Keiden hyväksi Moskovan homoparaatia yritettiin jälleen kerran?

Lauantaina 28. toukokuuta 2011 Moskovan keskustassa yritettiin jälleen Gay Pride –marssia.

Suomalaiset gay-aktivistit ovat olleet tuttuja vieraita Moskovassa – ja sen jälkeen suomalaisessa mediassa, jossa he ovat kertoneet Venäjän kauheasta ihmisoikeusongelmasta.

Propagandasodassa Moskovan ortodoksinen kirkko leimataan epäilemättä vanhoilliseksi, jopa ortodoksit liitetään väkivaltaisuuksiin gay-ihmisiä vastaan.

Moskovalainen poliittinen johto leimataan syrjiväksi vallankäytössä. Mitä nämä gay-paraatin ihmiset oikeasti ovat muuttamassa?

Moskovan pormestarin virasto oli kieltänyt homojen paraatin. Kansainvälinen yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (4.11.195) sallii rajoittaa kokoontumisvapautta yleisen järjestyksen perusteella, kun terveyden, moraalin, oikeuksien tai vapauksien katsotaan olevan uhattuna.

Suomessa on hyvin vaikea enää ymmärtää, että moraalin perusteella sopii kieltää julkiset homoparaatit. Suomessahan evankelisluterilaisen kirkon piispat ovat valmiit kutsumaan homoparit kirkon alttarille, katsoa lempeydellä parin hääsuudelmaa ja julistaa Jumalan siunaukset näille rakastavaisille.

Homoaktivisteille kirkon hidas muutosprosessi ei sekään riitä. On vaikea uskoa, että homoaktivisteilla on merkittävää innostusta osallistua kirkon jumalanpalveluselämään, vaan pikemmin kyse on instituutiota ja kristinuskon perusteita (Pyhä Raamattu) vastaan tehtävästä hyökkäyksestä erikoisesta maailmankatsomuksestaan käsin.

Venäjällä on valtaväestö ja erityisesti kristillisen tai islamilaisen moraalikäsityksen tuntevat ihmiset kysyneet hyvin aiheellisesti, oliko Moskovan paraatissa kyse pikemmin hyökkäyksestä Venäjän instituutioita, eettistä perustaa ja kansainvälistä mainetta vastaan kuin tarpeista ja oikeuksista homojen ihmisoikeuksien puolesta.

Homoparaatin tavoite määritellä Venäjän mainetta kansainvälisesti

Brittiläisen ihmisoikeusjärjestön edustaja Peter Tatchell kauhisteli Moskovassa, että homoparaati kiellettiin jälleen kerran.

Homoparaatin kanssa samanaikaisesti oli ortodoksisia symboleita kantava vastamielenosoitus.

Myös homot tarvitsivat suojelua kiristyneessä tilanteessa. Ja he saivat suojelua Moskovan poliisilta.

Moskovan poliisi pidätti noin 30-40 henkilöä – sekä seksuaalivähemmistöjen aktivisteja että heidän vastustajiaan. Pidätetyistä 18 oli homoaktivistia ja 14 anti-homoaktivistia.

Homoparaatin kansainvälinen luonne oli jälleen kiinnostava. Nämä ulkomaiset edustajat tekevät tiettäväksi näkemyksensä, että Venäjällä ”törkeästi loukataan homojen oikeuksia”. Tämä oli itse paraatin tarkoitusperä, jota varten nämä tietyt ryhmäkunnat tekevät matkansa Moskovaan.

Todellisuudessa Venäjä on varsin vapaamielinen siinä mitä ihmiset tekevät kotonaan. Katujen näkymät ovat myös huomattavan vapaamieliset.

 Tietyt kansainväliset tahot eivät sallisi, että Venäjällä on myös seksuaalimoraali, jossa avioliitto rakentuu miehen ja naisen välille.

Mielenosoittajien tavoite näytti jälleen kerran määritellä Venäjän kansainvälistä mainetta. Paikalla laitonta marssia johtanut ranskalainen Louis-George Tin paljasti tarkoitusperänsä, kun hän lausui: "Pyydämme Euroopan neuvostoa peruuttaa Venäjän äänioikeus, koska Venäjä ei kunnioita lesbojen ja homjen ihmisoikeuksia." Myös Tin oli pidätettynä.

 Lokakuussa 2010 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käsitteli Venäjän kieltoja järjestää gay-paraateja.

Human Rights First otti homot räjähtäväksi uutiseksi informaatiosodassaan

Newyorkilaisesta Human Rights First –organisaatiosta syrjinnän vastaisen ohjelman johtaja Paul Legendre tuomitsi voimakkaasti Venäjän, jossa hänen mukaansa seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeudet eivät saa toteutua.

Muistellaan hiukan, mikä mies tämä Legendre on ja mistä järjestelmästä hän saa rahansa. Hän kirjoitti 14. huhtikuuta 2010 tyypilliseen tapaansa vihamielisesti Venäjää vastaan ja antoi ymmärtää Venäjän suosivan uusnatsien viharikoksia.

 19.6.2009 Paul Legendre kirjoitti Human Rights Firstin raportin Medvedevin Venäjän ongelmista US. Helsinki komissiolle (Commission on Security and Cooperation in Europe (CSCE). Raportissa hän syytti Venäjää viharikosten kasvusta ja uskonnonvapausongelmista vahvistuvassa muukalaisvihamielisessä kontekstissa. Hänen toimenpide-ehdotuksensa oli, että kansainvälistä yhteistyötä tulisi vahvistaa Venäjän ihmisoikeuksien ja perusvapauksien turvaamiseksi. Nimenomaisesti tämä toimenpide-ehdotus on itse varsinainen iso asia, jota varten moninaisia raportteja ja lehdistötilaisuuksia tarvitaan tempausten tuoman julkisuuden jälkeen.

Human Rights First on tunnettu Venäjä-vihamielisyydestään. George Soros ja hänen instrumenttinsa Open Society Institute sekä maailman suurin aseteollisuuden konserni Lockheed Martin rahoittaa perustamaansa järjestöä Human Rights First.

Tämän järjestön edustaja oli myös 5. kesäkuuta 2007 tapaamassa Doku Umarovin varatiedotusministeriä, Kavkaz Centerin edustajia ja ääriryhmänä kielletyn Venäjä-Tshetshenia -seuran («Общество российско-чеченской дружбы», Venäjä-Tšetšenia ystävyysseura) edustajaa, kun nämä tapasivat Martti Ahtisaarta Etelärannassa.

Human Rights First on kiinteästi kietoutunut informaatiosotaan. Michael Posner toimi Human Rights Firstin presidenttinä ennen siirtymistään Yhdysvaltojen ulkoministeriön ihmisoikeusvaliokunnan johtoon. Tämä organisaatio osallistuu keskeisellä tavalla jopa separatismin tukemiseen.

Sopiikin kysyä, missä määrin mieli oli vilpillinen, ketunhäntä oli kainalossa ja sormet selän takana ristissä, kun Human Rights First on osoittanut suoranaista moni-ilmeistä tukea bandiiteille, kun nämä taistelevat Venäjää vastaan? Ovatko homot myös eräs räjähtävä uutinen tuossa informaatiosodassa?

Human Rights First on kiinteästi mukana amerikkalaisessa informaatiosodassa arabimaiden levottomuuksien tarpeita varten.


Homoaktivistit eivät ole normaalihomoja

Olen saanut seurata vuosikymmeniä homoaktivistien tiettyjen kampanjoiden epäuskottavuutta.

Kysehän ei ole suinkaan siitä, että nämä homoaktivistit edustavat koko seksuaalivähemmistöä: luultavasti useat tahtovat elää omaa rauhallista, ei-julkista elämäänsä. Sitä vastoin poliittiset aktivistit käyttävät seksuaalista suuntautumistaan informaatiosodan välineenä.

Törmäsin erikoiseen henkilöön, kun Tarja Koivumäki lähetti kantelun Espoon hiippakunnan piispalle Mikko Heikalle 2. syyskuuta 2010 (Diaari 437/asianumero 2010-00258; saapunut 2.9.2010).

”Seurakuntalaisena” esiintynyt Tarja Koivumäki oli todellisuudessa pääkaupunkiseudun ateistien puheenjohtaja – Helsingin vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja, joka oli vain muutama viikko ennen kantelua kerännyt Helsingin keskustassa ihmisiltä pois Raamatut ja Koraanit tuhottavaksi. Tämä ilmentää ilmeisen hyvin myös yleisemmin homoparaatien aatteellista loukkaavuutta ja sopimattomuutta.

 Tuhottavien Raamattujen ja Koraanien tilalle Koivumäki lahjoitti pornolehdet.

Tarja Koivumäen tarina ei suinkaan ala ja lopu noista pikkuepisodeista, vaan homoaktivismille sopivaan tapaan hän oli osallistunut toukokuussa 2009 vihajärjestön Suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin (Finrosforumin) tilaisuuteen puheenjohtaja Heidi Hautalan kanssa: nämä olivat moittineet Venäjän ihmisoikeustilannetta, koska Koivumäki oli ollut pidätettynä Moskovassa.

Koivumäki oli osallistunut Pushkinin aukiolla laittomaan mielenosoitukseen "seksuaalivähemmistöjen puolesta". Myös tuolla kertaa laiton mielenosoitus seksuaalisten vähemmistön ”puolesta” oli työväline vihamieliselle informaatiosodalle Venäjää vastaan, jota Finrosforum harjoittaa Suomessa päätoimisesti.

Kuva: Tarja Koivumäki johti ateistien kampanjaa Raamattuja ja Koraaneja vastaan

Koivumäki oli osallistunut Pushkinin aukiolla laittomaan mielenosoitukseen "seksuaalivähemmistöjen puolesta".
Kuva: Atuubi ja Finrosforum 2009

Moskovan laittomalle marssille osallistunut ja siitä jälkikäteen julkisuutta tehnyt Koivumäki on tyypillisesti sellainen henkilö, joka on toiminut aktiivisesti hyviä Venäjä-suhteita vastaan.

 Kesällä 2010 Tarja Koivumäki hyökkäsi Facebook-vetoomuksessa voimakkaasti Venäjän presidenttiä ja hallitusta vastaan seksuaalisten vähemmistön perusteella. Täten ei ole lainkaan uskottava, että Tarja Koivumäki olisi rakentamassa hyviä suhteita Suomen ja Venäjän välille.

Kuva: Koivumäki hyökkää kesällä 2010 Venäjän presidenttiä vastaan


Mitä opimme tästä?

Älä usko kaikkea intohimoa ja tuskaa, vaikka itse homo tai lesbo sen kertoisi!



- - - - - - -

Global Peace Index on anglosaksisen politiikan työväline

Global Peace Index (GPI) on maailman johtava mittari, jossa arvioidaan turvallisuutta. GPI-ideologia tahtoo viestiä poliittisille päättäjille, että turvallisuushaasteet edellyttävät maailmanlaajuisia ratkaisuja. Sivusto itse lausuu, että ”rauha on ehdoton edellytys, sillä ilman rauhaa emme kykene rakentaa tasokasta yhteistyötä, käyttää sosiaalista pääomaa ongelmien ratkaisemiseen”. Tulos auttaa Natoa kohdentaa voimavaransa oikeisiin objekteihin rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi, kuten nyt tapahtuu Libyassa kansainvälisessä rauhanhankkeessa. Tulos auttaa myös oikeuslaitoksia ja asiantuntijoita arviointihin turvallisista ja turvattomista lähtömaista. Vuoden 2011 tulosten mukaan Islanti on maailman rauhallisin maa. Seuraavilla sijoilla ovat Uusi-Seelanti, Japani, Tanska ja Tšekki. Venäjän sijoitus oli vasta 147. kaikkiaan 153 valtion joukossa.

Ainoastaan Somali, Iraq, Sudan, Afganistan, Pohjois-Korea ja Kongo olivat Venäjän Federaatiota vaarallisemmat maat. Naton rauhanpommitusten kohdemaa Libya oli jonkin verran turvallisempi maa elää kuin Venäjä, Libyan sijoitus oli 143. Voimme odottaa, että Libyan turvallisuus ja rauha lisääntyvät huomattavasti, jos Libyasta tulee iso hautausmaa Pohjois-Afrikkaan, mutta pommitusten lopputulosta ei puolueettomassa tutkimuksessa vielä luonnollisesti ennakoitu.

GPI-tulosten mukaan Venäjällä ihmisoikeuksien kunnioitus oli globaalisti katsottuna mitä heikoin, poliittinen järjestelmä oli erityisen epävakaa, rikollisuuden taso yhteiskunnassa oli liki kaikkein pahin koko maailmassa.

 Venäjällä oli suuret sotilaalliset voimavarat ja ihmisillä oli vaarallisen helppoa löytää henkilökohtaisia aseita käyttöönsä. Henkilökohtaisten aseiden saatavuus ei ole Yhdysvalloissa sellainen ongelma kuin Venäjällä, koska amerikkalaiset käyttävät asettansa turvallisuutensa hyväksi. Suomessakin kiväärimiesyhdistykset ja muut eivät ole indeksiä tiputtava tekijä, koska Suomessa aseita kerätään harrastusta ja idästä tulevaa uhkaa vastaan turvallisuuden nimissä. Venäjällä aseiden saaminen olisi villiä ja vaarallista. Toisaalla Venäjän sotilasmenojen osuus bruttokansantuotteesta oli hyvin minimaalinen globaalissa vertailussa. Tuloksessa ei kiinnitetä huomiota vuoden aikana tapahtuneisiin sotilaallisiin operaatioihin valtiollisten rajojen ulkopuolella, sillä esimerkiksi Yhdysvallat ja muutkin Nato-maat on innolla rakentamassa turvallisuutta rauhanpommituksissa Libyassa ja Afganistanissa jne. jne.

Tulosten mukaan Venäjän lehdistön vapaus (tunnusluku 49,9/100 – mitä isompi numero, sitä pahempi ilmaisuvapauden tila maassa) olisi erityisen heikko globaalissa vertailussa. Monta pahempaa valtiota ei löydy koko maapallolla. Tuloksen jälkeen minuakin alkaa ihan jännittää, kun menen seuraavan kerran Venäjälle. Olen matkustanut sinisilmäisessä turvallisuuden tunnossa, mutta vain luonnollisesti tarkkaavaisesti niin kuin kaikissa suurkaupungeissa tai vieraissa paikoissa. En ole koskaan havainnut, että vapauteni puhua, kirjoittaa ja valokuvata olisi ihan niin paha kuin GPI-tutkimus paljastaa.

Viime kerralla Voitonpäivänä kävin jopa kysymässä OMON-autosta, että saanko kuvata sen - ja sain! Hirvittävää, miten GPI avaa silmiä todellisuudelle, jota en ole koskaan ennen kokenut matkoillani ja ihmissuhteissani. GPI on havainnut, että venäjällä on erityisen vakava pelko osoittaa poliittista kritiikkiä.

GPI-tutkimuksen mukaan Kanava 1 on pelkkä tuntematon underground-kanava, josta kukaan ei tiedä mitään, sillä Kanava 1 pistää rohkeasti tässä Medvedevin ja Putinin tanssiesitykseen televisiokanavan animaatiossa. Niin huono se on tuo Venäjän median vapaus.


Suomessa olisi sitä vastoin GPI-tutkimuksen mukaan absoluuttinen lehdistön vapaus, aivan maksimipisteet (0/100).

Suomessa ei ole yhtään mitään sananvapaus- ja ilmaisuvapausongelmaa: Erkko on täysin vapaa eikä kukaan uhkaa hänen suvereenisuuttansa.

 Ei ole ongelmaa myöskään siitä, mitä on kerrottu (tai jätetty kertomatta) Ulkoministeriön toimista venäläisiä lapsia vastaan. GPI on todistanut suomalaisen täydellisen yhteiskunnan, mitä tulee mediaan. Suomalaisessa ihanneyhteiskunnassa ei ole myöskään mitään terrorismiin liittyvää ongelmaa.

Niin kaksi vastakkaista maata ovat rinnatusten: Suomessa ei ole ongelmaa, vaan ystävälliset suhteet Kaukasian emiirikunnan ulkomaiseen edustustoon ja viestintä- ja rahoituskeskukseen; Venäjällä on ongelma, koska Venäjällä ei ole ystävällisiä suhteita Kaukasian emiirikunnan ja Al-Qaidan moninaisiin toimijoihin.

Venäjällä median vapaus oli samaa ongelmallista tasoa kuin Pakistanissa, Syyriassa ja Naton vapauttamisprosessissa olevassa Afganistanissa.

Ihmeteltävää, että en ole koskaan kohdannut Venäjällä median vapautta rajoittavia ongelmallisia toimia, mutta Suomessa olen törmännyt useinkin sensuuriin poliittisesti ”arveluttavissa” asioissa. Venäjällä ei ole kukaan tullut määrittämään tai ohjaamaan, mitä minun sopii sanoa tai kirjoittaa, mutta Suomessa niin tapahtuu jatkuvasti.

Ilmeisesti ”vapauden” ohjaaminen on Venäjällä puutteellista, ja siksi GPI-tulos on niin heikko?

Sitäkin mietin, kuinka montaa televisiokanavaa GPI-tutkijat ovat katsoneet Venäjällä, sillä aamuisin Venäjällä voi saada jopa pahoinvointia televisio-ohjelmista, joissa äärettömän kriittisesti arvioidaan yhteiskunnallisia oloja.

Suomessa mediamme ei tunne mitään ongelmia: täällä katsotaan kanavalla 1, kanavalla 2 ja kanavalla 3 ruoan valmistusohjeita (kaikissa on kyse eri ruokalistasta, joten kyse on täydet pisteet voittavasta ilmaisuvapaudesta ja moni-ilmeisyydestä) ja Nelosella näytetään kuorokilpailua, jossa monta eri ryhmää laulaa kilpaa. Täten Suomessa on täydellinen ilmaisuvapaus mediassa.


KUVA: Suomen GPI-tulos


Viro (2/100) kykenee täydellisessä lehdistövapaudessaan ja mielipidevapaudessaan melkein yhtä loistavaan tulokseen kuin Suomi, koska Kapo, CIA ja Nato ovat valvoneet menestyksellisesti Virossa median oikeaa vapautta.

Kiinassa oli median vapaus hiukan heikompi kuin Venäjällä. Median vapauden arviointi tapahtui ”Toimittajat ilman rajoja” tulosten perusteella. GPI-tulosten mukaan Virossa ei ole myöskään demokraattisiin oikeuksiin ja ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia: maa on näissä suhteissa täydelliseksi vapautettu maa.

KUVA: Viron GPI-tulos


Maailman rauhaindeksin kehittäjä Stephen (Steve) Killelea (Стив Киллелеа; sukunimi ei siis ole "killer", "tappaja") on australialainen hyväntekijä, ihmisoikeusaktivisti ja IT-yrittäjä, jonka kehittämää indeksiä ovat kehuneet mm. Dalai Lama, Desmond Tutu ja Jimmy Carter – hiukan samalla tavalla kuin Suomessa toimivan noin 2000 euroa vuodessa ansaitsevan menestyvän IT-yrittäjän Mikael Storsjön ihmisoikeusaktivismia ovat kehuneet mm. Heidi Hautala, Movladi Udugov ja Doku Umarov.

Killelea vaati jo vuonna 2008 kansainvälistä vastuuta vakaamman Tšetšenian puolesta, kun hän arvioi silloisia tuloksia. Tuolloin Ruslan Pukhov katsoi GPI-tulosten heijastavan anglosaksisia aitoja näkemyksiä. Alexander Khramchikhin kommentoi tuolloin, ettei tuloksella ole mitään tekemistä tieteen kanssa, vaan se on ideologinen työväline.

Vuonna 2010 julkaistun tuloksen jälkeen Venäjää luonnehdittiin sanoilla ”verinen, väkivaltainen, kauhistuttava”. Tänään 25. toukokuuta 2011 Garry Kasparov teki johtopäätöksensä Stephen Killelean GPI-tutkimusten perusteella ja vaati, että Putinin täytyy siis lähteä pois. Kasparovilta oli jäänyt havaitsematta shakkikiemuroidensa ja mielenosoitustensa sekoittamana, että Dmitri Medvedev on Venäjän Federaation presidentti.

Killelean kuuluu International Crisis Groupin (ICG) toimintaa johtavaan neuvostoon. ICG:n toimintaa tukee Carnegie Corporation, George Soroksen Open Society Institute, Rockefeller Brothers Fund, Suomen ulkoministeriö ja eräitä muita erikoisia tahoja. ICG:n perustaja Morton Abramowits toimi George W. Bushin nimittämänä Yhdysvaltojen Turkin suurlähettiläänä, sittemmin Carnegie Endowment for International Peace –organisaation presidenttinä sekä Kaukasian separatistista kehitystä rahoittavan National Endowment for Democracy johtajana. Mainittu NED rahoittaa Oksana Chelyshevan (Оксана Челышева) johtamaa Venäjä-Tšetšenia ystävyysseuraa. Mikael Storsjö siirsi Doku Umarovin ja muiden bandiittien veljeskunnan hyväksi toimivan ystävyysseuran Suomeen, koska Nižni Novgorodin käräjäoikeus oli tuominnut ОРЧД - Venäjä-Tšetšenia ystävyysseuran syyttäjän vaatimuksen mukaan lakkautettavaksi ääriliikkeenä.

Abramowits tunnetaan Stinger-ohjusten välittämisestä Osama bin Ladenille salaisissa operaatioissa.

Killelean Venäjä-kriittisissä lausunnoissa, joissa hän vaatii Pohjois-Kaukasian olojen ratkaisemista, on varsin vahvasti kaksinaismoralistinen uskottavuusongelma.

Tämä tulos on paljastavasti erilainen kuin tunnelmat Suomen antifasistien tapaamisessa maanantaina, jossa kerroin unelmastani, että Suomeen pitäisi saada tutkivaa journalismia ja median vapautta, koska näitä meillä ei ole nimenomaisesti. Meillä on vaikeneminen ja kaksinaismoraali.

 Suomeen pitäisi saada myös kansalaisyhteiskunta, jossa poliittisia vapauksia ja ihmisten perusoikeuksia kunnioitettaisiin. Nyt tutkimuksen mukaan Suomi ja Viro olisivat näissä asioissa ihannemaita koko maailman mittakaavassakin.

Virossa asuvasta väestöstä noin 25 % on venäläisiä. Heistä noin 100 000 on Venäjän kansalaisia ja kansalaisuudettomia on hieman yli 8 % väestöstä. Kansalaisuudettomilta – pysyvästi tosiasiallisesti EU:ssa asuvalta väestöltä – on kielletty äänioikeus parlamenttivaaleissa ja kansanäänestyksissä. Työttömyys on todettu jo aiemmin suuremmaksi venäläisväestön keskuudessa Virossa kuin virolaisväestön keskuudessa, riippumatta siitä, että osaisiko venäläisväestö vironkieltä.

Työttömyys Koillis-Virossa, jossa asuu paljon venäläisiä, on jopa kaksi kertaa korkeampi kuin keskimäärin Virossa. Viron venäläisten palkat ovat vain 70 % tai vähemmän Viron virolaisten palkoista.

YK:n rasismin, rotusyrjinnän ja muukalaisvihan vastaisen toiminnan erityisedustaja opasti 28.9.2007, että Virossa venäjän kielen sopisi tulla toiseksi viralliseksi kieleksi ja Viron tunnustaa Virossa asuvien Venäjän kansalaisten oikeudet. YK:n edustaja suorasanaisesti kehotti Viroa vahvistamaan venäjän kielen asema virallisena kielenä, koska venäjänkielisen väestön osuus on niin huomattava Virossa.

Kaikesta huolimatta GPI-tulos ei tunnista mitään ihmisoikeusongelmaa Virossa. Eilen Virossa tuli oikeuden päätös, että venäläislapsilta saa lopettaa kouluopetus Virossa. Kansalaisoikeuksien puolesta Viro olisi ihannemaa, jos GPI-tulosta olisi uskominen.

GPI vahvistaa vanhan vakaumukseni: Venäjä täytyy kokea, anglosaksista tutkimusta ja lehdistöä ei tarvita Venäjän tuntemusta varten. Kun ja/tai jos lähden taas kohta Venäjälle - nukun taas rauhallisesti yöt siellä, olen onnellinen, Vaalimaan raja-aseman ylittämisen jälkeen voin tuntea elämäniloa. Venäjällä on niin helppo hymyillä onnellisena: miten se on mahdollista, jos Venäjä olisi todella noin vaarallinen maa.


- - - - - - -

Venäjällä tärkeä asetus ääriliikkeiden torjunnan tehostamiseksi

Tänään maanantaina on Moskovassa MVD:n operatiivisen johdon keskuksessa pidetty korkean tason kokous ääriliikkeiden torjumiseksi.

Tärkeästä kokouksesta on kertonut mm. Moskovan alueen Venäjän yhtenäisyyden puolue. Kokoukseen osallistuivat mm. Venäjän presidentti Dmitri Medvedev, Sergei Sobyanin, Rashid Nurgalijev, A. Gostev ja Vladimir Kolokoltsev.

 Moskovan kaupungin yli 80 000 valvontakameraa ovat tärkeä tärkeiden sosiaalisten, poliittisten ja urheilutapahtumien aikana. Kameroiden määrä on nousemassa vielä jonkin verran. Videokamerat ovat olleet tärkeitä myös rikosten selvittämisessä.

Venäjän presidentin ohjeiden mukaisesti ääriliikkeiden torjuntaa varten on lainvalvontaa tehostettu ja etnisten suhteiden kehittämistä parannettu.

Tänään Medvedev allekirjoitti ukaasit tiettyjen neuvostojen perustamisesta kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien parantamiseksi.

 Nämä neuvostot sopivat yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista, jotka liittyvät kansalaisten ja yhteisöjen oikeuksiin ja laillisiin etuihin politiikan piirissä, järjestyksen edistämiseksi, rikollisuuden torjumiseksi. Valvonnasta vastaa sisäasiainministeriö. Medvedev korosti antaessaan asetusta (ukaasi) ääriryhmien torjuntaa.

Kuva: Omon-joukkojen auto Pietarissa Voitonpäivänä 2011. Tällainen auto saisi käydä kiertoajelulla myös Suomessa pääkaupunkiseudulla ja poimia muutamat henkilöt ääriliikkeiden tukemisen tähden.


Ääriryhmien valvonnan tehostamista edelsi erikoinen kansainvälinen ”tukikampanja”. Yhdysvaltojen uskonnonvapauskomitea antoi vasta vähän aiemmin 28. huhtikuuta 2011 vakavat huomautukset Venäjää vastaan, koska Venäjällä oli asetettu rajoituksia uskonnon vapaudelle: hallitus oli lisännyt ääriliikkeitä rajoittavan lainsäädännön mukaisia oikeuksia valvoa uskonnollisia ryhmiä.

Kaksinaismoralistinen tukikampanja näyttää likaisen puolensa siinä, että Osama bin Ladenin tapon ja Gaddafin tappojahdin kanssa samanaikaisesti Yhdysvaltojen kongressi vaikuttaisi tukevan Al-Qaidaan liittyvää likaista toimintaa yhä edelleen.

Oksana Chelysheva (Оксана Челышева) Venäjä-Tshetshenia –seurasta on toiminut jo aiemmin yhteistoiminnassa Finrosforumin ja Kavkaz Centerin sekä moskovalaisen säätiön Фонд защиты гласности (Glasnost Defence Foundation) kanssa, joka toimii George Soroksen rahoituksen ja Ronald Reaganin ja Naton perustaman säätiön NED (Национальный Фонд в Поддержку Демократии, США) turvin.

  Mikael Storsjö tunnusti esitutkinta-aineistossa, että hän perusti mainitun Venäjä-Tšetšenia ystävyysseuran Suomeen. Tiettävästi Heidi Hautala on seuran jäsen.

Tämän kyseisen seuran ОРЧД - Venäjä-Tšetšenia ystävyysseura - Nižni Novgorodin käräjäoikeus oli jo syksyllä 2006 tuominnut syyttäjän vaatimuksen mukaan lakkautettavaksi ääriliikkeenä. Storsjön mukaan Venäjä-Tšetšenia ystävyysseuran toimintaa tarvitaan lähinnä raha-asioiden kierrättämistä varten.

Päärahoittajana toimii NED, jota ohjaa Yhdysvaltain kongressi. Ihmisoikeuksien varjolla Yhdysvallat tukee ääriliikkeitä Venäjää vastaan sekä rahallisesti NED-rahoituskanavan ja Venäjä-Tšetšenia ystävyysseuran välityksillä että informaatiosodan keinoin Yhdysvaltain uskonnonvapauskomitean ja vastaavien viestimien avulla.

Suomi-Kaukasia -ystävyysseura ry. ei hyväksy separatismia eikä ääriliikkeiden tukemistä. Siksi tämä tervehenkinen, rauhantahtoinen Suomi-Kaukasia -ystävyysseura poikkeaa merkittävästi Venäjä-Tšetšenia -ystävyysseurasta, joka tahtoo verta, murhia ja tuhoa.


- - - - - - -

Anti-safkalaiset yrittivät vietellä köyhää ex-kirkkoherraa agenttitarjouksilla

Tämä on pieni varotuksen sana, jos Teitä yritetään vietellä. Yhteen vetoaa jännityksen mahdollisuus, toiseen osallisuus suuriin asioihin ja kolmanteen raha. Älkää olko naivia ja herkkäuskoisia!

Sain äskettäin sähköpostiviestin, jossa viettelevän tarinan avulla haluttiin minun paljastaa mahdollinen kiinnostukseni salaista tietojen vaihtoa varten.

Kirjoittaja ei paljastanut itseään. Kirjoittaja ei paljastanut kotimaatansa, mutta antoi ymmärtää, että se olisi Venäjä (tuskin oli). Kirjoittaja ei paljastanut yhteisöään, mutta antoi ymmärtää, että olisi turvallisuuspalvelu tai vastaava (tuskin oli venäläinen).

Sähköposti oli lähetetty sillä tavalla älykkäästi, että sen ip-osoitteen avulla en voinut saada mitään todellista tietoa lähettäjästä.

Minulla on hyvin vahva mielikuva lähettäjästä, vaikka en sitä tässä paljastakaan. Samainen taho on yrittänyt määritellä minua aiemminkin ei-julkisissa yhteyksissään.

Kuva: Katkelma huijaussähköpostia, jossa yritetään vietellä ex-kirkkoherraa


Minä suhtaudun hyvin kunnioittaen Venäjän ja Suomen turvallisuuspalveluja kohtaan, siitä ei ole epäilystäkään.

Jälkimmäisen työskentelyä pidän valitettavasti nykytilanteessa kaksinaismoralistisena, kun yhteisö harjoittaa ulkoista viestintää tai suorittaa tutkimuksiaan.

Suomen lainsäädännön mukaan ei olisi myöskään mikään rikos työskennellä vieraan vallan turvallisuuspalvelun hyväksi rauhan aikana, kun työskentelyn avulla ei varasteta Suomen valtion salaisia tietoja.

Kyse ei ole viestissä kuitenkaan lainsäädännön tarjoamista mahdollisuuksista tai rajoituksista, vaan alkeellisesta yrityksestä paljastaa tuollainen intressi, jos minulla sattuisi sellainen viriämään nykyisessä tilanteessa. 

Sähköpostissa tehtiin minulle viettelevä ehdotus, mikäli joku kokee mainitun ehdotuksen ”vietteleväksi”. Tuo henkilö tai yhteisö olisi valmis ”kommunikoimaan kanssani turvallisesti ja luottamuksellisesti”.

Sähköpostit ovat tavallisessa tapauksessa ”postikorttiin” verrattavia tietoturvaltaan.

Kirjoittaja luulee ilmeisesti, että toimeentuloni menettämisen johdosta olisin nyt hätäilevä ja etsisin sen tähden avoimesti toimeentuloa naapurivaltion palveluksestakin! Yksi fakta on siinä tosi: toimeentuloni on todellakin olematon.

Nykytietojen valossa mitään rahaa ei ole tulossa mistään kesäkuussa, laskuja olisi maksettava, joten mahdollisesti joudun luopumaan sekä gsm-liittymästäni että internet-liittymästäni (sekä kotisivuistani). Vain postilaatikko jää yhteydenpidon muodoksi sen jälkeen.

Kirjoittaja erehtyi luonneanalyysissä: Pahojen uhkakuvien alla säilytän kuitenkin sen luottavan tunteen, joka rakentuu arkikokemukseen, että tänään aamuisen juoksulenkin jälkeen söin itseni taas kerran kylläiseksi: perunat ja kotletit maistuivat hyvin.

 Vielä ei pidä hätäillä epävarmalla tulevaisuudella, koska tänään kaikki on hyvin enkä kärsi nälkää.

Tuo henkilö tai yhteisö vihjaa itsensä venäläiseksi, koska suosittelee minulle, että avaisin sivuston venäläiselle palvelimelle.

Tosiasiassa kirjoittaja ei voi olla mikään turvallisuuspalvelun tai vakoiluorganisaation edustaja, koska nämä olisivat tietäneet, että minulla on ollut jo kauan aikaa blogi venäläisellä palvelimella.

Tuo henkilö tai yhteisö kehottaa avaamaan myös venäläisen sähköpostin, mutta jälleen minulla on itse asiassa ollut vuosia venäläinen sähköpostiosoite.

Kirjoittajan tietämättömyys ei herätä luottamusta. Kirjoittaja on sen tähden joko suomalainen, joka tahallisesti kirjoittaa hiukan vierasmaalaista suomea, tai virolainen: vain näissä tapauksissa tietämättömyys voi olla niin ilmeinen.

Mainittu tuntematon henkilö tai yhteisö viettelee, että asentaisin salausohjelman. Tätä varten hän antaa ihan asialliset ohjeet. Ohjelmakin on aivan hyvä.

Olen tutustunut siihen niukasti informaatioteknologian opintojeni yhteydessä. Salausohjelmat voivat olla tarpeellisia liikesalaisuuksien vuotojen välttämiseksi kilpailijoille tai pahatahtoisille henkilöille. En osaa niiden käyttöä, mutta luultavasti oppisin, jos olisi tarve.

Itse luottaisin kuitenkin toisenlaiseen kanssakäymiseen, jos olisi salaisen tiedon vaihtamiseen tarvetta. Itse ohjelma ei ole kuitenkaan tässä pääasia, vaan seuraava työvaihe, jota hän ehdottaa.

Salaperäinen kirjoittaja osoittaa kömpelöä älyä, jos kuvittelee, että noudattaisin hänen ohjeitansa. Ilmoittaisin julkisesti blogissani, että minulla on vuorovaikutusta varten salausohjelma ja jakaisisin julkisen avaimen salaista tietojen vaihtoa varten. Tällöin itse asiassa mainitulla menettelyllä osoittaisin julkisesti, että minulla on vähintään kova mielenkiinto salaiseen tietojen vaihtoon ilmeisen ulkomaisen tahon kanssa.

Salaperäinen kirjoittaja teki ystävällisessä viestissään pahan virheen – aliarvioi kohteensa: vaikka olenkin teologi ja suomalainen, en toki ole ihan noin tyhmä!

 Kuka tahansa lukija ihmettelee, miksi Molari ilmoittaa salausohjelman olemassaolon ja julkisen avaimen blogissaan, mutta toisaalla Molari puolustautuu, että hän on isänmaallisesti suomalainen mies, joka tahtoo ainoastaan luonnollisia ystävällisiä suhteita naapurivaltioiden välillä.

Uskottavuuteni salausohjelmia paljastaessa olisi jo viimeistään mennyt!

Sinänsä olen kiitollinen salaperäisen kirjoittajan ja hänen juonikkaan yhteisönsä viestistä, sillä se osoittaa, ettei kirjoittaja itsekään usko, että minulla olisi joku salainen suhde venäläisen turvallisuuspalvelun kanssa, koska nyt vasta sitä sähköpostissa ikään kuin ensimmäistä kertaa tarjotaan!

Kavkaz Centerin kirjoittajat ovat olleet hyvin tietoisia siitä, ettei minulla ole mitään suhdetta KGB:n tai FSB:n kanssa, mutta silti he ovat kirjoittaneet yli 120 pahasti valheellista artikkelia tässä asiassa minua vastaan.

En pidä välttämättömänä, että sähköpostin lähettäjä olisi Kavkaz Centeriin kiinteästi sidoksissa oleva suomalaistaho. Myös yhteistyösisarukset SUPO ja KAPO ovat olleet tietoisia, ettei minulla ole suhdetta venäläisen turvallisuuspalvelun kanssa, mutta mahdollisesti nykytilanteessani heitä voisi kiinnostaa, olisiko tuollainen intressi syntymässä ahdinkoni tähden.

Luottamus ei synny koskaan tuntemattoman tai nimeltä tunnetun sähköpostin välityksellä, vaan sellainen luottamus rakentuu kasvotusten luotettavassa yhteydessä.

Luonnollisesti persoonat ovat erilaisia: toiset uskovat kaikki sähköpostissa saapuvat spam-postit henkilökohtaisiksi ja aidoiksi, kun Christina Aguilera tarjoaa rakkautta. Herkkäuskoisuuden oletetaan myös vahvistuvan, jos asianomainen on ahdingossa.

Sairaudessaan kärsivät ihmiset ovat tunnetusti herkkäuskoisia uskonnollisille huijareillekin, jotka yrittävät kielilläpuhumisen, profetioiden ja esirukousten avulla vakuuttaa itsensä Jumalan sanansaattajiksi.

Minä en reagoi tuolla tyypillisellä tavalla henkilökohtaisessa ahdingossa, vaikka myös minä koen levottomuutta tulevaisuuteni vuoksi. Luottamusta varten on myös joitakin perusasioita syytä tietää.

Näitä asioita voi myös opiskella: suoritin liiketalouden opinnoissa konsultaation opintojakson parhailla arvosanoilla (viisi = 5) ja opettajan toistuva neuvo oli asiakassuhteen rakentamiseksi luottamuksen luominen.

Opettajakin osasi sanoa, että luottamuksen perusedellytys on kohtaaminen.

Anonyymikohtaaminen ei luo luottamusta. Olen nähnyt kirkollisissa piireissä pettureita ja valehtelijoita, joilla on viattoman kaunis julkinen naamari tai valkoinen alba tai hiippamyssy.

En kokemustenikaan vuoksi mene enää tässä iässä noin tyhmiin ”viettelyksiin”, jotka viestin kirjoittaja uskoi houkutteleviksi.


- - - - - - -

Piispa Heikka ja Ulla-Maija Halme olivat poliisin kuultavana törkeästä kunnianloukkauksesta

Lehtikirjoituksissa kovasti sekoitetaan asioita ja huonosti ymmärretään oikeuslaitoksen toimintaa. On luonnollisesti totta, että kantelijat käyttävät oikeuslaitosta oman vandalisminsa hyväksi. Ensin tehtiin lukuisia kanteluita. Sen jälkeen alkoi rikosilmoitusten tekeminen. Ainakin Heidi Hautala, Jukka Mallinen ja Eva Biaudet ovat tehneet rikosilmoitukset. Heidi Hautalan rikosilmoitus koskee koko antifasistista komiteaa; minulta kysyttiin sitä, kuka kirjoitti ja miksi itähelsinkiläisessä koulussa tapahtuneesta russofobisesta koulukiusaustapauksesta. Rikosilmoituksen tekeminen johtaa siihen, että poliisin täytyy tehdä asiassa joku ratkaisu. Poliisi on päättänyt tutkia. Olen nähnyt poliisin lähetepaperit syyttäjälle eikä niissä lähetepapereissa kuvata mitään rikollisuutta, vaan toimitetaan ainoastaan paperit eteenpäin. Tämä on tarjonnut mahdollisuuden tietyille tahoille herkutella, että pappi on rikostutkimuksissa.

Yllättävää, että media on täysin vaiennut vielä suuremmasta asiasta. Piispa Mikko Heikka ja hänen lainoppinut asessori Ulla-Maija Halme olivat rikostutkimuksessa vuosi sitten, aiheena törkeä kunnianloukkaus, koska nämä olivat laittaneet törkeästi loukkaavaa ja erheellistä tietoa julkisuuteen kirkkoherra Juha Molarista. Tutkimuksen lopputuloksena oli säästää Heikka ja Halme pahemmalta ongelmalta, kun todettiin, että he olivat toimineet "viranomaisina" eikä heillä olisi henkilökohtaista vastuuta asiasta. Silloin olisi voinut repäistä suuret lööpit, että piispa rikostutkimuksessa. En tietenkään lähtenyt sille tielle, että kuuluttaisin jokaiselle medialle rikosilmoituksesta, koska oikeusjärjestelmän mukaan ihmistä ei sovi leimata syylliseksi esitutkinnan perusteella eikä senkään perusteella, että esitutkinta on päättynyt ja aineisto on toimitettu syyttäjälle päätöksentekoa varten (ns. syyteharkinta).

Eräät mediat hehkuttavat kovasti siis sekundaarilla asialla, vaikka juuri nyt kova uutinen pitäisi olla käydä läpi Mikael Storsjön jo rikosoikeudenkäynnissä ollutta esitutkinta-aineistoa. Minulta saa tarvittaessa nuo 500 sivua pdf-tiedostona, mutta ne saa myös käräjäoikeudesta. En ole havainnut mitään sitaattia tuosta esitutkinta-aineistosta mediassa, mutta sitä vastoin on kovasti spekuloitu kirkkoherra Molarin mahdollisella sopimattomalla lauseella, jonka mukaan kaikilla tietyltä alueelta tuoduilla pakolaisilla on joku yhteys terrorismin ongelmaan. Tuon lauseen moni-ilmeisyys on jätetty tarkoitushakuisesti syrjään, koska jo ex-kirkkoherrasta on tahdottu tehdä äärihenkinen rasisti vastoin kirkkoherran omaa tahtoa. Voitonpäivänä maanantaina Storsjön ja Shamil Basajevin serkun rikosoikeudenkäynnistä tulee tuomio Vantaan käräjäoikeudessa. Sakoilla ei voi selvitä, vaan tuomio on joko ehdollinen tai ehdoton vankeusrangaistus tai vapauttava päätös. En osaa ennakoida henkilöiden "rikollisuudella", koska se ei kuulu toimivaltaani, mutta moraalisesti pidän toimia paheksuttavana enkä myöskään anna tyydyttävää arvosanaa suomalaiselle medialle, joka on kokonaan luopunut itse mainitun rikosasian aineiston tutkimisesta. En osaa myöskään ennakoida, pyytääkö Mikael Storsjö suhteitaan käyttäen poliittista turvapaikkaa (pakolaisasemaa) "Kaukasian emiirikunnasta", jonka hyväksi tekemästä työstään hänet muistetaan historian kirjoissa.

* Edellä mainittu esitutkinta-aineisto olisi paljastanut, että Suomeen tuotujen henkilöiden joukossa oli mm. tyyppi, joka oli itsekin istunut 1,5 vuotta vankeudessa terrorismista, kunnes pakeni sairaalassa käynnin aikana vankeudesta.
* Toinen henkilö on itsensä Shamil Basajevin kasvattama ja elättämä mies. Sitten on toki näiden perheenjäseniä ja "kontakti" on sen kaltainen.
* Kolmas henkilö on terroristihaastatteluja jo Turkissa tehnyt ja Suomessa terroristisivuston Kavkaz Centerin administraattorina toimiva henkilö.
* Neljäs henkilö on mm. Talebaneja ja Al-Qaidaa rahoittavan järjestelmän tärkeä toimija, jonka vanhempi veli toimi Doku Umarovin "puolustusministerinä". Kerroin tästä järjestelmästä Radio Free Europan haastattelussa pari päivää sitten, juttu tulee julki viikon kuluessa.
* Erään laulajaryhmäksi naamioidun ryhmän maahantulosta vastasi eräs sittemmin pakolaisasemaa tavoitteleva naishenkilö yhdessä mm. Finrosforumin aktivistien kanssa; tämä em. naishenkilö toimii Venäjällä oikeudenpäätöksellä kielletyn terroristeja tukevan organisaation johdossa, mutta nyt tuo organisaatio tuotiin Suomeen mm. Mikael Storsjön avustuksella.
* 22. joulukuuta 2010 Suomessa Korkein Oikeus päätti olla luovuttamatta erästä henkilöä, joka oli osallistunut Shamil Basajevin johtamassa taistelussa hyökkäykseen venäläisiä vastaan: Shamil Basajev ymmärretään maailmalla terroristiksi, mutta Suomessa häntä kunnioitetaan vapaustaistelijana oikeudenmukaisessa sodassa!

On huomattavaa kaksinaismoraalia siinä, miten epäselvästi suomalainen media kirjoittaa asioista. Esimerkiksi viime viikolla eräs venäläinen televisiokanava kävi luonani, juttu ei ole vielä tullut julki, mutta tämäkin televisiokanava sai kokonaisuudessaan mm. em. esitutkinta-aineiston. Sama kokemus oli pari viikkoa sitten Pietarissa, jossa keskustelin asiasta toimittajan kanssa. Esitutkinta-aineisto on tällöin lähtökohta, jota arvioidaan; eivät tietyt lehdistötiedotteet, joita esim. Finrosforum ja vastaavat russofobiset organisaatiot tehtailevat. Toimittajilla olisi ollut käytössä koko aineisto myös minun suhteeni kantelijoiden teksteistä ja vastineistani, joita ei toki edes tuomiokapituli omien sanojensa mukaan lukenut. En ole ihan varma, olenko ollut aina kovin tarkka sen suhteen, onko aineisto jo ollut julkinen, kun olen tarjonnut sen venäläiselle medialle, mutta Suomessa aineistoksi näyttää riittävän valitettavasti vain suuri russofobinen tunne ja lyhyt epämääräinen lehdistötiedote. Tämä on se kumma ero sananvapauden ja journalismin välillä naapureiden kesken. Suomessa ei ole lähdekritiikkiä, kun ei ole primäärilähteitä lainkaan jutun perustana.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Espoon tuomiokapituli tuomitsee kirkkoherran sopimattomasta kielenkäytöstä ja yhteiskunnallisesta toiminnasta Suomen johtavaa ateistia vastaan

Espoon hiippakunnan tuomiokapituli sai keväällä, kesällä ja syksyllä 2010 lukuisia kanteluita kirkkoherra Juha Molaria vastaan, joka antoi kaikkiin kanteluihin vastineensa määräaikaan mennessä.

 Tuomiokapituli on todennut tuomiossaan 10.2.2011, että Molari on syyllistynyt vastauksissaan sopimattomaan kielenkäyttöön ja muutoinkin sopimattomaan yhteiskunnalliseen toimintaan.

 Evankelisluterilaisen kirkon tuomiokapituli ei mainitse sitä, että tämä ”sopimaton” toiminta kohdistui Suomen johtavaa ateistia vastaan kirkkoherran vastineessa tämän kanteluun.



Tarja Koivumäki kanteli

”Seurakuntalainen” Tarja Koivumäki lähetti kantelun Espoon hiippakunnan piispalle Mikko Heikalle 2. syyskuuta 2010 (Diaari 437/asianumero 2010-00258; saapunut 2.9.2010). Kantelu oli kirkkoherra Juha Molaria vastaan.

”Seurakuntalainen” Koivumäki väittää kantelussaan, että Juha Molari ”värvää ihmisiä perustamaan toimikuntaan, jonka tarkoituksena on valmistella Suomen palauttamista Venäjän suuriruhtinaskunnaksi”.

 Lisäksi ”seurakuntalanen” Koivumäki paheksuu, että Molari esiintyy julkisesti pappina Senaatintorilla 3.9.2010. Koivumäen mukaan Molari manaa pahoja henkiä europarlamentaarikko Heidi Hautalasta. Koivumäen väite oli valheellinen, mutta tuomiokapituli ei tuomiossaan kiinnittänyt huomiota siihen eikä piitannut, että tuomion peruste oli valheellinen.

”Seurakuntalainen” Koivumäki moittii Molaria ”erikoisista mielipiteistään, joihin normaali kansalainen ei juuri reagoi”, mutta kantelijan mukaan Molarin toiminta ylittää sallittavan toiminnan rajat.

Kuva: Tarja Koivumäki kanteli 2.9.2010


Juha Molari antoi vastauksen

Juha Molari antoi vastauksen määräajassa Tarja Koivumäen kanteluun. Hän sanoi, ettei suinkaan ole värväämässä ihmisiä johonkin toimikuntaan.

Moititun tekstin tarkempi lukeminen olisi paljastanut, että Molari arvostelee siinä tahoja, joille Suomen itsenäisyyden tuhoaminen Nato-jäsenyyden ja läntisten liittolaissuhteiden avulla olisi jotenkin parempaa kuin ystävyyssuhteiden rakentaminen Venäjän kanssa.

Lisäksi Molari arvosteli ns. Karjalan palauttajia.

Lisäksi Molari kyseenalaisti ”seurakuntalaisena” esiintyneen Koivumäen uskottavuuden, kun tämä oli huolissaan Molarin erikoisten mielipiteiden aiheuttamasta moraalisesta rappiosta. Kirkkoherra huomautti, että ”seurakuntalaisena” esiintynyt Tarja Koivumäki oli todellisuudessa pääkaupunkiseudun ateistien puheenjohtaja – Helsingin vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja, joka oli vain muutama viikko ennen kantelua kerännyt Helsingin keskustassa ihmisiltä pois Raamatut ja Koraanit tuhottavaksi. Tuhottavien Raamattujen ja Koraanien tilalle Koivumäki lahjoitti pornolehdet.

Kuva: Tarja Koivumäki johti ateistien kampanjaa Raamattuja ja Koraaneja vastaan


Lisäksi Molari asetti kyseenalaiseksi Koivumäen innostuksen Suomen ja Venäjän suhteiden hoidosta sillä perusteella, että Tarja Koivumäki oli osallistunut toukokuussa 2009 Suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin (Finrosforumin) tilaisuuteen puheenjohtaja Heidi Hautalan kanssa: nämä olivat moittineet Venäjän ihmisoikeustilannetta, koska Koivumäki oli ollut pidätettynä Moskovassa.

Koivumäki oli osallistunut Pushkinin aukiolla laittomaan mielenosoitukseen "seksuaalivähemmistöjen puolesta".

Kuva: Atuubi ja Finrosforum 2009


Juuri Koivumäki on itse sellainen henkilö, joka on toiminut aktiivisesti hyviä Venäjä-suhteita vastaan.

 Kesällä 2010 Tarja Koivumäki hyökkäsi Facebook-vetoomuksessa voimakkaasti Venäjän presidenttiä ja hallitusta vastaan seksuaalisten vähemmistön perusteella.

 Täten ei ole lainkaan uskottava, että Tarja Koivumäki olisi rakentamassa hyviä suhteita Suomen ja Venäjän välille.

Kuva: Koivumäki hyökkää kesällä 2010 Venäjän presidenttiä vastaan


Lopulta väite Heidi Hautalan loukkaamisesta manauksen perusteella ei sekään ole tosi, koska Heidi Hautalan nimeä ei ole edes mainittu rukouksessa, joka on tavanomainen esirukous rauhan puolesta pahoja voimia vastaan.

 Rukous toteutettiin senaatintorilla 3.9.2010 kello 13:04 Beslanin koulutragedian kansainvälisenä muistopäivänä, joten rukouksen kohteena oli luonnollisesti myös Kavkaz Center, koska tuo sivusto mainosti tragedian jälkeen Shamil Basajevin ”onnistunutta” terrori-iskua Beslanissa.

Tuomiokapitulin tuomio

Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin kokouksessa 10.2.2011 toimi esittelijänä vs. lakimiesasessori Ulla-Maija Halme.

Pykälän 3 käsittelyssä Ulla-Maija Halme esitti, että kirkkoherra Juha Molari on syyllistynyt "sopimattomaan kielenkäyttöön ja yhteiskunnalliseen toimintaan".

Halme esittää, ettei tuomiokapituli sinänsä käsittele Tarja Koivumäen kantelussa esittämiä moitteita kirkkoherra Juha Molaria vastaan, paitsi katsoo tuomiten, että Suomi-Kaukasia –ystävyysseuran tilaisuudessa 3.9. kello 13:04 toimitettu julkinen eksorsistinen rukous Kavkaz Centerin terroristijoukon tuhoamiseksi on ollut ”rukouksen käyttöä poliittisen agitaation välineenä”.

Kyseinen rukous oli toki pikemmin rukous kuin pahojen henkinen manaamista, huomautti lakimiesasessori. Halme ei myöskään mainitse, että 3.9.2010 oli Beslanin koulutragedian kansainvälinen muistopäivä, joten tällöin oli luonnollista rukoilla Kavkaz Centerin ihailemaa terroristijoukkoa vastaan.

Vaikka Juha Molari ei ole viitannut kenenkään henkilön nimeen, tuomion esittelyssään lakimiesasessori Ulla-Maija Halme viittaa moittien siihen, että mainitussa tilaisuudessa 3.9.2010 on muslimi Abdullah Tammi paheksunut Jukka Mallisen, Heidi Hautalan ja muiden henkiöiden vetoomusta Kavkaz Centerin avaamiseksi ja Mikael Storsjön puolesta.

Kuva: Tuomiokapituli arvioi kirkkoherran sopimatonta kielenkäyttöä


Lopullisesti Ulla-Maija Halme katsoo kirkkoherra Molarin kielenkäytön sopimattomaksi erityisemmin sillä perusteella, että Molari on kirjoittanut vastauksissaan kanteluasioissa olevista henkilöistä, kuten nyt Koivumäestä ja aiemmin kurinpitoasiamies Jorma Backista (”vapaamuurari”) henkilökohtaisia asioita.

Halme ei lainkaan dokumentoi, missä yhteydessä Molari olisi muka kirjoittanut jotakin siitä, että Back olisi vapaamuurari, mutta ilmeisemmin internetin keskustelupalstojen anonyymien kirjoittajien julkistukset on tuomiokapitulissa liitetty kirkkoherra Molarin vastuulle, vaikka Molari ei ole näitä tietoja julkistanut.

Kirkkoherra Molari olisi sopimattomasti kirjoittanut vastineessa Koivumäen henkilötiedoista, kun Molari arvioi kriittisesti edellä kerrottujen esimerkkien valossa Koivumäen uskottavuutta uskovaisena seurakuntalaisena ja Suomi-Venäjä –suhteiden hyvänä rakentajana.

Johtopäätös

Evankelisluterilaisen kirkkoherran ei ole sopivaa arvostella Suomen johtavaa ateistia, kun tämä ateisti kerää tuhottavaksi Raamatut, virsikirjat ja Koraanit. Tuota arvostelua ei saa tehdä ateistia vastaan edes sen jälkeen, kun kyseinen ateisti on kannellut kirkkoherraa vastaan ja vaatinut papille rangaistusta.

Erikoisena ylimääräisenä nyanssina on Tarja Koivumäen homoaktiivisuuden rinnalla se tunnettu seikka, että Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikka on tunnetuin Suomen piispoista homohäitten kannattajana. Piispa Heikka on julkisuudessa puhunut runsaasti homoparien puolesta.

 Piispa Heikalla ei ole sanottavaa dogmaattista tai raamattuteologista koulutusta, mutta hän on korkean virkansa ja asenteittensa ansiosta johtanut komiteaa, joka valmisteli kirkko-opin muuttamista homojen suhteen myönteiseksi. Sitä vastoin kirkkoherra Juha Molari on eräs tunnetuimmista papeista, joka on vastustanut kirkollisia toimituksia, joissa luotaisiin mielikuvaa homoseksuaalisen suhteen hyväksyttävyydelle. Teologian tohtori Molarin raamattuteologinen koulutus huomattavasti mittavampi kuin piispa Heikalla.

 Piispa Heikka ja Pekka Leino kehottivat jo keväällä 2009 piispan virkahuoneessa keskustelussa, että Molari eroaisi itse vapaaehtoisesti. Nämä viittasivat Terho Pursiaisen tapaukseen. Molari ei kuitenkaan koe itseään erityisen vasemmistolaiseksi, vaan on pikemmin oikeistolainen antifasisti. Jo tuolloin huhtikuussa 2009 piispa kielsi Molarilta kaikki Venäjään liittyvät kirjoitukset ja esiintymiset.

Tämä ei ole ensimmäinen erottamisyritys, vaan SETA-järjestön homoaktivistit yrittivät jo vuonna 1993 erottaa Juha Molarin pappisvirasta. Tällöin kantelu meni Helsingin hiippakunnan tuomiokapituliin, jossa tuomiorovasti Mikko Heikka ja lakimiesasessori Pekka Leino olivat jäseniä, mutta Helsingin piispa Eero Huovinen ei sallinut kantelun käsittelyä tuomiokapitulissa, vaan katsoi oman keskustelunsa riittäneen kantelun käsittelyä varten. Tuomiokapituli oli piispan menettelystä sisäisesti erimielinen.



- - - -