Я уверен, что Симо Пиетиляинен принял решение с согласия своего начальства и, возможно, с согласия министра иностранных дел Финляндии Александра Стубба. Я люблю своих жену и детеи. Как христианин, Я уважаю и люблю мою жену так же как русскую женщину и провославную христианку.
Наталия ГРАЧЕВА (19.05.2009 KP)сделала интервью. Я отвечал на ее вопросы:
- Как Финляндия встретила бывшего консула по правовым вопросам господина Симо Пиетиляйнена, который помог вывезти мальчика, получил ли он взыскание по службе?
• Можно предположить, что и руководство консульства Финляндии в Петербурге, и даже министр иностранных дел Александр Стубб были в курсе того, что Пиетиляйнена собирается предпринять. По крайней мере, очень быстро ему были сказана теплые слова и предоставлена новая работа — словно заранее все было подготовлено.
Буквально несколько минут назад по финскому телевидению сообщили о том, что руководсто МИД не бросило в беде своего сотрудника и успешно трудоустроило — правда, неизвестно пока, на какую должность.
Я встречался с бывшим консулом по правовым вопросам Симо Пиетиляйненом в Санкт-Петербурге, на экономическом форуме. Он юрист, занимается в числе прочего и правовыми аспектами бизнеса. У меня создалось впечатление, что этот человек всегда руководствуется собствеными представлениями о том, что законно, а что нет — по принципу «я делаю так, как считаю нужным!».
Но невозможно представить себе, что в деле с похищением Симо выступал как частное лицо, или, скажем, как адвокат. Он использовал служебное положение и служебную машину.
• Как вы смотрите на двойное гражданство?
- Моя жена — тоже русская, у нас одному ребенку 6 лет, у него двойное гражданство. Скоро родится еще один — и мы опять пойдем в российское консульство. Там нам всегда оказывают необходимую и — заметьте — законную помощь.
Ко мне часто обращаются за советом русские женщины — случается, что их здесь избивают, унижают, требуют денег. Мой совет им: сразу после рождения ребенка за границей оформлять ему российское гражданство. Потом может быть поздно. Да это и во всех отношениях хорошо, в конце концов малыш получит дополнительно «в приданое» огромные пласты культуры.
- Как вы считаете, Антон перенес все это нормально?
- Могу сказать определенно: Пиетиляйнен и отец мальчика Пааво Салонена сильейшим образом травмировали психику мальчика. У меня ребенок на год старше — и то, при всем желании, разве можно его заставить съежиться на заднем сиденье и не шевелиться, при этом укрыв с головой? Он вопил бы от страха! Как они заставили его столько времени молчать — рот заткнули, что ли? Машина же не пронеслась на скорости мимо двух границ — это все происходило достаточно долго.
Я считаю, что нельзя столь примитивно, столь жестоко действовать, отбирая ребенка у матери. По законам божеским и человеческим родившая малыша женщина — наиважнейший человек для него. Но надо признать: в Финляндии часто считается мать — если она русская — немного значит. Важнее, что «сперма поступила от гражданина Финляндии». Конечно, такое положение дел надо менять.
"Я считаю, что нельзя столь примитивно, столь жестоко действовать, отбирая ребенка у матери. "
VastaaPoistaEntä saako lapsen riistää isältään, ja muuttaa Moskovan tuolle puolen, jos sperma sattuukin olemaan suomalaista, tai mies ei osaa venäjää tai on vanha tai kädet vapisevat?
t: tumpula
Vanhoilla vapisevillä käsillä voi syöttää pizzaa ja antaa karkkea viikonloppuisän tavoin, jos ei edes puhu yhteistä kieltä 5 vuotta vanhan pojan kanssa, mutta ei riistää lasta äidiltä, jonka kanssa tämä on aina elänyt.
VastaaPoistaTällä viestillä en ota kantaa tunnettuun kiistaan, vaan ainoastaan tekemääsi kysymykseen tässä viestiketjussa.
No, jätetään ne vapisevat kädet pois ja kysytään vain saako lapsen riistää isältään? Да или нет - можно или нелься?
VastaaPoistat: tumpula
Lasta ei ole riistetty isältä, sillä lapsi ei ole koskaan elänyt isänsä kanssa - paitsi satunnaisia viikonloppuja ja juhlapäiviä. Sitä vastoin isä sai Suomessa käräjäoikeuden päätöksellä yksinhuoltajuuden äidin ja lapsen poissaollessa, kun äiti ei ollut itseään ja lastansa puolustamassa. Lasta ei ole siis riistetty sellaiselta isältä, jonka kanssa lapsi olisi elänyt. Kun äiti ja lapsi menivät Venäjälle, isällä ei ollut vielä siinä vaiheessa yksinhuoltajuutta. Tämä tapahtui äidin ja lapsen matkan aikana.
VastaaPoistaToki minä ymmärrän isän murheen, jos kärsii tappion - menettää lapsen. Tiedän vallan hyvin lukuisia tapauksia, joissa isä on ollut myös läsnä lasten elämässä, mutta kärsinyt tappiot. Se on kauhea kokemus - ehkä elämän pahimpia - eikä sen jälkeen aina menetellä järkevästi. Paavo päätti ottaa sitten lapsen kokonaan itselleen - ja se kävi sujuvasti suomalaisessa käräjäoikeudessa, jossa toimii yhä Venäjällä pelottelu.
Ongelman ydin on mielestäni suomalaisen käräjäoikeuden kyvyttömyydessä tunnustaa, että syntymästään saakka äitinsä kanssa elänyt vauva voi kasvaa parhaiten juuri äitinsä kanssa riippumatta siitä, missä äiti ja lapsi asuvat. Käräjäoikeus elää vielä kansallisuusihanteiden varassa, vaikka oma aikamme vaatisi monivaltiollista ja monikansallista ajattelutapaa. Olen käyttänyt sanaa G-kulttuuri tai G-sukupolvi ilmauksena global-ajattelulle, jonka mukaisesti ei enää esimerkiksi oteta lähtökohdaksi suomalaisuuden ja Suomen ylivoimaisuutta, kun päätetään huoltajuudesta.
Toinen virhe on se, minkä sanoin KP-haastattelussakin, ettei venäläiset äidit mene riittävän nopeasti konsulaattiin kansalaisuushakemusta hakien: kun ongelmat tulevat, on jo usein kivuliasta saada asianmukaiset paperit. Yritän nyt tehdä pientä juttua, jonka lupasin jo aiemmin: kokoan nais- ja lapsitarinoita Suomesta tapauksista, joissa ongelmana on ollut lähinnä näiden venäläisyys. Viranomaiset ovat olleet perin merkillisiä.
Kyse on nyt poliittisella ja julkisella tasolla ulkoministerin ja Pietarin konsulaatin ratkaisuista, joissa päätettiin ratkoa ongelmat perin merkillisten menetelmien avulla.
Minä odotan kärsimättömänä sitä päivää kun kirkkoherra Molarin oma lapsi viedään Venäjälle hänen tietymättömiinsä. Mitä hän sitten sanoo?
VastaaPoistaTai no, johan minä arvaan. "Pyhä Venäjä antoi, pyhä Venäjä otti, siunattu olkoon pyhän Venäjän nimi."
Ymmärrän, että minulla ei olisi mitään mahdollisuutta saada poikaani/poikiani takaisin, koska heillä on laillisesti hankittu - jo heti syntymän jälkeen saatu - Venäjän kansalaisuus Suomen kansalaisuuden rinnalla, eikä vasta ongelmien yhteydessä haettu kansalaisuus, joka sekin on tosi kansalaisuus.
VastaaPoistaYmmärrän, että vaimoni olisi paljon neuvokkaampi eikä Stubbin ja Pietiläisen joukot varastaisi lasta, vaikka minä hulluna uhkailisin jotakin Suomen konsulaatissa. Vaimoni olisi paljon viisaampi ja hän hankkisi yksinhuoltajuuden heti avieron yhteydessä, jolloin en voisi vaikuttaa lasten matkustuskieltoihin ja -edellytyksiin tai asumiseen huoltajuuteen vedoten.
En kiistä ollenkan inhimillistä kärsimystä, mutta pidän tärkeänä, ettei Suomen viranomaiset tee mitään suurlähetystön toiminnalle lainvastaista yrittäessään auttaa Suomen kansalaista, vaan tyytyvät diplomaattiseen kanssakäymiseen.
Juha Molari,
VastaaPoistaKantanne siihen, että huoltajasopimusta saa ilman muuta rikkoa se huoltaja, jonka luona lapsi pääasiallisesti asuu, näkyy selvästi. Väheksytte selvästi huoltajasopimuksen mukaisia viikonlopputapaamisia (BTW. yleensä ne ovat säännöllisiä, eivät satunnaisia). Sopimus on sopimus ja sen rikkoja kantaa siitä kovan vastuun. Tässä tapauksessa todella kovan, voi menettää huoltajuutensa ja tapaamisoikeutensa pysyvästi. Yksinhuoltajuus olisi tn myönnetty mihin tahansa maahan luvatta viedyn ja palauttamatta jätetyn lapsen huoltajalle.
Valitettavasti tämäkin tapahtuma todistaa, että suomalaisten oikeusistuinten Venäjä-allergiaan on syytä. Venäläinen oikeusistuin oli jo useaan kertaan todennut suomalaisen kantajan oikeuden huoltajuuteen ja hakemukset Venäjän kansalaisuudesta perusteettomiksi, mutta toimeenpanovalta oli haluton panemaan oikeuden päätöstä täytäntöön. Venäjällä kun useimmiten пумага есть пумага, а практика есть практика....
Juha Molari: suomalainen käräjäoikeus on sidottu Suomalaiseen lainsäädäntöön. Sinne ei ole kirjattu säädöstä siitä, että äiti on automaattisesti parempi huoltaja ja voi halutessaan rikkoa huoltajuussopimusta. Väitteenne suomalaisuuden suosimisesta on hieman virheellinen: lain mukaan lapsen syntymämaa ja maa jossa hän asuu on ratkaisevia. Toki ymmärrän että venäläiset, kuten varmasti suomalaisetkin, haluaisivat tällaisessa kiistatapauksessa laajentaa lapsensa syntymämaan käsittämään todellisen syntymämaan lisäksi vaikkapa äidin kielen ja kulttuuritaustan, jolloin esim. venäläisäidin lasta käsiteltäisiin huoltajuuskiistoissa venäläisenä.
Kehotuksenne kaksoiskansalaisuuden hakuun mahdollistaa huoltajuuskiistan toisen osapuolen oikeuksien rikkomisen: Koska Venäjä ei palauta kansalaisiaan, pystytään esittämällänne tavalla surutta rikkomaan Suomessa tehtyjä huoltajuusopimuksia.
Miettikääpä oletteko Kirkon viranhaltijana näin syyllistyt tai syyllistymässä virkamiehenä tehtyyn yllytykseen tai neuvonantoon siitä miten sopimusrikkomuksen voi tehdä ilman seurauksia Venäjällä.
En minäkään väheksy venäläisäitien tai suomalaisisien kärsimystä, mutta oletan että Kirkon viranhaltijat eivät anna apua, ohjeita tai neuvoja huoltajuussopimusten rikkomiseen eivätkä vähättele yhteishuoltajuuden tai yksinhuoltajuustapauksissa tapaamisoikeuden loukkaamattomuutta.
BTW. Eivätkös ne Abraham ja Sakariaskin olleet aika vanhoja isiä, eikä pyhä kirjamme heitä siitä nuhtele, eikös siinä ole ohjetta kirkkoherrallekin :)
t: tumpula
Syntymämaa on nationalistinen näkökohta, jota tahdon epäilemättä vesittää, jos synnyttänyt äiti on Venäjän kansalainen. Se maantieteellinen sijainti ei ole sitten tärkein.
VastaaPoistaSiis isästä ja huoltajuussopimuksesta viis veisaa Pohjan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra...
VastaaPoistaSuomen lain näkökohtia voi vesittää, jos äiti sattuu olemaan oikean maan, Venäjän, kansalainen.
Juu, en ihmettele yhtään jos niitä kanteluita tulee.
t: tumpula
Minä en elä sen mukaan, miten joku uhkailee kanteluilla tai ei uhkaile, vaan moraali ja lähimmäisyys ovat lähtökohtiani. Mieleeni tulee totalitarismin perusteos eli Platonin Valtio-teos, jossa valtio järjesti miesten ja naisten satunnaiset tapaamiset, jotta ihannevaltio saa uusia kansalaisia, jotka eivät ole isän eikä äidin, vaan valtion. Suomessa vallitsee liian paljon tuo totalitaristinen kansalaisuuskäsitys.
VastaaPoistaEn toki haluaisi olla Rimman asianajaja tässä tilanteessa, kun hän ei hoitanut asioitansa viisaasti. En ole suositellut lainrikkomista, vaan viisaampaa laintuntemusta, jolloin Paavo ja Stubbin joukot eivät olisi ikinä saaneet anastettua lasta äidiltä, joka oli tosiasiallisesti hoitanut lastansa vauvasta alkaen.
Miten Rimman olisi pitänyt tehdä eri tavalla? Ensiksi heti hankkia lapselle Venäjän kansalaisuus, kun vauva on syntynyt ja kun ei ollut vielä ongelmia. Jos isyyden tunnustava isä olisi vastustellut, olisi voinut suostutella kauniilla lupauksilla lapsen loistavista mahdollisuuksista. Yleensä tämä riittää. Jos kuitenkin isyyden tunnustava isä estelisi, pitäisi sitten hoitaa yksinhuoltajuus jo tunnustamisen jälkeen. Sitten äiti voi hoitaa kansalaisuuden riippumatta isän vastustuksesta. Joka tapauksessa äidin olisi pitänyt varmistaa sekä kansalaisuus että yksinhuoltajuus, koska hän kuitenkin eli lapsen kanssa kaksistaan. Yksinhuoltajuus ei poista isän elatusmaksuja. Nyt ei tehty viisaasti ja ongelmia on edessäpäin.
Kun tapaan venäläisiä äitejä, joita uhkaa avioero tai jotka ovat yksinäisiä äitejä, annan epäilemättä neuvoja, joiden jälkeen he eivät joudu suomalaisen miehen alistamiksi, sillä maahanmuuttajan asema on jo muutoinkin vaikea.
Äidin taitamaton asioiden hoito ei kuitenkaan anna oikeuksia Suomen viranomaisten laittomuuksille Venäjän alueella.
Juha Molari,
VastaaPoistaYmmärrän näkökulmasi ja näytät sinäkin ymmärtävän, toisin kuin dos. Bäckman, että nyt menossa oleva keissi on kovin monisyinen.
En tunne Venäjän lainsäädäntöä kansalaisuus- tai huoltajuusasioissa, mutta arvelen, että sielläkin lähtökohta on hyvin pitkälti samanlainen, sanotaan nyt sitten nationalistinen, kuin Suomessakin. Ihmettelisin jos toisin olisi.
Ymmärsin myös, jo aikaisempia tekstejäsi luettuani, että et ole neuvomassa lain rikkomiseen. Hyvä niin.
En hyväksy isien huoltajuus- tai tapaamisoikeuksia väheksyviä kantojasi millään muotoa.
Viikonlopun jatkoja toivotellen,
t: tumpula