Statcounter

tiistai 7. lokakuuta 2014

Kyber-kyylääjien virkakunta on saapumassa! Mielipiteiden valvonta kiristyy Suomessa

Olen kirjoittanut lukuisia kertoja paheksuntani valtiollisten viranomaisten työajan ja työresurssien käytöstä.  1. lokakuuta 2014 kerroin Suomen Puolustusvoimien ja Ulkoministeriön virkaoikeuksien hämärästä käytöstä.[1] Tuolloin toin ilmi, miten Maanpuolustuskorkeakoulun (MPKK):n korkeasti palkatut upseerit jo heti varhaisesta aamusta maanantaina 29.9. ja tiistaina 30.9. kävivät seikkailemassa blogissani voidakseen nähdä, mitä suomalainen, ”putinistiksi” erheellisesti väitetty yksityisihminen lausuu ehkä heidän informaatiosota- ja trolliväitteitä vastaan. ”MPKK:n ja eräiden tämän piirin ammattilaisten suorastaan hysteerinen aktiivisuus on suorastaan säälittävää”, määrittelin tuolloin lokakuun alussa. MPKK:n toiminta on jatkunut noiden huomautusten jälkeen aivan yhtä hulluna. Kritiikkini voi kuulostaa erityisen ankaralta senkin vakaumukseni ja johtopäätökseni johdosta, että en näe mitään kansantalouden ja valtiollisen turvallisuuden kannalta älyllistä tarkoitusta koko MPKK:n olemassaolossa. Hullua verojen hukkaamista!



Eilen maanantaina 6.10.2014 MPKK:n upseeri saapui blogini lukijaksi kello 12:30. Tänään tiistaina 7.10.2014 hän saapui ensimmäisen kerran kello 11:58 ja toisen kerran kello 16:35. Upseeri käy useita kertoja vuorokauden aikana ”kybersotansa eturintamassa”, niin kuin hän höyrypäissään mahdollisesti luulee. Tämän päivän upseerin ip-osoite on täysin sama kuin viime viikollakin, mutta nyt hän käytti Internet Exploreria selaimenaan.

Suomen MPKK:n höyrypäinen kyber-upseeri ei ole lajissaan ainutlaatuinen ongelma. Eilen maanantaina 6.10.2014 jo varhain aamulla kello 8:09 Viron puolustusvoimien henkilö saapui blogini lukijaksi. Erityisesti Donetskin kansantasavallan ansiomitali näytti häntä kiinnostavan. Viron puolustusvoimien surffaaminen osoittaa, että Johan Bäckmanin käsittelemät teemat ovat erityisen tärkeiltä: perjantaina 10.10.2014 kello 12 dosentti Bäckman järjestää Helsingissä tiedotustilaisuuden, jossa hän käsittelee mm. Suomen sananvapaustilanteen heikkenemistä Venäjä-vastaisessa informaatiosodassa. Lisäksi hän käsittelee monia muitakin ajankohtaisia tärkeitä kysymyksiä, kuten Novorossijan vapaustaistelun tilannetta. Tilaisuus on tarkoitettu toimittajille ja opiskelijoille. Tapahtumapaikasta Bäckman tiedottaa ilmoittautuneille.[2] 



Nämä edellä kuvatut virkakunnan harjoittamat muutamat tapaukset ovat vain hyvin näkyviä pieniä poimintoja suuremmasta ilmiöstä, valtiollisten viranomaisten merkillisestä internet-surffailusta. Näiden edellä kerrottujen läpinäkyvien surffailujen lisäksi on myös melko paljon ammattitaitoisempaa ja varsin säännöllistä ”salaista” ”kyber-valvontaa”, jossa toimija kätkee kuitenkin ip-osoitteensa ja taustansa kykyjensä mukaan.  Tuollaista kyyläämistä on yksilöitävissä joka päivä! Edellä kuvatut kyyläämiset tapahtuvat julkiseen blogi-kirjoitteluuni perehtymisen avulla, mutta kontrolli ei jää valitettavasti tähän tavanomaisuuteen. Olen jo vuosia sitten muutaman kerran lähettänyt Suojelupoliisille sähköpostin, jossa olen pyytänyt eräiden ilmenneiden yksittäistapausten johdosta, että heidän olisi huomattavasti kustannustehokkaampaa lukea valmiit artikkelini sanomalehdestä tai blogistani, kuin että toimitaan pimeitä menetelmiä käyttäen tietokoneeni muureja uhmaten.  Tietysti kyber-kyylääjään epäonni on siinä, että kyyläjää voi tulla itsekin valvotuksi.

Kirjoitukseni ovat pitkäaikaistyöttömän yksityisihmisen kirjoituksia yksityisihmisille, jotka eivät toivottavasti käytä virka- ja työaikaansa blogini lukemiseen. Minun eettinen näkemykseni työstä ja virasta kutsumuksena ei siedä, että työtä ja virkaa käytettäisiin internet-surffailuun!

Jos minulla olisi kuitenkin kaikesta vakuuttelustani ja vähäosaisuudestani huolimatta jotain merkityksellistä suomalaisten kyber-kyylääjien virkavelvollisuuksien näkökulmasta, niin tätä merkityksellistä ei yksikään kyber-kyylääjä ikinä saisi tietää internettiä ja tietokonettani valvoen, sillä en tietenkään käyttäisi oikeasti merkityksellisten asioiden hoitamiseen  internettiä tai puhelinta.  Kuka voisi olla edes niin älytön tyyppi? Siis kaiken jälkeen on ehdottomasti pääteltävissä, että koko kyber-kyylääjien virkakunnan nettiharrastus on perin outoa! Sikäli kuin Suomessa kasvatetaan kuitenkin kyber-kyylääjien virkakuntaa ja resursseja, niin tuo orwellilainen kehitys toteutuu ainoastaan ja vain mielipidevalvonnan toimittamiseksi,  ja kyylääjien oman trolliarmeijan rakentamiseksi SOME-manipulaation tarpeisiin, eikä ole sellaisenaan mitenkään hyväksyttävissä. Suomen Puolustusvoimat ovat valitettavasti rakentamassa kybersodan keskusta, johon huhujen mukaan olisi siirtymässä muuan kyber-kyylääjien esimies MPKK:n upseerin korkeasta virasta.  Eivät hyvältä näytä kansalaisyhteiskunnan, sananvapauden ja mielipidevapauden näkymät Suomessa!




[1] Juha Molari, 1.10.2014. Puolustusvoimien ja UM:n virkaoikeuksien hämärää käyttöä. http://juhamolari.blogspot.fi/2014/10/puolustusvoimien-ja-umn-virkaoikeuksien.html

[2] Johan Bäckmanin tiedotustilaisuus Helsingissä 10.10.2014 kello 12. http://kohudosentti.blogspot.fi/2014/10/johan-backmanin-tiedotustilaisuus.html
Kirjoittaja on riippumaton itsenäinen suomalaismies, joka on opiskellut vuosina 2003-2004 kuvan taustalla näkyvässä Pietarin valtiollisessa finanssi- ja ekonomiyliopistossa (FINEC) sekä laatinut useamman julkaisun ja luennon Pietarissa Luoteis-Venäjän julkishallinnollisessa akatemiassa (СЗАГС)

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha
Lähettänyt klo

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

”Venäjä: uhka vai mahdollisuus? Avointa keskustelua Suomen Venäjä-suhteesta”

”Venäjä: uhka vai mahdollisuus? Avointa keskustelua Suomen Venäjä-suhteesta” (Suomen Perusta 2014: ISBN 978-952-67921-8-7), toimittaneet Arto Luukkanen ja Simo Grönroos.

Suomen eduskunnan pikkuparlamentin kansalaisinfossa järjestettiin keskiviikkona 1.10.2014 kirjan julkistaminen ja keskustelutilaisuus. Minäkin uskaltauduin liikkeelle laitakaupungilta ihan Helsingin keskustaan saakka. Pistin ylleni viisi vuotta sitten 50 eurolla ostamani puvun, joka oli säilynyt oikein siistinä ja hyvänä, koska pukua en ole työttömänä miehenä tarvinnut kuin pari kertaa.

Kohtaaminen Arto Luukkasen kanssa

Pienen ihmisen pelko tunnettuja ja suuria Venäjä-asiantuntijoita kohtaan vain tiivistyi, kun lähestyin tällaisen työttömän ihmisen näkökulmasta katsottuna Helsingin keskustaa ja tuota ylellisen hienoa pikkuparlamenttia. Melkein hengitykseen asti olisi ehkä alkanut jopa ahdistaa, mikäli en olisi saanut jo elämässäni aiemmin kokea kaikenlaista haastetta. Niin avasin melko rohkeasti pikkuparlamentin oven ja astuin eteisaulaan, jossa hämmästykseksi Arto Luukkanen tunnisti minut! Se tuntui hyvältä! Hän kysyi, että ”Juhako se siinä. Sinäkin päätit tulla tänne”. Niin minä vastasin iloisena, että siitä onkin jo kolmekymmentä vuotta, kun viimeksi nähtiin. Yhtenä pelkonani oli, että olisiko nyt jo kolmas kerta, kun minulle ovet eivät aukene: kahdella kerralla Finrosforum on yhteistyötahojensa kanssa sulkenut ovet minulta. Tänään oli kuitenkin toisin.

Olin yllättynyt iloisesti, että en ole ilmeisemmin kauheasti muuttunut kolmessakymmenessä vuodessakaan, kun Arto Luukkanen edelleen tunsi minut näöltä. Minä tietysti tunsin hänet mitä helpoimmin, koska mies on niin usein mediassa. Kaikkihan julkkiksen tuntevat.  Ymmärrettävästä syystä kukaan muu ei minua tunnistanutkaan kuin tämä Arto Luukkanen. Edes Jukka Mallinen ja Timo Vihavainen eivät nähtävästi reagoineet olemassaolooni. Näkymättömyyttäni korosti tietysti sekin, että menin istumaan takariville verhon viereen äärimmäisen syrjäiseen pimeään kulmaan. Oppineiden ja hienojen ihmisten tilaisuudessa on opittavat näkymättömyyteen ja etäisyyteen.

Minulle oli muodostunut aivan väärä mielikuva Arto Luukkasen olemuksesta. Mielikuvaani olin jopa rumalla tavalla toistellut hävyttömässä blogissani. Todellisuudessa televisiokuvat eivät tee lainkaan oikeutta tuolle dosentille. Kun menin kättelemään häntä, niin mies ei tuntunut sittenkään mitenkään isolta, vaan melkein kuin itseni kokoiselta. Olin yllättynyt miehen pienuutta. Itsenihän minä olen aina tietänyt pieneksi ihmiseksi sekä egoni että pituuteni ja painoni suhteen. Minulle oli muodostunut väärä mielikuva nuoruusvuosien perusteella ja muistelin, että Arto Luukkanen oli suhteellisen kookas iso mies, vaikka pienempi kuitenkin kuin Johan Bäckman. Luultavasti Luukkanen oli tietoisesti hiukan kumarassa ja kohtasi minut laupiaasti: viisaan tervetulotoivotuksen tarkoituksena oli ottaa minutkin paikalle ymmärtäväisesti, jotta en tuntisi itseäni aivan liian pieneksi täällä hienojen ihmisten keskuudessa hienoissa rakennuksissa Helsingin keskustassa, jonne en montaa kertaa kuukaudessa voi edes varattomuuteni vuoksi matkustaa. Tänään maksoin metroliput puhelimella, kun metrolippua varten rahaa ei olisi ollut enää käytettävissä.

Kohtaaminen Reijo Tossavaisen kanssa

Arto Luukkasen vieressä seisoi vähän iäkkäämpi ja hiukan harmaampi mies, jonka nöyrä ja vähäinen olemus herätti minussa sääliä ja myötätuntoa. Hänen luonaan halusin puhua vain pehmeästi ja vienosti, sillä niin vaatimattomalta mies vaikutti. En tohtinut kysyä, kuka tämä matalasti katsova mies olisi. Hän huomautti minulle siitä, että salkussani oli ”’ tuo’ joka ei kovin hyvin sovi tänne”. ”Tuo”-sanalla hän tarkoitti Pyhän Yrjön nauhaa, joka tunnetaan myös Voitonpäivän nauhana. Minulla oli todellakin salkussa pieni nauha, melkein näkymätön, mutta kuitenkin valveutunut ihminen voi sen havaita, jos tarkkailee uteliaasti. Luukkanen sanoi, että hieno mies pitää sitä paidassaan. Mielestäni Luukkanen ei myöskään käyttänyt sanaa ”Pyhän Yrjön nauha”. Minun oli nyt vastattava, että en halua olla joulukuusi ja siksi nauha on salkussani. Pyhän Yrjön nauha ei muodostunut kuitenkaan esteeksi pääsylleni. Arto Luukkanen opasti jopa poimimaan pöydältä uutuuskirjan.

Kun sitten tilaisuuden päätyttyä jo puin takkini päälleni ja tein lähtöäni, niin tämä sama hiukan harmaantunut nöyrä mies tuli uudemman kerran puhumaan. Silloin kysyin arasti anteeksipyydellen, kuka hän mahdollisesti on. Tuskin kukaan muu vaimeaa kuiskaustani edes kuuli. Hän esittäytyi Reijo Tossavaiseksi. Olin kuullut nimen. Vasta metrossa uskalsin kännykän nettiyhteyden avulla tarkistaa, mikä mies Reijo Tossavainen on. Silloin ymmärsin, että minun pitkäaikaistyöttömän ei olisi pitänyt lainkaan miettiä mahdollisten almujen antamista vaatimattomalle ja köyhälle miehelle, vaan Reijo Tossavainen on jopa ihan oikea Perussuomalaisten kansanedustaja. Niin se ulkonäkö voi pettää, että pitkäaikaistyötön alkaa kokea sääliä kansanedustajaa kohtaan pelkän ulkoisen olemuksen perusteella, mutta pitkäaikaistyöttömän luullaan olevan varoissaan, kun ei liiku rikkinäisissä likaisissa vanhoissa verkkareissa.

Reijo Tossavainen – siis Perussuomalaisten kansanedustaja – kysyi, mitä Johan Bäckmanin trolli-tehtaalle kuuluu Pietarissa. Minä vastasin epätietoisesti, että en ole nähnyt Bäckmania vuosiin, mutta olisin kiitollinen, jos Reijo Tossavainen voisi antaa osoitteen tuonne trollitehtaaseen: ”Minä menen lähipäivinä Venäjälle ja voisin käydä soittamassa trollitehtaan ovea, koska itsekin tarvitsisin työtä. Mikäpä olisi kivempaa kuin kirjoittaa rahasta kauniita asioita Venäjästä”.

Vastasin myös Tossavaiselle uudemman kerran, että en tiedä trollitehtaan osoitetta, mutta Muumilaakso sijaitsee tiettävästi Suomessa. Pyysin myös, että hän voisi kertoa minulle vaikka yhden trollin, jolta voisin kysyä trollitehtaan osoitetta. Valitettavasti Reijo Tossavainen ei palvellut asiassa. Sellaisia ne herraväen edustajat, nuo arvonsa tuntevat kansanedustajat, ovat vaatimattomasta esiintymisestään huolimatta, että he eivät oikeasti auta, kun kurja ihmispolo pyytää apua ja ohjetta. Lisäsin myös, että ”mielestäni ihmisillä on vain monia erilaisia mielipiteitä eikä siihen mitään trollitehdasta tarvita”.

Timo Vihavainen moitti mediaa sotapuheista

Itse puhujat suorastaan yllättivät maltillisuudellaan. Iltapäivälehtien lööppien perusteella myös ennakoin väärin lähestyvän vaaran, kun professori Timo Vihavainen saapui puhujaksi: luulin, että nyt Venäjä, venäläiset ja venäläismieliset joutuisivat uhka-arvioiden kohteeksi, ja saisimme kuulla Venäjän erityispalvelujen kavalista juonista Suomessa. Päinvastoin kuitenkin kävi! Ihan mielenkiinnolla on seurattava myös vuoden päivät, miten kauan nämä maltillisuuden mukaiset linjanvedot säilyvät näiden herrojen toimintaperiaatteena. Seuraavalla vaalikaudella keskustelu voinee ehkä vapautua taas uudestaan, kun rähmällään ei tarvitse olla enää kansanvallan edessä.

Professori Timo Vihavainen lausui aivan oikein ja hyvästä syystä, että suomalaisessa median sotapuheissa on menty pahasti asioiden edelle: ”Yleensä sotaan pitäisi olla syy, mutta nyt tällaista syytä ei ole Suomea vastaan”. Kun Ukrainan ja Euroopan tilannetta arvioidaan, niin tulisi ottaa huomioon myös Naton lähestyminen Venäjän alueita kohti. Vihavainen huomauttaa, että ”kaikesta valtavasta propagandasta huolimatta eivät suomalaisten asenteet ole paljon heilahtaneet Naton puoleen”. Vihainen ilmoitti kannattavansa ”rauhallista ja konservatiivista” elämää. Vihavainen ei eritellyt, missä määrin media oli tehnyt väärämielisesti hysteriaa hänen lausunnoillaan kaksoiskansalaisuuden turvallisuusuhkista ja missä määrin professori oli ollut itse osallinen epäluulon rakenteluun.

Arto Luukkanen peräänkuulutti ymmärtämistä

Arto Luukkanen kuvaili suomalaista ulkopoliittista tilannetta ”älylliseksi seisovaksi pöydäksi”, jossa kullekin on kaikenlaista syötävää. ”Molemmilla puolilla” – joista toinen puoli lienee Luukkasen mielikuvissa Venäjä  –  ”käydään mediasotaa”. Luukkasen mukaan Venäjä kokee, että Länsi tahtoo kuristaa sitä, mihin tunteeseen erityisesti Kosovon ja Irakin tapahtumat ovat antaneet vahvistusta. Hän peräänkuuluttaa ”ymmärtämistä ja näkemistä Venäjän kokemuksiin, mutta lähtemättä kuitenkaan mukaan motiiveihin”. Hän löysi Kiovassa ”heureka-kokemuksen” siitä, miten kansallinen identiteetti on vasta nyt alkanut rakentua. Karmea kriisi olisi luonut ”kansallisen hengen”, jossa innokkaimmat uskovat jopa ”epärealistisesti, että EU on hyveiden yhteisö”. Myös Luukkanen on nyt korostamassa kansallista etua, jossa ketään ei saa demonisoida.

Esa Seppänen: median vouhotus edesvastuutonta

Everstiluutnantti evp., valtiotieteiden tohtori Esa Seppänen kirjoitti artikkelin ”Miksi ei Natoon?”. Artikkelinsa esittelyssä Seppänen moitti ankarasti ”median vouhotusta”, joka ”ei ole ainoastaan moraalitonta vaan myös edesvastuutonta”, koska median vouhotuksen avulla kansa ”saatetaan hysteriaan”. Seppänen arvostelee vouhotusta myös siitä, miten Venäjän puolella ajatellaan suomalaisten Nato-keskustelusta. ”Jos vieraan valtion tai sotilasliiton sotilasstruktuuri lähestyy Venäjää, niin Venäjä ei voi jäädä passiiviseksi, eikä silloin riitä vain sanalliset julistukset, vaan tarvitaan muutakin”, Seppänen huomauttaa. Seppänen viittasi myös Heikki Talvitien kanssa käymiin keskusteluihinsa, jotka ovat vahvistaneet hänen näkemystään. Seppänen varotti siitä, että ”sitä saa mitä tilaa”. Hän pyysikin, ettei Venäjä-uhkaa tilattaisi. Seppänen määritteli Suomen ulkopolitiikan tarpeisiin Urho Kaleva Kekkosen suorastaan retroksi tai jopa roottoriksi.

Jukka Mallinen etsii uutta ymmärrystä älymystön kanssa

Yksi erityisen pelästynyt kirjailija oli myös saapunut paikalle: Jukka Mallinen kirjoitti kirjaan artikkelin ”Rurikin miekka – uusi ymmärrys Venäjän historiasta”. Mallinen puhui niin kaukaisesta menneisyydestä, että minä ihmispoloinen en aivan oivaltanut, miten tuo kaukainen menneisyys olisi ”uusi ymmärrys”. Mallisen esittely artikkelilleen kuulosti vanhalta tutulta tarinalta: ”Venäjä on ollut koko historiansa ajan maa, joka on kolonialisoinut myös oman maansa”, kuten Mallinen määritteli. Tämä koloanialismi näkyisi nyt siinä, miten Venäjällä tarraudutaan vanhoihin näkemyksiin. ”Venäjä sairastaa imperiumin jälkeistä oireyhtymää”, Mallinen päättelee Jegor Gaidarin ilmaisuja mukaillen. 

Mallisen mukaan Venäjällä on aina alistettu, ja nykyään Venäjä elää resurssikiroudessa, joka näkyy myös geopolitiikassa ja hierarkiassa. Rakenteet ja ajattelu ovat vanhentuneet, Mallinen tuomitsee Venäjän näkymät. Öljy ja kaasu olisivat nyky-Venäjän resurssikirous, jonka hallitsemista hoitava uusaatelisiksi nousseet silovikit. Venäläinen itseymmärrys ja imperiumin tie ovat kuitenkin jo väistämättä vanhentuneet, niin että ”suuri muutos on välttämätön”. Mallinen ilmoitti ilmeisen henkisen yhteytensä Venäjän älymystöön, joka olisi hänen mukaansa kauhuissaan Venäjästä. Tuo älymystö kirjoittaisi näkemyksiään venäläisessä sosiaalisessa mediassa.

Oiva Miettinen pelkää, että venäläiset valmistautuvat johonkin tulevaisuudessa

AMK-insinööri Oiva Miettinen kirjoitti artikkelin ”Isänmaata vapaasti myytävänä”. Esittelypuheessaan Miettinen kertoi tarinan keski-Suomesta, jossa venäläinen henkilö oli omistanut 35 hehtaaria maata. Kun Miettinen oli kysynyt venäläisen mielipidettä mahdollisuudesta omistaa maata Suomessa ja jättää se perinnöksi lapsilleen, niin tämä oli vastannut, että ”ei ole hänen vikansa, jos maassa on hölmöt lait”. Niin kauhealta näyttää Miettisen mielessä venäläinen omistus. Erityisesti Georgian sota olisi muuttanut Oiva Miettisen näkemykset kielteiseksi venäläisten maaomistusta kohtaan. Hän alkoi kokea, että ”venäläiset valmistautuvat johonkin tulevaisuudessa, mikä valmistautuminen on nähtävissä, kun nämä pitävät jopa tappiollisia kiinteistöjä”. Miettinen kertoo pelkonsa, että omistukset liittyvät huoltovarmuus- ja turvallisuusrakenteisiin Suomessa.

Sakari Linden: Suomen uhka on jäädä Lännen periferiaksi

Perussuomalaisten kansanedustajan Maria Lohelan avustaja VTM, LL.M Sakari Linden luonnehti Venäjän geopolitiikkaa kaksijakoiseksi, jossa yhtäällä on länsimielinen ja toisaalla slavofiilinen puoli. Länsimainen suuntaus liittyy teknologisiin pyrkimyksiin. Slavofiilinen suuntaus henkisiin arvostuksiin. Lindenin mukaan kaksijakoisuus luo joustavuutta geopoliittisiin valintoihin. Venäjää on myös mahdotonta saartaa, kun Venäjällä on BRICS-yhteydet, erityisesti Kiinaan, ja Euraasian ulottuvuus. Koko ajan Länsi on ollut Venäjän ensimmäinen geopoliittinen suuntaus. Linden näkee Ukrainan kriisin geopoliittiseksi valtapeliksi Venäjän ja USA:n välillä. Venäjä on kokenut voimakkaasti värivallankumousten ja arabikevään toimet sekä Nato-laajentumisen. Erityisesti Nato-laajentuminen on suuri uhka. Linden peräänkuuluttaa realismia, vaikka liberalistit tahtoisivat toisin menetellä, mutta kokevat nykyisen tilanteen yllätyksenä. ”Suomen uhka on jäädä Lännen periferiaksi, vaikka pitäisi Suomen pitäisi olla jatkumona yhteistyölle”. Linden kokee, että Venäjä tahtoo suomettaa naapurimaittensa ulkopolitiikkaa, mutta ei tahdo sekaantua näiden talouspolitiikkaan.

Heikki Koskenkylä: Venäjä on aina alistanut maita

Kirjoittajien esittelyn jälkeen Perussuomalaisiin sitoutunut valtiotieteen tohtori Heikki Koskenkylä kiisti Timo Vihavaisen ja Esa Seppäsen moitteet Suomen hysteerisestä ilmapiiristä, jota hänen mukaansa ei olisi havaittavissa. Sitä vastoin Heikki Koskenkylä vaatii, että Suomessa ei saisi olla yli-rauhallista ilmapiiriä, kun Venäjä on naapurissa, sillä – Koskenkylän mukaan – ”Venäjä on aina alistanut maita”. Koskenkylä ei kuitenkaan usko Nato-jäsenyyden tuovan Suomelle apua. Timo Vihavainen ei ollut täysin tyytyväinen Koskenkylän kritiikkiin ja totesi, että ”ei ole ehkä syntynyt suomalaisten hysteriaa, mutta mediassa on ollut kyllä yritystä synnyttää”. Vihavainen viittasi myös siihen, miten YLE on väittänyt Venäjän pyrkimykseksi ottaa Suomi haltuunsa.

Mikko Taavitsainen kysyy, kuinka monta hyväuskoista kansanedustajaa eduskunnassa

Lähi-idässä sotilasasiamiehenä toiminut, kommodori evp. Mikko Taavitsainen kertoi, että hän on työskennellyt aikoinaan Suomen sotilastiedustelussa. Sen tehtävän tähden Venäjän nykyinen käytös ei tullut mitenkään yllätyksenä. Taavitsainen kysyi kansanedustajilta kriittisesti, miten moni kansanedustaja Suomen eduskunnassa yhä edelleen pitää yllä kuvitelmia länsimaiseen rauhallisuuteen suuntautuneesta Venäjästä.

Pertti Salolainen: Venäjän perusfilosofia on defensiivinen

Pertti Salolaisen analyysin mukaan Venäjän perusfilosofia on ollut ”defensiivinen”, vaikka tämä perusfilosofia on saanut ”ikäviä muotoja”. ”Putinilla on pieni lämmin kohta Suomea kohtaan”. Salolainen arvioi, että ehkä 25 % suomalaisista tukee Nato-jäsenyyttä, mutta kannatus lisääntyisi yli 50 %:n, jos pääministeri ja presidentti ilmoittaisivat yhdessä Nato-jäsenyyden hakemisesta. Salolainen ei kuitenkaan lausunut eikä pohtinut sitä, miten yhä 50 %:a kriittistä kansaa säilyttää maanpuolustustahdon ja kunnioituksen päätöstä kohtaan, jos vaikka 50 % alistuisikin herrojen määräykseen. Salolainen toisti Suomen velvollisuutta huolehtia omasta puolustuksestaan kaikissa tilanteissa sekä määrärahojen lisäämisen tarvetta. Uudet hornetit täytyy pian saada vanhojen sijaan ja se maksaa Salolaisen mukaan 5-10 miljardia euroa. ”Onko suomalaisilla halua sitoutua tähän vastuuseen?”, Salolainen kysyi.

Salolaisen mukaan Suomi ei ole uhattuna normaaleissa oloissa, mutta sodan uhan ilmaannuttua muodostuu kilpajuoksu Suomeen siitä, kuka saa ensin Suomen. Venäjällä olisi tehty päätös Ukrainan tilanteen järjestelyistä jo vuosina 2004-2005 värivallankumouksen kokemusten johdosta. Vuoden 2008 tapahtumat olivat Venäjän antama viesti, ettei se tule missään tapauksessa hyväksymään Ukrainan Nato-jäsenyyttä. Salolaisen mukaan Venäjä rakentaa Euraasian Unionia EU:n vastapainoksi. Suomi ei voi olla puolueeton maa, vaan Suomi on EU:ssa sidottu yhteisvastuullisuuteen velvoittavaan solidaarisuuslausekkeeseen. Salolaisen mukaan Venäjän Nato-vastaisuus palvelee Venäjän sisäpolitiikan tarpeita, mikä ajatus ei kuitenkaan miellyttänyt Tom Packalenia. Vastauksessaan Kyösti Koslovin kysymykseen kaksoiskansalaisten asemasta Pertti Salolainen ei voinut nähdä kaksoiskansalaisille mitään virkakieltoa, eikä Salolainen muutenkaan nähnyt kaksoiskansalaisuutta turvallisuusongelmana.

Tom Packalen muutti Nato-kantansa kielteiseksi

Helsingin poliisilaitoksen johtokeskuksen komissaarista Perussuomalaisten kansanedustajaksi noussut Tom Packalen korosti Venäjää erityisesti mahdollisuutena. Hänen mukaansa riippuu myös omista teoistamme millaiseksi uhkaksi Venäjä muodostuu. Niin hän tahtoi enemmän ”pragmaattista ulkopolitiikkaa, jossa Suomi voi olla rauhansovittelija ja silta”. Packalen ei ollut tyytyväinen Suomessa rakenneltuun paniikkiin ja hysteriaan, joita synnytettiin Ukrainan tapahtumien johdosta. Myöskään hyvältä ei näytä se, että pääministeri Aleksander Stubb on puolisydämellä mukana virallisen linjan puolesta, mutta lausuu letkautuksia Venäjää vastaan, kuten äskettäin, kun Stubb sanoi, että ”naapureita ei voi valita” ikään kuin antaen ymmärtää Venäjä naapurina jotenkin kielteiseksi. Packalenin mukaan julkilausumaton totuus on, että Nato on Venäjää vastaan. Kansanedustaja Packalen ilmoitti, että hän edellisten vaalien edellä ilmoittautui pro-Nato –henkilöksi, mutta nyt hän on muuttanut näkemyksensä kielteiseksi Natoa vastaan.

Onko eduskuntavaalien edellisten sanojen ja jälkeisten toimien välillä jatkuvuutta?

Tapahtuman aikana ja jälkeen mietin minä sellaisiakin yksinäisen miehen epäluuloisia mietteitä, kuin missä määrin eduskuntavaalien edellä ehdokkaat tarvitsevat vahvistaa Nato-kielteisten äänestäjiensä luottamusta itseensä ja missä määrin eduskuntavaalien jälkeen luottamus petetään. Kaiken kaikkiaan puhujat esiintyivät huomattavasti leppoisammin kuin iltapäivälehtien ja median välityksellä olisi voinut pelätä. Sanoinkin kansanedustaja – jollaiseksi en häntä siinä vaiheessa osannut tunnistaa – Reijo Tossavaiselle, että puhujien antama vaikutelma oli huomattavasti levollisempi kuin iltapäivälehtiemme antamat vaikutelmat heistä. Siihen Tossavainen kiirehti vastaamaan, että Moskovan mediaan ei pidä luottaa, kun se kertoo Suomesta. Minä tarkensin, että Suomessa Iltalehti, Iltasanomat, Helsingin Sanomat ja muut mediat ovat kylläkin luoneet ne rajut lausunnot.

Niin minäkin ihmispolo sain palata metrolla itäiseen Helsinkiin laitakaupungille ja vaihtaa taas pukuni tavanomaiseen köyhän miehen asuun, sillä olin saanut kokea, että Helsingin keskustassa herrojen luona on kuitenkin kaikki niin hyvin. Kotona 11 vuotta vanha poikani kysyi minulta, mistä eduskunnan pikkuparlamentissa tänään puhuttiin. Kerroin, että siellä ihmiset puhuivat Venäjästä ja Putinista. Silloin poikani ihmetteli, miksi siellä ei puhuttu Suomesta.


Kuvassa kirjoittaja lepää heinäkuussa 2014 Mustallamerellä  
Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Lähettänyt klo

perjantai 19. syyskuuta 2014

Miksi Putin ei hyväksynyt minua mahtavaan Venäjän trolliarmeijaansa Suomessa?

Jo varhain aamuyöllä tänään perjantaina 19.9.2014 Suomen valtiollinen yleisradioyhtiö YLE julisti Putinin entisen neuvoantajan ankarat varoituksen sanat Suomen kansalle: Venäjä on ryhtynyt informaatiosotaan Suomessa.[1] 

 YLE oli oikein erityisesti käynyt kysymässä amerikkalaisen CATO-instituutin tutkijalta Andrei Illarionovilta, mitä on sanottava Venäjän informaatiosodasta Suomessa.  Illarionov on vastannut vartiopaikaltaan ja herättänyt Suomen kansan puolustukseen.

Viikko sitten 12.9.2014 tutkija Saara Jantunen Puolustusvoimien tutkimuslaitokselta arvioi uskottavan täsmällisesti, miten suomalaisessa sosiaalisessa mediassa ja verkkolehdissä on nähtävissä systemaattisesti Venäjän agendan mukaisia perusviestejä. Jantusen mukaan verkkosodan taustalla olisi jopa tietty yksilöitävissä oleva valtiollinen taho: Pietarissa sijaitseva trollitehdas.[2]

Sotatieteen tohtori Saara Jantunen on kirjoittanut 18.9.2014 julkaistun syvällisen tutkimuksensa ”Trolliarmeija, eli Venäjän informaatio-psykologinen sodankäynti”.[3]

  Tutkimuksessaan tieteen nimissä Jantunen paljastaa Suomea uhkaavan vaaran: trolliarmeija on ”osa Kremlin perusteemojen mukaista informaatio-operaatioiden toteuttamista”. 

 Tässä tieteellisessä työssään tohtori Jantunen viittaa puolustusministeri Carl Haglundin lausuntoon sitä, että informaatiovaikuttaminen on ollut selvää. Myös kyberturva-asiantuntija Jarno Limnéllin perusteellinen analyysi Suomesta ”hybridisodankäynnin kohteena” on tukenut tutkijan päättelyä asiansa vakavuudesta. 

 Jantunen nimenomaisesti kertoo trolliarmeijasta virka- tai työsuhteisena tehtävänä.

Jantusen analyysin mukaan Venäjän informaatio-psykologinen sodankäynti kulminoituu hyvin pitkälle Russia Today (RT) –kanavan toimintaan,, sillä ”RT ei ole tavallinen uutiskanava joka tuottaa suomalaisten standardien mukaista journalismia. Kyseessä on yksi pro-Kremlin mediataloista, jonka tavoitteena on edistää venäläistä näkökulmaa globaalisti ja lopulta dominoida englanninkielistä, erityisesti anglosaksista mediaa”.[3] 

 Trollit toimivat synkronisoidusti pro-Kremlin median kanssa, jonka perusviestejä ovat käsittämättömät väitteet Ukrainan syyllistymisestä sensuuriin ja propagandaan, loukkaavat väitteet Ukrainan kahtiajakautuneisuudesta, syyllistävät vaatimukset Ukrainaa vastaan rauhan ja järjestyksen palauttamisesta, valheelliset uskottelut Venäjän pyrkimyksestä vuoropuheluun ja kuvaukset Venäjän pitkämielisyydestä rauhanpyrkimyksissä, sekä aivan mielikuvitukselliset väitteet Venäjän halusta huolehtia kansalaisistaan tai oudot informaatiot Venäjän vaatimuksista noudattaa ihmisoikeuksia, mutta ennen kaikkea törkeästi vääristelevät tiedot siitä, että todellisuudessa aina rauhanomaiset EU ja USA lietsoisivat jopa konfliktia lännen ja Venäjän välille.[3]  Niin sotatieteen tohtori Suomessa luokittelee trollien aineiston.

Kun nyt on niin, että minä olen kirjoittanut usein EU:n toiminnan muistuttavan USA:n sylikoiran tai vasallin asemaa, ja olen myös kaikilta muilta osin edistänyt noita RT-kanavan viesteihin liittyvää sanomaa, niin näiden ansioiden perusteella en voi mitenkään hyväksyä enkä ymmärtää, miksi Putin ei ole valinnut minua mahtavaan, suureen ja pelättävään Venäjän trolliarmeijaansa.

  RT-kanavan useat johtajat varmasti tietävät puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni, mikäli RT:n kautta trolliarmeijan järjestäytyminen tapahtuisi. 

 Kirjoitinhan minä joskus muinoin muutaman blogin RT-kanavallekin. Ja onpa muutama tuttuni joutunut EU:n ja USA:n sanktiolistalle.

Olen jo aiemmin kirjoittanut kritiikkini trolli-työnhakuun liittyvästä syrjinnästä  Facebookissani, mutta kirjoitan sen nyt laajemmin tässä avoimessa blogissani, jotta Maanpuolustuskorkeakoulun strategialaitoksen esimies Torsti Sirén ja hänen ystävänsä voisivat ryhtyä ei-julkisiksi tai julkisiksi suosittelijaksi pääsylleni trolliarmeijaan. Sirén on näet blokannut minulta pois mahdollisuudet lukea hänen Facebook-sivuaan, johon en ole koskaan mitään kirjoittanut mutta jossa hän on kirjoittanut sitäkin useammin hurjia väitteitä minua pientä ihmistä ja erityisesti suurta Venäjää vastaan. Tuosta seurauksena Sirén ei voi päästä valitettavasti tietoiseksi Facebookissa kirjoittamista toiveistani työskennellä trolliarmeijassa, joten saatan täten asian julkisuuteen, koska Suomen maanpuolustuskorkeakoulusta kuitenkin aina muuan tutkija joka päivä käy kerran tai useamman kerran tämän blogini lukemassa. Mehän olisimme melkein kollegat, paitsi Sirénin sotilasarvo olisi korkeampi kuin minulla trolliarmeijassa. 

 Jos Sirénin väitteet edes jotenkin pitäisivät paikkaansa, niin kuin informaatiosodan korkein suomalainen sotilasasiantuntija varmasti on luotettava, niin hänen kirjoittama suositus voisi olla kova sana Putinille. Niin Torsti Sirén, Jukka Mallinen, Mikael Storsjö ja Heidi Hautala voisivat kaikki kirjoittaa suositukset sen puolesta, että Juha Molari osaa olla tosi ärsyttävä, häiritsevä tyyppi ja sellaisena sopisi erinomaisesti Venäjän trolliarmeijaan häiritsemään Internetissä SOME-keskusteluja. Niin suosituksen avulla mainitut henkilöt edistäisivät myös isänmaamme etua ja Suomen kansantaloutta, kun saisin toimeentuloni Venäjän valtiolta enkä enää rasittaisi työmarkkinatuen vaatimuksella suomalaista sosiaaliturvaa.

Minä jo halusinliittyä alkuinnostuksessa ”Venäjän trolliarmeija” –Facebook-sivustolle, mutta nyt olen ilmoittanut uhkaukseni, että taidan erota tuolta kuuluisalta Venäjän trolliarmeija – facebook-sivustolta. Syy on ihan kateus, joka on syttynyt köyhässä mielessäni noita oikeita Venäjän trolleja vastaan. Tämä kateus vahvistui erityisesti tuon aika tuoreen tohtorin Saara Jantusen asiantuntijahaastattelun jälkeen. Tuo tohtori – niin kuin ylivoimaisen viisas Jari Tervo toisaalla - osoitti aivan kiistämättömästi Suomessa ammattimaisesti toimivan trolliarmeijan. Siksi koen tulleeni petetyksi! 

 MIKSI MINUA EI OLE KUTSUTTU TROLLI-PALVELUKSEEN??? 

 Miksi minä en saisi saada palkkaa toiminnasta, joka vastaa vakaumustani ja jopa kutsumustani? Minun vakaumustani ei tarvitsisi edes ostaa rahalla toisenlaiseksi, vaan olisin aidosti Putinin trolliarmeijan uskollinen kutsumustietoinen soturi (tai partisaani).

Mielestäni osaamiseni ovat täysin riittävät. Voisin IT-koulutukseni johdosta itsekin ohjelmoida trolli-vastauksia, jotka menisivät ympäri SOME-verkostoa, mutta erityisesti oppisin asiaa koskevat IT-näppäryydet vaivattomasti. Tuo koulutukseni on ihan varmasti myös Venäjän tiedustelun tiedossa, joten en ymmärrä enkä hyväksy, miksi minua ei siis valittu Venäjän trolliarmeijaan, mutta tuhatmäärin muita suomalaisia on sinne jo valittu.

En ole mikään ”äsken kääntynyt”. Olen kirjoittanut vuodesta 2003 alkaen sanomalehtiin ja julkaisuihin yli 500 artikkelia Venäjästä, olen kirjoittanut blogia ja Facebookia muistaen Venäjää, olen matkaillut jo liki 20 vuoden ajan toistuvasti Venäjällä, olen opiskellut Venäjällä ja olen antanut kymmeniä televisio- ja sanomalehtihaastatteluja Venäjän medialle AIVAN VAPAAEHTOISESTI! Tässä loppuviitteen pienessä leikekokoelmassa lienee liki 1000 venäläistä uutista, jotka käsittelevät toimintaani.[5] 

 Kukaan ei ole kuitenkaan ikinä edes kutsunut minua mukaan trolliarmeijaan. Tämä on mysteeri, joka häiritsee ja jota en mitenkään voi ymmärtää! 

 Täytyisi muistaa, että juuri nyt minulla olisi suotuisat olot toimia trollina, koska olen työtön ja täysin vapaa: on ihan eri asia, jos moninaiset autokuskit, sihteerit, opettajat tai muut työtä tekevät ihmiset joutuvat tehtäviensä lomassa luvattomasti kirjoittamaan Putin-mielisiä viestejään, kuin että minä voisin tehdä ilman mitään häiritseviä muita velvollisuuksia (paitsi iltaisin joskus osallistun lasten harrastuksiin).

Kgb-upseereinakin eräät ansioituneet ”vihreät miehet” ovat jossain mielessä jo lähes puolivuosisataa olleet ”perhetuttuja” - ja he ovat 100 % varmasti tietoisia luotettavuudestani ja köyhyydestäni. Muistan miten nämä miehet joivat miestä väkevämpää ja minä mineraalivettä sekä vietimme kivaa iltaa ja aamu yhteisellä datshalla kesällä 2014. Nämä pistivät kätensä hartioilleni ja sanoivat, että ”veljestä” pidetään huolta. 

 Miksi minuun ei noista hienoista hetkistä huolimatta luoteta sen vertaa, että pääsisin tähän kuuluisaan ja mahtavaan Putinin trolliarmeijaan, joka vaikuttaa Suomessa jo kaikkialla ja josta Suomen valtiollinen media kohisee joka päivä? Minä tarvitsin tuollaista työtä!

Ansioluettelooni voisin liittää senkin FSB:n intressejä tukevan toiminnan, kun 15.2.2011 kirjoitin Kavkaz Centerin rinnakkaissivuston toiminnasta hibloggerin omistajalle OOO Zolotaja Seredinalle ja Michael Krivdalle, opintonsa George Soroksen rahoittamassa Carnegie Mellon yliopistossa suorittaneelle miehelle, ja vain kaksi päivää myöhemmin Emirat kavkaz –sivusto suljettiin siellä.[4] 

 FSB on varmasti myös tietoinen muiden ohessa siitäkin tapauksesta, kun Interpolin kansainvälisesti etsintäkuuluttama terroristi majaili (ja majailee yhä) Suomessa, ja niin minä toimitin videomateriaalin ja tiedonannon heille jo ennen kuin Venäjän valtion luovutusvaatimus tuli Suomen korkeimmassa oikeudessa käsiteltäväksi. Kyllä minä osaan toimia tehokkaasti ja vaikuttavasti, jos pääsisin jaloon ja mahtavaan trolliarmeijaan!

Minä olen liittynyt myös Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, mitä konfirmaatiota lensi Moskovasta todistamaan muuan sotilaspastori ja mistä tapahtumasta ovat kertoneet venäläiset monet valtiolliset mediat, kuten RT-kanava, Venäjän hallituksen virallinen viikkolehti Rossiiskie Vesti ja Interfax. 

 Ei pidä suinkaan pelätä, että olisin tyypillinen suomalainen pervertikko etiikan ja uskonnon suhteen. Olen ortodoksisesti uskovainen kristitty mies!

Tai trolliarmeijan komentaja ja rekrytoija voisi muistaa sitäkin, että itse asiassa minä nostin esille Venäjän valtiollisessa mediassa Aleksei Navalnyin hämärät amerikkalaiset bisnekset, kun kirjoitin artikkelin RT-kanavalle, minkä jälkeen asia on kehittynyt myös oikeudellisesti suotuisasti. Tästäkin näkee, että en minä ole mikään värivallankumouksellinen häirikkö tai soluttautuja.

Jos en pääsisi hienoon ja syvästi toivottuun Putin-trolliarmeijaan edes rivisoturiksi tai korpraaliksi, niin miksi en saisi olla tämän trolliarmeijan puolesta taisteleva pieni urhoollinen vapaaehtoinen partisaani? Jaksan muistuttaa yhä uudestaan, että lasteni ukin isä oli Smolenskin alueen miliisipäällikkö ja Saksan miehityskaudella alueella partisaanipäällikkö. Osaan kunnioittaa partisaanien saavutuksia, mitä kaikki suomalaiset eivät osaa asianmukaisesti arvostaa! Hänen isänsä oli Leninin ja Stalinin kaudella syntyvän Neuvostoliiton aivan ensimmäinen valmistunut miliisi - uljas kaksi metriä pitkä mies järjestyksen turvaamisessa. 

 Myös minun oma sukuni on osoittautunut uskolliseksi Suomen hyvälle itäiselle ystävälle: ukkini vei jatkosodan alettua aseen pois sotilaspiiriin ja ilmoitti ettei sotakäskystä huolimatta ammu venäläistä eikä osallistu Saksan rinnalla sotaan Neuvostoliittoa vastaan. En olisi epäluotettava, vaan miksi minua ei ole kutsuttu edes Putinin partisaaniksi trolliarmeijaan, vaikka niin paljon tahtoisin!

Olen todella köyhyydessä kurjistuva ja kärsivä ihmispolo, jonka Venäjäkin varmasti tietää tarvitsevan toimeentuloa. Silti en saa enkä ole saanut ruplaakaan! Samanaikaisesti paljastuu, että täällä Suomessa on kokonainen Kremlin trolliarmeija! Tämä pistää vihaksi ja tekee kateelliseksi!!! 

 Poikani jalkapalloseurassa jo jotkut johtajat saattavat väsyä minuun, kun kamppailen rahapulan tähden jokaisen kymmenen euron varustetilauksen kanssa, enkä osaa ottaa rennosti pieniäkään laskuja. 

 Jos pääsisin trolliarmeijaan ja alkaisin nauttia palkkaa, niin tämä parantaisi koko perheeni elämänlaatua huomattavasti ja turvaisi lasteni harrastusten jatkumisen.

Muistan hyvin sen hetken uutenavuotena, kun katsoin televisiota Pietarissa ja Jeltsin astui sivuun Putinin tullessa paikalle. Venäläinen vaimoni sanoi silloin, että nyt tuli hyvä mies presidentiksi, ja seuraavissa vaaleissa vaimoni äänesti Putinia – niin kuin aina. Minulla on ollut pöytäni päällä niistä ajoista alkaen pieni Putin-patsas kunnioituksena. Miksi minä en ole siis päässyt Putinin trolliarmeijaan? Enkö minä tarpeeksi ihannoi Putinia? Enkö minä ole osoittanut tarpeeksi kauan uskollisuutta? Mikä on minussa vikana? Miksi nuo tuhannet muut suomalaiset ja maahanmuuttajat ovat niin paljon parempia, että he saivat oikeuden päästä trolliksi?

Minä olen saanut kärsiä monet vihamiesten ja -naisten iskut "venäjämielisyyden" johdosta (en kuvaile nyt kaikkea yksityisyyteenkin kohdistunutta törkeyttä), mutta Putin trollit vaan nauttivat isosta rahasta! 

 Todistettavasti jopa USA:n valtiolliset toimijat ja Euroopan parlamentin puhemies suomalaisen mepin avustuksella ovat häirinneet elämääni. Silti en ole saanut edes vapaaehtoisen Putin-partisaanin paikkaa suuressa trolliarmeijassa! Tämä on ihan väärin!!!

Viittaan tässä ihan tuoreimpaan paljastukseen, jonka Murmanskin poliisipiirin sisäministeriön ex-päällikkö Ruslan Ustrahanov on tehnyt todistaessaan työskentelynsä Suomessa Amerikan Yhdysvaltojen CIA-agenttien ohjauksessa Baltic Review-julkaisussa.[11] Viittaan myös Voice of Amerikan Moskovan toimiston johtajan James Brooken epäasialliseen intressiin minua ja RT-kanavaa vastaan.[6] 

 Voin viitata myös siihen havaintoon, että U.S. Army, U.S. State Department in Washington, Department of Homeland Security, U.S. Navy Network Information Center ja Washingtonin oikeuslaitos ovat osoittaneet moni-ilmeistä intressiä internetissä tapahtuvaa toimintaani kohtaan jo vuosien aikana ja useamman kerran.[7] 

 Voin myös viitata siihen kovaan intressiin, joka Heidi Hautalalla on ollut toimintani vaurioittamiseksi, esimerkiksi siinä intressissä, miten 16.5.2011 Hautala luki Euroopan parlamentista Storsjö-juttuja blogistani, tai kääntyi Euroopan parlamentin puhemiehen Jerzy Buzekin puoleen ottaen yhteyttä Venäjän duuman puhemieheen Boris Gryzloviin Hautala-kirjoittelun vaientamiseksi [8] sekä nimesi sittemmin Ulkoministeriön lehdistötilaisuudessa minut ”arkkivihollisekseen” [9][10] 

 Kauheimpana kärsimyksenä on kuitenkin se, että olen aiheettomasti joutunut kokemaan jopa aina viisaan Jukka Mallisen väitteet Kremlin soluttautuneista vaikuttaja-agentteista tähän hyväuskoiseen Suomeen.[11]

Miksi minun osaksi jää vain kärsiä nämä kaikki sekä monet muut hirvittävät kohtalot ja solvaukset, mutta en saa mitään rahallista nautintoa, johon trolli-agentit ovat arvolliset työ- tai virkaehtosopimustensa mukaisesti?

  Eikö olisi kohtuullista, että pääsisin töihin ja paremman toimeentulon varassa kestäisin paremmin kaikki kolhut? Miten muka Suomessa toimiva Putinin suuri tuhatmääräinen trolli-armeija olisi jokaista yksilöä myöten enemmän joutunut osalliseksi Putin-fanin kovista koettelemuksista kuin minä? Miksi Putin maksaa trolliarmeijalle, mutta minä en saa mitään?

En minä nyt moiti Suomea, vaan Putinia, joka ei ole soittanut minulle ja rekrytoinut mahtavaan trolli-armeijaan Suomessa, jossa on kuitenkin jo tuhatmäärin trolleja. Minusta on jossain määriä epäreilua, että minä en saanut oikeutta taistella trolliarmeijassa. 

 Miksi, miksi, miksi Putin hylkäsi minut, mutta valitsi vauraan ja mahtavan trolliarmeijan Suomessa???

[1] YLE 19.9.2014. Putinin entinen neuvonantaja Yle Uutisille: Venäjä informaatiosotii Suomessa – ”Haluaa näyttä, kuka on pomo”. http://yle.fi/uutiset/putinin_entinen_neuvonantaja_yle_uutisille_venaja_informaatiosotii_suomessa__haluaa_nayttaa_kuka_on_pomo/7480089

[2] YLE 12.9.2014. Tutkija: Verkkosodan takana voi olla Pietarissa sijaitseva trollitehdas. http://yle.fi/uutiset/tutkija_verkkosodan_takana_voi_olla_pietarissa_sijaitseva_trollitehdas/7469539

[3] Saarja Jantunen, 18.9.2014. Trolliarmeija, eli Venäjän informaatio-psykologinen sodankäynti. http://fmashiri.wordpress.com/2014/09/18/trolliarmeija-eli-venajan-informaatio-psykologinen-sodankaynti/  

[4] Olemme saavuttaneet osavoiton terrorismia vastustavassa viestinnässä!   http://juhamolari.blogspot.fi/2011/02/olemme-saavuttaneet-osavoiton.html

 

[5] http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html

 

[6] Kremlin TV Channel to US: No Reset. http://blogs.voanews.com/russia-watch/2012/04/21/3012/  

 

[7] Ks. esim. http://juhamolari.blogspot.fi/2014/02/what-are-consequences-and-costs-of-this.html

 

[8] Juha Molari 3.7.2012. Heidi Hautalan esitutkinta-aineisto vuotaa julkisuuteen. http://juhamolari.blogspot.fi/2012/07/heidi-hautalan-esitutkinta-aineisto.html

 

[9] Juha Molari 21.3.2013. Nemesiksen koston pelko. Heidi Hautalan parapraksis ”arkkivihollisista”. Onko Hautala psykoneuroottinen potilas? http://juhamolari.blogspot.fi/2013/03/nemesiksen-koston-pelko-heidi-hautalan.html


[10] Juha Molari 19.3.2013. ”Arkkivihollisen” vastaus arvoisalle ministeri Heidi Hautalalle. http://juhamolari.blogspot.fi/2013/03/arkkivihollisen-vastaus-arvoisalle.html

[11] Eversti Ustrahanovin mukaan Helsingissä CIA käski hyökätä Bäckmania ja Molaria vastaan http://juhamolari.blogspot.fi/2014/09/eversti-ustrahanovin-mukaan-helsingissa.html


[12] Ilkka Luukkonen 21.5.2014. Venäjän-tuntija: Näin Kreml soluttautuu hyväuskoiseen Suomeen http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/venajan%20tuntija%20arvioi%20putinisteja-20757



KIRJOITTAJAA EI OLE HYVÄKSYTTY EDES PUTINISTIEN TROLLIKSI, VAIKKA VIIHDYN TOSI HYVIN OIKEIDEN DESANTTIEN KANSSA MERKKIPÄIVÄN JUHLALLISUUKSISSA:
Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha



Lähettänyt klo

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Eversti Ustrahanovin mukaan Helsingissä CIA käski hyökätä Bäckmania ja Molaria vastaan

Murmanskin poliisipiirin sisäministeriön ex-päällikkö Ruslan Ustrahanov ((Руслан Устраханов) on tullut jälleen julkisuuteen. Hän on kertonut NTV-kanavalle [3] yksinoikeudella annetussa haastattelussa kokemuksistaan ulkomailla (Skandinaviassa) asumisesta: CIA:n värväyksen alaisuudessa koetusta elämästä Skandinaviassa.

 Tästä tapauksesta myös Pravda-lehti kertoo tänään 7.9.2014.[1] NTV-video on katsottavissa televisokanavan sivustolta: http://www.ntv.ru/novosti/1209180/ (dokumentissa noin 5 minuutin kohdalla alkaa Suomea koskeva käsittely: 8 minuutin kohdalla haastatellaan Johan Bäckmania sekä dokumentin aivan lopussa Norjasta Facebook-ystävääni tohtori Bjørn Nistadia!).

NTV:n ja Pravdan jutuissa kerrotaan, että ensin Ruslan Ustrahanov joutui Norjan poliisin kanssa puheisiin, sitten Norjassa hänelle tarjottiin vastavakoilun uraa. Vuonna 2007 norjalaiset vaativat kuitenkin Ruslan Ustrahanovilla tunnustusta, että hän olisi FSB:n agentti ja harjoittaisi Norjassa rekrytointia. Hän palasi Venäjälle, mutta pian hän oli taas Norjassa, sitten Ruotsissa ja lopulta pysähtyi Suomeen. Kohta hän päätti siirtyä taas Suomesta Norjaan. Norjassa CIA:n mentori Ingvar Henry Lotz valmisteli Ruslan Ustrahanovia Venäjän vastaiseen propagandaan ja arveli, että tästä tulisi uusi Alexander Litvinenko.


Tänään 7.9.2014 julkistetut tiedot on kiinnostavaa yhdistää aiempiin tapahtumiin, joita olen seurannut surullisena ja vähän vihaisena. Ruslan Ustrahanovin vanhojen tarinoiden mukaan hänellä olisi ollut ongelmia FSB:n kanssa vuoden 2010 aikana, mitkä ongelmat olisivat liittyneet mm. hänen luvattomaan matkasuunnitelmaan Suomeen. 20.10.2010 Ruslan Ustrahanov haki turvapaikkaa Suomesta. Tuosta turvapaikkakäsittelystä ei Ustrahanov valitettavasti kerro nyt haastattelussa mitään.

Ustrahanovin ensimmäinen julkinen esiintyminen Suomessa oli helmikuussa 2011 hänen nimissään julkaistu artikkeli, jota minä itse pidin suorastaan törkeänä (riippumatta siitä, mikä hänen henkilökohtainen motiivinsa tai hänen saama spekulatiivinen ”tehtäväksianto” olisi ollut sen kirjoittamisessa).[2] Jo tuoreeltaan moitin artikkelia, jota venäläinen eversti kirjoittaa minua vastaan.

Nyt on käynyt ilmi NTV:n haastattelussa, että eversti Ruslan Ustrahanov tapasi Helsingissä Yhdysvaltain suurlähetystön työntekijöitä, jotka ehdottivat ex-poliisin ryhtyvän ”toimittajaksi”. Hänen itsensä mukaan kaikki tekstit olivat kuitenkin valmiiksi kirjoitettu, vaan hänen piti laittaa vain allekirjoitus.[3] Niin hän sai rahaa, jotka olivat jo loppuneet. Ex-poliisin artikkelit menivät Venäjän oppositiolle. Kohta hänen piti muuttaa Osloon, jossa CIA tunsi olonsa kotoisammaksi, kun piti kommunikoida Ustrahanovin kanssa. Suomessa Ustrahanov oli myös Suojelupoliisin puhuttelussa. NTV:n jutussa mainitaan Johan Bäckman, joka myös esiintyy siinä RISI:n edustajana. Minun nimeäni ei mainita.

Havaitsin jo kolme ja puoli vuotta sitten ”toimittaja” Ruslan Ustrahanovin erikoisen työskentelyn, mistä silloin kerroin myös Johan Bäckmanille ja ihmettelin everstin tarkoitusperiä. Lisäksi kirjoitin everstiä kritisoivan blogin.[2] Ustrahanovin ensimmäinen ja melkein ainoaksi jäänyt artikkeli oli silloin aivan uudessa "Baltic Review" (Балтийское Обозрение) –lehdessä, jota toimitetaan myös venäjäksi, kummallinen juttu, jossa hän väitti Venäjän sisäministeriön ex-poliisieverstinä, että ”Johan Bäckmanilla ja Juha Molarilla olisi venäläisiä bisneksiä” (БАЛТИЙСКОЕ ОБОЗРЕНИЕ 3.2.2011: Российский бизнес Йохана Бекмана и Юха Молари), joihin liittyisi Venäjältä saatavat tulot. Venäjän sisäministeriön ex-eversti liitti suoranaisesti molempien suomalaisten ihmisoikeusaktivistien toiminnan FSB:n keskuksen määräyksiin: ” Kuka muutti Molarin mielen ja kuka on vastuussa Bäckmanin tieteellisestä toiminnasta Pietarissa? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat Pietarissa Liteini prospektin (FSB:n keskus) raskaissa kassakaapeissa” (Ruslan Ustrahanov 3.2.2011).[2]  
CIA:n julkaisu Baltic Review, johon eversti Ruslan Ustrahanov kirjoitti
ensimmäiseksi parjaustekstinsä Johan Bäckmania ja Juha Molaria
vastaan.


 Tämä Baltic Review on kesäkuusta 1997 ilmestynyt julkaisu, jonka päätoimittaja on Ingvar Henry Lotz. Nyt NTV-haastattelussa Ustrahanov paljastaa tämän Lotzin CIA:n agentiksi. Lehden pääkonttori on New Yorkissa. Pääkonttorin johtaja Ann Charles on toiminut myös YK:ssa USA:n diplomattina. Ustrahanovin nimissä ilmestyi myös artikkeleita sittemmin muutamaan muuhun julkaisuun.

Minä olin syvästi loukkaantunut eversti Ruslan Ustrahanovin seikkailutarinasta, joissa keväällä 2011 minua leimattiin epäasiallisesti FSB:n toiminnan osaksi, jos vaikka Ruslan Ustrahanov olisikin kirjoittanut nuo parjauskirjoituksensa jopa FSB:n toimeksiannosta yrittäen luoda uskottavuutta Suomessa (esim. Finrosforumin taholla; ”päästä sisään russofobiikkojen piireihin”). Ymmärrän ja hyväksyn sinänsä, että tuollainen FSB:n tai Venäjän ulkomaanvakoilun SVR:n tehtävä olisi tarpeellista, koska Suomessa on todellakin Venäjän valtiota vastaan moninaisia hankkeita ja ryhmäkuntia, joita on syytä selvittää. Nyt on kuitenkin käynyt tänään 7.9.2014 NTV:n haastattelun avulla ilmi, että Ruslan Ustrahanov ei kirjoittanut parjauskirjoitusta minua vastaan, vaan hän ainoastaan allekirjoitti CIA:ssa kirjoitetun jutun minua ja Johan Bäckmania vastaan. Ilmeisemmin on siis niin, että nimeni ei löydy Pietarissa Liteini prospektin raskaista kassakaapeista, vaan CIA:n mustalta listalta. Bäckmanin puolesta en lausu mitään, koska en tiedä hänen toimistaan juuri mitään.

On tietysti aivan selvää, että FSB:n kassakaapeissa ja tietokannoissa ei minun nimeäni tiedetä. Vaikka ulkopuolisia saattaa ärsyttää tällainen "omaan napaan katsominen", niin minua itseäni kiinnostaa ihan aidosti henkilökohtainen kohtaloni: minulla ei ole muuta kohtaloa ja verkostoa kuin tämä pieni elämäni. Olen toden totta tavallinen suomalainen, jota Venäjä ei ole muistanut eikä tunne, Venäjältä ei tule minulle rahaa, FSB:n kassakaapeissa ei ole minun nimeäni eikä kenenkään läheiseni, - ja Suomessakin olen hylätty dissidentti. Vaikuttaa siltä, että Amerikan suurlähetystön ja CIA:n intressi on pitää mahdollisimman köyhinä ja avuttomina, jopa julkisesti halveksittuna, ne suomalaiset riippumattomat ihmisoikeusaktivistitkin, joille rauhanomainen ja kunnioittava vuoropuhelu Venäjän Federaation valtiollisen johdon kanssa on luontevin ja sopivin ratkaisu. Suomen ulkopolitiikan lähentyminen Amerikan Yhdysvaltojen ja "Lännen" kanssa ei lupaa todellakaan hyvää kansalaisyhteiskunnan ja demokratian tulevaisuudelle Suomessa!

Tämä henkilökohtainen kohtaloni harmittaa minua, sillä kyllä minulle kelpaisi oikeasti työ ja toimeentulo paljon enemmän kuin minun nimeni julkinen leimaava käyttö CIA:n ylläpitämässä sanomalehdessä ilman todellista asiasisältöä! Köyhyyteni näyttää olevan CIA:n tarkoitusperä tai ainakin sopivan niihin tarkoituksiin, jos tämän päivän NTV:n ja Pravdan haastatteluja hiukan kärjistää. 

 En sinänsä ole niin herkkä minuun kohdistuvista arvosteluista ja leimaamisesta kuin toistuvasta vastakritiikistäni saattaisi ehkä väärin luulla, vaan syy on siis todellakin toisaalla: noista everstin lyömistä julkisista leimoista – jotka tapahtuivat Amerikan CIA:n toimeksiannosta - on ollut ikäviä seurauksia, koska ihan oikeasti suomalaiset russofoobikot ja jopa eräät viranomaiset ovat voineet luulla erheellisesti, että syytöksissä olisi jopa vähän tolkkua. Ja niin minuun riippumattomaan suomalaiseen mieheen suhtaudutaan entistä epäluuloisemmin ikään kuin en olisi lojaali suomalainen.

Toistan vielä selvästi, että minulla ei ole mitään FSB:n ja SVR:n toimintaa vastaan, vaan pidän sitä toimintaa hyvin tarpeellisena. CIA:n, Amerikan Yhdysvaltojen suurlähetystön ja Naton toimet ovat sitä vastoin suomalaisia perustuslaillisia vapauksia ja ihmiskunniaa loukkaavaa, kuten jälleen kerran on nähtävissä. Köyhä asemani on ollut niin ilmeinen jo kohta puolivuosikymmentä, että tahtoisin kyllä enemmän vastuullisuutta siinä, mitä CIA:n käskystä toimivat maailmanseikkailijat sanomisillaan saavat aikaan.

[1] Экс-полковник милиции: я клеветал на Россию под давлением Запада http://www.pravda.ru/news/politics/07-09-2014/1225129-kleveta-0/  

[2] Eversti ja herrasmies Ruslan Ustrahanov erehtyi uudessa artikkelissaan http://juhamolari.blogspot.fi/2011/02/eversti-ja-herrasmies-ruslan-ustrahanov.html

[3] Экс-полковник милиции рассказал, как клеветал на РФ под давлением Запада http://www.ntv.ru/novosti/1209180/#ixzz3CepV47Z4 http://www.ntv.ru/novosti/1209180/  
Suomalainen blogin kirjoittaja on tässä kuvassa elokuussa 2014 Pietarissa Moskovan rautatieasemalla raskaan yömatkan jälkeen, platskarta-junamatkan jälkeen Tulasta Pietariin.

Juha Molari, D.Th Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Lähettänyt klo
Tilaa: Blogitekstit (Atom)