|
|
|
Länsivallat varoittelevat uuden Neuvostoliiton syntymisestä. Ajatushautomot toteavat lännen hegemoniatavoitteen olevan vaarassa Venäjän perustaessa yhdessä kumppaneidensa kanssa maailman moninapaisuutta - multipolarismia - toteuttavaa hankettaan Euraasiassa. Mistä on kysymys?
|
 |
Kuvassa Juha Molari ja Dmitry Yermolaev Euraasian Unionin
kansanrintaman perustamiskokouksessa Moskovassa
15.10.2011. |
Toim huom. Tämä blogikirjoitukseni on rohkea tiivistelmä kirjassani myöhemmin esiteltävistä muutamiasta teemoista ja asioista. (Lue toimittajan kommentti artikkelin lopussa!)
Euraasian Unioni - oikeassa paikassa oikeaan aikaan
Käsitteenä en ole tehnyt vielä lopullista valintaa "Euraasian Unionin" ja "Euraasian Liiton" välillä. Jälkimmäinen palauttaa suomalaisiin mieliin Neuvostoliiton ja edellinen Euroopan Unionin. Euraasian integraatiossa keskeisesti vaikuttavat valtiomiehet vaikuttavat argumentoivan enemmän EU:n avulla kuin Neuvostoliiton avulla, vaikka eivät tahdo olla EU:n seuraaja epäonnistumisissa, vaan ainoastaan onnistumisissa. Käyn käsitteen valinnassa vielä keskustelua kuukauden ajan eri tahojen kanssa, mahdollisesti myös Venäjän virallisten edustajien kanssa.
Euraasian Unioni luo tehokkaammat rakenteet
Yhteinen talousalue (Единое экономическое пространство, ЕЭП) Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin kanssa alkoi 1.1.2012.[30]
Seuraava vaihe, Euraasian Unioni, aloittaa 1. tammikuuta 2015. Yhdentymishanke on avoin kaikille entisen Neuvostoliiton valtioille, mutta yhdentymisprosessi on keskeneräinen ja monimutkainen. Kyse on alueen kansantalouksien tehokkuudesta ja ongelmien voittamisesta.
EEP (ЕЭП) perustuu makrotalouden institutionaalisten keskeisten tekijöiden yhdenmukaistamiseen ja toiminnan helpottamiseen, liiketoiminnan tehostamiseen ja kustannusten vähentämiseen.[30] Izvestija-lehden kuuluisassa kirjoituksessaan 3.10.2011Vladimir Putin muistutti, että Neuvostoliitossa ei kansalaisilla ollut vapaata mahdollisuutta ilman rajoituksia valita, missä asua, saada koulutusta tai tehdä työtä, mutta Euraasian yhteinen talousalue luo tuon vapauden.[30]
Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajevin mukaan jokaisen valtion ja yhteiskunnan pitäisi itsenäisesti löytää oivallus, että globalisoituvassa maailmassamme ei ole mitään järkeä loputtomasti kamppailla vain oman identiteettinsä puolesta ja tulla eristäytyneeksi omien rajojensa sisäpuolelle: ”Каждое государство и общество должны самостоятельно прийти к пониманию, что в глобализирующемся мире нет смысла бесконечно упиваться собственной самобытностью и замыкаться в своих границах” [1]
Maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin keskellä epävakaassa kansainvälisessä poliittisessa tilanteessa ei ole muista kestäviä vaihtoehtoja Euraasian Unionille: «В долгосрочной перспективе альтернативы ему [Euraasian Unioni] не существует»[5]. 12. joulukuuta 2012 myös Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev korosti epävakaan maailmantalouden uhkien minimointia Euraasian integraation hyötynä.[40].
Venäjän niin kuin monen muunkin siirtymätalouden tuottavuuden potentiaalinen kasvu on toistuvasti eri analyyseissa sidottu siihen haasteeseen, miten Venäjällä onnistutaan muuttamaan talouden rakenteet entisestä suunnitelmatalouden allokaatiojärjestelmästä markkinatalouden tukemaan hintamekanismiin.[67]
Lisäksi on analysoitu, että sofistisetkaan teollisuussuunnitelmat eivät toimi tehokkaasti, jos kotimaiset markkinat ovat riittämättömät ja vientimarkkinat puutteelliset. Lehman Brothersin vanhempi kansainvälisen talouden tutkija Augusto Lopex-Claros varoitti tammikuussa 2002 Wall Street Journal -lehdessä, että Venäjän kansantalouden haasteena on tilanne, jossa ”noin 80 % hyödykkeiden kokonaisarvosta ja kaikista investoinneista tulee yrityksistä, jotka liittyvät raaka-ainetuotantoon”.[69]
Euraasian Unioni tukee kutakin jäsenvaltiota markkinoiden laajentumisessa ja tuotannon rakenteiden tehostamisessa kuvattujen haasteiden poistamiseksi.
Euraasian Unionin perustava ideologia?
Nazarbajev on toistanut usein, että hänen ajatuksiaan Euraasian Unionista (Евразийский союз; ЕАС) ei ole koskaan varjostanut ”poliittinen nostalgismi” (политического ностальгизма), vaan unionin ytimessä on aina ollut ”pragmaattinen lähestymistapa” (прагматичный подход), Neuvostoliiton palauttaminen ei ole kyseessä: ”Никакой «реставрации» или «реинкарнации» СССР нет и не будет”.[1][2]
Nazarbajev on viitannut myös Vladimir Putinin artikkeliin Izvestija-lehdessä[30], jossa Putin muistutti Naftasta (НАФТА) Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksikon välillä: kukaan ei puhu myöskään Yhdysvaltojen keisarillisista pyrkimyksistä tässä yhteydessä. Euraasialaisen EurAsEc-talousyhteisön pääsihteeri Taur Mansurov arvioi yhtäläisesti selkeästi Euraasian Unionin rakennetta, mutta puhettakaan ei ole Neuvostoliiton rakentamisesta uudestaan: ”Разумеется, о возрождении СССР не может быть и речи.”[4]
Vladimir Putin määritti kolme perusedellytystä Euraasian unionin muodostumiselle: talouskehitys, sosiaalinen modernisaatio ja kulttuurien identiteetti. Sosiaalisesta modernisaatiosta ja kulttuurisen identiteetin vahvistamisesta voidaan nähdä esimerkkeinä Euraasiassa sosiaalipolitiikan hankkeet[43] tai Moldovassa useat kansalais- ja nuorisojärjestöt, jotka edistävät Moldovan integraatiota Euraasian Unioniin.[19]
Erityisesti ns. «Евразия»-liikkeen keskuudessa on jo toista vuosikymmentä painotettu aatteellisia syitä Euraasian vahvistamiselle, jotta olisi mahdollista vastustaa amerikkalaistyyppistä globalismin ja pahamaineisen ”New World Orderin” (пресловутому «новому мировому порядку») uhkaa, hengellisten ja kulttuuriarvojen kaupallistumista, individualismin ylipalvontaa sekä moraalin halveksuntaa.[6]
Tällöin Euraasiassa on kyse myös oman ainutlaatuisen sivilisaation ja kulttuurin vahvistamisesta.[6] Tuossa moraalis-filosofisessa merkityksessä on löydetty euraasialaisen ajattelun varhaiset isät Tubetskoista, Savitskista ja Alekseevista alkaen (Н.С.Трубецкой, П.Н.Савицкий, Н.Н.Алексеев), joiden mukaan länsimaisuus uhkasi ihmisyyttä (Запад против человечества) ja venäläinen ortodoksinen usko oli hengellisen vapauden linnake jumalatonta länsimaista aineellisuutta vastaan.[6]
Nykyinen «Евразия»-liike ei ole kuitenkaan yhden uskonnon Euraasia, vaan tähdentää ”rakentavaa vuoropuhelua Venäjän perinteisten uskontojen – ortodoksisen kristillisyyden, islamin, juutalaisuuden ja buddhalaisuuden – välillä”[6].
Pragmaattis-ekonomistisesti johdetussa Euraasian Unioni-prosessissa ei ole hylätty identiteettiä ja kulttuurin merkittävyyttä. Sillä on merkityksensä, että Euraasian alueen ihmiset voivat ”tuntea Euraasian identiteetin, kulttuurin, uskonnon ja kielellisen monimuotoisuuden.[1][2] народы все более ощущают себя частью формирующейся евразийской идентичности с ее культурным, религиозным и языковым многообразием. Nämä eivät harhaile vieraassa maailmassa kaukaa idästä saapuneina muukalaisina, vaan he ovat kotoisasti Euraasiassa.
Euraasia ja Euroopan Unioni
Euraasiassa tahdotaan tulkita Euroopan Unioni strategiseksi kumppaniksi; voimakkaimmillaan on ilmaistu jopa toiveita, että Euraasian yhteydessä Venäjä tukisi Euroopan vapautumista amerikkalaisesta poliittisesta, taloudellisesta ja kulttuurisesta valvonnasta, Euroopasta vapautuisi entistä itsenäisempi toimija.[6][12]
Kyse ei voi olla enää myöskään vain EU:n ja Venäjän rajallisista suhteista, vaan Tatiana Valovaya[26] on Euraasian talouskomission edustajana muistuttanut, että yhteisen talousalueen luomista täytyy kehitellä EU:n ja Euraasian Unionin välillä.
Globaalin kansantalouden luomat keskinäiset riippuvuudet tulivat ilmi Brysselissä 21.12.2012 pidetyn Venäjä-EU –huippukokouksessa. Venäjän presidentti Vladimir Putin viittasi Venäjän ja EU:n kahdenvälisen kaupan volyymin voimakkaaseen kasvuun vuonna 2011: kauppa kasvoi yli 30 % ja kaupan arvo saavutti 395 miljardia dollaria. Tammi-lokakuussa 2012 on kasvu ollut 4,4 %. Venäjän ja EU:n välinen tiivis yhteistyö on ylittänyt talouskriisiä edeltäneen tason.
EU:n osuus Venäjän kaupan liikevaihdosta on 48,8 %. Euroopan Unioni on yksi tärkeimmistä investointipartnereista Venäjällä: eurooppalaiset yritykset ovat investoineet Venäjän markkinoille yli 250 miljardilla eurolla, josta 100 miljardia on suoria sijoituksia.
Venäläiset turistit jättävät EU:n kauppoihin yli 18 miljardia euroa vuodessa. Venäjän kansantaloudelle on suunnattoman tärkeää voida tuottaa kolmasosa EU:n kaasusta ja öljystä. ”Tämä on jälleen vakuuttava todiste siitä, miten syvästi integroituja taloutemme ovat ja miten olemme riippuvaisia toisistamme” (Это ещё одно убедительное свидетельство того, как глубоко интегрированы наши экономики и насколько мы друг от друга взаимозависимы), Vladimir Putin lausui johtopäätöksen Brysselissä.[25]
Joissakin piireissä kuitenkin pistetty merkille tuntemuksia, joiden mukaan Euroopan Unionin motiivina olisi kaikesta huolimatta satunnaisesti jopa vaikeuttaa Euraasian Unionin syntyä.[22] Esimerkiksi Armenian kanssa käytävissä neuvotteluissa EU:n ryhmittymä esitti 18.12.2012 painokkaan vaatimuksen Armenialle Euraasian Unioniin liittymistä vastaan, ikään kuin Euraasian Unioni johtaisi ehkä ristiriitaan Euroopan Unionin jäsenyystavoitteiden kanssa. Armenian mahdollisuudet rajattiin Euraasian Unionin jäsenyyteen tai keskustelujen jatkamiseen Euroopan Unionin kanssa.[41]
Euroalueeseen kohdentuva kiinnostavuus on rajusti heikentynyt maailmanlaajuisen talouskriisin syventyessä. Epävakaa Eurooppa tarvitsee Euraasian vakautta.[12] Kreikkalaisen isänmaallisen rintaman johtaja Stavros Vitalis (Лидер Патриотического фронта Греции Ставрос Виталис) on ehdottanut, että Kreikan pitäisi erota EU:sta ja liittyä Euraasian talousliittoon, mahdollisesti läheisessä liitossa Serbian kanssa.[7] Myös Latviassa on vahvistunut vastustus euroon liittymiselle.
Baltian kansainvälisen akatemian dosentti Valentin Zhilyakov (доцент Балтийской международной академии Валентин Жиляков) analysoi, että Latvian hallituksen tahto liittyä euroon on nykyisellään jo enemmän irrationaalinen kuin vakavaa laskentaa. Latvian raha- ja finanssipolitiikkaaei sanelisi euroalueella enää Latvian keskuspankki, vaan EU:n keskuspankki. Euron käyttöönotto tuo myös merkittävästi kirjanpito-ohjelmistojen ja kassakoneiden hankintakustannuksia. Maailmanlaajuisen talouskriisin syveneminen on voimakkaasti lisännyt euroalueen vastustusta ja kansanäänestyksen vaatimuksia Latviassa.[24]
Moninapainen maailma
Yhdysvallat menettävät asemansa ainoana suurvaltana. Länsi kokee viimeisen mahdollisuuden maailmanlaajuiseen hallintaan. Keskiluokan kulutuksessa on OECD:n analyysien mukaan voimakas globaalimurros, jossa Kiina, Intia ja ”Muu Aasia” lisäävät osuuttansa, mutta Amerikan Yhdysvaltojen osuus hiipuu muutamaan prosentti globaalissa suhteissa (vuonna 2000 osuus oli noin 25 %) ja Euroopan Unionin osuus hiipuu lähes 40 %:sta 20 %:iin vuonna 2030 ja alle 10 %:iin vuonna 2050.[65][66] Politiikan, investointien, kaupan ja tuotannon panostukset seuraavat kulutustrendejä.[66]
OECD:n laskelmien mukaan Euroopan ja Pohjois-Amerikan tuotanto ei merkittävästi kasva vuoden 2010 tasosta vuoteen 2032, mutta globaalisti kasvu syntyy ainoastaan Aasian ja Tyynenmeren alueelta, jotka kasvattavat osuuttansa moninkertaiseksi ja kasvavat myös tuotannon volyymissä Pohjois-Amerikan ja Euroopan merkittävästi ohi.[66] Euraasian unioni rakentuu juuri oikealle paikalle ja oikeaan aikaan globaalien trendien näkökulmasta.
Euraasian Unionin (EAC) kiinnostavuus ja pelottavuus ovat siinä, että se kehittyy geopoliittiseksi navaksi Euroopan Unionin ja dynaamisen Aasia-Tyynenmeren alueen välissä. Amerikkalainen poliittinen strategia joutuu uudistavaan tilanteeseen, kun uusi maailma muuttuu moninapaiseksi, multipolariseksi maailmaksi («многополярный мир»), jossa toteutuu ”moninapainen globalisaatio”(«многополярную глобализацию»).[2][4][5][6][11][30]
Euraasian Unioni on euroatlantisen ja Aasian kehityksen yhdistävä ”geopoliittinen vakauttaja” [«геополитического балансира»] epävakaassa globaalissa maailmassa. Se on eräänlainen silta [«моста»] EU:n, Kaakkois-Aasian ja Etelä-Aasian talouksien välillä.[2][11] Juri Krupnovin analyysin mukaan Euraasian unioni muodostuu ”valtavaksi panostukseksi maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän vakauttamiseksi” (это гигантский вклад в стабилизацию мировой финансовой системы).[12]
Euraasian Unionin tarpeita ja mahdollisuuksia on rakentaa omavarainen rahaliitto ja rahoituslaitos, joka on osa uutta maailmanlaajuista rahoitusjärjestelmää:[2][5][9][12] ”Действующая валютно-финансовая система уже не отвечает современным требованиям и не соответствует ни одному из критериев устойчивости” (Nazarbajev 2009).[5]
Tällä hetkellä maksuvälineinä ovat kolmansien valtioiden vapaasti vaihdettavat valuutat (dollari, euro), yksittäisten pankkien valtioiden välinen kauppa, erikseen määritellyt laskentamenetelmät joita on määritelty kahdenvälisillä sopimuksilla. Nykyisessä käytännössä on ongelmia.
Dollari maailman valuuttana on Yhdysvaltojen strategisen aseman eräs ilmentymä ja yksinapaisen geopoliittisen maailma muoto, vaikka USA ei kykene yksinapaisen globalisaation tehtäviin.[3] «Евразия»-liikkeen puheenjohtajana A. Dugin (Александр Гельевич Дугин) visioi keväällä 2001, että ”Euraasian Unioni mahdollistaa ihmiskunnan vapautumisen dollarin maailmanlaajuisesta geopoliittisesta orjuudesta” (а крах доллара стать крахом мирового геополитического долларового рабства человечества)[3]
Euraasian rahaliiton uudistamistarpeita on verrattu Bretton Woodsiin (Бреттон-Вудс), jota mallia seuraten Venäjän ruplasta voisi tulla Euraasian valtioiden välinen valuutta. Silloin ei pitäisi luoda kokonaan uusi valuuttaa.[9] Vanhassa Bretton Woods-järjestelmässä tukena ei ollut nykyaikaisen tietotekniikan luomia mahdollisuuksia tiedonkulussa. Ruplan asemaa globaalissa rahoitusjärjestelmässä on katsottu tarvittavan vahvistaa, sillä toistaiseksi ruplan osuus maailmanmarkkinoilla on vain 0,5 % ja Venäjän osuus maailman Bkt:stä 3 %.[9]
Luvut ovat kuitenkin huomattavasti kohtuullisemmat, kun tarkastellaan Euraasian Unionin sisäistä kauppaa. Venäjän presidentin neuvonantajan Sergey Glazyevin (19.12.2012) mukaan uutta yhteisvaluuttaa ei tarvitse luoda Kazakstanin, Venäjän ja Valko-Venäjän välistä Euraasian talousyhteisön varten, vaan Venäjän rupla voi toimia tulliliiton yhteisenä valuuttana: ”Jos dollari ja euro jätetään pois laskujen käytössä, erityisesi energiamaksuissa, niin ruplan painoarvo kolmen valtion välisessä keskinäisessä kaupassa on jo noin 90 %”[48]
21. joulukuuta 2012 Venäjän duuma ratifioi sopimuksen valuuttapolitiikasta ja valuutan valvonnasta IVY-alueella [СНГ], mikä on tärkeä askel kohti strategia tavoitteita Euraasian talousliiton rakentamisessa, valuuttakaupan määrittämisessä ja valtioiden rahapolitiikan yhteensovittamisessa. Euraasian unionin finanssipolitiikan asiantuntijat ovat ottaneet opiksi Euroopan unionin finanssipolitiikan koordinoinnin puutteista.[18] Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbaevin [21] mukaan Euraasian Unionia varten lainsäädännön yhdenmukaistaminen luo molemmin puolista hyötyä valtiolle, edistää tavaroiden, palvelujen, pääoman ja työvoiman vapaata liikkuvuutta maiden välillä.
Kiina on Euraasian Unionin strateginen kumppani
Jotkut amerikkalaiset analyytikot ovat korostaneet Euraasian Unionin mahdottomuutta ja ongelmallista suhdetta Kiinaan. Sitä vastoin esimerkiksi Nazarbajev näkee suhteen Kiinaan hyväksi: Kiina on Euraasian Unionin strateginen kumppani, jonka kanssa käydään tiivistä poliittista vuoropuhelua ja taloudellista yhteistyötä.
Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden entinen neuvonantaja Zbigniew Brzezinskin teos ”Strateginen näkemys: Amerikka ja globaalin vallan kriisi” («Стратегический взгляд: Америка и кризис глобальной силы»; Strategic Vision: America and the Crisis of Global Power, 2008) paljastaa Brzezinskin – ja ilmeisemmin monien vaikuttavien amerikkalaisen ulkopolitiikan vaikuttajien toiveet – joiden mukaan Venäjä tulisi Lännen rinnalla Kiinaa vastaan[8].
Brzezinski esittää kirjassaan myös Amerikan uudeksi tehtäväksi rakentaa suurempi ja elämänvoimaisempi Länsi”Venäjän todellisen demokratisoinnissa”, jolloin Yhdysvallat voisi samanaikaisesti pelata Aasiassa tasapainottajan ja sovittelijan roolissa.[61]
Zbigniew Brzezinski on painottanut vuonna 1997 ilmestyneessä kirjassaan “The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geogstrategic Imperatives” Euraasian keskeistä merkitystä Yhdysvalloille: USA:n pitäisi säilyttää kontrolli Euraasiassa – maailman suurimpien energiaresurssien, väestöpohjan ja talousaktiviteettien kodissa.[60]
A.E. Aivazov (А.Э Айвазов) tiedostaa pyrkimykset sijoittaa Venäjä Kiinaa vastaan, ja pitää tärkeänä, että Venäjä ei muuttuisi Euraasian voimana Lännen liittolaiseksi ja pelinappulaksi Kiinaa vastaan eikä myöskään Kiinan liittolaiseksi Länttä vastaan, vaan Euraasian Unionissa olisi kyse aidosti moninapaisesta maailmasta.[8]
Amerikkalainen strateginen peli Euraasiassa ei ole ollut pelkkää voittokulkua. Shanghain yhteistyöorganisaation (SCO) kokous joulukuussa 2012 Kirgisiassa keskittyi Keski-Aasian alueen integraatioon sekä Venäjään Koillis-Aasiaa ja Kiinaa yhdistävänä käytävänä. Vuonna 2001 perustettu SCO on eräs tärkeä vastaus Yhdysvaltojen lisääntyneelle välintulolle Keski-Aasiassa.
SCO on havainnut myös Obaman hallinnon aggressiiviset toimet Kaakkois-Aasiassa, myös Kiinan elintärkeillä laivareiteillä. Yhä useammat kiinalaiset tavarat toimitetaan Euraasian alueen rautatien kautta: toimitusajat ovat vain viidesosa Euraasian läpi rautateitse Kiinasta Eurooppaan kuin jos kuljetukset olisivat merikuljetuksia. Kiinaa ja Venäjää yhdistää yhteinen huoli Yhdysvaltain aggressiivisesta kansainvälisestä politiikasta.[60]
Miksei Euroopan Unioni ole Neuvostoliitto?
Nazarbajev kirjoitti vuonna 1998 IVY-valtiopäämiesten kaikille kollegoilleen yhteisen talousalueen kehittämisen tarpeellisuudesta. Maaliskuussa 1994 hän ehdotti IVY-alueelle [СНГ] uutta integraatiota Euraasian unionin puitteissa, koska koki, että IVY [СНГ] ei täyttänyt ajan vaatimuksia. Tietysti kulttuuri- ja sivistystekijöillä on myös merkityksensä, mutta Nazarbajev painotti erityisesti pragmaattisesti taloushyötyä integraatiosta: ” Экономические интересы, а не абстрактные геополитические идеи и лозунги - главный двигатель интеграционных процессов” [1][2][4][5].[8][19][47].
Toinen tärkeä tekijä oli vapaaehtoisuus: ” Добровольная интеграция, исходя из интересов народа и страны, - вот кратчайший путь к процветанию” [1]. Nazarbajev on pitänyt tärkeänä valtioiden yhdenvertaisuutta ja suvereniteettia Euraasian Unionissa.
Global Affairs –lehden päätoimittaja Fyodor Lukyanov [33] korostaa yhtäällä Euraasian Unioni -käsitteellistä eroa EU:sta, mutta toisaalla yhtäläisyyttä samoihin organisatorisiin perusteisiin EU:n kanssa. Liana Fix varottaa ”vaarallisesta aliarvioinnista, sillä todellisuudessa ”Euraasian Unioni on laadullisesti eri tasolla kuin edelliset integrointihankkeet ja sen mallina on nimenomaan EU, sillä on vahva institutionaalinen kehys”.[43]
Euraasian Unioni ei ole suljettu rakenne, ei mikään eristäytymispolitiikan projekti, vaan se on kasvanut tulliliitosta unioniksi utilitarististen näkökohtien vuoksi: tavoitteena on laajentaa markkinoita ja kehittää joitakin valmistusketjun rakenteita, jotka tuhoutuivat Neuvostoliiton romahtamisessa. Lukyanov kuvaillee, että ilmassa on ollut myös paljon pro-Neuvostoliitto –retoriikkaa ja –nostalgiaa.
Euraasian Unionin kannattajilta puuttuu oikea kieli kuvaamaan modernien ja futurististen käsitteiden avulla tätä rakennetta. Euraasian Unioni on valloittanut myös kommunistista Neuvostoliittoa nostalgisesti kaipaavia tahoja, vaikka Euraasian Unionin prosessi on markkinatalouteen liittyvä avoin pragmaattinen hanke. Juuri Neuvostoliittoa nostalgisesti kaipaavat äänenpainot ovat tarjonneet tahattomasti tai tarkoituksellisesti ”näyttöä” amerikkalaisjohtoiselle vastapropagandalle, jonka perimmäinen tarkoitus on todellisuudessa kuitenkin enemmän amerikkalaisjohtoisen yksinapaisen maailmanhallinnon säilyttäminen kuin pelko Euraasian kansojen ihmisoikeuksista ja kohtalosta tai Neuvostoliiton synnystä sinänsä.
Venäjän varapääministeri Arkady Dvorkovich muistutti Venäjän äänen haastattelussa 25.11.2012, että Euraasian talousalue perustu yleismaailmallisiin periaatteisiin: ihmisten ja pääoman liikkumiseen ilman esteitä, standardien ja teknisten määräysten yhdenmukaistamisen sekä talouslainsäädännön harmonisointiin. Euraasiassa ”ei keksitä pyörää uudestaan, vaan toimitaan kansainvälisen kokemuksen perustalla, mukaan lukien Euroopan Unionin kokemus”.[59]
Euraasian integraatio syvenee
Lokakuussa 2000 Astarassa (Астан) allekirjoitettiin Euraasian talousyhteisön (ЕврАзЭС) perustamista varten sopimus, jonka jäsenvaltiot Valko-Venäjä (Беларус), Kazakstan (Казахстан), Kirgisia (Кыргызстан), Venäjä (Россия) ja Tadžikistan (Таджикистан) ratifioivat 30.5.2001, tarkkailujäsenen asema tuli Armenialle, Moldovalle ja Ukrainalle.[4][11]
Euraasian talousyhteisön (EurAsEC) kokouksessa 19.12.2002 Valko-Venäjän presidenttiAlexander Lukashenko, Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbayev, Kirgisian presidenttiAlmazbek Atambayev, Venäjän presidentti Vladimir Putin, Tadžikistan presidentti Emomali Rahmon ja euraasialaisen EurAsEC-talousyhteisön pääsihteeri Tair Mansurov tapasivat.
Presidentti Putin kutsui EurAsEc-talousyhteisöä ”kaikkein menestyksekkäimmäksi integraatio yhteisöksi IVY (CIS) –alueella. Yhteisö on täyttänyt kaikki itselleen asetetut tehtävät. EurAsEC on siirtymässä Euraasian talouskomission vastuutehtäviin syventää integraatiota, mikä on absoluuttisesti luonnollinen prosessi. EurAsEC:n toimivalta ja tehtävät ovat merkittävästi supistuneet, mikä edellyttää, että uudelleen järjestelemme talousyhteisön”.[58] Euraasian talousyhteisön huippukokous keskusteli myös Kirgisian liittymissuunnitelman etenemisestä. Etenemissuunnitelman on määrä valmistua vuoteen 2013 mennessä.[62]
Armenia, Moldova, Transnitria, Ukraina
Venäläisen Strategisten tutkimusten ja prognoosien keskuksen (Центр стратегических оценок и прогнозов) analyysien [46] mukaan Euraasian integraatio antaa Armenialle paremmat ja realistisemmat kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen mahdollisuudet kuin länsimaiset hankkeet alueella. Armeijan liittymisellä Tulliliittoon ja Euraasian Unioniin ei ole poliittisia esteitä, vaan ainoastaan teknisiä, kuten tulliliiton jäsenmaiden välisen yhteisen rajan puuttuminen. Armenialla ei ole myöskään yhteistä rajaa EU:n kanssa.
Moldova on ollut lisääntyvästi suosittu matkakohde EU:n johtajille: elokuussa Angela Merkel,marraskuussa Jose Manuel Barroso vierailivat Moldovassa. Moldovan viisumi-neuvottelut EU:n kanssa Schengel-alueella matkustamista varten ilman viisumia ovat vielä kesken. EU lupaa Moldovalle Euroopan naapuruuspolitiikan tukea, jotta Moldovassa säilyisi yhä kiinnostus EU:ta kohtaan.[64]
Professori Boris Shapovalov [10][11] on analysoinut Moldovan voittamaa hyötyä Euraasian Unioniin liittymisestä. Eräs hyötytekijä on siinä, että kaksi kolmasosaa Moldovan viennistä suuntautuu itään. Moldovasta ulkomaille lähteneet työntekijät (гастарбайтеров) ovat valtaosin siirtyneet töihin Venäjälle, vain erityisen harvat EU:n alueelle.
Moldovalaisten siirtotyöläisten sosiaalinen suojelu tehostuisi yhteisen tulliliiton avulla. Noin 70 % Moldovan viinituotteista viedään Euraasian Unionin tulliliiton alueelle. ”Ainoa mahdollisuus pelastaa Moldovan viiniala on astua Euraasian Unionin tulliliittoon, sillä EU ei tarvitse Moldovan laadukkaita viinejä”, toteaa professori Shapovalov.[10]
Transnitrian ulkoministeri Nina Shtansky (Ниной Штански) pitää Euraasian Unionia todellisena mahdollisuutena vapautua poliittisesta umpikujasta, joka liittyy epävakaisiin suhteisiin Moldovan kanssa.[13] Moldovassa Viktor Kalashnikov (Виктор Калашников) näkee juuri Euraasian unionin [(ЕАС)] ”mahdolliseksi uuden maailman valtakeskukseksi” (возможно, новым мировым центром силы).
Ukrainassa professori Naydenov (Найдёнов 21.12.2012)[14] huomauttaa, että 20 itsenäisen vuotensa aikana Ukrainan talous ei ole osoittanut pienintäkään kasvua eikä BKT (ВВП) ole saavuttanut edes vuoden 1990 lukuja.[15] EU:n markkinoiden pelätään muodostuvan tuhoisiksi Ukrainalle: ”Угрозу дальнейшего ухудшения состояния представляет собой перспектива вхождения в зону свободной торговли с ЕС и дальнейшей евроинтеграции. - - - Так что Украина, видимо, обречена пережить еще большую, чем сейчас, нищету, безработицу и унижение”( Найдёнов 2012)[14][15].
Vuonna 2009 Ukrainan vienti IVY-maihin (СНГ) oli 45 % suurempi kuin EU:n alueelle. IVY-maihin Ukrainan kauppa oli jopa ylijäämäinen, mutta EU:n ja Yhdysvaltojen kanssa 6,1 miljardia euroa alijäämäinen.[14] Ukrainassa tehtyjen kyselyjen mukaan kansalaiset kokevat enemmän toiveita Ukrainan ja Venäjän keskinäisestä lähentymisestä kuin Ukrainan liittymisestä EU:n kanssa.[23]
Liana Fix [44] pitää juuri Ukrainan lähentymistä Euraasian Unionia kohtaan Brüsselin pelottavana strategisena haasteena, kun ”ketään ei pelota Kirgisianin ja Tadžikistanin liittymiset”, ”ensimmäistä kertaa EU joutuu kilpailemaan samanlaisen alueellisen integraatiohankkeen kanssa, joka väittää olevansa EU:a parempikin, ilman byrokraattia ylärakenteita”.
Mihail Leontyev (Михаил Леонтьев; 19.12.2012) on hyvin pessimistinen Ukrainan kohtaloon EU-valinnassa: ”Европейский выбор это просто карта лояльности. На самом деле ни какой не Европе, а попросту Вашингтону со стороны украинских элит, украинской власти, который позволяет им вообще существовать в этом проекте под названием Украина. Более ничего.”
”Eurooppa-valinta on pelkkä asiakaskortti. Itse asiassa se ei ole Eurooppaa varten, vaan Washingtonin ukrainalaiselle eliitille, Ukrainan vallanpitäjille, jotka saavat mahdollisuuden esiintyä Ukraina-nimisen hankkeen avulla. Ei yhtään enempää”. Politologi Mihail Pogrebisnky varottaa, että Euroopassa on taantuma eikä siellä kukaan osta ukrainalaisia tuotteita.[14]
Venäjän presidentin neuvonantaja Sergei Glazyev (Сергей Глазьев) julkisti 18.12.2012 laskelmat, joista käy ilmi, että Ukrainan liittyminen Euraasian talousyhteisön (ЕврАзЭС) poistaisi öljyn vientitullit ja lisäisi kaasun toimitusvarmuutta, mistä Ukrainan voittama hyöty olisi 9 miljardia euroa. Tämä on merkittävä hyöty Ukrainan kauppataseelle, joka on ollut alijäämäinen yli 5 miljardia dollaria.[16]
Integraatiohanke tehostaa talouskasvua
Euraasian Unionin kehittymiselle oli tärkeää, että vuonna 2007 Nursultan Nazarbajev ja Vladimir Putin allekirjoittivat sopimuksen tulliliiton perustamisesta ja Dmitri Medvedev teki paljon integraatiohankkeen toteuttamiseksi. Liittoon osallistui alusta alkaen myös Valko-Venäjä.
Vuonna 2011 tulliliitto oli lisäämässä valtioiden välisen kaupan nopeaa kasvua, tuotantokustannusten alentumista, ulkomaisten investointien kiinnostavuutta alueesta. Kazakstaninin vienti kasvoi Venäjälle 60 % vuoden 2011 aikana. Euraasian talousyhteisön (ЕврАзЭС) syntymisestä 2001 vuoteen 2010 alueen kansantaloudet kasvoivat 1,6 kertaiseksi, teollisuustuotanto kasvoi 1,5 kertaiseksi, hyödykkeiden vienti 4,1 kertaiseksi. Integroituminen on jo tuottanut hyvää tulosta.
Maailmanlaajuisen finanssikriisin tuhojen lieventämiseksi oli Euraasian kehityspankin ja Euraasian talousyhteisön kriisirahaston [Антикризисный фонд ЕврАзЭС, v. 2009] luominen onnistuneita ratkaisuja.[1][4] Vuonna 2006 syntyi Евразийский банк развития (ЕАБР) Venäjän, Kazakstanin, Armenian, Tadžikistanin, Valko-Venäjän ja Kirgisian alueiden markkinatalouden edistämiseksi, kun Venäjän ja Kazakstanin presidentin ratifioivat kansainvälisen sopimuksen pankin aloittamiseksi.
Pankki syventää jäsenvaltioiden yhdentymistä ja luo edellytyksiä kestävälle talouskehitykselle. Tätä tavoitettaan varten pankki rahoittaa Euraasian alueella pitkän aikavälin lainoja julkisia ja yksityisiä yrityksiä varten. Pankki toimii myös keskeisesti sen hyväksi, että maailmanlaajuisen kriisi tulisi voitettua jäsenmaissa talousintegraation edistymisen avulla. Pankin toiminta on liittynyt erityisesti infrastruktuurin kehittämishankkeisiin ja ympäristö- ja sosiaalisen vastuun parantamiseen Euraasian alueella. Korkean teknologian suurhankkeisiin on syntynyt vahvemmat resurssit.[4]
Presidentti Nazarbajev muistuttaa Euraasian Unionin potentiaalista: sen yhdistetty bruttokansantuote kolmen maan osalta on 2 triljoonaa dollaria ($2 трлн), teollisuuspotentiaali 600 miljardia dollaria ($600 млрд), kuluttajamarkkinoiden koko yli 165 miljoonaa ihmistä.[1] Laajentuvan Euraasian Unionin odotetaan saavuttavan 200–250 miljoonan ihmisen kuluttajamarkkinat.[2] Aivan samaa lausuu myös euraasialaisen EurAsEc-talousyhteisön pääsihteeri Taur Mansurov: EurAsEc-talousyhteisön kehitys tulliliitoksi ja Euraasian Unioniksi vahvistavat markkinoita ja harmonisoivat säädöksiä, mistä tuottajat ja kuluttajat hyötyvät.[4] Yrityksille muodostuvat entistä laajemmat yhteismarkkinat.
Vastustajat pelottelevat Neuvostoliitolla
Euraasian Unionia vastaan esitetyt kriittiset väitteet ovat erityyppiä, joskus jopa humoristisen värikkäitä: selityksiä on keksitty moninaisia, mutta tarve on yksi: Amerikan Yhdysvaltojen tahto säilyttää yksinapainen maailma vaikuttamalla Euraasian energiastrategioiden toteuttamiseen.
George Soroksen rahoituksen piiriin kuuluvan Indem-tutkimuslaitoksen johtaja Georgi Satarovpitää Venäjän ongelmana ”Neuvostoliiton imperiumin hautaamatonta ruumista ja tuon ruumiin myrkkyjä” [17]. Georgian ulkoministeri Grigol Vashadze (Григол Вашадзе) pelottelee, että Euraasian unioni on ”muuttunut Neuvostoliitto”, joka asettuu romahtaneen poliittisen ja sotilaallisen imperiumin paikalle. Vashadze ei ole toistaiseksi analysoinut julkisesti Georgian samaa hyötyä Euraasian Unionista, vaan hän on painottanut Georgian ulkopolitiikan uskollisuutta Euroopan Unionia ja Yhdysvaltoja kohtaan. Hän kertoo kuitenkin kaipaavansa myös strategista allianssia Ukrainan kanssa.[26]
Yhdysvaltain ulkoministerinä Hillary Clinton [25][27] [39] kuvaili Dubinin konferenssissa 6. joulukuuta 2012, että Euraasiassa taloudelliset yhdentymispyrkimykset olisivat ”siirtymistä alueen uudelleenjärjestämiseksi neuvostoperiaatteen mukaisesti” (“a move to re-Sovietize the region). Clintonin mukaan Amerikan Yhdysvallat ”tietävät” tulliliiton ja talousintegraation kätketyn todellisen tarkoitusperän ja kamppailee sen toteutumista vastaan: “We know what the goal is and we are trying to figure out effective ways to slow down or prevent it".
10. joulukuuta 2012 Sergei Naryshkin vastasi Clintonin väitteisiin ja moitti Yhdysvaltojen sekaantuvan Euraasian yhdentymisprosessiin. Leonyd Slutskui analysoi, että Hillary Clintonin lausunto ilmaisi pyrkimystä säilyttää Yhdysvaltojen hallitsema yksinapainen maailma.[39]
Venäjän puolustusministeriön entinen vanhempi tutkija, nykyään ”Strategisten tutkimusten ja prognoosien keskuksen” pääjohtaja (Центр стратегических оценок и прогнозов, генеральный директор ) Sergey Grinyayev (Сергей Николаевич Гриняев) pitää Hillary Clintonin ja Amerikan Yhdysvaltojen voimakkaita reaktioita Euraasian Unionia vastaan osoituksena siitä, että Yhdysvaltain omat geopoliittiset tavoitteet ovat Euraasiassa ja Etelä-Kaukasuksessa voimakkaat.[46]
Lähi-idän, Keski-Aasian ja Kaukasuksen tutkimusinstituutin tutkija Robert Schonber [28] korjaa liioittelijoita: syytökset uudelleenjärjestelyistä neuvostoperiaatteen rakentamiseksi ovat ”suuresti liioittelevia ja seurausta syvästä väärinkäsityksestä. Moskova on luopunut jo kauan sitten kaikesta imperialistisesta missiosta eikä Venäjän poliittisella eliitillä ole mielenkiintoa pitää kaikkia entisiä neuvosmaita kontrollissa. Venäjä ei voi myöskään loputtomasti subventoida naapurivaltioita edullisilla ainoilla ja polttoaineella, vaan merkittävä vaikutus syntyy vain sellaisessa toiminnassa, joka hyödyttää kaikkia osapuolia ilman pakottamista”.
Schonber [28] pitää ratkaiseva, että myöskään Yhdysvallat ja EU eivät saisi kokea Euraasian unionia uhkaksi, vaan pikemmin tulisi oivaltaa, että unioni auttaa kansainvälistä järjestelmää tehokkuuteen ja ennustettavuuteen.
EU:n ongelmat myös Euraasian unionissa?
Analyyttiseltä vaikuttavaa keskustelua on käyty siitä, miten paljon Euraasian Unionista johtaisi ehkä uusiin byrokraattisiin rakenteisiin.[7]
Robert Mundel kehitti 1960-luvulla optimaalisen valuutta-alueen teoriasta, jolloin Euroopan Unionin maantieteellisiä ja rakenteellisia haasteita syntyi kuvaamaan käsite ”häiriöiden epäsymmetria”: eri maiden tuotantorakenteen tai markkinarakenteen erojen takia häiriöt suhdanteissa välittyvät valtioihin eri tavalla. Epäsymmetrian maihin on kansantaloustieteen analyyseissa luettu euroalueen reunamaat Suomi mukaan lukien, mikäli ristikkäiskauppa eli toimialojen sisäinen kauppa muiden EU-maiden välillä ei syvene.[68]
EU:n ongelmia kuvaileva kansantaloustieteen käsite on otettu kierrätykseen myös Euraasian Unionin haasteiden määrittämisessä: CEPS:n tutkija Hrant Kostanyan [36][39] on esittänyt Euraasian Unionin menestyksen esteeksi ”rakenteen epäsymmetriaa”, kun Venäjän on liian suuri verrattuna yhteistyökumppaneihin. EU-kauppakomission apulaisosastopäällikkö Peter Balas [36] pitää Venäjän tulliliittoa vain osittaisena ja moittii, että Euraasian tulliliitto ei ole WTO:n kanssa yhteensopiva.
Blockmansin, Kostanyanin ja Vorobiovin CEPS-raportissa [47] Euraasian kansantalouksien integraatiota ja tulevaisuuden näkymiä mitattiin välimatkojen etäisyyksien avulla (“the distance between economic centres”). CEPS:n tutkimustehtävään jo lapsikin olisi voinut vastata, että pinta-alaltaan maailman laajimmassa valtiossa on pitkät välimatkat ja nuo välimatkat eivät lyhene, kun Unioni muodostuu useammasta valtiosta.
Integraatiotutkimuksen kannalta kilometrimittarilla on tuskin mitään hyötyä, sillä merkityksellisempää olisi arvioida tilannetta ilman integraatio tai integraation vaikutuksia. Kun EU on jo kokenut ongelmia aluepolitiikassa ja alueellisessa taloudellisessa integraatiossa, niin CEPS-raportin tutkijat ennakko-olettamustaan toistaen näkevät Euraasian Unionin ongelmat vieläkin suuremmiksi.
Tutkimustaan varten kirjoittajat kehittivät laajan käsitteen ”regional integration agreement”, alueellisen integraation sopimus, mikä tarkoitti kahden tai useamman itsenäisen valtion päätöstä poistaa tariffit keskinäisestä kaupasta. Euraasian talouskomission toimintaoikeudet ovat sopimusartikloiden 6, 8 ja 18 (vuodelta 2011) perusteella paljon rajallisemmat kuin Euroopan komissiolla.
CEPS-raportin tutkijat moittivat Euraasian talouskomission toimintavaltaa riittämättömäksi. Toinen näkökulma havaintoon olisi, että Euraasian Unionissa jäsenvaltioiden itsenäisyys ja suvereniteetti turvataan paremmin enemmän kuin EU:ssa tapahtuisi.
Läntiset ajatushautomot juonivat Euraasian integraatiota vastaan
Läntiset tarkkailijat liittävät vakavia uhkia ja huolia uuden taloudellispoliittisen ”hegemonian” syntymiselle, kuten he lausuvat.[28] Andrew Weiss kertoo RAND-ajatushautomossa muodostetuista uhkakuvista Euraasian Unionia vastaan. Hänen mukaansa Putin tahtoo vahvistaa Venäjän vaikutusvaltaa naapurivaltioissa, mutta naapurivaltioiden eliitti ei tahdo lainkaan luovuttaa autonomiaansa ja suvereniteettiaan Moskovalle.[45]
Andrew Weiss palveli Kansallisessa turvallisuusneuvostossa presidentti Bill Clintonin alaisuudessa ja nykyään toimii Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien komentajan, kenraali Henry H. Arnoldin perustamassa, Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien think-tank –ajatushautomossa US Rand Corporationissa (RAND). Vuodesta 1950 RAND:lla on ollut ratkaiseva rooli Yhdysvaltain sotilaallisessa strategiassa.
Washingtonilainen ”ajatushautomo” CSIS ja erityisesti sen uusi varapuheenjohtaja Jeffrey Mankoff ovat luoneet mielikuvaa Euraasian Unionista ”peiteltynä yrityksenä palauttaa Neuvostoliitto. - -- Mitä muuta se ennakoisi, Euraasian Unioni ei selvästikään osoita” (as a veiled attempt to restore the Soviet Union. - - - Whatever else it portends, the Eurasian Union is clearly not that)[27]. Ennen ajatushautomoa CSIS Jeffrey Mankoff työskenteli Amerikan Yhdysvaltojen ulkoministeriön neuvonantajana Euraasian asioissa vuosina 2010–2011.
Mankoff varottaa liioittelusta Neuvostoliitto-huolissa, mutta kehottaa kuitenkin varovaisuuteen: ”Yhdysvaltojen on syytä olla varovainen” (the United States has reason to be wary)[27]. Mankoff tunnustaa Euraasian Unionin luomat mahdollisuudet kaupan, tavaroiden ja ihmisten liikkuvuutta sekä integraation tarpeet nykyaikaisessa maailmassa, mutta kuitenkin varottaa rakenteen epäsymmetriasta.
Vilpittömyyttä sopii epäillä, kun hän tarjoaa paremmaksi vaihtoehdoksi EU:n toimintaa, jossa kaikki kumppanit olisivat muka tasavertaisia. Mankoffin teksti on ajatushautomossa kehitettyä retoriikkaa:”Washingtonin ei pitäisi tuomita Euraasian Unionia suoralta kädeltä ainakaan vielä, sillä olisi tekopyhää vastustaa Euraasiassa alueellista yhdentymistä kun sitä tuetaan samalla muualle”[27].
Mankoffin arvion mukaan Euraasia tekee hyvää Yhdysvalloille siinä, että Tadžikistan vakautuisi huumeiden, islamistisen väkivallan ja korruption ongelmista, mutta Mankoff nimeää peloksi, että Yhdysvaltojen läsnäolo heikkenee Euraasian alueella. Mankoff työskentelee keskuksessa, jonka toiminta on alusta alkaen syntynyt strategiseksi peliksi ja interventioksi Neuvostoliiton ja Venäjän vaikutusvaltaa vastaan.
Vuonna 1962 Washingtonissa perustettu Strategisten ja kansainvälisten tutkimusten keskus (Центр стратегических и международных исследований; ЦСМИ; CSIS) tuottaa ns. think tank (фабрика мысли)–ajatushautomon raportteja. Keskuksen synty ja tarkoitus liittyvät kiinteästi CIA:n toimintaan.[28] CSIS:n nuorten johtajien koulutusohjelmassa («Молодые лидеры» Young Leaders Program) antavat ohjaustansa mm. Zbigniew Brzezinski, Henry Kissinger, William Cohenja muutamat muut.
CIA:n apulaisjohtajaksi vuonna 1962 nimetty Рэй Клaйн (Ray S. Cline) sai tehtäväkseen luoda tämän CSIS:n, koska Yhdysvallat tarvitsivat tuolloin asiantuntijaorganisaatiota. Perustamistehtävään värvättiin eläkkeellä oleva kenraali Arleigh Burke (Арли Бёрк), historioitsijaDavid M. Abshire (Дэвид Эбшайр), Harvadin professori Henry Kissinger, CIA:n tuleva johtaja James R. Schlesinger (Джеймс Шлезингер) ja Donald Rumsfeld (Дональд Рамсфелд ). Vuonna 1966 CSIS kehitteli ajatuksia Kiinan ja Neuvostoliiton eripuran rakentamiseksi.[28] CSIS:n Richard Allen toimi Richard Nixonin ulkopoliittisena konsulttina.
Amerikkalainen, CIA:n tuella vuonna 1984 perustetun, esimerkiksi Tšetšeniassa ja muissa Venäjän Pohjois-Kaukasian tasavalloissa terroristien propagandan edistämisestä moititun[32], The Jamestown Foundation (Джеймстаунский фонд) –järjestöön[31] kuuluu, Keski-Aasian-Kaukasus instituutti (The Central Asia-Caucasus Institut). Instituutin analyytikko Georgiy Voloshinon tehnyt johtopäätöksekseen ajatushautomojensa strategisessa pelirakentelussa, että Euraasian Unioni ilmentää ”Venäjän pyrkimystä alueelliseen hegemoniaan”.[29]
Keski-Aasian vakaassa, taloudellisesti kehittyneessä Kazakstanin valtiossa on valtavat energiavarastot. Kazakstan yhdistää Eurooppaa Aasiaan. Voloshinin mukaan Yhdysvalloissa koetaan huolestuneena, että Kirgisia isännöi vain toistaiseksi Yhdysvaltain armeijan laitosta (Manasin Air Transit Center), mutta vuonna 2014 Naton joukot jättävät Afganistanin, yhteys Kirgisiaan heikkenee. Voloshin loihtii pelottelun Kirgisian ”vapaaehtoisesta alistumisesta” Euraasian tulliliittoon ja Venäjän poliittista valvontaa, mikä aiheuttaisi Kirgisialle ”taloudellista vahinkoa”.[29]
Voloshin tarkastelee myös suhteita Kiinaan Venäjän ”epäluulon” näkökulmasta.[29] Strategisen pelin tarpeisiin Voloshin kertoo, että Kiina on ohittanut Venäjän Kazakstanin suurimpana taloudellisena kumppanina niin kuin monet Venäjän entiset kumppanit Keski-Aasiassa ovat tulleet Kiinan etupiiriin(Uzbekistan, Turkmenistan)[29]
Michiganin ylipiston politiikan tohtoriopiskelija Dumitru Minzari [39] moittii myös Jamestown Foundationin julkaisemassa artikkelissa joulukuussa 2012, että ”Venäjän johtama Euraasian Unioni” syntyminen tuottaisi ”yksilönvapauksista luopumisen ja ”autoritaarisuuden aallon, joka leviäisi idästä länteen, kunnes saavuttaisi EU:n rajat”. Minzarin mukaan Kreml tahtoo päättäväisesti rajoittaa Lännen häirintää ja on valmis sotilaallisesti estämään länsivaltojen mahdollisen vastustuksen: todellisuudessa Moskova yrittää luoda entisen Neuvostoliiton aluetta. [39]
Vaikka Euraasian ihmisillä ja ryhmillä on oikeus poliittisiin mielipiteisiin kommunismista kapitalismiin, niin erityisen julkisesti esitetyt nostalgiset kaipuut Neuvostoliiton geopoliittisiin vahvuuksiin ovat omiaan luomaan uuden aikakauden integraatiosta väärän mielikuvan, joka sopii CIA:n informaatiosodan tarpeisiin Venäjällä pelottelemiseksi, jotta Venäjälle ei jäisi partnereita, sillä USA haluaa voittaa hegemonian myös Euraasiassa.
USA tahtoo säilyttää yksinapaisen maailmanvallan energiavaroja valvomalla
Tiettyjen länsimielisten tahtojen liittämä uhkakuva Euraasian Unionia vastaan on taktiikkaa, jonka perimmäinen syy on
kilpailu energiamahdista. Forbesin [34] analyysi päätyy edellisiä avoimemmin lausuttuun näkemykseen, että Putinin unelma Euraasian Unionista johtaa maailman energian hallintaan. Syntyessään Euraasian Unioni ohjaa jopa 33 % maailman maakaasuvarannoista, kun Venäjän osuus on tällä hetkellä 25 %. Gazprom olisi Euraasian Unionin suurin voittaja.[24]
George Washington yliopistossa politiikan tutkimuksessa, Iranin Kurdistanin nationalismista, tohtoriksi väitellyt James J. Coyle toimii Californiassa Pepperdine yliopiston apulaisprofessorina. Viime vuosien aikana hän on kirjoittanut lyhyesti, mutta paljastavasti energiapolitiikan strategiasta Euraasiassa.[49][50][52][53] Aiemmin hän toimi Amerikan Yhdysvaltojen sotaopistossa Lähi-idän tutkimusjohtajana, Turkin Ankarassa Amerikan Suurlähetystössä poliittissotilaallisena asiantuntijana ja FBI:n terrorismin vastaisissa tehtävissä erityisasiantuntijana New Yorkissa.
Coyle[51] myös viittaa runsaasti Richard L. Morningstariin [54], Amerikan Yhdysvaltojen suurlähettilääseen Azerbaidžanissa, kun Coyle kuvailee Yhdysvaltojen Euraasia-energiapolitiikkaa. Lisäksi Coyle on viitannut Amerikan demokraattien ja republikaanien yhtäläiseen pyrkimykseen vastustaa Venäjää Kaspianmerellä: silloin kovin erilaiset yksilöt Henry Kissinger, Dick Cheney,Zbigniew Brzezinski ja Caspaar Weinberger (1917-2006) ovat löytäneet yhteiset pyrkimykset puolustaaYhdysvaltojen pääsyä energialähteille ja rajoittaa Venäjän toimintaa.
Samanaikaisesti Morningstarin suurlähettiläskauden aikana ovat Azerbaidžaniin tunkeutuneet Amerikan Yhdysvaltojen intressejä varten myös moninaiset järjestöt, kuten The Human Rights House ja erityisesti Amerikan kongressin luoman NED:n rahoitusmekanismi National Democratic Institute (NDI).[56]
Morningstar on toiminut myös Amerikan Yhdysvaltojen presidentin erityisneuvonantajana Kaspianmeren energiapolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä ja Amerikan suurlähettiläänä Euroopan Unionissa. Morningstar toimii myös Stanfordin yliopiston diplomaattiopiskelijoiden kouluttajana ja Harvardin yliopiston apulaisprofessorina. Hän on naimisissa Freedom House-ryhmän hallituksen jäsenen Faith Pierce Morningstarin kanssa.
20. huhtikuuta 2009 suurlähettiläs Morningstar nimettiin Amerikan Yhdysvaltojen erityislähettilääksi Euraasian energiapolitiikan tehtäviin. [55]Tällöin aivan ensimmäiseksi Morningstar voimakkaasti kritisoi Iranin mahdollista osallistumista Nabucco-hankkeeseen.
Morningstar puhui kesäkuun alussa 2011 Yhdysvaltain kongressille [51][54] ja hänen keskeisin viestinsä oli, että Amerikan Yhdysvaltojen pitäisi säilyttää Euraasian energiastrategia keskeisellä paikalla agendassaan, jotta USA haastaa Venäjän mahdollisuudet käyttää energiavoimaansa siinä että Venäjä kasvaisi suurvallaksi maailman politiikassa. Tämän vuoksi Yhdysvaltain pitäisi voittaa asemia Keski-Aasian ja Kaspianmeren energiamarkkinoilla.
Myös Ariel Cohen on korostanut Amerikan Yhdysvaltojen energiastrategiaa Euraasiassa: Yhdysvallat tahtovat rajoittaa Euraasian ja EU:n yhteyksiä Venäjän energiaan.[54] Morningstarkin haluaa, että USA:n intressin Euraasian energiataktiikassa olisi kannustaa Keski-Aasian ja Kaspianmeren maita löytämään uudet reitit markkinoille. Gaspromin ja Venäjän energiavaltaa tahdotaan heikentää kannustamalla energia-alan yksityistämistä.
Baltiaa tulisi ohjata Euroopan energiamarkkinoille, kauemmaksi Venäjästä. USA tahtoo haasta Venäjän pyrkimykset Ukrainan energia-alalla. Euroopan pitäisi estää Gazpromin tunkeutuminen Euroopan vähittäismarkkinoille. James J. Coylen arvion mukaan Morningstarin viesti on ollut, että Yhdysvallat pitää intressinään ”vastustaa Venäjän energiavaltaa Euraasian alueella”.[51] Coyle kuitenkin toteaa, että Morningstarin ei todistajalausunnossaan esittänyt selviä taktisia suunnitelmia sille, miten Yhdysvallat aikovat toteuttaa suunnitelmansa Venäjän vallan rajoittamisesta Euraasiassa.[54]
Juha Molarin loppukommentti:
"Uuden vuoden" hankkeeni: Euraasian integraatiosta valmistuu kirjani ”Euraasian Unioni – oikeassa paikassa oikeaan aikaan”. Kirjan tarkoitusperää varten käyn myös uutena vuotena Pietarissa ja juttelen muutaman kansantaloustieteilijän kanssa. Koko ajan luen, keskustelen ja pohdiskelen asioiden esittämistä.
Kirja tulee julki helmikuun alussa 2013. Kirja on noin 120–150 sivua pitkä teos, jossa on runsaat lähdeviitteet. Kirjallani ei ole kustantajaa, sillä en osaa kirjoittaa sellaista russofobista propagandaa kuin Sofi Oksanen tai Arto Luukkanen. Todennäköisesti julkaisen kirjan ilmaiseksi saatavana e-kirjana kaikin asianmukaisin tunnuksin toki.
Käsittelen Euraasian integraatioon liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia myös mm. Kiinan, Intian, Iranin, Lähi-idän, EU:n ja USA:n talouden ja politikoinnin osalta. En unohda myöskään kunnioittavasti Pohjoismaita ja Baltian aluetta, vaikka globaalien trendin suhteen nämä alueet ja näiden politikointi ovat marginaalissa.
Iranin ja Euraasian integraation välinen analyysi vaatii vielä runsaasti pohdiskelua. Pääasia on tietysti Euraasiassa itsessään. Kaikkinensa ajatuksia saa hautoa vielä runsaasti tämän reilun kuukauden aikana. Lähiaikoina ilmestynee myös eräässä arvovaltaisessa venäläisessä sanomalehdessä kirjoitukseni Euraasian Unionista kirjani otsikon mukaisesti.
[4] Мансуров Таир Аймухаметович, От ЕврАзЭС к Евразийскому союзу. "Российская Федерация сегодня" №23-24, декабрь 2011 г.
[5] Евразийский экономический союз: теория или реальность
«Известия», 19 марта 2009 г.
[11] Борис Шаповалов. Будущее Молдовы в Евразийском союзе. Часть1. Почему Молдова не вступит в Европейский Союз? 8.9.2012.
[30] ВЛАДИМИР ПУТИН. НОВЫЙ ИНТЕГРАЦИОННЫЙ ПРОЕКТ ДЛЯ ЕВРАЗИИ — БУДУЩЕЕ, КОТОРОЕ РОЖДАЕТСЯ СЕГОДНЯ. ИЗВЕСТИЯ 3 ОКТЯБРЯ 2011.HTTP://IZVESTIA.RU/NEWS/502761
[32] «РИА Новости» Семинар "Будущее Ингушетии" в США открыто пропагандировал экстремизм, заявили в МИД России. 7.12.2007. http://ug.ria.ru/society/20071207/81630177.html
[47] Steven Blockmans, Hrant Kostanyan, Ievgen Vorobiov. Towards a Eurasian Economic Union: The challenge of integration and unity. EU Neighbourhood Policy. CEPS Special Reprts, No.75. 14.12.2012.http://www.ceps.be/ceps/dld/7544/pdf
[58] EURASEC SUMMIT. PRESIDENTIAL SPEECH AT THE EURASIAN ECONOMIC COMMUNITY INTERSTATE COUNCIL SUMMIT. 19.12.2012. HTTP://ENG.KREMLIN.RU/NEWS/4776
[66] Homi Kharas. The Emerging Middle Class in Developing Countries. Global Development Outlook.January 2010. OECD Development Centre Working Paper No. 285.
[68] Jukka Pekkarinen & Pekka Sutela 2000. Kansantaloustiede. WSOY: Juva. Sivu 317.
. . . . . . . .
Juha Molari Юха Молaри
GSM +358 40 684 1172; +358 44 275 8284
työtön
Teologian tohtori, BBA
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
