Maailmanpoliittinen näyttämö on kokenut peruuttamattoman muutoksen, kun sota Iranissa on repinyt auki kansainvälisen järjestelmän saumat. Uudessa aikakaudessa vanhat nyrkkisäännöt markkinoiden tehokkuudesta ja lännen horjumattomasta ylivallasta ovat murtuneet. Tämä ei ole vain alueellinen selkkaus, vaan laaja-alainen kamppailu uuden moninapaisen maailmanjärjestyksen synnystä. Jännite Yhdysvaltojen ja Iranin välillä on paljastanut länsiliittoutuman sisäiset säröt ja taloudellisen mallin kestämättömyyden.
Kuka kantaa hinnan imperiumin laskusta ja kuka hyötyy tuhon teollisuudesta? Samalla kun itäiset suurvallat tarkkailevat tilannetta, Yhdysvallat on ajautunut ansaan, josta ei näytä olevan kivutonta ulospääsyä. On aika hylätä illuusiot hallinnasta ja kohdata karu todellisuus.
Strateginen umpikuja Hormuzinsalmessa
Professori Robert Pape on Chicagon yliopiston valtiotieteen professori ja kansainvälisen turvallisuuden asiantuntija, joka tunnetaan erityisesti ilmasodan, poliittisen väkivallan ja terrorismin tutkijana. Hän on perustanut Chicago Project on Security and Threats (CPOST) -ajatushautomon, joka on noussut keskeiseksi toimijaksi kansallisen turvallisuuden analysoinnissa. Papen ura kattaa opetustehtäviä muun muassa Yhdysvaltain ilmavoimien korkeakoulussa ja neuvonantajaroolin presidentti Barack Obaman kampanjassa. Hänen akateemiset ansionsa perustuvat laajaan empiiriseen tutkimukseen, hänen teoksensa Bombing to Win on strategisen tutkimuksen perusteos. Pape on omistanut vuosikymmeniä eskalaatiodynamiikan mallintamiseen, mikä tekee hänestä yhden arvostetuimmista äänistä nykyisen konfliktin analysoinnissa. Hänen kykynsä yhdistää sotilaallinen taktiikka laajempaan poliittiseen strategiaan on tuonut hänelle kansainvälistä tunnustusta.
Papen mukaan Yhdysvallat on ajautunut Iranin kanssa niin sanottuun ”eskalaation ansaan”, jossa taktinen menestys ei johda strategiseen voittoon [Sayers & Pape, 17.3.2026]. Hän toteaa, että vaikka Yhdysvaltojen täsmäpommitukset ovat osuvimmillaan, ne eivät ole kyenneet murtamaan Iranin hallintoa tai sen ydinkapasiteettia. Historiallinen analyysi osoittaa, ettei yksikään valtio ole sadan vuoden aikana onnistunut kaatamaan hallintoa pelkän ilmanvoiman avulla. Iran on sodan 18 päivän aikana saavuttanut tilanteen, jossa se hallitsee liikennettä Hormuzinsalmessa, mikä on Yhdysvalloille katastrofaalinen strateginen tappio. Tämä kontrolli antaa Iranille valtaa maailman öljyvirtoihin, jollaista sillä ei ennen sotaa ollut.
Pape varoittaa, että olemme siirtyneet vaaralliseen vaiheeseen, jota hän kutsuu maavoimien dilemmaksi. Jos Yhdysvallat päättää edetä tästä Rubiconin yli, se ajautuu Vietnamin kaltaiseen pitkään ja uuvuttavaan sotaan. Iranin käyttämät halvat droonit ja miinat aiheuttavat kohtuuttomia kustannuksia maailmantaloudelle, eikä niitä voida pysäyttää perinteisin keinoin. Pape vertaa nykytilannetta vuoden 1968 Vietnamiin, jolloin Lyndon Johnsonin hallinto menetti hallinnan konfliktin kulusta. Donald Trump on Papen mukaan samassa tilanteessa: hänellä ei ole enää kultaista ulospääsyä, vaan vain vaikeita valintoja.
Droonien tuotantokapasiteetti Iranissa on niin suuri, ettei niitä voida eliminoida täysin, mikä tekee taktisista metrics-luvuista harhaisia. Hallinto Iranissa on sodan myötä vain koventunut ja tullut vaarallisemmaksi. Myös talouspakotteiden historia osoittaa, etteivät ne ole koskaan onnistuneet murtamaan hallintoja, vaan usein jopa vahvistavat niitä keskittämällä resurssit haukoille. Iranin strategiana on asymmetrinen sodankäynti, jossa pienet iskut tuottavat maksimaalisia taloudellisia ja poliittisia seurauksia. Yhdysvaltojen kyky kontrolloida tilannetta on illuusiota. Pape korostaa, että hallinnan menetys on selvin merkki strategisesta kriisistä.
Maailmanlaajuinen energiashokki ja inflaatio ovat vasta alkusoittoa, jos sota jatkuu. Pape muistuttaa, että strategia on poliittisten lopputilojen saavuttamista, ei pelkkää pommien pudottamista maaliin. Trumpin presidenttiys on vaarassa murentua samalla tavalla kuin Johnsonin, jos hän ei kykene tekemään poliittista sopimusta Iranin kanssa. Sopimuksen hinta nousee kuitenkin päivä päivältä Iranin vahvistaessa otettaan. Eskalaatiomekanismit ovat nykyään vaarallisempia kuin vuoden 1973 öljykriisin aikana droonien ja ydinmateriaalin vuoksi. Pape näkee terrorismin uhan kasvavan, mikäli taistelu Hormuzinsalmesta kiihtyy entisestään. Koko GOP:n ja maailmantalouden tulevaisuus riippuu siitä, ymmärtääkö Washington olevansa ansassa. Papen mallinnus 20 vuoden ajalta on ennustanut juuri tämän kehityskulun. Strateginen epäonnistuminen on jo tosiasia, vaikka taivaalla näkyisikin taktista menestystä. Iran on jo nyt voimakkaampi kuin ennen sotaa, ja se käyttää maantieteellistä asemaansa säälimättä hyväkseen. Yhdysvallat on menettänyt kontrollin konfliktin trajektorista, tilanne valuu kohti maailmanlaajuista kaaosta.
Pape korostaa, että strateginen voitto vaatisi poliittista ymmärrystä, jota nykyhallinnolta tuntuu puuttuvan. Jokainen pudotettu pommi vain syventää ansaa, johon länsi on kävellyt. Lopulta kyse on vallasta, ei pelkästään sotilasteknologiasta. Epävarmuus on ainoa varma asia tässä eskalaatiossa.
Sotalous ja neoliberalismin jälkeinen aika
Professori Richard Murphy on Sheffieldin yliopiston laskentatoimen käytännön emeritusprofessori ja kokenut talousasiantuntija. Hän on perustanut Tax Research UK -blogin ja ollut mukana luomassa Green New Deal -ohjelmaa sekä Tax Justice Networkia. Murphyn akateeminen ja ammatillinen työ keskittyy laskentatoimen käyttämiseen sosiaalisen muutoksen työkaluna, erityisesti verotuksen läpinäkyvyyden ja kestävän kehityksen aloilla. Hänet on useasti nimetty laskentatoimen merkittävimmäksi sosiaalisen median vaikuttajaksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Murphyn ansioihin kuuluu maakohtaisen raportoinnin konseptin luominen, joka on nykyään käytössä kymmenissä maissa verovälttelyn torjumiseksi. Hänen laaja-alainen ymmärryksensä valtiontaloudesta ja resursseista tekee hänestä keskeisen sotalousanalyytikon.
Murphy korostaa, että Donald Trumpin aloittama kauppasota ja Iranin konflikti pakottavat siirtymistä sotalouteen, jossa resurssit ovat todellinen rajoite rahan sijasta [Murphy, ”For War with Trump?”, 23.1.2026]. Keynesiläisen opin mukaisesti sota vaatii siviilikulutuksen vähentämistä, jotta resurssit voidaan suunnata puolustukseen ja omavaraisuuteen. Inflaatio on tässä tilanteessa poliittinen vaara, joka iskee kovimmin haavoittuvassa asemassa oleviin, kun taas varakkaat saattavat jopa hyötyä siitä. Murphy vaatii, että sotaluonteen uhraukset on jaettava oikeudenmukaisesti nostamalla rikkaiden verotus jopa yli 90 prosenttiin. Neoliberalismin aikakausi on päättynyt, se olisi korvattava kestävyydellä, turvallisuudella ja huolenpidolla.
Irania vastaan aloitettu hyökkäyssota ei ole vain pieni selkkaus, vaan se johtaa globaaliin strategiseen uudelleenryhmittymiseen, jossa Yhdysvaltojen ja Israelin eristyneisyys kasvaa [Murphy, ”No minor war”, 16.3.2026]. Länsimaiden haluttomuus osallistua Hormuzinsalmen operaatioon kertoo uudenlaisesta välinpitämättömyyden allianssista Yhdysvaltoja kohtaan. Murphy huomauttaa, että sodasta hyötyvät ennen kaikkea öljy-yhtiöt, aseteollisuus ja tekoälyjätit, jotka takovat miljardivoittoja tuhon kustannuksella [Murphy, ”Who wins”, 15.3.2026]. Samaan aikaan Iranin ja Lähi-idän tavalliset ihmiset kärsivät suorasta väkivallasta ja taloudellisesta kurjuudesta. Sodan hinta maksetaan leikkauksina terveydenhuollosta, koulutuksesta ja ilmastotoimista, kun poliitikot väittävät resurssien olevan lopussa. Murphy peräänkuuluttaa huolenpidon politiikkaa, jossa talous palvelee ihmisiä eikä kourallista neoliberaalia eliittiä. Trumpin hallinnon strateginen naivius on paljastunut, sota murentaa luottamusta kansainväliseen sopimusjärjestelmään. Luottamuksen särkyessä paluuta entiseen ei ole, Euroopan on rakennettava omat, Yhdysvalloista riippumattomat järjestelmänsä.
Sotalous vaatii valtion vahvaa interventiota ja rentier-talouden purkamista oikeudenmukaisuuden nimissä. Resilience on uuden talousjärjestyksen avainsana, ei markkinoiden tehokkuus. Jos emme muutu, meistä tulee pelkkiä vasallivaltioita suuressa valtapelissä. Sota paljastaa nykyjärjestelmän moraallisen konkurssin. Autonomia ja turvallisuus on asetettava kaiken muun edelle.
Lännen pelotteen mureneminen
Professori Glenn Diesen on norjalainen kansainvälisten suhteiden tutkija, joka on erikoistunut Venäjän ulkopolitiikkaan ja Euraasian integraatioon. Hänen vieraansa Stanislav Krapivnik on entinen Yhdysvaltain armeijan upseeri, jolla on syvä näkemys toimitusketjuista ja sotilaspoliittisista asioista Venäjältä käsin. Diesen on julkaissut lukuisia teoksia lännen ja Venäjän välisistä suhteista ja opettaa Kaakkois-Norjan yliopistossa. Krapivnik puolestaan tuo keskusteluun käytännön sotilaallista kokemusta ja ymmärrystä itäisen Euroopan strategisesta tilanteesta. Yhteensä he muodostavat asiantuntijaparin, joka analysoi globaaleja konflikteja realistisesta ja kriittisestä näkökulmasta.
Diesenin ja Krapivnikin mukaan Iranin sota on opettanut Venäjälle, että Yhdysvaltoja voidaan vastustaa ja lyödä asymmetrisesti [Diesen & Krapivnik, ”Iran Lesson”, 17.3.2026]. Iranin kyky tuhota amerikkalaisia tukikohtia on rohkaissut venäläisiä kenraaleja harkitsemaan kovempia vastatoimia Eurooppaa vastaan. Krapivnik toteaa, että Yhdysvallat on menettänyt kontrollinsa ja näyttää heikolta, kun se joutuu pyytämään apua liittolaisiltaan Hormuzinsalmen avaamiseksi. Samaan aikaan Venäjän offensiivi Ukrainassa etenee, Donbassin alueen hallinta on siirtymässä lopullisesti Moskovalle.
Krapivnik näkee, että Yhdysvaltojen asevarastojen tyhjentyminen ja poliittinen hämmennys tarjoavat Venäjälle ja Kiinalle historiallisen mahdollisuuden. Venäjä voi nyt kohdistaa iskuja eurooppalaiseen aseteollisuuteen, mikä olisi shokki mukavuuteen tottuneille poliitikoille. Krapivnik arvostelee Trumpin hallintoa suunnitelmallisuuden puutteesta ja kutsuu Washingtonin johtoa ”mielenvikaisiksi ja häiriintyneiksi yksilöiksi”(deranged).
Iranin voitto Hormuzissa muuttaa voimatasapainoa koko Persianlahdella ja pakottaa arabimaat miettimään suhteensa Yhdysvaltoihin uudelleen. Kiina on jo alkanut nähdä, että amerikkalaisten pelote on murenemassa, mikä saattaa nopeuttaa Taiwanin liittämistä mantereeseen. Krapivnik korostaa, että Yhdysvaltojen ensi-iskun doktriini on tehnyt maailmasta vaarallisen, Iran on osoittanut, ettei se toimi. Diplomatiasta on tullut mahdotonta, koska luottamus länteen on täysin kadonnut aiempien petosten vuoksi. Venäjä ja Kiina tukevat Irania älykkäällä tiedustelutiedolla ja teknologialla, mikä on kääntänyt sodan suunnan.
Krapivnik ennustaa, että Yhdysvallat tullaan häätämään Lähi-idästä ja sen imperiumi on romahtamispisteessä. Israelin asema roistovaltiona on sementoitumassa, sota laajenee väistämättä koko alueelle. Eurooppalaisten johtajien pitäisi jo vaihtaa alusvaatteensa, sillä sota on tulossa heidän kotiovelleen. Ennustettavuus on kadonnut ja tilalla on pelkkä voimapolitiikka. Lännen poikkeuksellisuus on tullut tiensä päähän. Syyria saattaa myös palata itsenäiseksi toimijaksi amerikkalaisten vetäytyessä. Kaikki nämä tekijät osoittavat kohti suuren lännen perääntymistä. Venäjän ja Kiinan liitto on vahvempi kuin koskaan.
Globaali haaksirikko ja teknofeudalismin nousu
Yanis Varoufakis on kreikkalainen ekonomisti ja poliitikko, joka toimi Kreikan valtiovarainministerinä velkakriisin kriittisimmässä vaiheessa vuonna 2015. Hän on DiEM25-liikkeen perustaja ja tunnettu globaalin kapitalismin ja EU:n teknokratian kriitikko. Varoufakis on opettanut taloustiedettä useissa arvostetuissa yliopistoissa Britanniassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa. Hänen akateeminen taustansa on matemaattisessa tilastotieteessä ja peliteoriassa, ja häntä pidetään yhtenä aikamme vaikutusvaltaisimmista vasemmistolaisista ajattelijoista. Varoufakis on kirjoittanut useita kansainvälisiä bestsellereitä, kuten Global Minotaur ja Adults in the Room, jotka analysoivat talousvallan mekanismeja.
Varoufakis katsoo, että Iranin sota on Donald Trumpin valtava strateginen virhe, joka johtaa hänen poliittiseen tuhoonsa [Varoufakis, ”Nothing can save”, 17.3.2026]. Hän toteaa, että Yhdysvaltojen liittolaiset, kuten Japani, Saksa ja Australia, ovat kieltäytyneet osallistumasta itsemurhatehtävään Hormuzinsalmessa. Vaikka Euroopan hallitukset esittävät kieltäytyvänsä sotilaallisesta toiminnasta, ne ovat silti myötävaikuttajia sallimalla tukikohtien käytön iskuihin. Varoufakis kutsuu omaa maataan Kreikkaa ja muita Euroopan maita säälittäviksi niiden alistumisessa Washingtonin tahtoon.
Taloudellisesti sota on tuhonnut Persianlahden valtioiden liiketoimintamallin ja iskenyt kovasti amerikkalaiseen työväenluokkaan korkeiden polttoainehintojen muodossa. Trumpin väite Yhdysvaltojen hyötymisestä öljyn hinnan noususta on absurdi, sillä se unohtaa tavalliset ihmiset ja hyödyttää vain suuryhtiöitä. Sota on aiheuttanut pysyvää vahinkoa maailmantaloudelle, hidastaen tekoälyinvestointeja energiakustannusten nousun vuoksi. Varoufakis näkee tilanteen jatkumona vuoden 2008 finanssikriisille, josta globaali kapitalismi ei ole koskaan toipunut. Keskuspankit ovat pumpanneet biljardeja rahoittajille, mutta investoinnit tuotantoon puuttuvat. Trump on pudonnut Netanjahun asettamaan ansaan, sota palvelee vain sotilasteollisuutta.
Varoufakis huomauttaa, että Iran kokee eksistentiaalisen kriisin ja on valmis vastaamaan kovaa, mikä tekee de-eskalaatiosta lähes mahdotonta. Dollarin ylivalta murenee hitaasti, kun muut maat alkavat siirtää säästöjään pois amerikkalaisesta järjestelmästä. Kuubaan kohdistuvat uhkaukset ja Gazan kansanmurha ovat Varoufakisin mukaan häpeäpilkkuja, joista nykyinen sukupolvi tullaan muistamaan.
Neoliberaali järjestelmä on rikki, Trump on vain oire imperiumin hiipumisesta. ”Talouskuri” on kurjistanut vain massoja samalla kun eliitti rikastuu. Teknofeudalismi, jossa suuret alustat vievät rahat ihmisten taskuista, on uusi todellisuus. Amerikka on hävinnyt lähes jokaisen sotansa Vietnamin jälkeen. Kiina on nyt ainoa "aikuinen huoneessa" yrittäessään estää täydellisen romahduksen. Sota Irania vastaan on vain osa laajempaa sivilisaatiokriisiä. Trump on loukussa, josta hänellä ei ole ulospääsyä ilman kasvojen menetystä.
Sivilisaatiovaltioiden suuri kamppailu
Alexandr Dugin on venäläinen filosofi, valtiotieteilijä ja euraasialaisen liikkeen johtaja, jota on kutsuttu Venäjän vaikutusvaltaisimmaksi ajattelijaksi. Hän on toiminut Moskovan valtionyliopiston sosiologian professorina ja on tunnettu "neljännen poliittisen teorian" kehittäjänä. Duginin teokset, kuten Geopolitiikan perusteet, ovat vaikuttaneet syvästi venäläiseen strategiseen ajatteluun. Hänen ajattelunsa pohjaa perinteisyyteen, moninapaisuuteen ja länsimaisen liberalismin vastustamiseen. Dugin on akateemisesti ansioitunut useilla tohtorintutkinnoilla ja hän on toiminut neuvonantajana useissa merkittävissä poliittisissa rooleissa. Hänen näkemyksensä historiasta eskatologisena kamppailuna ja sivilisaatioiden välisenä sotana on tehnyt hänestä keskeisen hahmon nykyisessä geopoliittisessa keskustelussa. Hän on joutunut laajojen läntisten pakotteiden kohteeksi radikaalien näkemystensä vuoksi.
Dugin toteaa, että kaikki toiveet Trumpin tuomasta rauhasta ja interventiopolitiikan lopusta ovat tuhoutuneet [Дугин, ”US-Israeli Aggression”, 5.3.2026]. Trump on pettänyt alkuperäisen MAGA-agendansa ja ryhtynyt noudattamaan kaikkein radikaaleinta unipolaristista ja imperialistista politiikkaa Lähi-idässä. Duginin mukaan Yhdysvaltoja johtavat nyt uuskonservatiivit ja kristilliset sionistit, joille Israelin etu on ensisijainen.
Iranin suvereniteetin tuhoamisyritys on suora isku nousevaa moninapaista maailmaa vastaan. Vallitsevassa hätätilassa rauhanomainen moninapaisen maailman rakentaminen on toistaiseksi mahdotonta. Dugin korostaa tarvetta siirtyä kansallisvaltioiden suvereniteetista sivilisaatiovaltioiden suvereniteettiin. Kaikki moninapaiset voimat Venäjältä Kiinaan ja Intiaan ovat piirityksen alla, strategian on muututtava puolustukselliseksi.
Dugin näkee sotaa lietsovassa politiikassa eskatologisia ja uskonnollisia piirteitä, kuten Netanjahun puheet Amalekia vastaan käytävästä sodasta. Kolmannen temppelin rakentaminen ja Messiaan odotus vaikuttavat todelliseen geopolitiikkaan enemmän kuin maalliset analyytikot uskovat. Yhdysvallat on Duginin mukaan moraalisen rappion viimeisessä vaiheessa, sen valta on kuolinkamppailua (agonista).
Dugin kutsuu "aitoa MAGA-liikettä" ja sen vaikuttajia, kuten Tucker Carlsonia, liittolaisiksi taistelussa globaalia unipolarismia vastaan. Intian ja Kiinan välinen rauha on moninapaisuuden avaintekijä, jota länsi yrittää sabotoida. Tällä hetkellä todellakin lähestytään apokalypsia ja Armageddonin sotaa, nämä sanat lausutaan nyt yhä useammin poliittisessa päätöksenteossa.
Sivilisaatioiden olisi herättävä puolustamaan itseään, ennen kuin ne pyyhitään pois. Dugin vaatii strategista muutosta, jossa teoriat ja uskonnollinen visio yhdistyvät vastarinnaksi. Nykyinen kansainvälinen järjestelmä on menettänyt sääntönsä, uuden järjestyksen luominen riippuu vain tahdosta ja päättäväisyydest. Pitäisi vahvistaa sivilisaatioiden identiteettiä kovaa painetta vastaan tällä hetkellä, kun Länsi yrittää pelastaa vain hegemoniansa millä hinnalla hyvänsä. Islamilainen maailma ja sen eskatologia on myös otettava vakavasti. Tämä hetki todistaa unipolarismin viimeistä nousua. Maailman kohtalo on nyt edessä.
Amerikkalaisen kapitalismin loppunäytös
Professori Richard Wolff on yhdysvaltalainen marxilainen ekonomisti, joka on tehnyt pitkän uran muun muassa Yalen ja Massachusettsin yliopistoissa. Hän on "Democracy at Work" -järjestön perustaja ja suositun Economic Update -ohjelman isäntä. New York Times on kutsunut häntä Amerikan merkittävimmäksi marxilaiseksi ekonomistiksi, ja hänen kykynsä analysoida kapitalismin kriisejä on saanut laajaa huomiota. Wolffin akateeminen tausta historiassa ja taloustieteessä antaa hänelle poikkeuksellisen syvän perspektiivin imperiumien nousuun ja tuhoon. Hän on julkaissut lukuisia teoksia, joissa kritisoidaan nykyistä talousjärjestelmää ja vaaditaan työpaikkademokratiaa.
Wolff kuvaa Iranin sotaa kulutussodaksi, jossa kestävyys ratkaisee voittajan [Wolff, ”Global Capitalism”, 15.3.2026]. Hän muistuttaa Persian tuhansia vuosia vanhasta historiasta, joka antaa Iranin kansalle poikkeuksellista sitkeyttä verrattuna nuoreen Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltojen sotahistoria Korean, Vietnamin ja Afganistanin osalta on täynnä hävittyjä sotia tai epäselviä tuloksia, Iran on näitä maita suurempi ja vahvempi.
Sota on Wolffin mukaan Yhdysvaltain yritys hallita öljyä ja kaasua, mutta samalla se iskee suoraan amerikkalaisten kuluttajien lompakkoon. Trump on ajanut itsensä taloudelliseen umpikujaan, jossa inflaatio ja korkeat korot murentavat hänen kannatustaan ennen vaaleja. Yhdysvaltojen valtava velka ja heikkenevä luottoluokitus tekevät lainaamisesta sodan rahoittamiseksi yhä vaikeampaa ja kalliimpaa. Wolff näkee sodan myös tapana viedä huomio pois kotimaan skandaaleista, kuten Epstein-tapauksesta ja talousvaikeuksista. Samaan aikaan Venäjä ja Kiina vahvistavat asemiaan ja tarjoavat Iranille tukea, joka kääntää sodan kulun amerikkalaisia vastaan. Dollarin asema öljykaupan valuuttana on uhattuna, mikä merkitsee amerikkalaisen imperiumin todellista laskua.
Wolff korostaa, että Yhdysvallat on jo maailman suurin velallinen, eikä muu maailma halua enää rahoittaa sen "ikuisia sotia". Kiinan ja Venäjän talous kasvaa huomattavasti nopeammin kuin lännen, mikä siirtää vallan painopistettä vääjäämättä itään. Trumpilla ei ole enää realistista ulospääsyä, sota Irania vastaan saattaa olla viimeinen niitti Yhdysvaltojen hegemonialle.
Ihmisten olisi ymmärrettävä historiallisen virran suunta ja vaadittava rauhanomaista rinnakkaiseloa ennen lopullista romahdusta. Imperiumin lasku tuntuu jokaisen amerikkalaisen arjessa nousevina hintoina ja epävarmuutena. Historia ei unohda Persian sitkeyttä eikä imperiumin ylimielisyyttä. Velkaantuminen on saavuttanut kestämättömän pisteen. Amerikka ampuu itseään jalkaan jokaisella uudella interventiolla. Maailma ei enää suostu rahoittamaan omaa alistamistaan.
Historian viimeinen sivu?
Tilanne on synkkä: globaalissa murroksessa Yhdysvaltojen johtama yksinapainen maailma on murenemassa omaan mahdottomuuteensa. Iranin sota ei ole pelkkä taktinen virhearvio, vaan syvä strateginen ansa, joka paljastaa lännen sotilaallisen ja taloudellisen ylivallan rajat.
Eskalaation mekanismit, kuten Hormuzinsalmen kontrolli ja asymmetrinen droonisota, ovat siirtäneet aloitteen puolustajalle ja sen itäisille tukijoille. Taloudellisesti parhaillaan todistetaan neoliberalismin loppua, kun sotalous ja resurssiniukkuus pakottavat valtioita hylkäämään markkinoiden tehokkuuden suojelun ja oikeudenmukaisuuden tieltä. Dollarin hegemonia ja amerikkalainen velkaantuminen ovat saavuttaneet kriittisen pisteen, jossa rahoittajat eivät enää luota imperiumin kykyyn selviytyä.
Samaan aikaan Venäjä ja Kiina hyödyntävät lännen haavoittuvuutta vahvistaakseen moninapaista järjestelmää ja sivilisaatiovaltioiden suvereniteettia. Uskonnon ja eskatologian paluu geopolitiikan ytimeen viestii siitä, että kamppailu on muuttunut arvojen ja olemassaolon väliseksi taisteluksi. Trumpin hallinto on pettänyt lupauksensa rauhasta ja ajautunut uuskonservatiiviseen kurimukseen, joka uhkaa viedä mukanaan koko länsiliittoutuman vakauden.
Eurooppa on osoittautunut heikoksi ja osalliseksi kriisiin, vaikka se sanallisesti pyrkiikin ottamaan etäisyyttä. Todelliset hyötyjät löytyvät tuhon teollisuudesta, mutta hinnan maksavat tavalliset ihmiset kautta maailman. Perinteinen kansainvälinen laki on lakannut toimimasta ja tilalla on voimaan perustuva uusi järjestys. Tie ulos kriisistä vaatisi historiallisen realiteetin hyväksymistä: imperiumin aika on ohi, moninapaisuus on ainoa tie kohti globaalia tasapainoa. Mikäli tätä muutosta vastustetaan väkivalloin, edessä on pitkäkestoinen kulutussota ja mahdollisesti koko nykyisen sivilisaation perikato. Siksi on elintärkeää tunnistaa voimat, jotka lietsovat eskalaatiota, ja vaatia huolenpidon ja kestävyyden politiikkaa. Maailman historia on kääntymässä uudelle sivulle, mutta onko se sivu viimeinen?
Lähteet:
[Sayers & Pape, 17.3.2026] Sayers, Freddie & Pape Robert (17.3.2026). Is Iran actually winning the war? https://youtu.be/aQuApsJK0gM
[Murphy, ”For War with Trump?”, 23.1.2026] Murphy, Richard (23.1.2026). Who must pay for war with Trump? https://www.taxresearch.org.uk/Blog/2026/01/23/who-must-pay-for-war-with-trump/
[Murphy, ”No minor war”, 16.3.2026] Murphy, Richard (16.3.2026). This is no minor war. Its ramifications will reverberate for a very long time https://www.taxresearch.org.uk/Blog/2026/03/16/this-is-no-minor-war-its-ramifications-will-reverberate-for-a-very-long-time/
[Murphy, ”Who wins”, 15.3.2026] Murphy, Richard (15.3.2026). Who wins from this war? https://www.taxresearch.org.uk/Blog/2026/03/15/who-wins-from-this-war/
[Diesen & Krapivnik, ”Iran Lesson”, 17.3.2026] Diesen, Glenn & Krapivnik, Stanislav (17.3.2026): The Iran Lesson - Russia Will Retaliate & Deter https://youtu.be/-Rpc7g2Jg5w
[Varoufakis, ”Nothing can save”, 17.3.2026] Varoufakis, Yanis (17.3.2026). 'NOTHING CAN SAVE' Trump From Iran War Disaster https://youtu.be/OYspXXQbPko
[Дугин, ”US-Israeli Aggression”, 5.3.2026] Дугин, Александр (5.3.2026). Multipolar Order in the Face of US-Israeli Aggression on Iran. https://youtu.be/PTfiJMvwpCI
[Wolff, ”Global Capitalism”, 15.3.2026] Wolff, Richard D. (15.3.2026). Global Capitalism: An Economic Analysis of the War On Iran https://www.youtube.com/watch?v=XZwXLZRyj80
_ _ _
Juha Molari, BBA, Ph.D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti