«Да, Смерть!» (kyllä kuolema!), on tervehdys kielletyssä kansallisbolševikkien puolueessa (НБП; ”Национал-большевистской партии”), jonka jäsen Сергей Пороховой (Sergei Porohovoi; Finrosforum translitteroi Sergey Porokhovoy) saapui juuri äskettäin Suomeen poliittiseksi pakolaiseksi Finrosforumin helmaan. Ei ole suinkaan selvää, että Suomen viranomaiset myöntävät poliittisen turvapaikan, sillä Pietarin vankilaolot katsotaan ilmeisemmin aivan kelvollisiksi ja turvallisiksi. Pääasiahan Finrosforumilla oli saada STT:n kautta Iltasanomiin juttu, joka leimaa Venäjän poliittisen tilanteen ikään kuin ahdistuneeksi vainotilanteeksi oppositiota vastaan.
Puolueen virallinen lippu kertoo järjestön aatteellisen sisällön. Elämä, viesti ja menetelmät ovat mustia. Kuvaa on täydennetty Finrosforumin syleilyllä.
Mainittua "puoluetta" johtaa Eduard Limonov, joka on ollut usein yhteyksissä Heidi Hautalaan, Finrosforumin nykyiseen varapuheenjohtajaan ja Suomen hallituksen ministeriin. Finrosforumin tiedottaja Kerkko Paananen on lausunut vetoomuksen Porohovoin puolesta eilen torstaina 24.11.2011.
Finrosforumin puheenjohtaja on ulkoministerin erityisavustaja Tarja Kantola, varapuheenjohtaja ministeri Heidi Hautala ja sihteeri Mikael Storsjö, Kavkaz-Centerin administraattori.
Menen lähiaikoina etsimään Venäjältä lisätietoja ja taustatietoja Sergei Porohovoin tapauksesta. Aineistoa on toki jo nyt megabittikaupalla. Joka tapauksessa kirjoitan Suomen hallituksen ja Finrosforumin julmista yhteyksistä RT-juttua.
Muistettakoon, että Finrosforumista Heidi Hautala teki jopa rikosilmoituksen koko Suomen antifasistista komiteaa vastaan vaatien sen lopettamista ja rangaistusta tietyille ihmisille, kun Jukka Mallinen, Ville Ropponen ja Mikael Storsjö tekivät kantelut tuomiokapituliin sekä yhdessä Kerkko Paanasen kanssa vaativat mediassa suomalaisen "kansalaisyhteiskunnan" tuomitsevaa arviota Suomen antifasistien toimintaedellytyksiä vastaan. Heidi Hautala ei salli mitään poliittiseen toimintaansa kohdistuvaa kritiikkiä - ei silloisena Euroopan Unionin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtajana eikä ministerinäkään. Minut kutsuttiin kuulusteluihin juuri sillä hetkellä, kun olisi ollut Mikael Storsjön rikosasia laittoman maahantulonjärjestämisestä ja Heidi Hautalan kutsuminen todistajaksi. Epäonnekkaasti en saanut poliisin kutsua ajoissa kirjeitse, vaan olin jo istuntosalissa, kun poliisi lähetti tekstiviestin. Niin menin vasta myöhemmin kuulusteluihin, jotka olivat minun, Abdullah Tammen ja Johan Bäckmanin osalta täysin tyhjänpäiväiset. Ilmeisin tarkoitus oli estää oikeudenkäynnin tarkkailu. Finrosforumin punertava tai vihertävä ekstrimismi näyttäytyy teeskentelevänä myyräntyönä, kun tietää suomalaisten kulissien takaista elämää.
Finrosforumin teeskentely ihmisoikeuksilla ja poliittisilla vapauksilla näyttää entistä likaisemmalta klovni-hommalta sen jälkeen, kun muistetaan EU:n politiikkojen tylyt tuomitsevat samaistukset kommunismin ja natsismin välillä. Mutta miten nuo tuomitsevat samaistukset unohtuvat välittömästi, kun Limonovin kansallisbolševikit nostavat sirpin ja vasaran esille saattaakseen Venäjän valtiollinen yhtenäisyys ja järjestys kumottavaksi. Vakavampi puoli on lainvalvontaviranomaisten näyttö, että Limonovin järjestö on osallistunut koulutukseen ja toimintaan värivallankumouksissa Georgiassa, Kirgisiassa ja Ukrainassa. "Toinen Venäjä" -kilven alla nämä radikaalit vanhat ryhmät ja tyypit ovat saaneet uuden tulemisen mahdollisuuden. Kansallisbolševikit ovat tunnustaneet ideologisen ja tyylillisen sukulaisuuden Italian fasismiin. Puolueesa on myös Kolmannen valtakunnan symboliikkaa lipun muodosta alkaen, "tyylitelty hakaristi" sirpin ja vasaran muodossa. Lipun toinen väritys on punainen, valkoinen, musta.
Puolue julisti vuonna 1994 globaalin tavoiteohjelman, jonka ytimessä oli "kansallisbolševikkien musertava viha kolminaisuuden järjestelmää vastaan: liberalismi/demokratia/kapitalismi. Kansallisbolševikit näkevät tehtäväkseen tuhota tuo järjestelmä perustuksineen. Hengellisenä ihanteena on miehuullisuus, kansallinen oikeudenmukaisuus perinteisen hierarkisen yhteiskunnan avulla". Puolueen iskulauseena on ollut "täydellinen uudistuminen nimessä Stalin, Berijan, Gulag" («Завершим реформы так: Сталин!Берия! ГУЛАГ!».). Muita tunnettuja iskulauseita ovat": "Kansalaiset, varastakaa rahat!" "Taistelu!" "Työntekijöille kivääri - Putin köyteen!" "Kivääri tuottaa sähköä!" "Nouse Isänmaan puolesta - Kuolema kutsuu!" "Lenin tulee takaisin". "Kapitalismi - paska". "Putinille peräruiske ja kuolema kapitalismille!" "Vapaus tai kuolema!" "Amerikalle jakkara! Voitto meille!"
Alexander Dugin oli hetken mukana Limonovin puolueessa, mutta Georgian hyökätessä Etelä-Ossetiaan Dugin lähti pois Limonovin ryhmästä, jolloin Limonovin ryhmä siirtyi selvästi vasemmalle anarkismiin. "Puolueen" tuntomerkkinä on huliganismi: esimerkiksi Naton huippukokouksessa 22. marraskuuta 2002 puolueen mielenosoittajat heittivät tomaatteja Naton pääsihteeriä George Robertsonia päin. Mielenosoittajat Dmitri Nechaev ja Dmitri Bakhur karkotettiin Venäjälle ja annettiin viiden vuoden pääsykielto Tšekkiin. Puolueen kannattajat ovat usein tunkeutuneet muiden puolueiden, yritysten ja valtiollisten laitosten tiloihin sekä anastaneet itselleen omaisuutta. 17. huhtikuuta 2007 Moskovan kaupungin oikeus päätti federaation lain perusteella kieltää puolueen toiminta koko Venäjän alueella. Puolueen edustajat hyökkäsivät Pietarin lakiasäätävään kokoukseen 22. marraskuuta 2006. 11. marraskuuta 2007 nämä hyökkäsivät eri äänestyspaikkoja vastaan Moskovassa, hajottivat esitteitä ja käänsivät laatikoita. 7. elokuuta 2007 Korkein Oikeus piti voimassa Moskovan kaupungin oikeuden päätöksen kieltää "puolue". Nyt Eduard Limonov keksi johtaa Strategia-31 -ryhmää. Puolueella on verkostot Suomen lisäksi Israelissa, Kanadassa, Serbiassa, Ukrainassa, Tsekissä, Slovakiassa, Iso-Britanniassa, Latviassa, ja Puolassa sekä Valko-Venäjällä, ym.
Kansallisbolševikkien puolueen johtajana nyttemmin tunnettu Eduard Limonov syntyi 22. helmikuuta 1943 Nizhny Novgorodin alueella (isä oli sisäministeriön joukkojen upseeri). 15-20 -vuoden iässä Eduardin elämä oli hyvin sopeutumatonta: hän murtautui koteihin ja kauppoihin, tammikuussa 1958 hän syyllistyi kaupan ryöstöön. Nuoren Eduardin intohimo oli Elena Shchapovo, jonka kanssa hän avioitui lokakuussa 1973. KGB pidätti Eduardin viikkoa myöhemmin. Omien sanojensa mukaan KGB tarjosi vaihtoehtoa: tule vakoojaksi tai lähde Moskovasta. Keväällä 1974 Edvard ja Elena lähtivät Neuvostoliitosta, lensivät 30. syyskuuta Wienin kautta Italiaan ja Yhdysvaltoihin New Yorkiin, jossa hän toimi sittemmin toimittajana vasemmistolaisessa lehdessä "Новое русское слово" ("НРС"; Uusi venäläinen sana). Neuvostoliitto otti pois Limonovilta Neuvostoliiton kansalaisuuden vuonna 1974. Limonov oli hyvin tiukasti kapitalismia vastaan. Vuonna 1976 Limonov julkaisi ensimmäisen romaaninsa "Minä - Eddie", jonka naturalistinen kuvaus homoseksuaalisista akteista herätti silloisessa Amerikassa kovaa kritiikkiä. Lopulta FBI kutsui hänet jopa kuultavaksi. Nykyään on ilkikurisesti osattu kirjoittaa, että keskustelut olivat aiheellisia senkin tähden, että Limonovilla oli ehkä rakkaussuhde FBI-agentin tyttären (Julie - Gary Carpenter) kanssa. Limonovin yhteydet Venäjän ulkopuolisiin tahoihin ovat myös 1990- ja 2000 -luvuilla olleet usein otsikoissa, vaikka toki hän on kirjoittanut tiukkaa tekstiä FBI:n toimistakin. Jotkut epäilevät Venäjällä, että Limonovin tiukka teksti olisi kuitenkin tarkoitettu kätkemään hänen repivien toimiensa todellinen taustavoima. 1980-luvun alussa Limonov tuli Pariisiin, jossa hänestä tuli tärkeä kommunistien vaikuttaja. 1987 Limonov sai Ranskan kansalaisuuden, vaikka Ranskan turvallisuuspalvelu vastusti kansalaisuutta, sillä tämä epäili Limonovia vakoilijaksi.
1991 kirjailija, toimittaja Eduard Limonov palasi Venäjälle, aluksi pysyvällä oleskeluluvalla ja vuonna 1992 hän sai Venäjän kansalaisuuden. Hänen "yksityiselämänsä" on ollut täynnä merkillisyyksiä myös Venäjällä: hänellä on ollut ainakin neljä tunnustettua vaimoa, mutta lisäksi sielunelämää kuvaavat häneen liittyvät monet homoseksuaalisuus- ja biseksuaalisuustunnustukset. Kolmannen vaimonsa Natalia Medvedevan kanssa Limonov tunnetaan sadomasokistisista harrastuksista ja vaatteista. Vaimonsa kuoleman jälkeen Limonov liittynyt erinäisiin seksiskandaaleihin. Limonovin julkisesti lausuma tunnustus "«Я фашист, и мне несказанно радостно, что я фашист!»" (Minä olen fasisti ja minä iloitsen, että olen fasisti") herätti demokraattisessa antifasistisessa nuorisojärjestössä ("Nashi") melkoisesti protesteja Limonovia vastaan.
Limonov perusti vuonna 1994 kansallisbolševikkien puolueen. Puolueen sisältö on äärimmäisen rasistinen: Limonov ei kaihtanut avoimesti luetella pahoja ihmisrotuja, joita olivat hänen mukaansa tšetšeenit, kroaatit, latvialaiset, tsekit, slovakit ja inguušit. Limonov on ollut myös tuomiolla rasistisen herjauksen johdosta, mitä hän itse ylpeilee omilla kotisivuillaan edelleen. Vuonna 1995 syyttäjän vaatimuksen mukaisesti aiheena oli rangaistusvaatimus Limonovin artikkeleiden "Kansojen musta lista"(Черный список народов) ja "Limonka Kroatiassa" (Лимонка в хорватов) johdosta rikoslain 74 artiklan valossa (yllytys etnisiin selkkauksiin, rodullinen herjaaminen). Limonov herjasi tšetšeeneitä, kroaatteja, latvialaisia, tšekkejä, slovakkeja ja Krimin tataareja sekä vaati sotaa näitä kansoja vastaan. Limonov pahoitteli, että Josef Stalin ei suorittanut loppuun Kaukasian kansojen karkotuksia ja vaati kokonaisuudessaan näiden etnisten tappamista nykytilanteessa. Tammikuussa 1995 Limonov tuki voimakkaasti rajua aseellista hyökkäystä Tšetšeniaan. Moskovalainen journalistiliitto arvioi huhtikuussa 1996, että em. julkaisut loukkasivat tiedotusvälineiden tehtävää yllyttämällä etniseen vihaan ja suvaitsemattomuuteen. Rikosasiassa heinäkuussa 1996 Limonov tuomittiin sakkoihin, joita Limonov ei hyväksynyt. Vuoden 1997 vaaleissa Stavropolin alueella Limonov ei tullut valituksi.
Rasistisuus palvelee Limonovin tarkoitusperiä Venäjällä juuri siinä, että rodulliset ja uskonnolliset riidat rikkovat valtiollista yhtenäisyyttä. Ristiriitojen virittäminen näiden välille hajottaa Venäjän yhtenäisyyttä. Venäjän hajottaminen on Limonovin "nationalismin" päämääränä. Venäläinen anarkistinen äärivasemmisto tukeutuu monessa Limonovin viitoittamaan repivään radikalismiin.
Limonovin johtamissa mielenosoituksissa on turvauduttu "suoraan toimintaan": erilaisia poliittisia henkilöitä on heitelty majoneesilla, tomaateilla, kananmunilla jne. Heinäkuussa 2006 Limonov järjesti konfliktin Big Eight - Kahdeksan teollisuusvaltion huippukokouksessa Pietarissa. Vuonna 1993 Limonov osallistui duuman vaaleihin Tverin alueella, mutta ei tullut valituksi.
Huhtikuussa 2001 FSB löysi Limonovilta laittomia aseita: hän oli perustanut laittoman aseellisen ryhmän. Syytteen mukaan hän syyllistyi aseiden laittomaan hallussapitoon, laittomien aseellisten ryhmien luomiseen, terrorismin suunnitteluun ja perustuslaillisen järjestyksen kaatamisen vaatimiseen. Häneltä takavarikoitiin kaksi Kalashnikov-rynnäkkökivääriä, 70 patruunaa. Limonovin seurueesta todistaja myönsi, että puoluejohtaja olis ostanut aseet "puolustaaksen Venäjää". 15.4.2003 Limonov tuomittiin neljäksi vuodeksi ehdonalaiseen vankeuteen. Tutkintavankeuden ja ehdonalaisen jälkeen Limonov yritti mennä Ukrainaan, mutta Ukrainan viranomaiset eivät päästäneet häntä maahan 25. heinäkuuta 2008. Venäjän suurimmat puolueet antoivat huhtikuussa 2007 Antifasistisen julkilausuman, jossa he tuomitsivat ääriliikkeiden toiminnan, sitä vastoin Limonov antoi raivokkaan lausunnon lehdistölle Venäjän puolueita vastaan. Marraskuussa 2007 moskovalainen käräjäoikeus tuomitsi Limonovin korvaamaan Moskovan pormestarille 500 000 ruplaa henkisistä kärsimyksistä, joita Limonov oli aiheuttanut radiossa puheillaan. Limonov ei maksanut sakkoa. Ulosottomiehet pidättivät hänen omaisuudestaan 14 850 ruplaa. Lisäksi Limonoville määrättiin tilapäinen maasta poistumisrajoite.
Limonov on kirjoittanut myös mm. teoksen Putinia vastaan ("Такой президент нам не нужен: Лимонов против Путина"), jossa hän esitti valheellisen väitteensä, jonka mukaan FSB räjäytti talon Venäjällä syksyllä 1999. Limonovin kansallisbolševikkien "puolueen" jäsenten hallusta on useasti sitemmin takavarikoitu tietokoneita ja CD-levyjä sekä kirjallista aineistoa, joka on ”suunnattu kansallisen ja uskonnollisen vihamielisyyden yllyttämiseen”.Limonov on antanut tukensa Mihail Kasjanovin ja Mihail Hodorkovskin toimille - niin kuin myös suomalainen Finrosforum. 22. toukokuuta 2011 Eduard Limonovin johdolla "Kansallisen pelastuksen komitea" (rekisteröimätön ryhmä), joka kokoaa Limonovin "Toisen Venäjän" ja Sergei Udaltsovin äärivasemmiston, ilmoitti keskeiseksi tavoitteekseen "torjua seuraavien vaalien täytäntöönpanon onnistumisen" ("противодействие реализации очередного выборного спектакля") joulukuussa 2011.
Heidi Hautalan mukaan Limonovin poliittisen ryhmän toiminnan muodot olisivat aivan hyväksyttäviä, joten Venäjä loukkaa nyt ihmisoikeuksia. Hautalan ja Finrosforumin aiemmin tunnettu tukitoimi oli Limonovin ryhmän aktivistin Aleksei Nikiforovin puolesta. Tämä mies oli 22. elokuuta 2007 Venäjän Federaation lipun päivänä sammuttanut juhlavalaistuksen yliopistolta, laskenut Venäjän lipun alas yliopistonsa lippusalosta, rutistanut lipun alushousuihinsa ja nostanut tilalle musta-valko-keltaisen lipun. Hän sai 3 kuukauden vapausrangaistuksen. Välittömästi hän osallistui kuitenkin uudestaan Limonovin ryhmässä laittomaan poliittiseen levottomuuteen. 14. syyskuuta 2009 Jekaterinburgissa Nikiforov sai uudemman tuomion, koska hän oli 18.12.2008 levittänyt Jekaterinburgin rautatieasemalla anarkistisen, aseellisen ryhmittymän johtajan Eduard Limonovin esitettä "Мои соратники" sekä muuta kansallisen ja uskonnollisen vihamielisyyden yllyttämiseen tarkoitettua aineistoa. Heidi Hautala meni kameroiden kanssa puolustamaan vangittua Nikiforovia ja EU:n vihreät antoivat lehdistötiedotteen, että Nikiforov on "ihmisoikeuksien puolustaja ja oppositioaktivisti". Hautala lausui 13.12.2009 medialle Jekaterinburgin vankilassa Limonovin aktivistin puolustukseksi: "Euroopassa huomataan, että Sokolovia ja Nikiforovia vainotaan poliittisista syistä, koska he ovat avoimesti ilmaisseet mielipiteensä". Hautalan mukaan Nikiforovin toimet olisivat täysin hyväksyttyjä länsimaissa, joissa poliittiset oikeudet ja vapaudet ovat kunniassa.
Minun mielestäni Heidi Hautala on täysin epäuskottava Suomen valtioneuvoston ministeriksi: hän olisi uskottavampi Oulussa nöyrän piian tehtävissä. Jos Hautala on saapumassa taas itsenäisyyspäivän vastaanotolle presidentin linnaan, niin minä lähden ripeästi Venäjälle, sillä en voi mitenkään sietää hänen katsomistaan Suomen itsenäisyyspäivänä. Myös Finrosforumin uskottavuus on täysin kadonnut, kun järjestö puolustaa milloin mitäkin militanttia tai anarkistista ryhmää, jos tämä ryhmä lupautuu taisteluun Venäjän hajottamiseksi.
- - - - - - -
No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook
Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/
RT blogi: It's time, my friend: it's time
Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)
СМИ и Юха Молaри (коллекция)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti