Antti Häkkäsen nekrofiilinen tendenssi juuri nyt: rauhanneuvottelut meneillään

Suomesta 200 miljoonalla eurolla aseita Ukrainaan

Alfred Adler ja Erich Fromm, kaksi merkittävää psykologian ja yhteiskuntakritiikin edustajaa, olisivat lähestyneet Suomen uutta 200 miljoonan euron aseapupakettia  Ukrainalle kriittisesti, mutta kukaan ei nykyään ääntänsä korota kritiikiksi.  

Erityisesti paketin ajoitus, jolloin Trump, Zelensky ja Putin neuvottelevat tulitauosta ja rauhasta, lisää kriittisen tarkastelun tarvetta. 

Adlerin näkökulma

Yhteisöllisyyden vääristymä ja vallanhimon kiihdyttäminen.

Alfred Adler korosti yksilön ja yhteisön välistä tasapainoa sekä sitä, että ihmisen perustavanlaatuinen tarve on kuulua yhteisöön ja edistää sen hyvinvointia (Gemeinschaftsgefühl, yhteisöllisyystunne). 

Suomen päätös jatkaa aseapua Ukrainalle, erityisesti juuri nyt, kun rauhanneuvottelut ovat käynnissä, on ristiriitainen. Edistääkö aseellinen tuki todellakaan yhteisöllisyyttä vai pikemminkin syventääkö se vastakkainasettelua ja konfliktia, joka estää laajempaa eurooppalaista tai globaalia yhtenäisyyttä?

Suomen päätös heijastaa kansakunnan kollektiivista alemmuudentunnetta Venäjän historiallista uhkaa kohtaan, mikä ilmenee puolustusministeri Häkkäsen sanoissa: "Seisomme Ukrainan kanssa samalla Euroopan laidalla ja jaamme saman näkemyksen Venäjän uhasta historiallisten kokemustemmekin valossa."

 

Häkkäsen alemmuudentunne saattaa ajaa Suomea valtiollisesti kompensoimaan pelkoa liiallisella toiminnalla – aseavun antamisella – sen sijaan, että se uskaltaisi luottaa rauhanneuvottelujen potentiaaliin. Tämä kompensaatio on vallanhimoa, joka ei palvele yhteisön parasta, vaan pikemminkin ylläpitää konfliktia ja estää aitoa yhteistyötä.

Adler, jos eläisi, varmasti moittisi sitä, että Suomi ei käytä tätä hetkeä vahvistaakseen diplomaattista rooliaan rauhan edistämisessä, esimerkiksi tukemalla neuvotteluja Trumpin, Zelenskyn ja Putinin välillä. Aseapu juuri nyt viestii epäluottamusta rauhanprosessiin ja siten vahvistaa sotilaallista dynamiikkaa, joka on ristiriidassa yhteisöllisyystunteen kanssa.

Frommin näkökulma

 Humanismin pettämistä ja vieraantumista

Erich Fromm, humanisti ja yhteiskuntakriitikko, näkisi  aseapupaketin jatkon osoituksena ihmiskunnan kyvyttömyydestä irtautua tuhoavista mekanismeista ja autoritaarisista rakenteista.

 Frommille keskeistä oli ihmisen vapaus, rakkaus ja rauha, jotka toteutuvat vain, kun yksilöt ja yhteiskunnat kieltäytyvät alistumasta väkivaltaan ja sotilaalliseen logiikkaan.

 Suomen päätös lisätä aseapua – vieläpä salassa pidettävällä sisällöllä –  edustaa vieraantumista näistä humanistisista arvoista.

Miksi Suomi valitsee aseellisen tuen juuri nyt, kun rauhanneuvottelut tarjoavat mahdollisuuden keskeyttää väkivallan kierto? Suomi ja eräät länsimaat ovat antautuneet "nekrofiiliseen" tendenssiin – kuoleman ja tuhon ihannointiin – sen sijaan, että ne panostaisivat "biofiiliseen" lähestymistapaan, eli elämän ja rauhan edistämiseen. 

Häkkäsen kommentti Ukrainan asevoimien vahvuudesta ja siitä, että Suomi voisi oppia niiltä, vahvistaa tätä: sodan kokemuksista oppiminen ilman kriittistä pohdintaa rauhan vaihtoehdoista on merkki siitä, että yhteiskunta on vieraantunut omasta inhimillisyydestään.

Lisäksi Fromm, joka vastusti voimakkaasti militarismia ja ydinasevarustelua (esim. hänen työnsä SANE-järjestön parissa), sanoisi varmasti tiukasti, että Suomen päätös on osa laajempaa autoritaarista kehitystä, jossa valtiot alistuvat suurvaltojen – tässä tapauksessa Yhdysvaltojen ja Naton – paineeseen jatkaa konfliktia sen sijaan, että ne uskaltaisivat haastaa sotilaallisen logiikan. Aseapu Trumpin neuvottelujen aikana  heikentää rauhanprosessin legitimiteettiä ja siten pidentää kärsimystä Ukrainassa, mikä on ristiriidassa humanismin periaatteiden kanssa.

Rauhan mahdollisuuden sivuuttaminen

Sekä Adler että Fromm lausuisivat (kunnia edesmenneille ajattelijoille, kun uusia ei nykyään enää ole), että Suomen aseapupaketin ajoitus on ongelmallinen. 

Kun Trump, Zelensky ja Putin neuvottelevat tulitauosta, aseellinen tuki viestii epäluottamusta prosessiin ja siten vahvistaa osapuolten välistä epävarmuutta. Tämä estää yhteisöllisen ratkaisun syntymistä, se osoittaa kyvyttömyyttä nähdä väkivallattomia vaihtoehtoja.

Rauhan edistäminen vaatisi rohkeutta luopua sotilaallisesta reagoinnista tässä herkässä vaiheessa.

Häkkäsen retoriikka kumppanuudesta ja molemminpuolisesta hyödystä on kyseenalainen. Se on vallanhimon peiteltyä ilmaisua, jossa Suomi vahvistaa omaa asemaansa Euroopan "laidalla" konfliktin kautta. Häkkäsen retoriikka on vieraantumisesta, jossa sodan logiikka naamioidaan pragmaattiseksi yhteistyöksi ilman syvällistä pohdintaa sen inhimillisistä kustannuksista.

Miksi Suomi ei tartu tilaisuuteen vahvistaakseen rauhanomaista rooliaan sen sijaan, että se jatkaa sodan kiertoa?

Lähdeluettelo

Adler, Alfred. The Individual Psychology of Alfred Adler: A Systematic Presentation in Selections from His Writings. Toim. Heinz L. Ansbacher & Rowena R. Ansbacher. New York: Basic Books, 1956.  

Fromm, Erich. The Anatomy of Human Destructiveness. New York: Holt, Rinehart and Winston, 1973.  

Fromm, Erich. Escape from Freedom. New York: Farrar & Rinehart, 1941.