Kuva: Juha Molari (BBA, Teologian tohtori)
Makasin tänään solariumissa ja olin kohta matkalla kuntosaliharjoituksiin, kun STT (Suomen tietotoimisto) soitti. Olin yllättynyt, että Raaseporin poliisi oli antanut lehdistötiedotteen, jota varten STT halusi mielipidettäni. En edes tietänyt, mitä Raaseporin poliisi oli päättänyt. Pääasia oli kuitenkin, että tulin solariumissa entistä kauniimmaksi.
Niin makasin solariumissa ja puhuin kännykkään: vastaukset ovat luettavissa lehtijutuista.
Kuva: Ilkka-sanomalehti
Sittemmin solariumin jälkeen ilmoitin tutkinnanjohtajalle, että haluan käyttää luonnollisesti vastineoikeuttani.
En ole nähnyt mitään analyysia tai koostetta, jos sellaista poliisi on edes tehnyt esitutkinnan avulla.
Ymmärtääkseni poliisi tahtoo tällä tavalla pestä kätensä kunniakkaasti poliittisesti merkittävän ilmoituksen tekijän – Jukka Mallinen – vaatimuksilta. Ratkaisu siirretään syyttäjälle. Niin prosessin on sopiva kulkea.
Sitä en toki ymmärtänyt, miksi asiassa poliisi halusi julkisuutta STT:n tiedotteen avulla.
Toivottavasti Raaseporin poliisi ei ollut vihoissaan, kun olin sisäministeriön poliisiosastoon aiemmin yhteydessä mielestäni Raaseporissa heikosti hoidetun mielenosoituksen valvonnan kanssa: tällöin välitin henkilötiedot myös muutamasta militanttitaustaisesta henkilöstä, jotka olivat mielenosoituksessa.
Lisäksi kysyin, eikö poliisin läsnäololla ole turvallisuuden tunteelle mitään merkitystä, kun ihmiset astuvat kirkosta ulos pimeään iltaan mielenosoituksen keskelle. Tuskin tämä mitenkään ärsytti Raaseporin poliisia?
Itse en usko, että syyttäjä näkee mitenkään syytekynnyksen edes ylittyvän – tai että näkee edes rikosta tapahtuneeksi. Koko tutkinta on ollut kovin absurdi!
Olen tänään kuvaillut tilannetta ja asialistaa vapaassa puheessani videolle: ehkä jokainen sana ei ole taipunut suussani parhaalla tavalla, mutta asia tulee hyvin ilmaistuksi. Epäilemättä ihmetys on eräs tunnelmani.
Toki ymmärrän, ettei minun kirjoittelustani kaikki tykkää, mutta ei kai demokratiassa ole kyse siitä, että kaikkien pitää tykätä kaikista.
Olen nimenomaisesti tietoisesti ja tarkoituksellisesti arvostellut tiettyjä tahoja, koska en pidä heidän toimistaan ja näkemyksistään.
Ymmärrän hyvin, että jotkut ihmiset voivat kokea mielipahaa, mutta en ymmärrä, että oikeuslaitoksemme tehtävänä on mielipahan arvointi.
Jos joku ei salli itseään arvioitavan julkisesti, silloin hänen on paras vetäytyä julkisen keskustelun ulkopuolelle tai ainakin olisi syytä välttää sellaisten kärkevien näkemysten esittämistä, joita Mallinen ja Hautala ovat molemmat esittäneet.
Video: Juha Molari kertoo Raaseporin harkinnasta
Totta kai tämä on erikoinen tilanne suomalaisen kansalaisyhteiskunnan, ihmisoikeuksien ja demokratian kannalta, kun tämä ilmoituksen tekijä Jukka Mallinen niin kuin toisessa asiassa ilmoituksen tekijä Heidi Hautala ovat hyvin äänekkäästi toisaalla kirkuneet Venäjän mielipidevapauden ja ilmaisuoikeuden puutteita.
Tuoksahtaa hiukan kaksinaismoraali, kun arvioi heidän omia toimiaan.
Eivät he ole edes itse päästäneet meikäläistä hiljaista pappia ilman taitavia sanallisia rumia sivalluksia. Ymmärrän hyvin, että he saavat sanallisesti sivaltaa kovasti minua vastaan, mutta vaikea ymmärtää, miksi kaikenlaiset mahdolliset juridiset prosessit pitää virittää meikäläistä vastaan.
Mallinen esimerkiksi omien sanojensa mukaan pelkää nyt Venäjällä nationalisteja, koska olen kirjoittanut hänestä rumasti.
Olenko sanonut Mallisesta jotakin sellaista venäjäksi, mitä hän itse ei ole sanonut itsestään ja näkemyksistään suomeksi?
Kuvitteleeko Mallinen, että liikkuisin suurissa nationalisteissa piireissä Venäjällä ja välittäisin kaikkea pahaa hänestä: minua ei kiinnosta Mallinen ja hänestä juoruaminen, kun vietän satunnaisesti rauhallista elämää lähipiirin pienissä ympyröissä Venäjällä.
Tietenkin tällaisten omien operaatioittensa jälkeen voi hyvinkin yhä useammat kysellä minulta, kuka tämä Mallinen on oikein miehiään.
Annoin siis STT:n toimittajalle vastaukseni, joka sitten levisi asiallisesti moniin sanomalehtiin. Tässä alla on leike Ilkka-lehdestä. Lausunnon jälkeen lepäsin solariumissa nautinnollisesti ja lähdin kuntosaliharjoituksiin.
Myönnän kuitenkin, että kuntosaliharjoituksessani ei ollut parasta tehoa. Sen verran yllättävä soitto häiritsi.
Luulin kai itseni vahvemmaksi, joka viileästi ja asiallisesti hoitaa kaiken parhaan keskittymiskykynsä mukaan riippumatta ulkoisesta maailmasta. Niin ei tietenkään ole.
En ottaisi missään tapauksessa ketään asianajajaa tuekseni, jos syyttäjä tahtoisi tutkia mielipidevapauden ja poliittisen väittelyn rajoja käräjillä. Tässä on tietenkin iso ”jos”, koska vain harvoin tällaiset asiat siirtyvät syyttäjiltä syytteeksi ja käräjille.
En usko, että asia menisi edes niin kauas. On ennenaikaista myös kertoa ajatuksista tai suunnitelmista niitä kuvitteellisia tulevaisuuden tilanteita varten, jossa käräjöinti jopa alkaisi yleisen syyttäjän vaatimuksesta.
Tällä hetkellä on kyse normaalista lainvalvontaviranomaisten työprosessista, jota rauhallisena ihmisenä en osaa säikkyä. Enkä olen jonkin verran oikeuslaitoksen toimintaa tutustunutkin. Viranomaisten tehtävänä on palvella myös rikosilmoituksen tehnyttä osapuolta: Jukka Mallinen on totisesti kiivas mies asiansa ajamisessa. Palveltakoon häntä tällä tavalla, jotta mies saa mielenrauhan toistaiseksi.
Tiettyä poliittista korruptoituneisuutta tai priorisointia olen kuitenkin valitettavasti aavistanut tilanteessa, sillä samanaikaisesti Kavkaz Centerin yli 80 törkykirjoitusta ”mielisairaudestani”, ”pederastiasta” ja ”terroriteoistani”, ”agenttitarinoista” sekä monet muut vastaavat asiat eivät ole olleet riittäviä edes esitutkinnan alkuun!
En sano, että poliittinen priorisointi olisi mitenkään tietoista ja tahallista, vaan se tapahtuu harkitsemattomasti ja vaistomaisesti. Venäläismieliseksi arvioitu henkilö ei ole Suomessa oikeuden ja lainvalvontaviranomaisen edessä yhdenvertaisessa asemassa poliittisesti "oikeauskoiseksi" mielletyn henkilön kanssa: tämä tuli äskettäin nähtäväksi valtakunnan syyttäjän päätöksessä Rimma Salosen asiassa, josta Venäjän syyttäjävirasto oli lähettänyt jopa syytteen siirron Suomeen. Siinä tilanteessa Suomen ulkoministeriö oli voimakas taho korruptoimassa oikeuslaitoksemme toimintaa.
Tahdon oikeusjärjestelmämme ja lainvalvontaviranomaistemme yhdenvertaisuuden vahvistamista, vähentää poliittista korruptiota ja venäläisvastaista priorisointia lainvalvontaviranomaistemme työskentelyssä.
Muistettakoon kaikeksi varmuudeksi, että lehtiotsikoinnista ”venäläismielinen” huolimatta olen ainoastaan Suomen kansalainen ja ensisijaisesti ”suomalaismielinen”.
On luonnollista, että en näe mitään syytä antaa mitenkään periksi tai pahoitella ”tapahtunutta”, jos kerran en ole tehnyt mitään pahaa, joten en myöskään anna missään vaiheessa prosessia mitään tämän asian johdosta periksi. Suomeen on syntymässä jälleen 1920- ja 1930- lukujen hengen mukaisesti toisinajattelijat, mutta tällä hetkellä on kuitenkin ennenaikaista pelätä vanhan lahtari- ja kyydityshengen paluuta.
Suomen poliittisen johdon, poliisin ja oikeuslaitoksen uskottavuus tulee ankarasti arvioiduksi sen toisen kovan faktan valossa, miten YK:n turvallisuusneuvoston pakotevaatimus Doku Umarovia vastaan otetaan käytännössä huomioon Kavkaz Centerin administraation lopettamiseksi Suomessa. Toistaiseksi Suomessa on asia vaiettu kuoliaaksi. On mahdotonta pitää suomalaista järjestelmää uskottavana, jos se vaikenee kuoliaaksi YK:n pakotteista. Tämä keskustelu nousee yhä ankarammin julkiselle ja kansainväliselle agendalle tällaisten kokemusteni jälkeen, joita tämän päivän lyhyt häiritty hetkeni oli solariumissa.
- - - -
