Haastatteli venäläistä professoria:Andrei Viktorovič Manoilo oli älykäs, valoisa ja sympaattinen. Toivottavasti haastattelusta ei tule minulle vaikeuksia, koska Suomessa olemme vainoharhaisia ja pelokkaita tiettyjä venäläisiä tahoja vastaan.
Hän valmistui Moskovan yliopistosta fysiikan tiedekunnasta vuonna 1998. Tämän jälkeen urakehitys oli huikea. Hänellä on työ- ja tutkimuskokemusta Norjasta ja Tanskasta vuosilta 1999–2002. Vuonna 2003 hän suoritti tohtoritutkinnon informaatiopolitiikasta moskovalaisessa akatemiassa, joka valmistaa ”Venäjän federaation presidentin hallinnon erityistehtäviin” (Rossiiskoi akademii gosudarsvennoi sluzhbi pri prezidente RF). Manoilo on työskennellyt myös akatemiassa. Väitöskirjassaan Manoilo tutki valtiollista politiikkaa informaatiosodassa. Tällä hetkellä hän suorittaa taas tohtorin tutkintoa maineikkaassa Venäjän federaation ulkoasiainministeriön diplomaattiakatemiassa (Diplomaticheskoi akademii Ministerstva innostrannih del Rosiiskoi Federatsii) ja toimii RDI-ryhmän aluejohtajana. Lisäksi miehen julkaistujen tutkimusten määrä on huikeat yli 40.
Manoilo painottaa informaatiopsykologian voimaa tuottaa stressiä ja saattaa suhteellisen vakaat järjestelmät psykologisten puolustusmekanismien tarpeeseen. Myöhemmin julkaistavassa suomenkielisessä jutussa kerron professorin henkilötiedoista seikkaperäisemmin ja esittelen tarkemmin hänen näkemyksiään informaatiosodankäynnistä.
Informaatiopsykologian spesialisti luonnehtii Georgian hyökkäystä Etelä-Ossetiaan Yhdysvaltojen tilaukseksi. ”Lännessä me kaikki tiedämme, että Georgian hyökkäsi ensin, mutta kaikki ovat vakuuttuneita siitä, että hyökkääjä oli kaikesta huolimatta Venäjä.”
Tosiasiallisen kulun vastainen tunne syntyy psykologisten operaatioiden tähden, jotka oli suunniteltu etukäteen. ”Länsi-poliittinen strategia osasi odottaa, että Venäjä puuttuu konfliktiin. Georgian aggressio oli vain tekosyy aloittaa psykologinen sodankäynti”.
Informaatiopsykologian spesialisti näki Suomen tilanteen yksinkertaisena. ”Suomen mediassa toteutetaan erityistä ”myynninedistämistä”: tarkoituksena on työntää Suomea Yhdysvaltojen politiikan suuntaan, vaikka itsenäisen valtion tulisi valita itsenäisesti oma polku!”
En paljasta tässä kaikkea vuoropuhelua ja asiaa, mikä tuli ilmi haastattelussa, sillä tein tämän jutun Venäjän kauppatie –lehteä (www.kauppatie.com) varten. Totuus tulee julki vasta marraskuun puolessa välissä.
Professori analysoi monipuolisesti maailman muutoksen vaikutusta Venäjän sisäiseen turvallisuuteen, maailman talouteen, Pohjoismaiden tilanteeseen jne. Hänen mukaansa ihmisen kohtalo ei ole lohduton. Globaalista näkökulmasta katsottuna psykologinen sota on ”pelkkä pyramidi”, jonka ”derivaatassa on Yhdysvallat”, joka lopulta ”epäonnistuu: ennemmin tai myöhemmin kaikki manipulointi tulee ilmi”.
Statcounter
tiistai 21. lokakuuta 2008
Манойло: региональные конфликты
Манойло, Андрей Викторович
докторанта Дипломатической академии Министерства иностранных дел Росийской Федерации
территориального директора российской корпорации RDI group (www.rdigroup.ru)
Я сделал интервью с его. Я написал некоторые российские приговоры об этом интервью. Статья будет опубликована позже в газетe Финляндский Торговый Путь (www.kauppatie.com) на финском языке. Его аргументация является абсолютно необходимaя и интереснaя. Я могу согласиться с его 100%.
Haastattelusta valmistuu artikkeli myöhemmin myös suomeksi. Interview will be later published also in Finnish language.
Профессор рассказывает, что ”мне очень интересна сфера психологических операций, исследованием которой я занимаюсь. Современный мир очень сложен и многообразен, в нем локальные и региональные конфликты с легкостью перетекают в крупномасштабные и международные, не поддающиеся регулированию традиционных инструментов дипломатии, а военные операции по принуждению к миру все больше начинают носить характер операций психологической войны, в которых собственно военные действия используются как один из сервисов и интегрированы в долгосрочные психологические операции. Современные конфликты начинают носить характер межцивилизационного противостояния, будь то войны в Ираке, Афганистане, в Косово”.
”А межцивилизационные конфликты разрешимы только методами психологического воздействия, способного управлять этническим подсознанием. Верояно, сегодня это единственное направление научных исследований, способное найти действенное средство разрешения существующих этнополитических конфликтов, и выработать соответствующий инструментарий воздействия на международные конфликты, необходимый для международной и российской дипломатии.”
(1) Сегодня Россия снова играет заметную роль в мировой политике
Профессор рассказывает, что ”Сегодня Россия снова играет заметную роль в мировой политике, в отличие от периода Ельцина, и в этих условиях технологии информационно-психологического воздействия на международные конфликты, исследованием которых я занимаюсь, становятся необычайно актуальны и востребованы российской правящей элитой, дипломатическими кругами, политическими партиями. ”
”После отражения агрессии Грузии против Южной Осетии есть основания полагать, что со стороны высшей государственной власти поступил прямой политический заказ на создание системы информационного противоборства и разработку национальных технологий психологического управления конфликтами, способных обеспечить надежную защиту российских граждан от внешней информационной агрессии, даже в форме психологической войны. ”
”Недавно прошедшая под председательством С.М. Миронова (Председатель Совета Федерации ФС РФ), в Москве конференция «Информационные войны в современном мире», в которой приняли участие известные российские и зарубежные политологи-специалисты по информационным и психологическим войнам (в том числе – депутат европарламента Д. Кьеза, И. Панарин, и др., в том числе – Ваш покорный слуга), - прямое тому подтверждение. ”
”Вероятно, в самом ближайшем будущем в России будет создан специальный орган, ориентированный на планирование, разработку и проведение психологических операций в поддержку внешней политики, например – Совет по публичной дипломатии.
В отличие от прежних российских госструктур, отвечающих за информационную безопасность, это будет организация совершенно нового типа, обладающая большой свободой действий, быстротой реагирования и креативностью. ”
”Поэтому, можно утверждать, что научная деятельность в этой сфере – моя и моих коллег – переживает сейчас необычайный подъем, находится в центре внимания и подкрепляется необходимым финансированием. В общем, сегодня все замечательно и гораздо лучше, чем 10-15 лет назад.”
(2) экономичным истерии
”Я полагаю, что имеющая сегодня место в мире истерия по поводу глобальнго экономическо кризиса – явление не стихийное, а вполне конролируемое и управляемое, и, безусловно, спланированное заранее. Здесь мы видим еще один пример психологической операции, об истинных целях которой можно только догадываться. Одно лишь кажется бесспорным: если в обществе начинается паника, оно превращается в толпу и им легко управлять. Поведение толпы давно исследуется учеными-психологами, есть масса примеров, когда с помощью специально созданной толпы организовывали политической перевороты, например, при свержении Милошевича в Югославии или Кучмы в Украине, аналогичные методы и технологии широко применяются в тоталитарных сектах для обеспечения полного подчинения адептов. ”
(3) преддверии мировых войн
в США на волне кризиса происходит необычайная консолидация финансового капитала: в то время как мелкие банки и компании разоряются, три крупнейших банка – Морган Стенли, Сити и Чейз – скупают их по дешевке и необычайно богатеют.
Таким образом, весь нациоанльный капитал в США перетекает в руки двух-трех игроков, которых администрации сША легко контролировать. Как указывают эксперты, такие процессы начинались в США только в преддверии мировых войн. Означает ли это, что они готовятся к новой войне? Кто знает…
(4) война в Южной Осетии
Я полагаю, что война в Южной Осетии – это попытка США оказать на Россию силовое давление с целью принудить ее согласится с позицией США по Ирану. Не случайно агрессии Грузии против Ю.Осетии предшествовало жесткое заявление России по поводу Иранской проблемы – я думаю, США долго надеялись, что Россия поддержит идею военной операции. В этом смысле Грузия, конечно, двинулась в Ю.Осетию по приказу из Вашингтона (они теперь это даже не скрывают), и это было прямое предупреждение России.
Последующие заявления Маккейна по поводу признания независимости Чечни и отторжения от России всего Северного Кавказа дали понять, что США будет давить на Россию с помощью постоянных военных конфликтов на ее границах, ослабляя ее и обескровливая; следующей такой точкой может быть, например, Нагорный Карабах.
можно четко сказать, что события в Ю.Осетии и развернутая США информационная война против России заставила мировое сообщество мгновенно забыть и проблему с Косово, и Ирак, и Афганистан.
(5) в средствах массовой информации Финляндии
Все очень просто: в средствах массовой информации Финляндии внедряется специальная пропагандистская продукция, цель которой – загнать Финляндию (независимую страну, способную выбирать собственный путь!) в кильватер политики США, используя страх перед «угрозой новой агрессии» со стороны России.
Представляется, что народ сначала очень сильно испугается, затем начнет паниковать и метаться в поисках любого защитника.
И тогда США протянут им руку помощи, разумеется, на своих условиях и не бесплатно: ведь США нужны политические союзники и источники пушечного мяса для того, чтобы закончить войну в Афганистане и начать, возможно, новую военную операцию против Ирана.
В отношении рядовых финнов действительно применяются технологии политической поляризации: воздействие на подсознание осуществляется посредством активизации существующих в нем архетипов – ужасов зимней войны, например.
Все это довольно цинично, но политики США давно уже неразборчивы в средствах. Мое мнение таково: настоящий гражданин своей страны должен принимать решения сам, исходя из собственных убеждений, и эти убеждения должны быть следствием его жизненного опыта и гражданской позиции. Они не должны быть результатом работы политтехнологов и технологий психологической войны, управляющих сознанием гражданина без его личного согласия.
Операции психологической войны трудно распознать – они проводятся скрыто и в явном виде проявляются только их конечные результаты. Однако, эксперты по внешним признакам способны определить, что психологическая война началась, и вовремя среагировать на внешнею агрессию.
По моему мнению, Скандинавские страны не могут остаться вне психологической войны, так как их положение, влияние и ресурсы входят в спектр военных и политических интересов США. Поэтому США будут проводить психологические операции против населения и политического руководства скандинавских стран, хотя бы для того, чтобы заручиться их поддержкой в отноении своих новых военных операций, и потому, что многим американским политикам кажется, что манипулировать сознанием союзников проще и дешевле, чем договариваться в открытую. Развитая демократия и свобода слова не гарантируют защиты от информационной войны – более того, страны развитой демократии более уязвимы в этом плане и могут стать более легкой жертвой для психологических атак.
Для защиты населения достаточно своевременно выявлять эти операции, раскрывать их планы и выносить их на публичное обсуждение общественности в тех же СМИ. Если люди увидят, что ими манипулируют, пользуется как вещью в своих корыстных целях, ни одна цель психлогиччексой войны не будет достигнута. Важно только делать это вовремя.
я не вижу решение этой проблемы в контроле СМИ и и-нета, хотя в каком-то виде правовое регулирование оборота информации в них безусловно должно существовать.
политический резонанс имеют не сами непреложные факты, а то, что люди о них думают, их субънективные представления.
Действительно, конфликт – это бренд, который можно по законам пиар превратить в любой образ, марку, и затем продвинуть в сознание населения. В результате мы имеем следующее: на западе все знают, что грузия напала первой, но все убеждены, что агрессор – россия.
Я также считаю, что психологическая операция по манипулированию общесвенным мнением в грузино-российском конфликте была спланирована заранее, и западные политтехнологи ждали, когда россия вмешается в конфликт. Сама же агрессия грузии была лишь инициирующим поводом для начала психологической войны.
Россия сегодня не входит ни в одну из перечисленных мировых моделей (- англо-саксонский - представители C США, Великобритания и страны Британского содружества; - романо-германский - Германия, Франция, Италия, скандинавские страны; - восточно-азиатский; Китай, Вьетнам, Малайзия, Тайвань, возможно C Япония)); ее собственная модель и идеология психологического управления конфликтами только формируется.
(6) американской модели демократии
Передача демократических и любых других ценностей другим странам не должна носить характер «экспорта», и уж тем более не должна осуществляться насильственными методами, в принудительном порядке: народ сам разберется, что ему нужно, он не глупее американцев и способен сам выбирать для себя светлое будущее.
Кроме всего прочего, американской модели демократии есть альтернативы, например, демократия европейская, или скандинавская модель. То есть, американские демократические ценности не бесспорны.
Подсознание («оно» по Фрейду) в технологиях психологической войны – приоритетный объект воздействия.
На подсознательную деятельность психики человека приходится до 95% всей психической деятеьности, остальное приходится на сознание.
Подсознание очень слабо изучено, поэтому контролировать его очень трудно, оно не подвержено логике и нормам поведения.
такие технологии способны быстро превратить общество культурных граждан в дикую толпу, руководствующуюся слепыми инстинктами и поэтому являющуюся удобным политическим орудием.
Это – общее свойство человеческого поведения независимо от национальной принадлежности: россияне также подвержены атакам на подсознание как и другие народы, европейцы, например.
Знание личностных особенностей такого человека очень важно, оно позволяет направить удар в нужную точку, получив болевой эффект или инициировав мощный стимул к совершению каких-либо действий. Существует огромное количество технологий манипулирования сознанием личности, это – готовый арсенал инструментов политического воздействия.
многие из действующих политиков считают, что манипулировать сознанием людей с помощью технологий психологической войны – это самый простой, легкий, дешевый и быстрый способ достижения собственных целей.
Ведь договариваться в открытую сложно, дорого, требует массы усилий и учета интересов всех сторон. А обмануть – конечно же проще. К сожалению, именно такое мнение сегодня перобладает среди мировой политической элиты. Однако, в глобальной перспективе психологические войны – это такая же пирамида, как и финансовая пирамида с дерривативами в США, потерпевшая крах: рано или поздно любое манипулирование сознанием становится явным для объекта манипулятивного воздействия, а никто не любит узнавать, что им воспользовались как вещью.
maanantai 20. lokakuuta 2008
Amnesty International tarkistakoon toimintaansa!
Amnesty International elää valitettavasti huolestuneisuudesta. En sano, että Amnesty elää huolestuttavassa maailmassa, vaan tietoisesti: elää huolestuneisuudesta.
Jeesus sanoi, ettei ihminen elä vain leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. Amnesty elää huolestuneisuudesta. Jos yhteisössä ei olisi keksittyä tai todellista huolestuneisuutta, se lakkaisi merkitsevänä järjestönä!
Amnesty International löytää länsimaisessa kulttuurissaan helposti huolestumisen aiheet Venäjältä. Amnesty valehtelee.
Amnesty International katselee suomalaista televisiota ja länsimaisia juttuja, joissa on huolestuneisuutta Venäjästä aivan liikaa. Miksi Laura Rantanen ei katso Venäjän televisiota, ei lue Venäjän lukuisia sanomalehtiä, ei lue venäläisiä internet-blogeja ja sanomalehtiä? Ilmeisesti hän ei osaa venäjää – tai hän on vain taitamaton löytämään näitä sivustoja ja televisiokanavia.
Suomessakin voi katsoa toista kymmentä venäläistä televisiokanavaa, jos osaa kääntää lautasantennin sopivaan suuntaan. Miksi Lauran televisioon tulee norjalaisesta satelliitista lähetetyt televisiokanavat, muttei näitä lukuisia venäläisiä televisiokanavia?
Jos Laura olisi katsonut venäläistä televisiota monipuolisemmin, hän ei päästäisi tuollaisia ankkoja suustaan. Jos Laura olisi katsonut esimerkiksi Johan Bäckmannin teoksen johdosta syntynyttä venäjänkielistä nettikeskustelua, hän olisi havainnut, että Venäjällä on mielipidevapaus ja pluralismi.
Amnestyin tiedotteen 7.10.2008 mukaan Amnesty International vaati toimittaja Anna Politkovskajan murhan vuosipäivänä Venäjää rankaisemaan toimittajiin ja ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuvaan väkivaltaan syyllistyneitä. Hassu vaatimus! Miksi hassu?
On kai itsestään selvää, että murhasta annetaan rangaistus. Tämän kai Amnesty tietää, mutta nyt Amnesty tahtoo julkisuutta. Yhteisö tarvitsee koota joukkoja liikkeelle. Huolestuneisuus on itsetarkoituksellista. Anna Politkovskajan muistolle järjestettiin kynttilämielenosoitus 7.10. klo 18.30. Venäjän suurlähetystön edustalla.
Meri ja Laura - miksi kynttilänmielenosoitusta ei järjestetty Iso-Britannian suurlähetystön edustalla, vaikka mainittu valtio suojelee Berezovskia?
Meri Mäkihannu Amnestyn Suomen osastosta kertoi tiedotteessa, että Venäjällä kriittisten mielipiteiden ilmaiseminen olisi viime vuosina vaikeutunut huomattavasti. Mielestäni Meri puhuu löperöitä.
KATSOVATKO MERI MÄKIHANNU JA LAURA RANTANEN TELEVISIOTA?
Amnesty Internationalin Suomen Venäjä-maakoordinaattori, Vihreiden politiikkaankin osallistuva Laura Rantanen väittää Amnesty International (5/2008) lehdessä, että Venäjällä rajoitetaan kansalaisyhteiskunnan toimintaa.
Rantanen sanoo Amnestyin nimissä, että Venäjällä tilanne olisi huono. Duumaan tuodaan muka jatkuvasti uusia lakialoitteita, joiden avulla lehtien lakkauttaminen ja journalistien valvonta on entistä helpompaa. Erityisesti Laura on huolissaan kansalaisjärjestölaista ja rikoslainpykälästä 282.
Rantasen mukaan ihmisiä pelotellaan ja suuret mediat tepastelisivat hallituksen tahdin mukaan. Opposition edustajien kommentteja ei olisi nykyään yhdenkään tv-kanavan uutislähetyksissä. Jopa Internetissä blogien kirjoittajat olisivat nyt tulilinjalla!
En ole ihan vakuuttunut, että Laura olisi koskaan lukenut venäjäksi mainittua pykälää! Pykälä 282 tekee rangaistavaksi, paitsi rodulliseen vihaan yllyttämisen, myös ekstremistisen – äärimmäishenkisen - materiaalin hallussapidon sekä "Venäjän yhtenäisyyden loukkaamisen ja kansallisen ylpeyden loukkaamisen".
Laura ei sano, että ekstremistinen tarkoittaa suomeksi äärimmäishenkistä, mutta kerrottakoon tämä, koska Laura ei ehkä tiedä sanan suomalaista merkitystä. Tuskin hän vilpillisyyttään kirjoittaa niin tyhmästi?
Miksi Laura valehtelee, että tässä säädettäisin jotain Venäjän yhtenäisyydestä ja kansallisesta ylpeydestä? Onko Amnesty Internationalin tapana valehdella?
Rikoslain 282 ensimmäinen ja toinen momentti on tässä venäjäksi (rangaistusasteikon luettelo on jätetty pois). Sen jälkeen se on suomeksi.
Статья 282. Возбуждение ненависти либо вражды, а равно унижение человеческого достоинства
1. Действия, направленные на возбуждение ненависти либо вражды, а также на унижение достоинства человека либо группы лиц по признакам пола, расы, национальности, языка, происхождения, отношения к религии, а равно принадлежности к какой-либо социальной группе, совершенные публично или с использованием средств массовой информации, -
2. Те же деяния, совершенные:
а) с применением насилия или с угрозой его применения;
б) лицом с использованием своего служебного положения;
в) организованной группой, -
Epävirallinen käännös:
1. Toimet, joiden tarkoituksena on yllytys vihaan tai vihamielisyyteen, samoin kuin ihmisarvon alentamiseen jotakin henkilöä tai henkilöryhmää vastaan, sukupuolen, rodun, kansallisuuden, kielen, alkuperän, uskonnollisten asenteiden, samoin kuin sillä perusteella, että kuuluu johonkin yhteiskunnalliseen ryhmään. Jos nämä teot on tehty julkisesti tai joukkoviestimiä käyttäen,
---
2. Samoista teoista tuomitaan:
a) henkilö, joka käyttää väkivaltaa tai sen uhkaa sen käytöllä;
b) joka käyttää omaa virka-asemaansa
c) joka toimi järjestäytyneessä ryhmässä
Toisessa momentissa siis annetaan kovennettu rangaistus, jos henkilö liittää rasistiseen toimintaansa väkivaltaa, virka-asemansa tai järjestäytyneen toiminnan! Tätä vastaan Suomen Amnesty protestoi: Herätkää ja hävetkää!
Koomiseksi tämän Lauran huolestuneisuuden tekee se, että hän sai ilmeisesti käännettyä mainitut jutut englanninkielisiltä sisarjärjestöiltä vasta 2-3 vuotta ajankohtaisen keskustelun jälkeen!
Nyt Suomen Amnesty tahtoo huolestua laista, jonka perusteella on joskus Kaliningradin alueella Alla Barabanova tuomittu siitä, että hän levitti juutalaisten ja muslimien vastaista rasistista aineistoa. Kenen puolella Amnesty seisoo?
Alexander Verkhovsky, venäläisen SOVA-keskuksen johtaja, esitteli tuon jälkijättöisen huolestuneisuutensa puolitoista vuotta sitten, 29. maaliskuuta 2007, Wienissä ETYJ: n kokouksen kupeeseen viritetyssä demonstroidussa tiedotustilaisuudessa, koska kokouksen aihelistalla oli kokoontumis- yhdistymis- ja sananvapaus. Nyt Suomeen nämäkin kantautuvat toista vuotta myöhässä.
Verkhovsky oli huolissaan, että Venäjällä lainsäädäntö on myös ”ääriliikkeitä” vastaan, mutta ihmiset voisivat joutua luokitelluksi tuohon melkein mistä syystä tahansa (tässä hänen puheensa: http://www.eminol.com/skriv_ut.html?catid=6&artid=133, mutta ole varovainen, sillä sivusto tahtoo aloittaa printtauksen).
Mielenkiintoista, että Amnesty ei havaitse Venäjän poliittisia vapauksia, mitkä ilmenevät tällaisten kriitikkojen puhemahdollisuuksista: Verkhovsky ei olisi puhunut, jos ei olisi sananvapautta!
RAKENTAVA NÄKÖKULMA RASISMIN VASTAISEEN LAKIIN
Eikö Amnestyn pitäisi etsiä rakentavia vaihtoehtoja rasististen ja ihmisarvoa loukkaavien rikosten poistamiseksi maailmastamme kuin kerätä pienet kannattajajoukot mielenosoitukseen, jossa huolestutaan Venäjän säätävän tuollaisia rasismin vastaisia lakeja, kun on russofoobikkojen pelättävissä niitä käytettävän väärin?
Brianne Todd, Notre Damen yliopistosta poliittisista tieteistä valmistunut toimittaja on tutkinut rasismin vastaisen lainsäädännön tarpeita Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Artikkelissaan ”Hooliganism or Violent Intolerance?” hän kertoo surullisista tapauksista, jotka hänen mukaansa osoittavat, että suvaitsemattomuus ja muukalaisviha ovat osittain institutionalisoituneet sekä Venäjällä ja Yhdysvalloissa.
Yhtä vähän kaupunginjohtaja Juri Luzhkov kuin senaattori George Allen ovat puuttuneet rasistisiin rikoksiin, jotka lainsäätäjä on kuitenkin määrännyt tuomittavaksi. Hänen mukaansa Venäjälle tarvitaan vahva lainsäädäntö, jonka mukaisesti rangaistaan rikollisia rasistisesta suvaitsemattomuudesta. Todd kulkee siis ihan päinvastaiseen suuntaan kuin Suomen Amnestyn huolestuneet naiset!
Todd kirjoittaa, että Yhdysvalloissa ja Venäjällä on myös valvottava tämän lain täytäntöönpanoa. Hän käyttää nimitystä ”hate crime”, ”vihan rikos”. Hän muistuttaa, että vuonna 2005 Nižni Novgorodissa moskeija joutui vandalismin kohteeksi ja ihmisillä oli pelko tulla ulos moskeijasta. Todd toteaa, että FBI:n vuoden 2005 tietojen mukaan Yhdysvalloissa oli 5190 tapausta luokiteltavissa mainittuun kategoriaan. Todd viittaa Moscow Times maaliskuun 2007 juttuun, jonka mukaan Venäjällä oli vuoden 2006 aikana loukkaantunut 67 ihmistä rodullisen suvaitsemattomuuden tähden syntyneissä väkivaltaisuuksissa.
Todd toteaakin kiitoksella, että rikoslain 282 pykälä tuomitsee ”yllyttämisen vihaan tai rasistisiin ajatuksiin” ja pykälän toisessa momentissa käsitellään ”ääriliikkeitä”.
Rikoslain pykälässä 105 käsitellään murhia, joiden motiivina on ollut kansallinen, rodullinen tai uskonnollinen viha. Rikoslain 357 artiklan tarkoituksena on puolestaan tuomita kansanmurhat. Rikoslain 244 artikla kieltää hautapaikkojen tuhoamisen, ja täten uskontojen loukkaaminen.
Suomessa on ihmisvihaaja-misantrooppi –yhteisöjen tarpeellisuus tullut yhä tiukemman arvioinnin kohteeksi, kun nuoret ovat alkaneet tappaa toisiansa. Venäjällä ovat useat tutkimukset ovat käsitelleet viime vuosien aikana tiettyjen uskonnollisten lahkojen psykoottista ja skitsofreenista luonnetta (Moskovan Patriarkan virasto 1996; Korolenko & Dmitrieva 1999; 2004; Kazakov 2000; Orel 2001; Šapar 2004; Oleinik & Sosnin 2005).
Tyypillistä näyttäisi olevan, että nämä ääriliikkeet (jotka Suomen Amnesty kirjoittaa kauniisti muotoon ”ekstremit”) riistävät yksilöiden persoonallisuuden, luovat uuden identiteetin ja rakentavat johtajakultin.
Ääriliikkeiden kriminalisointi voi olla hyvinkin aiheellista omassa maailmassamme, vaikka Suomen Amnesty International tahtoo ilmaista huolestumisensa tuon lainsäädännön johdosta.
Pohjois-Atlantin liiton julkaisusarjassa – NATO Science for Peace and Security Series – on ilmestynyt lähimmän kymmenen vuoden aikana useita tutkimuksia, joissa on selvitetty äärimmäishenkisten ryhmien ja uskonnollisten lahkojen psykodynamiikkaa. Uusimmat ovat vasta menneeltä kesältä 2008 (esim. Miczek, Thompson & Tornatzky 1990; Cabib & Publisi-Allegra; Roy 2006; Finklestein &Dent-Brown 2008; Center of Excellence 2008; Sharpe 2008). Turkin Ankarassa toimiva NATO:n terrorismin vastainen tutkimuskeskus, Center of Excellence – Defence Against Terrorism, laati vuonna 2008 lahkojen ja ryhmien psykodynamiikkaa arvioivan monitieteellisen tutkimuksen, CIA:n johtava psykiatri, jonka kirjoituksista pidän kovasti, Jerrold Post on monissa kirjoituksissa, tutkimuksissa ja puheenvuoroissa arvioinut huolestuttavan uhkan, jonka ääriliikkeiden psykodynamiikka sisältää. Kenen puolella Laura on – ihmisvihaajien vai rodullisen suvaitsevuuden puolella?
PTP ПЛАНЕТА 19.10.2008
Amnestyn suomalaisten huolestuneiden naisten väite Venäjän televisiosta, opposition oikeuksien ja sananvapauden rajoittamisesta on erheellinen. Venäjänkielinen televisiolähetys 19.10.2008 (PTP ПЛАНЕТА) kesti usean tunnin verran. Mukana oli mielenkiintoisesti eri tavalla ajattelevia opposition ja valtiollisen johdon mukaisia vaikuttajia. Aiheena oli arvioida Stalinin paikkaa Neuvostoliiton ja Venäjän historiassa.
Yhtenä keskustelijana oli Venäjän opposition suurin nimi, Gennadi Andrejevitš Zjuganov (Генна́дий Андре́евич Зюга́нов). Hän on Venäjän federaation kommunistisen puolueen pääsihteeri, duuman jäsen ja Euroopan neuvoston parlamenttiryhmän jäsen, joka hävisi Venäjän presidenttivaaleissa Medvedeville. Häviönsä tähden on ollut hyvin katkera mies.
Toinen keskustelijoista oli Viktor Stepanovitš Tšernomyrdin (Ви́ктор Степа́нович Черномы́рдин), Jeltsinin Venäjän pitkäaikainen entinen pääministeri, eräs Gaspromin suurista omistajista ja yhtiön hallintoneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja, Venäjän suurlähettiläänä Ukrainassa, Jeltsinin nimeämä erityisedustaja entisen Jugoslavian kriisialueille, joka johti presidentti Martti Ahtisaaren ohella Kosovon rauhanneuvotteluja (en tiedä, miksi hän ei saanut Nobelin rauhanpalkintoa?). Tšernomyrdin kysyi tylysti ja kaunistelematta Zjuganovilta ja kenraali Varennikovilta, miksi tarvittiin 27 miljoonan kuolleen hinta. ”Se oli Stalinin hinta”.
Keskustelemassa oli myös Cambridgessa syntynyt, venäläinen intellektuelli vanha professori, Rooman klubin jäsen, Unescon Kalinga-palkinnon voittaja, Sergei Kapitsa (Сергей Петрович Капица), venäläisen demokrafian – väestöolojen – asiantuntija ja TV-ihminen.
Vanha kenraali Valentin Ivanovitš Varennikov (Валентин Иванович Варенников), Neuvostoliiton Afganistan joukkojen komentaja, toimi 1990-luvun alussa kommunistisessa puolueessa, mutta vuodesta 2003 äärinationalistisessa Rodina-puolueessa (Партия "РОДИНА"). Puolue yhdistää nationalistiset ja sosialistiset ajatukset toisiinsa. Varennikov tahtoi korostaa isänmaallisen sodan merkittävyyttä koko Euroopalle ja tällä hetkellä eläville venäläisille sekä Stalinin merkittävyyttä tämän taiston johtamisessa, mutta hän sai vastaansa Tšernomyrdinin kritiikin.
Valko-Venäjällä professorina toimiva Sergei Mironovski (Сергей Мироновский) kutsui Hitleriä osaksi ”historiaamme, meidän traagista historiaamme”.
Moskovan yliopiston taiteen tiedekunnasta valmistunut, kommunistisen sananvapauden ongelmat kokenut ja 1980-luvulla Pariisissa elänyt, mutta 1990 Venäjälle palannut, Puskin-palkinnon voittanut, runoilija Juri Kublanovski (Юрий Кублановский ) on luonnehtinut itseään sillä, että hänellä on ”poliittisen imigrantin psykologiset haavat”. Hänellä ei ole ihannekuvaa kommunistisesta Neuvostoliitosta!
Andrei Saharov (Андрей Сахаров) ei ole noussut haudasta, vaan tämä keskustelija oli Venäjän historiantutkimusinstituutin johtaja, Venäjän tiedeakatemia jäsen.
Keskustelemassa oli myös moninkertaiset akateemiset tittelit opiskellut Dmitri Olegovitš Rogozin (Дмитрий Олегович Рогозин). Hän on tunnettu poliitikko kansallispatrioottisesta Rodina-puolueesta. Mies on eräs kovasanaisimpia opposition, myös duuman ulkopuolelle heitettyjä, politiikkoja, mutta silti häntä ei ole hyllytetty! Rodinaa ja Rogozinia estettiin osallistumasta Moskovan duuman vuoden 2005 vaaleihin sen rasistisen kampanjoinnin vuoksi. Sittemmin hän oli perustamassa Suur-Venäjä-puoluetta muutaman ex-Rodinan jäsenen ja (laitonta) maahanmuuttoa vastustavan poliittisen tahon kanssa. Viranomaiset estivät kuitenkin tämän puolueen rekisteröinnin. Rogozin on saanut jyrkästä oppositioasemastaan huolimatta merkittäviä tehtäviä Venäjän politiikassa. Hänen toimintansa ei ole aina ollut Venäjän hallituksen ja Putinin sovittelevan linjan mukaista: Rogozin on toiminut Euroopan neuvoston parlamentaarisen kokouksen (PACE) Venäjän edustajana, mutta Venäjältä evättiin vuodeksi äänivalta, kun Rogozin arvosteli neuvostoa kovasanaisesti sen tuomittua Tšetšenian sodan. Nyt keväästä 2008 hän on toiminut Venäjän NATO-edustajana.
Lopulta keskustelemassa oli myös - jopa keisarillisesta kuvernööristä ja prinsessasta (isovanhemmat) periytyvä - Nikita Sergeyevitš Mikhalkov (Никита Сeргеевич Михалков, 63v.), vuonna 1974 Elokuvataiteen korkeakoulun ohjaajalinjalta valmistunut, sittemmin hyvin tunnettu ja palkittu venäläinen elokuvaohjaaja. Hän on aktiivinen persoona myös Venäjän politiikassa. Mikhalkov on venäläinen nationalisti, ortodoksi, Hän on ollut mukana Nomocanom-kokouksessa, jossa kiistettiin serbien sotarikokset 1992–1999. Mikhalkov puhuu (Naton) sodasta ortodokseja vastaan. Hänen mukaansa ortodoksinen usko on ”pääasiallinen kulttuurinen ja intellektuaalinen voima, joka vastustaa McDonalsin valtaa”. Mikhailkov on myös Vladimir Putinin tukija.
Jeesus sanoi, ettei ihminen elä vain leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. Amnesty elää huolestuneisuudesta. Jos yhteisössä ei olisi keksittyä tai todellista huolestuneisuutta, se lakkaisi merkitsevänä järjestönä!
Amnesty International löytää länsimaisessa kulttuurissaan helposti huolestumisen aiheet Venäjältä. Amnesty valehtelee.
Amnesty International katselee suomalaista televisiota ja länsimaisia juttuja, joissa on huolestuneisuutta Venäjästä aivan liikaa. Miksi Laura Rantanen ei katso Venäjän televisiota, ei lue Venäjän lukuisia sanomalehtiä, ei lue venäläisiä internet-blogeja ja sanomalehtiä? Ilmeisesti hän ei osaa venäjää – tai hän on vain taitamaton löytämään näitä sivustoja ja televisiokanavia.
Suomessakin voi katsoa toista kymmentä venäläistä televisiokanavaa, jos osaa kääntää lautasantennin sopivaan suuntaan. Miksi Lauran televisioon tulee norjalaisesta satelliitista lähetetyt televisiokanavat, muttei näitä lukuisia venäläisiä televisiokanavia?
Jos Laura olisi katsonut venäläistä televisiota monipuolisemmin, hän ei päästäisi tuollaisia ankkoja suustaan. Jos Laura olisi katsonut esimerkiksi Johan Bäckmannin teoksen johdosta syntynyttä venäjänkielistä nettikeskustelua, hän olisi havainnut, että Venäjällä on mielipidevapaus ja pluralismi.
Amnestyin tiedotteen 7.10.2008 mukaan Amnesty International vaati toimittaja Anna Politkovskajan murhan vuosipäivänä Venäjää rankaisemaan toimittajiin ja ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuvaan väkivaltaan syyllistyneitä. Hassu vaatimus! Miksi hassu?
On kai itsestään selvää, että murhasta annetaan rangaistus. Tämän kai Amnesty tietää, mutta nyt Amnesty tahtoo julkisuutta. Yhteisö tarvitsee koota joukkoja liikkeelle. Huolestuneisuus on itsetarkoituksellista. Anna Politkovskajan muistolle järjestettiin kynttilämielenosoitus 7.10. klo 18.30. Venäjän suurlähetystön edustalla.
Meri ja Laura - miksi kynttilänmielenosoitusta ei järjestetty Iso-Britannian suurlähetystön edustalla, vaikka mainittu valtio suojelee Berezovskia?
Meri Mäkihannu Amnestyn Suomen osastosta kertoi tiedotteessa, että Venäjällä kriittisten mielipiteiden ilmaiseminen olisi viime vuosina vaikeutunut huomattavasti. Mielestäni Meri puhuu löperöitä.
KATSOVATKO MERI MÄKIHANNU JA LAURA RANTANEN TELEVISIOTA?
Amnesty Internationalin Suomen Venäjä-maakoordinaattori, Vihreiden politiikkaankin osallistuva Laura Rantanen väittää Amnesty International (5/2008) lehdessä, että Venäjällä rajoitetaan kansalaisyhteiskunnan toimintaa.
Rantanen sanoo Amnestyin nimissä, että Venäjällä tilanne olisi huono. Duumaan tuodaan muka jatkuvasti uusia lakialoitteita, joiden avulla lehtien lakkauttaminen ja journalistien valvonta on entistä helpompaa. Erityisesti Laura on huolissaan kansalaisjärjestölaista ja rikoslainpykälästä 282.
Rantasen mukaan ihmisiä pelotellaan ja suuret mediat tepastelisivat hallituksen tahdin mukaan. Opposition edustajien kommentteja ei olisi nykyään yhdenkään tv-kanavan uutislähetyksissä. Jopa Internetissä blogien kirjoittajat olisivat nyt tulilinjalla!
En ole ihan vakuuttunut, että Laura olisi koskaan lukenut venäjäksi mainittua pykälää! Pykälä 282 tekee rangaistavaksi, paitsi rodulliseen vihaan yllyttämisen, myös ekstremistisen – äärimmäishenkisen - materiaalin hallussapidon sekä "Venäjän yhtenäisyyden loukkaamisen ja kansallisen ylpeyden loukkaamisen".
Laura ei sano, että ekstremistinen tarkoittaa suomeksi äärimmäishenkistä, mutta kerrottakoon tämä, koska Laura ei ehkä tiedä sanan suomalaista merkitystä. Tuskin hän vilpillisyyttään kirjoittaa niin tyhmästi?
Miksi Laura valehtelee, että tässä säädettäisin jotain Venäjän yhtenäisyydestä ja kansallisesta ylpeydestä? Onko Amnesty Internationalin tapana valehdella?
Rikoslain 282 ensimmäinen ja toinen momentti on tässä venäjäksi (rangaistusasteikon luettelo on jätetty pois). Sen jälkeen se on suomeksi.
Статья 282. Возбуждение ненависти либо вражды, а равно унижение человеческого достоинства
1. Действия, направленные на возбуждение ненависти либо вражды, а также на унижение достоинства человека либо группы лиц по признакам пола, расы, национальности, языка, происхождения, отношения к религии, а равно принадлежности к какой-либо социальной группе, совершенные публично или с использованием средств массовой информации, -
2. Те же деяния, совершенные:
а) с применением насилия или с угрозой его применения;
б) лицом с использованием своего служебного положения;
в) организованной группой, -
Epävirallinen käännös:
1. Toimet, joiden tarkoituksena on yllytys vihaan tai vihamielisyyteen, samoin kuin ihmisarvon alentamiseen jotakin henkilöä tai henkilöryhmää vastaan, sukupuolen, rodun, kansallisuuden, kielen, alkuperän, uskonnollisten asenteiden, samoin kuin sillä perusteella, että kuuluu johonkin yhteiskunnalliseen ryhmään. Jos nämä teot on tehty julkisesti tai joukkoviestimiä käyttäen,
---
2. Samoista teoista tuomitaan:
a) henkilö, joka käyttää väkivaltaa tai sen uhkaa sen käytöllä;
b) joka käyttää omaa virka-asemaansa
c) joka toimi järjestäytyneessä ryhmässä
Toisessa momentissa siis annetaan kovennettu rangaistus, jos henkilö liittää rasistiseen toimintaansa väkivaltaa, virka-asemansa tai järjestäytyneen toiminnan! Tätä vastaan Suomen Amnesty protestoi: Herätkää ja hävetkää!
Koomiseksi tämän Lauran huolestuneisuuden tekee se, että hän sai ilmeisesti käännettyä mainitut jutut englanninkielisiltä sisarjärjestöiltä vasta 2-3 vuotta ajankohtaisen keskustelun jälkeen!
Nyt Suomen Amnesty tahtoo huolestua laista, jonka perusteella on joskus Kaliningradin alueella Alla Barabanova tuomittu siitä, että hän levitti juutalaisten ja muslimien vastaista rasistista aineistoa. Kenen puolella Amnesty seisoo?
Alexander Verkhovsky, venäläisen SOVA-keskuksen johtaja, esitteli tuon jälkijättöisen huolestuneisuutensa puolitoista vuotta sitten, 29. maaliskuuta 2007, Wienissä ETYJ: n kokouksen kupeeseen viritetyssä demonstroidussa tiedotustilaisuudessa, koska kokouksen aihelistalla oli kokoontumis- yhdistymis- ja sananvapaus. Nyt Suomeen nämäkin kantautuvat toista vuotta myöhässä.
Verkhovsky oli huolissaan, että Venäjällä lainsäädäntö on myös ”ääriliikkeitä” vastaan, mutta ihmiset voisivat joutua luokitelluksi tuohon melkein mistä syystä tahansa (tässä hänen puheensa: http://www.eminol.com/skriv_ut.html?catid=6&artid=133, mutta ole varovainen, sillä sivusto tahtoo aloittaa printtauksen).
Mielenkiintoista, että Amnesty ei havaitse Venäjän poliittisia vapauksia, mitkä ilmenevät tällaisten kriitikkojen puhemahdollisuuksista: Verkhovsky ei olisi puhunut, jos ei olisi sananvapautta!
RAKENTAVA NÄKÖKULMA RASISMIN VASTAISEEN LAKIIN
Eikö Amnestyn pitäisi etsiä rakentavia vaihtoehtoja rasististen ja ihmisarvoa loukkaavien rikosten poistamiseksi maailmastamme kuin kerätä pienet kannattajajoukot mielenosoitukseen, jossa huolestutaan Venäjän säätävän tuollaisia rasismin vastaisia lakeja, kun on russofoobikkojen pelättävissä niitä käytettävän väärin?
Brianne Todd, Notre Damen yliopistosta poliittisista tieteistä valmistunut toimittaja on tutkinut rasismin vastaisen lainsäädännön tarpeita Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Artikkelissaan ”Hooliganism or Violent Intolerance?” hän kertoo surullisista tapauksista, jotka hänen mukaansa osoittavat, että suvaitsemattomuus ja muukalaisviha ovat osittain institutionalisoituneet sekä Venäjällä ja Yhdysvalloissa.
Yhtä vähän kaupunginjohtaja Juri Luzhkov kuin senaattori George Allen ovat puuttuneet rasistisiin rikoksiin, jotka lainsäätäjä on kuitenkin määrännyt tuomittavaksi. Hänen mukaansa Venäjälle tarvitaan vahva lainsäädäntö, jonka mukaisesti rangaistaan rikollisia rasistisesta suvaitsemattomuudesta. Todd kulkee siis ihan päinvastaiseen suuntaan kuin Suomen Amnestyn huolestuneet naiset!
Todd kirjoittaa, että Yhdysvalloissa ja Venäjällä on myös valvottava tämän lain täytäntöönpanoa. Hän käyttää nimitystä ”hate crime”, ”vihan rikos”. Hän muistuttaa, että vuonna 2005 Nižni Novgorodissa moskeija joutui vandalismin kohteeksi ja ihmisillä oli pelko tulla ulos moskeijasta. Todd toteaa, että FBI:n vuoden 2005 tietojen mukaan Yhdysvalloissa oli 5190 tapausta luokiteltavissa mainittuun kategoriaan. Todd viittaa Moscow Times maaliskuun 2007 juttuun, jonka mukaan Venäjällä oli vuoden 2006 aikana loukkaantunut 67 ihmistä rodullisen suvaitsemattomuuden tähden syntyneissä väkivaltaisuuksissa.
Todd toteaakin kiitoksella, että rikoslain 282 pykälä tuomitsee ”yllyttämisen vihaan tai rasistisiin ajatuksiin” ja pykälän toisessa momentissa käsitellään ”ääriliikkeitä”.
Rikoslain pykälässä 105 käsitellään murhia, joiden motiivina on ollut kansallinen, rodullinen tai uskonnollinen viha. Rikoslain 357 artiklan tarkoituksena on puolestaan tuomita kansanmurhat. Rikoslain 244 artikla kieltää hautapaikkojen tuhoamisen, ja täten uskontojen loukkaaminen.
Suomessa on ihmisvihaaja-misantrooppi –yhteisöjen tarpeellisuus tullut yhä tiukemman arvioinnin kohteeksi, kun nuoret ovat alkaneet tappaa toisiansa. Venäjällä ovat useat tutkimukset ovat käsitelleet viime vuosien aikana tiettyjen uskonnollisten lahkojen psykoottista ja skitsofreenista luonnetta (Moskovan Patriarkan virasto 1996; Korolenko & Dmitrieva 1999; 2004; Kazakov 2000; Orel 2001; Šapar 2004; Oleinik & Sosnin 2005).
Tyypillistä näyttäisi olevan, että nämä ääriliikkeet (jotka Suomen Amnesty kirjoittaa kauniisti muotoon ”ekstremit”) riistävät yksilöiden persoonallisuuden, luovat uuden identiteetin ja rakentavat johtajakultin.
Ääriliikkeiden kriminalisointi voi olla hyvinkin aiheellista omassa maailmassamme, vaikka Suomen Amnesty International tahtoo ilmaista huolestumisensa tuon lainsäädännön johdosta.
Pohjois-Atlantin liiton julkaisusarjassa – NATO Science for Peace and Security Series – on ilmestynyt lähimmän kymmenen vuoden aikana useita tutkimuksia, joissa on selvitetty äärimmäishenkisten ryhmien ja uskonnollisten lahkojen psykodynamiikkaa. Uusimmat ovat vasta menneeltä kesältä 2008 (esim. Miczek, Thompson & Tornatzky 1990; Cabib & Publisi-Allegra; Roy 2006; Finklestein &Dent-Brown 2008; Center of Excellence 2008; Sharpe 2008). Turkin Ankarassa toimiva NATO:n terrorismin vastainen tutkimuskeskus, Center of Excellence – Defence Against Terrorism, laati vuonna 2008 lahkojen ja ryhmien psykodynamiikkaa arvioivan monitieteellisen tutkimuksen, CIA:n johtava psykiatri, jonka kirjoituksista pidän kovasti, Jerrold Post on monissa kirjoituksissa, tutkimuksissa ja puheenvuoroissa arvioinut huolestuttavan uhkan, jonka ääriliikkeiden psykodynamiikka sisältää. Kenen puolella Laura on – ihmisvihaajien vai rodullisen suvaitsevuuden puolella?
PTP ПЛАНЕТА 19.10.2008
Amnestyn suomalaisten huolestuneiden naisten väite Venäjän televisiosta, opposition oikeuksien ja sananvapauden rajoittamisesta on erheellinen. Venäjänkielinen televisiolähetys 19.10.2008 (PTP ПЛАНЕТА) kesti usean tunnin verran. Mukana oli mielenkiintoisesti eri tavalla ajattelevia opposition ja valtiollisen johdon mukaisia vaikuttajia. Aiheena oli arvioida Stalinin paikkaa Neuvostoliiton ja Venäjän historiassa.
Yhtenä keskustelijana oli Venäjän opposition suurin nimi, Gennadi Andrejevitš Zjuganov (Генна́дий Андре́евич Зюга́нов). Hän on Venäjän federaation kommunistisen puolueen pääsihteeri, duuman jäsen ja Euroopan neuvoston parlamenttiryhmän jäsen, joka hävisi Venäjän presidenttivaaleissa Medvedeville. Häviönsä tähden on ollut hyvin katkera mies.
Toinen keskustelijoista oli Viktor Stepanovitš Tšernomyrdin (Ви́ктор Степа́нович Черномы́рдин), Jeltsinin Venäjän pitkäaikainen entinen pääministeri, eräs Gaspromin suurista omistajista ja yhtiön hallintoneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja, Venäjän suurlähettiläänä Ukrainassa, Jeltsinin nimeämä erityisedustaja entisen Jugoslavian kriisialueille, joka johti presidentti Martti Ahtisaaren ohella Kosovon rauhanneuvotteluja (en tiedä, miksi hän ei saanut Nobelin rauhanpalkintoa?). Tšernomyrdin kysyi tylysti ja kaunistelematta Zjuganovilta ja kenraali Varennikovilta, miksi tarvittiin 27 miljoonan kuolleen hinta. ”Se oli Stalinin hinta”.
Keskustelemassa oli myös Cambridgessa syntynyt, venäläinen intellektuelli vanha professori, Rooman klubin jäsen, Unescon Kalinga-palkinnon voittaja, Sergei Kapitsa (Сергей Петрович Капица), venäläisen demokrafian – väestöolojen – asiantuntija ja TV-ihminen.
Vanha kenraali Valentin Ivanovitš Varennikov (Валентин Иванович Варенников), Neuvostoliiton Afganistan joukkojen komentaja, toimi 1990-luvun alussa kommunistisessa puolueessa, mutta vuodesta 2003 äärinationalistisessa Rodina-puolueessa (Партия "РОДИНА"). Puolue yhdistää nationalistiset ja sosialistiset ajatukset toisiinsa. Varennikov tahtoi korostaa isänmaallisen sodan merkittävyyttä koko Euroopalle ja tällä hetkellä eläville venäläisille sekä Stalinin merkittävyyttä tämän taiston johtamisessa, mutta hän sai vastaansa Tšernomyrdinin kritiikin.
Valko-Venäjällä professorina toimiva Sergei Mironovski (Сергей Мироновский) kutsui Hitleriä osaksi ”historiaamme, meidän traagista historiaamme”.
Moskovan yliopiston taiteen tiedekunnasta valmistunut, kommunistisen sananvapauden ongelmat kokenut ja 1980-luvulla Pariisissa elänyt, mutta 1990 Venäjälle palannut, Puskin-palkinnon voittanut, runoilija Juri Kublanovski (Юрий Кублановский ) on luonnehtinut itseään sillä, että hänellä on ”poliittisen imigrantin psykologiset haavat”. Hänellä ei ole ihannekuvaa kommunistisesta Neuvostoliitosta!
Andrei Saharov (Андрей Сахаров) ei ole noussut haudasta, vaan tämä keskustelija oli Venäjän historiantutkimusinstituutin johtaja, Venäjän tiedeakatemia jäsen.
Keskustelemassa oli myös moninkertaiset akateemiset tittelit opiskellut Dmitri Olegovitš Rogozin (Дмитрий Олегович Рогозин). Hän on tunnettu poliitikko kansallispatrioottisesta Rodina-puolueesta. Mies on eräs kovasanaisimpia opposition, myös duuman ulkopuolelle heitettyjä, politiikkoja, mutta silti häntä ei ole hyllytetty! Rodinaa ja Rogozinia estettiin osallistumasta Moskovan duuman vuoden 2005 vaaleihin sen rasistisen kampanjoinnin vuoksi. Sittemmin hän oli perustamassa Suur-Venäjä-puoluetta muutaman ex-Rodinan jäsenen ja (laitonta) maahanmuuttoa vastustavan poliittisen tahon kanssa. Viranomaiset estivät kuitenkin tämän puolueen rekisteröinnin. Rogozin on saanut jyrkästä oppositioasemastaan huolimatta merkittäviä tehtäviä Venäjän politiikassa. Hänen toimintansa ei ole aina ollut Venäjän hallituksen ja Putinin sovittelevan linjan mukaista: Rogozin on toiminut Euroopan neuvoston parlamentaarisen kokouksen (PACE) Venäjän edustajana, mutta Venäjältä evättiin vuodeksi äänivalta, kun Rogozin arvosteli neuvostoa kovasanaisesti sen tuomittua Tšetšenian sodan. Nyt keväästä 2008 hän on toiminut Venäjän NATO-edustajana.
Lopulta keskustelemassa oli myös - jopa keisarillisesta kuvernööristä ja prinsessasta (isovanhemmat) periytyvä - Nikita Sergeyevitš Mikhalkov (Никита Сeргеевич Михалков, 63v.), vuonna 1974 Elokuvataiteen korkeakoulun ohjaajalinjalta valmistunut, sittemmin hyvin tunnettu ja palkittu venäläinen elokuvaohjaaja. Hän on aktiivinen persoona myös Venäjän politiikassa. Mikhalkov on venäläinen nationalisti, ortodoksi, Hän on ollut mukana Nomocanom-kokouksessa, jossa kiistettiin serbien sotarikokset 1992–1999. Mikhalkov puhuu (Naton) sodasta ortodokseja vastaan. Hänen mukaansa ortodoksinen usko on ”pääasiallinen kulttuurinen ja intellektuaalinen voima, joka vastustaa McDonalsin valtaa”. Mikhailkov on myös Vladimir Putinin tukija.
lauantai 27. syyskuuta 2008
Nettipoliisit, nettisosiaalitädit ja mielipidevaino Suomessa 2008
1960-luvun Neuvostoliitosta tiedetään, miten monien luostarien munkit suljettiin valtiollisiin mielisairaaloihin. Ukrainassa kenraali Petro Grigorenko oli eräs tärkeistä toisinajattelijoista. Tämän vuoksi hän sai viettää 1970-luvun mielisairaalassa.
Surullista, että Suomessa on vahvistumassa hysteria erilaisuutta ja toisinajattelijoita vastaan. Minä sain 27.9.2008 suomalaisen nettipoliisin tai nettisosiaalitädin lempeän ohjaavan kirjeen, jossa minua pidettiin mieleltään sairaana ja vaarallisena!
Minun persoonaa verrattiin jopa Jokelan tapaukseen. Kirjoittajan mukaan olisin liian avoin. Se ei olisi kirjoittajan mukaan normaalia, että joku on julkinen Internetissä ja etsii asiantuntemusta niin monelta eri alalta.
Tulkitsen niin, että normaali suomalainen on terve, kun hän ei puhu, ei kirjoita, mutta juo itsensä viikonloppuna kaatokänniin ja maanantaiaamun krapulaan; normaali suomalainen ei seurustele liikaa venäläisten kanssa tai ei ainakaan ilmaise hyväksyntää Putinin ja Medvedevin politiikkaa kohtaan.
Kirkkoherran pitäisi hakeutua mielenterveyspalvelujen piiriin, koska olen poikkeava. Niin kirjeessä opastettiin. Käräjäoikeudessa 2001 ja hovioikeudessa 2004 konstaapeli piti huolestuttavana piirteenä, että asunnossamme kävi joka päivä venäläisiä naisia (ps. vaimoni on venäläinen)!
Hassuinta on toki tuossa nettivalvonnassa, että mainitut kirjeen kirjoittajat eivät ymmärrä maailman muutosta: internet ei ole enää erityinen asia, vaan elinympäristö yhtälailla kaiken muunkin elämän kanssa. Esim. Irc-galleriassa ovat kuvat keskimäärin hyvin hillittyjä, mutta silti paljon avoimempia kuin meikäläisen profiili! Maailma ei ole enää sellainen kuin jälkeensä jääneet tädit luulottelevat.
Tällä hetkellä dosentti Johan Bäckman, sosiologisen tutkimuksen tämänhetkinen nero ja julkkis Suomessa, on saanut vastaansa arvovaltaisen porukan, jotka ovat avoimella kirjeellään vaatineet yliopistolta, että Bäckman pitäisi vaientaa.
Olemme tulleet valitettavasti takasin mielisairaaloiden ja vankiloiden aikaan, mutta yllättävää, että tämä tapahtuu toisinajattelijoille 2000-luvun Suomessa! Olen varma siitä, että Bäckman selviää isona miehenä.
Meikäläinenkin on tullut elämän kolhuissa niin kovanahkaiseksi, että nauran pelkästään sarkaistisesti huolestuneille ihmisille, jos saan herätetyksi näissä ihmisissä ehkä jotakin levotonta aivotoimintaa pitkän hiljaisen ajan jälkeen.
Huolestuttavaksi suomalainen suvaitsemattomuus on kuitenkin kehittymässä.
Olin 7. heinäkuuta 2008 Pietarissa ja rekisteröin maahantulokorttia Hotelli Ozerin aulassa. Paikalle sattui Sveta, joka kertoi erehtyneensä hakea Suomen kansalaisuuden. Nyt koulutoimi ohjasi hänen tyttärensä psykoterapiaan, koska nämä pitivät venäläistä teinityttönä liian aktiivisena. Näin tämän sympaattisen tytön.
Mielestäni kyse oli vain siitä, että Suomessa pidetään normaalina suomalaista mykkyyttä, elottomuutta ja kuolleita kasvoja. Sveta otti lapsensa pois terapiasta ja etsii kansalaisuuden vaihtoa.
Tapasin Marinan, joka kävi tavanomaisella käynnillä sosiaalivirastossa. Sosiaalitädit pyysivät saapua kotiin. Marina oli iloinen, koska otaksui tätien avustavan häntä siivoamisessa ja tiskaamisessa. Tädit istuivat kuitenkin sohvan kulmalla, kirjoittivat muistivihkoonsa asioita. Eivät tehneet mitään Marinan hyväksi. Virastoonsa saavuttuaan tädit aloittivat prosessin, jotta Marinalta vietäisiin tytär, koska nämä tädit pitivät Marinaa liian kiireisenä lapsensa hoitamiseen. Sosiaalitätien russofobinen epäily venäläisen kyvyttömyyteen tuotti alkuaan pakkoeron äidin ja lapsen välille, kunnes konsulaatin lakimies puuttui asiaan. Marina on raitis työläisäiti, joka on työllistetty kaikkien muiden yksinhuoltajaäitien tavoin. Lapsi tuli lakimiesavun jälkeen takaisin äidille, sosiaalitäti oli pari vuotta poissa työpaikaltaan kunnes hän tuli takaisin työpaikalleen.
Lenalle tuli avioero, koska venäläinen vaimo ja lasten äiti ei hyväksynyt suomalaisen miehensä juopottelua. Sosiaaliviranomaiset näkivät juopottelevan isän ja päättivät suoraan lähettää lapset lastenkotiin. Kun lapset varttuivat tarpeeksi vanhoiksi, nämä kääntyivät lakimiehen puoleen ja voittivat oikeuden tulla äitinsä luo. Rasistisesti venäläistä äitiä ei pidetty alkuaan sopivana lapsiensa hoitajana.
Anastasia tulee hienosta venäläisestä perheestä. Ehkä pieni koulutyttö ei leiki ihan jokaisen koulutoverinsa kanssa. Hän on oppinut erilaiseen puhetapaan ja kulttuuriin. Koulu määräsi tytön psykoterapiaan.
Pari päivää sitten venäläismies kääntyi puoleeni, jotta valmistelisimme kirjeen, jossa valitamme hänen työpaikkansa rasismia ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä vastaan. Tässä helsinkiläisessä firmassa suomalaiset työntekijät saavat parhaat työvuorot ja työvälineet, mutta ulkomaalaisille ei makseta edes sunnuntailisiä, kun nämä tekevät työtä sunnuntaisin.
Surullista, että Suomessa on vahvistumassa hysteria erilaisuutta ja toisinajattelijoita vastaan. Minä sain 27.9.2008 suomalaisen nettipoliisin tai nettisosiaalitädin lempeän ohjaavan kirjeen, jossa minua pidettiin mieleltään sairaana ja vaarallisena!
Minun persoonaa verrattiin jopa Jokelan tapaukseen. Kirjoittajan mukaan olisin liian avoin. Se ei olisi kirjoittajan mukaan normaalia, että joku on julkinen Internetissä ja etsii asiantuntemusta niin monelta eri alalta.
Tulkitsen niin, että normaali suomalainen on terve, kun hän ei puhu, ei kirjoita, mutta juo itsensä viikonloppuna kaatokänniin ja maanantaiaamun krapulaan; normaali suomalainen ei seurustele liikaa venäläisten kanssa tai ei ainakaan ilmaise hyväksyntää Putinin ja Medvedevin politiikkaa kohtaan.
Kirkkoherran pitäisi hakeutua mielenterveyspalvelujen piiriin, koska olen poikkeava. Niin kirjeessä opastettiin. Käräjäoikeudessa 2001 ja hovioikeudessa 2004 konstaapeli piti huolestuttavana piirteenä, että asunnossamme kävi joka päivä venäläisiä naisia (ps. vaimoni on venäläinen)!
Hassuinta on toki tuossa nettivalvonnassa, että mainitut kirjeen kirjoittajat eivät ymmärrä maailman muutosta: internet ei ole enää erityinen asia, vaan elinympäristö yhtälailla kaiken muunkin elämän kanssa. Esim. Irc-galleriassa ovat kuvat keskimäärin hyvin hillittyjä, mutta silti paljon avoimempia kuin meikäläisen profiili! Maailma ei ole enää sellainen kuin jälkeensä jääneet tädit luulottelevat.
Tällä hetkellä dosentti Johan Bäckman, sosiologisen tutkimuksen tämänhetkinen nero ja julkkis Suomessa, on saanut vastaansa arvovaltaisen porukan, jotka ovat avoimella kirjeellään vaatineet yliopistolta, että Bäckman pitäisi vaientaa.
Olemme tulleet valitettavasti takasin mielisairaaloiden ja vankiloiden aikaan, mutta yllättävää, että tämä tapahtuu toisinajattelijoille 2000-luvun Suomessa! Olen varma siitä, että Bäckman selviää isona miehenä.
Meikäläinenkin on tullut elämän kolhuissa niin kovanahkaiseksi, että nauran pelkästään sarkaistisesti huolestuneille ihmisille, jos saan herätetyksi näissä ihmisissä ehkä jotakin levotonta aivotoimintaa pitkän hiljaisen ajan jälkeen.
Huolestuttavaksi suomalainen suvaitsemattomuus on kuitenkin kehittymässä.
Olin 7. heinäkuuta 2008 Pietarissa ja rekisteröin maahantulokorttia Hotelli Ozerin aulassa. Paikalle sattui Sveta, joka kertoi erehtyneensä hakea Suomen kansalaisuuden. Nyt koulutoimi ohjasi hänen tyttärensä psykoterapiaan, koska nämä pitivät venäläistä teinityttönä liian aktiivisena. Näin tämän sympaattisen tytön.
Mielestäni kyse oli vain siitä, että Suomessa pidetään normaalina suomalaista mykkyyttä, elottomuutta ja kuolleita kasvoja. Sveta otti lapsensa pois terapiasta ja etsii kansalaisuuden vaihtoa.
Tapasin Marinan, joka kävi tavanomaisella käynnillä sosiaalivirastossa. Sosiaalitädit pyysivät saapua kotiin. Marina oli iloinen, koska otaksui tätien avustavan häntä siivoamisessa ja tiskaamisessa. Tädit istuivat kuitenkin sohvan kulmalla, kirjoittivat muistivihkoonsa asioita. Eivät tehneet mitään Marinan hyväksi. Virastoonsa saavuttuaan tädit aloittivat prosessin, jotta Marinalta vietäisiin tytär, koska nämä tädit pitivät Marinaa liian kiireisenä lapsensa hoitamiseen. Sosiaalitätien russofobinen epäily venäläisen kyvyttömyyteen tuotti alkuaan pakkoeron äidin ja lapsen välille, kunnes konsulaatin lakimies puuttui asiaan. Marina on raitis työläisäiti, joka on työllistetty kaikkien muiden yksinhuoltajaäitien tavoin. Lapsi tuli lakimiesavun jälkeen takaisin äidille, sosiaalitäti oli pari vuotta poissa työpaikaltaan kunnes hän tuli takaisin työpaikalleen.
Lenalle tuli avioero, koska venäläinen vaimo ja lasten äiti ei hyväksynyt suomalaisen miehensä juopottelua. Sosiaaliviranomaiset näkivät juopottelevan isän ja päättivät suoraan lähettää lapset lastenkotiin. Kun lapset varttuivat tarpeeksi vanhoiksi, nämä kääntyivät lakimiehen puoleen ja voittivat oikeuden tulla äitinsä luo. Rasistisesti venäläistä äitiä ei pidetty alkuaan sopivana lapsiensa hoitajana.
Anastasia tulee hienosta venäläisestä perheestä. Ehkä pieni koulutyttö ei leiki ihan jokaisen koulutoverinsa kanssa. Hän on oppinut erilaiseen puhetapaan ja kulttuuriin. Koulu määräsi tytön psykoterapiaan.
Pari päivää sitten venäläismies kääntyi puoleeni, jotta valmistelisimme kirjeen, jossa valitamme hänen työpaikkansa rasismia ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä vastaan. Tässä helsinkiläisessä firmassa suomalaiset työntekijät saavat parhaat työvuorot ja työvälineet, mutta ulkomaalaisille ei makseta edes sunnuntailisiä, kun nämä tekevät työtä sunnuntaisin.
 |
Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172,
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374
LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4
|
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
International Transparency, "Poliittinen pamfletti" (2008)
Kansainvälisen International Transparency (IT) -tutkimuslaitoksen mukaan Suomen sijoitus korruptiovapaana maana on laskenut ja on nyt 5. Venäjä on sijalla 147, 180 maan joukossa. Koko maailman hurjasta joukosta ei löytyisi enää montaa pahempaa maata. Väitän, että IT:n "korruptiotutkimus" on poliittinen pamfletti.
Olen itse törmännyt Venäjällä korruptioon, kun deklarantti vaati ylimääräistä rahaa häntä itseään varten, kun noudin kuorma-autollisen verran sanomalehtiä messua varten Pietarissa. Olen jutellut aiheesta Tehtaankadun kanssa ja myös siellä myönnetään korruption ongelmat. Kukaan ei kiistä Venäjän ongelmaa. Siihen on haluttu paneutua voimakkaasti. Muistan Suomen psykologikeskuksen kirkon johtajuustutkimuksen psykologin haastattelussa, kun Fredrikinkadun psykologi kysyi silmät pyörien, että sinä et siis voi elää kovin tarkasti totuuden mukaan, jos olet ollut töissä Venäjällä. Valitettavasti tuo mielikuva hallitsee yleisesti Suomessa: Venäjällä toimivat yrittäjät ja tutkijat turmeltuisivat. Nämä olisivat valmiit epärehellisyyteen!
Venäjällä on lisätty valvontaa korruption poistamiseksi. Siksi on yllättävää, että tulos vain heikkenee IT-tutkimuksessa. Tärkeä kysymys on nyt, onko korruptio sellainen ongelma kuin International Transparency (=IT) ilmoittaa. Minä väitän, että IT ilmaisee valheellisen tuloksen, poliittisen tuloksen. En kiistä korruption ongelmia, vaikka mainitun ongelman jälkeen en ole siihen itse törmännyt Venäjällä: minä väitän, että IT ei ole tutkimus, vaan poliittinen pamfletti, joka on verhottu tutkimuksen muotoon. Perusteluni on:
(1) IT käyttää Moskovan Indem (Altus) -tutkimuslaitosta, joka on itsessään pahasti korruptoitunut: http://www.datsha.com/uutiset/040607.shtml. Itse asiassa aloin omatoimisesti ja konsulttien avulla selvittää tämän Indem-laitoksen hämärärahoitusta sen jälkeen, kun olin jutellut Hellevigin kanssa, joka oli ihmetellyt samaisia ongelmia laitoksen tuloksissa. Kun kaksi toisistaan riippumatta havaitsi kummallisuutta toiminnassa, päätin reilu vuosi sitten penkoa asiaa hiukan syvemmin. Venäjää äärimmäisesti vihaava, ökyrikas juutalainen George Soros ja hänen Open Society tukevat samanaikaisesti Georgiaa ja Moskovassa toimivaa korruptiotutkimuslaitosta! Datshan artikkelin loppu on vain pieni raapaisu siitä myyräntyöstä, jota valheellisesti tehdään korruptiotutkimuksen avulla. En tarkistanut tämän vuoden raportista, onko taas kerran Indem ollut tutkimuksen laatijana.
(2) Venäjällä on voimakkaasti kaikissa tullitilastoissa tullut ilmi kaupan kasvu. Kasvu on tilastoissa voimakkaampaa kuin reaalisessa maailmassa: toinen vaihtoehto olisi, että korruptio on kasvanut, mutta hurjista tilastoista huolimatta Venäjän kauppa ja kansantulo on kasvanut jopa virallisia upeita tilastoja nopeammin. Venäjän viralliset tahot katsovat yleensä, että kiristynyt valvonta tuonut tilastollista luotettavuutta. Täten korruptio on siis pienentynyt.
(3) Kun korruptiota kirjataan Venäjän tappioksi ja Venäjän menettää vero/tariffituloja Suomen rajalla, jää ihmeteltäväksi, että yli neljän miljardin euron erot tullitilastoissa olisivat IT:n tilastoinnissa Venäjän ja vain Venäjän ongelma, mutta Suomi pesisi kätensä puhtaaksi. Olen hyvinkin ruohojuuritasolla tutkinut eräitä kokonaisvaltaisia tietojärjestelmiä (ERP) yrityksissä ja olen voinut löytää vain yhden syyn, miksi Suomen Venäjän kauppaa käyvät yritykset eivät kytke ERP-järjestelmiään sähköiseen tullaukseen: nämä suomalaiset yritykset tahtovat hyötyä kaksoislaskutuksesta. IT:n tilastoinnissa tullimiesten korruptoituneisuus on vieritetty kokonaan Venäjän paheeksi, vaikka hyöty otetaan irti tällä Suomen puolella rajaa! http://www.kauppatie.com/05-2006/2f.htm
(4) IT:n tutkimus on asiantuntijaraati, joka ilmaisee poliittisen arvostuksensa alueiden ja maiden johdosta. Tämä on selvästi havaittavissa, kun lukee tarkemmin johdantoa tutkimuksesta. Tämä on mielipide, jossa ilmaistaan paheksunta Georgian tähden. Poliittinen näkemys Georgiasta on vaikuttanut Venäjän arvostuksen tipahtamiseen, kuten IT:n uutisoinnissa on tämä avoimesti ilmaistu. Tämä kertoo, että IT:n luotettavuus itse asian osoittamisessa ei ole paljon parempi kuin Hesarin tai suomalaisten iltapäivälehtien, - ei siis juuri ollenkaan luotettava.
|
Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172,
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374
LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4
|
maanantai 22. syyskuuta 2008
Kansallissosialismi turmeli luterilaista kirkkoa
Sotia edeltänyt ja sotien aikainen luterilainen kirkko ei täyttynyt Pyhässä Hengessä, vaan Hitlerin kansallissosialismin hengessä. Toisen maailmansodan jälkeen Suomen luterilainen kirkko oli vielä pitkän aikaan erittäin oikeistolainen: itse Urho Kaleva Kekkonen joutui ahtaalla kirkon papiston tähden ja Kari Suomalainen osasi piirtää Kokoomuksen tuntomerkiksi liperipukuisen papin.
Aseveljet piirittivät Leningradia Toisen maailmansodan aikana. Luterilainen kirkko loi tahtoa Hitlerin hengessä kommunisteja ja juutalaisia vastaan. Bolshevikkivallankumouksen jälkeen oli Neuvostoliitossa sekä ortodoksiset että muut kirkot joutuneet tuhotuiksi, vain muutama säilytettiin kirkollisessa käytössä. Poliisin kanssa joutui ongelmiin, jos osoittautui kirkollisesti aktiiviksi.
Mitenkään en halua enkä voi väheksyä kommunistien hirmutöitä kirkkoja vastaan. En halua vasemmistolaisen punavihreän kuplan sisään sulkeutuvaa "valesuvaitsevaista" anti-kirkkoakaan.
Samanaikaisesti ei pidä jättäytyä sokeaksi luterilaisen kirkon omaa hirmuhistoriaa kohtaan: luterilaiset ovat olleet luomassa kansallissosialismin, jonka tarkoituksena oli arjalaiskansan valta-aseman ohessa puhdistaa lähialueet kommunisteista, juutalaisista, mustalaisista sekä muista "rappeutuneista".
Samanaikaisesti ei pidä jättäytyä sokeaksi luterilaisen kirkon omaa hirmuhistoriaa kohtaan: luterilaiset ovat olleet luomassa kansallissosialismin, jonka tarkoituksena oli arjalaiskansan valta-aseman ohessa puhdistaa lähialueet kommunisteista, juutalaisista, mustalaisista sekä muista "rappeutuneista".
Luterilaiset eivät ole oppineet rakastaa lämpimästi venäläisiä ja ortodoksista kirkkoa. Proselytistinen ja halveksiva asenne näkyy yhä, kun jotkut luterilaiset tekevät ”lähetystyötä” Venäjän maalla: monta kertaa olen saanut vastaukseksi, ettei Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa voisi tehdä yhteistyötä, vaan siksi pitää perustaa uudet kirkot. Luterilainen kirkkohistorian dosentti Mikko Ketola suositti joitakin vuosia sitten Pyhän Aleksanteri Nevskin katedraalin hävittämistä Tallinnasta, koska katedraali ilmentäisi Venäjän sortovallan henkistä perintöä. Suomalaisen luterilaisuuden perinne on tässä suhteessa valitettavan pitkä.
Ruotsalainen Dagens Nyheter kirjoitti tammikuussa 1937, että natsismilla on Suomessa enemmän kannattajia kuin missään muualla Skandinaviassa. Tämä natsismi oli erittäin voimakasta luterilaisessa kirkossa ja sen saarnastuoleissa, kun Suomi ja Saksa kävivät aseveljinä sotaa Neuvostoliittoa vastaan ja piirittivät Leningradia. Inkerin kirkot olivat saksalaissuomalaisten asevoimien käytössä, kenttäpapit saarnasivat fasistista ideologiaa.
Johan Bäckman on uudessa teoksessaan Pronssisoturi (2008) paljastanut seikkaperäisesti tuolloisen natsismin laajuutta Suomessa ja Virossa. Hänen teoksensa on mielenkiintoista luettavaa, vaikka kirkollinen puoli on jäänyt hänen teoksessaan niukaksi. Kirjassa kerrotaan, että Tor Högnäs kertoo kokemuksistaan Neuvosto-Karjalan hävitysretkeltä: ”Suomalaiset kenttäpapit ovat sanoneet, että Leningrad olisi tuhottava maan tasalle ja muutettava siksi suoksi joka se oli alun perin ollut”. Sodan alettu kotijoukkojenrovasti Hannes Anttila ilmoitti radiohartaudessaan Suomen toteuttavan Jumalan antamaa tehtävää, kun Suomi kurittaa suurta naapuria: ”Nyt on bolshevismin tilinteon hetki tullut”. Hitlerin ja Mannerheimin piirittämässä, sotahistorian ainutlaatuisessa nälkäsaarrossa Leningradissa kuoli toista miljoonaa ihmistä, myös Vladimir Putinin pikkuveli.
Arkkipiispa Erkki Kailan allekirjoittama kirkolliskokouksen julkilausuma julkaistiin lokakuussa Helsingin Sanomissa: kirjoituksessa Neuvostoliittoa kutsuttiin petollisimmaksi, petomaisimmaksi ja antikristillisimmäksi kaikista maailman valloista. Tämän vuoksi Suomen kristittyjen on rukoiltava, että Jumala kukistaisi ja nöyryyttäisi sen. Suomen kirkonmiehet olivat Hitlerin kannattajia. Piispat Kaila, von Bonsdorff, Lehtonen, Lomaranta, Mannermaa ja Sormunen lähettivät Herättäjä-lehteen kesällä 1941 kehotuksen, että suomalaisten on sodittava pyhän uskon puolesta länsimaisen sivistyksen puolesta. Juutalaisvainoja ei protestoitu, muta sitä vastoin Lutherin hirvittävä antisemitistinen teos Juutalaisista ja heidän valheistaan julkaistiin suomeksi jo 1937.
Kansallissosialismi (Nationalsozialismus) eli natsismi (Nazismus) oli Adolf Hitlerin johtaman Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP:n) fasistinen ideologia. NSDAP hallitsi totalitaristisesti Saksassa 1933–1945, kun Hitler maan diktaattorina. Kansallissosialismi korosti johtajan tärkeyttä arjalaisen kansan johtajana ja sen vihollisten tuhoamiseksi. Keskeiset viholliset olivat juutalaiset ja kommunistit (marxilaiset). Kansallissosialismin synty oli jo 1800-luvun lopulla, kun pastorit Friedrich Naumann ja G. Göhre perustivat "Kansallis-Sosiaalisen Yhdistyksen". Luterilainen saarnaaja Adolf Stöcker oli perustamassa kristillis-sosiaalinen puoluetta ja esitti vaatimuksensa jo vuonna 1903, että "joutui juutalaisten vaikutusvaltaa olisi vähennettävä kaikilla julkisen elämän alueilla ja maahanmuutto pitää kieltää juutalaisilta”. Myöhemmin nimeksi tuli "Kansallissosialistinen Puolue". Luterilaisilla papeilla ja saarnaajilla on ollut ratkaiseva vaikutus Toisen maailman sodan syttymiseen ja Hitlerin valtaan. He ovat olleet itse rakentamassa mainitun puolueen jo hyvin paljon ennen kuin Hitler itse edes omaksui antisemitististä vakaumusta.
Juutalaisvihamielisyys oli luonnollisessa vihasuhteessa Neuvostoliittoa vastaan, koska kommunistisen puolueen johdossa oli runsaasti juutalaisia. Bolshevismi ja juutalaiset samaistettiin johdonmukaisesti.
Kansallissosialismi hyväksyi sellaiset uskonnot, jotka puolestaan olisivat valmiit hyväksymään elämän kovat tosiasiat arjalaisen rodun ylemmyydestä. Natsit tahtoivat luoda uuden uskonnon muinaisten skandinaavisten uskomusten mytologiselle pohjalle. Tässä mytologiassa uusi pääjumaluus oli Sallimus. Suomalaiset runoilijat osasivat hommansa sotien aattona, kun korostivat saksalaisen ja suomalaisen rodun ylivoimaisuutta Kaitselmuksen johtamissa kohtaloissa. Pappien joukossa oli toki kansallissosialismin vastustajiakin 1930-luvun Saksassa, mutta nämä vastustajat kuuluivat ei-luterilaisiin protestanttisiin suuntauksiin, mutta suurin osa luterilaista papeista ja kirkon jäsenistä toimi Hitlerin johdolla vuonna 1933 perustetussa Evankelisten kirkkokuntien liitossa (Deutsche evangelische Kirche). Tämä luterilainen valtakirkko tuki täysin natsihallintoa ja sen uskonnollista puoluetta Deutsche Christen (DC). Protestanteista muutama johtaja rakensi Tunnustuskirkon, vastalauseeksi luterilaisen kirkon fasistisuudelle. Bonhoefferin kokemukset ovat tunnettuja. Hänen virsi on uudessa suomalaisessa virsikirjassa numero 600.
Martin Lutherin teos Juutalaisista ja heidän valheistaan syntyi jo 1543. Kirjan kannessa lukee, että tämä on koko kansan asia. Vuonna 1938 piispa Martin Sasse Eisenach uudisti saman teoksen Saksan silloisia tarpeita varten. Esipuheessa kerrotaan kirjan julkaisupäivänä 10. marraskuuta 1938, Lutherin syntymäpäivänä, että nyt on lopullisesti poltettava Saksan synagogat ja juutalaisten talousvalta olisi päätettävä Saksassa. Ihmiset saisivat täten kruunata Jumalan asettaman johtajan taistelun täydellistä vapauttamista varten. Maailmankuulu filosofi Karl Jaspers 1962 tulkitsi Saksan mentaalista historiaa siten, että Luther "antoi neuvoja juutalaisia vastaan, Hitler vain teloitti" (Der philosophische Glaube angesichts der Offenbarung, München 1962, S. 90) .
30. tammikuuta 1933 Hamburin uusi luterilainen piispa Ffancis Tüberl katseli uuden liittokanslerin Adolf Hitlerin paraatia ja lausui avoimesti luterilaisen kirkon puolesta siunauksensa, että sanoinkuvaamaton tunne historian Herrasta täyttää nyt hänen sydämensä: "Mit klopfendem Herzen erlebte ich den Einzug der Männerbataillone durch das Brandenburger Tor und den Vorbeimarsch an dem greisen Reichspräsidenten und seinem jungen Kanzler [= Hitler] unter dem endlosen Jubel der Menschenmassen ... Ein unbeschreibliches Hochgefühl, verbunden mit dem tiefsten Dank gegen den allmächtigen Herrn der Geschichte, erfüllte mein Herz ...". Luterilaisten kirkkojen tuki jatkui innokkaana Hitlerin hyväksi myös, kun 4.3.1933 Hitler piti puheen Königsbergissä. Die Allgemeine Evangelisch-Lutherische Kirchenzeitung kuvaili, että rukoukset nousivat jopa aivan taivaaseen saakka. Luterilaiset papit tukivat Hitleriä vaaleissa innokkaasti ja NSDAP saikin vaaleissa 44 % annetuista äänistä. Otto Dibelius, tunnettu luterilainen teologia ja pappi (Der evangelische Generalsuperintendent von Brandenburg) lähetti Hitlerille kirjeen 8. maaliskuuta 1933, että ”vain harvat meistä eivät olisi kiitollisia koko sydämestään teidän valintaanne” ("Es werden unter uns nur wenige sein, die sich dieser Wendung nicht von ganzem Herzen freuen"). Sanomattakin selvää on, että Dibelius ei ollut näiden harvojen joukossa. Luterilainen kirkko suositteli huhtikuussa 1933 alkanutta taloudellista boikottia juutalaisia vastaan. 26. huhtikuuta 1933 Bayerista tuli luterilainen pappi Walter Künneth, joka antoi lausunnon, jonka mukaan Hitlerin antama asetus juutalaisten rajoittamisesta hallinnossa on tarpeellinen, koska juutalaisten vaikutusvallan liiallinen leviäminen Saksan julkisessa hallinnossa on vaarallista ("Insbesondere erweist sich diese Neuregelung erforderlich infolge des Überhandnehmens des jüdischen Einflusses, der die Gefahr einer Überwucherung des deutschen Geistes im gesamten deutschen Öffentlichkeitsleben bedeutet"). Lausunnossa puhuttiin vielä väkivallattomasta juutalaisten siirtämisestä pois. Hitler vetosi samana päivänä uskonnolliseen perinteeseen. Samana päivänä perustettiin myös Saksan salainen valtiollinen poliisi Gestapo.
Huhtikuussa 1933 Bayerin luterilainen sanomalehti ylisti Hitleriä upeilla otsikoilla: "Werkzeug göttlicher Vorsehung", jumalallisen kaitselmuksen väline: ”Me näemme hänet jumalallisen kaitselmuksen välineenä” (”Wir sehen in ihm ein Werkzeug der göttlichen Vorsehung ... Möchte er das, was er kraftvoll begann, vollenden dürfen zum Segen unseres Volkes und unserer evangelischen Kirche"). Vapun päivänä Münchenin kaupungin papit esiintyivät jopa hakaristivaatteissa. 6. toukokuuta 1933 sanottiin irti yliopistoista kaikki juutalaiset professorit. Erittäin tunnettu Tübingenin yliopiston teologian professori, raamatuntutkija Gerhard Kittel julkaisi kesäkuussa 1933 esseen, jossa tuettiin juutalaisten ongelman ratkaisemista Hitlerin viitoittamalla tavalla. Tämän jälkeen Kittel antoi papistolle ammattiapua aina vuoteen 1944 saakka. Berliinissä 7.6.1933 Saksan evankelisen kirkon komitea (Der Deutsche Evangelische Kirchenausschuss beim Kirchenbundesamt in Berlin) julisti kaiken tapahtuneen jälkeen, ettei Saksassa ole mitään juutalaisvainoa.
Suomen sotaveteraanit ovat pelastaneet Suomen monelta kovalta kohtalolta. Nyt on sinänsä hyvä, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ovat luterilaiset kirkot saaneet taas avautua. Nyt on varottava, ettei Toisen maailmansodan henki, kansallisaate ja vihantunteet täytä uudelleen avattujen kirkkojen tiloja. Tällöin kirkkojen viesti olisi täysin väärä, jopa erehdyttävästi palauttaisi historiansa muistaville venäläisille mieleen vanhojen aikojen ideologiat.
|
Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172,
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374
LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4
|
maanantai 15. syyskuuta 2008
Terveisiä Inkerin kirkosta!
Perjantaina 12.9.2008 lähdimme odotetulle seurakuntamatkalle Pohjan suomalaisesta seurakunnasta Venäjälle. Rajan ylityksessä ei ollut ongelmia. Pappispuvussa selvitin, että pikkupaketit menevät lasten kotiin. Rajaviranomainen antoi meidän mennä. Molempiin suuntiin muodollisuudet menivät ”niin kuin voi”, ”kak masla” (ven.). Kävimme menomatkalla Pietarissa Pyhän Marian kirkon konsertissa, joka oli vaikuttava kokemus.
Illalla saavuimme Pietarin "toiselle puolelle" Kolppanaan, jonka historia on jo vuosisatainen. Kolppanan kirkko sai syntynsä 1800-1802, mutta kirkko suljettiin 1937 sotien tähden. Saksalaismiehityksen aikana inkeriläiset siirrettiin Suomeen 1943, mutta näitä palautettiin Neuvostoliittoon pitkälle Siperian kiertomatkalle. Neuvostovallan aikana kirkko häväistiin täydellisesti. Kestopäällyste pistettiin hautausmaan päälle. Itse kirkko muutettiin osaksi tehdasrakennusta. Nyt kirkosta on saatu pieni sakastiosa palautettua kirkolliseen käyttöön.
Lauantaina 13.9.2008 oli Kolppanan kirkon suuri juhla. Seurakunnan kirkkoherrana toiminut, rovasti Arvo Soittu sai toimittaa piispa Aarre Kuukaupin kanssa poikansa Aleksander Soittun pappisvihkimyksen. Myös allekirjoittanut oli avustamassa pappisvihkimystä Raamatun sanan ja kättenpäällepanemisen avulla. Sain seisoa itsensä piispan vieressä. Tällaisissa pienissä köyhissä seurakunnissa, jotka ovat kokeneet vuosien aikana kovia yhdessä alueen muun väestön kanssa, ymmärtää kirkon olemassaolon aivan eri tavalla suureksi Jumalan lahjaksi kuin mitä itsestään selvyytenä elävässä Suomessa. Piispa kertoi, että ”kolmea pappia yhteen sukuun on historiallista Inkerin kirkossa”.
Arvo Soittu saarnasi pojalleen, että sähköinsinöörinä hän piti äitiään vanhuudenhöperönä, kun tämä oli pyytänyt pojalleen uskoa. Ihmeellisesti Arvosta tuli pappi. Alexander-pojan pappisvihkimys on historiallinen hetki. Jumala antoi enemmän kuin äiti pyysi.
Jätimme seurakuntamme lahjatavarat, jotka menivät lastenkodin hyväksi. Lastenkodin elämän on nopeasti kehittynyt. Tällä hetkellä lapset voivat jo matkustaa Espanjaan lomalle tai laskettelemaan. Heillä on riittävästi vaatteita. Tuen luonne ja sisältö on muuttunut. Lopulta kävimme Villa Inkerin vanhainkodissa. Leirikeskuksemme oli itsessään ihme siihen nähden, mitä se oli ollut vielä joitakin vuosia sitten. Leirikeskuksessa riittää kuitenkin yhä runsaasti työtä. Meitä kohtaan herra ja rouva Soittu olivat erittäin vieraanvaraisia. Ateriat olivat runsaat.
Sunnuntaina 14.9.2008 menimme 100 vuotta vanhan Terijoen kirkon uudelleen vihkimiseen. Terijoen pormestari oli paikalla. Ortodoksipappi tuli kunnioittamaan juhlaa. Piispa Kuukauppi toimitti kirkon uudelleen vihkimisen. Tämä kirkko oli joutunut pois käytöstä Neuvostoliiton aikana. Paikalla oli elokuvateatteri Bobeda, ”voitto”. Elokuvateatterin perustajat eivät tienneet tästä voitosta, jota 14.9.2008 todistaa. Kuukauppi puhui ihmeestä. Jumala uudistaa. Niin kuin elämämme voi olla poljettu, sorrettu, mutta ihme tapahtuu. Kristuksessa syntyy uusi luomus, entinen on mennyt. "Jos Herra ei rakenna huonetta, turhaan sen rakentajat näkevät vaivaa". Piispan mukaan tällaiset tapahtumat ovat Inkerin kirkolle tärkeitä, "konkreettisia todisteita Jumalan lupausten toteutumisesta". Lutherin sanoin syntinen hyväksytään Jumalan valtakuntaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Seurakunta veisasi Jumala ompi linnamme, suomeksi ja venäjäksi. Evankeliumisaarnateksti oli Matteuksen evankeliumin luvusta 22, jossa Jeesukselta kysyttiin lain suurinta käskyä. Pastori Aleksandr Kudrjavtsev piti hyvin vanhoillisen saarnan, jossa käsitteli vihollisuutta ja moitiskeli, ettei ihmisillä ole aikaa tulla kirkkoon. ”Ihmisiä kiusataan ajan puuttumisella”.
Illalla saavuimme Pietarin "toiselle puolelle" Kolppanaan, jonka historia on jo vuosisatainen. Kolppanan kirkko sai syntynsä 1800-1802, mutta kirkko suljettiin 1937 sotien tähden. Saksalaismiehityksen aikana inkeriläiset siirrettiin Suomeen 1943, mutta näitä palautettiin Neuvostoliittoon pitkälle Siperian kiertomatkalle. Neuvostovallan aikana kirkko häväistiin täydellisesti. Kestopäällyste pistettiin hautausmaan päälle. Itse kirkko muutettiin osaksi tehdasrakennusta. Nyt kirkosta on saatu pieni sakastiosa palautettua kirkolliseen käyttöön.
Lauantaina 13.9.2008 oli Kolppanan kirkon suuri juhla. Seurakunnan kirkkoherrana toiminut, rovasti Arvo Soittu sai toimittaa piispa Aarre Kuukaupin kanssa poikansa Aleksander Soittun pappisvihkimyksen. Myös allekirjoittanut oli avustamassa pappisvihkimystä Raamatun sanan ja kättenpäällepanemisen avulla. Sain seisoa itsensä piispan vieressä. Tällaisissa pienissä köyhissä seurakunnissa, jotka ovat kokeneet vuosien aikana kovia yhdessä alueen muun väestön kanssa, ymmärtää kirkon olemassaolon aivan eri tavalla suureksi Jumalan lahjaksi kuin mitä itsestään selvyytenä elävässä Suomessa. Piispa kertoi, että ”kolmea pappia yhteen sukuun on historiallista Inkerin kirkossa”.
Arvo Soittu saarnasi pojalleen, että sähköinsinöörinä hän piti äitiään vanhuudenhöperönä, kun tämä oli pyytänyt pojalleen uskoa. Ihmeellisesti Arvosta tuli pappi. Alexander-pojan pappisvihkimys on historiallinen hetki. Jumala antoi enemmän kuin äiti pyysi.
Jätimme seurakuntamme lahjatavarat, jotka menivät lastenkodin hyväksi. Lastenkodin elämän on nopeasti kehittynyt. Tällä hetkellä lapset voivat jo matkustaa Espanjaan lomalle tai laskettelemaan. Heillä on riittävästi vaatteita. Tuen luonne ja sisältö on muuttunut. Lopulta kävimme Villa Inkerin vanhainkodissa. Leirikeskuksemme oli itsessään ihme siihen nähden, mitä se oli ollut vielä joitakin vuosia sitten. Leirikeskuksessa riittää kuitenkin yhä runsaasti työtä. Meitä kohtaan herra ja rouva Soittu olivat erittäin vieraanvaraisia. Ateriat olivat runsaat.
Sunnuntaina 14.9.2008 menimme 100 vuotta vanhan Terijoen kirkon uudelleen vihkimiseen. Terijoen pormestari oli paikalla. Ortodoksipappi tuli kunnioittamaan juhlaa. Piispa Kuukauppi toimitti kirkon uudelleen vihkimisen. Tämä kirkko oli joutunut pois käytöstä Neuvostoliiton aikana. Paikalla oli elokuvateatteri Bobeda, ”voitto”. Elokuvateatterin perustajat eivät tienneet tästä voitosta, jota 14.9.2008 todistaa. Kuukauppi puhui ihmeestä. Jumala uudistaa. Niin kuin elämämme voi olla poljettu, sorrettu, mutta ihme tapahtuu. Kristuksessa syntyy uusi luomus, entinen on mennyt. "Jos Herra ei rakenna huonetta, turhaan sen rakentajat näkevät vaivaa". Piispan mukaan tällaiset tapahtumat ovat Inkerin kirkolle tärkeitä, "konkreettisia todisteita Jumalan lupausten toteutumisesta". Lutherin sanoin syntinen hyväksytään Jumalan valtakuntaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Seurakunta veisasi Jumala ompi linnamme, suomeksi ja venäjäksi. Evankeliumisaarnateksti oli Matteuksen evankeliumin luvusta 22, jossa Jeesukselta kysyttiin lain suurinta käskyä. Pastori Aleksandr Kudrjavtsev piti hyvin vanhoillisen saarnan, jossa käsitteli vihollisuutta ja moitiskeli, ettei ihmisillä ole aikaa tulla kirkkoon. ”Ihmisiä kiusataan ajan puuttumisella”.
|
Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172,
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374
LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4
|
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)