Juha Molari Юха Молaри: Melkein aito ”putinisti” kävi näytillä JSN:n trolliseminaarissa Helsingin yliopistolla 5.5.2015

Suomen Julkisen Sanan Neuvosto ja Päätoimittajien liitto järjestivät Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksessa tiistaina 5.5.2015 kello 16:00 keskustelun ”polttavasta aiheesta”: Sananvapauden uudet uhat – trollaus, informaatiosota ja vihaviestit.

Aiheesta keskustelivat mm. Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi, nettipoliisi Marko Forss, yleisradion toimittaja Mika Mäkeläinen, sotatieteen tohtori Saara Jantunen ja osastopäällikkö Jouni Mölsä ulkoministeriöstä. Keskustelua moderoi vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila MTV3:sta.

Minun saapumistani odotettiin tilaisuuteen, sillä seminaarisalin porraskäytävällä seisonut Lehtikuvan valokuvaaja Seppo Samuli kyseli kaveriltaan, että ”Juha Molarin pitäisi tulla tänne”.

Niin minä kysyin valokuvaajalta, että ”oliko teillä puhe Juha Molarista? Minä olen”. Valokuvaaja sanoi, että hän tulee kuvaamaan tilaisuuden aikana minua.

Niin kiinnitin huomiota siihen, että tämä valokuvaaja otti esitysten aikana meikäläisestä kymmeniä valokuvia, kun mikään yksittäinen kuva ei luultavasti näyttänyt riittävän ”putinistiselta”.

Muutama metri minusta oikealle Venäjä-tietäjänä tunnettu Jukka Mallinen kävi kuiskuttamassa siinä istuvalle henkilölle, että ”Juha Molari on saapunut”. Paremman puutteessa oli sittenkin paikalla yksi melkein aito putinisti trolliseminaarin tarpeisiin. Minäkin tunsin itseni ihan tarpeelliseksi. Onneksi olin laittanut hyvän kauluspaidan, jonka olin saanut uudenvuoden lahjaksi. Ja olihan minulla pieni siro Pyhän Yrjön nauha rintataskussani, jos ihan tarkasti katsoi. En tykkää olla kuitenkaan mikään joulukuusi.

Kuvassa JSN:n puheenjohtaja Risto Uimonen ylistää Suomen journalisteja, vieressä PTY:n puheenjohtaja Arno Ahosniemi, edessä istuu nettipoliisi Marko Forss ja sotatohtori Saara Jantunen.

JSN:n puolesta Risto Uimonen kehui Suomen sananvapautta maailman parhaaksi. Suomessa ei ole kovaa painostusta toimittajia vastaan. Täällä Suomessa toimittajat saavat tehdä työtä ”vakaassa Lännessä, demokratian kehdossa”.

Kuitenkin Uimonen havaitsi ongelmia ja uhkia Suomessakin. Ensimmäiseksi hän mainitsi ”trollauksen”, jota saatetaan harjoittaa monesta eri syystä, huvikseen, omien poliittisten pyrkimysten edistämiseksi, häiriintyneet, tai myös maksusta.

Tämä aiheuttaa haasteita toimittajien lähdekritiikille. Toisena uhkana Uimonen mainitsi ”vihaviestit”, joiden uhreiksi ovat hänen mukaansa toimittajat joutuneet lisääntyvässä määrin.

Kolmantena ongelmana Uimonen mainitsi ”informaatiosodan”, jota Uimosen muistitietojen mukaan ollut toki aina: Uimonen luetteli menneiltä ajoilta Amerikan äänen, BBC:n ja nyt uutena Sputnikin. Uimonen huomautti, että Krimin ja Ukraina kriisin uutisoinnissa on tehty uhrikertomuksia, joissa on kuvituksessa käytetty kuitenkin näyttelijöitä. ”Todellisuudessa kukaan tyttö ei kuollut raketti-iskussa”, Uimonen tietää.

Sotatieteen tohtori Saara Jantunen kertoi viisi teesiään vauhdikkaaseen tapaan, häpeilemättä verbaalisia iskuja vyön alle yms. Jantunen puolusteli tutkijana hybridisodan tulkintaansa epäsymmetrisenä keinona. Hän näkee tämän hybridisodan ”kokonaisturvallisuuden” vastapariksi.

Jantunen puolustaa oikeuttaan puhua tutkijana ja virkamiehenä, koska jokaisella on sananvapaus. Jantusen mukaan nykyään esiintyy yhä tarpeetonta hyssyttelyä, häntäkin syytetään sodan ja provokaatioiden lietsonnasta, kun hän on puhunut aihepiiristä.

Toiseksi Jantunen puolustaa oikeutta aina saada sanoa, miltä tuntuu. Hän peräänkuuluttaa painostuksen ja häiriköinnin nimeämistä.

Neljänneksi Jantusen mukaan ei ole myöskään kiellettyjä sanoja, ei myöskään ole kiellettyä sanoa Venäjästä asioita.

Viidenneksi teesiksi hän esittää, että informaatiosodasta keskustelun avulla viedään voima pois informaatiosodalta.

Kuvassa sotatohtori Saara Jantunen, joka itsekin hämmentyi puheensa lopussa vauhdikkaita sanojaan, joita eivät vanhan ajan tytöt lausuneet koskaan ääneen julkisesti – ei ainakaan yliopistolla.

Yleisradion toimittaja Mika Mäkeläinen oli valmistautunut tilaisuuteen hyvässä uskomuksessa, että paikalle saapuisi myös dosentti Johan Bäckman, kuten Mäkeläinen huhuili, onko Bäckman paikalla. Ei löytynyt kohudosenttia. Toimittaja oli selvästi pettynyt.

Hän oli valmistanut oikein järeän otsikonkin puheeseensa JSN:n sananvapausseminaaria varten: "Trollit ja putinistit toimittajien kimpussa". Mäkeläinen selvästi odotti ja kaipasi päivänsä huippuhetkeä: Johan Bäckmanin läsnäoloa, johon uskomukseen hän oli tullut Facebook-ilmoittautumisten perusteella. Niin Mäkeläisen oli näytettävä Power Point –diat Johan Bäckmanin lauseista ilman että Bäckman oli paikalla. Ilmeisesti tässä olivat ne näytöt, mitä Mäkeläinen näki toimittajien uhkina Suomessa aiheensa mukaisesti. Niin hän näytti kuvia myös Peter Iiskolan sitaateista sekä Jon Hellevigiltä.

Noiden sitaattien pyrkimyksenä oli aivan ilmeisesti kyseenalaistaa mainittujen henkilöiden pätevyys yleensäkään sanoa mitään merkityksellistä poliittisesti.

Mäkeläinen valitti, että Venäjän suurlähetystö on twitter-sivustollaan blokannut hänet pois. Mäkeläisen mukaan aiemmin kritiikki oli enemmän asiakriittistä, historian tulkinnoista kiistelevää ja uskonnollista fanaattisuutta, vaikka toki aiemminkin oli jossain määrin uhkauksia, mutta Ukrainan kriisin jälkeen on voimistunut suoranainen vittuilu, valehtelu, henkilökohtaisuuksiin meneminen, salaliittoteoriat ja joukkotyhmyys.

Palautevyöry on tullut valtavaksi. Valtaosa palautteesta on kiusaamista, pelottelua ja mustamaalaamista, mikä voi valitettavasti vaikuttaa myös työmotivaatioon.

Kukaan panelisteista ei pohtinut kokemuksensa ja tutkimustyönsä luoman ymmärryksen avulla sitäkään, että jospa entistä fanaattisempi palautevyöry ilmentää suomalaisten yleistä tyytymättömyyttä yhteiskunnassamme.

Voisiko kansalaiset olla äärimmilleen kyllästyneitä ja ärtyneitä alituisesta Venäjä-vihamielisestä uutisoinnista? Kysyinkin Uimoselta paneelin jälkeen Porthanian käytävällä, että miten hänen moittimansa MV-lehti erottuu huonompana kuin Iltasanomien käyttämä anonyymi ukrainalainen web-sivusto, joka kuvaili valheellisesti, että duumassa esitettiin Putinin sperman käyttämistä venäläisille naisille uuden eliitin luomiseksi. Eivätkö juuri jälkimmäiset ”uutiset” ole luomassa halveksuntaa suomalaista mediaa kohtaan? Eivätkö ne ole luomassa myös ärtymystä?

Sotatieteen tohtori Saara Jantunen tarkensi, että hän ei halua sanoa nimiä, mutta myös jotkut toimittajat ja poliitikot ovat ilmaisseet, että he eivät tahdo käyttää informaatiosodan käsitettä ja pitävät tätä hysterian lietsomisena.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi kertoo palautetta tulleen hyvin paljon, mutta tätä tulee myös muista aiheista kuin Venäjään liittyvistä ja eri osapuolilta, mutta palaute on nykyään yhä enemmän myös henkilöön menevää.

Suomen ulkoministeriöstä Jouni Mölsä kuvailee vallitsevaa tilannetta siten, että nyt on käynnissä Venäjän ja muiden suurten toimijoiden välinen valtakamppailu, jossa pyrkimyksenä on informaatiotilan hallinta ja vastustajan masentaminen.

Nettipoliisi Marko Forss kertoi, miten 6,5 vuotta sitten internetin alatyylinen huutelu oli varsin alaikäisten pelikenttä, mutta tilanne ei ole muuttunut nyttemmin yhtään paremmaksi. Hän näkee tilanteen kuitenkin nyt laajempana ilmiönä, jossa taustalla on mielenterveysongelmia ja muita ongelmia.

Marko Forss oli ihan asiallinen henkilö JSN:n seminaarissa, toisin kuin käsitteitä tahallaan tai taitamattomuuttaan sekoittelevat tyypit.

Kysyin, ovatko kansalaiset muuttuneet palautteen annossa ylipäätänsä, sillä ainakin minun tulkintani mukaan Marko ja Kaius kuvasivat, että kirjoittelu on kaikilla aloilla rajumpaa. Miten tällöin on perusteltua muodostaa edes jotain erityistä ”toposta”, tyyppiä tai lajia, Venäjän informaatiosodankäynti Suomessa trollauksen muodossa?

Minun mielestäni ei vaikuta uskottavalta, että Venäjän valtiolliset toimijat lähettäisivät alatyylisiä uhkauksia sotatohtorille tai toimittajille, sillä silloinhan he itse pilaavat Venäjän maineen. Lisäksi Saara Jantusen kertomiin ja saamiin vihateksteihin viitaten muistutin, että Ilta-Sanomat julkaisivat putinistien verotiedot ja minut pitkäaikaisen työttömän muiden muassa. Niin myös minun kotioveni kuvan muuan henkilö valokuvasi ja julkaisi viestin, että täällä tapetaan perhe, sekä kaikenlaista muuta. En kuitenkaan oleta, että tämä olisi valtiollinen toimija, vaan valitettavasti ala-arvoisia viestejä ja uhkauksia tulee jokaisesta suunnasta.

Kritiikki ja keskustelu saa sinänsä olla tiukkaakin, erehtyäkin saa, väärässäkin saa olla, mutta vihaviestejä ei tietenkään saa lähettää eri mieltä olevillekaan.

En voi nähdä, että vihaviestien kirjoittajia määrittäisi mitenkään erityisesti tai lainkaan”Venäjän valtio”.

Yleisradion toimittaja Mika Mäkeläinen, joka oli Jessikka Aron kanssa tutkimassa Pietarissa väitettyä ”trollitehdasta”, ei osannut määrittää, että Suomessa olisivat Venäjän valtiolliset trollit tai toimijat esille tulleiden vihaviestien ja uhkausten toimeenpanijoita.

Hyväntahdon ilmauksena Jouni Mölsä määritteli lopuksi että Suomen ”UM:ssa ei väkisin lyödä ketään hiljaiseksi”. Sittemmin Mölsä saapui tervehtimään ja oli kaikella tavalla mukava mies. Sanoin, että näin kasvotusten ja silmätysten pitää ilmaista erimielisyydet eikä vihaviestejä tietenkään saa lähettää, mutta en usko, että Venäjän valtio sellaisia lähettäisikään. Sitä vastoin heitin pallon takaisin Jouni Mölsälle tuon kauniin lupauksen lauseen johdosta ja kysyin, mitä Suomen UM teki maaliskuussa 2012, kun kirjoitin RT-kanavalle kolumneja, sillä sain Serdjukovalta sähköpostin, jossa kerrottiin Suomen UM:n toimista minun vastaan tuolla kanavalla: ”Eikö UM todella tahdo lyödä ketään hiljaiseksi?” Mölsän mieliteemaan Sputnikiin liittyen totesin kuitenkin hänelle kasvotusten, että journalismin kannalta pidän kylläkin kyseenalaisena, kun Suomen Sputnikin yhteystiedot, toimittajien nimet ja kääntäjät puuttuvat kokonaan sivustolta. Kun Mölsän kohtasi kasvotusten, hänkin vaikutti ihan kivalta ihmiseltä. Niin pitäisi poistaa aina ennakkoluuloja silmätysten.

Sotatieteen tohtori Saara Jantunen osoittautui vähemmän sotaiseksi kuin hänen koulutuksensa ja asemansa puolesta olin pelännyt. Itse asiassa hän oli ihan sympaattinen, kun hänen kanssaan silmätysten sain puhua pari lausetta seminaarin jälkeen. Kysyin, missä olen häntä muka väittänyt CIA-agentiksi. En ole mielestäni todella sellaista väittänyt. Tohtori viittasi siihen, että olen linkittänyt hänen uhrikertomuksensa Snowdenin paljastamaan CIA:n trollimenetelmään, jossa luodaan tai kerrotaan valheellisia uhrikertomuksia, jotta vastustajan maine saadaan pilattua noiden vihaviestien nimissä. Olin yllättynyt ja erittäin pahoillani, jos Jantunen on joutunut sellaisten vihakirjoitusten kohteeksi.

En ujona poikana sanonut, mutta minun mielestäni noin ihanalle ihmiselle niin kuin yleensäkin toisille ihmisille pitää kirjoittaa vain kauniita tekstejä.

Erimielisyydenkin voi ilmaista kohteliaammin. Sotatieteen tohtorille on vuodenvaihde ollut muutoinkin kovaa aikaa, minkä lisäksi ei persoonaan käyvää uhkailevaa vihakirjoittelua saisi kohdistaa ihmiseen. Kysyin häneltäkin silmätysten, että ei kai hän kuvittele Venäjän valtion toimittavan tuollaista vihakirjoittelua, sillä sellaiset törkykirjoitukset toimittajille ja sotatieteen tohtorille olisivat varmin tapa pilata Venäjän maine.

Minäkin olen poistanut Facebook-ystävieni joukosta muutamia henkilöitä, jotka ikään kuin ”Venäjän asiaa” ajaen ovat alkaneet huutaa niin hurjia uhkauksia ”Venäjän sotatoimien puolesta”, että minä pidän aivan sopimattomana sellaisia kirjoituksia, ne kääntyvät vain Venäjää vastaan.

KIRJOITTAJA osallistui seminaariin "melkein aitona putistina". Minä pidin hyvänä kohdata nämä tietyt ihmiset silmätysten, sillä niin saa enemmän näkemystä puolin ja toisin.