkka Kirill piti tärkeänä eräitä samoja asioita, joista olin tehnyt joitakin pieniä havaintoja syksyllä 2011 monissa haastatteluissani. Mielestäni Venäjän ortodoksisella kirkolla oli ja on erityinen tehtävä.

Tällä kertaa patriarkka Kirill syvensi historiallista muistia ja hengellistä ohjausta Venäjän ja Venäjän ortodoksisen kirkon erityiseen tehtävään maailmassa, joka on kääntynyt antikristilliseksi.

Lännessä antikristillinen vallankumous

Правмир - johtava multimediaportaali ortodoksisuudesta ja yhteiskunnasta, tietotoimisto Interfax ja Venäjän federaation viikkolehti Rossiskie Vesti julkaisivat syksyllä 2011 silloiset haastatteluni, joissa kerroin näkemykseni, jonka mukaan moraalisesti ja teologisesti katsottuna Venäjän ortodoksinen kirkko on aidosti kristillinen, kun taas länsimaiset kirkot olivat jo melko maallisia. Lännessä on ollut käynnissä kristinuskon vastainen vallankumous. Venäjän ortodoksisella kirkolla on maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsottuna jumalallinen tehtävä tänä aikana, jolloin länsimaiset kirkot ovat jo hylänneet normit, pyhät perinteet ja Raamatun.

Länsimaisissa kirkoissa ja länsimaisessa epäteologiassa on erityisesti Ernst Troeltschin – 1865-1923 eläneen saksalaisen protestanttisen teologin – ajoista lähtien voimistunut ”teologinen inflaatio”. Se teologinen inflaatio tarkoittaa, että Raamattua pidetään vanhentuneena, nykyaikaisiin olosuhteisiin soveltumattomana, Uudessa maailmassamme ei olisi enää sopivaa puhua synnistä, Jumalan vihasta, ristinkuoleman lunastusuhrista ja Kristuksesta. Sen sijaan Venäjän ortodoksisessa kirkossa on todellinen henkilökohtainen synnintunnustus ja anteeksianto ripissä, kun luterilaisessa kirkossa valitettavasti synnintunnustaminen korvautuu pelkillä merkityksettömillä epämääräisillä runon pätkillä tai se katoaa kokonaan jumalanpalveluskäytännöstä.

Kulikovan taistelu rukouksen voimalla

Hänen pyhyytensä Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirill puhui Donskoyn Jumalanäidin ikonin juhlassa Donskoyn luostarissa torstaina 1. syyskuuta 2022 Venäjän erityisestä tehtävästä maallistuneessa ja antikristilliseksi tulleessa maailmassa. Tsaari Fjodor I Ivannovits perusti 1591-1593 tämän luostarin kiitokseksi Jumalalle, joka oli kuullut rukouksen. Luostarikirkko oli ollut suljettu 1920-luvun lopulla ja siinä oli tällöin museo ja perustettiin lasten työvoimasiirtokunta. Jo ennen kommunisteja Dosnkoyn luostari sai kokea monia dramaattisia tapahtumia: vuonna 1618 Puolan prinssi Vladislavin puolesta taistelleet ryhmät hyökkäsivät, vuonna 1771 ruttomellakassa arkkipiispa tapettiin luostarin lähellä, 1812 ranskalaiset tuhosivat luostarin arvokkaimpia ikoneita ja kirkkovälineitä varastettiin. Tässä historiallisessa luostarissa patriarkka Kirill nosti esille muutaman merkkitapahtuman rukouksen voimasta Venäjän historiassa.

Ensin Kirill muisti historiaa vuoden 1380 Kulikovan kentän ratkaisevasta taistelusta Venäjän maan miehittäjiä vastaan. Tämä taistelu käytiin 8. syyskuuta 1380 Kulikovon kentällä lähellä Don-jokea nykyisen Tulan oblastissa. Dmitri voitti taistelun ja sai nimen Donskoi, Dmitri Donskoi.

Kulikovan taistelun voitto ei lopettanut mongolien valtaa Venäjällä, mutta se oli käännekohta, jossa mongolien vaikutus alkoi hiipua ja Moskovan valta alkoi kasvaa. Moskovan suurruhtinaskunta pääsi itsenäisyyteen ja moderni Venäjän valtio sai lopulta muodostua.

Valta ja voima olivat olleet kuitenkin toisella puolella, riski oli valtava: Jos Venäjä ei olisi voittanut, Venäjä olisi yksinkertaisesti tuomittu tuhoon. Kirill pelkistää, että kyse oli nyt siitä, ollako Venäjän maa ja kansa vai eikö olla.

Vuonna 1380 Donin kasakat toivat Kulikovan kentälle Jumalanäidin ikonin, Dmitri Donskoy kutsui koko armeijansa kumartumaan rukoukseen. Koko kansa rukoili silloin kiihkeästi henkisesti ja fyysisesti. Vihollisen ylivoimaisista voimista huolimatta Venäjä voitti taistelun – epäilemättä Jumalan voimalla ja sotilaiden rohkeudella.

Tämä Dmitri Ivanovits Donskoi oli Moskovan ruhtinaskunnan suuriruhtinas. Hän oli juuri ensimmäinen, joka haastoi tataarien vallan Venäjällä. Kulikovan taistelussa toisella puolella oli Kultainen orda, mongolien perustama jättivaltio, itse asiassa ”orda”-sana tarkoittaa turkkilais-mongolilaista sotaleiriä.

Tsingis-kaanin pojista Batu oli jo aiemmin valloittanut Bulgarian, Kiovan sekä muut venäläiset ruhtinaskunnat Novgorodia lukuun ottamatta. Batun kuoltua ordan sotilaallinen mahti vain yhä entisestään kasvoi. Kultainen orda oli jo Euraasian suurin valtiomuodostelma, joka keräsi veroja alamaiskansoiltaan venäläisiltä, armenialaisilta, georgialaisilta ja Krimin kreikkalaisilta.

Kultaisen ordan johdossa oli Mamai käänteentekevän Kulikovan taistelun aikana: Mamai halusi levittää 150 000 miehen sotajoukon voimalla valtaansa entisestään Venäjällä. Mamai aloitti sotaretkensä, koska venäläiset eivät enää suostuneet maksaa alamaisveroaan. Mamain liittolaisena toimi Puolan kuningas ja Liettuan suuriruhtinas Jagello.

Moskova rukoili 1591

Patriarkka Kirill muistuttaa rukouksen Jumalanäidin ikonin luona liittyvän myös toiseen käänteentekevään historialliseen kulkuun: Moskovan kaupunkiin vuonna 1591, kun Tshingis-kaanista periytyneen Giray-hallitsisuvun, Krimin kaanikuntaa hallinneen suvun khaani eli hallitsija Gai II Giray oli saapunut 13. heinäkuuta 1591 Moskovaa valloittamaan. Hän ei kuitenkaan onnistunut valloittamaan Moskovaa. Khaani jopa itse haavoittui Moskovaan hyökätessään ja palasi palatsiinsa kärryillä 9. elokuuta 1591. Hän kuitenkin otti runsaasti vankeja orjamarkkinoille Tulasta ja Ryazanin alueilta sekä sai kiristysten avulla itselleen kohtuullisen rauhansopimuksen.

Moskovan puolustajien voima ei ollut tullut mieleen khaani Giraylle ja hänen Krimin laumalleen. Moskovalaiset aloittivat puolustuksen laulaen rukouksensa Jumalanäidin ikonin edessä. Moskovalaiset ymmärsivät, kuinka voimakkaat viholliset hyökkäsivät, nämä väkevät viholliset katsoivat halveksuen Moskovaa ja etsivät kaikki mahdollisuudet tuhota Moskova, tuhota sen ihmiset ja upottaa Venäjän orjuuteen. Niin moskovalaiset päättivät rukoilla suojaa ulkomaalaisten hyökkäyksiltä, tuholta, väkivallalta, ryöstöiltä, tulipaloilta ja kuolemalta.

Jumala astuu ihmiskunnan historiaan

Ja mitä tapahtui? Tapahtui ihme, johon luultavasti kukaan ulkopuolisista tarkkailijoista ei tuolloin uskonut. Yhä edelleen on vaikea rationaalisesti selittää Moskovan voittoa 1591 khaani Giraysta. Patriarkka Kirill kehottaa ottaa opiksi tämän päivän maailmassa:

”Nyt useampia ihmisiä ei ohjaa elämäänsä usko, eivät Jumalan käskyt, vaan rationaalinen lähestysmistapa – jos se on hyödyllistä, niin sen pitäisi tehdä. Moraaliset kriteerit eivät kuulu modernin politiikan alaan ollenkaan.” ”Mutta onko mikään muuttunut noista muinaisista ajoista?”, kysyi Kirill saarnassaan.

”Aseet ovat muuttuneet, sotilaallinen strategia on muuttunut, mutta rukous on yhä edelleen suuri voima yhdellä ehdolla: jos uskomme. Jumala astuu ihmiskunnan historiaan, muuttaa sen kulkua, astuu ihmisten henkilökohtaiseen ja julkiseen elämään, kun pyydämme Häneltä tätä syvässä uskossa.”

Hyvän ja kosmisen pahan välillä todellinen taistelu

Patriarkka Kirill jatkaa nykyajan haasteisiin ja missioon:

”Näinä aikoina meidän on erityisesti pyydettävä Herralta apua isänmaamme puolesta. Hyvän ja kosmisen pahan välillä käydään todellakin taistelua. Miksi sanomme niin? Koska synnin oikeuttaminen on paholaisen työtä. Paholaisen on tuhottava hyvän ja pahan välinen keskipiste, jotta käsitteet sekoittuisivat, ja niin tapahtuu tänäänkin! Ihmiset eivät tee eroa hyvän ja pahan välillä, koska voimakkaat propagandavoimat työskentelevät maailmanlaajuisesti muodostaen tätä maailmankuvaa. Tämä on pimeän voiman vedonlyönti: jos ihmiset lakkaavat tekemästä eroa hyvän ja pahan välillä, he kuuluvat ilman kompromisseja pahaan.”

”Mikä estää pahan lopullisen voiton? Se on Herra Jeesus Kristus, hänen jumalallinen voimansa, joka ilmenee hänen seuraajiensa, opetuslastensa, uskossa. Ja niin kauan kuin Hänen opetuslastensa ja seuraajiensa keskuudessa on horjumaton usko siihen, että Herra on historian Herra, että maailmankaikkeuden kohtalo on Hänen käsissään ja että usko Jumalaan on edellytys ihmiskunnan sivilisaation selviytymiselle, niin kauan ihmiskunta selviytyy.”

”Venäjällä on tänään erityinen tehtävä”, patriarkka Kirill saarnasi torstaina.

”Olemme yksi niistä harvoista, jotka kutsuvat pahaa pahaksi ja hyvää hyväksi, jotka eivät anna voimakkaiden propagandavoimien sekoittaa näitä käsitteitä niin, että ihmiset eivät erota hyvää ja pahaa toisistaan. Meille on todellakin iskostettu kauhea käsitys, jonka mukaan ei ole olemassa hyvää ja pahaa, mutta on olemassa ihmisen käyttäytymismalleja, ja jokaisella on oikeus valita itselleen sopiva malli. Mutta jos tämä malli on ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, Jumalan moraalilain kanssa, sen, jonka Israel löysi Siinain vuorelta, sen, jonka Vapahtaja Kristus toi maailmaan - miten meidän sitten pitäisi toimia? Koulutetut ja älykkäät ihmiset eivät vastaa tällaiseen kysymykseen, ja vähemmän koulutetut ja älykkäät ihmiset sanovat suoraan, mitä he ajattelevat meistä. Se, mitä tänään tapahtuu, on siis osa hyvin tärkeää taistelua, kosmista taistelua, jossa hyvä taistelee pahaa vastaan.”

”Pitäkäämme ortodoksinen usko suurimpana pyhänä ja arvokkaimpana asiana. Ja niille, jotka eivät ole vielä täysin uskoneet, vetoan: on tullut aika, jolloin emme voi teeskennellä, ettei mitään tapahdu, jolloin meidän on tehtävä maailmankatsomuksellinen valinta, josta ei riipu vain niiden henkilökohtainen elämä, jotka tekevät tämän valinnan, vaan myös koko isänmaamme Venäjän olemassaolo.”

”Me uskomme, että Jumala on meidän kanssamme, koska meillä on totuus puolellamme. Jotkut saattavat ihmetellä ja kysyä: miksi näin? Vastaus on yksinkertainen: koska yritämme elää Jumalan vanhurskauden, Jumalan lain, käskyjen mukaan; ja jos rikomme niitä inhimillisesti, heikkoutemme vuoksi, emme kieltäydy näistä käskyistä ihmiselämän peruslakina. Ja niin kauan kuin näin on, isänmaamme Venäjä säilyy, kansamme itsenäisyys ja vapaus säilyvät.”