SOME-agentit valtaavat Suomen Puolustusvoimat

Lauantaina 28.6.2014 Iltasanomien ja Iltalehden uutisten mukaan SOME-agentit valtaavat Suomen varuskunnat.[1] 

Lehtihaastattelussa kapteeniluutnantti Jari Holopainen korostaa varuskuntien langattomien verkkojen tärkeyttä osana asevelvollisten informaatiopalvelut-hanketta, mutta myös pyrkimyksenä ”kouluttaa varusmiehistä lisää niin sanottuja some-agentteja”.

 Heinäkuussa 2014 on some-agentteja seitsemässä varuskunnassa, ensi tammikuussa kaikissa.[1]

Keksitty SOME-agenttien tarve

Kommentoin Iltalehden kommenttipalstalle kyseistä uutista: 

”Suomen puolustusvoimien korkea-arvoisat upseerit ovat kirjoittaneet jo useamman vuoden SOME-toiminnan tärkeydestä maanpuolustukselle. Suomalaisia upseereita on käynyt myös NATON koulutuksessa informaatiopsykologisen sodan tarpeita varten. Onko sotilaan Facebook-kommentointi älykästä ja tehokasta maanpuolustustoimintaa? Jo tällä hetkellä Maanpuolustuskorkeakoulu työskentelee SOME:ssa virka-aikana ja -paikalla, kuten olen nähnyt heidän aktiviteetista esim. minun suhteeni? Samanaikaisesti puolustusvoimien henkilöstöä supistetaan. Oliko äskeinen mediassa tehty kohu "Venäjän SOME-agenteista", jotka toimisivat Suomen internetissä, juuri tehty kohu ennen rahoituspäätöstä Suomen Puolustusvoimien omalle toiminnalle?”

 

Kommentti Iltalehden keskustelufoorumille

Iltalehden keskustelufoorumille lausuttu kommenttini liittyy siihen jo aiemmin lausuttuun havaintoon, kuten siihen, miten RSA-konferenssissa 17. helmikuuta 2011 ilmaistiin myös kriittisiä huomautuksia Pentagonin kyberkeskuksen päällikön Keith B. Alexanderin kyber-sodankäynnin jättimäisiä tarvemääritelmiä vastaan: 

teknologiajohtaja Bruce Schneier epäili osuvasti, että ”liioiteltu uhka on hyvä tapa hankkia virastoille rahoitusta”.[3] 

Schneier epäili myös, onko ”sota” oikea metafora kyber-konflikteille. Soveltaen voidaan kysyä, miten SOME-agentit toteuttavat oikealla tavalla metaforaansa ja lainmukaista tehtäväänsä Suomen lain valossa?   

On muistettava, että Sirénin johtama laitos on saanut jo lopetuspäätöksen. Tässä tilanteessa on tyypillinen keino hankkia toiminnalle uutta rahoitusta ja keksiä uusia ”maanpuolustuksellisia toimintoja”,” vaikka käytännössä Sirénin toiminta on ollut todistettavasti ainakin viimeiset kuukaudet vain Internetissä Facebook-päivitysten tekemistä ja eri blogien lukemista virka-ajalla. Kyse on ollut huhujen levittämisestä, vaikka mitään todellista Kremlin kyberuhkaa eversti ei ole todennut eikä osoittanut” (Juha Molari 13.6.2014)[3].

Miten SOME-agentit toteuttavat Lain puolustusvoimista määräämää tehtävää loukkaamatta perusoikeuksia?

Suomen Laki puolustusvoimista (11.5.2007/551) 1 luku 2 § määrää, että  Puolustusvoimien tehtävänä on:

1) Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluu:

a) maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen;

b) kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen;

c) sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen;

2) muiden viranomaisten tukeminen, johon kuuluu:

a) virka-apu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi;

b) pelastustoimintaan osallistuminen antamalla käytettäväksi pelastustoimintaan tarvittavaa kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluja;

c) osallistuminen avun antamiseen toiselle valtiolle terrori-iskun, luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun vastaavan tapahtuman johdosta; sekä

3) osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Puolustusvoimien muista tehtävistä säädetään erikseen.

Puolustusvoimien SOME-agenttien toiminta saa heikosti, jos lainkaan, edellytykset Eduskunnan säätämästä laista Puolustusvoimien tehtäviksi. 

SOME-agenttien toiminta täytyy ”selittää” ilmeisemmin Suomen sotilaalliseksi toiminnaksi, jossa turvataan suomalaisen internet-keskustelujen koskemattomuus ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen. 

 Lain mukaan Puolustusvoimille määritelty toinen tehtäväalue on muiden viranomaisten tukeminen, erityisesti määriteltynä virka-apuna yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen. Silloin kun on kyse SOME-agenttien toiminnasta ja heidän kouluttamisesta, niin tuskin kyseen tulee lain määritelmä ”virka-avusta”, ellei poliisi ole antanut sellaista tehtävää. 

Mitä laissa määriteltyä maanpuolustuksellista tehtävää Puolustusvoimat yrittävät siis toteuttaa ”SOME-agenttien” avulla?

Määräämällä SOME-agentit koulutukseen ja toimenpiteisiin on kuitenkin kyseenalaista, miten sotilaat turvaavat perusoikeuksia, vaan pikemmin pyrkivät vaikuttamaan ohjatusti sekä yleiseen mielipidevapauden toteutumiseen että loukkaavat koulutettavan ”agentin” mielipidevapautta.  

Tuossa tilanteessa palvelustaan suorittavat varusmiehet joutuvat demokraattisten vapauksien kannalta uhanalaiseen paineeseen siinä, miten hän voisi suojella omaa mielipidevapauttaan ja yksityisyyttään ilmaisuvapaudessa sekä poliittisissa näkemyksissä, mutta kuitenkin osallistua SOME-keskusteluihin upseereiden määräyksestä, ohjauksessa ja valvonnassa.  

Demokraattisten vapauksien ja oikeuksien kannalta riskiä lisää sekin, että SOME-alan johtavien upseereiden omissa määrittelyissä SOME-agenttien toiminta ei näyttäisi rajoittuvan edes suoranaisesti maanpuolustukselliseen toimintaan, vaan esimerkiksi Maanpuolustuskorkeakoulun Strategialaitoksen johtaja Torsti Sirén määritteli Iltasanomissa 12. kesäkuuta 2014 uhkia sillä, miten

 ”trollit ja haamukirjoittajat pyrkivät vaikuttamaan kirjoituksillaan yleiseen mielipiteeseen”.[4] 

Kun ”yleiset mielipiteet” siirtyvät Puolustusvoimien toiminta-alalle, niin Perustuslain turvaamat vapaudet ja oikeudet ovat tulleet loukatuksi.

Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun erään innokkaimman SOME-uudistajan, Strategialaitoksen johtajan everstiluutnantti Torsti Sirénin toistuvasti lausumat uhkaukset Facebookissa siitä, että SOME-verkoston tuomioiden ja psykologisen vaikuttamisen ansiosta tietyt suomalaiset ”toisinajattelijat” eivät saisi ikinä työtä Suomesta, osoittavat käytännönläheisesti Puolustusvoimien SOME-agenttien toiminnan mahdolliset riskit perustuslaillisia oikeuksia ja vapauksia vastaan. 

Lisäksi kyseinen upseeri paljasti senkin, että hän oli käyttänyt viimeisen kuukauden virka-aikansa liki kokopäiväisesti Johan Bäckmanin, Jon Hellevigin ja Juha Molarin määrittelyihin.[5] 

Sirénin eräs viesti lauantaina 17.5.2014 oli myös varsin paljastava, jos sitä hiukan tarkemmin analysoi: Sirén piti ”outona signaalina moniarvoisesta Suomesta maailmalle” sitä, että Moskovan yliopiston professori Aleksandr Dugin ja muut tunnetut vieraat saivat saapua Suomeen esitelmöimään ja kohdattavaksi kasvotusten. 

Sirénin mukaan ”toi porukka on ainakin Viron puolella bannissa, ei tule edes viisumia. Miten tämä on Suomessa mahdollista?” 

Kovan NATO-miehen freedom-propaganda osoittautui sisällyksettömäksi.[5]

 Sirénin paheksunta Suomessa toteutunutta kokoontumis-, puhe- ja mielipidevapautta vastaan sai valtaisat suosionosoitukset monelta merkittävältä vaikuttajalta. Jos tällaisen hengen vallassa Puolustusvoimien SOME-agenttien kehitystyö tapahtuu, niin demokratian ja perustuslaillisten oikeuksien kannalta riskit ovat tässäkin lausuttua vakavammat.

Puolustusvoimien toimintaa määrittävän lain näkökulmasta Puolustusvoimien SOME-agentti –toiminta aiheuttaakin vähintään kahdesta suunnasta riskin sille, miten tämä toiminta välttäisi ne loukkaukset, jotka ovat olleet ilmeiset esimerkiksi Virossa demokratian ja mielipidevapauden tukahduttamisena (erityisesti venäjänkielisten ja ”Kreml-mielisten” demokraattisten oikeuksien vaientaminen).[2][3] 

”Monet hälyttävät merkit osoittavat Suomen ilmapiirin kärjistyvän yhä enemmän repressiiviseksi, johon kuuluvat demokratian vastaiset tukahduttamistoimet, sorto- ja pelottelutoimet, toisinajattelijoiden sortaminen, mielivaltainen ahdistelu Nato-kriittisiä ja Venäjä-myönteisiä yksilöitä ja ryhmäkuntia vastaan sikäli kuin näiden ilmaisemat mielipiteet eivät miellytä Nato-lobbausryhmien intressejä” (Juha Molari 13.6.2014).[3]

”Riippumaton selonteko Suomen asemasta strategisen kommunikaation ja informaatiosodan offensiivisissa toiminnoissa” (21.6.2014) osoittaa, että informaatiopsykologista sodankäynnistä oli ollut juuri ennen tätä lehtien tuoretta uutista SOME-agenteista ”poikkeuksellisen moni-ilmeistä propagandistiseksi luonnehdittavaa kirjoittelua ja uutisointia suomalaisessa mediassa”.[2] 

13. kesäkuuta 2014 väitin[3], että Maanpuolustuskorkeakoulun Strategialaitoksen johtajan Torsti Sirénin lausunto Iltasanomissa 12. kesäkuuta 2014 siitä, miten Kreml olisi lähettänyt suomalaisen internetin keskustelufoorumeille ”haamukirjoittajia”, on samassa juonessa hänen ystävänsä Jukka Mallisen ”paljastavan” ”vaikuttaja-agentti”-lausunnon kanssa: molempien tarkoituksena on tukahduttaa demokraattinen mielipideilmasto sellaiseksi, jossa Nato-kriittiset ihmiset eivät olisi enää uskottavia eivätkä myöskään uskaltaisi lausua mielipidettään sen enempää omalla nimellä kuin nimimerkillä – ja tietysti olisi myös parempi Sirénin ja Mallisen vakaumuksen mukaan, jos Nato-kriittiset alistuisivat täysin hiljaa washingtonilaisiin myynninedistämispuheisiin. 

Kansalaisdemokratia ja kansalaisoikeus käydä keskustelua

Edellä mainittu  "Riippumaton selonteko Suomen asemasta strategisen kommunikaation ja informaatiosodan offensiivisissa toiminnoissa” (21.6.2014)  toi ilmi myös sen, että Amerikan Yhdysvaltojen ja Naton käsitteistöä, koulutusta ja tutkimusta seuraten on Suomessa Puolustusvoimissa toteutettu jo vuosikymmenen ajan mittava varustautuminen psykologisten operaatioiden suorittamista varten (PSYOPS), joita operaatioita on jo suoritettu rauhan aikana sekä suomalaisia potentiaalisia vastustajia vastaan että tavoitteiden mukaisten mielikuvien hallintaa varten yhtä hyvin itsenäisesti Puolustusvoimain omin laajoin resurssein kuin myös Amerikan Yhdysvaltojen ja Naton palveluksessa olevien erityisesti suomalaisten alan upseerien toimesta. 

 Näihin PSYOPS-operaatioihin liittyy erottamattomasti henkilötiedustelu niitä suomalaisia henkilöitä vastaan, joiden koetaan liittyvän potentiaalisiksi uhkakuviksi sotilasliiton rakentamalle julkiselle mielikuvien maailmalle. 

Näiden potentiaalisten uhkakuvien määrittelyssä on keskeisenä perusteena käytetty tämän henkilön tai ryhmän mahdollista (potentiaalista) liittymistä Kremlin arvomaailmaan ja tiedotukseen.

Totean vielä uudemman kerran painokkaasti niin kuin lausuin myös 13.6.2014[3], että Ihmisoikeuksien nousu ja matka demokraattiseen oikeus- ja hyvinvointivaltioon alkoivat toisen maailmansodan lopputuloksena globaalisen poliittisen arkkitehtuurin muutoksena. 

Viimeaikainen kehitys näyttää oikeusvaltion kääntyvän negaatiotaan kohti: valta keskittyy, valtakoneisto harjoittaa systemaattista repressiota ja eräänlainen poliittisen puhdistuksen henki voimistuu. Toimiva, aktiivinen ja avoin kansalaisyhteiskunta sekä tämän mukainen vapautunut keskusteluilmapiiri olisi demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion toteutumisen ehdoton edellytys myös Suomessa: ihmisoikeuksien jakamattomuus ja universaalisuus olisivat välttämättömiä demokratian edistämiselle.

Suomen määrittely julkisissa juhlapuheissa demokratiaksi ei vielä riitä. Jos niin olisi, ymmärtäisimme demokratian muodostuvan vain valtaeliitin itseään kehuvilla julistuksilla ja mainoksilla. Perinteisemmin suomalaisen demokratian ytimeen on kuulunut se, miten kansalaiset voivat vaikuttaa ja käydä keskustelua. Suomessa on ollut perinteisesti ongelmana suoran demokratian kanavien kehittymättömyys, kun esimerkiksi Sveitsi on kehittänyt kansanäänestyksen suoran kansalaisdemokratian keinoksi. 

Kun Suomessa olisi pitänyt kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseksi lisätä tiedon avoimuutta ja päätöksenteon salailun vähentämistä, niin viime aikoina ovat kuitenkin repressiiviset pyrkimykset vahvistuneet. Syynä tähän kielteiseen kehitykseen on ollut erilaisilla NATO-aktiivisilla lobbausryhmillä. Aktiivinen kansalaisyhteiskunta ja osallistuva demokratia olisivat ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion toteuttamisen ehdottomat edellytykset: ilman niitä ei Suomessakaan voi kehittyä valtaväestön luottamusta ja tukea maanpuolustuksemme ratkaisuihin. 

Pysyvätkö Suomen SOME-agentit erossa USA:n Venäjä-vastaisesta SOME-sodasta?

Lisäkysymyksenä syntyy Suomen Puolustusvoimien liittyminen Amerikan Yhdysvaltojen harjoittamaan SOME-agenttien toimintaan Venäjän Federaatiota vastaan. Missä määrin Suomen Puolustusvoimat kykenevät tai tahtovat pysyä erossa tuosta toiminnasta, vaikka SOME-strategian tärkeimmät upseerit ovat itse siihen voimakkaasti ja kokoaikaisesti sekaantuneet?  

Palautettakoon muistiin, että amerikkalainen informaatiosota Venäjän yhtenäisyyttä vastaan on tullut ilmeiseksi jo useat kerrat, kuten tämä äskettäin löytämäni vanha ilmoitus osoittaa. Siinä pyydettiin ilmoittautumisia bloggaajien SOME-kurssille. Nämä olivat siis vanhoja ilmoituksia.

 USA:n Center for Journalism Education ja Glasnost Defence Foundation ilmoittivat tammikuussa 2009 opinto-ohjelmasta, jossa oli kaksi kategoriaa. Ensimmäisessä kategoriassa ei tarvittu journalismin koulutusta, mutta 14 viikon kurssilla koulutettiin ”tutkivia journalisteja”. 

Toisessa kategoriassa kehitettiin ”bloggaajien koulutuksessa kansalaisyhteiskunnan aktivisteja”. Myös tämän koulutuksen pituus oli 14 viikkoa. Tunnit alkoivat 26. tammikuuta 2009 Moskovassa.

 Koulutukseen kuului myös visualisen aineiston tuottaminen. 

Koulutuksesta vastasi Ukrainasta Kreschenovskan kylästä kotoisin Grigory M. Pasko (Григо́рий Миха́йлович Пасько ), joka oli saanut Ukrainassa sotilaspoliittisessa korkeakoulussa journalismin koulutuksen. 23.2.1997 hänet pidätettiin maanpetoksesta: hän oli antanut valtiosalaisuuksia Japanin haltuun. 18.1.1999 Amnesty International nimitti Paskon ”mielipidevangiksi”. Armahduksen perusteella Pasko vapautettiin 18.6.1999 tutkintavankeudesta, mutta tuomittiin 20.7.1999 Tyynenmeren laivaston sotatuomioistuimessa vuodeksi vankeuteen.

 Vuodesta 2003 Pasko on toiminut Novaja Gazetan kolumnistina ja vuonna 2009 hänestä tuli yksi näistä julkisuudessa mainituista pääjärjestäjistä Venäjän bloggaajien koulutuksesa. 22.10.2009 Euroopan-ihmisoikeustuomioistuin hylkäsi Grigory Paskon kantelun Venäjän valtiota vastaan. Marraskuussa 2011 Pasko allekirjoitti ns. opposition vetoomuksen siitä, että Putinin on lähdettävä pois. 

Tuskin voidaan väittää, että jo vuosien ajan amerikkalainen informaatiosodan intressi ei olisi ollut valmistaa levottomuuksia Venäjän laillista järjestelmää vastaan. Missä määrin Suomen Puolustusvoimien SOME-agentit ja heidän upseerinsa pysyvät erossa tuosta amerikkalaisesta SOME-hyökkäyksestä Venäjää vastaan?

JÄLKIKIRJOITUS

Somessa aktiivisesti kirjoittava kapteeni Janne Vaahtovuo kirjoitti Facebookiin toisen tulkinnan tälle uutiselle SOME-agenteista Suomen Puolustusvoimissa. Hänen mukaansa kyse olisi "sopeuttavasta toiminnasta" varusmiehille.

Voidaan siis ajatella, että nämä suomalaiset varusmiehet eivät selviä ilman twiittaamista ja Facebookia varusmiespalveluksessa iltalomille saakka - eivät sittenkään, vaikka heillä on nykyään jokainen viikonloppu lomat. Niin urhoollisia ovat nämä nykyajan suomalaiset maanpuolustajat! 

Kyse ei olisi siitä huvista, joka sotilaskodin kuumien munkkien rinnalla voisi kuulua yksilöllisen päätöksen mukaan, vaan upseerien ohjauksen mukaan tapahtuvasta palvelutapahtumasta.

Voidaan tietysti sopeuttavana toimintana toivoa, että varusmiehet saavat ainakin ensimmäiset kolme kuukautta pizzakuljetukset (vaihtoehtoisesti hampurilaiset) metsäharjoituksiin, koska he eivät sopeudu poikkeavaan elämäntapaan kovin rajusti. 

Äitien läsnäolo palveluspaikoilla olisi erittäin suureksi eduksi sopeutumisessa muutamien ensimmäisten kuukauden aikana: vuoteen laittaminen kuntoon ja kaapin pitäminen hyvässä kunnossa on raju haaste nuorelle miehelle ilman äidin rakastavaa huolenpitoa.

Suomen Puolustusvoimat ovat jo lahjoittaneet kaikille uusille varusmiehille pehmonallen, jota he voivat pitää kainalossa käydessään nukkumaan ja tuntea turvalliseksi olonsa. 

Alikersanttien ja kokelaiden koulutukseen kuuluu jo rauhoittavien iltalaulujen harjoittelu, sillä erityisesti alokkaalle tekee hyvää, jos hän kuulee kauniin mieltä rauhoittavan iltalaulun.

Tässä on hiukan erilaiset ihanteet, jotka ovat naapurissa:

[1] http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014062818446998_uu.shtml

[2] http://juhamolari.blogspot.fi/2014/06/riippumaton-selonteko-suomen-asemasta.html

[3] Propaganda Venäjän ”haamukirjoittajista” ja ”vaikuttaja-agenteista” on NATO-lobbausryhmien taktinen keino demokratian tukahduttamiseksi Suomessa

 http://juhamolari.blogspot.fi/2014/06/propaganda-venajan-haamukirjoittajista.html

[4] Antti Honkamaa, Iltasanomat 12.6.2014. Asiantuntijat uskovat: Venäjä tekee salaisia iskuja Suomeen. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288700525644.html

[5] Torsti Sirén uhkailee vastustajiaan kostolla ja ikuisella työttömyydellä Suomessa. http://juhamolari.blogspot.fi/2014/05/torsti-siren-uhkailee-vastustajiaan.html

"Downshiftaava" kirjoittaja suosittelee, että älä suostu työnorjaksi tai alistetuksi ihmispoloksi, vaan arvioi vapautesi hinta itseäsi kunnioittaen: vähemmät tulot voivat tehdä sinut paljon onnellisemmaksi! Voitat myös mielipidevapauden! Kuvassa pitkäaikaistyöttömänä elävä vapaa suomalainen mies on kesällä 2013 etelän auringossa uima-altaassa - ja sinne uudestaan loppukesästä 2014!

Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.

GSM+358 40 684 1172

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
LinkedIN profile

17.6.2014 Patriarkka Kirill kutsuu rauhanrukoukseen Ukrainan verenvuodatuksen lopettamiseksi. Miksi Kiovan juntta vihaa Venäjän ortodoksista kirkkoa?

17.6.2014 Patriarkka Kirill kutsuu rauhanrukoukseen Ukrainan verenvuodatuksen lopettamiseksi. Miksi Kiovan juntta vihaa Venäjän ortodoksista kirkkoa?

Juntta käyttää natseille ominaista sanastoa

Ukrainan turvallisuuspalvelujen SBU:n johtaja Valentin Nalivaychenko (Валентин Алекса́ндрович Наливайченко) syytti "Шустер Live" –ohjelmassa, että ”ortodoksinen fundamentalismi” olisi ”informaatiosodankäynnissä” ja ”ihmisten aivopesussa” Luganskin ja Donetskin alueella pahin vihollinen yhdessä ”myrkyllisen euraasialaisen ideologian” kanssa, koska ”he nostavat kokonaisen venäläisen sukupolven uskomukseen, että Ukrainassa täytyisi tuhota ukrainalaiset, joilla on erilaiset mielipiteet ja elämäntavat kuin euraasialainen mielikuvitus”. Nalivaychenko nimittää tätä ”vaarallista ideologiaa” uudenlaisen sodankäynnin ”hybridisodan” keinoksi. Ukrainassa on toistuvasti myös pysäytetty ja estetty Venäjän ortodoksisen kirkon pappien ja piispojen vierailut seurakunnissa.[1]

Ukrainan juntta-Radan nimittämä pääministeri Arseniy Yatseniuk (Арсений Яценюк) julisti Yhdysvalloissa Ukrainan suurlähetystön virallisessa lausunnossa, että Kaakkois-Ukrainan asukkaat olisivat ”ali-ihmisiä”  ("недолюди"; ukr. "сабхьюман"; saks. untermensh) sekä samassa lausunnossa lupasi, että tuhoaisi kaikki ali-ihmiset ja sillä tavalla ”puhdistaa maan pahuudesta”. Kiovan pääministerin ja muiden perusteluissa on turvauduttu natsien ominaiseen sanastoon,[6] kun on perusteltu itse asiassa siviiliväestöä vastaan suunnattuja aseellisia iskuja. Saman "ukrainalaisen" uuden hengen ilmausta on myös se, mitä Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on moittinut ankarasti: Ukrainassa 6.5.2014 otettiin käyttöön laki, jonka nojalla vankiloista päästettiin lähes 15 000 rikollista, jotka lähetettiin sotaan itäukrainalaisia vastaan.[13]

Mistä on todellisuudessa kyse Ukrainan turvallisuuspalvelun poikkeuksellisessa hyökkäyksessä Venäjän ortodoksista kirkkoa vastaan?

Ortodoksinen kirkko vaatii verenvuodatuksen välitöntä lopettamista

Hyökkäys ortodoksista kirkkoa vastaan liittyy tietysti siihen, että Ukrainan ortodoksinen kirkko kuuluu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, Moskovan patriarkaattiin. Ortodoksinen kirkko on nimenomaisesti suurin uskonnollinen ryhmä Ukrainassa, keskeinen osa Ukrainan kansalaisten uskonnollista identiteettiä. Ukrainassa on yli 11 000 seurakuntaa.  Ortodoksinen usko yhdistää ”viholliset” ja ”omat” veljiksi ja siskoiksi toisilleen. Ortodoksit rukoilevat veljesten välille rauhaa ja verenvuodatuksen päättymistä, mikä ei ilmeisemmin sovi valitettavasti pääministerin ja turvallisuuspalvelun johtajan natsi-ideologiaa myötäilevälle agendalle.

Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill [5]on vedonnut 17. kesäkuuta 2014 kaikkiin osapuoliin, jotta verenvuodatus loppuisi välittömästi. ”Tänään ei ole mitään tärkeämpää tai lähempänä sydäntä olevaa asiaa kuin tuska jatkuvasta veljesmurhasta, joka tapahtuu Ukrainan alueella. Mitä tapahtuu tänään erityisesti Donetskin ja Luganskin alueilla, ja miten kirkon jäsenten tulisi suhtautua tapahtumiin? Tuloksena on ollut kauhistuttava verinen konflikti. Monet sadat ovat kuolleet, tuhannet haavoittuneet ja kodittomina. Vain paholainen voi juhlia kun veljekset tuhoavat toisiaan, aiheuttavat vahinkoa ja heikentävät ihmiselämän edellytyksiä. Ortodoksinen kirkko, jakamattoman Venäjän hengellinen kirkko, ei voi jakaa yhtä Jumalan kansaa poliittisten, kansallisten, sosiaalisten tai muiden periaatteiden mukaan. Kirkko ottaa tehtävänsä Herralta Jeesukselta Kristukselta eikä ota tilauksia tai ohjeita eri poliittisilta voimilta. Tämä erottaa kirkon joistakin nimellisesti uskonnollisista mutta itse asiassa maallisista järjestöistä".[5]

Kirill varottaa, että historiassamme on toistunut verisiä sodankäyntejä. Ne heikensivät myös Kiovan Venäjän eli Kiovan Rusin, 800-luvulta 1100-luvun puoliväliin olemassa olleen valtakunnan.  Niin toistui myös monta kertaa tämän jälkeen myöhemmillä vuosisadoilla. ”Historiasta opimme, että tuhoisa riita luo aina ulkoisten voimien uhkan Isänmaalle. Niin kuin vanhaan aikaan, niin nyt meillä on edessämme tällainen riski menettää kansan suvereniteetti. Suvereniteetti ilmaisee kykyä ja kapasiteettia järjestää elämä moraalinen, henkinen ja kulttuurinen perusta”, pyhä patriarkka muistuttaa.[5]

”Vetoan kaikkiin, jotka vaikuttavat päätöksiin: lopettakaa välittömästi verenvuodatus, aloittakaa todelliset neuvottelut rauhan ja oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi. Veristä taistelua ei voi voittaa, siitä ei voi olla poliittista hyötyäkään, mutta jota hyötyä saisi ihmisten paremmasta elämästä”, lausuu Kirill painokkaasti.[5]

Patriarkka Kirill kehottaa kaikkia seurakunta erityiseen rauhan rukoukseen, jotta Ukrainan tuhoisa sodankäynti saadaan päätökseen. Hän kehotti kaikkia Venäjän ortodoksisen kirkon lapsia lisääntyneeseen rukoukseen, pitäytymään Pyhien apostolien uskoon, rukoilla tuhoisan sodankäynnin ja vihamielisen eripuran päättymiseksi. ”Kaikissa kirkkomme temppeleissä anna meidän väsymättä nyt erityisesti rukoilla rauhan puolesta ja voittaa verinen sodankäynti”.[5]

CIA-agenttien paluu Ukrainan johtoon

Mainittakoon erikoisena detaljina, että Valentin Nalivaychenko on myös suomen kieltä osaava sotilas ja tiedustelupalvelun johtaja sen lisäksi että hän osaa äidinkielensä lisäksi venäjää ja englantia. Hän toimi vuosina 1994–1997 Ukrainan suurlähetystössä Suomessa toisena ja ensimmäisenä sihteerinä. CIA:n agentti teki ainoan pitemmän kansainvälisen uransa Helsingissä.

Syyskuussa 2013 valtakunnansyyttäjänvirasto avasi jo pitkän esitutkinnan jälkeen rikosoikeudenkäynnin Nalivaychenkoa vastaan, koska hänen oli havaittu vuonna 2008 antaneen amerikkalaisen CIA:n työntekijöille Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n salaisia asiakirjoja sekä päästäneen CIA:n henkilöitä luvattomasti rakennukseen. Uuden juntan aikana maaliskuussa 2014 valtakunnansyyttäjävirasto lopetti kuitenkin tutkinnan.

Nalivaychenkon hämärät toimet ja yhteydet liittyvät  myös ”ЧЕСНО”-järjestön amerikkalaisiin yhteyksin, toimintaansa Ukrainan turvallisuuspalvelussa SBU:ssa ja tämän kiinteän omaisuuden myyntiin, tietojen vuotamiseen CIA:lle, Ukrainan SBU:n varapuheenjohtajana lyhyen ajan toiminut Gennadi Moskal (Геннадий Геннадиевич Моска́ль) väitti jopa että Nalivaychenko toimi 90-luvun alussa kiinteästi Andrei Kislinskyn (Андрей Кислинский) kanssa ja ainakin Andrei vaikutti myös Luganskin alueen sutenöörinä (Ukrainan turvallisuuspalvelun ex-varapuheenjohtaja Andrei oli syyllistynyt myös korkeakoulututkinnon väärennökseen ym.)[7][8][9][10] ja miljoonan dollarin lahjusten ottamiseen Anton Yatsenkon mafialta.

Valentin Nalivauchenko antoi vuonna 2008 Yhdysvaltain tiedustelu-upseereille täyden pääsyn Ukrainan SBU:n huippusalaisiin aineistoihin.  Yhdysvaltain suurlähetystön oikeudellinen avustaja James Davidson, FBI:n Christopher Mc Myuree, CIA:n edustaja Ukrainassa Jeffrey Eagen, CIA:n edustaja M. Bugee sekä Ronnie Capito, Stephen Batalier, Michael Brown ja Charles Levy saivat vapaasti tutustua Ukrainan valtiosalaisuuksiin. Tämän poikkeavan vieraanvaraisuuden johdosta Valentin Nalivauchenko joutui tutkintaan maanpetoksesta ja luottamuksellisten tietojen luovuttamisesta, mutta Kiovan juntan painostuksesta valtakunnansyyttäjävirasto vapautti hänet tutkinnasta ja syytteestä maaliskuussa 2014.[4]

Ukrainan tiedustelupalvelun SBU:n entinen johtaja, kenraalimajuri Alexander Yakumenko (Александр Якименко) todisti maaliskuussa 2014 hyvin suoraan Yhdysvaltain palkkasotureiden ja tiedustelupalvelun toiminnasta Kiovan vallankaappauksessa. Tällöin hän nimesi kolme keskeistä tiedustelupalvelun toimijaa, Andrei Parubiy, Viktor Gvozd ja Valentin Nalivaychenko ( Андрей Парубий,  Виктор Гвоздь, Валентин Наливайченко), jotka suoraan luovuttivat aineistoa CIA:lle ja toimivat yhteistyössä CIA:n kanssa. CIA:n agentit tekivät vauhdikkaan paluun SBU:n ja Ukrainan johtoon heti juntan vallankaappauksen jälkeen. Andrei Parubiy on toiminut 27. helmikuuta 2014 vallankaappauksen jälkeen Ukrainan kansallisen turvallisuusneuvoston sihteerinä. Tätä ennen hän toimi Evromaydanin komendanttina. Vuodesta 1996 alkaen hän oli toiminut Ukrainan patrioottien johtajana ja osallistunut nationalistiseen poliittiseen toimintaan. Hän osallistui aktiivisesti jo oranssivallankumoukseen, jolloin marras-joulukuussa 2004 hän esiintyi Ukrainan komentajana Kiovassa. Ukrainan SBU:n entisen päällikön kenraalimajuri Alexander Yakumenkon mukaan filharmonikkojen rakennuksen tarkka-ampujat olivat nimenomaisesti Parubiyn valvonnassa. Näin myös Ukrainan entinen sisäministeri Vitaliy Zakharchenko on esittänyt tarkka-ampujien sidoksista Parubiyhun, joka on myös yksi niistä Ukrainan viranomaisista, jotka ovat suoraan sidoksissa Yhdysvaltain tiedustelupalveluun. Parubiy on Self Maidanista ja Oikeistosektorista lähteneistä henkilöistä rakentuneen Ukrainan kansalliskaartin perustaja. Parubiyn määräyksestä 1 maaliskuuta 2014 valtakunnansyyttäjän virasto hyökkäsi Venäjän televisiokanavien toimintaa vastaan ja 25. maaliskuuta 2014 hallinto-oikeuden päätöksellä Kiova pysäytti usean venäläisen televisiokanavan näkyvyyden.

Ukrainan uusi juntta-kabinetti hyväksyi helmikuun 27. päivä 2014 myös CIA-agentin Viktor Gvozdin upean paluun, nyt ulkomaantiedustelun johtajaksi. Hän on saanut Kiovassa sotilasjohdon koulutuksen ja toiminut vastaavissa tehtävissä Neuvostoliiton aikana Ukrainassa 1981–1993 sekä tämän jälkeen YK:n rauhanturvaoperaatioihin entisen Jugoslavian alueella 1993-1995. Gvozd työskenteli Amerikan Yhdysvalloissa 2000-2003, minkä jälkeen hän palasi Ukrainaan Ukrainan ulkomaantiedustelun johtopaikoille. 17. tammikuuta 2008 hän oli päässyt Ukrainan sotilastiedustelun johtajaksi ja nyt uudestaan 27.2.2014 ulkomaantiedustelun johtajaksi.

Kun Valentin Nalivaychenko ei ollut muutamaa vuotta Ukrainan tiedustelupalvelun johtajana häneen liittyvien hämäryyksien johdosta, hän toimi amerikkalaisten rahoittamassa ”ЧЕСНО”-nimisessä kansalaisjärjestössä, jonka avulla Ukrainan vallankumousta valmisteltiin noiden muutamien vuosien ajan. Järjestön tärkein strateginen kumppani ja rahoittaja oli Yhdysvaltain ulkoministeriö, joka toteutti järjestön avulla ”värivallankumouksen” reseptiä.

Nalivaychenkon kanssa myös Oleg Rybachuk (Олег Рыбачук) vaikutti ”ЧЕСНО”-kampanjassa, jonka perustaja Rybachuk oli. Rybachuk sai koulutuksensa Wall Streetillä ja Lontoossa, hän toimi myös Yulia Tymoshenkon hallituksen varapääministerinä. Rybachuk avasi Kiovassa Euro-Atlantisen yliopiston, jonka avajaisten symboliikkaa oli omistettu Naton muistamiseen. Rybachuk ilmoitti yliopiston tehtäväksi edistää maailmanlaajuista vuoropuhelua, kansalaisyhteiskunnan kehittämistä ja sosiaalista kumppanuutta vahvistamalla Euroopan ja Euro-Atlantista yhteistyötä. Hänen aloittamansa ”ЧЕСНО” sai rahoituksensa George Soroksen ”Revival”-rahastosta, Ruotsin kehitysyhteistyörahoista SIDA:n kautta, Amerikan Yhdysvaltain budjetista US Agency for Inernational Developmentin (USAID) avulla sekä Yhdysvaltain hallituksen Ukrainan uudistamiseen tarkoitetun erityisohjelman Uniter avulla ja washingtonilaisen rahaston IFES avulla. Rybachuk ilmoitti maaliskuussa 2012 Ottawassa ukrainalais-amerikkalaisessa konferenssissa Financial Postin haastattelussa avoimesti, että hän osallistuu uuden oranssivallankumouksen valmisteluun.

Rybachnuksin perustama ”ЧЕСНО” sai toimistonsa johtajaksi Olet Medunitsan (Олег Медуница), joka oli äärimmäisen kansallismielisen ”Nuorisokongressin” entinen johtaja, kiihkeä russofobi, joka käytti useita vuosia pelkästään hyökkäyksin Venäjän ortodoksista kirkkoa vastaan Ukrainassa. Esimerkiksi hän osallistui vuonna 2006 yritykseen kaapata Pyhän Katariinan kirkko. 11. tammikuuta 2013 Oleg Medunitsa tuli Vadim Kolesnichenkon perustaman lahkomaisen ortodoksisen kirkon yhdistyksen johtajaksi: tuo ”kirkko” tunnetaan valitettavan sotaisesta hengestä ja suoranaisesta tuesta natsi-juntalle.[12]

Viitteet

[1] Агент Наливайченко назвал главным врагом "православный фундаментализм" http://www.segodnia.ru/news/141144

[2] Экс-глава СБУ назвал тех, кто получил прибыль от бойни на Майдане http://www.vesti.ru/doc.html?id=1368925&tid=105474

[3] Леонид Савин, Cерый кардинал Евромайдана. Новости Русского Мира 11.5.2014. http://webnovosti.info/%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%BE%D1%81%D1%82%D0%B8/C%D0%B5%D1%80%D1%8B%D0%B9-%D0%BA%D0%B0%D1%80%D0%B4%D0%B8%D0%BD%D0%B0%D0%BB-%D0%B5%D0%B2%D1%80%D0%BE%D0%BC%D0%B0%D0%B9%D0%B4%D0%B0%D0%BD%D0%B0-%D0%BE%D0%BB%D0%B5%D0%B3-%D1%80%D1%8B%D0%B1%D0%B0%D1%87%D1%83%D0%BA/ 

[4]   Украина: экс-глава СБУ Наливайченко - агент ЦРУ  http://goldnike-777.blogspot.fi/2012/11/blog-post_2.html , kopio http://www.freezepage.com/1402994776BYMBUZKXCJ

[5] Святейший Патриарх Кирилл: «Обращаюсь ко всем, от кого зависит принятие решений: немедленно остановите кровопролитие» http://www.patriarchia.ru/db/text/3675054.html

[6] Яценюк назвал жителей Юго-Востока нацистским словом "недочеловеки"

 http://www.pravda.ru/news/world/formerussr/ukraine/16-06-2014/1212172-ukrina-0/ 

[7] Кислинский, Андрей Николаевич http://genshtab.info/%D0%9A%D0%B8%D1%81%D0%BB%D0%B8%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9,_%D0%90%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%B5%D0%B9_%D0%9D%D0%B8%D0%BA%D0%BE%D0%BB%D0%B0%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87

[8] Андрей Кислинский: фаворит екатерининского двора http://cripo.com.ua/?sect_id=2&aid=80115

[9]    Москаль: Кислинский работал сутенером на трассе http://versii.com/news/183017/

[10] Кислинский подал в суд на Москаля за сутенера http://durdom.in.ua/ru/main/news_article/news_id/9677.phtml

[11] Геннадий Москаль: СБУшник Кислинский в 90-х "промышлял" сутенёрством http://timer.od.ua/news/Zampredsedatelya_SBU_Andreya_Kislinskogo_obvinil.html

[12] http://juhamolari.blogspot.fi/2014/06/ukrainan-uusnatsien-ja-krimin.html

[13] .http://rusvesna.su/news/1402780060


Kirjoittaja on ortodoksinen kristitty, joka rukoilee rauhaa ja veljellistä rakkautta venäläisten ja ukrainalaisten välille Ukrainassa sekä sotatoimien välitöntä lopettamista

Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.

GSM+358 40 684 1172

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
LinkedIN profile

Propaganda Venäjän ”haamukirjoittajista” ja ”vaikuttaja-agenteista” on NATO-lobbausryhmien taktinen keino demokratian tukahduttamiseksi Suomessa

Mielestäni Maanpuolustuskorkeakoulun Strategialaitoksen johtajan Torsti Sirénin lausunto Iltasanomissa 12. kesäkuuta 2014 siitä, miten Kreml olisi lähettänyt suomalaisen internetin keskustelufoorumeille ”haamukirjoittajia”, on samassa juonessa hänen ystävänsä Jukka Mallisen ”paljastavan” "vaikuttaja-agentti" –lausunnon kanssa: molempien tarkoituksena on tukahduttaa demokraattinen mielipideilmasto sellaiseksi, jossa Nato-kriittiset ihmiset eivät olisi enää uskottavia eivätkä myöskään uskaltaisi lausua mielipidettään sen enempää omalla nimellä kuin nimimerkillä – ja tietysti olisi myös parempi Sirénin ja Mallisen vakaumuksen mukaan, jos Nato-kriittiset alistuisivat täysin hiljaa washingtonilaisiin myynninedistämispuheisiin. Tietysti ei pidä suostua Sirénin ja Mallisen pelotteluun: ei pidä alistua tyrannille, sillä tyranni saa valtansa juuri leimaamisen ja pelottelun avulla sekä tätä seuraavan alistumisen avulla.

Iltasanomissa Antti Honkamaan haastattelussa 12. kesäkuuta 2014 Maanpuolustuskorkeakoulun Strategialaitoksen johtaja, everstiluutnantti Torsti Sirén ilmoitti uskomuksensa, että Venäjään linkittyvät haamukirjoittajat olisivat voineet kohdistaa toimintaansa myös Suomeen. Hän selittää, että ”sosiaalisessa mediassa näitä liikkuu. Kerran kommentoin jossain verkkouutisessa turvallisuuspolitiikkaa. Kaksi ihmistä kommentoi kirjoitustani venäläisellä propagandalla. Heistä toinen oli Pietarista. Mielestäni juuri nämä ovat sellaisia tapauksia”. Lisäksi Sirén viittasi ”outoihin kaveripyyntöihin Facebookissa”. Hänen mukaansa ”trollit ja haamukirjoittajat pyrkivät vaikuttamaan kirjoituksillaan yleiseen mielipiteeseen”.[1]

Monet hälyttävät merkit osoittavat Suomen ilmapiirin kärjistyvän yhä enemmän repressiiviseksi, johon kuuluvat demokratian vastaiset tukahduttamistoimet, sorto- ja pelottelutoimet, toisinajattelijoiden sortaminen, mielivaltainen ahdistelu Nato-kriittisiä ja Venäjä-myönteisiä yksilöitä ja ryhmäkuntia vastaan sikäli kuin näiden ilmaisemat mielipiteet eivät miellytä Nato-lobbausryhmien intressejä.

Jo aiemmin  Facebook-päivityksissään Torsti Sirén hehkutti Jukka Mallisen lausumia ”paljastuksia” Venäjän vaikuttaja-agentteja vastaan, joten Sirénin uusin esiintyminen ei ole yllätys siitä tietämyksestä käsin, että hänellä on jo pitempiaikainen projekti tukahduttaa Venäjästä ja Natosta käytävä keskustelu stigmatisoinnin avulla. Merkillepantavaa on tässä stigmatisoinnissa se, että Torsti Sirén on erityisen innokkaana NATO-aktivistina Maanpuolustuskorkeakoulun kybersodan ja psykologisen sodankäynnin erityisasiantuntija, joka ilmoittaa jo käyvänsä tuota kamppailua internetin sosiaalisessa verkostossa. Missä määrin on edes uskottavaa, että oikeasti ”vaikuttaja-agentit” ja ”haamukirjoittajat” olisi noin näppärästi nimettävissä, jos he toimisivat vieraan vallan lähettäminä toimijoina? Eikö pikemmin ole nyt kysymys siitä, että Sirén ja Mallinen ovat löytäneet helpot objektit, joita voidaan käyttää julkisina esimerkkeinä yleisen mielipideilmapiirin tukahduttamiseksi välittämättä lainkaan kuitenkaan totuudellisuudesta ja rehellisyydestä?

Mitä tulee Torsti Sirénin ja Jukka Mallisen selityksiin, niin niissä pistää silmään korostettu vainoharhaisuus. Voitaisiin hyvinkin kysyä, mistä Sirén tietää, että hänen saamansa Facebook-kutsut olisivat oikeasti Venäjältä  ns. agenteilta. Eikö Sirénin kyseenalaisen julkisen maineen tähden riittäisi ihan tavallinen uteliaisuus syyksi? Sitä paitsi Sirénin Facebookin voi lukea, vaikka ei olisi hänen Facebook-kaverinsa, eikä siis mitään Kremlin ”haamukirjoittajia” tarvita rekisteröitymään Sirénin Facebook-ystäviksi hänen parempaa seuraamista varten. 

Suomessa on jo kauan ollut tunnettua esimerkiksi ”Suomen sisulaisten” ja monien erilaisten ryhmäkuntien aktiivinen toiminta sosiaalisessa verkostossa sekä näiden innokas  varsin yksituumainen ideologinen kommentointi aatteensa mukaisesti. Esimerkiksi Näkökulma-foorumilla nimimerkit Karjala takaisin, ROPO, PANU, klerk, Miss Ann Thrope,  Perhonen, archieG, TAPANI ja LUCINDA sekä monet muut toimivat hyvin kiinteästi melkein yhteisrintamana näyttävällä tavalla, kun he käyvät käsiksi johonkin henkilöön tai asiaan, jos tämä objekti tuntuu heidän aatoksensa mukaan vastenmieliseltä[3]. Olisi liioiteltua otaksua ja väittää, että tällaiset sosiaalisessa verkostossa muodostuneet ryhmittymät olisivat jonkun valtiollisen toimijan palkallisia ”vaikuttaja-agentteja”, ulkovaltojen hyväksi suoranaisesti toimivia ”haamukirjoittajia”. Eikö ole luonnollisempana pitää, että sosiaalisessa verkostossa useamman henkilön kiinnostuminen Sirénin hyvin aggressiivisiin Venäjä-lausuntoihin on ihan tyypillistä uteliaisuutta? Ehkä nämä henkilöt suhtautuvat torjuvasti Sirénin näkemyksiä vastaan, mutta se ei tee vielä heistä "agentteja". Tietysti on hyvin luonnollista, että venäläiset yksilöt kiinnostuvat Sirenin puheista, koska nuo puheet ovat hyvin vihamieliset Venäjää ja venäläisiä vastaan. Ennen kaikkea Siren on luonut ryssävihaa tihkuvan salaperäisyyden ja pelon sinnekin, mikä on ihan tavanomaista sosiaalisessa verkostossa.

En jaksa edes uskoa, että Sirén ja Mallinen olisivat vilpittömiä edellä mainituissa huolen täyteisissä lausumissaan. Heitä seuraa toki myös erinäinen joukko panettelijoita (destractors), jotka eivät ole ehkä yhtä tietoisia tilanteen määrittelystä eivätkä koe tarpeelliseksi selväpiirteistä pohdintaa muutenkaan. Jotkut panettelijoista voivat olla ihan tosissaan siitä liioittelusta, jota Sirén ja Mallinen harjoittavat informaatiopsykologisen sodankäynnin oppikirjojen mukaisesti.

Paul Baker on vuonna 2001 tutkimuksessaan selvittänyt hyvin taitavasti moraalipaniikin kehittelyä, jossa pyrkimyksenä on yhteisön kokeman uhkan kuvailulla perustella moraalikontrolli jotain toista ryhmää vastaan. Paniikkiin kiihotetaan juuri tuossa tarkoituksessa: nämä henkilöt kokevat oikeudekseen määritellä moraalisen uhkan. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa onnistuttiin kehittää paniikki maahanmuuttajia vastaan niin vakavaksi, että keskustelu turmeltui liki täysin: tutkija luonnehti tilannetta jo ”hallitsemattomaksi neuroosiksi” (uncontrolled neurosis) ja ”kollektiiviseksi hermoromahdukseksi” (collective nervous breakdown).[10]

Vainoharhaista leimaamista, jossa nettikirjoittelijat nimetään ulkovaltojen hyväksi toimiviksi vaikuttaja-agenteiksi tai haamukirjoittelijoiksi, on lähestyttävissä moraalisen paniikin ja poliittisen paranoian tarkastelunäkökulmista käsin.[4] Torsti Sirén edustaa tiettyä NATO-miesten intressi- ja lobbausryhmää, joka toimii edellä kuvatulla tavalla hyvin tunnettujen ja tehokkaaksi havaittujen propagandististen menetelmien mukaisesti. 

En usko, että Mallinen ja Sirén vilpittömästi ja aidosti toimisivat uskonnollispoliittisten ääriliikkeiden johtajissa tavatun psykopatologian mukaisesti ja ”tarvitsisivat vihollista” siinä merkityksessä, vaikka sellaisen patologian pohtiminen olisi toki myös kiehtovaa (kumpikin herroista näyttää hyvin toistuvasti esiintyvän samanaikaisesti sekä sankarin että uhrin asemassa). Sirén tietää varmasti CIA:lle keskeiset psykologisen sodankäynnin tutkijat Robinsin ja Postin, jotka antoivat kovan arvion vainoharhaisten lahkojen johtajista: paranoid personality disorder.[5][6]  Vuonna 2004 Post esitti psykologisen profiloinnin mallin ääriliikkeiden johtajille ja näiden seuraajien suhteille: hänen mukaansa kehitetyssä ryhmäidentiteetissä (group identity) yksiön status tulee riippuvaiseksi ryhmän hyväksynnästä, jota hallitaan tyypillisesti seitsemän paranoidisen syndrooman tuntomerkin mukaisesti.[7] Postin esittämät seitsemän tuntomerkkiä ovat tietysti jossain määrin hämmästyttävän yhtenevät Mallisen ja Sirénin NATO-lobbausryhmän aateveljien toiminnalle julkisuudessa ja sosiaalisessa verkostossa, mutta kuvaukseksi Mallisen ja Sirénin motivaatiosta se jäisi liian spekulatiiviseksi ja olisi vain osittain tyydyttävä.    

Edellistä huomattavasti paremmin varsin osuvaksi osoittautuu Stanley Cohenin tutkima ilmiö, kun arvioidaan Mallisen ja Sirénin intoa löytää ”Kremlin haamukirjoittajia” ja ”vaikuttaja-agentteja”.[8][9] 

Cohenin mukaansa moraalinen paniikki on yhteiskunnallinen prosessi, jonka aikana jokin toiminta esitetään erityisen haavoittuvaksi, jotta ”moraaliyrittäjät” voisivat vaatia jyrkkiä toimia syntipukkien kontrolloimiseksi. Paniikissa reagointi on kohtuuttoman voimakasta (ns. deviancy amplification spiral). Valhe esitetään totena, huhu evidenssinä ja huolestuneisuus tukee demonisointia, kuten nyt on käynyt toistuvasti Iltasanomien artikkeleissa. Voimakkaimmillaan syntyy täysipainoista demonologiaa, jossa syntipukit leimataan. Yksittäisiä tapauksia etsitään julkisuudessa esittämistä varten, jotta paniikissa voidaan keksiä yhteiskunnan laajemmalle rappiolle tai sellaisen pelättävälle kehittymiselle sosiaaliset merkityssuhteet: niin stereotypiat, defenssi- ja coping-keinot ovat tehokkaassa propagandistisessa käytössä. Päämääränä on kuitenkin koko ajan taktisesti ja tarkoitushakuisesti sosiaalisen valvonnan vaatimus. 

Cohenin mallissa moraalisen paniikin tuottajat ovat vallanpitäjiä: poliitikot, piispat, journalistit, jotka julistavat moraalisen paniikin avulla tuomionsa. Cohen ihmettelee tyypillistä kieltämisen eetosta, jossa ihmiset eivät näe eivätkä ymmärrä vääryyttä, vaan seuraavat tottelevaisesti tuolla tavalla viekkaasti toimivaa johtajaa, jonka vaatimuksia varten yksilön vastuu ja mielipidevapaus minimoituu.

”Vaikuttaja-agenttien” nimeltä mainitseminen sekä näitä vastaan lausutut suoranaiset perusteettomat ja lainvastaiset diskriminaatiovaatimukset, kuten Torsti Sirén on esittänyt moninaisia vaatimuksia ettei ”putinistit” saa ikinä töitä Suomessa,[16] ovat poliittisen repressiivisen tavoitteen mukaisia alistamis- ja pelottelukeinoja. NATO-lobbausryhmälle ei sovi, että Suomen kansalaiset ilmaisevat avoimesti omalla nimellään moitteita washingtonilaisten markkinamiesten propagandaa vastaan. 

Jos vaikka Sirén ja hänen intressiryhmänsä eivät todellisuudessa voi vaientaa ja vaurioittaa nimeltä mainittujen ”putinistien” oikeudellista ja ammatillista selviytymistä Suomessa - tämän hetkisen oikeusvaltion ja kansalaisyhteiskunnan säilyessä - , niin nuo uhkaukset ovat kuitenkin jo sellaisenaan mahdollisesti tehokas viesti jollekin ulkopuoliselle, joka tahtoisi sanoutua avoimesti irti NATO-miesten pyrkimyksistä. Pelon avulla saadaan ihminen hiljaiseksi ja alistuvaiseksi. 

”Vaikuttaja-agenttien” nimeämistä seuraa odotusten mukaisesti nimettömien ”haamukirjoittajien” ikään kuin "paljastaminen" valtavirranmediassa Sirénin ja NATO-lobbausryhmän tarpeita varten. Kun haamukirjoittajien "vaarallisuudesta" aletaan nostaa moraalista hysteriaa, niin tämä palvelee juuri ja nimenomaisesti systemaattisesti repressiota kansalaisvapauksia ja ihmisoikeuksia vastaan.

NATO-miehet eivät tahdo, että heidän pyrkimyksiään edes kukaan arvostelisi anonyymisti sosiaalisessa verkostossa. Siksi on taktisesti käyttökelpoista leimata anonyymit arvostelijat maksetuiksi Krelmin agenteiksi! Todellisuus on kuitenkin juuri päinvastainen niin kuin Nato-collegessa menestyksellisesti luentoja pitänyt Strategialaitoksen johtaja Torsti Sirén täysin varmasti tietää: Pentagonin trolli jäi äskettäin pahaksi onnekseen jopa kiinni heikon paikallistuntemuksensa tähden, kun hän kommentoi Krimin tapahtumia.[12] Yhdysvaltain ulkoministerinä Hillary Clinton ilmoitti helmikuussa 2011, että Amerikan Yhdysvallat sijoittaa 25 miljoonaa dollaria Internetin sosiaalisen verkoston, yli 10 000 nuoren hakkerin ja kyber-aktivistin kamppailuun ”virtuaalisessa kilpavarustelussa”. Pentagonin päällikkö William Lynn III kutsui tuota uutta oppia symbolisesti ”uudeksi avaruuden puolustamiseksi”.  RSA-konferenssissa 17. helmikuuta 2011 ilmaistiin myös kriittisiä huomautuksia Pentagonin kyberkeskuksen päällikön Keith B. Alexanderin kyber-sodankäynnin jättimäisiä tarvemääritelmiä vastaan: teknologiajohtaja Bruce Schneier epäili osuvasti, että ”liioiteltu uhka on hyvä tapa hankkia virastoille rahoitusta”. Schneier epäili myös, onko ”sota” oikea metafora kyber-konflikteille.[11] [13]  NATO-lobbaustarpeen rinnalla on myös kyse tästä aivan samasta rahoitustarpeen perustelusta, kun lopetustuomion (”virtaviivaistamistuomion”) saaneen Strategialaitoksen nykyinen  - ja ilmeisesti sen viimeinen - johtaja Torsti Sirén liioittelee vaikuttaja-agenttien ja haamukirjoittajien uhkaa kybersodassa ja multimediaspektaakkelisessa sodankäynnissä. On muistettava, että Sirénin johtama laitos on saanut jo lopetuspäätöksen. Tässä tilanteessa on tyypillinen keino hankkia toiminnalle uutta rahoitusta, vaikka käytännössä Sirénin toiminta on ollut todistettavasti ainakin viimeiset kuukaudet vain Internetissä Facebook-päivitysten tekemistä ja eri blogien lukemista virka-ajalla. Kyse on ollut huhujen levittämisestä, vaikka mitään todellista Kremlin kyberuhkaa eversti ei ole todennut eikä osoittanut.

Jukka Mallinen ja Torsti Sirén tahtoisivat rakentaa suomalaista mielipideilmapiiriä entistä enemmän sellaiseksi, että  russofobia ja suoranainen ryssäviha sekä derussofikaation tai ”ukrainisaation” –nimillä kulkevat diskriminaatiota edistävät toimet vahvistuisivat jo Suomessa. Jo entuudestaan sellaiset menettelyt ovat kurjistaneet kansalaisyhteiskuntaa Virossa. Mallinen ja Sirén ovat toistuvasti mainostaneet yksituumaisesti NATO-lobbausryhmän kanssa Viroa mallimaana sen suhteen, miten ”Kreml-henkisiin” pitäisi suhtautua. 

Viron tuomioistuin perusteli 4. kesäkuuta 2014 päätöstään kieltää venäläislasten äidinkielensä mukainen opiskelu ”valtavirtaistamisen” mukaan tapahtuvalla turvallisuuspoliittisella tarpeella ja ”ukrainisaation”-nimellä («украинизацию») tunnetulla politiikalla. Tallinnan hallinto-oikeus antoi tämän määräyksen Viron parlamentin edustajan Mihail  Stalnuhin valitusta vastaan, kun tämä vaati Viron suojelupoliisia (KAPO) poistamaan nimensä maininta vuosikirjasta 2011. KAPO katsoi valtionvastaisiksi Stalnuhin tiukat toimet, kun Stalnuhin oli vastustanut venäläiskoulujen virolaistamista. Viron tuomioistuimen päätöksellä tuettiin KAPO:n ajatusta, jonka mukaan venäjänkielinen lukio-opetus rinnastetaan jopa terroristien ja separatistien kanssa samaan joukkoon, niin kuin jopa tuomioistuimen perustelussa lausuttiin kesäkuussa 2014. Venäläislasten ja heidän vanhempien toiveita ja oikeuksia puolustanut poliitikko leimattiin Viron turvallisuuspalvelun vuosikirjassa valtiolliseksi uhkaksi eikä oikeus suostunut poistaa nimen mustaamista![14]

Venäläisväestön opiskeluoikeuksien tuomitseminen osoitti, että Viron maallinen valta pönkittää KAPO:n autoritaarisia rakenteita Virossa. Viro niin kuin yleisemmin myös EU tarvitsisi kuitenkin uudistuakseen nähdä venäläisväestö ja venäjänkieli upeaksi voimavaraksi. Kerta kerran jälkeen on saanut  ällistyä siitä, miten kapeasti Suomen poliittisessa kentässä ja mediassa seurataan Viron ja Baltian vaarallista kehitystä. 

Sen sijaan Suomen media leimaa anonyymit NATO-kriittiset yksityisihmiset Kremlin haamukirjoittajiksi tai vaikuttaja-agenteiksi tai julistaa Suomessa asuvien venäläisten kaksoiskansalaisuuden jopa kansalliseksi turvallisuusriskiksi tai ”Viidenneksi kolonnaksi”, kuten professori Timo Vihainen on tehnyt julkisuudessa,[15] niin pitäisi ihan oikeasti puhua ihmisoikeusrikkomuksista Virossa – Suomen ”natottajien” ihannemaassa. Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö voisi ottaa oikeusvaltiokysymykset ja ihmisoikeuskysymykset esille poliittisten johtajien tapaamisissa Viron kanssa ja pääministeri (kuka lienee Jyrki Kataisen jälkeen) Unionin puitteissa. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan ei pitäisi vaieta demokraattisten kansalaisoikeuksien ja ihmisoikeuksien tukahduttavista toimista, joita naapurissamme Virossa tapahtuu. 

On absurdia, että on helpompi puhua Nato-hurmiossa "vaikuttaja-agentien ja haamukirjoittajien" uhkasta Suomen sosiaalisen internet-verkoston keskusteluissa kuin ihmisoikeuksista Viron kanssa. EU:lla on yhteiset, velvoittavat suuntaviivat ihmisoikeuspuolustajien auttamiseksi. Kyse on poliittisesta tuomiosta, kun Viro pakottaa valtavirtaistamisen nimissä venäläisen kouluopetuksen loppumiseen. On ilmeistä, että Viron tuomioistuin seurasi Kapon vaatimusta, koska tarkoituksena on saada pieninkin vapauden henki takaisin pulloon. 

Torsti Sirénin ja Jukka Mallisen saama suomalainen mediajulkisuus tukee pyrkimyksiä saattaa suomalainen demokraattinen oikeus- ja hyvinvointivaltio repressiiviseen ”ukrainisaation” ja ”ryssävihan” tilaan. Iltalehden (4.3.2014) ja Venäjän tutkimuksen professorin Timo Vihavaisen mukaan on nimenomaisesti ”Ukrainan kriisin myötä noussut pintaan” Suomessa asuvien venäläisten kaksoiskansalaisuus. Vihavaisen mukaan ”Suomen tulisi luopua kaksoiskansalaisuuden mahdollistamisesta”. Myös Puolustusvaliokunnan puheenjohtajan kansanedustaja Jussi Niinistön haastattelussa Iltalehdessä maaliskuussa 2014 erityisesti pisti silmään sanat Suomen tarpeesta ”sotaan valmistautumiseen” ja Ukraina-käsittelyn yhteydessä Niinistön nostama viittaus Suomen ”venäläisvähemmistöön”, jota hän kuvaili "kuitenkin vielä erilaiseksi”.[15] Kaiken kaikkiaan Sirénin, Mallisen, Vihavaisen ja Niinistön toiminta on ollut voimakkaasti yhtä kansanryhmää – tässä tapauksessa venäläisiä ja mahdollisesti heihin myötämielisesti liittyviä suomalaisia ihmisiä – stigmatisoivaa sekä täten avoimen kansalaisyhteiskunnan vastaista repressiota.

Ihmisoikeuksien nousu ja matka demokraattiseen oikeus- ja hyvinvointivaltioon alkoivat toisen maailmansodan lopputuloksena globaalisen poliittisen arkkitehtuurin muutoksena. Viimeaikainen kehitys näyttää oikeusvaltion kääntyvän negaatiotaan kohti: valta keskittyy, valtakoneisto harjoittaa systemaattista repressiota ja eräänlainen poliittisen puhdistuksen henki voimistuu. Toimiva, aktiivinen ja avoin kansalaisyhteiskunta sekä tämän mukainen vapautunut keskusteluilmapiiri olisi demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion toteutumisen ehdoton edellytys myös Suomessa: ihmisoikeuksien jakamattomuus ja universaalisuus olisivat välttämättömiä demokratian edistämiselle.

Suomen määrittely julkisissa juhlapuheissa demokratiaksi ei vielä riitä. Jos niin olisi, ymmärtäisimme demokratian muodostuvan vain valtaeliitin itseään kehuvilla julistuksilla ja mainoksilla. Perinteisemmin suomalaisen demokratian ytimeen on kuulunut se, miten kansalaiset voivat vaikuttaa ja käydä keskustelua. Suomessa on ollut perinteisesti ongelmana suoran demokratian kanavien kehittymättömyys, kun esimerkiksi Sveitsi on kehittänyt kansanäänestyksen suoran kansalaisdemokratian keinoksi. Kun Suomessa olisi pitänyt kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseksi lisätä tiedon avoimuutta ja päätöksenteon salailun vähentämistä, niin viime aikoina ovat kuitenkin repressiiviset pyrkimykset vahvistuneet. Syynä tähän kielteiseen kehitykseen on ollut erilaisilla NATO-aktiivisilla lobbausryhmillä. Aktiivinen kansalaisyhteiskunta ja osallistuva demokratia olisivat ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion toteuttamisen ehdottomat edellytykset: ilman niitä ei Suomessakaan voi kehittyä valtaväestön luottamusta ja tukea maanpuolustuksemme ratkaisuihin. 

VIITTEET

[1] Antti Honkamaa, Iltasanomat 12.6.2014. Asiantuntijat uskovat: Venäjä tekee salaisia iskuja Suomeen. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288700525644.html

[2] Ilkka Luukkonen, Verkkouutiset 21.5.2014. Venäjän-tuntija: Näin Kreml soluttautuu hyväuskoiseen Suomeen. http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/venajan%20tuntija%20arvioi%20putinisteja-20757

[3] ”Vihakieli?” http://juhamolari.blogspot.fi/2009/09/vihakieli.html

[4] Juha Molari 2009. Q-evankeliumi ja psykohistoria.  Erityisesti sivulta 69 alkaen: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/21601/qevankel.pdf?sequence=2

[5] Post, Jerrold M. 2004. Leaders and Their Followers in a Dangerous World: The Psychology of Political Behavior. New York: Cornell University Press.

[6] Robins, Robert S – Post, Jerrold 1997. Political Paranoia. The Psychopolitics of Hatred. New Haven, CT: Yale University Press.

[7] [4] Juha Molari 2009. Q-evankeliumi ja psykohistoria.  Katso sivulta 71 alkaen: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/21601/qevankel.pdf?sequence=2

[8] Cohen, Stanley 1972. Folk Devils and Moral Panics. The Creation of the Mods and Rockers. London: MacGibbon and Kee. Kolmas painos 2002. Routledge.

[9] Cohen, Stanley 2001. States of Denial: Knowing About Atrocities and Suffering. Cambridge: Polity Press

[10] Baker, Paul 2001. Moral Panic and Alternative Identity Construction in Usenet. JCMC 7 (1), October 2001.

[11] Multimediaspektaakkelinen sodankäynti - Suomen kansakunnan kohtalonhetki käsillä armonvuonna 2014 jKr

 http://juhamolari.blogspot.fi/2014/06/multimediaspektaakkelinen-sodankaynti.html

[12] http://www.stoletie.ru/vzglyad/na_kogo_rabotajesh_troll_493.htm

[13] USA ylivoimainen Ukrainan kriisin psykologisessa sodankäynnissä.   http://juhamolari.blogspot.fi/2014/06/usa-ylivoimainen-ukrainan-kriisin.html

[14] Viron tuomioistuin voimisti ryssävihaa ja derussofikaatiota ”ukrainisaation” nimissä. Samanaikaisesti myös Suomessa ”Nato-miesten” ryssävihakirjoittelu voimistuu http://juhamolari.blogspot.fi/2014/06/viron-tuomioistuin-voimisti-ryssavihaa.html

[15] Timo Vihavainen ja venäläislasten kaksoiskansalaisuus Suomessa http://juhamolari.blogspot.fi/2014/03/timo-vihavainen-ja-venalaislasten.html

[16] Torsti Sirén uhkailee vastustajiaan kostolla ja ikuisella työttömyydellä Suomessa http://juhamolari.blogspot.fi/2014/05/torsti-siren-uhkailee-vastustajiaan.html

Kirjoittaja on rauhaa ja rakkautta tahtova pitkäaikaistyötön suomalainen mies, yhteiskunnallinen aktivisti ja kommentaattori, joka kärsii suomalaisesta ryssävihasta ja diskrimnaatiosta toisinajattelijoita vastaan. Kirjoittaja tahtoo Suomen pysyvän itsenäisenä ja riippumattomana washingtonilaisista huijareista. Tarvitsemme enemmän leipää, mutta emme Natoa!

Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.

GSM+358 40 684 1172

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html