Miksi Galkin ei tee parodiaa presidentti Medvedevistä? Tämä skandaali! Pelkääkö Galkin presidenttiä? Pitääkö asiaan puuttua kansainvälisesti? Venäjän television Kanavan 1 nuoret näyttelijät ovat tehneet parodiaa Venäjän johtavista politiikoista ja presidentistä jo pitkän aikaa. Tällä kertaa uudenvuoden alla tehtiin parodiaa siitä, että kansainvälisesti jo viritellään skandaalia, kun naapurikanavalla juontanut Galkin ei olisi tehnyt riittävästi parodiaa presidentistä.
Sain viettää ikimuistoisen uudenvuoden Pietarissa vuoden vaihteessa 2008–2009. Aamuyöllä 1.1.2009 ajoin Pietarista autolla takaisin Pohjaan, jossa oli jumalanpalvelus kello 10 (1.1.2009). 2.1.2009 saan väitöskirjani Yliopistopainosta ja 3.1.2009 ajan Helsingistä Ylläkselle tunturipapiksi. Ylläkselle saapuu paljon venäläisiä. Minulla on siellä muutamia jumalanpalveluksia, joissa myös venäjänkieli otetaan huomioon tarvittaessa. Lisäksi vihin espoolaisen pariskunnan avioon Ylläksen kappelissa.
OOPPERAN TÄHDET
Olin uuden vuoden kunniaksi kylässä Pietarin Musorskin oopperan, Marinskin teatterin, Pietarin Filharmonian, Pietarin komediateatterin, Inkerin Pyhän Marian kirkon kuoron ja eräiden muiden kuorojen solistitähtien luona. He ovat keskenään ystäviä.
Nämä huippusolistit lauloivat Pietarissa Nikolskin katedraalin ja Marinskin teatterin lähellä Olgan Dubonosin kotona yksityisesti tervetulotoivotukset ja tarjosivat samppanjat, sain heiltä joululahjaksi myös upean suklaakonvehtipaketin. Pietarin huippuoopperoiden ja teatterien soololaulajat lupasivat saapua kesällä 15. kesäkuuta 2009 kello 18 konsertoimaan jopa Pohjan Pyhän Marian kirkkoon! Yleensä huippuoopperoiden soolotähtiä saa katsoa vain kaukaa mahtavien oopperasalien parvekkeilta, ellei maksa huippuhintaa ja saa istumapaikkaa läheltä esiintymislavaa. Yksityiskodissa saatu lähikuva paljasti, että soolotähdet ovat sympaattisia lähimmäisiä. Heidän elämäntarinastaan riittäisi kuultavaa loputtomiin. Kristillinen usko oli erityisen merkitsevä kullekin. Muutamilla oli sukutaustaa suomalaisissa ja inkeriläisissä. Pietarin oopperatähtien antama suklaa maistui hyvältä. Niin ainakin anoppi kertoi, joka sai suklaani syötäväksi, sillä meikäläisen pappisparan pitää hiukan varoa linjojaan.
FSB:n KYYDISSÄ?
Ihan kiinnostavaa oli myös matkata uutenavuotena pietarilaiseen kotiini sympaattisen insinöörin kanssa, joka tekee töitä FSB:n tarpeita varten. Tämä on tuskin ensimmäinen kerta, kun tapaan alan ihmisiä. Vuosina 2003–2004 näin Pietarin opiskeluvuosien aikana Tshetsheniassa palvelleita tiedustelu-upseereita kuntosalin saunassa ilman arvomerkkejä ja muitakaan kulisseja. Ja olivat ihan tavallisia ihmisiä kaikki. Minulla ei ole tyypillistä suomalaista Venäjä-fobiaa, että pitäisin venäläisen tiedustelupalvelun olemassaoloa ja toimintaa kauhistuttavana asiana. Luonnollista asiaa ei pidä mystifisoida, koska mystiikka sekä alistaa ihmismieltä että tekee salaliittoja sinne, missä mitään ei ole. Itselläni ei ole luonnollista mitään ”suhdetta” mainittuun järjestöön. Joulukuussa toki lähetin FSB:lle pyynnön avusta, kun eräät venäläiset yrittivät turmella blogiani. Luultavasti sähköpostini meni roskapostiin eikä sitä kukaan huomannut, mutta joka tapauksessa ongelmat hävisivät sattumalta samaan aikaan. Joulun alla otin osaa myös Iltalehden nettikeskusteluun ja puolustin suomalaisen foobikon hyökkäyksiä vastaan naapurimaan tiedustelupalvelun luonnollista olemassaoloa!
Onhan pikkuisella Suomellakin omansa eikä meidän pidä tehdä naapurimaan vastaavasta mitään turhaa myyttiä tai mysteeriä, jopa haamu, jota sitten pelättäisiin ja vihattaisiin. Raamattukin opettaa, että esivalta ei ole niitä vastaan, jotka elävät rehellisesti ja rauhanomaisesti. Vain puolen tunnin kuluttua kävi niin, että Iltalehden operaattori harjoitti sensuuria ja poisti viestini, mutta jätti kaikkien luettavaksi Venäjän vihaa ilmaisevien henkilöiden viestit! Sellainen on suomalainen sananvapaus, että saa olla samaa mieltä kuin kulloinkin vallitseva Venäjän vastainen vihamielisyys.
PAKKASUKKO
Venäjälle saakka joulupukki ei ennätä lasten luo, koska matka on pitkä Korvatunturilta, mutta sitä vastoin uudenvuoden aattona Pakkasukko (ded maroz) ja Lumityttö (snegurozka) tuovat lahjat sekä leikittävät koko väkeä. Tällä kertaa Lumityttö oli ankarampien aikuisten silmissä liian vanha omaan rooliinsa. Ilmeisesti lukuisat uudenvuoden juhlat ovat jo jättäneet häneen jälkensä. Pakkasukko ja Lumityttö eivät tule mistään tietystä kaupungista tai kylästä Venäjällä, vaan vain yleisesti jostakin metsästä ihmisten ilmoille uudenvuodenaattona.
Isä oli erityisen iloinen, kun venäläinen pakkasukko tiesi isän tarvitsevan avaimen perää, sillä vanha avaimen perä oli rikkoutunut vasta kuukausi sitten. Nyt avaimen perä oli jopa mitä kaunein muisto Pietarista. Pojalla Ten Ben –lelu oli erityisen mieluinen. Perheen äiti sai jo Helsingissä rubiinisydämen kulta- ja timanttikehyksissä kaulakoruksi.
Uudenvuoden juhlaan kuuluu venäläisen tapaan ruoka. Ruokapöydässä oli sipulilihaperunapiirakka, hapankaalisalaattia, silakkasalaattia, italiansalaattia, perunaa, kinkkua. Isä joi itse cocista ja teetä, koska ei juo alkoholia, sekä nautiskeli ”makkarajäätelöstä” niin kuin paketti lupaa tekstissä. Tosiasiassa jäätelö oli vain pistetty makkarapaketin muotoon. Näissä juhlissa kukaan ei ollut päihtynyt.
Pietarissa uudenvuoden ja joulun pyhä aika voi näkyä tavallisessa mikrobussissa (”marstrutka”) esimerkiksi ikonin mallin mukaan tehdystä kudonnaisesta, joka lepää bussikuskin selän takana. Jo kaukaa Siestarjoelta alkaen jokaisen Pietarin kadun varteen on myös ilmestynyt satoja, ilmeisesti jopa tuhansia, valokoristeita, joista parhaat ovat loistokkaita valojen leikittelyä. Joulua ei Venäjällä juhlita 24–25. joulukuuta, vaan sen juhlintaa ei juuri näy ihmisten elämässä. Vanhan kalenterin mukaan 7. tammikuuta vietettävää joulua, uudemman kalenterin mukaan 19. tammikuuta vietettävää Jordanin kastejuhlaa toki ortodoksisessa kirkossa juhlitaan.
Venäläinen ei hae joulukuusta, vaan uudenvuoden kuusen. Itse en ole erityisemmin innostunut kuusesta, mutta pakkohan siihen perinteeseen on Venäjällä sopeutua. Uskonpuhdistuksen Saksassa joulukuusi yleistyi jo 500 vuotta sitten, Suomeen joulukuusi tuli varakkaisiin piireihin 1800-luvun aikana. Tällä hetkellä kuusi näyttää olevan jo tärkeämpi traditio Venäjällä kuin Suomessa, jossa kaikki eivät enää välitä joulukuusesta sadan vuoden joulukuusikuumeen jälkeen. Pietarissa ostettu keskikokoinen uudenvuoden kuusi maksoi 1000 ruplaa, 25 euroa.
 |
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
|
