Янгляева Марина Михайловна*, руководитель сектора по связям со СМИ и
общественностью РИСИ, доцент МГУ им. М. В. Ломоносова, кандидат филологических
наук; Хизриева Галина Амировна**, старший научный сотрудник Центра гуманитарных
исследований РИСИ.
Venäjän Presidentin määräyksestä
perustettu RISS (or RISI) tutkii suomalaisten sotilaiden ja poliitikkojen
outoja tunteellisia purkauksia. Artikkelissa peilataan postmodernismin
filosofisiin ajatuksiin siinä, miten julkisuudessa Pohjois-Euroopan
yhteiskunnissa suojellaan demokraattisia arvoja. Tässä analysoidaan Suomen lehdistön
ja sosiaalisen median useat suuret kampanjat, joissa edistetään ihmisoikeuksien
suojelua Venäjällä. Näille kampanjoille on tyypillistä, että niissä
demonisoidaan Venäjän valta ja Venäjän presidentti V.V. Putin. Artikkelissa
tarjotaan laaja mediakriittinen, sosiologinen, filosofinen ja politologinen
konteksti tämän päivän post-modernismin keskustelun muotoutumiselle sekä
ennusteille tämän trendin kehitykselle seuraavaksi viideksi vuodeksi.
RISI:n tutkijat arvioivat
erityisesti everstiluutnantti Torsti Sirénin Maanpuolustuskorkeakoulusta ja
muiden keskeisten suomalaisten toimijoiden hyvin erikoisia julkisia
tunteenpurkauksia postmodernismin käsitteen avulla.
Tutkijat viittaavat myös minun
blogiini lähdeaineistona Sirénin tunnevaltaiseen kirjoitteluun, vaikka minulla
osa-aikaisella siivoojalla ei ole tietenkään
– valitettavasti – sen enempää suoraa kuin välillistä suhdetta tähän
kunnioitettuun RISI-instituutioon.
Artikkelin kirjoittajista
Moskovan Lomonosovin yliopiston apulaisprofessori Marina Yanglyaeva on
julkaissut vuonna 2015 mielenkiintoisen tutkimuksen ”Informaatiosodan
haaste: postmodernismin skitsofreeninen diskurssi” (Вызовы информационной
войны: шизофренический дискурс пост-модернизма // "Российский
вектор"), jota varten hän on varmasti saanut aineistoa ja innoitusta
suomalaisten sotilaiden ja poliitikkojen postmodernismista skitsofreenisesta
diskurssista.
RISS (or RISI), established by the Russian President's order, examines the
strange emotional outbursts of the Finnish soldiers and policies. The article
holds a mirror up to the philosophical ideas of postmodernism in the public
sphere as exemplified in the protection of democratic values in the societies
of Northern Europe. Several major campaigns in the Finnish press and social
media promoting the protection of human rights in Russia are analyzed. These
campaigns are alike in their demonization of Russian power and Russian
President V. V. Putin. The article provides a broad publicistical,
sociological, philosophical and politological context for the formation of a
post-modernist discourse today and forecasts the development of this trend in
the next five years.
RISS’s researchers estimate especially also the
very special public emotional outbursts, what Lieutenant Colonel Torsti Sirén
from the Finnish National Defence College and other key Finnish political and
military players have expressed, with help of the concept of postmodernism.
Scientists refer also to my blog as source material to Sirén’s emotional
writings, although – of course and unfortunately – I as a part-time cleaner
hasn’t any direct or indirect relationship to this respected RISI
institution.
Aivan viime päivinä helmikuussa 2015 ovat useammat suomalaiset toimiupseerit ja evp. upseerit päästäneet sisäisen terminaattorinsa valloilleen ja ilmaisseet toivekuvansa Venäjän tuhosta. Samaiset upseerit ovat jo aiemmin osoittaneet kyseenalaista menettelyä. Nyt kuitenkin into näyttää vain voimistuneen. URUP hallituksen jäsen,
Järvenpään Rintamaveteraanit ry:n johtokunnan jäsen, Turvakurssin Killan ja
Vääpelikillan johtokunnan jäsen sekä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen
kouluttaja, yliluutnantti Esko Sarkanen on jo
aiemmin ilmoittanut viehtymyksensä sellaisille diskriminoiville toimille,
joissa demokratia tukahdutetaan, jos ja kun äänessä olisivat Kreml-mielisiksi
tulkitut henkilöt Suomessa.[1] Esimerkiksi17.5.2014 Sarkanen liittyi pateettisesti
everstiluutnantti Torsti Sirénin unelmaan vapauksien rajoittamisesta ja ”virolaisesta
käytännöstä”, jossa ”toi porukka on ainakin Viron puolella bannissa, ei tule
edes viisumia. Miten tämä on Suomessa mahdollista?”[1]
Yliluutnantti Esko
Sarkanen osallistui myös siihen kokonaiseen leegioon suomalaisia pirullisia
ihmisiä,noin puolisen sadan tyypin joukkoon, joka ilmoitti tykkäämisensä
Torsti Sirénin kirjoittamille FB-herjoille ja epäluulon kylvölle meikäläistä ihmispoloa vastaan lokakuussa 2014. Silloin tuohon
herjaajien tykkääjiin ilmoittautuivat myös jopa Trafin – Liikenteen
turvallisuusviraston – yksikönpäällikkö, Ilmailuhallinnon turvapäällikkönä
toiminut, kommodori evp. Kauko Lehtinen, Tammenlehvän Perinneliiton
toimitusjohtaja, eversti evp. VTM Pekka Holopainen, Naton kansainvälisissä COE CSW –operaatiossa Suomen
laivastostakomentaja Pasi Lintuaho, maanpuolustuksen taistelutoiminnan
johtamisjärjestelmien uudistamishanketta johtanut everstiluutnantti Antti
Pyykönen sekä Brysselissä EU-edustustossa osastoesiupseeri everstiluutnantti
Kai Kyösti Kaltiainen.
Yliluutnantti Esko
Sarkanen keskusteli everstiluutnantti Torsti Sirénin Facebook-sivulla viritetyn
aiheen mukaisesti ja totesi 22.2.2015 kello 21:02, että tietyt suomalaiset
nimeltä mainitut ihmiset – meikäläinen allekirjoittanut mukaan lukien – olisivat
venäläismielisiä ”sontaläjiä”. Hänen
uskonsa olisi vain vahvistunut entistä venäläisvihamielisemmäksi: ”40
vuotta olin niitten [venäläisten] kanssa tekemisissä. Koskaan en luottanut.
Koskaan ei tarvinnut katua”. Sarkanen huomautti suorasuisesti, että
Venäjältä hän ei tunne yhtään hyvää ihmistä: ”Minä en tunne sieltä yhtäkään hyvää ihmistä. Tietysti voi siellä
hyviäkin ihmisiä olla mutta parempi pitää ’professional Distance’”.
Kirjoituksessaan 22.2.2015 kello 21:10 Sarkanen ivailee ja piruilee myös ”ikuisella
paskanpuheella”, kuten hän kutsuu sitä yleistä hienotunteisempaa selitystä, jossa
hallitus nimetään huonoksi mutta kansa tosi hyväksi, kansa olisi vain johdettu
harhaan. Torsti Sirén on virittänyt edellä kuvatun keskustelun Facebook-sivullaan moitteillaan Suomi-Venäjä -seuraa, Keskustaa, Paula Lehtomäkeä ja Paavo Väyrystä vastaan: nyt olisivat jo ikäänkuin maanpuolustuksellisesti epäluotettavia nekin ihmiset, jotka tahtovat säilyttää edes jonkinlaisen keskustelukyvyn ja -yhteyden Venäjän kanssa!
Helsingin reserviupseerien Pioneeriosaston 1. varapuheenjohtaja kapteeni Jukka Rusila, Suomen Sotilas –Facebook-sivullekin kirjoitteleva
tyyppi, on näyttänyt toistuvasti jo
aiemmin sotilaan halussaan nautintoa ja kiitollisuutta Torsti Sirénin moninaisille
vihaisille sanoille. Nyt kapteeni Rusila on jo hetimiten tykkäämässä yliluutnantti
Esko Sarkasen russofobisesta vihakirjoittelusta, jonka mukaan yhteenkään
venäläiseen ei olisi aiheellista luottaa, koska yhtään hyvää venäläistä ihmistä
ei hän olisi ikinä tavannut, vaikka neljäkymmentä vuotta olisi tehnyt työtä
heidän kanssaan.
Janne Vaahtovuo, jonka
upseerin arvo on miehen itsekorostuksen vuoksi jäänyt sosiaalisessa mediassa epäselväksi
(ehkä hän on vain yliluutnantti eikä edes kapteeni, jollainen rouva Vaahtovuo
on kuitenkin), vaatii epäluuloa virittävässä propagandan hengessään 12.2.2015
kello 9:40 Suomen Suojelupoliisia SUPO tutkimaan Janus Putkosen toimintaa.
Herra Vaahtovuo toimi aiemmin yliluutnanttina RUK:n kouluttajana Haminassa. 5.
toukokuuta 2014 hän oli vaimonsa kapteeni Eerika Vaahtovuon kanssa vaatimassa,
että meikäläinen suomalaismies jäisi kokonaan Venäjälle ja
tekisi siten ”palveluksen Suomelle”.
Hänen mukaansa tuskin kukaan Suomeen minua kaipaa. Eerika Vaahtovuo vaati
tuolloin, että minun ei pitäisi ”roikkua
Suomessa”, jos kerran tulkitsen ”kaiken
venäläisittäin”. Jori Nieminen määrittelee 12.2.2015 kello 10:32, että ”Suomen Putinistit Putkonen, Bäckman, Molari
jne. ovat kaikki jonkin sortin peräkammarin poikia”. Hän on myös vaatimassa
näitä henkilöitä pois Suomesta. Kaiken kaikkiaan nämä edellä kuvatut vaatimukset
ilmentävät perustuslailliseen demokratiaan sopimatonta yksiäänisyyttä, jossa suomalainen
poliittinen oppositio ja mainittujen kiivaimpien länsimielisten upseerien
kriitikot leimataan suorastaan maanpetoksellisiksi ihmisiksi ja Suomesta
karkotettaviksi vihollisiksi ilman kuitenkaan mitään asiallisia perusteita
tuohon leimaamiseen ja karkotukseen.
Kapteeniluutnantti,
sotatieteiden maisteri Lauri Luttinen on
joskus aiemmin jopa aiheellisesti moittinut Vihreiden ydinvoimapolitikointia
epäisänmaallisuudesta ja saanut sen tähden oudon kovia syytöksiä toisilta
upseereilta Torsti Sirénin Facebookissa - ikään kuin lausumansa kritiikin
tähden hän olisi sortunut suomettuneeksi rähmällään Venäjään. Mutta
toisaalta tuo itselleni entuudestaan täysin vieras Lauri Luttinen putkahti
syksyllä 2014 aivan kuin täydestä tyhjästä vahvistamaan herra Vaahtovuon
hyökkäyksiä meikäläistä vähäosaista suomalaismiestä vastaan, kun tämä kirjoitti
pitkät tarinansa minun Facebook-sivulleni. Samainen kapteeniluutnantti Luttinen
kirjoitteli myös Torsti Sirénin sivustolle tykkäämisiä tämän herjaaville lauseille
yhä vähempiosaisemmaksi romahtanutta meikäläistä suomalaismiestä vastaan.[2][4] Mutta
mikä pahinta, niin aivan äskettäin 22.2.2015 kello 15:15 kapteeniluutnantti,
sotatieteiden maisteri Luttinen päästi sisäisen terminaattorinsa valloilleen,
kun himosi Venäjälle tuhoa: ”USA:n
järjestelmällinen työskentely Neuvostoliiton tuhoamiseksi vuosikymmeniä ilman
aseellisen voiman käyttöä NL:a vastaan oli koko maailmalle hyväksi. - - -
Soisin näkeväni sen uudelleen Venäjän polvilleen laittamisen muodossa”.
Vielä kuin takeeksi ja
vakuudeksi toiveensa jälkeen kapteeniluutnantti Lauri Luttinen kirjoitti
22.2.2015 kello 17:34, että ”toivon
Venäjälle sitä samaa, mikä kohtasi NL:kin: konkurssi. Tervemenoa alimpaan
helvettiin koko maa”. Herra Luttinen kirjoittaa 22.2.2015 kello 21:12, että
Venäjä on Suomen naapurina ”huonoin
mahdollinen”, - ja saa määritelmälleen tykkäyksiä lajitovereiltaan. Vastaavaa
halveksuntaa osoittaa myös Maanpuolustuskorkeakoulun ex-Strategialaitoksen
ex-johtajasta sotadosentiksi tippunut everstiluutnantti Torsti Sirén, kun hän
23.2.2015 kello 18:57 sanailee, että Venäjä on itäinen barbaarialue, ”itäinen barbaricum”. Sirén kirjoittaa
Facebook-sivulleen 22.2.2015 kello 21:11, että ”meillä ja aika monella muullakin on aika paska naapuri”.
Sotaherra Torsti Sirén
on myös törkyturpien tai törky-upseerien verkkosivustolla ”Verkkomeedio” eräs
keskeisimmistä aktivisteista. Jo sekin osoittaa suomalaisten länsimielisten upseerien häiriintynyttä suhdetta sisäiseen terminaattoriinsa, että he viihtyvät tuollaisella sivustolla. Kyseisellä sivustolla Sirén rukoilee ”järkeä ja selkärankaa, jotta voisimme
suojautua Putinin aggressiolta, ja jotta saisimme voimaa taistella henkisesti
ja fyysisesti Putinin pahuutta vastaan” (19.2.2015 kello 14:41. Ateistina
tunnetun Sirénin rukous saa valtavasti tykkäämisiä.
Kaikki upseerit eivät
ole kuitenkaan täynnä ryssävihaa tai vihaa ylipäätänsä. Myönteisenä
poikkeuksena on mainittava Puolustusvoimien pääesikunnan suunnittelusektorin
johtaja, majuri, sotatieteiden maisteri Vesa Huopana, joka huomauttaa perustellusti
karusta elämänkokemuksesta: hän joutui itse todistamaan venäläisen ystävänsä
kokemasta syrjinnästä Helsingissä Yliopiston Apteekissa. Huopana mainitsi 22.2.2015
kello 22:31 tästä kokemuksesta Torsti Sirénille, joka ei näyttänyt lainkaan
vilpittömästi ja rehellisesti kuvailevan suvaitsevaksi, demokraattiseksi ja
liberaaliksi määritellyn Suomen ryssäfobisia lieveilmiöitä, joita syntyy
ryssävihaa pursuavan julkisuuden johdosta. Huopana sai kuitenkin pian kokea
Facebookissa vastarintaa, esimerkiksi kapteeni Eerika Vaahtovuon kirjoitellessa
puolustuksia tiukoille asenteille venäläisiä vastaan. 22.2.2015 kello 23:38
Huopana lausui kiivaan keskustelun jälkeen johtopäätöksensä: ”Vanhempana ammattisotilaana toivon, että
tekin elämässänne aina puolustatte ja pidätte ystävienne puolta oli heidän
kansallisuus, sukupuoli, etnisyys, varallisuus, uskonto, sukupuolinen
suuntautuminen, poliittinen ideologia tai mikä tahansa mitä tahansa jos he ovat
YSTÄVIÄNNE. … Ja ystävyyden me kaikki osaamme varmaan määrittää ilman muiden
siihen puuttumista”.
Sisäistä terminaattoriaan
toteuttava upseeri on väärin sotilasuralle valittu henkilö. Valitettavasti
tuhoamisvimmassa olevat suomalaiset upseerit ovat päästäneet halunsa vapauteen,
kun nyt he ovat kokeneet mahdollisuuden hihkua julkisesti innostaan
Washingtonin ja Naton puoleen, joita he kuvaavat lyhyesti idealisoidulla
sanalla ”West”. Minun mielessäni hyvä upseeri pitäisi olla herrasmies,
sivistynyt ja maltillinen rauhanpuolustaja. Muistan sellaisen perhetutun Venäjältä: tuo
VDV-upseeri – myös kasakkapäällikkö – oli myös tukemassa Krimin väestön
mahdollisuutta itsemääräämisoikeuteen. Hän on ollut myös tekemässä valintoja,
kun uusia VDV-ammattilaisia valitaan Venäjän armeijaan. En voi mitenkään uskoa,
että silloin etsittäisiin sisäistä terminaattoria ja sen vapauttamista. Kova ja
kestävä tulee olla, mutta ei tuhoamisvimmassa niin kuin nämä edellä kerrotut
suomalaisupseerit ovat tällä hetkellä.
Muistan viime kesän,
kun perhetuttu VDV-upseeri, erittäin järeän kokoinen väkevä mies ilmaisi
itseään illanvietossa yhdessä vaimonsa kanssa: hän lauloi pikemmin rakkaudesta
kuin tuhosta. On muistettava, että tämä VDV-upseeri on ollut ihan oikeissa
upseerien tehtävissä toisin kuin suomalaiset konttori-upseerit, jotka näkevät
verta vain vuosittaisessa terveystarkastuksessa terveyssisaren neulan kärjessä.
Nämä suomalaiset konttori-upseerit, jotka pääasiassa myös antavat enemmän
vatsansa kasvaa ja kasvojensa pöhöttyä oluella ja viinaksilla kuin lihastensa vahvistua kovalla työllä, kuitenkin himoitsevat verta ja tuhoamista, kun taas tuo perhetuttu,
kovissa tehtävissäkin ollut VDV-upseeri tahtoo rauhaa ja rakkautta. Vissi ero!
Erästä kasakkojen
romanttista laulua voisikin muistaa yhä uudestaan sen sijaan että eksyisi
suomalaisten länsimielisten konttoriupseerien verenhimoisiin tuhoamisnäkyihin,
jollaiset eivät ole koskaan tuoneet sen enempää Suomelle kuin ns. Lännelle
mitään hyvää: Vuonna 1945 Ts. Solodar (Цезарь Солодарь ) sanoitti ja D.
Pokrass (Покрасс Д.) sävelsi laulun ”Kasakat Berliinissä” («Казаки в
Берлине»). Solodar on kertonut, että Berliinissä varhain aamulla
9.5.1945 kello yksi hän oli Berliinin eräässä kaikkien vilkkaimmassa
risteyksessä: ”Yhtäkkiä siellä kuului hevosen kavioista kolinaa”: ”Näimme
lähestyvän ratsuväen. Nämä olivat kasakkaratsuväen joukko”. Runoilija näki,
että liikenne pysähtyi ja avoimesti hymyilevä tyttö huusi kasakoille: ”Tulkaa
ratsuväki! Älkää viipykö!” . Komentaja antoi kasakoille käskyn kiirehtiä,
mutta komentaja kuitenkin kääntyi ja vilkutti hyvästiksi tuolle tytölle. Itse
laulu kertoo neidon rakkaudesta ja sotilaan kaukaisesta kodista.
Jokainen kuunnelkoon tämän iloisen, viisaan ja romanttisen laulun "Kasakat Berliinissä" makunsa mukaan: Freedom! Tässä on kolme musiikkivideota erilaisia mieltymyksiä tyydyttämään.
JÄLKIKIRJOITUS:
Mielestäni kaikkien yksilöiden ja erityisesti vaikutusvaltaisten vihan toivotuksille naapurivaltion tuhoamiseksi tulisi olla nollatoleranssi. Miksi tuhon puheesta on tullut suvaitumpaa kuin ystävyyden puheesta?
KIRJOITTAJA on riippumaton, sitoutumaton suomalainen mies, ihan pelkästään ihminen, joka ei tahdo Suomen valtion tekevän taas niitä virheitä, joita sotiin johtanut epäonnistunut politiikka ilmensi. Suomalaisten ei pidä ajatella sen enempää Amerikan Yhdysvaltojen, Euroopan Unionin kuin Venäjän Federaation intressien tyydyttämistä, vaan Suomen omaa etua tässä maailmassa ja tässä ajassa.
RISI: Проблемы национальной стратегии №6(27) 2014. Янгляева Марина Михайловна & Хизриева Галина Амировна: Особенности финского политического постмодернизма. 
