Kristillinen ortodoksinen kärsivällisyys

Serafim Sarovilaisen ikoni kotini pöydältä

Venäjän ortodoksisen kirkon vuoden 2012 kalenterin prologissa [8] opetettiin omana lukunaan kärsivällisyydestä ja luvun alussa viitattiin Pyhään apostoli Jaakobiin, joka kirjoitti: ”Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän” (venäjäksi: блажен муж, иже претерпит искушение: зане искусен быв, примет венец жизни; Jaak. 1:12). Raamattu liittää tällä tavalla kärsivällisyyden ikuisuuden voitonkruunuun.  Myös monin esimerkein pyhien elämästä Venäjän ortodoksisen kirkon kalenteri kaitsi uskovia kristilliseen kärsivällisyyteen.

Suomessa ei ole juurikaan käyty kärsivällisyyden hyveen puolesta kirkollista keskustelua. MTV 3 kertoi taloustutkimustuloksen 17.10.2013, jonka mukaan kärsivällisyys palkitaan paremmalla terveydellä ja taloudella.[9] Koillissanomat kertoivat 31.10.2013, että kiekkokansan kärsivällisyys oli koetuksella, koska Kuusamoon jääkiekkohallin saaminen oli viivästynyt. Suomalaiseen hengelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun ei kuulu kärsivällisyyden hyveellisyys – eikä ilmeisemmin juuri kärsivällisyyden ymmärtäminen sisällöllisesti ja hengellisesti. Muuta keskustelua kärsivällisyydestä saakin jo etsimällä etsiä Suomesta kuin paitsi mitä tulee jääkiekkoon ja liike-elämään.

Kärsimättömyys purkautuu raivokkaasti esille siellä, missä ihminen on menettänyt toivon, hän on vajonnut epätoivon vakavaan syntiin. Kun ja jos ihminen ei jaksa syystä tai toisesta enää luottaa ja toivoa, hän ei kärsivällisesti odota, niin pahimmillaan hän riehuu voimansa ja intohimonsa mukaan sairaalloisesti ja väkivaltaisesti. Jumala varjelkoon meidät epätoivoiselta kärsimättömyydeltä! Suomalaiset kristilliset kasvattajat eivät ole merkittävämmin paimentaneet kärsivällisyyden jalouteen.  

Uskovaisten kärsivällisyys ilmenee liturgiassa ja rukouksessa

Venäjän ortodoksisen kirkon liturgia ohjaa uskovaista synnillisestä epätoivoisesta kärsimättömyydestä synnintunnustamiseen ja rukoukseen. Uskovainen rukoilee ja laulaa kymmeniä kertoja yhä uudestaan ja uudestaan liturgiassa: Herra, armahda, Господи, помилуй. Ortodoksisessa liturgiassa korostuu ex- luterilaisen ex-kirkkoherran silmin uskovaisen nöyryys, luottamus ja kunnioitus Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan edessä: ortodoksit eivät näytä keskisormea Jumalalle, Raamatusta ei tule myöskään ortodokseille leikkaa-liimaa-muokkaa- paperikokoelmaa, jota itse kukin oman mieltymyksensä mukaan sovittaisi euforiaa tavoittelevien intohimojensa ja mielihalujensa tarpeisiin. Nöyryyttä ja turvautumista Pyhä Kolmiyhteisen Jumalan armoon korostaa lukuisia kertoja toistuva pyyntö ”Herra, armahda”. Ortodoksista uskoa ja liturgiaa värittää consensus patrum, uskollisuus pyhien isien perimätiedolle.[15] 

Kun kirkkoisä Augustinus lausui, että kristityn tulee nauttia Jumalasta ja käyttää maailmaa, niin maallistunut nykyihminen menettelee epäluottamuksessaan ja kärsimättömyydessään juuri päinvastoin. Ortodoksisen uskon mukainen elämä Kristuksessa ei ole ajanmukaisten mieltymysten tavoittelua, vaan teologi Vladimir Losskyn ja Georges Florovskyn sanojen mukaan suuntautumista ”Eteenpäin – isien luo”. Elämä Kristuksessa on isien yksimielisyyttä opinkappaleiden peruskysymyksissä, consensus patrum, uskollisuutta pyhien isien perimätiedolle tässä maailmassamme, kun vastaamme nykypäivän ihmisten polttaviin kysymyksiin. Ortodoksisen uskon dogma perustuu ja ilmenee liturgiassa, joka on todellinen rukouskoulu, jossa ihmisen mieli ja sydän uppoutuu syvyyteen, kohtaavat Jumalan. Tämän vuoksi jokaisen rukouksen sana ja kieli kuvastaa todellisuutta, joka piilee siinä ja sen takana. Rukous ei voi alkaa ilman vaikenemista; so. sydämen, järjen, huulten ja tunteiden sekä aistien mykistymistä. Piispa Kallistos lausui, että ”vaikeneminen on kaikkein vaikeinta ja tärkeintä rukouksen taidossa”.

Leo Tolstoi, Anna Karenina: Lyhyen euforisen intohimon tragedia

Ortodoksinuorison keskusteluportaalissa Samaran alueella foorumin vierailija kuvailee vallitsevaa maailmaa rajusti: ”Nykyään sellaiset synnit kuin viha ja ärtyneisyys ovat valitettavasti hyvin yleisiä. Jopa syvästi uskonnolliset ja kirkolliset ihmiset eivät kykene hillitsemään mielenrauhaansa jokapäiväisessä elämässä, vaan emotionaalinen ärtyneisyyden aalto, kuten raivokohtaukset, kaappaavat heidät kokonaan ja he joutuvat syvälle synnin valtakuntaan riitoihin ja kiistoihin”.  


UT:n Jaakobin kirja kertoo epävakaasta ihmisestä, että tämä horjuu kahtaalle, hän on epävakaa kaikessa mitä tekee (Jaak. 1:8). Kärsimättömyydelle voidaan keksiä monia selityksiä katkeruudesta, masentuneesta mielestä, surusta, pettymyksistä, kateudesta ja kaunasta pahansuopaisten ihmisten tähden. ”Tunteet saattavat ilmetä varsin spontaanisti, mutta tunteitakin voi hallita”, kirjoittaa nuorisosivun henkilö. Erityisesti väkivaltainen raivoaminen ilmentää poikkeuksellista riittämätöntä itsehillintää. Intohimoissa ei ole tulevaisuutta, olipa intohimo tupakkaan, raha-automaatteihin tai kasinoihin. Ne vievät henkilön voimat ja tunteet, mutta eivät anna vastineeksi mitään, paitsi lyhyen aikavälin euforian.

Ortodoksinuorison keskusteluportaalissa painotetaan lyhyen euforian valheellisuutta ja traagisuutta, kun muistutetaan myös kirjallisuuden klassisesta intohimoisesta kertomuksesta, joka päätyi traagisesti: Leo Tolstoin kirjoittama lemmentarina Anna Kareninan ja kreivi Aleksei Kirollovits Vronskin väillä. Kaiken tragedian ja intohimon jälkeen Anna huomaa, että suhde Vronskin kanssa ei olekaan niin onnellinen.  Annan jatkuva mustasukkaisuus ja katkeruus johtaa riitoihin Vronskin kanssa, jonka tähden hän oli hylännyt miehensä. Annan turhamaisuus kasvaa ja hän lähtee rakastajansa luota, päätyy juna-asemalle, jossa hän miettii kuinka helppoa olisikaan päättää kaikki.

Ortodoksisen nuorisoportaalin kirjoittaja lausuu, että tunteita on voitava valvoa, muuten tunteet hallitsevat ihmistä. Hän viittaa Raamatun Sananlaskujen viisauteen: ”Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi, maltti enemmän kuin kaupungin valtaus” (Snl. 16:32). On hyvin tarpeen torjua intohimon emotionaaliset ulkoiset ilmentymät viha (ilmenee ärtyneisyytenä, kyvyttömyytenä sietää toisten puutteita), epätoivoinen ja masentunut suru, haureus jne. Uskova on kärsivällinen, ei loppujen lopuksi edes itsensä ja kulttuurin tai tahdikkuuden vuoksi, vaan Jumalan vuoksi. Ortodoksi on Kristuksen käskyjen edessä, pyytää Häneltä apua, puhdistautuu ja turvautuu armonvälineisiin – katumukseen ja sakramenttiin: Jumala vahvistaa ja antaa kärsivällisyyttä.

Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill 

Venäjällä ortodoksinen kirkko on kokenut, että oman aikamme yhteiskunnan eräs vakavimmista uhkista on uskon menetys. Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill lausui tämän uhkatekijän haastattelussaan Interfaxille Venäjän kirkon suurena juhlapäivänä jouluaattona 6. tammikuuta 2013.[11] Kirill pohti haastattelussa, mitä pitäisi ajatella siitä, että meidän aikanamme on ollut kaikenlaisia hyökkäyksiä kristillisiä symboleita vastaan – pyhäkköjen tuhoamista ja häpäisemistä sekä uskovien tunteiden loukkaamista. Ateisteille ja ihmiskunnan vihollisille olisi hyödyllistä nähdä, että kirkko vaikenisi synnistä, vääryydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta niin että jäljelle jäisi vain merkityksettömyys. 

Kirill ei suostu siihen, että kirkko jäisi eräänlaiseksi kansallisen elämän eksoottiseksi sisustukseksi: Venäjän ortodoksinen kirkko ei luovuta hyökkäysten johdosta: ” Syntiin paatuneet ihmiset ovat tottuneet saamaan hyötyä ja saavuttaa intohimonsa ilman seurauksen pelkoa. Mutta kirkon on toistuvasti vedottava kaikkiin, ennen kaikkea tietysti niihin, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, jotta he muuttavat mielensä ja tekevät parannuksen. - - - ”Venäjän tärkein uhka on mielestäni uskon menetys: kansan tietoinen luopumus. Se ei ole pakosta niin kuin oli Neuvostoliiton aikana, vaan vapaaehtoista halveksuntaa taivasta vastaan turhamaisuudessa ja maallisen valtakunnan näennäisessä vetovoimaisuudessa.  Valitettavasti on jo merkkejä tästä prosessista. Mukavuuden ja mielihyvän vuoksi ihmiset kieltäytyvät noudattamasta moraalin mukaisia normeja.  Vähitellen hämärtyy synnin ja vanhurskauden rajat. Nopeasti rakennetaan kelvottomuus: humalajuominen, huumeriippuvuus, aviorikos, prostituutio, homoseksuaalisuus. Yhteiskunnassa on aina ollut tuska moraalisista heikoista, mutta meidän aikanamme, kuten Rooman ja muiden sivilisaatioiden tuhoutuessa, niitä pidetään sosiaalisesti hyväksyttyinä. Tämän seurauksena rikotaan perinteisen perheen toiminta. Miesten synnin juuret ovat intohimon voimassa, hän ei halua enää kuulla Kristuksen sanaa, koska evankeliumin käsky vaatii häntä uudenlaiseen käytökseen, muuttumaan. Todellinen riski on ortodoksisen kristinuskon hylkääminen”.[11]

”Jos synnin ja häpeän todellisuus katoaa ihmisen sydämestä, silloin mikään yhteiskunnallinen laki ei suojele ihmistä. Ihmisestä, joka menettää moraalin ja käyttää vapauttaan pahuuteen, tulee omien intohimojensa orja”, sanoi Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill tiistaina 21.5.2013 tapaamisessa Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn Jaglandin kanssa Danilovan luostarissa: ”Ihmiskunnan elämässä kriisin syyt ovat moraalissa. - - - Valitettavasti viime aikoina on moraalinen ulottuvuus kadonnut, kun moderni ajattelu on korostanut moraalin suhteellisuuden ajatusta. Tämän seurauksena meillä on edessämme erittäin suuri ongelma” [12]

Pyhän Liturgian lopussa 24.3.2012 lausuessaan arvion anarkistiryhmän Pussy Riot toimittamasta kirkon häpäisystä, Patriarkka Kirill kutsui kristittyjä kärsivälliseen rukoukseen: "Olemme kaikki käyneet paaston aikaan. Paholainen nauraa meitä kaikkia vastaan, luo monia ongelmia näihin päiviin, kun meidän pitäisi päästä tämän maailman huolista ja upota rukoukseen, tyyntyä paastoon ja parannukseen omista synneistämme. Mutta ehkä, Herra vie meidät läpi näitä tutkien pyhään paastoon, jotta me kaikki olisimme tietoisia vastuusta maatamme kohtaan, Pyhän Venäjän hyväksi, ortodoksisen uskon hyväksi. Ortodoksinen kristitty ilmaisee vastuunsa ensinnäkin rukouksessa Jumalalle. Sitä vastoin nuo ihmiset eivät usko rukouksen voimaan. He uskovat propagandan voimaan, valheiden ja panettelun voimaan, Internetin voimaan, tiedotusvälineiden voimaan, rahan ja aseiden voimaan. Me uskomme rukouksen voimaan. Ja minä kehotan koko Venäjän kirkkoa kuumaan ja ahkeraan rukoukseen meidän maamme hyväksi, meidän uskomme hyväksi, meidän kansamme hyväksi, jotta Herra antaa meille anteeksi meidän syntimme ja jälleen nojautuisi meitä kohti armossaan, antaen armosta Pyhän Henkensä voiman. Niin Jumala saattaisi meidät kiusaustenme ja koettelemustemme läpi niin että pääsisimme niistä pois puhdistettuina, vahvoina ja pystyisimme rakentamaan tulevaisuutta Jumalan säädösten ja ihmisen omantunnon mukaisesti"[13]

Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill on luonnehtinut modernille ajalle valitettavaksi piirteeksi ”moraalisen tunnon tuhoutumisen”: ”Kukin yksilö uskoo, että hän on itselleen oma totuutensa”. Tällaisessa maailmassa sosiaaliset verkostot manipuloivat ihmisten tietoisuutta, luovat illuusion ja tuhoavia riippuvuuksia poliittisen propagandan, viihdeteollisuuden ja mainosten kiusausten avulla. Arkkipappi Vsevolod Chaplin käyttää värikästä ilmaisua ”sosiaalisen netin hamsterit”, jotka yllyttävät ja manipuloivat ihmisiä.[14] Kokonaan toisenlainen on ortodoksisen uskon mukainen ihanne uskovaiselle ihmiselle: kärsivällinen rukous ja toivon säilyttäminen kaikissa tilanteissa.

Kärsimätön epätoivo on vakavin synneistä

Valamon luostarin vanhin Mikael Pitkevich kehotti, että ole kärsivällinen ja kestä kaikki – kaikki kärsivät panettelua ja muuta, mutta ennen kaikkea pelkää epätoivoa, joka on vakavin synti.[5]

Athos-vuoren vanhin Paisios opettaa, että Jumala sallii ihmisille erilaisia koetuksia, sairauksia ja vammojakin, jopa kunnianloukkauksia, mutta meidän pitäisi ottaa ne kärsivällisesti ilman häiriötä, koska saamme Jumalan siunauksen. Kun joku kohtelee meitä epäoikeudenmukaisesti, meidän pitäisi iloita ja säilyttää luottamus, sillä tästä epäreilusta ihmisestä tulee suuri hyväntekijä.

Glinskin vanhempi Serafim (Romancev) lausuu, että henkiset rikkaudet hankitaan juuri kärsivällisyydellä.  Arkkimandriitta Sergein (Shevich) opetti, että olemme tässä maailmassa juuri kärsimässä vaivaa ja kantaen ristiämme.[5]

Apostoli Paavali opastaa Toisessa kirjeessään tessalonikalaisille (2. Tess. 3:5) suomalaisen luterilaisen uudemman käännöksen mukaan: ”Herra ohjatkoon sydämenne rakastamaan Jumalaa ja odottamaan kestävinä Kristusta”. Vanhassa 1700-luvun Bibliassa jae käännettiin suomeksi ”Herra ojentakoon teidän sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen”. Kreikankielisessä alkutekstissä ilmaistaan Kristuksen kärsivällisyyttä kreikankielen ύπομον –sanan avulla. Kärsivällisyyttä ja ”kestävää odotusta” voidaan pitää synonyymeina, mutta kreikankielinen teksti niin kuin vanha Biblia painotti enemmän myös uskovaisen kärsivällistä hyvettä, osallisuutta Kristuksen kärsivällisyyteen, kun taas uusi suomennos odottaa vain tulevia tapahtumia. Venäjänkielinen Raamattu noudattaa samaa sisältöä ja rakennetta kuin vanha suomalainen Biblia: Господь же да управит сердца ваши в любовь Божию и в терпение Христово", ”Herra ohjatkoon sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen."












 Ortodoksinen päiväkalenteri [6] kertoo sen johtopäätöksen, että Herra Jeesus antoi meille oman esimerkkinsä jumalallisesta kärsivällisyydestä, minkä tähden ortodoksi rukoilee: ”Herra ohjaa sydämemme Jumalan rakkauteen ja osaksi Kristuksen kärsivällisyyttä”. Rukoilemme ja etsimme oppimista kestääksemme epäonnistumiset työssä, säilytämme rohkeutemme, pelkäämättä kiireen haittaa teemme myös hyvää sekä muistamme senkin, että ennenaikaisesti revityt raa’at hedelmät eivät ole riittävän voimakkaita ja maukkaita.[6]

Venäjän ortodoksisen kirkon perhekasvatuksen uutiset kertoivat 11.9.2013, että rakkaus asuu siellä, missä on myös kärsivällisyyttä. Isä Konstantin viittasi Anton Tšehoviin, jonka mukaan perheessä ei edes rakkaus ole perustava asia, vaan kärsivällisyys. Rakkaus on korkein hyve, jonka Jumala antaa kärsivällisyyden kautta. Jos ei opita sietämään, ei koskaan voi rakastaa aidosti. Vahva perhe on mahdollista vain silloin, kun puolisot kuuntelevat toisiansa. Tuossa samassa haastattelussa Isä Konstantinin vaimo Elena Pantiukhova ymmärtää perheen kiireitä: isät viettävä paljon aikaa töissä ja vanhemmuuden asioita täytyy sopia puhelimessa tai myöhään yöllä.   

Marina Zhurinskaya opettaa kärsivällisyydestä

Moskovan valtionyliopistosta valmistunut semantiikan ja kielitieteen asiantuntija Marina Zhurinskayan (Марина Журинская), joka toimii myös ortodoksisen lehden Alfa ja Omega kustantajana ja päätoimittajana, artikkeli Ortodoksi ja maailma ("Православие и мир") –julkaisussa 27.10.2011 käsitteli länsimaissa valitettavasti unohdettua hyvää elämää kärsivällisyydessä. Hänen artikkelinsa nimi oli ”Kärsivällisyys”  (Терпение).[1]

Me tiedämme ilmeisemmin kaikki, että Kristus kärsi lopulta myös ristinkuoleman Golgatalla.  Marina Zhurinskaya jatkaa selitystä Raamatun esimerkein valitettavasti liian usein unohdettuun kärsivälliseen elämänasenteeseen, jossa Kristuksen kärsivällisyys on mallina ja voimana. Jeesus Kristuksen kärsimys ilmeni myös hänen ”kenoosiksessaan”, kuten teologiassa määritellään kreikankielistä sanaa toistaen se, miten Raamatussa ilmaistaan Jumalan Pojan tyhjentyminen kuninkuudesta ja inhimillinen oleskelu ihmisten keskuudessa.

 Zhurinskaya kirjoittaa: ”Ja jos me kristityt tahdomme kestää Kristuksen tavalla, on meille tärkeää kärsivällisyys – kärsivällisyys langennen maailman oloissa ja itsessämme”.

Apostoli Paavali kirjoitti Kirjeessä filippiläisille Kristuksen nöyryydestä ns. Kenoosis-hymnissä: ”Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt oikeudestaan olla Jumalan kaltainen, vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti” (Fil. 2:1-8).

Kärsivällisyys on hyve – universaali hyve. Marina Zhurinskaya kuvailee, että kuumana päivänä pientä janoista lasta ei ole mahdollista rohkaista kärsivällisyyteen, vaan hänelle on annettava juoda: kärsivällisyyden vaatiminen olisi kiduttamista. Älykäs äiti ei heti rankaise lasta, joka käyttäytyy mahdollisesti huonosti vaatien vettä. Kärsivällisyyden kouluttaminen vaatii kypsempää ikää. Aikuisten pitäisi sietää ei ainoastaan fyysisellä tasolla, vaan myös epäoikeudenmukaisuutta ja nöyryytystä.  Zhurinskayja pitää kuitenkin kristillisen kärsivällisyyden erillään väärinymmärretystä askeettisuudesta, joka menee jo lähelle psykopatologiaa. Kärsivällisyydessä kamppaillaan hyveellisyyden puolesta meidän omaa itsepäisyyttä ja kyvyttömyyttä vastaan tulla toimeen ihmisten kanssa. Kärsivällinen ihminen ei loukkaa heitä.

Ilman kärsivällisyyttä on mahdotonta opetella mitään ammattiakaan, koska useimmat ammatit vaativat taitoa ja kärsivällistä harjoittelua. Musiikkikouluissa opiskelu vaatii kärsivällisyyttä, joka päivä useita tunteja opiskelua. Kaikki hienot ballerinat harjoittelevat useita tunteja päivässä. Perhe-elämässäkin tarvitaan valtavasti kärsivällisyyttä. Marina Zhurinskaya kertoo, että Tšehov (Чехов) piti kärsivällisyyttä tärkeimpänä, jota häneltä vaaditaan. ”Hyvin suuri osa meidän avioeroistamme syntyy kärsivällisyyden puutteesta. Ihmiset luovat odotuksia kauniissa mekossaan, epäpyhissä luxus-häissään ja siitä alkavissa jatkuvissa mainoksissa, mutta aloitusrutiinien jälkeen tulee järkytys, kun rakkaan olennon lähempi tarkastelu herättää kysymyksiä ja jopa jossain mielessä protestin. Ja täytyisi kestää, sopeutua ja myöntyä, oppia rakastamaan elävää henkilöä, joka ei ole oman mielikuvituksemme haavekuva. Jos tämä on sellainen asia, että siitä ei voi antaa periksi, niin meidän on toimittava rakkaudella ja rukouksessa.  - - - Valtavasti tarvitaan kärsivällisyyttä myös lasten kasvatuksessa; ja ainoa tapa vähentää perheessä vaikeuksia on rakkaus, joka muuttaa elämän niin, että kaikesta arjesta tulee juhla. Mutta se on myös hengellistä työtä”.

Marina Zhurinskaya tarkastelee myös hengellisessä elämässä vaadittavaa kärsivällisyyttä. Rukouksessa vaaditaan kärsivällisyyttä. Valitettavasti meillä ei ole riittävää kärsivällisyyttä edes alkeellisiin hengellisiin harjoituksiimme, joka olisi aiheellista itsetuntemuksemme syventämistä varten. Jokaisen ihmisen olisi ymmärrettävä, miten synti on hänen persoonallisuutensa osa ja loinen. Pääsääntöisesti ihmisellä ei ole edes kärsivällisyyttä. Meillä on vain ulkokuoreksi kärsivällisyyttä, kun elämme langenneessa maailmassa.

Kärsivällisyys synnyttää nöyryyttä: huomaat yhä selvemmin, että et pidä itseäsi ylivertaisena aarteena muihin nähden. Itsensä sietäminen kristillisessä merkityksessä ei tarkoita rentoa hemmottelua, jossa puolustaudutaan ja selitellään ”että olen mikä olen, mitä sitten”, vaan kristitty todella kärsii itse siitä, kun hänelle on syntynyt jo jonkinlainen käsitys omasta elämästä sellaisena kuin se on. Uskovainen tunnustaa kärsimättömyytensä eli kärsivällisyyden puutteensa. Kuinka usein ihmiset luovat ihanteellisen kuvan itsestään, vaikka aito kärsivällisyys merkitsee ensisijaisesti kykyä katsoa itseä Jumalan silmissä ja tarttua haasteisiin: kuinka Hän loi minut? Mitä varten? Kuulenko Hänen äänensä kutsuvat minut vapaaksi synnin vallasta?

Kärsivällisyys ei ole epätoivon lähde tai ilmaus, vaan kärsimys liittyy luottamukseen Jumalaan. Ilman uskoa kärsivällisyys on haitallista. Todellinen kristillinen kärsimys edellyttää henkilön tietämystä sen puolesta, että Jumala rakastaa häntä.

Piispa Panteleimon opettaa kärsivällisyydestä

Piispa Panteleimon vastasi Ortodoksi ja maailma ("Православие и мир") –julkaisussa 9.11.2010 [2]kysymykseen, miksi kärsivällisyys ei ole pelkästään hyve, vaan myös välttämätön edellytys kristillisessä elämässä. Kärsimys koskettaa sinänsä kaikkia ihmisiä, myös niitä, jotka eivät usko Jumalaan. Kärsimys on luonnollinen tila ihmiselle, joka elää ajassa eikä vielä ikuisuudessa. Usein emme voi muuttaa asioita, vaan meidän on siedettävä. Kuitenkin jotkut ihmiset kärsivät kärsimättömässä vihassa ja epätoivossa, kun taas toiset kärsivät kärsivällisesti toivoen ja sisäisessä rauhassa. Kristinuskossa kärsivällisyys on luoteeltaan erilainen.

Piispa Panteleimon ei samaista kärsivällisyyttä passiivisuuteen. Ihminen voi kärsivällisesti käsitellä pelkoa, surua ja syntiä, mutta tämä kristillinen kärsivällisyys ei tarkoita passiivisuutta. Sellainen kärsivällisyys on aktiivisuutta. Kärsivällisesti voi nousta yhä uudestaan ylös kohtalon kovien iskujen jälkeen ja mennä taas taisteluun! Kärsivällisesti voi rakentaa ja luoda. Kärsivällisyys ei ole sama asia kuin menetys ja passiivisuus. 

Piispa Panteleimon ei pidä avaimena ihmisen pyrkiessä parempaan sitä, että tämä ihminen menisi jonnekin Eurooppaan tai Venäjälle tai johonkin erityiseen maahan, vaan sen pitää olla ”itseensä menemistä, sisälle sydämeen”. Piispa Panteleimon viittaa paholaisen tarjoavan vapautta ilman rakkautta: paholaisen vapaus tukahduttaa muiden vapautta, paholainen ei voi rakastaa koska hän ei halua kärsiä.  Liian monet ihmiset eivät tahdo uskoa Jumalaan, koska ”he eivät halua vapautta, joka on rakkaudessa. He eivät halua oppia rakastamaan, vaan haluavat olla hallitsijoita ja tyranneja maailmassa, haluavat olla olemassaolon keskellä”. 

Kristuksen kärsivällisyyteen perustuu suuri kristillinen kulttuuri, Venäjä luotiin mahtavaksi Venäjäksi, syntyi Venäjän kulttuuri ja kirjallisuus. Vapautuminen jumalattomuuden ikeestä liittyy Venäjällä marttyyrien kärsimykseen: nämä uhrasivat henkensä ateismin takia, tuon kauhean harhan tähden, joka vallitsi Venäjällä (Neuvostoliitossa).

G. Szymanski opettaa kärsivällisyydestä

Ortodoksisen kirkon lahjakas tiedemies ja kirjalija G. Szymanski (1915-1970) on selvittänyt pamfletissaan kristillisen kärsivällisyyden hyvettä. Ortodoksisen kirkon virallinen sivusto Православие.Ru julkaisi 16.5.2012 tiivistelmän tästä esitelmästä.[3]

Szymanski käsittää kärsivällisyyden UT:n kreikankielen ύπομον avulla: filologisesti sana tarkoittaa vastarintaa paineessa. Latinaksi kirkon opettajan käyttivät ilmaisua patientia: kärsivällisyys oli kykyä ja taitoa kuljettaa ja siirtää kärsimyksen aiheet, kuten Pyhä Johannes Krysostomos selitti. Pyhä isät liittävät kärsivällisyyden hyveen nöyryyteen: nöyryys on kärsivällisyyden lähde. Pyhä Serafim Sarovilainen opettaa kristillisen ”katumuksen vaativan kärsivällisyyttä ja anteliaisuutta. … Kärsivällisyys tekee sielun ahkeraksi. Kärsivällisyys vie rakkauden työhön”. 

Ortodoksisen kirkon pyhät isät määrittävät "kärsivällisyyden" hyväksi johdonmukaisuudeksi, sielun lujuudeksi ja rohkeudeksi, kun elämässä kohdataan vaikeuksia, surua ja kiusauksia.  Kirkon pyhät ihmiset osoittavat, että kärsivällinen ihminen ei suinkaan ole ahdistuksista täysin välinpitämätön, vaan päinvastoin hän ymmärtää kärsimyksensä, vastoinkäymiset, surut ja muut ahdistukset ilman vihaa ja hämmennystä, hän sietää päättäväisesti ja iloisesti.

Lähteet:

[1] Marina Zhurinskaya (Марина Журинская), "Православие и мир" 27.10.2011 (№19 -35-, 2011). ”Kärsivällisyys”  (Терпение).[ http://www.pravmir.ru/terpenie/

[2] Piispa Panteleimon (Shatov) (Епископ Пантелеимон (Шатов)). "Православие и мир" 9.11.2010. ”Kärsivällisyydestä ja kärsimyksestä” (О терпении и страдании). http://www.pravmir.ru/terpet-ili-net/

[3] Hermogenes Szymanski (Гермоген Шиманский). Православие.Ru 16.5.2012. ”KÄRSIMYKSESTÄ” (О ТЕРПЕНИИ)

  http://www.pravoslavie.ru/sm/53548.htm

[4] Ortodoksinuorison keskusteluportaali Samaran alueella. Портал православной молодежи Самарской областиСамарская епархия РПЦ 28.5.2010. ”O терпении” http://pmd-samara.ru/forum/?PAGE_NAME=read&FID=16&TID=245

[5] C. Devyatova (Девятова C.). ”Hengellinen majakka: XX vuosisadan ortodoksien vinkkejä kärsivällisyyden puolesta” (Духовный маяк: советы православных подвижников XX столетия: О терпении) Православие.Ru  http://www.pravoslavie.by/page_book/o-terpenii

[6] 25. päivä: Anna Herra kärsivällisyyttä (25 день Дай, Господи, терпение) http://kladovay.ucoz.ru/publ/pravoslavnye_mysli/25_den_daj_gospodi_terpenie/167-1-0-1347

[7] ”Ortodoksinen perhe: rakkautta on siellä missä on kärsivällisyyttä”. Православная семья: любовь живет там, где есть терпение. Kasvatus ja ortodoksinen usko (Образование и Православие. 11.9.2013. http://www.orthedu.ru/eparh/7913-pravoslavnaya-semya-lyubov-zhivet-tam-gde-est-terpenie.html

[8] Venäjän ortodoksinen kirkko. Prologi: Ortodoksinen kalenteri vuodelle 2012. Русская Православная Церковь. Пролог: Православный календарь на 2012 год с чтениями на каждый день,— М.: Благовест, 2011.

[9] MTV 3, 17.10.2013. Lehti: Kärsivällisyys palkitaan paremmalla terveydellä ja taloudella. http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/lehti--karsivallisyys-palkitaan-paremmalla-terveydella-ja-taloudella/2370760

[10] Koillissanomat 31.10.2013. Kiekkoväen kärsivällisyys koetuksella. http://www.koillissanomat.fi/paakirjoitus/kiekkov%C3%A4en_k%C3%A4rsiv%C3%A4llisyys_koetuksella_6620930.html

[11] Juha Molari 21.1.2013. Patriarkka Kirill: Venäjän suurin uhka – uskon menetys. http://juhamolari.blogspot.fi/2013/01/patriarkka-kirill-venajan-suurin-uhka.html  Alkuperäislähde: Interfax 6.1.2013. Главная угроза для России - утрата веры. http://www.interfax-religion.ru/?act=interview&div=370

[12] Juha Molari 22.5.2013. Kirill: kirkko ei koskaan tunnusta ”homo-avioliittoja”, vaan julistaa ne synniksi. http://juhamolari.blogspot.fi/2013/05/kirkko-ei-koskaan-tunnusta-homo.html Alkuperäislähde: Православие.Ru 21.5.2013. Патриарх Кирилл напомнил генсеку Совета Европы о греховности однополых "браков". http://www.pravoslavie.by/news/patriarh-kirill-napomnil-genseku-soveta-evropy-o-grehovnosti-odnopolyh-quotbrakovquot

[13] Juha Molari 25.3.2012. Patriarkka Kirill (24.3.2012): Meillä ei ole tulevaisuutta, jos alamme pilkata suuria pyhyyksiä. http://juhamolari.blogspot.fi/2012/03/patriarkka-kirill-2432012-meilla-ei-ole.html

[14] Juha Molari, 14.1.2012. Western shock headlines misrepresent Patriach Kirill. Russia Today. http://rt.com/op-edge/western-media-patriarch-kirill/

[15] Juha Molari 11.8.2012. Venäjän ortodoksinen kirkko, liturgia ja rukous. Consensus patrum, Lex orandi lex est credendi. http://juhamolari.blogspot.fi/2012/08/venajan-ortodoksinen-kirkko-liturgia-ja.html

. . . . . . . .

Juha Molari Юха Молaри

GSM+358 40 684 1172

Työtön Teologian tohtori, BBA

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри ): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

An orthodox view against Pussy Riot and Western obscene propaganda

Absolutely my most popular blog-writing is a critical expression against Pussy Riot. 

In 22 August 2012 I wrote that anarchist Pussy Riot and Voina are dirty operations in Western propagandist warfare. I referred to facts that 22 years old Nadezhda Tolokonnikova (from Pussy Riot and Voina –groups) had already received Canada’s social card and permanent resident card. Her husband - Пётр Верзилов, Pjotr Verzilov – was arranging Canadian citizenship a little earlier. 

Pjotr Verzilov is the leader in Voina-anarchist group (his blog has been also quite critical against me). 

I referred also to knowledge that these above peculiar contacts with Western dollar-funded propaganda war and color revolutionary (desperate) attempts are even more interesting, since Mrs. Nadezha Tolkonnikova and Mr. Pyotr Verzilov have been well-known partners with Boris Nemtsov and Alexei Navalnyi. 

More than 10 000 persons have read this my writing: http://juhamolari.blogspot.fi/2012/08/anarchist-pussy-riot-and-voina-dirty.html

Photo: Nadezhda Tolkonnikova and Alexei Navalnyi
(only a few weeks before the attack against the church)

"Pussy Riot" is not any group of "young girls", but they are adults hooligans who have received support for their activities from the beginning with help of a few Western hostile players.

For RT-channel I wrote in March 30, 2012 that Pussy Riot is an odd model for the future.

 "When a female punk group illegally performed at Moscow's Cathedral of Christ the Savior they not only directed an attack against the presidential election, but also against the Orthodox faith. As a priest of some twenty years and holding a doctorate in theology, I can say that their presentation was not prayer, but rather an inappropriate insult. - - - It is not only improper to scream vulgarities on a church altar, but even normal secular families do not accept that kind of vulgar language in their homes". 

And I suppose that "the attacks on the Patriarch and the Russian Orthodox Church were deliberate attempts to damage Russia's spiritual heritage, and future. Internal sponsors are obvious. Let us remember how Hillary Clinton supported Lady Gaga's protest against Russian Orthodox tradition, how the the American 'Human Rights First' has sponsored gay propaganda in Russia or how Madonna supported gay activists". http://rt.com/op-edge/riot-future-church-orthodox/

A few people have been irritated that I have written occasionally so boldly against anarchist group "Pussy Riot". 

I cannot even define that "Pussy Riot " would be some "music group", if I use precise definitions, because they haven't any record deal and have not had any real concert.

 Already for a long time before their famous attack at the Church, they have been known about shameful acts: their group sexual intercourse was presented illegally and obscene before the eyes of young children at the museum. They have also pushed broilers into their genitals in a grocery store. In addition, they poured their urine on the police, etc.

As an Orthodox Christian I feel that their swearing and cursing is a reproach against the Church, belief and Christian praying.  It is very strange that their famous cursing has been defined as "prayer" by the Western media . 

Apparently, the media rely fraudulently to the fact that the readers do not know the content for that bad language .

I feel it's very offensive and immoral, too, that in Finland some people have published false information against me: according to their lie, I would have been a scantily dressed man and participated in Pussy Riot protest against the Russian embassy! 

Finally, the Finnish lie was published even in Garry Kasparov's Russian website. These lies show that liars are not Christians: the Christians would know God's Ten Commandments. That kind of lying is a sin.

Here in Helsinki was - of course - a bald -headed man, who lodged own protest providing support for Pussy Riot. But I'm not bald at all! Most of all, I was not there, because I was with my children. As a Christian man I do not accept at all the prevailing Western gay propaganda.

I am very sure that Russia is sexually liberal; gay people are not objects of "homophobic" persecution, and at the same time Russia does not accept gay propaganda, because such propaganda violates Russian secular and religious people from children to oldsters.

Where Nadezhda is? She has a short imprisonment. Currently she is not show's star for media. I hope and pray that she would not be any star in the future, too. 

In Finland, we have longer prison sentences from lesser offenses. We can hope that Nadezhda calms down when she is in prison. Perhaps the Finnish "neo-Communists" (Communist Party in Finland), Greens and Left Alliance calm down also after Nadezhda-hooligan has calmed down.

Putinin kirjeenvaihtaja

Saxofoniin puhaltava Harri Rautiainen on eilen Uusi Suomi -blogissaan korottanut minut pitkäaikaistyöttömän "Putinin kirjeenvaihtajaksi". Otan vastaan kunnioittaen onnitteluja! Itse en ollut tietoinen nimityksestä. Ottaisin myös tiedon uudesta ansiotasostani.

Saxofoniin puhaltava Rautiainen  liittää uuden nimityksen Hautala-skandaaliin. Itse olen kuitenkin täysinn ulkopuolinen kyseiseen skandaaliin, aivan niinkuin kuka tahansa suomalainen, joka seuraa iltapäivälehdistöä. Heidi Hautalaa tuskin tunnistaisin, jos hän nyt työttömänä jonottaisi minun edelläni Myllypuron leipäjonossa.


Hautalan kaverit julkaisivat sen edellisen ovi- ja huvilaremontin yhteydessä niinkuin kuin taas eilen Hautalan muunnellun todellisuuden paljastumisen jälkeen syytöksiään minua vastaan venäjänkielellä Kavkaz-Center -sivustolla. Syytöksissä minut liitetään jotenkin FSB:n toimintaan. Jälleen palatessa fantasioista reaalisuuteen minun täytyy tunnustaa, että en tunne ainoatakaan tuon organisaation tai toimialan ihmistä. Luultavasti nuo Hautalan kaverit ovat huolissaan, kun heidän asemansa vaikuttaa kovasti heikommalta nyt kuin aiemmin. Minuun nuo asiat ja muutokset eivät mitenkään liity: jatkan hiljaista näkymätöntä elämääni pienissä vaatimattomissa oloissani. Mikään ei ole muuttunut minun kannalta.

Miksi Suomen media julkaisi Storsjö-skandaalin vasta perjantaina 13. päivä?

En usko, että Suomen median ja Suomen ulkoministeriön hitaan reagoinnin syynä olisi tietämättömyys, vaan pikemmin kyse on ollut kulissien takaisesta epäeettisestä valmistautumisesta siihen, miten tällä kertaa keksitään sopivat ”selitykset” ja vastahyökkäykset Venäjän valtiota vastaan. Suomen mediassa on ammattitoimittajia Venäjään liittyvien teemojen seuraamiseen, joten heidän on täytynyt tietää Storsjö-skandaalista reaaliaikaisesti viimeistään torstaina 12.9.2013. Tarinat ja selitykset tulevat julki Suomessa kuitenkin vasta perjantaina 13.9.2013. Samanaikaisesti joidenkin BB-henkilöiden kommentteja seurataan Suomen mediassa aivan reaaliaikaisesti ja vain muutaman minuutin viiveellä uutisoidaan BB-henkilöiden ex-puolisoiden mielipiteet tapahtumien jännittävistä käänteistä. Al-Qaida-terroristilista ja YK:n turvaneuvosto ovat melkoisen paljon arvokkaampia foorumeita kuin Big Brother -kuviot. En halua mitenkään uskoa, että Suomen media olisi niin ammattitaidotonta ja hidasta kuin tämä hidas reagointi näyttäisi kertovan: mielestäni kyse on siis Suomen median ja UM keskinäisestä juonikkuudesta.

Storsjön ja Kavkaz-Centerin yhteydet Syyriaan tarkkailun alla

Venäjälle Storsjön ja Kavkaz-Centerin toiminta ovat nyt erityisellä tavalla ajankohtaisia monen uuden tutkimuslinjan tähden. Jopa US merivoimien upseeri evp. Wayne Madsen paljasti 11.9.2013 sotilaallisen tarkasti Strategic Culture –sivustolla Syyrian kapinallisten hermokaasun yhteydet tshetsheenien terroristeihin ja Georgiaan:http://www.strategic-culture.org/news/2013/09/11/getting-bottom-rebels-chemical-weapons-use-in-syria.html Valitettavasti tuo kirjoitus on nettihyökkäysten kohteena ja sivu on tuhoutunut.

Itse olen kirjoittanut 8.9.2013 samasta teemasta kuin Wayne Madsen. Olen kysynyt, että voisiko SUPO, FSB tai joku viisas henkilö antaa lisää ymmärrystä ja selitystä Syyrian kapinallisten logistisiin taustoihin Suomen ja Turkin tien osalta? Minua ihmetytti, että eräs ilmiasultaan ihan naureskeleva iloinen älykäs suomalaismies, jonka uskonnollisen kovan sortin jihadismin tuntevat vain lähimmät jihadistisessa solussaan, oli varhain vuoden 2013 aikana Groznyissa matkoilla. Tämän hienokäytöksisen suomalaisen jihadistisen muslimin mukaan Groznyi on luopioiden vallassa. Hänen kaverinsa yrittikin kerran päästä taisteluihin Kadyrovin joukoja vastaan, mutta tuo toinen suomalaismies jäi kiinni Georgian rajalla. Tämän kerran seikkailija on ihan oikea taistelija (toisin kuin se Tshetsheniaan pyrkinyt ”hörhö”). Hänen isänsä on Pohjois-Afrikasta Välimeren etelärannikolta. Mies on käynyt koulutuksessa myös Saudi-Arabiassa. Suomalaismies on suorittanut kunnialla isänsä maassa asepalveluksen niin kuin Suomenkin asepalveluksessa ja toiminut puoli vuotta eräässä legendamaisessa palkka-armeijassa. Hän kutsuu itseään taistelijaksi. Minua on kiinnostanut hänen uusimmissa Groznyin ja Syyrian matkoissaan se, että sympaattisen kuvan itsestään antama suomalaismies tuntee myös Mikael Storsjön porukat ja hänen Turkin kautta Suomeen saapuneita tshetsheenejä. Mies on myös Kavkaz-Center –aktivisti ainakin puheissaan ja lukijana. Al-Qaidan kaltainen ”jihadismi” on hänen mieleensä ja juuri Kavkaz-Center antaa ”Koraanikoulussaan” opetusmahdollisuuden tunnetuille Al-Qaida-johtajille. 

Mielenkiintoiseksi tuo alkuvuoden Groznyin matkat – virallisesti epäonnistunut ”vaimon hakumatka” jälleen kerran tuolle alueelle – tulevat siitäkin näkökulmasta, että mainitun herran mukaan muhajideen taistelija ei tarvitsisi edes vaimoa, koska saa suuren määrän neitseitä sitten sankaritekonsa jälkeen. Loppukeväästä hän antoikin tietyille henkilöille Suomessa jäähyväiset ja kutsui taistelurintamaan Syyriaan maan presidenttiä vastaan. Jihadistisen suomalaismiehen mukaan USA on toki paha, mutta hänen eskatologisen rakennelman mukaan eskatologinen loppu alkaa toteutua Syyriasta, kun kristityt ja oikeauskoiset muslimit tuhoavat luopio-muslimit, minkä jälkeen oikeauskoiset muslimit tuhoavat myös kristityt. Tässä alkuvaiheessa jihadisti voi olla samassa rintamassa USA:n kanssa.

Huhti-toukokuussa mainittu sympaattinen älykäs suomalaismies on mennyt toimittamaan lopullista kohtaloaan Turkin kautta Syyriaan ja on edelleen siellä. Osa porukasta on mennyt Jordanian kautta Syyriaan. Sinne on mennyt myös muita siitä samasta islamistisesta solusta, josta pidin vähän puhetta vuonna 2009. Onko Kaukasian emiirikunta –terroristijärjestön informaatiokeskukseen ”Kavkaz-Centeriin” lähemmin tai kaukaisemmin liittyvillä Turkista tulleilla entisillä tshetsheenitaistelijoilla yhteyksiä heidän hyvin tuntemansa pitkäaikaisen kotimaansa Turkin kautta tapahtuviin nykyisiin kulkureitteihin Syyriaan, jonne sekä Tshetsheniasta että Suomesta on mennyt jihadisteja Muhajideen rintamalle Al-Qaidan joukkoihin? Minä vähäosainen suomalaismies en onnistuisi ylittää Turkista Syyrian rajaa enkä eksyisi Syyriassa Muhajideen joukkoihin, vaan tarvitsisin kovasti Turkin alueelta yhteistyökumppaneita ja paikallista tukea. Kuka antaa niitä neuvoja Suomesta taisteluihin lähteneille?

Tällaisia tyhmiä kysymyksiä olen vähäosaisena suomalaisena työttömänä miehenä pohtinut. Luultavasti alan ammattilaiset tiedusteluorganisaatiossa osaavat kysyä vielä kovempia kysymyksiä Kavkaz-Centeriin liittyvän verkoston vaarallisuudesta. Kavkaz-Centerin toiminnan sallimisella Suomi ja Ruotsi käyvät myös välillisesti sotaansa Syyrian kansaa ja Syyrian valtiojohtoa vastaan sikäli kuin Suomessa kukaan UM:ssa ja mediassa ymmärtää yhtään mistään mitään.

Suomessa kätketään kansalta reilu runsas tieto

Hämmästystään naureskeleva Mikael Storsjö ja viattoman suomalaisen puolesta puhuva Arto Luukkanen ovat se ilmiasu, jonka Suomen media poliittisen johdon ohjauksessa sallivat antaa Suomen kansalle. Suomessa kansalta kätketään oikea reilu tieto rötösherrojen touhuista. En tiedä, onko Storsjön suojelussa kyse myös Hautalan, Ahtisaaren tai jonkun muunkin tahon tarpeesta pimittää tietoa? Suomen hidas reagointi uutisoinnissa on seurausta siitä, että ensin propagandakonttoriväen on täytynyt kokoontua ja pohtia kriisiviestinnän taktiikka tässä tilanteessa.

Venäjän ulkoministeriö julkaisi Al-Qaida-iskujen muistopäivän syyskuun 11. päivän jälkeen seuraavana päivänä 12.9.2013, että suomalainen Mikael Storsjö, hänen yhteistyökumppaninsa Tukholmassa ja Turkissa toimiva Kavkaz-Centerin partneri Imkander-rahoitusmekanismi tulisi sijoittaa YK:n Al-Qaida-terroristilistalle. Olen kirjoittanut myös tuosta yhteistyökumppanista useamman kerran aiemmin, olen myös jo vuosia sitten pyrkinyt soittamaan hänelle puhelimella. Eräät minut tshetsheenituttuni Venäjältä ovatkin puhutelleet häntä puhelimessa pian Moskovan metroasemien terrori-iskujen jälkeen, jolloin hänen nimissään oli vielä eräät Kavkaz-Centerin rekisteröinnit. Storsjön Kavkaz-Center on jo ollut jo vuosia nimetty Al-Qaida-terrorismilistalla, vaikka Suomen media ja UM ovat siitäkin vaienneet lähes järjestelmällisesti. Viime vuosien aikana tapahtuneet useat pidätykset ja ilmiannot ovat kuitenkin täydentäneet tiedostoa Kavkaz-Centerin toiminnasta paljon enempänä kuin pelkkänä tiedotusvälineenä, jossa "toimittajat" iskisivät vain tarinoitansa. Tshetsheniassa pidätettyjen joukossa on ollut myös Storsjön Suomeen tuomien ”pakolaisten” sukulaisia: nuo pidätetyt olivat ammattitaistelijoita, jotka kääntyivät kuitenkin - kiitos Jumalan ja laillisen esivallan - laillisen esivallan puolelle yhteistyöhaluisiksi ilmiantajiksi. Suomen media on osoittanut toistamiseen täyden tietämättömyytensä myös Storsjön ja hänen ”pakolaistensa” esitutkintapöytäkirjoistakin, jotka Suomen viranomaiset ovat tehneet Suomeen kuljetetuille "pakolaisille". Nuo poliisipaperit olisivat kertoneet selvästi ja avoimesti myös rahoitusmekanismeista ja -järjestelmistä.

Storsjön ja Vesimäen jengit kohtaavat

Nyt Storsjön ja Vesimäen jengit ovat ilmaisseet huolestuneisuutta vähäosaista Juha Molari – minua – vastaan, kun olen kommentoinut asiasta. Perjantai-iltana 13.9.2013 rakennusmestari Matti Vesimäki osoittaa pilkkablogissaan avointa vilpitöntä tukea Mikael Storsjölle ja moittii minua taas kerran, tällä kertaa sen jälkeen kun hän on saanut tietää suomalaisesta mediasta Storsjön uhkasta joutua YK:n Al-Qaida-terroristilistalle. En tiedä, missä määrin perjantaipullo on vauhdittanut hänen kirjoitteluaan raskaiden rakennushommien jälkeisessä raukeassa olotilassa.

Erityisesti hätääntyneesti Vesimäki selittää anonyymissä profiilissaan, että Molari ”ei voinut tietää” Venäjän ulkoministeriön 12.9.2013 tiedotteesta ennen kuin vasta sen jälkeen, kun 13.9.2013 Suomen iltapäivälehdistön nettisivut julkaisivat asiaa koskevat uutiset. Vesimäen mukaan kävisin nopeasti poimimassa suomalaisten lehtien tiedon ja tein blogini, jotta näyttäisi siltä, että tiesin ennen. En ymmärrä Vesimäen suurta hätää, joka ei ole tällä kertaa paskahätä.

Eräiden puheiden mukaan Mikael Storsjöllä olisi vähemmän kauniit kontaktit koviin jengeihin siltä ajalta, kun hänellä oli eräs aiemmista vaimoistaan: ei nykyinen tammisaarelainen eikä edellinen azerbaidžanilainen vaimo, vaan joku heitä edeltävä vaimo. Eräiden tietojen mukaan Storsjö asuisi nykyään jo yhä enemmän itsellisesti Tukholmassa, vaikka hän tarjoaa osoitteekseen toimistonsa Bulevardilla Helsingissä.  Vesimäki esiintyy kovana rakennusmiehenä ja moottoripyörämiehenä, joten miesten keskinäinen tuki on jotain hyvin kiehtovaa. Storsjö kertoo tietävänsä rakentamisen kaikki taidot, kun hän johtaa Hautalan ja Nekrasovin huvilaremonttia rakennustyönmaan "nokkamiehenä". Storsjöllä ja Vesimäellä on ollut ainakin keskinäistä sähköpostiyhteyttä vuosien varrella.

Kaiken kaikkiaan Vesimäellä on ihan huvittava huoli siitä tuskasta, kuka tiesi ensin. En ole sanallakaan viitannut "kilpailutilanteeseen", koska en ole kokenut sellaista, mutta torstaina 12.3.2013 pohdin blogissani ja Facebookissa surullisena, että aikooko Suomen media yhä vaieta Storsjö- häpeästä. Suomessa kaikki ovat vain hiljaa!

Sittemmin Vesimäen reaktio toisaalla ja Kavkaz-Centerin reaktio toisaalla ovat hyvin oireellisia: molemmissa tahdotaan todistaa Molarin mitättömyyttä ja olemattomuutta. Minä myönnän mitättömyyteni ja olemattomuuteni, vaikka minua vastaan esitetyt valheet ovat valheita. Miksi vastapuoleni tahtoo yhä vain jatkaa vuodesta toiseen samaa mitättömyyden todistamista? Mikä häiritsee vastapuoltani, kun he jatkavat mitättömän ihmisolion todistamista mitättömäksi ihmisolioksi päivästä toiseen, vuodesta toiseen?

Hautalagate ja Tursogate

Aikataulusta sen verran, että olen tiennyt vasta varhain torstaina 12.3.2013 keskipäivällä Venäjän ulkoministeriön tiedotteesta, joka koskee Imkander-rahoitusmekanismia  ja Kavkaz-Centeriä. Imkander on sama järjestö kuin IHH, jonka turvin Shamil Basaev rahoitti Mikael Storsjön ”pakolaisten” elämän Turkissa ja jonka puitteissa eräät näistä Suomeen saapuneista ”pakolaisista” keräsivät huomattavia rahasummia Kaukasian taistelijoile. Minulla ei ole tietenkään edes promillen vertaa osuutta itse Venäjän ulkoministeriön tiedotteen syntyyn tai ulkoministeriön hankkeeseen YK:n turvaneuvostossa. Venäjä vei Storsjö-skandaalin YK:n turvaneuvostoon vain vähän sen jälkeen kun rouva ja herra Storsjö ja Islam Matsiev olivat käyneet Istanbulissa tapaamassa Imkander-järjestön johtoa, mukaan lukien Doku Umarovin veljeä (olen kirjoittanut aiheesta tuolloin vähän etukäteen ja samanaikaisesti tapahtumien kanssa). Tämän jälkeen helmikuun lopulla Ruotsin suojelupoliisi kutsui Storsjön kuultavaksi (olen kirjoittanut myös tuosta tapaamisesta). Maaliskuussa 2013 oli Suomessa Hautalagate ja YK:n turvaneuvostossa Tursogate, josta äskettäin tuli erä välitulos. Hautalagate ei ole myöskään vielä ohi.

Torstaina 12.3.2013 kello 15:23 minä saan Pravda-lehden "Большой Кавказ"-julkaisulta Venäjän ulkoministeriön tiedotetta koskevan kommenttipyynnön.  

Kommenttipyynnön esittäjä on ystävä tunnetulle venäläiselle toimittajalle, jonka olen tuntenut jo useita vuosia. Mikä kiinnostavaa, niin tuota kommenttipyyntöä ei esitetty teologi Arto Luukkaselle, Suomen television ja iltapäivälehdistön lempipropagandistille Venäjä-jutuissa, koska Arto Luukkanen ei ole kiinnostava, ei asiantuntija eikä edes tunnettu missään terrorismiin liittyvässä kysymyksessä. Kun minulta kysytään kommenttia, niin olen tuossa vaiheessa varattu poikani urheiluharrastukseen – kävelymatkalla pojan kanssa harjoituspaikalle – ja ilmoitan, että myöhemmin illalla poikani painiharjoitusten jälkeen vastaan venäjäksi asiaa koskien. Olen tässä vaiheessa vain älykännykän varassa, mutta venäläisen jutun kirjoittaminen on kännykällä hiukan haasteellista. Vastaan sittemmin venäjäksi kysymykseen ja venäläinen artikkeli tulee julkisuuteen torstaina 12.9.2013 kello 20:27.

Lähde:
http://www.bigcaucasus.com/events/actual/12-09-2013/86322-kavkazcentre-0/

Torstaina 12.3.2013 kello 19:28 lähetän tiedon ja linkin myös eräälle suomalaiselle johtavalle antifasistille asian johdosta. Kello 20:07 saan suomenkielisen tiedotteen eräältä toiselta antifasistilta asian johdosta. En ole keskustellut kummankaan kanssa asiasta. Luultavasti he ovat tietäneet Tursoskandaalista jo huomattavasti ennen minua muiden lähteiden perusteella.

Torstaina 12.3.2013 kello 20:18 teen ehkä hiukan typerästi, mutta mitä sille ”vahingonilolle” voi, kun vastapuoli on Mikael Storsjö – demonien ja bandiittien promoottori ja propagandisti Kavkaz-Centerissä: lähetän kello 20:18 ”onnittelut” Storsjölle terroristilistoille mahdollisen pääsyn johdosta. 

Haluan tutkia Stosjön reaktioita, jotka ovat tunnetusti huvittavia ja paljastavia. Psykohistoriaan "perehtyneenä" (tohtorin väitöskirja Helsingin yliopistossa) en voi välttää tietoja, joiden mukaan Storsjö sai erittäin kovan kotikasvatuksen lapsena ym. Ilmeisemmin Mikael Storsjö tahtoo psykoottisella ehdottomuudellaan pitää itsepintaisesti kiinni valheesta ja kiistää realiteettien kohtaamisen, kyseessä on tyypillinen kieltämisen mukaisen defenssi. Venäjällä häntä on pidetty terroristina jo vuosikaudet, minkä johdosta miehellä on maahanpääsykieltokin Venäjälle. Suomen tulisi nyt kuitenkin noudattaa omaa terrorismin vastaista lainsäädäntöään ja jäädyttää Storsjön pankkitilit, jotta terrorismin rahoitusmekanismit tukitaan täysin. Suomi ei ole toiminut asiassa lainmukaisella tavalla. Onhan selvää, että Storsjö on ilmoittanut poliisin tietoon niin mitättömät tulot, että edes pitkäaikaistyötön ei selviä niin vähillä summilla, mutta Storsjö tulee hyvin toimeen rikkaiden vaimojensa avulla, kuten hän selitti poliisille. Siksi Storsjö voi harrastaa purjehdusta ja matkailua rutiköyhänä liikemiehenä, jolla ei ole koko vuoden aikana tuloja paria tonnia euroa! Joka tapauksessa koen, että asia vaatisi parempaa tarkistusta ja valvontaa: Venäjän vaatimus YK:n turvaneuvostolle on erittäin perusteltu.

En koe mitenkään uutena asiana, että Venäjä pitää Mikael Storsjötä terroristina. Olin keväällä 2011 RT-kanavan kanssa Bulevardilla Storsjön emiirikunnan päämajan edustalla. RT:n toimituspäällikkö kertoi minulle, että he eivät haastattele Storsjötä, koska medialle on johdonmukainen linja, jonka mukaan terroristille ei saa antaa ääntä mediassa. Storsjön toiminta on loukkaus ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia vastaan, kun hänen verkostonsa tukee taloudellisesti, informatiivisesti ja organisatorisesti Al-Qaida-terroristien tekemiä verisiä hyökkäyksiä Tshetshenian kansaa ja sen instituutioita (kuten parlamenttia) vastaan sekä hyökkäyksiä viattomia ihmisiä vastaan kaikkialla Venäjän Federaation alueella, kuten oli nähtävissä terrori-iskuissa junissa, metroasemilla ja lentokentällä. Kukaan muu Pohjoismaiden ihminen ei ole ikinä historiansa aikana aiheuttanut niin paljon surua ja vahinkoa tshetsheeneille kuin Mikael Storsjö.

Torstaina 12.9.2013 kello 21:23 olen kommentoinut omassa Facebookissani Venäjän ulkoministeriön tiedotetta ja kello 21:26 julkaissut oman blogini bloggerissa asian johdosta.

Demonien ja bandiittien promoottorina ja koordinaattorina Kavkaz-Center julkaisee 12.9.2013 kello 21:59 ensimmäisen uutisensa YK:n turvaneuvostossa olleesta hankkeesta ja seuraavassa uutisessaan 12.9.2013 kello 22:13 toistaa Kavkaz-Centeriin liittyvät vaatimukset YK:n turvaneuvostossa ja tämän jälkeen heti seuraavassa uutisessaan 12.9.2013 kello 22:50  Kavkaz-Center julkaisee pedofilia ja sodomia –väitteitä sisältävän loukkaavan herjaustekstin minua vastaan. Kavkaz-Centerin kello käy joko Suomenlinnan tai Tukholman emiirikuntien aikaa.

Facebookissa olen ihmetellyt perjantain varhaistunteina 13.9. kello 3:20, että aikooko Suomen media olla yhä hiljaa Mikael Storsjö-häpeästä, sillä 13.9. kello 2:31 on Ylen toimittaja ainakin lukenut minun blogini asian johdosta.

Lopulta Suomen poliittisen johdon helvetilliseksi häpeäksi perjantaina 13. päivä syyskuuta tulee julkisuuteen myös lopulta Suomen mediassa suomalainen ”Al-Qaida-yhdyshenkilö” ja Venäjän tarve sijoittaa hänet YK:n Al-Qaida-terroristien listalle. Suomen propagandakonttorin kriisiryhmä on löytänyt vastausstrategiansa ja keksinyt sopivat propangandistit kommentoimaa Tursogaten merkitystä.

. . . . . . . .

Juha Molari Юха Молaри

GSM+358 40 684 1172

Teologian tohtori, BBA

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html