Kuva: Vain poliisi luki tämän blogini sunnuntaina, mutta "toimittaja" soitti juuri saman asian johdosta
Abdullah Tammen kanssa olimme järjestäneet mielenkiintoisen muistohetken Nevski Express –junan uhreille sunnuntai iltapäiväksi. Nevski-Express -terrori-iskun jälkeen Kavkaz-Center oli ilmoittanut kaksi vuotta sitten Doku Umarovin ilouutisena, että vastaavat terrori-iskut leviävät kaikkialle Venäjälle ja kohdentuvat myös tavallisia venäläisiä vastaan, joita Kavkaz-Centerin jutussa ei tunnustettu syyttömiksi. Tilaisuuteemme saimme jopa luottamuksellisesti puhuneen ulkomaisen vieraan, jota emme ennakkoon ilmoittaneet mainitusta syystä julkisesti. Saimme keskustella pienessä ystäväpiirissä levollisesti. Tilaisuus siirtyi kuitenkin iltapäivästä iltaan.
Kuva: Venäjällä muistettiin sunnuntaina Nevski Express -junaa vastaan tehdyssä terrori-iskussa kuolleita uhreja. Nykyään kaikki junat soittavat torvea, kun he kulkevat terrori-iskun kohdalta. Ks. myös Komsomolskaja Pravda.
Ylen toimittajaksi tekeytyvä henkilö soitti Tammelle salaisesta numerosta ja kysyi yksityiskohtia tapahtumapaikasta. Tammi vastasi viisaana miehenä, että hän haluaa henkilönnimen ja puhelinnumeron, jotta voi ilmoittaa tälle. ”Toimittajalla” ei ollut antaa sillä hetkellä numeroa, mutta hän lupasi soittaa pian.
Niin ”toimittaja” soitti myöhemmin ns. puhelinnumerosta ja halusi nyt tietää, missä tapaamme ja milloin. Tammi lupasi ilmoittaa osallistujille myöhemmin. Puhelinnumeron alku näytti Ylen numerolta, mutta Yleen tehty tarkistussoitto osoitti, ettei heillä ole tuota numeroa käytössä. Ylessä ei myöskään tunnettu sen nimistä toimittajaa.
Kolmannen kerran ”toimittaja” soitti Abdullah Tammelle ja halusi ehdottomasti tietää, missä tapaamme, milloin ja ketä sinne osallistuu. Tammi vastasi, että tilaisuus ei ole avoin turvallisuutemme tähden. Tammi kuitenkin paljasti, ehkä tarpeetonta innokkuuttansa, että olemme saaneet ulkomaisen vieraan. Tätä seikkaa ei ollut aiemmin kerrottu tiedotteessamme. Haluamme olla vieraamme tähden vain keskenämme. ”Toimittaja” alkoi nyt todellisella innolla kysellä, onko vieras Venäjältä. Tähän ei ollut tietenkään syytä vastata niin kuin ei muihinkaan kysymyksiin. ”Kutsumme sitten paikalle, jos on tarve toimittajia”.
”Toimittaja” muistutti nyt, että ”teillä oli ollut edelliskerralla käsirysy Suomenlinnassa. Miksi haluatte nyt Suomenlinnaan?”. Niin olimme toki suunnitelleet, että menemme Suomenlinnaan. "Miksi menette sinne, vaikka nyt on niin huono ilma?" Toimittaja oli myös pettynyt, että olimme siirtäneet tapaamista myöhemmäksi, koska hän oletti sen tapahtuvan jo aiemmin. Harmittelu olisi ollut sikäli aiheeton, koska ”toimittajaa” ei ylipäätänsä kutsuttu tilaisuuteen: miksi harmitella ajankohtaa, kun tilaisuus ei ollut ylipäätänsä hänelle avoin.
”Toimittajan” muistutus ”käsirysystä” paljasti, että ”toimittaja” oli itse asiassa huonosti naamioitunut poliisi, jonka valmistelut olivat jääneet koko ajan keskeneräisiksi. ”Käsirysy” oli sekin liioittelua – ehkä tilanne oli korkeintaan uhkaava edelliskerralla. Seurasin blogistani kaikki lukijat vuorokauden ajalta: vain YKSI henkilö - poliisi - luki vanhan blogikirjoitukseni ”Suomenlinnan konfliktista”, jossa Storsjö oli kutsunut tuekseen Kaukasian emiirikunnan turvallisuusmiehet vuosi sitten syksyllä. Toki on täsmennettävä tämän poliisin lisäksi myös Mikael Storsjö luki saman tekstin - siis oikeastaan kaksi henkilöä luki.
Syksyllä 2010 minä sain tuolloin myös valokuvattua kyseiset mielenosoittajat ja ajoittain pelottavat tyypit. Henkilöt on myös tunnistettu. Storsjö koki ilmeisesti tällöin yli-inhimillistä levottomuutta ja lievää vainoharhaisuutta, joka johti hänet mainittuun ylireagointiin, todellisuuden hämärtymiseen ikään kuin joku hyökkäisi hänen perhettään vastaan! Tammi myönsi ”toimittajalle”, että edelliskerralla siellä oli eräitä kiivaita miehiä meitä odottamassa.
Tämä Storsjön ohessa TOINE lukija, joka saapui blogiini mainittuun juttuun, tuli sisäministeriön poliisiosaston tietoliittymästä, kello 16:32:34 (ks. kuva) – tai itse asiassa samalta laitokselta tultiin kahteen kertaan samaan juttuun, toinen kerta oli kello 17:33:59. Tuskin on siis sattuma, että ns. ”toimittaja” tivasi Suomenlinnaan menoa ja muisteli erityisesti vanhaa tapahtumaa, sillä vain poliisi ja Storsjö olivat lukeneet tuon jutun koko vuorokauden aikana. Kukaan toimittaja tai muu henkilö ei ollut lukenut juttua koko päivän aikana! Ylestä ei kukaan tullut blogiini koko vuorokauden aikana.
Niin otimme Tammen kanssa pois puhelimen sim-kortit ja lähdimme sovittuun hetkeen ja paikkaan ystäviemme luo, vaikka vähän myöhässä. Eihän sitä koskaan tiedä, jos joitakin kiinnostaisivat jopa puhelimemme liikkeet ja sen myötä meidän kohtaamisemme. Joskus on hyvä oppia ja keskustella terrorismin tukiverkostoista luottamuksellisesti niin etteivät edes ”toimittajat” tai poliisit ole kuuntelemassa – huolimatta siitä, että Mikael Storsjö on ollut sunnuntaina äärettömän levoton palaverimme johdosta. Ehkä kyse on vain omantunnon levottomuudesta?
Tammen kanssa olemme rauhan miehiä, ehdottomasti pahuuden maallisia ja hengellisiä voimia vastaan. Me emme ole uhkaksi kenenkään ihmisen turvallisuudelle. Niin ovat myös kaikki ystävämme rauhan ihmisiä. Jos meillä olisi jotain voimaa, se olisi tiedon ja ymmärryksen voimaa. Emme saaneet juuri mitään erityistä suurta, uutta tietämystä, mutta pikemmin saimme tervehenkistä vahvistusta käsityksillemme, joita meillä oli jo entuudestaan.
Muistan tapaamiseni suojelupoliisissa Ratakadulla syksyllä 2010 sen jälkeen, kun olin saanut Doku Umarovin nimissä tappouhkauksen dagestanilaisesta nettiliittymästä ja Kaukasian emiirikunnan turvallisuusmiehet olivat järjestäneet Helsingin keskustassa metelin Tammea ja minua vastaan. Silloin suojelupoliisi puhui löperöitä saamani sähköpostin lähtömaasta, mutta minulle sopi löperöt puheet. Paljastin vähän myöhemmin tarkempia tietoja sähköpostin lähettäjän osoitteesta. Suojelupoliisi vakuutti kehittyneistä valvontamenetelmistään sen jälkeen, kun kysyin seurasivatko he meitä Bulevardilla äskettäin (syksy 2010). Meitähän tällöin seurasi Bulevardilla eräs tyyppi tien toisella puolella ikään kuin nurkan takana. Pistin vaalean miehen merkille jo silloin, kun Kavkaz-Centerin väki metelöi ympärillämme, valokuvasin jopa hänet miehen tietämättä. Sitten lähdimme kävelemään melkoisessa pyörityksessä kauppatoria kohti. Pistin merkille, että samainen vaalea mies käveli tien toisella puolella 30 metriä meidän perässä. Sanoin Tammelle, että vaihtakaamme tien toiselle puolelle. Sitten pyysin, että käännymme Etelä-Esplanadilta Unioninkadulle nurkan taakse. Mies kiirehti nopeasti, koska pelkäsi kadottavansa meidät nurkan taakse, mutta me odotimme nurkan takana ja tervehdimme häntä. Kysyin, miksi hän on kiinnostunut seuraamaan meitä. Hän myönsi seuranneensa, koska hän vain yllättäen innostui tilanteesta, joka oli niin erikoinen. Niin hän pysähtyi Bulevardilla tien toiselle puolelle tarkkailemaan, lähti kävelemään Etelä-Esplanadille tien toisella puolella ja lähti vielä Unioninkadulle seuratakseen meitä jäljessä. Tilanne oli niin erikoinen. Sanoin, että voit olla rauhassa, sillä me emme aiheuta turvallisuusuhkaa. Otin miehestä valokuvan. Suojelupoliisi oli kiinnostunut miehen valokuvasta. Lähetin pari valokuvaa heille.
En väitä, että em. henkilö olisi ollut poliisi tai suojelupoliisi, mutta poikkeava liikenne kadulla tai internetissä herättää huomiota, vaikka tavallinen kansalainen tarkkailisi - niin kuin tuossa tilanteessa todistettavasti tarkkaili. Tänään poliisin nettikuljeskelu kulki samoja latuja kuin "toimittajana" esiintynyt henkilö puheissaan.
Kuva: Vain poliisi luki tämän blogini sunnuntaina, mutta "toimittaja" soitti juuri saman asian johdosta
- - - - - - -
No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook
Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/
RT blogi: It's time, my friend: it's time
Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)
СМИ и Юха Молaри (коллекция)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti