Statcounter

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mariinskin teatteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mariinskin teatteri. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. huhtikuuta 2009

Pietarin oopperatähdet saapuvat Pohjan Pyhän Marian kirkkoon 15.6.2009 klo 18

Vietin Pietarin oopperatähtien kanssa uutta vuotta ja sovimme, että autan heitä Suomen kiertueen rakentamisessa, ainakin mitä tulee julkisuuteen ja oman kirkkoni konserttiin. Nämä Mariinskin teatterin, Komedianteatterin, Musorskin teatterin tähdet ovat kiertäneet ympäri maailmaa. Kirjoitinkin heistä artikkelin.

Kesäkuussa saapuu kaikkiaan 8 henkeä. Olen sopinut, että majoitan heidän omassa kodissani Helsingin Kontulassa. Ehkä pyydän venäläisten naapurien apua, jos muutama vuodesija löytyisi heiltäkin näille maailmanluokan oopperatähdille.

Pohjan Pyhän Marian kirkossa tapahtuu siis tälläistä. Se on minun työtäni. Se on minun mahdollisuuteni, koska käyn myös naapurissa ja tutustun ongelmitta lähimmäisiini.

Tavataan heidän kanssa maanantaina 15.6.2009 klo 18 Pohjan Pyhän Marian kirkossa Raaseporin kaupungissa

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Sotatohtori uhkailee kirkkoherraa

Tänään rukouspäivänä, johon perinteisesti tasavallan presidentti on määrännyt saarnatekstin mutta nyt perinne on tyrehtynyt, jonkinlaiseksi sotatohtoriksi ja upseeriksi itsensä ilmoittanut mies soitti minulle messun jälkeen, kun olin valmistautumassa kastetilaisuuteen.

Mies oli hyvin tuohtunut. Halusi kirkkoneuvoston puheenjohtajan nimen ja puhelinnumeron. Kerroin, että seurakuntayhtymässä ei ole kirkkoneuvostoa vaan seurakuntaneuvosto. Hän vaati, että annan seurakuntaneuvoston puheenjohtajan nimen ja numeron. Vastasin, että olen seurakuntaneuvoston puheenjohtaja. "Sinä olet siis oikea kirkkoruhtinas", upseeri vihastui.

Tiedustelin hänen huoltansa, johon hän vastasi, ettei voi hyväksyä, koska Mannerheim-draama esitetään Pohjan Pyhän Marian kirkossa sunnuntaina 25.1.2009 klo 14. Miksi valtiomiehiä pitää alkaa repostella? Kirkon pitää julistaa vain Jumalan sanaa?

En ymmärtänyt sotatohtorin (valitettavasti en muista mistä tiedekunnasta mies on tohtori) ahdistusta. En toki ymmärtänyt sitä keskustelun jälkeenkään. Mutta hän oli tuohtunut siitä, että kirkko ottaa tällaisia maallisia asioita esille. Muistutin, että kirkossa vietetään myös itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksia, kaatuneiden muistopäivää ja laskemme jopa seppeleet haudoille. Ymmärsin kuitenki jo yskän, enkä muistanut kertoa, että laskemme kunniakkaasti seppeleet sekä punaisten haudoille että sotaveteraanien haudoille. Jo tästä syystä ei ole kummallista, että Mannerheim tulee kirkkoomme.

Lisäksi kerroin, että meillä on kirkossa myös Mannerheimin päiväkäsky. Miten on siis merkillistä, että Mannerheimistä ihmisenä käsitellään kirkossa? Kaiken lisäksi Mannerheim itse jätti jäähyväiset omalle äidilleen juuri meidän kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa harmaakivikirkossamme. Mannerheimin äidin hauta lepää kirkkomme vieressä. Jos Mannerheim on tämän vuoden suomalainen teema, miksi häntä ei saisi juuri meidän kirkossamme muistaa ihmisenä.

Lopulta sotatohtori paljasti vihansa syyn. Kyse oli dosentti Johan Bäckmannin läsnäolo tilaisuudessa. Kerroin, että tilaisuutta pitää käsitellä kokonaisuutena niin kuin myös Mannerheimiä. Emme tee Mannerheimistä synnitöntä legendaa, vaan ihmisen niin kuin me kaikki olemme ihmisiä. Emme tarjoa Mannerheimiä syntien sovittajaksi ja Pelastajaksi, vaan hartaudessani tarjoan Jeesuksen pelastajaksi ja syntien sovittajaksi: yhtä vähän Mannerheimista kuin muistakaan ihmisistä olisi jälkimmäiseen tehtävään.

Sotatohtori kuitenkin hermostui yhä enemmän, erityisesti kuulleessaan, etten vihaa Bäckmania ja olen lukenut jopa hänen Pronssisoturiteoksen. Kaiken pahan sinetti oli se, että minäkin - pyhyyden symboliksi ilmeisesti asetettu pappi - oli turmeltumassa Pietarissa opinnoissaan. Miten sellainen saattaa?

Joka tapauksessa sotatohtori sai minulta tiedoksi, että piispa Mikko Heikka vastaa kirkkoherrojen toiminnasta kirkkolain ja kirkkojärjestyksen mukaan. Kai tässä saa kantelun, koska ei poista Mannerheimiä kirkosta. Jään miettimään, että pitäisikö siis kirkosta riisua myös Mannerheimin päiväkäskyt ja valtakunnalliset juhlallisuudet mukaan lukien kaatuneiden muistopäivä ja itsenäisyyspäivä. Minun uskoni ei ole kuitenkaan tuollainen, jota voisi luonnehtia sanalla doketistinen tai markionilainen, jossa luomistyön todellisuus hylätään uskon alueelta.

Sotatohtorin mukaan kirkon pitää julistaa vain Jumalan sanaa, mutta yhteiskunnan arviointiin ei saa puuttua. Ymmärrän hyvin, että arkamieliset papit Hitlerin Saksassa ja sisällissodan aikana sekä sen jälkeen Suomessa asettuivat valkoisten aatteiden yksipuolisiksi kannattajaksi, sillä pehmeähipiäinen pappi saattaisi säikkyä sotatohtorien puhuttelua. Sääliksi käy kansakuntaa, jos pappi vaikenee yhteiskunnan ja historian ilmiöistä ja myyteistä, sekä pakenee tällöin vain tuonpuoleiseen kielipeliin ja sallii oman kansallisen rasismin perusteet. Minä olen toki kokenut elämässä niin paljon tiukempia paikkoja kuin sotatohtorin puhelinsoitto, että minua lähinnä huvittaa suomalaisten kiivaus tietynläisen historian mytologian puolesta. Tuskin ongelmaa olisi mitenkään nostettu esille, jos alustuspuheenvuoron pitäjäksi olisin pyytänyt jonkun pro Karelia -liikkeen ihmisen, vaikka jälkimmäinen tahtoisi toimia - jos mahdollista - Suomen voimassaolevien valtiosopimusten vastaisesti, mutta Bäckman elää Suomen voimassaolevien valtiosopimusten mukaisesti.

Mannerheim tulee takaisin Pohjaan
Su 25.1.2009 klo 14
Pyhän Marian kirkko


Näyttelijä-teatterinohjaaja Seppo Heinola: Tuntematon Mannerheim
Mannerheim-tulkinnat Päämajassa-näytelmässä
saivat rinnalleen ansiokkaan ja miltei täydellisen tulkinnan.
Aamulehti
*****
Hänessä on sitä selittämätöntä lavasäteilyä, jonka vangiksi joutuu,
jos sitä on, ja jota ei millään opeilla saa.

Kotimaa
*****
Seppo Heinola on jo varttunut näyttelijä,
mutta perustellusti tätä tulkintaa voidaan pitää hänen läpimurtonaan.
Hän tavoitti aidosti ja tarkasti Mannerheimin niin ulkoisen kuin sisäisen hahmon

Aamulehti
*****
Dosentti Johan Bäckman lausuu alkusanat Mannerheimistä ilman legendoja.
Kirkkoherra Juha Molari: hartaus

Kirkon tapahtumaan on vapaa pääsy. Vapaaehtoinen ohjelmalehti 15 € korvaa osan tapahtuman kustannuksista.

torstai 1. tammikuuta 2009

Mahtava uusivuosi Pietarissa


Miksi Galkin ei tee parodiaa presidentti Medvedevistä? Tämä skandaali! Pelkääkö Galkin presidenttiä? Pitääkö asiaan puuttua kansainvälisesti? Venäjän television Kanavan 1 nuoret näyttelijät ovat tehneet parodiaa Venäjän johtavista politiikoista ja presidentistä jo pitkän aikaa. Tällä kertaa uudenvuoden alla tehtiin parodiaa siitä, että kansainvälisesti jo viritellään skandaalia, kun naapurikanavalla juontanut Galkin ei olisi tehnyt riittävästi parodiaa presidentistä.

Sain viettää ikimuistoisen uudenvuoden Pietarissa vuoden vaihteessa 2008–2009. Aamuyöllä 1.1.2009 ajoin Pietarista autolla takaisin Pohjaan, jossa oli jumalanpalvelus kello 10 (1.1.2009). 2.1.2009 saan väitöskirjani Yliopistopainosta ja 3.1.2009 ajan Helsingistä Ylläkselle tunturipapiksi. Ylläkselle saapuu paljon venäläisiä. Minulla on siellä muutamia jumalanpalveluksia, joissa myös venäjänkieli otetaan huomioon tarvittaessa. Lisäksi vihin espoolaisen pariskunnan avioon Ylläksen kappelissa.

OOPPERAN TÄHDET

Olin uuden vuoden kunniaksi kylässä Pietarin Musorskin oopperan, Marinskin teatterin, Pietarin Filharmonian, Pietarin komediateatterin, Inkerin Pyhän Marian kirkon kuoron ja eräiden muiden kuorojen solistitähtien luona. He ovat keskenään ystäviä.

Nämä huippusolistit lauloivat Pietarissa Nikolskin katedraalin ja Marinskin teatterin lähellä Olgan Dubonosin kotona yksityisesti tervetulotoivotukset ja tarjosivat samppanjat, sain heiltä joululahjaksi myös upean suklaakonvehtipaketin. Pietarin huippuoopperoiden ja teatterien soololaulajat lupasivat saapua kesällä 15. kesäkuuta 2009 kello 18 konsertoimaan jopa Pohjan Pyhän Marian kirkkoon! Yleensä huippuoopperoiden soolotähtiä saa katsoa vain kaukaa mahtavien oopperasalien parvekkeilta, ellei maksa huippuhintaa ja saa istumapaikkaa läheltä esiintymislavaa. Yksityiskodissa saatu lähikuva paljasti, että soolotähdet ovat sympaattisia lähimmäisiä. Heidän elämäntarinastaan riittäisi kuultavaa loputtomiin. Kristillinen usko oli erityisen merkitsevä kullekin. Muutamilla oli sukutaustaa suomalaisissa ja inkeriläisissä. Pietarin oopperatähtien antama suklaa maistui hyvältä. Niin ainakin anoppi kertoi, joka sai suklaani syötäväksi, sillä meikäläisen pappisparan pitää hiukan varoa linjojaan.

FSB:n KYYDISSÄ?

Ihan kiinnostavaa oli myös matkata uutenavuotena pietarilaiseen kotiini sympaattisen insinöörin kanssa, joka tekee töitä FSB:n tarpeita varten. Tämä on tuskin ensimmäinen kerta, kun tapaan alan ihmisiä. Vuosina 2003–2004 näin Pietarin opiskeluvuosien aikana Tshetsheniassa palvelleita tiedustelu-upseereita kuntosalin saunassa ilman arvomerkkejä ja muitakaan kulisseja. Ja olivat ihan tavallisia ihmisiä kaikki. Minulla ei ole tyypillistä suomalaista Venäjä-fobiaa, että pitäisin venäläisen tiedustelupalvelun olemassaoloa ja toimintaa kauhistuttavana asiana. Luonnollista asiaa ei pidä mystifisoida, koska mystiikka sekä alistaa ihmismieltä että tekee salaliittoja sinne, missä mitään ei ole. Itselläni ei ole luonnollista mitään ”suhdetta” mainittuun järjestöön. Joulukuussa toki lähetin FSB:lle pyynnön avusta, kun eräät venäläiset yrittivät turmella blogiani. Luultavasti sähköpostini meni roskapostiin eikä sitä kukaan huomannut, mutta joka tapauksessa ongelmat hävisivät sattumalta samaan aikaan. Joulun alla otin osaa myös Iltalehden nettikeskusteluun ja puolustin suomalaisen foobikon hyökkäyksiä vastaan naapurimaan tiedustelupalvelun luonnollista olemassaoloa!

Onhan pikkuisella Suomellakin omansa eikä meidän pidä tehdä naapurimaan vastaavasta mitään turhaa myyttiä tai mysteeriä, jopa haamu, jota sitten pelättäisiin ja vihattaisiin. Raamattukin opettaa, että esivalta ei ole niitä vastaan, jotka elävät rehellisesti ja rauhanomaisesti. Vain puolen tunnin kuluttua kävi niin, että Iltalehden operaattori harjoitti sensuuria ja poisti viestini, mutta jätti kaikkien luettavaksi Venäjän vihaa ilmaisevien henkilöiden viestit! Sellainen on suomalainen sananvapaus, että saa olla samaa mieltä kuin kulloinkin vallitseva Venäjän vastainen vihamielisyys.

PAKKASUKKO

Venäjälle saakka joulupukki ei ennätä lasten luo, koska matka on pitkä Korvatunturilta, mutta sitä vastoin uudenvuoden aattona Pakkasukko (ded maroz) ja Lumityttö (snegurozka) tuovat lahjat sekä leikittävät koko väkeä. Tällä kertaa Lumityttö oli ankarampien aikuisten silmissä liian vanha omaan rooliinsa. Ilmeisesti lukuisat uudenvuoden juhlat ovat jo jättäneet häneen jälkensä. Pakkasukko ja Lumityttö eivät tule mistään tietystä kaupungista tai kylästä Venäjällä, vaan vain yleisesti jostakin metsästä ihmisten ilmoille uudenvuodenaattona.
Isä oli erityisen iloinen, kun venäläinen pakkasukko tiesi isän tarvitsevan avaimen perää, sillä vanha avaimen perä oli rikkoutunut vasta kuukausi sitten. Nyt avaimen perä oli jopa mitä kaunein muisto Pietarista. Pojalla Ten Ben –lelu oli erityisen mieluinen. Perheen äiti sai jo Helsingissä rubiinisydämen kulta- ja timanttikehyksissä kaulakoruksi.

Uudenvuoden juhlaan kuuluu venäläisen tapaan ruoka. Ruokapöydässä oli sipulilihaperunapiirakka, hapankaalisalaattia, silakkasalaattia, italiansalaattia, perunaa, kinkkua. Isä joi itse cocista ja teetä, koska ei juo alkoholia, sekä nautiskeli ”makkarajäätelöstä” niin kuin paketti lupaa tekstissä. Tosiasiassa jäätelö oli vain pistetty makkarapaketin muotoon. Näissä juhlissa kukaan ei ollut päihtynyt.

Pietarissa uudenvuoden ja joulun pyhä aika voi näkyä tavallisessa mikrobussissa (”marstrutka”) esimerkiksi ikonin mallin mukaan tehdystä kudonnaisesta, joka lepää bussikuskin selän takana. Jo kaukaa Siestarjoelta alkaen jokaisen Pietarin kadun varteen on myös ilmestynyt satoja, ilmeisesti jopa tuhansia, valokoristeita, joista parhaat ovat loistokkaita valojen leikittelyä. Joulua ei Venäjällä juhlita 24–25. joulukuuta, vaan sen juhlintaa ei juuri näy ihmisten elämässä. Vanhan kalenterin mukaan 7. tammikuuta vietettävää joulua, uudemman kalenterin mukaan 19. tammikuuta vietettävää Jordanin kastejuhlaa toki ortodoksisessa kirkossa juhlitaan.

Venäläinen ei hae joulukuusta, vaan uudenvuoden kuusen. Itse en ole erityisemmin innostunut kuusesta, mutta pakkohan siihen perinteeseen on Venäjällä sopeutua. Uskonpuhdistuksen Saksassa joulukuusi yleistyi jo 500 vuotta sitten, Suomeen joulukuusi tuli varakkaisiin piireihin 1800-luvun aikana. Tällä hetkellä kuusi näyttää olevan jo tärkeämpi traditio Venäjällä kuin Suomessa, jossa kaikki eivät enää välitä joulukuusesta sadan vuoden joulukuusikuumeen jälkeen. Pietarissa ostettu keskikokoinen uudenvuoden kuusi maksoi 1000 ruplaa, 25 euroa.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha