Statcounter

torstai 30. huhtikuuta 2009

Pietarin oopperatähdet saapuvat Pohjan Pyhän Marian kirkkoon 15.6.2009 klo 18

Vietin Pietarin oopperatähtien kanssa uutta vuotta ja sovimme, että autan heitä Suomen kiertueen rakentamisessa, ainakin mitä tulee julkisuuteen ja oman kirkkoni konserttiin. Nämä Mariinskin teatterin, Komedianteatterin, Musorskin teatterin tähdet ovat kiertäneet ympäri maailmaa. Kirjoitinkin heistä artikkelin.

Kesäkuussa saapuu kaikkiaan 8 henkeä. Olen sopinut, että majoitan heidän omassa kodissani Helsingin Kontulassa. Ehkä pyydän venäläisten naapurien apua, jos muutama vuodesija löytyisi heiltäkin näille maailmanluokan oopperatähdille.

Pohjan Pyhän Marian kirkossa tapahtuu siis tälläistä. Se on minun työtäni. Se on minun mahdollisuuteni, koska käyn myös naapurissa ja tutustun ongelmitta lähimmäisiini.

Tavataan heidän kanssa maanantaina 15.6.2009 klo 18 Pohjan Pyhän Marian kirkossa Raaseporin kaupungissa

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

Inkerin kirkon Kolppanan hautausmaalla

Kävin Lohjan rovastikunnan ryhmän kanssa Kolppanan hautausmaalla, jonka päälle oli vuonna 1937 pistetty kestopäällyste, koska suomalaisen kommunistin Adam Soittun mukaan kristilliset hautausmaat ja kirkot eivät sovi.

Sellainen uskonnon vastainen ideologia sopi hyvin Stalinille, jonka teologian opinnot olivat jääneet pahasti kesken!

Totta on myös, että silloinen luterilainen kirkko oli liian innostunut poliittiseen oikeistoon, jopa natsi-ideologiaan, jolloin tuolloiset kommunistit löysivät oppi-isiltään tarpeettoman julmia keinoa sellaisiakin kristillisiä kokoontumisia ja tuntomerkkejä, kirkkoja ja hautausmaita, vastaan, joilla ei olisi ollut mitään tekemistä natsi-ideologian tai kapitalistisen sortokoneiston kanssa. Saman julman kohtalon saivat kokea myös ortodoksiset kirkot lähialueilla.

Videossa Kolppanan pastori Aleksander Soittu kertoo Kolppanan hautausmaan ja kirkon historiasta. Pastori Soittu ei ole sukua edellä mainitulle Adam Soitulle.

Olen toimittanut jo noin 1000 hautajaista. Minun mielestäni vainajien pitää saada levätä rauhassa. Heidän omaisilleen on annettava kunnioitettu oikeus suruunsa. Vainajia ei pidä siirrellä pois, jos vallitsevat ideologiat vaihtuvat. Antaa myös vanhojen muistomerkkien ja museoiden säilyä. Minulle ei ole edes vaikeaa toimittaa siunausta, olipa vainaja mistä puolueesta tahansa tai ilman puoluekorttia. Ymmärrykseni mukaan taivaan portilla ei kysytä puoluekorttia. Ihminen on itsessään Jumalan luomana kiinnostava. Siinä pitäisi riittää jo tarpeeksi ihmeteltävää!

Sain eilen kiitoskortin. Siinä oli valokuva, jossa toimitin vainajan siunausta Ramskullan kappelissa Pohjan seurakunna alueella Raaseporin kaupungissa. Erityisen paljon kiitosta sai kanttorimme, joka lauloi koskettavasti ja korkeatasoisesti muistotilaisuudessa. Vainajien ja omaisten surua pitää osata kunnioittaa.



Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

tiistai 28. huhtikuuta 2009

The Soviet Story ja ProKarelian latvialaisperäinen valhe

En ole Neuvostoliiton ihailija. Pikemmin pidän nyky-Venäjästä. Ylipäätänsä suomalaisen keskustelun ongelma on onnettoman surkea tuntemus Neuvostoliitosta ja erityisesti oman aikamme Venäjästä.

Kaikki hullut kuvitelmat Venäjästä näyttävät uppoavan suomalaisiin. Siksi puolustan jo nyt aivan aluksi tuollaisia hulluja kuvitelmia vastaan, että en ole mikään Neuvostoliitto-fani, en ole kommunisti, en pidä edes nykyistä Venäjää paratiisina.

Tämä Neuvostoliiton ja kommunismin vastainen "kritiikkini" ei kuitenkaan tarkoita, että kiistäisin kansainvälisen ja kansallisen työväenliikkeen lukuisat ansiota tai yhä edelleen tärkeän merkittävyyden.

Asetelmaa ei pidä ajatella sillä tavalla mustavalkoiseksi tai mustapunaiseksi.

Sitä vastoin haluan reaalista suhtautumista todellisuuteen. The Soviet Story ei ole reaalista eikä rehellistä suhtautumista, vaan propagandistista valehtelua vihan virittämiseksi Venäjää vastaan.

Tässä esittelen erityisen lyhyen tiivistelmän erityisesti Aleksandr Djukovin kirjasta, jossa käsitellään elokuvaa. Lisäksi olen poiminut muutamia venäläisiä sanomalehtijuttuja elokuvasta.

Jos tietämys Venäjästä ja Neuvostoliitosta on onnettoman köyhä, kuten tavallisesti on liian monella henkilöllä, tuo elokuva saattaa vaikuttaa ihan vilpittömältä ja oikealta kuvaukselta. Silloin silmät pyöreänä katsotaan tapahtumia, mutta ei kyetä analysoimaan elokuvan propagandistista juonta. Nämä juonet on jo edellä kerrottu. Luettelen nyt muutamia valheita, joita elokuva käyttää.

Elokuvan tausta

Elokuva ei välitä historiallisesta totuudesta, vaan siinä propagandistit ovat etsineet vain skandaalia. ”Historiallinen” perusta oikeuttaa omille epärehellisille toimille. Poliitikot eivät tarvitse historian tutkijoita, vaan propagandisteja, jotka voivat luoda lumoavan valheen totuuden maskiksi. The Soviet Story on syntynyt Latvian viranomaisten määräyksenä. Se on lähtökohtiensa vuoksi jo poliittinen, ei historiallinen. Jokainen kriitikko leimataan luonnollisesti Kremlin vaatimusten toistajaksi.

Elokuvan ohjaaja on latvialainen Edvīns Šnore ( s. 1974) ja tuottaja Kristaps Valdnieks. Snore on saanut valmiiksi politiikan tieteistä maisterin tutkinnon. Mies kirjoitti kummallisen herjauskirjoituksen ProKarelian kotisivuilla kriitikkojaan vastaan. Tykistöprikaatin kilta ylistää myös teosta ainutlaatuiseksi (http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/Soviet%20Story%20ma%2020Huhti%20Tampere.pdf). Elokuvan on sponsoroinut Euroopan parlamentti ja UEN ryhmä. Latvian mepit Girts Valdis Kristovskis ja Inese Vaidere näkivät paljon vaivaa, jotta elokuva saisi taloudellisen tuen. Alkuaan elokuvaa varten oltiin kriittisiä, koska se nähtiin syyttävän Venäjää Neuvostoliiton seuraajana (Latvijas Avize 31.3.2008). 9.4.2008 järjestettiin Euroopan parlamenttiin aggressiivinen promotio elokuvaa varten. Inese Vaidere julisti, että hän uskoo elokuvan käännekohdaksi Euroopan historian tulkinnassa. Elokuvaan suhtauduttiin alusta asti kriittisesti. Euroopan parlamentin jäsen Tatiana Zhdanok määritteli elokuvan ”propagandistiseksi valheeksi”. Venäläiset historiantutkijat osoittavat useita virheitä, joita esiintyi elokuvissa. Esimerkiksi Izvestija-lehdessä 9.4.2008. Viktor Zozulja (Виктор Зозуля) kirjoitti artikkelin Евродепутатам показали сталинский ужастик. Lehtihaastattelussa Valeri Bogomolov (Валерий Богомолов) määritteli ongelmat osuvasti: "Позиция Европарламента, профинансировавшего латвийский фильм, вызывает недоумение. В Латвии действуют существенные ограничения в отношении русскоговорящих жителей, у них нет права участвовать в выборах. Даже на уровне муниципалитетов. Зачастую у иностранца в этой стране прав больше, чем у русского, родившегося в Латвии и прожившего там всю жизнь. Латвия вступила в НАТО и ЕС. Что, там стало от этого больше демократии? Или от фильма про "советскую оккупацию" станет больше демократии? Что, такие фильмы способствуют внутриполитическому спокойствию и защите прав национальных меньшинств в стране? Думаю, европейским коллегам надо было задать себе эти вопросы, прежде чем подписывать грант на антисоветскую, а по сути антироссийскую пропаганду". Bogomolov ihmetteli, että Latviassa venäläisten asema on paikallisvaaleissakin huonompi kuin ulkomaalaisten, vaikka venäläiset olisivat asuneet koko elämänsä Latviassa. Latvia on liittynyt Euroopan Unioniin ja Natoon. Onko tullut enemmän demokratiaa? Edistääkö elokuva turvallisuutta ja vähemmistön oikeuksien kehittymistä maassa?

Elokuvaa on markkinoitu Massamurhaajien Voiton juhlana, mikä on tietoisesti protesti Venäjää vastaan. Latvian presidentti Valdis Zalters ja oikeusministeri Gajdis Berzinsh ovat pitäneet täysin sopivana esittää elokuva koululaisille. Elokuvaa on kuitenkin pidetty aivan liian järkyttävänä lapsille (esim. Tynis Lukas).

Rakennettu virheistä ja väärennöksistä

Elokuvaa hallitsee väite NKVD:n ja Gestapon yhteistyösopimuksesta. Elokuvan mukaan Neuvostoliiton apu Natsi-Saksalle Holokaustin suorittamisessa perustuisi ”äskettäin löydettyihin dokumentteihin”, mutta tällaisia dokumentteja ei ole olemassa. Elokuva esittää fiktiivisen aineiston. Väitetty ”sopimuspaperi” ilmestyi ensimmäistä kertaa 1990 antisemitistisessä Память-sanomalehdessä Moskovassa. Koko dokumentti on kuitenkin aivan fiktiivinen. Sen kerrotaan sijaitsevan Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen keskuskomitean arkistossa 13 vuosilta 1956–1966, mutta siellä ei ole mitään asiaan liittyvää dokumenttia. Tarinan mukaan dokumentti olisi päivätty marraskuulle 11. päivä 1938, jossa kirjoittajina olisi G. Müller Gestapon neljännestä osastosta, mutta tosiasiassa tällainen tuli vasta 27.9.1939. Propagandaelokuvassa käytetään historiallisia nimiä ja päivämääriä, mutta nämäkään eivät ole todellisia.

Propagandaelokuvassa esitetään järkyttävä määrä ruumiita, bolshevismin uhreja, mutta nämä on poimittu Nazi-propagandasta vuodelta 1941. Tällöin kuvia näytettiin Punainen sumu –elokuvassa. 1997 julkaistiin antisemitistinen kirja uudestaan. Kuvat esittivät kuitenkin Latvian nationalistien rikoksia: nämä toimivat Gestapon kanssa yhteistyössä. Koskaan Neuvostoliiton NKVD ei ollut tuomittu näistä rikoksista. Ruumisröykkiöt ovat seurausta latvialaisten nationalistien teoista, kun nämä olivat yhteistyössä Gestapon kanssa. Nyt vanhat kuvat on otettu uuteen käyttöön, vihan virittämiseen Venäjää vastaan.

Holodomor-osa elokuvasta on tehty valokuvista, jotka ovat vuosilta 1921-1922 Volgan alueelta. Elokuvan tekijät väittävät toki, että valokuvat olisivat vuosien 1932-1933 nälänhädän uhreista. Venäjän sisällissodan jälkeen Fridtjof Nansen perusti Nansenin avun ja juuri tämä komitea julkaisi kiihotusaineistoa, jota levitettiin eri valtioihin saadakseen hallitusten ja väestön mielenkiinnon Venäjä-apua varten. Sitä vastoin latvialaisten propagandaelokuvassa kuvat on otettu Holodomor-kuvaukseksi. Monet näistä valokuvista tunnetaan 1920-luvulta jopa amerikkalaisista historiateoksista ja näyttelyistä!

Elokuvan Gulag-maalaukset ovat niinkin myöhäisiä kuin 1980-luvun lopulta, ensi kertaa ne esitettiin 1995 Venäjän poliittisen historian museossa. Niiden nimi oli tällöin Gulag-taidetta, mutta Danzig Baldaev ei tehnyt niitä 1933. Piirrokset ei ole välähdys elämästä, vaan maalarin omaa mielikuvitusta, jota ei voi pitää historiantutkimuksen aineistona. 1980-luvulla neuvostorikokset olivat taiteessa tyypillinen piirre.

Elokuvassa väitetään, että Karl Marx olisi määritellyt luokkien ja rotujen tuhoutumisen vallankumouksellisessa holokaustissa. Elokuva tekee väitteen luotettavan näköiseksi päiväyksellä 16.4.1853, josta Journal of teh History of Ideas olisi kertonut 1981. Tämäkin on pelkkä valhe, sillä Marxin teos Kansojen paperi ei sisällä mitään viittausta luokkiin ja rotuihin. Myöskään 13.1.1849 Neue Rheinische Zeitung –lehti ei kerro vallankumouksellista holokaustia, vaan Engels (!) puhuu vallankumouksesta ja vastavallankumouksesta. Hänen näkemyksensä ei juuri poikkea aikalaistensa Hegelin ja monien muiden näkemyksistä, mutta myöskään vaadi vastavallankumouksellisten kansojen tuhoamista. Myös latvialainen politiikan tutkija ja kulttuurikommentaattori Ivars Ījabs on moittinut elokuvaa vastaavista lukuisista historiallista virheistä (Latvijas Vēstnesis 15.6.2008). Hänen mukaansa on yksinkertaisesti valheellista esittää Marx rasististen kansanmurhien esikuvaksi.

Elokuvassa väitetään Stalinin kirjeestä Kaganovichiin 11.9.1932, jossa Stalin olisi ilmoittanut hyväksynnän kadottaa Ukrainan. Kirje on tosiasiassa 11.8.1932, mutta ei sisällä ainuttakaan sanaa Ukrainan kansanmurhasta. Pikemmin kirje vaatii tehostaa taloudellista ja poliittista potentiaalia.

Elokuvassa esitetyt tiedot Ukrainan viljan kuljetuksesta Neuvostoliittoon ovat perättömiä. Elokuvan tarkoituksena on osoittaa, että Neuvostoliitto ryösti Ukrainan viljat, vaikka Ukrainan kansa kuoli nälkään. Elokuvan mukaan 2,6 miljoonaa kg viljaa olisi viety ulos 1929, 48,4 miljoonaa vuonna 1930, 50 miljoonaa vuonna 1931, 51,8 miljoonaa vuonna 1932, 17,6 miljoonaa vuonna 1933 ja 8,4 miljoonaa vuonan 1934. Venäjän viljatilastojen mukaan Neuvostoliitto toi vuonna 1929 2,6 miljoonaa kiloa, 48,4 miljoonaa vuonna 1930, 51,8 miljoonaa 1931, 18 miljoonaa vuonna 1932, 17,6 miljoonaa 1933 ja 8,4 miljoonaa vuonna 1034. Erityisesti vuosi 1932 on kiinnostavaa, koska elokuva liioittelee viljan viennin 2,5 kertaiseksi. Tarkoituksena on propagandafilmissä julistaa, että Neuvostojohto ei välittänyt nälänhädästä ja itse asiassa olisi lisännyt viljan vientiä nälkäänäkevien alueelta dramaattisesti!

Elokuva esittää absurdin ajatuksen, että Stalin olisi torjunut mahdollisuuden Hitlerin vastaisesta liittoumasta. Itse asiassa Stalin yritti rakentaa natsien vastaista koalitiota ja rakentaa rauhaa Eurooppaan heti Hitlerin valtaan tulon jälkeen. Vuonna 1935 Neuvostoliitto, Ranska ja Tšekkoslovakia kirjoittivatkin keskinäisen avun sopimuksen. Neuvostodiplomaatit jatkoivat yrityksiään rakentaa Hitlerin vastaista turvallisuusjärjestelmää vuonna 1939, kun 17.4.1939 Neuvostoliitto ehdotti Englannille ja Ranskalle keskinäisen avun sopimusta. Kuitenkin 26.4.1939 Ulkoasiainministeri Halifax vastusti sopimusta Neuvostoliiton kanssa, koska sellaisella sopimuksella olisi huono vaikutus Britannian ja Saksan suhteisiin. L. Colier väitti jopa, että hallitus ei halua yhteyksiä Neuvostoliittoon, koska pikemmin Englanti tahtoo antaa ”Saksalle mahdollisuuden kehittää aggression Idässä Venäjän kustannuksella”. Myöskään väite Neuvostoliitosta vuosina 1939-1941 Saksan tärkeimpänä taloudellisena tutkija ei pidä paikkaansa. Vuonna 1940 Neuvostoliitosta tuli Saksan tuontitavaroista vain 7,6 %, vuonna 1941 luku oli 6,3 % ja vuonna 1942 6,6 %. Neuvostoliittoa enemmän tavaraa toimittivat Italia, Tanska, Romania ja Hollanti.

Elokuva sisältää tarinan Gestapon ja SS-johdon harjoituksista NKVD:n kanssa. Mitään todistetta ei esitetä väitteelle. Elokuva väittää NKVD:n ja Gestapon tapaamisesta juutalaiskysymyksen tähden Krakovassa vuonna 1040. Sellaista kokousta ei kuitenkaan ollut eikä tuollaista dokumenttia ole. Maaliskuussa 1940 Venäjän ja Saksan viranomaiset tapasivat Krakovassa, mutta nämä eivät olleet NKVD:n ja Gestapon virkailijoita eikä aiheena ollut juutalaiskysymys. Venäjän delegaatiossa V.S. Eganrov, L.I. Nevski ja V.N. Lisin keskustelivat pakolaisten vaihdosta.

The Soviet Story –propagandaelokuva väittää että Neuvostoliitto tappoi enemmän kuin 20 000 000 miestä, naista ja lasta. Filmin tekijät eivät esitä mitään faktaa numeroiden tueksi. Mitä ylipäätänsä tarkoittaa ilmaisu, että ”Neuvostoliitto” surmasi. Hyvin tiedetään, että 86 983 ihmistä tuomittiin kuolemaan vuosina 1918-1953. Mahdollisesti kokonaismäärä nousee jopa 5,66 miljoonaan. Sitä vastoin 20 miljoonaa on jotain aivan kummallista.

Mitä on kaiken jälken sanottava?

En ihannoi mitenkään Neuvostoliittoa ja vielä sitäkin vähemmän Stalinia. Kysyn aina poliittista elokuvaa katsoessa, kuka tarvitsee elokuvaa ja mihin tarkoitukseen. Tällaista elokuvaa pitää tarkastella motiivi-kysymykset mielessä. Elokuva ei ole historian tutkimus, vaan fiktiivinen elokuva, joka liittyy jotenkin historiaan.

Latvialaisen elokuvan tekniikan avulla Stalinin uhrit siirretään modernin Venäjän uhreiksi, koska elokuva väittää, ettei Venäjällä olisi mitenkään tehty tiliä tai muutettu kurssia menneisyyden syntien jälkeen. Tykistökilta ja ProKarelia on löytänyt Venäjän vastaisen kammon vahvistamisesta riittävän perusteen elokuvan laittomaan esittämiseen ympäri Suomea. Elokuvaa ei ole tarkistettu asianmukaisella tavalla ennen sen julkista esittämistä Suomessa.

Elokuva haluaa esittää modernin Venäjän uusnatsien valtiona. Aleksandr Djukov (Александр Дюков; ”The Soviet Story” 2008) kirjoittaa osuvasti, että ”elokuvan tekijät tahtovat siirtää Euroopan huomion pois Latvian vakavista rikoksista, joita nämä tekivät yhteistyössä Natsi-Saksan kanssa Natsi-Saksan palvelijana, ja myös tahtovat kätkeä modernissa Latviassa natsirikollisten rehabilitoinnin sekä venäläistaustaisten ”kansallisuutta vailla olevien” puutteelliset oikeudet Latviassa”. Professori Viktor Manoilo määritteli äskettäin haastattelussani Baltian alueen ”satelliittivaltioiden”ongelman osuvasti vastaavalla tavalla: russofobia kasvaa päiväpäivältä ja nousee jo valtiolliseksi uskonnoksi. Nämä venäläisvastaiset toimet, joita nationalistit harjoittavat, ovat luonteeltaan massapsykoosia: niitä ei säätele kansainvälinen tai kansallinen oikeus, vaan psykiatria (Русофобия в Эстонии с каждым днем набирает обороты и усилиями местных политических интриганов стала почти государственной религией. Также как и в современных сектах, политические акции эстонских националистов против России все чаще принимают характер массового психоза, который уже является сферой регулирования не внутреннего и международного права, а, скорее, психиатрии”).

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172,
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

«Про Карелиа»- секта ненавидит

Уголвный кодекс (RL 11:10 §; 11.4.2008/212) предусматривает наказание за провокационные действия в отношении любых национальностей. В Парижкое мирное соглашение глава II, статья 8 запрещает "фашистские политические и военизированных организации". Таким образом, ProKarelia должна быть закрыта как незаконная организация. ProKarelia сообщество действительно очень напоминает политическую секту, со всеми ее квалифицирующими признаками. "Спасибо" ”Про-Карелии за то, что русофобия в Финляндии с каждым днем набирает обороты и усилиями местных политических интриганов стала почти религией. Также как и в современных сектах, политические акции ”ProKarelia- националистов” против России все чаще принимают характер массового психоза, который уже является сферой регулирования не внутреннего и международного права, а, скорее, психиатрии.

Более того, Россия отреагировала на агрессивные действия ”Про-Карельской” группировки на таком высоком уровне, на каком только возможно. Министр иностранных дел России Сергей Лавров во время своего визита в 2005 в Карелию назвал деятельность Pro Karelia "опасной тенденцией". ”Они пытаются реанимировать территориальные притязания, пытаются переписать историю", - сказал Лавров. - - - - ->

- - - ->Читайте статьи: http://personal.inet.fi/palvelu/molari/PROKARELIA.pdf

Tampereen 20.4.2009 seminaaria varten muistiinpanot ovat nyt valmiit. Esitelmäni muistiinpanot ovat oheisessa pdf-liitetiedostossa venäjäksi ja suomeksi. ProKarelia-lahko elää vihasta. Se tulisi kieltää lainvastaisena järjestönä.

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Характер массового психоза в Эстонии


Я сделал интервью две недели назад. Статья опубликована на странице: http://www.kauppatie.com/4_09_ru.shtml (Финский).

«подарена»

Несмотря на признание Латвии, Литвы и Эстонии полноправными членами Единой Европы, проблема русскоязычного населения в этих странах по-прежнему остается очень острой.
Особенно остро это проявляется в Эстонии, где русскоязычное население не признается гражданами новой стран (так называемые «неграждане»); где эстонские дивизии СС, творившие ужасные зверства на оккупированной территории СССР, официально признаны борцами за свободу и независимость государства, оккупированного Советской Россией; где переписывается история, сносятся памятники советским воинам, погибшим в борьбе с фашизмом, и ветераны второй мировой войны становятся фигурантами политических судебных процессов.

Между тем, именно русским специалистам страны Балтии обязаны своим нынешним экономическим потенциалом: именно в советский период Прибалтика из аграрной страны превратилась в передовую промышленную республику, исключительно за счет огромных денежных вливаний и труда высококвалифицированных специалистов из других республик СССР. Это очевидный факт – достаточно сравнить промышленный потенциал балтийских государств до 1940 г. и их потенциал на момент распада СССР.

Не лишним также добавить, что в течение советского периода своей истории балтийские страны заметно расширили свои границы, также за счет других республик СССР: так, Вильнюс в 1940 г. назывался г. Вильно и вместе с Вильнюсской областью не входил в состав независимой Литвы, и уж тем более никак не мог быть ее столицей.
И, наконец, нынешняя независимость стран Балтии не является результатом победы их «национально-освободительного движения», не добыта кровью новых борцов за свободу народа, ценой огромных жертв, а фактически «подарена» им сверху центральным руководством Советского Союза: вспомните знаменитую фразу Б.Ельцина «Берите столько суверенитета, сколько сможете унести!». Об этом новое руководство стран Балтии как то старается не вспоминать.

не внутреннего и международного права, а, скорее, психиатрии


Давая оценку состоятельности политической элиты Эстонии, стоящей сегодня у власти, и качеству проводимого ими политического курса в отношении России, я согласен с Вами: это сообщество действительно очень напоминает политическую секту, со всеми ее квалифицирующими признаками. Русофобия в Эстонии с каждым днем набирает обороты и усилиями местных политических интриганов стала почти государственной религией. Также как и в современных сектах, политические акции эстонских националистов против России все чаще принимают характер массового психоза, который уже является сферой регулирования не внутреннего и международного права, а, скорее, психиатрии.

В отношении Финляндии

В отношении Финляндии главная цель США и его союзников в балтийском регионе состоит в формировании панически враждебного отношения по отношению к России и всему русскому, вовлечения нейтральной Финляндии, придерживающейся со времен Маннергейма очень взвешенного и конструктивного курса в отношениях со своими соседями, к прямой конфронтации с Россией; то есть, у США существует явное стремление вывести Финляндию из состояния политического нейтралитета. Американские политтехнологи рассчитывают, что страх перед новым русским нашествием толкнет Финляндию прямиком в объятия НАТО, и с этого момента военная политика страны будет полностью определяться военно-политическим руководством альянса, подконтрольным США.

Достигается это с помощью технологий импорта и нагнетания политического психоза, связанного с якобы существующей военной угрозой со стороны России, с нагнетанием в обществе панического страха перед русской преступностью, проникающей в страну под видом русскоязычной иммиграции. Эстония в этих операциях психологической войны играет ключевую роль: эстонские политики стремятся убедить финские политические круги и общество в целом, что в Эстонии существует реальная угроза национальной безопасности и свободе страны со стороны русскоязычной диаспоры, и такая угроза обязательно возникнет и в Финляндии, если небольшая пока еще, но стремительно растущая русская община превратится в реальную политическую силу.

Вы совершенно верно отметили, что эстонские политики пытаются оказывать давление на финское правительство, даже стремятся указывать Финляндии, как ей надо строить свои отношения с Россией, и какие санкции применять против граждан, которые выступают за дружбу с Россией.

Это не просто способ формирования враждебности (и страха) по отношению к новой России, это еще и возрождение и модернизация старых фобий, страхов, массовых неврозов и мифов.

НАТО

Для российской внешней политики Финляндия вовсе не является маленькой или малозначительной страной, а как экономический партнер она для России еще важнее.
Действительно, какой должна быть основная причина для того, чтобы заставить миролюбивую нейтральную страну, такую как Финляндия, «добровольно» войти в военный блок (НАТО), предназначенный для ведения масштабной, агрессивной войны? А если завтра НАТО начнет военную операцию против Ирана, и финские парни отправятся умирать за интересы США на Ближний или Средний Восток? Или – в Северную Корею, Афганистан, Ирак? Конечно, толкнуть страну на такой шаг – войти в НАТО – может только угроза военной агрессии против Финляндии. А что делать, если этой угрозы нет? Значит, надо ее выдумать, причем выдумать так, чтобы в нее поверили. Вот и вся простая и очевидная суть американской психологической операции.

Война в Южной Осетии в психологической операции США по принуждению вступления Финляндии в НАТО – это всего лишь наглядный пример якобы реально существующей «агрессивности» России по отношению к любым ее соседям. Ведь для того, чтобы убедительно воздействовать на общественное мнение, надо иметь красочный наглядный пиар-материал, иначе эффекта не будет. Война в Южной Осетии, как любой локальный вооруженный конфликт, - идеальный источник такого материала: в войне, особенно поначалу, всегда трудно разобраться, кто – реальный агрессор, а кто – жертва. С помощью современных технологий информационно-психологической войны агрессора в глазах общества легко можно превратить в невинную жертву, и наоборот. Это еще одно доказательство того, что конфликт в Южной Осетии был нужен США в том числе и для проведения психологической операции против Европейского Союза.

Искренне Ваш,

Манойло Андрей Викторович,

проф. кафедры международных отношений
Дипломатической академии МИД Российской Федерации

г. Москва

torstai 9. huhtikuuta 2009

Kristinusko ja islam: Sovintoa vai alistamista? Ajatuksia pääsiäisestä ja ihmisoikeuksista

Jälleen kerran koen, että yhden uskonnon silmin katsoen en tunne vielä edes omaa uskontoani. Sen vuoksi pistän rinnalle toisen ja kolmannen uskonnollisen suuntauksen, jotta tunnemme oman paremmin.

Ensiksi teen pienen silmäyksen Koraanin käsitykseen Jeesuksen viimeisistä vaiheista. Sitten kirjoitan muutaman sanan Juudaksen evankeliumin valossa, koska Juudaksen evankeliumia olen sattumalta jossakin määrin tutkinut joitakin vuosia sitten.

Lopuksi teen johtopäätöksenä pohdintoja sovinnon ja ihmisoikeuksien läheisyydestä, mutta toisaalla alistumisen kuulumisesta islamilaiseen vakaumukseen.

Koraanissa Jeesus ei kuole


Koraanissa Naisten suurassa (156) otaksutaan, että Kirjan kansa rikkoi liiton ja kielsi Allahin merkit ja tappoi profeetat oikeudettomasti.

Nämä uskottomina lausuivat myös Mariasta hirveitä syytöksiä ja myönsivät: ”Totisesti olemme surmanneet Messiaan, Jeesuksen. Marian pojan, Allahin lähettilään”.

Naisten suura uskottelee uskottomien ihmisten erehtyneen uskomuksessa, että he surmasivat Jeesuksen: ”Mutta eivät he ole surmanneet eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan heistä näytti siltä. Ja totisesti ne, jotka ovat olleet erimielisiä hänestä, ovat epätietoisia hänestä. Heillä ei ole ollut hänestä tietoa, vaan ovat joutuneet seuraamaan olettamuksia. Eivät he todellisuudessa häntä surmanneet, vaan Allah kohotti hänet tykönsä; Allah on voimallinen ja viisas.

Vain vähän myöhemmin Koraanissa vakuutetaan Naisten suurassa, ettei Kirjan väki sovi olla intoilijoita uskonnossaan: ”Messias Jeesus, Marian poika, on vain Jumalan lähettiläs ja hänen sanansa, jonka hän on antanut Marialle, ja hänen henkensä; uskokaan siis Allahiin ja hänen lähettiläisiinsä älkääkä sanoko: ”Heitä on kolme”, vaan pitäytykää siitä omaksi hyväksenne! Allah on yksi ainoa Allah, ylistetty olkoon hän! Pois se, että hänellä olisi lapsia! Hänen on kaikki taivaissa ja maan päällä, ja Allahissa on kylliksi asiamiestä” (Naisten suura 169).

Muhammed syntyi Mekkassa noin 570 jKr., vuoden 610 jKr. vaiheilla hän alkoi saada merkillisiä ilmestyksiä. Islamin uskonnon pyhä kirja, Koraani, on sisällöltään osittain yhteydessä tämän Muhammedin elämänvaiheisiin ja persoonallisuuteen.

 Historian tutkijan näkökulmasta on aivan selvää, ettei reilusti yli puolivuosituhatta Jeesuksen kuoleman jälkeen syntynyttä kirjoitusta voi enää tarkastella alkuperäisdokumenttina, primäärilähteenä, Jeesuksen kuolintapahtumista.

Toki Raamatun evankeliumitkaan eivät ole ensimmäisen käden tietoa, mutta ajallinen välimatka Jeesuksen kuolinhetkeen on kuitenkin Raamatussa vain kymmenissä vuosissa, ei lukuisissa vuosisadoissa.

Koraanin ja UT:n vertailu on kiehtovaa, jotta kristillisen uskon erityispiirre kirkastuu. Vertailua vaikeuttaa se, ettei Uutta testamenttia ole maalattu yhdellä pensselillä, vaan se sisältää eri suuntiin vetäviä teemoja.

Koraanin näkemyksestä on tiivistetysti sanottava, että (1) Kirjankansa on surmannut profeettoja oikeudettomasti ja (2) tämä Kirjan kansa uskotteli myös surmanneensa Messiaan, Jeesuksen. Todellisuudessa (3) Jeesusta ei surmattu ristiinnauliten, vaan Allah kohotti hänet tykönsä”. (4) Messias Jeesuksen kutsuminen Jumalan pojaksi tai lapseksi on sopimatonta, koska hän on vain Jumalan lähettiläs.

UT:n tutkimuksessa on pohdittu, onko hautakertomus primäärinen vai sekundäärinen: oliko ensin Ylösnousseen ilmestykset ja vasta myöhemmin tarinat haudan tapahtumista?

Luukkaan evankeliumin erityispiirteenä on, että Jeesuksen keskustelu ristillä riippuvien pahantekijöiden kanssa on kasvanut vuoropuheluksi. Siinä Jeesus lupaa toisille pahantekijöistä: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa” (Luuk. 23:43).

Luukkaan evankeliumi sisältää kuitenkin tunnollisesti Jeesuksen kuoleman kuvauksen, hautaamisen ja hautakertomukset pääsiäisestä.

Luukkaan kertomus ei sisällä ajatus, ettei Jeesusta olisi ristiinnaulittu.

Juudaksen evankeliumissa Jeesus pilkkaa ehtoollista

Juudas Iskariotin evankeliumi (tässä minun tekemänä suomennoksena: http://personal.inet.fi/business/molari/juudas.pdf) kertoo muiden opetuslasten vihastuneen Juudakselle ja Jeesukselle.

Opetuslapset olivat viettämässä kiitosateriaa ja pitivät kiitosrukousta, mutta Jeesus nauroi kiitosrukoukselle. Vain saa tietää salaisuuden yksityisesti. Juudaksen evankeliumi muuttuu spekulaatioksi kosmoksen järjestyksestä.

 Juudaksen evankeliumin lopun kuvaus muistuttaa Koraanin käsitystä, vaikka Juudaksen evankeliumin teksti on tuossa kohtaa hyvin sirpalemainen eikä sitä voi kokonaisuudessaan enää entisöidä:

Juudas sanoi Jeesukselle, “Katso, mitä tulevat tekemään nuo, jotka on kastettu sinun nimessäsi?” Jeesus sanoi, ”Todellaminä sanon [sinulle], tämä kaste [56] […] minun nimeni
[ - noin 9 riviä puuttuu - ]
minulle. Todella [minä] sanon sinulle, Juudas, [nuo, jotka ] uhraavat Saklakselle […] Jumala
[- kolme riviä puuttuu-]
kaikki mikä on pahaa.
“Mutta sinä nouset kaikkien heidän yläpuolelleen. Sinä uhraat miehen, joka pukee minut.
(käännetty teksti on tekemästäni suomennoksesta).

Juudas toimittaa siis Jeesuksen tahdosta tehtävän, joka hänelle kuuluu, mutta Jeesusta itseään ei uhrata ristillä, vaan ainoastaan mies, joka pukee häntä.

Koraanissa oli käsitys, että Jeesus vain näytti ristiinnaulitulta.

Juudaksen evankeliumi on syntynyt 100-luvun puolivälissä ja sitä on käytetty ainakin Egyptin alueella, mutta evankeliumi on ollut tunnettu, koska kirkkoisät osaavat arvostella tämän evankeliumin uskonvakaumusta.

 Mielestäni esimerkiksi Juudaksen evankeliumin kuolinkertomus tukee, ettei Muhammed keksinyt kiistää Jeesuksen todellista ristinkuolemaa, vaan hän pikemmin sai lainana tuon käsityksen erikoisista näkemyksistä, joita hänen elinympäristössään oli vallinnut ilmeisemmin jo vuosisatojen ajan.

Tuo erikoisuus ja edeltävä historia eivät tee kuitenkaan Koraanin kertomusta historiallisesta luotettavaksi.

Pikemmin se kuvaa, miten tietynlaiseen ihmiskuvaan, maailmakuvaan ja aatemaailmaan ei enää sopinut tämän elämän karu todellisuus ja kuolema. Syntyi tavaton selittämisen tarve, jossa oikeamielinen idoli ei voi kuolla.

Sovitusopilla on merkitystä

Koraanissa kiistetään juuri ne perusasiat, joiden varassa luterilainen teologia on Raamattuun vedoten selittänyt sovitusopin Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen perusteella.

Luterilainen teologia ei ole tässä yksin. Uudemman kirkkoraamattukäännöksen mukaan apostoli Paavali kirjoitti Toisessa kirjeessä korinttolaisille: ”19. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. 20. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. 21. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden” (2 Kor. 5:19-21).

Vanha kirkkoraamatunkäännös on tässä kohtaa järeämpi teologisesti ja täsmällisempi kreikankielen alkutekstin jäljittelyssä: ”19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan”.

Koraanin ero kristilliseen teologiaan tulee ilmi juuri tässä kohtaa, mitä apostoli Paavali kirjoittaa.

Jeesus ei kuollut vain erään profeetan ja Jumalan lähettämän sanansaattajan kuolemaa, ja vielä vähemmän se olisi ollut vain harhaa nähdä hänet kuolleeksi, vaan Jumala itse oli Kristuksessa ja kuoli sovituskuoleman ihmisten hyväksi. Sillä perusteella Jumala ei lue syntisille heidän rikkomuksiaan.

Anteeksiantamus ei ole alistuvaisuutta, mitä Koraani tarjoaa vastaukseksi muslimi-nimen mukaisesti, vaan anteeksiantamus on Jumalan armoa ja rakkautta, joka tulee Jumalan Pojan itsensä ja sovituskuoleman ansiosta myös syyllisten osaksi. Tämä anteeksiantamus annetaan lahjana yhtä hyvin ehtoollisessa.

Juudaksen evankeliumin Jeesus nauroi pilkallisesti opetuslasten ehtoollisen kiitosrukousta vastaan, koska Juudaksen evankeliumin propagandassa mainitut opetuslapset edustivat valtakirkon uskon vakaumusta: sitä vastoin kristillisessä kirkossa emme halveksi emmekä pilkkaa ehtoollista, sillä me pidämme totena Jeesuksen ristinkuoleman, me tunnustamme Jeesuksen ylösnousemuksen, me otamme uskoen vastaan anteeksiantamuksen lahjana. Se on mahdollista, koska Jumala oli Kristuksessa.

Teologisesta erilaisuudesta on merkittäviä eroja keskinäiseen kanssakäymiseen yhteiskunnassa. Kristillinen usko tarjoaa anteeksiantamuksen ja sovituksen. Paavali ilmoittaa apostolien tehtäväksi kehottaa sovituksen sanan julistuksen: ”Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa” (2 Kor. 5:20).

Sovituksen puolesta julistava apostoli joutuu kuitenkin tahtomattaan vaikeuksiin: ”Meitä pidetään villitsijöinä, mutta me puhumme totta” (2 Kor. 5:8). Totuuden julistaja tuntee luvalliseksi uskoa totuuteen, mutta hän ei alista väärämielisiä Totuuteen, vaan ainoastaan suostuttelee heitä. Kirkkohistoria tietää kertoa pahoja esimerkkejä, jolloin suostuttelusta on siirrytty alistamiseen, mutta näitä ei saa silti sekoittaa toisiinsa.

Islam-uskosta puuttuu sovitus, siellä anteeksiantamuksesta pääsee osalliseksi alistuvaiset. Oman käsitykseni mukaan – ja sanon tämän Suomen kansalaisena ja kristittynä – on sanomattakin selvää, että sovitus tarjoaa edellytykset vakaumuksille ja toimintatavoille, joissa kukin ihminen tulee kohdatuksi ilman alistavaa menneiden sukupolvien syntikuormaa: ihmiselle palautetaan hänen ihanuutensa Jumalan luomana kauniina ihmisenä.

Sanon myös Suomen kansalaisena ja kristittynä – mutta en minkään paikallisseurakunnan, hiippakunnan, kirkolliskokouksen tai piispainkokouksen nimissä tai puolesta, koska pappien blogikirjoitukset eivät ole miljoonia euroja maksavista kirkollisista IT-hankkeista huolimatta muita kuin yksityismielipiteitä –, että monista samankaltaisuuksista huolimatta Koraani tarjoaa tässä ratkaisuksi alistumisen, yksilö menettää yksilöllisen arvonsa ajattelevana, tuntevana ja Jumalan luomana ihmisenä, vaikka toisaalla saatetaan ylistää Allahin luomistekoa.

Ihmisoikeudet ja vapaudet ovat ongelma islamilaisessa vakaumuksessa, koska tuossa vakaumuksessa ei ole sovitusta ja sen myötä sovinto puuttuu: sovinto ja alistuminen/alistaminen eivät ole samoja tapahtumia.