Pohjan Pyhän Marian kirkossa sunnuntaina 10.4.2011 Kärsimyksen sunnuntai (judica = hanki minulle oikeutta).
Evankeliumi Luuk. 13: 31–35
Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: "Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut."
Mutta hän vastasi:
"Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.' Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani - eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa.
Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'"
Saarna
Herodes Antipas oli syntynyt noin 20 eKr., hän oli kuningas Herodeksen ja tämän samarialaisen vaimon poika.
Herodes tunnettiin juonitteluistaan aina nuoresta iästään alkaen, nuoresta vallankäyttäjästä alkaen, eikä vähiten isänsä kuoleman 4 eKr. jälkeen valtakamppailussa.
Isänsä kuoleman jälkeen hän toi useita ystäviä todistajakseen ja väitti isänsä viimeiseksi tahdoksi, että hän itse olisi valtakunnan tärkein perillinen. Keisari Augustus päätti kuitenkin toisin.
Herodes Antipas oli kettu vallantavoittelijana: ahneutta ja vääriä todistajia sekä lopulta väkivaltaa.
Johannes Kastaja nousi Antipasta vastaan: juutalaisen historiankirjoittajan Josefuksen mukaan Antipas pelkäsi Johanneksen mahdollista vaikutusta ihmisiin, mahdollista kapinallisuutta. Antipas pelkäsi myös Jeesuksen toimintaa ja tahtoi tapattaa Jeesuksen. Herodes Antipaksen oma loppu oli ilmeisemmin kuolla karkotettuna maanpaossa.
Raamatun kertomus oli muiden vaikutteiden ohessa innoittamassa israelilaista tanssilegendaa Rivka Sturmania, kun hän loi israelilaisen tanssin Ha’shual [HAH-shoo-ahl, kettu] Emanuel Zamirin musiikkiin ja A. Weinerin lyriikkaan vuonna 1965. Kettu saapuu viinitarhaan, varastaa rypäletertun ja juoksee pois ryöstösaaliinsa kanssa.
Jeesus eli Israelissa, jossa "kettu" oli saapunut Jumalan viinitarhaan, varastanut viinitarhan aarteet rypäletertut.
Niin Johannes Kastaja ja Jeesus saivat kokea kuoleman, koska varas hallitsi Jumalan viinitarhaa.
Tämä varas ei juossut karkuun ryöstösaaliinsa kanssa, vaikka Antipaksen loppu tuli toki hänellekin sittemmin.
Onko tällä mitään merkitystä?
Mikä on se uskollisuus ja oikeus, jonka varassa Jumalan viinitarhaa hoidetaan ja hallitaan tänään?
Kenellä ovat hallussa Jumalan viinitarhan rypäletertut?
Jeesus ei ollut yltiöoptimisti, vaan hän tunnusti kovan kohtalonsa, joka häntä väistämättä kohtaisi, niin kuin oli kohdannut monia profeettoja ja Johannes Kastajaa.
En tahtoisi sanoa, että Jeesus oli hankala tyyppi, en myöskään sano häntä riidanhaluiseksi vaikka aika suorapuheiseksi. En julistaisi häntä itsekeskeisen marttyyriuden etsijäksi.
Kristillinen seurakunta on ymmärtänyt alusta alkaen, että Jeesuksen kuolema oli enemmän kuin kova kohtalo, risti epäreilun kieroilun jälkeen: kristillinen seurakunta on oivaltanut alusta alkaen VT:n profeettojen ja Psalmien perusteella Jeesuksen kuoleman Jumalan valitsemaksi sijaisuhriksi, jotta ihmiseltä ei vaadittaisi enää mitään uhria Jumalan sovintoa varten.
Ketulle ei sopinut Jeesuksen toiminta. Jeesus suostui tietämäänsä kohtaloon. Niin saamme kiittää hänen rakkauttaan meitä kohtaan.
Meidän ei pidä uskotella, että omalla kärsimyksellä ja kovalla kohtalolla jotenkin pelastaisimme maailman hengelliseltä pimeydeltä: ihmiskunta on jo pelastettu.
Jos jotakin kovaa kohtaloa saisimme kokea, niin Jumala ei vaadi omaehtoista jääräpäistä kärsimyksen tavoittelua.
Meidän missiomme – suuri kutsumuksemme - ei ole astua Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen paikalle, tavoitella pienen tai suuren kärsivän sankarin roolia, vaan pikemmin meille on annettu hyvä osa: uskoa Jumalan rakkaus ja hyvä tahto todeksi meidän hyväksemme sattui mitä tahansa elämässä – hyvää tai vähemmän kaunista.
Jeesus suostui ristinkuolemaan, jotta meidän ei tarvitse ristiinnaulita itseämme.
- - - -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti