Patriarkka Kirill toivottaa arkkipiispa Kari Mäkiselle joulurauhaa ja kutsuu kirkkoja moraalisesta kriisistä totuudellisuuteen

Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill on 25.12.2013 onnitellut lukuisia kirkkoja, joissa vietetään joulua gregoriaanisen kalenterin mukaan.[9][10] Patriarkka Kirill rukoilee ja toivoo näille kristityille joulun valoa ja iloa. Kirill lähetti joulutervehdyksensä myös erityisesti mainiten Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispalle Kari Mäkiselle. ”Vapahtajan tulo maailmaan avasi historiassa uuden aikakauden, koska ihmisille paljastui sanomaton Jumalan armo: ’Kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus’ (Matt. 4:16).[9][10] Patriarkka Kirill muistuttaa joulutervehdyksessä ”poliittisista ja taloudellisista mullistuksista, joiden aikana moderni ihmiskunta on kokenut myös syvällisen moraalisen kriisin. Siksi kirkon on kehotettava ihmisiä seuraamaan Kristusta, joka on ’tie ja totuus ja elämä’ ”(Joh. 14:6).[9][10]

Klassisessa ja ortodoksisessa teologiassa ”kuoleman varjon maa” ja kansan ”pimeys” on aina viitannut henkiseen ja moraaliseen syvälliseen kriisiin, johon kirkkojen, kirkon paimenten ja kristittyjen ei tule mukautua, vaan johon on Kristuksen valon annettava loistaa: Kirkolla on erityinen ilmoitus, jota epäuskoisella maailmalla ei ole. 

Sellainen haaste on kristityillä ympäri maailmaa, ei vähiten arkkipiispa Kari Mäkisen evankelisluterilaisella kirkolla, jonka tietyt teologiset ja eettiset linjanvedot ovat syleilleet enemmän kristinuskosta etääntynyttä modernia ihmiskuntaa kuin rakentaneet yhteyttä apostoliseen kirkkoon ja pyhien yhteisöön. Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill ei määrittele yksilöidysti modernin maailman syvällisen moraalisen kriisin tuntomerkkejä, jotka haastavat ja vaurioittavat kirkkojakin, mutta tunnetusti suomalainen evankelisluterilainen kansankirkko on seikkaillut kummallisissa teologisissa ratkaisuissaan homoseksuaalisuuden ja naispappeuden puolesta, mitkä suuri yleisökin tietää median paineesta, mutta myös Raamattu-teologia, sovitusoppi, opetus laista ja evankeliumista, synnistä ja armosta ovat etääntyneet kauas niin luterilaisen uskonpuhdistuksen kuin apostolisen kirkon yhteisestä perinnöstä.

Venäjän ortodoksinen kirkko juhlii Jeesuksen syntymää 7. tammikuuta. Tuo juhla ei ole kaupallinen. Kristillisessä kirkossa on 200-luvulta alkaen muistettu Kristuksen syntymää loppiaisena, 6.-7. tammikuuta: noin vuonna 200 Klemens Aleksandrialainen mainitsee tämän käytännön.  Juhlan yleistyminen 25. joulukuuta liittyy 300-luvulla koettuun kirkolliseen haluun syrjäyttää Rooman valtakunnassa suosittu pakanallinen kulttijuhla, jota vietettiin 25. joulukuuta.[8] Venäjän, Jerusalemin, Serbian ja Georgian ortodoksiset kirkot sekä eräät muut kirkkokunnat juhlivat joulua 25. joulukuuta juliaanisen kalenterin mukaan (”Vanhan tyylin mukaan”, joka vastaa 7. tammikuuta modernissa gregoriaanisessa kalenterissa). Konstantinopolin (ei aivan kokonaisuudessaan), Antiokian, Aleksandrian, Kyproksensa, Bulgarian, Romanian ja joidenkin muiden alueiden ortodoksiset kirkot juhlivat 25. joulukuuta uuden tyylin mukaan. Armenian kirkossa joulua vietetään 6. tammikuuta.[8]  Kristuksen syntymän juhlapäivän pyhittäminen tapahtui viimeistään 300-luvun puolivälissä tai aikaisemmin Rooman kirkossa. Nikeassa kirkko alkoi juhlia joulua 25. joulukuuta paavi Juliuksen aikana (337-352 jKr.).[2] Antiokiassa Pyhä Johannes Krystomos kirjoitti vuonna 386 jKr, että muutaman päivän kuluttua 25. joulukuuta vietetään joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa. Pyhän Hippolytuksen patsaassa oli Roomassa joulupäiväksi merkitty 25. joulukuuta. Roomassa joulua on vietetty 25. joulukuuta jo ennen vuotta 354 jKr. 25. joulukuuta oli myös Mithras-epäjumalan juhlapäivä, jota roomalaiset sotilaat levittivät kaikkialla Rooman valtakunnassa. Roomassa juhlittiin 17-23. joulukuuta myös Saturnaliaa pakanajumalien Saturnuksen ja Kronoksen kunniaksi.[2]

Taivas ja maa (Небо и земля)

http://www.youtube.com/watch?v=w-ddilDq3gU

Eräs varhaisimmista ikonografisista joulukuvista, Roomassa katakombeista löydetty kuva, jossa kapaloitu pikkulapsi makaa, neitsyt Marialla on antiikkinen asu. Profeetta Jesajan mukaisesti kuvassa on härkä ja aasi (Jes. 1:3), sillä härkä ja aasi tuntee omistajansa, mutta Israel ei tunne.

Venäjän katoliset ja protestantit ovat juhlineet tänäkin vuonna joulua 25. joulukuuta läntisen gregoriaanisen kalenterin mukaisesti. Venäjänkielinen Pravoslavie-sivusto kertoo Antiokian ja koko idän patriarkan Johannes X:n joulun sanomasta, jonka lausui arabian kielellä muistaen myös Syyrian, Libanonin, koko idän ja koko maailman vainottuja kristittyjä: ”Me uskovaiset ihmiset maan päällä olemme rauhan lähettiläitä, rakkauden lähettiläitä. Ja niin nousemme yhä alttarille”.[7] ”Betlehemin luola on meidän sydämemme, sielumme ja henkemme kuva, koska meidät niin kuin hänet on tehty nöyryyden merkiksi, vahvistumaan kärsivällisyydessä, antaen itsemme Jumalaiselle Vastasyntyneelle, jotta hän asuisi meissä ja valaisi elämämme”.[7] Johannes X korosti joulun sanomassaan useamman kerran, että uskovaisten tehtävä on toimia sanansaattajina maailmassa, ”osoittaa maailmalle rakkauden pulssi etäisemmälle naapurin naapurillekin, jotta he eivät hukkuisi laittomuuden äänten voimistuessa maailmassa”. ”Rauhan viesti ei ole antautumisen viesti, vaan meidän on kutsuttu korottamaan tärkeämpi ääni”.[7]

Joulun kirkko suostuu totuudessa nöyryytykseenkin tässä pimeässä maailmassa

Ortodoksinen teologian on aina tiennyt, että kirkkojen ja yksittäisten kristittyjen suostuminen mukautumiseen epäuskoisen maailman vaatimuksiin on vastoin ortodoksista joulun sanomaa: Kristus nimenomaisesti tuhosi ihmisvihaajan voiman siinä, että hän suostui altistui orjuuttaviin nöyryytyksiin ja kärsimyksiin menettämättä Jumalan kunniaa. Joulun kirkko tuntee kunnioittaen ja uskollisesti myös marttyyrien voiman epäuskoisten ihmisvihaajien maailmassa.

Moskovan patriarkaatin arkkimandriitta Matteus on määritellyt, että Kristuksen syntymän ydin on Kristuksen ilmestyminen lihassa. Varhaisimmassa kirkossa eivät kristityt keskittyneet sillä tavalla syntymäpäiviin eli menneisyyteen kuin pakanat juhlivat jumaliensa ja kuuluisten ihmisten syntymäpäiviä.[2] Kirkkohistoriasta kirjoittanut Eusebius kertoo Kirkkohistoria-teoksessaan kirjeestä Smyrnan kristityille ja Pyhän Polykarpoksen marttyyrikuolemasta (167 jKr), että kristityt juhlivat marttyyrikuoleman päivää iankaikkisen elämän syntymäpäivänä.[3] Arkkimandriitta muistuttaa ortodoksisesta teologiasta, että ”Kristuksen tuleminen lihaan tuhosi ihmisvihaajan voiman, palautti liiton enkelten kanssa ja avasi pääsyn pyhien joukkoon. Kiitos Kristuksen inkarnaation, koko ihmiskunnan kansojen toiveet ovat palautuneet todelliseen Jumalan palvontaan ja sitä kautta sovintoon”[2].

Jumalan Poika alentui inkarnaatiossa äärimmäiseen köyhyyteen ja nöyryyteen, kuten Pyhä Johannes Krysostomos sanoo: ”Kristus tiesi ettei nöyryytys voi vähentää mitään hänen kunniastaan, koska kunnia ei ole tullut lainaksi, se ei ole varkaudella hankittu, se ei ole vierasta tai epätavallista hänelle, vaan luonnostaan totta. Niin hän otti orjan muodon”[2]. Ottaessaan ”orjan muodon” Kaikkivaltias paransi paholaisten aiheuttamat syvimmät haavat ihmisiin: Jumalan Pojan kautta ihmisluonto nostetaan yli sen luonnollisen rajan ja tuodaan elämän porteille. Jouluevankeliumin sanat Luukkaan evankeliumista ”Kunnia Jumalalle ja maan päällä rauha ihmisille, joita Hän rakastaa” ilmentää enkelten lauluna jouluyönä ortodoksisen palvonnan ja teologian.

Kristus ei häpeä nöyryytettyjä ja riistettyjä seuraajiaan

Rovasti Alexander Shargunov on selittänyt hartaudessaan Matteuksen evankeliumin jouluevankeliumiin, että jouluilon syy on siinä, kun ”meidän Herramme syntyi tuhoamaan synnin j kuolemaan. - - Syntiset voivat riemuita, kun heitä kehotetaan ottamaan vastaan anteeksianto. Olkoon vaikka tunne siitä, että Jumala olisi jo heittänyt ulos epätoivoon, mutta heidät kutsutaan elämään”.[4] ”Suurimpien ja jaloimpien ihmisten toimet eivät voi pakottaa Jumalaa alas taivaasta, vaan voimme vain hyväksyä hänen armonsa, kun meille tarjotaan”.[4]   ”Itämaan tietäjät toivat Herralle lahjoja – kultaa, pyhää savua ja mirhamia, mutta he saivat paljon suurempia lahjoja itse Kristuksessa. He tulivat täyteen hänen totuuttansa, he oppivat rukoilemaan Häntä ja liittyivät hänen iankaikkiseen elämään. Me yritämme tuoda köyhyydessämme Herralle kaiken, mitä meillä on. Ja mikä tärkein – hyvän tahtomme, meidän tahtomme tehdä hyvää huolimatta saatanan yrityksistä turmella ja tuhota hänen tulemisensa meidän maailmamme.”[4]

Metropoliitta Antoni Suroshki (1970) liittää Jumalan ilmestymisen nöyryytetyssä Kristuksessa siihen, että Hänestä tuli yksi meistä eikä hän häpeä meitä: Hän ei tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan etsimään ja rakastamaan syntisiä. Edes meidän nöyryyttämisten ja riistämistemme jälkeen Hän ei häpeä meitä.[5]

Kirkko on kutsuttu muuttamaan maailmaa

Pappismunkki, filosofian tohtori Simeon kuvailee, että joulu on ihme, jota ei voi verrata mihinkään.[6] ”Kristuksen syntymämysteeri on aina innostanut ja tulee aina innoittamaan ihmiskuntaa. - - - Nykyään kaikki eivät ole valmiit myöntämään, että elämässämme olisi salaisuuksia, joita ihmismieli ei voi selittää. Mielestäni tällaiset salaisuudet rikastuttavat elämäämme ja auttavat kääntymään Jumalan puoleen. Me ortodokseina tunnustamme dogmin, että Neitsyt Maria oli neitsyt ennen Kristuksen syntymää ja pysyi neitseenä Kristuksen syntymän jälkeen”. Pappismunkki, filosofian tohtori Simeonin mukaan kristillinen joulu on korvannut pakanallisen festivaalin, kirkko on pyhittänyt ja muuttanut kansanperinnettä, tehnyt perinteeseen muutoksen ja käännökseen tiettyyn syvyyteen, sillä kirkko aina muuttaa maailmaa ympäristössään.[6]

Jouluna muistamme Kristuksen todellisuuden

Kristus ei ole pelkkä idea tai "henki". Joulu ei ole vain ajatus pienestä lapsesta ja rakkaudesta.

Kun kristittyjen vaino päättyi, kirkko halusi myös oppia kunnioittamaan maallisen elämän alkua.[2] Kristuksen syntymän muistaminen kehittyi merkittäväksi myös sen tähden, että harhaopit eivät tunnustaneet Kristuksen todellista kehollisuutta.[2] Pyhä Johannes Teologi kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään: ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa” (1 Joh. 4:2-3).

Klemens Aleksandrialaisen aikana joulun juhlalla oli enemmän teologista sisältöä kuin nykyään. Joulun juhla liitti yhteen Kristuksen syntymän ja kasteen Jordaniassa siitä syytä, että erän harhaopin mukaan Kristus olisi ollut Jumalan Poika vasta Jordanin kasteen jälkeen. Pyhän Johannes Krystostomoksen mukaan Vapahtajan kaste oli tärkeää ihmisten edessä, koska tästä hetkestä alkoi Jeesuksen julkinen toiminta.[2]

Hiljainen yö, pyhä yö Ночь тиха, ночь свята

 http://www.youtube.com/watch?v=r1Ue2qw0boQ

[1] РОЖДЕСТВО ХРИСТОВО http://www.pravoslavie.ru/put/28884.htm

[2] Архимандрит Матфей, преподаватель МДА

Журнал Московской Патриархии , № 1, 1985 г., ЭОРТОЛОГИЯ И БОГОСЛОВИЕ РОЖДЕСТВА ХРИСТОВА Журнал Московской Патриархии , № 1, 1985 г.  http://www.pravoslavie.ru/put/1989.htm

[3] Эортология и богословие Рождества Христова. Часть 2. http://www.pravoslavie.ru/put/1995.htm

[4] Протоиерей Александр Шаргунов 7.1.2008. Толкование Евангелия на каждый день года. Рождество Бога и Спаса нашего Иисуса Христа. http://www.pravoslavie.ru/put/3897.htm

[5] Митрополит Сурожский Антоний 1970. Слово в день Рождества Христова. http://www.pravoslavie.ru/put/1837.htm

[6 ] Иеромонах Симеон (Томачинский). Рождество – это чудо, которое нельзя сравнить ни с чем. http://www.pravoslavie.ru/smi/50878.htm

[7] Рождественское послание Патриарха Антиохийского и всего Востока Иоанна Х (Йазиджи). http://www.pravoslavie.ru/news/67017.htm?utm_source=twitterfeed&utm_medium=twitter

[8] В более чем 100 странах мира христиане отмечают Рождество. 25.12.2013. http://kharkov-online.com/news/n246373.html

[9] Патриарх Кирилл поздравил глав инославных церквей, празднующих Рождество Христово по григорианскому календарю. 25.12.2013. http://www.pravmir.ru/patriarx-kirill-pozdravil-glav-inoslavnyx-cerkvej-prazdnuyushhix-rozhdestvo-xristovo-po-grigorianskomu-kalendaryu/

[10] Рождественское поздравление Святейшего Патриарха Кирилла главам инославных церквей, празднующих Рождество Христово по григорианскому календарю  http://www.patriarchia.ru/db/text/3479264.html


Kirjoittaja:

Kuvassa kirjoittaja ex-kirkkoherra, ex-luterilainen Pohjan kirkon edustalla sotien muistomerkin edustalla
Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.

GSM+358 40 684 1172

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

Venäjän valtiollisen uutistoimiston uusi johtaja Dmitri Konstantinovits Kiselev

Venäjän valtiollisen uutistoimiston johtaja Dmitri Konstantinovits Kiselev on hankkinut laajan osaamisen ja vahvat tulokset kansainvälisissä uutistehtävissä jo heti valmistumisestaan 1978 alkaen. Kiselev ei ole tullut "kansainväliseksi" vasta Neuvostoliiton hajottua ja länsimaisten mediatalojen tunkeuduttua rahoineen Venäjälle, mistä seurauksena syntyi jonkin verran kansainvälistyneitä toimittajia esimerkiksi Soroksen rahoitusmekanismien avulla, vaan hän on perehtynyt opinnoissaan ja työssään maansa kansainvälisiin suhteisiin jo Neuvostoliiton vuosikymmenistä alkaen. Tämä pitkä asiantuntijuus näkyy väistämättä ymmärryksessä, mitä eivät nykyiset hetkelliset villit väitteet horjuta. Miehellä on perspektiiviä ja syvyyttä osaamisensa ja asemansa taustalla.

Дмитрий Киселев: 

Чеченцы не прижились в Европе A.  

Вести Недели  

http://www.vesti7.ru/news?id=40426

Suomalaisena vähäosaisena ihmisenä olen tyytyväinen siihen, että Kiselev tuntee myös russofobian ongelman, joka on paha ongelma Suomessa niin kuin Kiselev tietää.[5] Hän tietää myös hyvin tshetsheenibandiitteihin ja heidän länsimaisiin ystäväpiireihin liittyvät rikolliset toimet viestinnässä ja muissa verkostoissa sekä ihmisoikeusaktivistien kamppailut noita pahuuden verkostoja vastaan.[4] Omasta puolestani voinkin tuntea suurta arvostusta, että juuri tämä henkilö tuli Venäjän valtiollisen yleisradioyhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi.

Dmitry Kiselev on syntynyt 26.4.1954 Moskovassa. Hän kasvoi lapsuudessaan musiikin keskellä. Hänen setänsä on jopa kuuluisa säveltäjä Juri Shaporin. Dmitry Kiselev itsekin opiskeli musiikkiopistossa klassista kitaraa. Olen tyytyväinen, että uusi johtaja on noin kuusikymmentä vuotta vanha ammattilainen, sillä hänellä on kokemusta ja näkemystä myös Neuvostoliiton vuosilta aivan aikaihmisenäkin. Monet kolmikymmenvuotiaat ja nuoremmat eivät tiedä mitään omakohtaista tuosta maailmasta, jopa nelikymmenvuotiailla on niukka omakohtainen ymmärrys maailman muutoksista. Dmitry Kiselev on itse elänyt täysi-ikäisenä ihmisenä Neuvostoliitossa ja toiminut menestyksellisesti toimittajan tehtävissä.

Dmitry Kiselev on valmistunut Leningradin valtiollisessa yliopistossa vuonna 1978, minkä jälkeen hän työskenteli Neuvostoliiton radion ja television ulkomaantehtävissä mm. Norjaa ja Puolaa liittyvissä lähetyksissä. Hän työskenteli vuodesta 1988 vuoteen 1991 Neuvostoliiton televisiossa Время- ohjelmassa kirjeenvaihtajana. Miehen radio- ja televisioura on pitkä ja monipuolinen. Kokemusta ja menestystä on tullut myös mm. ORT-kanavalla, REN-TV:ssä ja РТР:ssa. Vuodesta 2005 hän on tehnyt dokumenttiohjelmia Vesti-kanavalle ja «Россия»-kanavalla hän ollut talk show-isäntä ”Kansallinen etu” –ohjelmassa. Elokuusa 2008 Dmitry Kiselev tuli РТР-kanavan varapääjohtajaksi. 9.12.2013 ilmoitettiin, että RIA Novosti ja Russia Today saavat uuden rakenteen, jonka toimitusjohtajaksi tulee Dmitry Kiselev.[3]

Дмитрий Киселев: 

Чеченцы не прижились в Европе B.  

Вести Недели  

http://www.vesti7.ru/news?id=40426

Guardian aloitti hyökkäyksen Dmitry Kiselevin nimitystä vastaan julkaisemalla artikkelin ”Putin nimitti homofoobikon valtiollisen uutistoimiston johtajaksi” (Putin appoints homophobic presenter to head state news agency)[2] Guardian hyökkäys on jatkoa sille länsimaiselle informaatiosodalle Venäjää vastaan, jota jo Pussy Riot –anarkistiryhmä ja tämän hyväksi järjestetyt tukitempaukset ovat olleet. Kiselev tiedostaa hyvin ohjelmalliset hyökkäykset Venäjän kansallista etua vastaan, mikä ei ole yllätys senkään vuoksi, että aihepiiri on ollut hänen pohdintojensa aiheena vuosikausia, tai jopa koko ammatillisen uransa ajan.

Britannian kansallinen päivälehti Guardian aloitti hyökkäyksen.  Lehdellä on ollut sen historiansa alusta alkaen liberalistinen agenda, minkä tähden jo itsessään ei ole yllätys keksiä teemaksi ”homofobiaa”, kun Guardian esittelee Venäjän valtiollisen uutistoimiston johtajan. BBC:n Stephaen Ennis näkee uuden johtajan ”anti-länsimaisena äärimmäisyysihmisenä  ja homofoobikkona”.[8] The Economist-lehti kutsuu Kiselevin valintaa palkinnoksi ”väärästä informaatiosta ja propagandasta” (the prize for misinformation and propaganda), ”yhdeksi karikatyyriksi neuvostopropagandistista”.[9]

Guardian-lehden aloittamaa hyökkäystä seurasi luonnonlain mukaisesti jo pian suomalaiset marionetit: Iltalehdessä Jenna Heino kirjoitti kauhutarinan homokommenteilla pöyristyttäneen tv-persoonan nimityksestä.[6] Jopa venäläisen median johtajan nimi oli kirjoitettu väärin Iltalehteen niin kuin kaikki mitä voi kirjoittaa, oli väärin. Arto Luukkanen lausui teologisen tuntemuksensa varassa (väärän) profetiansa MTV3:lle: ”Asiantuntija: Venäjä pyrkii uhattuna takaisin yhden totuuden järjestelmään”. Tietysti noiden suomalaisten juttujen jälkeen herää surullinen kysymys siitä, kuka  vapauttaisi Suomen median meuhkaavista homopropagandan rakentajista, joille ei ole mitään muuta pyhää ja pätevää kuin homouden suuri sallittavuus, minkä pyhän arvon alaisuudessa arvioidaan kaikkiin tehtäviin ja virkoihin pätevyydetkin. Minun mielestäni suomalaiset jutut Venäjän median muutoksista kertoivat siis enemmän kertojista kuin kertomuksen muodollisesta objektista.

Tietämättömyytensä tai vilpillisyytensä tähden kukaan suomalainen toimittaja ei ole analysoinut Venäjän valtiollisten mediatalojen yhdistymistä virtaviivaistamistarpeena, kustannussäästönä ja tehostamistoimina. Tämä vaikeneminen on todella erikoista, koska varsin hyvin on ollut tai pitäisi olla tiedossa, että Venäjän valtiollisessa mediassa on ollut suuria säästötarpeita ja tehostamispaineita, kustannuksia täytyy leikata pois. Olen itsekin kuullut venäläisiltä johtajilta nuo lauseet ja tarpeet muutamia vuosia sitten. Siksi olen odottanut tätä nykyistä muutosta ja ihmetellyt sen pitkittymistä: miksi pitäisi olla moninkertaisia rakenteita, miksi osaamista ei voi koota yhteen? Kenen tahansa ammattitoimittajan tai politiikan analyytikon olisi pitänyt tietää jo etukäteen tämä juuri toteutunut kehitys, sillä niin avoimesti ja selvästi Venäjän valtiollisen median johto on ilmaissut kehitys- ja muutostarpeet jo vuosia sitten.

[1] Wikipedia http://ru.wikipedia.org/wiki/%CA%E8%F1%E5%EB%B8%E2,_%C4%EC%E8%F2%F0%E8%E9_%CA%EE%ED%F1%F2%E0%ED%F2%E8%ED%EE%E2%E8%F7

[2] Guardian 9.12.2013. http://www.theguardian.com/world/2013/dec/09/putin-appoints-homophobic-presenter-kiselyov-head-news-agency-homosexuals

[3] Дмитрий Киселев. Биографическая справка http://rus.ruvr.ru/2013_12_09/Dmitrij-Kiselev-Biograficheskaja-spravka-2138/

[4] Дмитрий Киселев: Чеченцы не прижились в Европе.  Вести Недели  

http://www.vesti7.ru/news?id=40426

[5] Wikipedia: Русофо́бия. http://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%F3%F1%EE%F4%EE%E1%E8%FF

[6] Jenna Heino, Iltalehti. Homokommenteilla pöyristyttänyt tv-persoona Venäjän uuden mediayhtiön johtoon. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013121117820998_ul.shtml

[7] Arto Luukkanen, MTV 3. http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/asiantuntija--venaja-pyrkii-uhattuna-takaisin-yhden-totuuden-jarjestelmaan/2436658

[8] Stephen Ennis, BBC. Putin’s RIA Novosti revamp prompts propaganda fears. http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-25309139

[9] The Economist. Russia’s chief propagandist. http://www.economist.com/blogs/easternapproaches/2013/12/ukraine?fsrc=gn_ep

Kirjoittaja:

Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.

GSM+358 40 684 1172

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

Ortodoksinen kristillinen köyhyys

Minun taloudellinen romahdukseni tapahtui erityisesti vuonna 2011, kun irtisanouduin evankelisluterilaisen kirkon keskipalkkaisesta pappisvirasta ja liityin Venäjän ortodoksisen kirkon jäseneksi köyhänä työttömänä suomalaismiehenä. Kärjistäen voisi kuvata, että luterilaisesta keskipalkkaisesta virkamiehestä tuli ortodoksinen köyhä askeetikko.

Kuvassa Juha Molari Venäjän ortodoksisen kirkon
konfirmaatiossa. syksyllä 2011.

Valheellista olisi kuvailla, että köyhyys on helppo ja luotettava tie pyhityksessä. Köyhyys ei ole ollut valintani, vaan se on ollut kohtaloni siitä seurauksena, että en voinut hyväksyä Suomen evankelisluterilaisen ja erityisesti Espoon tuomiokapitulin moraalitonta toimintatapaa. Valitsin vapauden tuosta luterilaisesta kirkosta, mutta en valinnut köyhyyttä: köyhyyden sain kutsumattomana seurauksena. 

Näiden yli kahden vuoden aikana olen kärsinyt köyhyydessä ja ajatellut köyhyyttä joka päivä, varmasti enemmän kuin koko aiemman elämäni aikana yhteensä.

Köyhyys ilmenee siinä, että olen joutunut rahoittamaan aivan maksimirajoille saakka välttämättömiä kulutusmenoja luottokortilla. Reilulla viidellä sadalla eurolla kuussa ei vietetä normaalia elämää Suomessa, jos ja kun on työvuosilta perintönä velanlyhennystä. Olen joutunut rahoittamaan velan maksua ystäviltä vipatuilla satasilla, jotka olen sitten maksanut takaisin. Olen joutunut siirtämään pieniä muutaman kympin tavaraostoksia, koska rahaa ei ole ollut missään. Olen joutunut maksamaan laskuja viikon tai pari myöhässä eräpäivän jälkeen, joka on ollut hyvin minun tiedossani. 

Köyhyys tuo ilmi myös pahoja tunnetiloja: näin tänään kuvia ja sain tietoja Aleksanteri-listan uutiskirjeessä (sähköpostilista), miten tutut ihmiset olivat olleet Moskovassa RISI:n konferenssissa. Myös Suomi tänään -blogspotissa oli 22.11.2013 uutinen Moskovan RISI-konferenssin annista. Suomen delegaatiosta tunnistin Pekka Tiaisen, Jon Hellevigin, Petri Krohnin, Leena Hietasen, Peter Iiskolan sekä Jyrki Leivosen,[16]  Suomalaisdelegaation muita mainittuja nimiä en tuntenut. Enhän minä koskaan ole voinut käydä Kremlissä, olen vain kaukaa katsonut televisiosta hienoja saleja, mutta toisin on suomalaisen delegaation ollut taas kerran!

Valokuva kotini seinältä taulusta,. Kuvassa
on Moskovan Kreml - se kaunis ja historiallinen
paikka, jonka kauneuden tähden koin jopa
väärämielistä kateutta
tuttuja kohtaan: nämä olivat saaneet nähdä nuo
kultaiset hienot salit, mutta minä vähäosainen
ihmispolo en ikinä ole nähnyt Kremliä. Niin
minä tyydyn
itä-Helsingin laitakaupungin kujiin ja puistoihin.

Tosiasiassa minä en olisi työttömänä ihmisenä edes saanut lähteä sinne Moskovaan ja Kremliin, koska minulla ei olisi ollut rahaa maksaa matkoja. Lahjaksi saatuja matkoja en olisi saanut ottaa vastaan (työläisen tilanne on toinen): sellaisesta olisi pitänyt sopia TE-keskuksen ja Kelan kanssa työmarkkinatuen katkaisua varten. Siksi jo lähtökohtaisesti olen sanoutunut irti kaikista tuollaisista hienoista tapahtumista, joihin en toki olisi todennäköisesti muutenkaan edes päässyt mukaan, vaikka halu olisi ollut jopa myönteinen.

Kuvassa konfirmaatiokuva

Kyse ei ole lopulta pääsemisestä tai lähtemättömyydestä Moskovaan vaan tuo haluttava ilmiö ("Kremlin kultaiset salit") ja sen mahdottomuus muistuttivat aidosti vähäisyydestäni: tunsin taas kerran kateutta toisten mahdollisuuksista ja muistin entistä voimakkaammin oman vähäosaisuuteni. Tämä ei ole edes ensimmäinen kerta, vaan jo toistunut tunne yhä uudestaan.

Minä en ollut Moskovassa, jonne en olisi voinut mennä enkä olisi päässytkään, vaan olin Helsingin kaupungin erään asuntoyhtiön matkalle ilmoittautumisen ansiosta Nokian Eden-kylpylämatkalla, joka varmasti oli tosiasiallisesti tarpeellisempi ja hyödyllisempi minun elämälleni kuin komeat ja koreat Moskovan juhlasalit. Ei siinä mitään, että Nokian Eden on jo hiukan vanhan oloinen, ei mikään loistopaikka koolta ja laadultaan, mutta se on erinomainen  paikka viettää päivä lasten kanssa. Mikä on oikeasti tärkeämpää kuin että olen uimassa uima-altaassa neljä vuotta vanhan poikani kanssa? Mikä on oikeasti tärkeämpää kuin että syön tämän pojan ja toisen poikani kanssa rinnatusten kylpylän ravintolassa? Komeutta ja mahtavuutta väärämielisesti ihastelevana ihmisenä minä en ehkä ymmärtäisi tehdä oikeita valintoja sen puolesta, kuka on oikeasti kaikkein tärkein, voisin langeta kultaisten salien kiusaukseen, mutta Jumalan sallima köyhyys on pakottanut hyviin valintoihin minun puolestani: käytän kaiken aikani lasteni kanssa.

Konfirmaatiossa ortodoksinen synninpäästö.

Venäjän ortodoksisen kirkon sosiaalietiikka

Sergei Sharapov ja Marina Ulybysheva kirjoittavat, että onnistunut taloudellinen toiminta ja ortodoksinen usko eivät ole ristiriidassa keskenään. [1] He viittaavat myös hyvin rajuun taloushistoriaan, jossa ortodoksinen usko on vaikuttanut: ortodoksimiehen Alexander Naydenovin yksityisen liikepankin ovelle 27.12.1917 saapuivat vallankumoukselliset aseistetut vartijat, jotka ryöstivät armottomasti pankin kassakaapeista rahat ja kultaharkot uuden hallituksen käyttöön. Pankinjohtajana tämä ortodoksi mies tunsi velvollisuudekseen maksaa kaikille velkojille jopa omista rahoistaan. Niin hän maksoi yli kolmen vuoden aikana kaiken ja täytti kaikki velvoitteensa tallettajille – ja sen jälkeen kuoli. Kun ex-pankkiiri maksoi ortodoksisen uskonsa innoittamana näitä talletuksia velkojille, Neuvostoliitossa hänet pidätettiin useita kertoja ”valtion vastaisesta toiminnasta”. Mies oli tehnyt moraalisen tulkinnan ortodoksisen vakaumuksensa perusteella.

Ortodoksisesta teologiasta ei löydy selkeää opetusta työstä, omistamisesta ja yrittäjyydestä. Pastori ja kansantalouden opettaja Sergei Nikolajevitš Bulgakovin teoksen esipuheessa julkaistiin vuonna 1913 itävaltalaisen teologian professorin Inaz Zeupelemin teologinen pohdinta työn etiikasta. Bulgakovin mukaan Zeupelem korjasi huomattavaa puutetta meidän teologisessa ja taloustieteellisessä  kirjallisuudessa. Bulgakov on itsekin kirjoittanut hyvin rajua koiramaista satiiria sivistymättömistä kommunisteista, jotka tärvelevät hyvät kodit.

Vuonna 2005 Venäjän ortodoksinen kirkko julkaisi asiakirjan Sosiaali-käsitteestä («Основы социальной концепции Русской православной церкви»[15]), jossa pohdittiin omistamista, ammattietiikkaa ja yrittäjyyttä. Asiakirjan mukaan kirkkoteologian perusta on siinä, että kirkon muodostavat Kristukseen uskovat, jotka Kristus itse kutsuu. ”Kaiken taivaassa ja maan päällä on oltava yksimielisiä Kristuksessa”. Kirkko on jumalallis-inhimillinen organisaatio, Kristuksen ruumis. Tämä Kristus ei ole tästä maailmasta, vaan Hän tuli tähän maailmaan, ”nöyrtyi” maailman ehtoihin. Niin kirkon täytyy käydä myös historiallisen kenosiksen prosessi, täyttää Kristuksen pelastavaa tehtävää maailmassa. Kenoosis tarkoittaa alentumista ja tyhjentymistä.

Asiakirja tuo esille yhä uudestaan oikeusvaltion periaatetta.  Asiakirja säilyttää kristillisen kansalaistottelemattomuuden option: ”Kaikessa, mikä koskee maallisen järjestyksen asioita, ortodoksikristitty on velvollinen noudattamaan lakia, ei väliä kuinka ne lait ovat täydellisiä tai epäonnistuneita. Mikäli lain vaatimukset uhkaavat ikuista pelastusta ja vaativat uskosta luopumista, sellaista mikä on kiistattomasti syntiä Jumalaa ja lähimmäistä vastaan, kristittyä kutsutaan tunnustamaan uskonsa Jumalan totuudesta ja pelastuksensa sielunsa iankaikkisesta elämästä. Hänen on puhuttava lainmukaisesti siitä että yhteiskunnan tai valtion säädökset rikkovat Jumalan käskyjä; ja jos tämä laillinen toiminta on mahdotonta tai tehotonta, hänen on otettava kansalaistottelemattomuuden asenne”.[15]

Ortodoksisen kirkon asiakirjan mukaan työ on orgaaninen osa ihmiselämää, niin kuin Raamatun ensimmäiset sivut jo todistavat. Jumalan sana ei ainoastaan kiinnitä huomiota päivittäisen työn tarpeeseen, vaan myös erityisen rytmiin määrätessä lepopäivän pyhittämisen. ”Kristityn näkökulmasta työ sinänsä ei ole itseisarvo, vaan työ on siunattu, kun se edustaa työtoveruutta Jumalan kanssa ja edistää Hänen suunnittelunsa täyttämistä ihmisten keskuudessa ja maailmassa. Työ ei kuitenkaan miellytä Jumalaa, jos se on tarkoitettu palvelemaan yksittäisten ihmisten tai ihmisyhteisöjen itsekkäitä etuja sekä syntisen lihan ja hengen tarpeita”.[15]

Ortodoksinen kirkko lausuu erittäin voimakkaasti matalapalkkaisten sortoa vastaan. Raamattu sanoo: ”Älä sorra päiväpalkkalaista” (2 Moos. 24:14–15). Asiakirja toteaa: ”Kirkko opettaa, että kieltäytyminen maksaa rehellisestä työstä palkkaa ei ole vain rikosta tuota henkilöä vastaan, vaan myös syntiä Jumalan edessä”. Kirkon asiakirja ottaa huomioon myös työttömät ja muut köyhät: ”Jumalan käsky käskee työntekijöiden huolehtia niistä ihmisistä, jotka eri syistä eivät pysty ansaitsemaan elantoansa – ovat heikkoja, sairaita, muukalaisia (pakolaisia), orpoja ja leskiä – ja jakaa heidän kanssaan työnsä hedelmät”.[15]

Tämä asiakirja oli eräässä mielessä ortodoksisen liikemiehen eettinen koodisto. Vuonna 2011 Venäjän ortodoksinen kirkko julkaisi myös teoksen ”Köyhyys ja rikkaus”. Näiden ja muiden ortodoksisten teosten mukaan uskoa ei ole annettu ihmiselle, jotta ihminen voisi luoda hyvinvointia ja mukavuutta tässä maailmassa, vaan jotta usko johtaa uskovaisen ikuisuuteen, taivaaseen, pelastaa hänet ja johtaa Jumalan yhteyteen. Olisi kuitenkin väärin kuvitella, että ortodoksisuus velvoittaa uskovaiset ”vain kestämään” tämän elämän huonoa todellisuutta, jotta kestämällä nuo kärsimykset hän voittaisi tuonpuoleisuudessa paremman maailman ikään kuin maallinen elämä olisi vain huonoa todellisuutta, Sergei Sharapov ja Marina Ulybysheva huomauttavat[1].

Ortodoksisen uskon mukaan maallinen olemassaolo on arvokas ja merkittävä. Sen enempää rikkaus kuin köyhyys eivät ole edellytyksiä ihmisen pelastumiselle. Tulotaso ei ole sinänsä paha, vaan tuloista tulee paha vain silloin, kun tämä varjostaa henkilössä kaikkea muuta. Tietysti ihmisen on helpompi olla rikas ja terve kuin köyhä ja sairas. Joskus äärimmäisessä köyhyydessä ihmisellä ei ole tarvittavia keinoja elämänsä ja terveytensä hoitamiseksi. Pyhä Hermas lausui, että köyhyys tekee jonkun ihmisen avuttomaksi vangiksi eikä sellaisessa tilanteessa köyhän ihmisen sielusta suinkaan nouse hyviä hedelmiä Herralle. Köyhyys ei ole universaali lääke kaikille sairauksille. Siinä missä rikkaus on tyyssija turhamaisuudelle, ylpeydelle, itsekkyydelle ja julmuudelle, niin köyhyys on kateudelle, tuomitsemiselle ja vihalle. Ortodoksisen kirkon Raamatussa Siirakin kirja lausuu: ”Hyvä ja paha, elämä ja kuolema, köyhyys ja rikkaus tulevat Herralta” (Siirak 11:14). Jumala johdattaa meidät aina sellaisiin oloihin, jotka ovat suotuisimmat meidän pelastuksellemme. Ortodoksisuus antaa jokaiselle uskovaiselle ehtymätöntä optimismia: uskomme vahvistaa elämää.[1]

Maailman Venäläisten Kansojen Neuvosto varottaa ylellisyydestä

Maailman Venäläisten Kansojen Neuvostossa todettiin, että ortodoksinen usko ei tuomitse vaurautta, mutta vaurauteen liittyvät tietyt ongelmat: ihmiset olisi käytettävä aineellisia resursseja viisaasti.

Jos ihminen unohtaa hänen henkisen omaisuutensa ja uppoutuu täysin materiaaliseen maailmaan, tällaisen ihmisen maailma jää pieneksi, sosiaaliset ja taloudelliset järjestelmät eivät pysty lopulta vastaamaan ihmisen materiaalisiin tarpeisiin. Pelkästään materiaalisiin tarpeisiin suuntautunut ihminen saattaa käyttää hyvin irrationaalisesti vaurauttansa. Kansanviisaus kutsuu tuota ilmiötä ylellisyydeksi: olipa henkilö ansainnut tai perinyt vaurautensa, mutta hän ehkä käyttää sitä oikkuihinsa ja paheisiinsa. Ortodoksisen kirkon teologit määrittelivät, että olisi tärkeää, että ihmiset näkisivät työntekonsa korkeamman merkityksen.[2]

Ortodoksisen kirkon diakonit: köyhien pitäisi saada tuntea itsensä täysiarvoisiksi jäseniksi

Arseni Zagulyaev[3] opettaa Venäjän ortodoksisen kirkon virallisella diakonia-verkkosivustolla, että köyhä ei aina tarvitse vain aineellista tukea, vaan hänet tulisi auttaa myös jaloilleen työllisyyttä kehittämällä ja muilla tavoilla, että tällä henkilöllä on energiaa työtä ja toimeentuloa varten. 

Venäjällä on virallisesti köyhyysrajan alapuolella noin 10-12 % väestöstä.[4] Todellisuudessa köyhien osuus on vieläkin suurempi. Metropoliitta Kliment (Климент) painotti Pyöreän pöydän neuvottelussa, että valtion olisi tärkeää luoda ihmisille mahdollisuudet ansaita riittävästi.

Kirkon hyväntekeväisyysosaston projektikoordinaattori Natalia Kuznetsova tähdensi, että köyhien pitäisi saada mahdollisuus tuntea itsensä yhteiskunnan täysiarvoisiksi jäseniksi, ei pelkäksi hylkiöksi: Köyhää pitäisi auttaa uskomaan, että hänen elämänsä voi muuttua parempaan suuntaan. 

Eräässä saarnassaan patriarkka Kirill on lausunut, että ”kirkko on jo oppinut puhumaan rikkaiden kieltä, mutta nyt on opittava puhumaan myös köyhien kieltä”( «Церковь научилась говорить языком богатых, теперь она должна научиться говорить на языке бедных».).[3][4]

Ortodoksiuskovainen elää maallisen elämänsä kärsivällisesti, nöyrästi, kestäen vastoinkäymisensä

Venäjän ortodoksisen kirkon teologiassa eskatologia ei ole erillinen oppi, millainen eskatologia on tyypillisempi läntisessä kristikunnassa, vaan eskatologia on ortodoksille hyvin jatkuvaa tunnelmaa, ortodoksi ”hengittää eskatologista ilmaa”.  Tällöin myös hengellinen elämä valmistautumisena kuolemaan ja uuteen ikuiseen elämään Jumalan kanssa maallisen olemassaolon jälkeen saa luonnostaan ”askeettisemmaksi” koettavan merkityksen.

Platonismin mukaan kuolema tuo vanhurskaalle sielulle onnen. Venäjän ortodoksinen teologia ei ole kaukana platonismin ajatuksista tietyssä analogisuudessaan. Yhteys syntyy luonnollisesti UT:n ja vanhan kirkon teologian avulla. Ortodoksisessa perinteessä ilmenee vakuuttuneisuus siitä, että uskovaisen täytyy elää maallinen elämänsä kärsivällisesti, nöyrästi, kestäen vastoinkäymisensä.  Arkkimandriitta Paisij Velichkovsky (Паисия Величковского(1722-1794))[5][6] opetti, että ”tässä elämässä täytyy sietää ja rakastaa savua, höyryä, tuhkaa, pölyä, löyhkää”.

Ortodoksisen peruseetoksen tähden on koettu kärjistetysti, että ortodoksinen lähestymistapa ei aktiivisesti uudistaisi sosiaalisia suhteita ja lieventäisi köyhien ja rikkaiden ristiriitoja. Ortodoksit korostavat todellakin ”sisäistä” hengellistä työtä, rukousta ja mietiskelyä, mutta eivät ”ulkoista” työtä ja hyvinvointia. Maallinen aktivismi ei ole hengellisen elämän korkein muoto.  Venäjän kirkon pyhimykset ovat malleja rukouksesta sielun puhdistumisen puolesta.  Maallista toimintaa ja kamppailua ihanteellisempaa on munkkien pyhä elämä ja vetäytyminen luostariin. Lopulta luostareista heijastuu ihanne koko kristilliseen yhteisöön, myös maallikoihin: hiljaisesti kasvaa kunnioitus ei-ajallisille hyveille, jotka asettuvat ajallisen menestyksen edelle ortodoksiuskovaisella.

Luostarin tärkein symboli on kenoosis, alhaisuus ja vähäisyys, joka on SA Averintsevin (С. А. Аверинцев) mukaan myös jopa venäläinen kansallinen pyhyyden ominaisuus. Sergei Averintsev oli venäläisen historian, filosofian, kulttuurin ja kirjallisuuden asiantuntija, Moskovan valtionyliopistossa tohtoriksi Plutarkhoksen historiasta väitellyt henkilö, joka toimi myös 1989-1994 Moskovan valtioyliopiston kulttuurifilosofian professorina ja lopulta kuolemansa edellä kymmenisen vuotta Wienin yliopiston slaavilaisen laitoksen professorina.

Kenoosista – oppia Jumalan nöyryytyksestä ja alhaisuudesta – ei ole johdonmukaisesti opetettu koko kristikunnassa varhaisaikoina: erityisesti syyrialaiskoptilainen harhaoppi ei tunnustanut tuota oppia. Monofysiittien harhaopissa tahdottiin välttää Jumala kärsimystä. Heille syntyi dokeettisia muutoksia inkarnaatio-oppiin.[8]

Kenoosiksessa ilmenee Kristuksen kokema mielivaltainen kärsimys, itsensä alentaminen ja nöyryytys, joka uskovaisen elämässä näkyy myös sosiaalisessa yksinkertaisuudessa ja niukkuudessa. Venäläiset ortodoksiuskovaiset antavat kaiken Jumalalle ja odottavat Jumalaa. Tämä kenoosiksen henki tuomitsee taloudellisen laskelmoinnin.

  

Bysanttilaisessa kristillisessä kenoosis-pyhyyden perinteessä tulee ihanteeksi moraalinen puhtaus, nöyryys ja anteeksianto. Nämä ovat tulleet tärkeäksi osaksi venäläistä sielua. Pyhimyskertomuksissa kenoosis ilmenee pyhien ihmisten lähtönä pois intohimojen ja turhuuksien maailmasta. Se ilmenee uskollisena suhtautumisena Kristuksen evankeliumin käskyihin. Nämä pyhimyskertomukset painottavat rukousta ja paastoa sekä halua pelastua iankaikkiseen elämään.

Venäjän 1100–1700 –vuosisatojen kulttuurissa näkyi halu vanhurskaaseen totuudellisuuteen ja sydämen puhtauteen Jumalan kasvojen edessä. Niin uskovaiset vetäytyivät maallisista haluista. He tahtoivat hengelliseen siveyteen – yksityisyyteen ja hiljaiseen rauhaan, jotta voivat olla yhteydessä Jumalan kanssa.[9][12] Tuo vanha venäläinen hurskausihanne on joutunut paineeseen modernin kapitalistisen maailman menestystarpeiden kanssa, joiden arvon ja haasteet ortodoksisen kirkon täytyy tunnistaa.

Köyhyys, nöyryys ja rakkaus

Venäläinen kenoottinen hurskausihanne tuo esille erityisesti kuvan kärsivästä nöyrästä Vapahtajasta. Venäläinen munkki on ollut historiallisesti ja kulttuurisesti lähempänä Palestiinan muinaista asketismia kuin Egyptin ja Syyrian asketismia. Palestiinalaiset askeetit säilyttivät ”suhteellisuudentajun”, he palvelivat vieraanvaraisesti myös maailmassa lähetystyön hyväksi. Pyhälle Theodosiukselle – Kiovan luostarilaitoksen eräälle perustajalle – kenoottinen idea toteutui köyhyydessä, nöyryydessä ja rakkaudessa. Venäjällä on tällä tavalla säilynyt rinnakkain kenoottinen askeettinen munkki-ihanne ja hyväntekeväisyyden ihanne.[10][12]

Ortodoksinen kenoosis-pyhyyden ihanne on saanut voimakastakin vastarintaa uskosta luopuneiden ja ateistien keskuudessa, joille omistaminen, moraalinen vapaus ja hetkellinen nautiskelu ovat tärkeämpiä puolustettavia ”oikeuksia”. Tällöin on moitittu, että askeettinen ehdottomuus olisi mielisairautta. Munkkien väitetty ”Hengen voima” olisi vain hulluuden varjo. Maailman halveksunta olisikin tavallisten ihmisten kaikkien perusedellytysten torjuntaa. Niin munkkien askeettisuus on tulkittu taistelukeinoksi aistillisuutta vastaan, typeräksi ilmaukseksi halveksia maailmaa ja hylätä tavallisten ihmisten olemassaolo. Tällöin kriitikot ovat kadottaneet venäläisen kenoottisen hurskausihanteen todellisen luonteen, jossa köyhyys, nöyryys ja rakkaus ovat aina yhdessä.

Venäläinen emigranttijournalisti V.P. Fedotov (В.П.Федотов)( (1886-1951) [13][14] tunnisti venäläisen kenoosis-ihanteen Venäjän kansan uskonnollisen tietoisuuden ja kansallisen tietoisuuden piirteeksi, vaikka hän itse tahtoi sijoittaa luovuuden kaiken lähtökohdaksi. Niin hän moitti teoksessaan ”Venäjän uskonnollisuus” («Русская религиозность»), että nöyryytyksen ja Kristuksen kenoosiksen radikaalit toimenpiteet ovat tyhmiä (Fedotov, 52, s. 294). Fedotovin merkillisen kiivasta kriittisyyttä selittää ilmeisemmin hänen psyykkiset traumat 11-vuotiaana, kun hänen isänsä kuoli pitkäperjantaina ja isä oli odottanut ylösnousemusta Kristuksen kanssa, mutta pojan oli kohdattava rajun menetyksen lisäksi pahat vaikutukset perheen taloustilanteeseen. Fedotov kiinnostui marxismista, jonka hän koki vapauttavan lapsenomaisen uskon pelosta ja uskosta yleensäkin.

Yhteenvetona totean, että köyhyyteen joutuminen on antanut minulle mahdollisuuden syventyä ortodoksiseen kenoosis-traditioon, jossa köyhyys ei ole itsessään arvokasta, vaan ainoastaan rakkauden mahdollistajana ja ylellisyydestä luopumisena se on merkityksellinen Kristuksen seuraajille. Jumala on sallinut ja antanut köyhyyden, mikä on ollut varmasti parasta sieluni pelastukselle ja mieleni vapautumiselle "Kremlin kultaisten salien" valhekuvista, vaikka edelleen kadehdin tuollaisia ylellisiä paikka ymmärtäen kuitenkin tyytyä alhaiseen reaaliteettiin. Kenoosis-hurskaus on nimenomaisesti tyhjentymistä ylellisyydestä alhaisuuden hyväksi. Köyhyyteni on tarkoittanut aivan oikeita kovia kokemuksia ja epävarmuuden tunnetta, kun en aina tiedä, miten päivästä ja viikosta selviää taloudellisten velvollisuuksien suhteen.  Nyt olen saanut työkutsunkin "vihamiesteni" kaikista vihamielisistä parjauskirjoitteluista huolimatta, vaikka on sanottava teologian näkökulmasta, että nuo aidosti pahaa tahtovat tyypit ovat koituneet voitokseni, kun olen saanut näin "korkeakoulun" opetella ortodoksista kärsivällisyyttä ja alhaisuutta. Jumalan salliman Paholaisten hyökkäysten kärsimyksissä olen paneutunut käytännössä ortodoksiseen kenoosis-teologiaan! Ennenkaikkea niukkuus on nostanut entistä lähemmäksi ja tärkeämmäksi ne henkilöt, joiden pitäisi olla myös rikkaille kaikkein ensimmäiset ja tärkeimmät, mutta jotka unohtuvat liian usein kiintymyksessämme ylellisyyteen: omat lähimmät ihmiset.

Viitteet

[1] Sergei Sharapov ja Marina Ulybysheva. Ortodoksisuus ja yrittäjyys. 4.1.2013. Сергей Шарапов, Марина Улыбышева. Православие и предпринимательство  Православие.Ru http://www.pravoslavie.ru/smi/58570.htm

[2] Köyhyys – modernisaatioprojektin suurin este. Бедность - главное препятствие на пути модернизации страны. Maailman Venäjän Kansojen neuvoston konferenssi Moskovassa.  http://chelt.ru/2007/5-07/sobor507.html

[3] Арсений ЗАГУЛЯЕВ: Чем Церковь может помочь бедным? Arseni Zagulyaev: Miten kirkko voi auttaa köyhiä? Venäjän ortodoksisen kirkon Hyväntekeväisyys ja sosiaaliset palvelut –jaoston virallinen verkkosivu Diakoniya.ru. Официальный сайтСинодального отдела по церковной благотворительности и социальному служению Русской Православной Церкви. http://old.diaconia.ru/news/chem-tserkov-mozhet-pomoch-bednym/

[4] ЦЕРКОВНАЯ СОЦИАЛЬНАЯ ДЕЯТЕЛЬНОСТЬ БУДЕТ СИСТЕМАТИЗИРОВАНА. 14.8.2012.

 http://www.pravoslavie.ru/smi/55453.htm

[5] Wikipedia: Паисия Величковского. http://ru.wikipedia.org/wiki/%CF%E0%E8%F1%E8%E9_%C2%E5%EB%E8%F7%EA%EE%E2%F1%EA%E8%E9

[6] Pyhän Paisius Velichkovskyn kirjallisia opetuksia. Учение преподобного Паисия Величковского по письменным свидетельствам. 12.6.2009. http://www.psmb.ru/vera-bez-del-mertva/priobshchenie-k-pravoslavnoi-asketicheskoi-tradicii/statja/uchenie-prepodobnogo-paisija-velichkovskogo-po-pismenn/

[7] Wikipedia: С. А. Аверинцев http://ru.wikipedia.org/wiki/%C0%E2%E5%F0%E8%ED%F6%E5%E2_%D1.

[8] Aleksandr Kornilov. Корнилов, Александр Павлович 2004. Учение о о кенозисе на Христианском Востоке в IV-VI веках и его влияние на монофизитское богословие. Научная библиотека диссертаций и авторефератов disserCat Санкт-Петербург.  http://www.dissercat.com/content/uchenie-o-kenozise-na-khristianskom-vostoke-v-iv-vi-vekakh-i-ego-vliyanie-na-monofizitskoe-b#ixzz2lV80hHhe

[9] E.P. Tihonov. Ortodoksisuus Venäjän henkisen kulttuurin lähteenä. Тихонова Е.П. Православие как исток русской духовной культуры. 

http://traditions.org.ru/index.php?option=com_content&view=article&id=34:2010-04-19-06-52-08&catid=8:2010-02-27-17-59-09&Itemid=2

[10] Venäläinen kenoosis. Русский кенотизм http://www.textfighter.org/raznoe/Culture/Article/k_kotorym_russkii_narod_pital_osoboe_pristrastie_iz_za_ih_legendarnogo_russkii_srednego.php

[11] БЛАЖЕННЫЕ И ЮРОДИВЫЕ КАК РЕЛИГИОЗНЫЕ ТИПЫ ДРЕВНЕЙ И СОВРЕМЕННОЙ РУСИ http://student.zoomru.ru/religiya/blazhennye-i-jurodivye-kak-religioznye/130378.1021758.s2.html

[12] Отличительные черты русского менталитета. http://bobych.ru/referat/72/16996/1.html

[13]  Федотов Г. П. Русская религиозность. Часть 2. VI. Преподобный Сергий Радонежский. http://www.odinblago.ru/filosofiya/fedotov/fedotov_russkaya_relig2/7

 

[14]

Гумерова Жанна Анатольевна. Проблема русского национального сознания в творчестве Г.П. Федотова. диссертация ... кандидата исторических наук : 07.00.09 / Гумерова Жанна Анатольевна; [Место защиты: Том. гос. ун-т].- Томск, 2008.- 226 с.: ил. РГБ ОД, 61 09-7/172. http://www.dslib.net/istorio-grafia/problema-russkogo-nacionalnogo-soznanija-v-tvorchestve-g-p-fedotova.html

[15] ОСНОВЫ СОЦИАЛЬНОЙ КОНЦЕПЦИИ Русской Православной Церкви. 12.9.2005.  http://www.patriarchia.ru/db/text/141422

[16] Suomi tänään blogspot 22.11.2013. Arktinen superkaupunki Skolkovo-II, ja muuta Moskovan Risi-konferenssin antia. http://suomitanaan.blogspot.fi/2013/11/arktinen-superkaupunki-skolkovo-ii-ja.html

. . . . . . . .

Juha Molari Юха Молaри

GSM+358 40 684 1172

Työtön Teologian tohtori, BBA

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри ): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html