Espoon hiippakunnan tuomiokapituli (uudet salaiset paperit ja julkiset vastineeni)

Juha Molari 2009 – 00204/diaari 531; 2009-00402/diaari 439
kirkkoherra
Pohjan suomalainen seurakunta Tapaninpäivänä 26.12.2009


Espoon hiippakunnan tuomiokapituli

Olen saanut lausunnon antamista varten Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin 21.12.2009 postittaman ja jouluaaton aattona 23.12.2009 saamani kaksi kirjettä (asianumero 2009-00204/diaari 531 ja asianumero 2009-00402/diaari 439),so. tutkinta-asiamiehen kaksi raporttia, joista toinen (asianumero 2009-00402/diaari 439) on tuomiokapitulin uusi omatoiminen ilman ulkopuolisen kantelijan esittämää toivetta tekemä tutkintapyyntö käyttäytymisestäni ja sen sopivuudesta pappisviran haltijalle.

Molempiin lausuntopyyntöihin on laitettu päivämääräksi tammikuun 18 päivä 2010. Annan tässä yhdessä vastauksessa eritellysti lausunnon molempiin pyyntöihin.

Asian julkisuudesta (asianumero 2009-00204/diaari 531 ja asianumero 2009-00402/diaari 439)

Espoon hiippakunnan tuomiokapituli on määrännyt asian asiakirjat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla salassa pidettäviksi.

Tuomiokapitulin määräyksellä ei ole toimivaltaa kirjoittamieni omien vastausteni suhteen, jotka pidätän julkisena ja jotka julkaisen myös internetissä. Myös käsiteltävän asian väitetyt tapahtumat ja kirjoitukset ovat tapahtuneet jo julkisuudessa, joten salassa pitämisellä ei ole mitään yksityiselämääni koskevaa tarvetta.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (21.5.1999/621) edellyttää lähtökohtaisesti 1 §:ssä julkisuusperiaatetta: ”Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä”.

Tuomiokapitulin viittaama kohta ei edellytä salaamista sinänsä: ”6) kanteluasiakirjat ennen asian ratkaisua, jos tiedon antaminen niistä vaikeuttaisi asian selvittämistä tai ilman painavaa syytä olisi omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä asiaan osalliselle”.

Tuomiokapituli ei kuitenkaan perustele, mikä olisi se ”painava syy”, joka aiheuttaisi vahinkoa tai kärsimystä asiaan osalliselle – siis allekirjoittaneelle. Sitä vastoin tuomiokapituli tahtoo julistaa salaisiksi asiankirjat ja sen käsittelyn vastoin tahtoani.

Toinen mahdollinen syy voisi olla, että ”tiedon antaminen - - vaikeuttaisi asian selvittämistä”. Kapituli ei myöskään perustele, miten julkinen valvonta vaikeuttaisi tiedon antamista tai asian selvittämistä etenkin tapauksessa, jossa itse asia on ollut alusta alkaen julkinen.

Täten vastaukseni ovat ja tulevat olemaan julkisia tuomiokapitulin kysymyksiin. Vaadin myös tuomiokapitulin tutkinta-asiamiehen raportteja julkisiksi jo ennen asian käsittelyä tuomiokapitulissa. Myös asiaa koskeva allekirjoittaneen henkilökohtainen kuuleminen tuomiokapitulissa tulee pitää julkisena oikeudenmukaisen käsittelyn turvaamiseksi.

Lainvalmistelija on nimenomaisesti perustellut toistuvasti julkisuusperiaatteen puolesta monissa lain uudistukseen johtaneissa hankkeissa, esim. HE 12/2006: ”Tarkoituksena on turvata erityisesti hallintotuomioistuinten päätösten ja niiden perustelujen julkisuus mahdollisimman laajasti. - - - Sääntelyssä pyrittäisiin turvaamaan erityisesti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen sekä päätösten ja niiden perustelujen julkisuus.”

Lainvalmistelija viittasi tällöin mm. Julkisuuslain lähtökohtaan julkisuusperiaatteeseen: ”Se merkitsee, että viranomaisten asiakirjat ovat pääsäännön mukaan julkisia, ja että jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen julkisesta asiakirjasta. Tämä tiedonsaantioikeus on perustuslain 12 §:ssä turvattu perusoikeus”.

Edelleen hallitus perusteli julkisuuden merkittävyyttä viranomaisiin kohdistuvalla valvonnalla ja luottamuksella: ”Julkisuusperiaatteen on katsottu mahdollistavan sen, että yksilöt ja yhteisöt voivat valvoa julkisen vallan käyttöä, vaikuttaa yleisiä asioita koskeviin ratkaisuihin, muodostaa mielipiteensä sekä valvoa omia etujaan ja oikeuksiaan. Julkisuuden on katsottu myös edistävän osaltaan virkamiesten huolellisuutta ja lain noudattamista. Viranomaistoiminnan julkisuus luo ja ylläpitää kansalaisten luottamusta viranomaistoimintaan. - - - Oikeudenkäynnin julkisuuden katsotaan suojaavan asianosaista viranomaisten mielivaltaista toimintaa vastaan ja olevan osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. - - - Tiedon saamista ei saa rajoittaa enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista.”

Lainkäytön julkisuutta käsittelee myös yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta eli Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus (EIS). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oikeudenkäynnin julkinen luonne suojelee osapuolia salaiselta lainkäytöltä, jota yleisö ei voi valvoa.


 Julkisuus on nimenomaisesti yksi tärkeä tapa, jolla luottamus tuomioistuimiin voidaan säilyttää. Tekemällä oikeudenkäyttö läpinäkyväksi, transparentiksi, yleisö julkisuus edistää EIS 6 artiklan tarkoituksen toteutumista eli oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, jonka takaaminen on yksi jokaisen demokraattisen yhteiskunnan perustavanlaatuinen periaate (Tuomiot asioissa Diennet 26.9.1995, Gautrin 20.5.1998, Guisset 26.9.2000, Malhous 12.7.2001, Riepan 14.11.2001).

Tämä oikeudenkäynnistä sanottu on aiheellinen myös soveltuvin osin tuomiokapitulin viranomaismenettelyissä ja kurinpitokäsittelyssä.

Asian julkisella läpinäkyvyydellä on sitäkin suurempi arvo, koska tutkinta-asiamies Jorma Back ei ole ilmoittanut tekemänsä tutkintaprosessin aikana edes vaatimuksistani huolimatta omia puoluepoliittisia sidonnaisuuksiaan ja tiettävästi sympaattista suhdettaan ProKarelian aktivistien kanssa, vaikka hän tutkii nimenomaisesti ProKarelian aktivistien tekemiä kanteluita. Backin sidonnaisuudet mainittuihin tahoihin tekevät hänet kyseenalaiseksi tutkinta-asiamiehenä.

Backin tulisi kertoa tapaamisistaan, yhteisistä tilaisuuksistaan ja puhelinkeskusteluistaan sekä muusta vuorovaikutuksestaan näiden tahojen kanssa, jotta tutkintaprosessin läpinäkyvyys voitaisiin turvata.

Erityisen raskauttavaksi Backin salatut sidonnaisuudet paljastuvatkin hänen kirjoittamissaan suoranaisissa valheissa, joita tutkinta-asiamiehen ei tulisi suinkaan kirjoittaa vakavassa viranomaismenettelyssä, jossa hän valmistelee asiani siirtämistä jopa kurinpitoasiamiehelle.

Tuomiokapitulin pitäisi ehdottomasti reagoida asiaan oikeudenmukaisen käsittelyn turvaamiseksi. Back esitti jo asiassa 2009-00205 useaan kertaan mm. seurakuntaneuvoston lausuntona ja omana johtopäätöksenään, että saarnaisin ”enemmän Venäjästä kuin Jumalasta”. Tosiasiassa seurakuntaneuvosto ei ole koskaan ilmaissut tällaista lausahdusta, jonka avulla Back mustaa saarnaviranhoitoa hyvin vakavalla tavalla useaan kertaan.

 Edelleen Back toistuvasti kirjoitti, että vapaa-aikani kirjoittamishankkeissa ilmenevät näkemykseni poikkeasivat Suomen ulkopolitiikasta ja olisin kritiikittömän myönteinen Venäjän suhteen, mutta juuri tuollaiset arviointiperusteet ovat Suomen lain vastaisia arviointiperusteita.

Vastaavia esimerkkejä löytyy jokaisesta Backin kirjoittamasta kappaleesta pienin eri nyanssein. Nämä arviointiperiaatteet eivät tule hyväksyttäviksi ikään kuin kirkollisen autonomian perusteella kirkkolain avulla, jossa säädetään valvonta pappisviran mukaiselle käytökselle, sillä kyseisen kirkkolain kohdan tulkinnan laajentaminen ei tulisi tapahtua yhdenvertaisuusperiaatetta loukaten ja diskriminaatiota edistäen perustuslain vastaisesti.

Odotan myös, että Eduskunnan oikeusasiamies reagoi tutkinnan julkisuuden puolesta poliittista diskriminaatiota vastaan, sillä Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin menettelyä minun suhteeni ei kuitenkaan tutki mikään toinen viranomainen. Eduskunnan oikeusasiamiehen saama tieto, että asiaani valvoisi myös toinen viranomainen, on perätön. Asian julkiselle käsittelylle ja asiankirjojen julkisuudelle on merkittävät oikeusjärjestelmän oikeudenmukaiseen luonteeseen, eurooppalaiseen demokratiaan ja luotettavuuteen pohjautuvat perusteet tapauksessani, jossa tuomiokapituli ottaa kantaa poliittisisluoteisesti yhteiskunnallisen keskustelun rajoihin ja sallittavuuteen.

Raportissa (09-00204/531) esitetyt väitteet

ProKarelian aktivisti, asianajaja Kari Silvennoinen jätti huhtikuussa Tampereen poliisille tutkintapyynnön minua ja Johan Bäckmania vastaan kunnianloukkauksesta sekä viisi minuuttia myöhemmin tuomiokapitulille kantelun minua vastaan.

 Tuomiokapitulille hän esitti kaksi raskauttavaa syytöstä:
(1) olisin Tampereella pappispuvussa huutanut häntä vastaan herjauksen, jota hän ei kuitenkaan kuullut;
(2) halveksisin Stalinin hirmutekojen uhreja.

Kohdasta 1. Tampereen poliisi seurasi mainittua tapahtumaa huhtikuussa 2009. Useat todistajat ovat myös kirjoittaneet tuomiokapitulille, että olen ollut tosiasiassa siviilivaatteissa ja olen esiintynyt asiantuntijaseminaarissa, mutta en mielenosoituksessa enkä ole huutanut herjauksia.

Myös televisioaineistoa on vähälukuisesta mutta merkittävästä mielenosoituksesta. Olen toimittanut tämän kuva-aineiston ja linkkeineen vastineessani tuomiokapitulille.

Aineistosta käy ilmi, että en ole ollut pappispuvussa, vaikka Kari Silvennoinen kirjoittaa päinvastoin erheellisesti.

Tampereen poliisi ilmoitti Pirkanmaan syyttäjävirastolle oman ehdotuksensa, että Silvennoisen tutkintapyyntöä ei tutkittaisi.

Pirkanmaan syyttäjävirasto antoi 20.11.2009 päätöksen E 09/6081, ettei syyttäjä halua aloittaa tutkimusta asian johdosta.

Yleisen juridisen virkaan liittyvän käsitteistön avulla syyttäjä ei ota kantaa syyllisyyteen tai syyttömyyteen, vaan ilmoittaa, ettei edes tutkimusta aloiteta.

Länsimaisen ja suomalaisen oikeusjärjestelmän keskeinen periaate on syyttömyys. Tutkinta-asiamies tahtoisi vääntää oikeustieteellisestä koulutuksestaan huolimatta tapaukseni tarkastelun Espoon hiippakunnan tuomiokapitulissa ja mahdollisesti kurinpitoasiamiestä varten syyllisyysolettamukseksi.

Tuomiokapitulille lähetetyistä useista todistajakirjeistä kukaan ei väitä minun lausuneen mitään sopimatonta Silvennoista vastaan. Myöskään itse Silvennoinen ei esitä mitään sanaa tai lausetta, koska hän sanookin, ettei kuullut mitään.

Sitä vastoin tuomiokapitulin tutkinnassa mielikuvituksen perusteella lähdetään liikkeelle ilman pienintäkään näyttöä syyllisyysolettamuksesta ja fantasioidaan sanaharkka. Tuomiokapitulin pitäisi ymmärtää vastuullinen tosielämän asioiden selvittäminen – reaalimaailman tapahtumista näytön kerääminen – ja oikeudellinen arvio tapahtuneesta, jotta tutkinta-asiamies Backin menettely ei muodostuisi oikeudenkäytön laittomaksi toimintatavaksi Espoon tuomiokapitulissa.

Backin menettelyä voisi jopa luonnehtia kunniaani loukkaavaksi.

Kari Silvennoisen kanssa olen voinut menestyksellisesti suomalaisen oikeusjärjestelmän mukaisesti jo kolme kertaa sovitella välejämme hyvässä järjestyksessä. Minulla ei ole mitään pitkittynyttä vihaa tai koston halua kyseistä asianajajaa vastaan, vaikka poliittiset näkemykset suomalaisten oikeuksista Karjalan ja alueen kiinteistöjen omistukseen ovat meillä hyvin vastakkaiset.

Silvennoisen kantelun toinen väite Stalinin hirmutekojen uhrien halveksunnasta on ollut alusta alkaen pelkkä väite eikä sitä ole mitenkään näytetty toteen.

Raportissa (09-00204/531) esitetyt rangaistusvaatimukset

Tutkinta-asiamies Jorma Backin mukaan kirkon yleinen etu vaatisi edellä mainituissa seikoissa asian siirtämistä kurinpitoasiamiehelle, mikä kirkkolain mukaan tarkoittaa siis seuraavaa: ”Jos seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltijalle vaaditaan 3 §:n 3 momentissa mainitussa viranomaisessa muuta kurinpitorangaistusta kuin kirjallista varoitusta, viranomaisen on kutsuttava asiaan kurinpitoasiamieheksi tuomiokapituliin määrätty kurinpitoasiamies.”

Kurinpitoasiamiehen asettamisella edellytetään Kirkkolain 23 luvun 8 §:n mukaan, että Silvennoisen tekemän kantelun perusteella minut joko erotetaan virantoimituksesta vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi; tai päätetään minun osalta viraltapano.

Edelleen tutkinta-asiamies katsoo, että Veikko Saksin tekemän kantelun tulisi saattaa kurinpitoasiamiehen tutkittavaksi em. rangaistusasteikon tähden.

Veikko Saksi ei voinut näet hyväksyä, että hänen johtamaansa ProKarelia yhteisöä pappi arvostelisi. Pidin kuitenkin kristillisen ja yleisen kansalaismoraalin mukaisena, että venäläisvastaista syrjintää en hyväksy markkinoitavan ProKarelian järjestämien The Soviet Story –festivaalien tavoin.

Tutkinta-asiamies Backin mukaan näiden näkemysteni esittäminen antaisi aihetta kurinpitomiehen harkinnan mukaisesti virantoimituksesta erottamiseen tai viraltapanoon!

On hyvin selvää, että Eduskunnan oikeusasiamiehen ja julkisen yleisön tulisi puuttua ankarasti tällaiseen rikolliseen, valheiden varaan rakentuvaan poliittiseen diskiminaatioon ja uhkailuun, jota Espoon hiippakunnan tuomiokapituli sallii tutkinta-asiamiehensa harjoittaa kirkkoherraviranhaltijaa vastaan tämän väitetyn Venäjä-myönteisyyden tähden.

Jorma Back siis suosittelee rangaistusasteikosta kovinta mahdollista toimenpidettä pastorille, joka ei ole koskaan laiminlyönyt mitään virkatehtäväänsä, joka saapuu vapaa- ja lomapäivinäkin kirkollisiin toimituksiin, joka ei ole uskossa osoittautunut mitenkään harhaoppiseksi, joka on raitis ja toimelias teologian tohtori, mutta esittää toki poliittisyhteiskunnallista kritiikkiä ProKareliaa vastaan, järjestön Venäjä-vihamielisyyttä vastaan. Tämän kaiken aineistonsa kirkkoherran viran menestystä varten Back on rakentanut ilman mitään näyttöä pelkän spekulaationsa avulla.

Vakavan henkilökohtaisen sosiaalisen ja taloudellisen tragedian tähden, jonka tutkinta-asiamies Back tahtoisi saattaa poliittisesti ”sopimattomalle” kirkkoherralle, on myös hyvin välttämätöntä, että koko tuomiokapitulin prosessin tulisi noudattaa oikeudenmukaisuutta ja läpinäkyvyyttä paremmin kuin tällä hetkellä tapahtuu.

Raportissa (2009-00402/439) esitetyt väitteet

YLE TV 2:n Silminäkijä-ohjelmassa esitettiin rohkeita väitteitä Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n sekaantuneen Suomessa toimivan Moskovan patriarkan alaisen seurakunnan toimintaan ja Anton Salonen tapaukseen.

Lisäksi toimittajat esittivät, että kyseisen seurakunnan taloudenhoito ei ole asianmukaista. Seurakunnan venäläisille naisille opetettaisiin, että näiden tulisi kuohita suomalaiset miehensä. Ohjelma asetti outoon valoon ortodoksiäidit, jotka tahtoivat lastensa kanssa käydä tutustumassa ortodoksisen uskon mukaisiin nähtävyyksiin.

Kirjoitin blogissani, että näiden nimeltä mainittujen toimittajien tulisi itse pohtia, olisiko heidän pikemmin paras kuohita itsensä, jotta eivät toimisi tuolla villillä tavalla ortodoksista seurakuntaa vastaan.

Lisäksi sanoin, että ortodoksinaisten pitämän seurakunnan taloudenhoito ja antama tuki ei ole sittenkään niin poikkeavaa, vaikka ohjelma halusi luoda hämärän mielikuvan seurakuntaa vastaan.

 En pitänyt myöskään outona, jos äidit ja lapset tutustuvat ortodoksiin kirkkoihin, luostareihin ja muihin nähtävyyksiin.

Tutkintaja-asiamies nostaa esille raskauttavaksi tekijäksi ja pappisvirasta erottamisen perusteeksi sen, että olen kutsunut hänelle antamassa vastineessaan ja myös julkisesti Rimma, Anton ja Paavo Salosen tapausta ikäväksi perhetradegiaksi ja "suomalaisperäiseksi diplomaattiseksi sotkuksi". Tätä ilmausta suomalaisperäinen diplomaattinen sotku ei olisi luvallista käyttää.

Ihmettelenkin, mikä kohta pappisvalassa, Pyhässä Raamatussa tai kirkon Tunnustuskirjoissa vaatii luterilaiselta papilta suomalaisnationalistisen kansalaisuskonnon rakentamista tutkinta-asiamiehen kuvaamalla tavalla, jotta menettelyni voitaisiin nimetä pappisviran menetyksen veroiseksi paheeksi?

Tutkinta-asiamies Jorma Backin mukaan mainittu näkemykseni ja reagointi on kirkkolain 24 luvun 9 §:n vastaista sopimatonta käytöstä, minkä tähden minut tulisi erottaa virantoimituksesta tai päätettävä viraltapanosta kurinpitoasiamiehen käsittelyssä.

Pidän törkeänä vahingoittamisyrityksenä epärehellisiä tulkintoja, joiden mukaan olisin ikinä ilmaissut mitään yllytystä törkeään pahoinpitelyrikokseen mainittuja YLE-toimittajia vastaan!

Olen joka kerta kysymysmerkin kanssa kysynyt ironisesti, että olisiko näiden toimittajien annettava nyt itse kuohita itsensä, jotta heistä tulisi enemmän ”kesytettyjä miehiä” ja hyökkäisivät pehmeämmin kirkkoa vastaan.

Ajanmukaiseen kirkkoa ja yhteiskuntaa koskevaan keskusteluun osallistuminen ei voi olla virantoimituksesta erottamisen tai viraltapanon peruste, etenkin kun olen ollut hyvässä sovussa mainittuun Moskovan patriarkan alaiseen ortodoksiseen seurakuntaan ja saanut myös kiitokset heiltä mainitun kirjoitukseni tähden. Lisättäköön, että vaimoni ja kaksi poikaani ovat kastettu Moskovan patriarkan alaisessa ortodoksisessa kirkossa Pietarissa.

Kunnioittaen,
Juha Molari
26.12.2009