Juha Molari Юха Молaри: En tunne Petri Viitalaa, mutta hän luulee tuntevansa minut

En tunne, kuka Petri Viitala on, mutta hänellä näyttää olevan vimmattu sielustaan nouseva tehtävä. Siinä vimmatussa tehtävässä eivät faktat pysy aivan kohdallaan, vaan pikemmin heittoja tempaistaan näytöiksi paremman puuttuessa ilman vakavaperusteista punnitsemista. Hän on kirjoittanut pitkän vuodatuksen 12. syyskuuta ”pahan lähettiläistä”.

Suomen tunnetuin tutkiva journalisti Jessikka Aro näyttää tykkäävän tästä Petri Viitalan blogista, joten kai minun pitää korjata itseeni kohdistuva viittaus. Jessikka Aro ei ole osoittanut tutkivan journalistin kykyä arvioidakseen kriittisesti Viitalan heittoja.Yhtä hyvin sokeassa uskossa mukana on myös Sakari Timonen, jolle asia on suurempi kuin faktojen tarkistaminen ja totuudellisuus.

Petri Viitala on iskenyt nyt pitkät jorinansa Ilja Janitskinia ja MV-lehteä vastaan, mutta siinä ohessa minuakin käytetään argumenttina.

En ole koskaan tavannut Petri Viitalaa, ketään Backmania tai Ilja Janitskinia, joten en heistä puhu sen enempää. Pelkästään korjaan minuun liittyvän virheen. Koskaan en ole edes kuullut aiemmin Petri Viitalasta. Enkä tiedä, kuka tyyppi tuo Backman on.

En ole koskaan aiemmin kuullutkaan Petri Viitalan nimeä, enkä välitä selvittää, mikä on hän miehiään.

Tällä kertaa en viitsi Googlen avulla etsiä hänen nimeään, koska olen saanut niin monet kerrat moitteita siitä, että teen Googlen avulla niin vääriä päätelmiä ihmisistä. Luotan nyt ilman Googlen apua siihen, että tämä suomalainen sivistynyt menestynyt, komea, rehti ja raitis mies Petri Viitala kirjoittaa hengentuotoksensa vakavissaan hyvän harkinnan jälkeen. Puutun vain siihen osaan, jossa hän arvioi minua väärin. Muuta jaaritusta en viitsinyt lukea, koska sillä ei ollut mitään tekemistä elämäni kanssa. EVVK!

Minut Petri Viitala mainitsee vain ohimennen, mutta ilmeisen tärkeässä teemassa ja argumentoinnin osassa hänen salaliittoteorialleen, koska hän perustelee sen suuren rahavirran Venäjältä ”Venäjäkytkösten” olemassaolon avulla:

”Venäjäkytkökset ovat selviä: Molari, Backman, VK ja yleinen myönteisyys”.

Petri Viitala mainitsee jopa minun sukunimeni.

En tunne ketään Backmania enkä tiedä koskaan tavanneeni ketään Backmania, joten siltä osin en voi arvioida, mihin Iljan ja MV-lehden Venäjä-kytkökseen Petri Viitala viittaisi.

”VK” viittaa kansainväliseen jättimäiseen sosiaaliseen mediaan VKontakte, joka on olemassa monella eri kiellellä. Samalla argumentilla MV-lehden tai Ilja Janitskinin päivitykset Facebookissa viittaisivat Amerikan Yhdysvaltojen kytkökseen. Tuokin ”VK” on heitto, jota hän ei mitenkään erittele. Miksi kansainvälisesti tunnetun sosiaalisen median käyttö tekisi ihmisen ”Venäjään kytketyksi”. Mitä tuo ”Venäjäkytkös” reaalielämässä tarkoittaa, millaisia valtasuhteita?

Minun nimeni esittäminen argumenttina ”Venäjäkytkösten” todisteeksi on jopa surkuhupaisaa, jollei se ei olisi traagista.

Kun luen MV-lehden juttuja ja kiinnostavimpia jaan luettavaksi, niin kuin lukuisten muidenkin lehtien, niin miten tämä tekee MV-lehdelle enemmän ”Venäjäkytköksiä” kuin Iltasanomille ja Iltalehdelle, joita myös jaan Facebookissani (toki harvoin, koska Iltasanomat ja Iltalehti valehtelevat niin usein).

Minulle ei lainkaan aukene, miten minun nimeni mainitsemine ylipäätänsä todistaa mitään ”Venäjäkytköksiä”, koska minulla ei ole ollut eikä ole mitään ”Venäjäkytköksiä”. Syntyykö ”Venäjäkytkös” siitä, että on turistina matkustanut Venäjällä? Sellaisia suomalaisia on sitten satoja tuhansia, joilla on ”Venäjäkytkös”.

Jos edes hippusen verta totuutta Petri Viitala olisi yrittänyt tavoitella, hän olisi ottanut analyysissa pohdiskelun aiheeksi sen häiritsevän seikan, että miten osa-aikaisella siivoojalla, pitkäaikaistyöttömällä suomalaismiehellä on ”Venäjäkytköksiä” ja millaisia ne voivat olla laadultaan sekä painoarvoltaan.

Myönnän, että minulla on "kytkös" eläkkeellä oleviin anoppiini ja appiukkooni Venäjällä. Heidät olen nähnyt kaksi vuotta sitten. Onko sillä jotain merkitystä MV-lehden ja Iljan kannalta, en osaa arvioida Viitalan analyysin avulla. Minun logiikkani ei riitä siihen, että kehittäisin riippuvuussuhteita asioiden välille tai että osaisin jopa laadullisesti arvioida nuo riippuvuussuhteet sekä niiden merkittävyyden.

Kuvassa Juha Molari helmikuussa 2016 pari viikkoa sen jälkeen, kun olin ottanut yhteyttä pappisviran palauttamiseksi Helsingin hiippakunnan tuomokapituliin. Vielä syyskuussa 2016 en ole saanut vastauksia.