Statcounter

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Molari ei tytöttele sotatohtori Saara Jantusta

Helsingin Sanomien sunnuntainumeron 5.7.2015 verkkoversiossa ja printtipainoksessa sotatohtori Saara Jantunen kertoo saaneensa sähköpostin "Putinia kannattavalta ex-kirkkoherra Juha Molarilta" ennen kuin Jantusen oli määrä puhua eduskunnassa järjestetyssä Ulkoasiainvaliokunnan tilaisuudessa.

Hesarin jutun perusteella syntyy valheellinen vaikutelma, että tämä sähköposti olisi näyttö vaikuttamiseen pyrkimisestä.




Pelottavaa merkitystä painotetaan vielä siten, että minut on määritelty ”Putinia kannattavaksi ex-kirkkoherraksi”, sen sijaan että olisi määritelty ajanmukaisesti ja täsmällisesti. Olen kuulemma vaarallinen esimerkki putinistien vaikutuskampanjasta!

Ilmeisesti täten Jantunen uskoi esittävänsä uskottavamman näytön ”informaatiovaikuttamisesta” Hesarin lukijoille. Tuo ”uskottavuus” ei ole kuitenkaan tieteellistä tutkimuksen mielessä, vaan performatiivista sensaatiojournalismia varten.

Toisaalta sotatohtorin omat epäilyttävät kytkökset paljastuvat siinä, että hän on Sofi Oksasen ystävä. Sofi on vähintääkin Kapon suosiossa.

Tehtäköön selväksi heti, että tuossa sähköpostissani 19.1.2015 kello 12:16 Saara Jantuselle, Timo Soinille ja muutamalle muulle Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan alustajalle en ole yhdelläkään sanalla ”tytötellyt” tai vähätellyt sotatohtoria.

Olen selostanut 19.1.2015 blogissani ne kysymykset, jotka lähetin tilaisuuden asiantuntijoille.[3]

Muutama tunti lähettämäni sähköpostin jälkeen, 19.1.2015 kello 15:14, Suomen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan valiokuntaneuvos, valiokunnan sihteeri Raili Lahnalampi soitti minulle, että osanottoni on peruutettu avoimeksi mainostetusta tilaisuudesta.[4][5]



En vielä aiemmin ymmärtänyt Saara Jantusen ja kumppaneiden silloista traumaattista kokemusta sähköpostissa saamiensa kysymysteni johdosta, vaikka kyseisen tilaisuuden erittäin myrtyneen näköisiin esiintyjiin on jo aiemmin sosiaalisessa mediassa kiinnitetty runsaasti huomiota.

Olisiko koko joukko asiantuntijoita murtunut juuri noiden muutamien kysymysteni johdosta, kun sotatohtori Saara Jantunenkin yhä muistaa kysymyksiäni, toki kertomatta sähköpostini sisältöä?

Edellä mainitussa Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ”avoimessa kuulemisessa” Leena Hietanen esiintyi loistavasti, erityisesti puheenvuoron alku teki koko yleisöön vaikutuksen. Kuten olen blogissani 25.1.2015 [6] kuvaillut, toimittaja Leena Hietanen teki myös osuvat kysymykset: turvallisuuspalvelujen roolista toimittajien ohjaamisessa ja HS:n osakekurssista Venäjän tähden. Muilta osin keskustelijat enemmän kätkivät kuin lausuivat mitään läpinäkyvästi ja merkityksellisesti.

Mikä erityisen ilmeistä ja silmäänpistävää, niin Leena Hietanen oli salin ainoa iloinen ihminen. Mielestäni ilo syntyy vilpittömästä sydämestä ja hyvästä omastatunnosta.

Vaikka kokemustani ja asiantuntijuuttani psykoterapian ja psykohistorian alueella voidaan arvostella riittämättömäksi, niin kyllä juuri tuosta tunneälystä käsin pidin jo 25.1.2015 kirjoittaessani blogiani erityisen merkillepantavana, että informaatiosodankäynnin kutsutut asiantuntijat olivat kaikki erittäin myrtyneen näköisiä ilmeiltään.

Vasta nyt ymmärrän sotatohtori Saara Jantusen tunnustuksesta Helsingin Sanomissa, että työttömän miehen sähköposti ehkä vakavoitti asiantuntijoiden mielet! Niin kuin eräs kommentaattori huomautti Facebookissa jo tuolloin tuoreeltaan: ”Vetäkää vähän sokeria sen sitruunanne kanssa, hei!”. Toinen arvioi: ”Tosi myrtsin näköistä jengiä”. 

Olen ajatellut, että asiantuntijoiden myrtyneiden ilmeiden kieli osoitti epäaitoa, petokseen perustuvaa vakavuutta, kun puhujien piti keksiä perustelut informaatiosodankäynnille, jota tämä ”avoin kuuleminen” oli itsessään sen sijaan että se olisi käsitellyt ja analysoinut informaatiosodankäyntiä.

Enemmän pisti merkille vaikeneminen asiakokonaisuuksista: upseerit eivät tuoneet ilmi suomalaisten upseerien saamaa informaatiosodankäynnin koulutusta Amerikan Yhdysvalloissa ja upseerien nykyisiä tehtäviä informaatiosodankäynnissä Suomessa; upseerit eivät selvittäneet sotilaiden suorittamia kyberoperaatiota kohderyhmäanalyysissa ja informaatiosodankäynnin vaikuttamisessa; median ja ministeriöiden edustajat eivät käsitelleet avoimesti ja läpinäkyvästi yhteyksiä Viron Kapossa annettuun informaatiosodankäynnin ohjaukseen, vaikka juuri tällä nimellä on ollut koulutustapahtumia.

Myrtsin näköiset tyypit sitä vastoin tahtoivat esiintyä vakavan asian puolesta aivan muissa puheissaan.

Nyt on käynyt ilmi sekin, että sotatohtori Jantunen on itse saanut amerikkalaisen informaatiosodankäynnin koulutuksen ja on kaiken lisäksi Kapon mielitietyn Sofi Oksasen ystävä. Ehkä kysymykseni eivät ihan ohi menneet, vaikka niihin ei heti vastattu.

Jantunen on itse aiemmin määritellyt informaatiosodankäynnin aivan selkeästi Venäjän valtion suorittamaksi informaatiovaikuttamiseksi Suomessa, joka on Jantusen määritelmissä systemaattista, koordinoitua ja johdettua. Myös Puolustusvoimien sivuilla informaatiosodankäynti määritellään hyvin selkeästi valtiolliseksi toiminnaksi.

Se, että osa-aikaisen siivoojan sähköposti julkisuudessa olevan keskustelun johdosta, liitetään sotatohtorin tarinassa Helsingin Sanomissa esimerkiksi informaatiovaikuttamisesta, on vähintäänkin asiatonta ja huolestuttavaa kansalaisyhteiskunnan vapauksien kannalta.

Miltä näyttää tulevaisuutemme Suomessa, jos mielipiteet leimataan tuolla tavalla systemaattiseksi, koordinoiduksi ja johdetuksi informaatiovaikuttamiseksi – ja mikäli ei kyetä yksilöidysti ja määritelmällisesti erotteluun valtiollisen informaatiovaikuttamisen sekä kansalaisten luontaisen aktivismin välillä?

Sotatohtori Jantunen käyttää itseään ja kokemuksiaan esimerkkinä ensi syksynä ilmestyvässä Infosota-tietokirjassa. Siinä hän avaa, mitä informaatiosota on, ketkä sitä Suomessa käyvät ja millaisilla aseilla. Asiantuntijoiden vähättely ikään, sukupuoleen tai pukeutumiseen vetoamalla on vain yksi käytetyistä keinoista.

Jopa minulta saatu sähköposti on ilmeisesti sotatohtorin mukaan informaatiosodankäyntiä siksi, että olen Putinista eri mieltä kuin Jantunen.

 Tuskin sotatohtori muistaa korrektisti kertoa, että tämä Putiniin myönteisemmin suhtautuva mies on vain muuan osa-aikainen siivooja, joka miettii aamuisin kello kuuden ja seitsemän aikaa ravintolan kusilaaria pestessään suomalaista yhteiskunnallista keskustelua ja niin löytää oivalluksensa: tämä kirjoittaja ei saa ohjeita, vihjeitä, koordinointia tai korvausta Kremlistä tai mistään tähän liittyvästä järjestelmästä.

Jantusella on sama uhriutumisen taktiikka kuin Jessikka Arolla. Nyt sotatohtori on kirjoittanut jopa kokonaisen kirjan uhriutumisestaan, missä ilmeisessä pahiksen pääroolissa ovat ns. putinistit, Verkkomedia ja Sputnik (joka ei tiettävästi kuitenkaan kerro sotatohtori Jantusesta yhtään mitään).

Tiedän hyvin, että sotatohtori Saara Jantunen ei tykkää siitä, miten olen rinnastanut toisiinsa hänen ja Jessikka Aron YLE TV 1:ssä 28.1.2015 esittämät tarinat ja USA:n informaatiosodassaan käyttämän genren ”face victim blog posts”, jonka käyttämistä on myös Snowden selostanut.[2]

En ole voinut uskoa todeksi, että Venäjän valtio lähettäisi törkypostia tuollaiselle sotatohtorille, sillä silloinhan sotatohtori saisi juuri käyttökelpoista aineistoa todistella Venäjän pahuutta. Ei käy mitenkään minun logiikalle, että Venäjä itse tuhoaisi omaa mainettaan törkypostien avulla.

Tämän edellä kirjoitetun minä selostin myös Saara Jantuselle Porthanian käytävällä JSN:n trolliseminaarin jälkeen 5.5.2015, jota kohtaamista minä muistan yhä edelleen kauniina hetkenä, joka teki koko keväästäni paremman.[10]

Siksi olen iloinen, että myös Saara Jantunen muistaa minua. Minun saapumistani odotettiin jopa kyseiseen tilaisuuteen, sillä seminaarisalin porraskäytävällä seisonut Lehtikuvan valokuvaaja Seppo Samuli kyseli kaveriltaan, että ”Juha Molarin pitäisi tulla tänne”. Niin minä kysyin valokuvaajalta, että ”oliko teillä puhe Juha Molarista? Minä olen”. Valokuvaaja sanoi, että hän tulee kuvaamaan tilaisuuden aikana minua. Niin kiinnitin huomiota siihen, että tämä valokuvaaja otti esitysten aikana meikäläisestä kymmeniä valokuvia, kun mikään yksittäinen kuva ei luultavasti näyttänyt riittävän ”putinistiselta”.[11] Muutama metri minusta oikealle Venäjä-tietäjänä tunnettu Jukka Mallinen kävi kuiskuttamassa siinä istuvalle henkilölle, että ”Juha Molari on saapunut”.

Paremman puutteessa oli sittenkin paikalla yksi melkein aito putinisti trolliseminaarin tarpeisiin. Minäkin tunsin itseni ihan tarpeelliseksi. Onneksi olin laittanut hyvän kauluspaidan, jonka olin saanut uudenvuoden lahjaksi. Ja olihan minulla pieni siro Pyhän Yrjön nauha rintataskussani, jos ihan tarkasti katsoi. En tykkää olla kuitenkaan mikään joulukuusi.[10]

Olen aiemmin myös muistuttanut, että tuollaiset Jantusen ja Aron kertomat uhritarinat liittyvät jopa hämmästyttävästi Snowdenin paljastamaan läntisten tiedustelupalvelujen informaatiosodankäynnin tekniikkaan, joka siellä tunnetaan nimellä ”Fake victim blog posts”. En tietenkään hyväksy, jos joku häirikkö lähettää halventavaa tai uhkailevaa postia Jantuselle tai muille. Sellainen on rikosasia.

En kuitenkaan usko, että väitetty törkyposti olisi mitenkään Venäjän valtion koordinoimaa tai tahtomaa!

 Edward Snowdenin paljastamat Lännen agentti-trollien menetelmät sosiaalisessa mediassa informaatiosodankäynnin toimittamiseksi poliittisia vastustajiaan vastaan sisältää monipuolisen työvälineistön, joista erään toiminnon muotoa ja sisältöä määritellään sanoilla ”fake victim blog posts” (valheelliset uhrikertomukset).

Niiden valheellisten uhrikertomusten tarkoituksena on mustamaalata tietty ryhmä noiden pahojen viestien lähettäjäksi. Uhritarinoiden kertomisen suurta tarvetta ja sisältöä voi punnita analyyttisesti Snowdenin vuotaman JTRIG-viitekehyksen avulla: olisiko tässä toimittajan itsensä keksimä ja hänelle hyvin tarpeellinen tarina ”fake victim blog posts” vai olisiko tässä mahdollisesti suomalaisten upseerien lavastama operaatio (set piece operation) ja ”false flag operation”.

Tällaisen lavastetun operaation taustoittamisessa ei pidä unohtaa sitäkään, että lukuisat suomalaiset upseerit ovat saaneet Amerikan Yhdysvalloissa Snowdenin kuvaaman informaatiosodankäynnin koulutuksen ja nyt nämä upseerit toimittavat Suomessa salaisia informaatiosodankäynnin tehtäviä, joita suomalainen media ei selosta lainkaan.[7][9] 

Suomen puolustusvoimien henkilöitä on psykologisten operaatioiden koulutusta varten ex-Strategialaitoksen ex-johtajan everstiluutnantti Torsti Sirénin mukaan ”ulkomailla, lähinnä Naton järjestämillä INFOOP- ja PSYOPS-kursseilla”[8]. Erityisesti pitkittyneessä kiristyneessä kansainvälisessä tilanteessa vaadittaisiin ”psykologisia vastatoimia”, mihin ei pelkkä ”puolustukselliset tietoverkko-operaatiot” riitä, vaan kyse olisi maineeseen liittyvät toimet ja ”kansainvälinen mielikuvakamppailu”.[8]

Eivätkö amerikkalaisen informaatiosodankäynnin koulutuksen saaneet upseerit toimisi SOME:ssa informaatiosodankäynnissä juuri amerikkalaisen koulutusaineistonsa mukaisella tavalla, jota he ovat tenttineet, joita tehtäviä he ovat harjoitelleet ja johon aineistoon kuuluvat keskeisellä tavalla false flag – ja set piece – operaatiot sekä fake victim blogs posts –kehitelmät?

Aivan erityisesti haluan korostaa ja toistaa, että kyseisessä sähköpostissa en tytötellyt, vaan kysyin näkemyksiä suomalaisten Nato-informaatiosotakoulutuksen saaneiden upseereiden tämän hetkisistä tehtävistä, Snowdenin paljastamasta lännen trolliarmeijan toiminnasta, Viron roolista informaatiosodassa Suomessa...

Mikä tärkein jää epäselväksi Hesarissa: Putin ei lähettänyt sähköpostia, vaan muuan siivooja, joka kysyi myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden muistamista. Minun jo hyväksytty osallistuminen peruutettiin ystävällisesti puhelinsoitolla muutama tunti tämän jälkeen. 

Kuten olen jo lausunut monta kertaa, niin olen hyvin otettu, että sotatohtori Saara Jantunen muistaa minua. Minäkin muistan hyvin kauniisti tämä aikuisen tohtorinaisen tapaamisen, joka osoittautui kasvotusten paljon viehättävämmäksi kuin hänen tarpeettoman kovat sanat meidän ”putinistien” leimaamiseksi antaisivat olettaa. Itse kustakin paljastuu ihan oikea ihminen!

Mehän kohtasimme sittemmin JSN:n trolliseminaarissa Porthaniassa, jossa sotatohtori Jantunen oli puhumassa kybersodasta ja minä olin tavallisena yleisönä. Siellä opin viimeistään tietämään, ettei Saara Jantusta sovi tytötellä, mitä en ole siis toki koskaan tehnytkään.

Jantunen puhui jopa yleisöä kohauttavaa ronskia kieltä seksuaalisesti, sen lisäksi että muisti useamman kerran kertoa kokemastaan avioeroprosessista. Kyllä se oli ihan aikuisen sotatohtorinaisen puhetta (vaikka en tiedä, miten se liittyi käsiteltävään aiheeseen ja miksi sitä piti toistaa niin useasti).

Tietysti Saara on nuori nainen minun silmissäni. Ihan varmasti minun kevätpäivä näytti entistä kauniimmalta kun sain puhua nuoren tohtorinaisen kanssa, mutta en ole koskaan tytötellyt häntä!

Sotatohtori Saara Jantusen argumentointi ”vaikuttamiseen pyrkimyksellä” on valitettavasti yksi typerimmistä, mitä olen keskusteluissa nähnyt.  Miksi Jantunen itse puhuu julkisesti, jos hän ei halua vaikuttaa. Eivätkö kaikki puhe ja kommunikaatio ole vaikuttamista? Eikö kansalaiskeskustelu ole sitä varten demokratiassa, että kansalaiset käyttävät oikeuksiaan? 

Saara Jantunen löytää kriittisen sanomisen kohteen: "Kysymys on tiettyjen keskustelunaiheiden polarisoitumisesta sekä siitä, ketkä ylipäätään saavat puhua esimerkiksi Venäjästä ja Ukrainan sodasta". Mitä mieltä sotatohtori on siis itse? 

Eikö juuri ”venäläismieliset” ole leimattu  mitä ihmeellisimmin salaliittoteorioin suomalaisessa julkisuudessa? Jantunen itse kirjoitti jopa Twitterissä, ettei kansalaisilla tulisi olla edes oikeutta kritisoida sitä, miten heitä leimataan ”putinisteiksi”, ”trolleiksi” tms. 

Tällä kaikella edellä lausutun perusteella en voi nähdä, että toistaiseksi sotatohtori Saara Jantunen olisi tehnyt mitään tutkimuksellisesti julkisten puheaiheidensa puolesta, vaan hänen esiintymisensä ja argumentointinsa on ollut pikemmin korostetusti epätieteellistä, ei-tutkimuksellista ja propagandistista. Se, että Saara Jantunen kutsutaan asiantuntijoiksi monenlaisiin seminaareihin ja valtakunnan mediaan edellä mainituista puutteista huolimatta, kertoo enemmän suomalaisesta valtapelistä kuin argumentoinnin terävyydestä.


[1] Venla Rossi: 34-vuotias Saara Jantunen tutkii Puolustusvoimissa informaatiosotaa – ja siksi häntä tytötellään. Saara Jantunen tutkii Puolustusvoimissa informaatiosotaa. Välillä hän on itse sen kohde. http://www.hs.fi/sunnuntai/a1435892795558    

[2] Fake victim blog posts: YLE TV 1 28.1.2015 ”Häiriköt piinaavat Venäjä-keskustelua”. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/01/fake-victim-blog-posts-yle-tv-1-2812015.html    

[3] Informaatiosodankäynnin sisältö ja merkitys. Eduskunnan Ulkoasiainvaliokunta 22.1.2015 kello 9:00–11:30. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/01/informaatiosodankaynnin-sisalto-ja.html   

[4] Ulkoasiainvaliokunnan informaatiosodankäynnin Face control 2 - Suomen eduskunta on ”liian pieni” 22.1.2015 http://juhamolari.blogspot.fi/2015/01/avoin-kuuleminen-ja-paniikkinappula.html   

[5] ”Avoin kuuleminen” ja paniikkinappula. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan informaatiosodankäynnin keskustelu muuttui kutsutilaisuudeksi. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/01/avoin-kuuleminen-ja-paniikkinappula.html   

[6] "Venäjä-mielisen" suomalaismiehen kyber-ongelmat 22.1.2015 alkaen. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/01/venaja-mielisen-suomalaismiehen.html   


[7]  Kapteeni Miika Sartonen Eduskunnan Ulkoasiainvaliokunnan informaatiosodankäynnin ”avoimessa kuulemisessa” 22.1.2015. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/01/kapteeni-miika-sartonen-eduskunnan.html   

[8] Torsti Sirén 2011. Psykologiset operaatiot osana informaatio-operaatioita 2030. Sivut 199-217 teoksessa: Torsti Sirén (toim.) 2011, Strateginen kommunikaatio ja informaatio-operaatiot 2030. Maanpuolustuskorkeakoulu. Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos. Julkaisusarja 2: Artikkelikokoelmat N.O 7.  http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74173/Siren+-+Strateginen+kommunikaatio+ja+informaatio-operaatiot+2030+-+edit.pdf?sequence=1   

[9] Riippumaton selonteko Suomen asemasta strategisen kommunikaation ja informaatiosodan offensiivisissa toiminnoissa http://juhamolari.blogspot.fi/2014/06/riippumaton-selonteko-suomen-asemasta.html  

[10] Melkein aito ”putinisti” kävi näytillä JSN:n trolliseminaarissa Helsingin yliopistolla 5.5.2015. http://juhamolari.blogspot.fi/2015/05/melkein-aito-putinisti-kavi-naytilla.html  

[11] JSN:n sananvapaudenpäivä: http://kuvakauppa.lehtikuva.fi/edoris?tem=www_gallery_f&id=7aa7da27652644641beff92be6f15955&sub=etusivu


Kirjoittaja on rauhan ja rakkauden puolella:



Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , , , ,

lauantai 16. toukokuuta 2015

Venäjän presidentin RISI tutkii suomalaisten sotilaiden ja poliitikkojen skitsofreenista vihakirjoittelua

RISI: Проблемы национальной стратегии №6(27) 2014. Янгляева Марина Михайловна & Хизриева Галина Амировна: Особенности финского политического постмодернизма. 

Янгляева Марина Михайловна*, руководитель сектора по связям со СМИ и общественностью РИСИ, доцент МГУ им. М. В. Ломоносова, кандидат филологических наук; Хизриева Галина Амировна**, старший научный сотрудник Центра гуманитарных исследований РИСИ.

RISI: Kansallisen strategian ongelmat No 6 (27)2014.  Yanglyaeva,Marina Mihailovna & Hizrieva, Galina Amirovna: Suomalaisen poliittisen postmodernismin ominaisuudet.

Venäjän Presidentin määräyksestä perustettu RISS (or RISI) tutkii suomalaisten sotilaiden ja poliitikkojen outoja tunteellisia purkauksia. Artikkelissa peilataan postmodernismin filosofisiin ajatuksiin siinä, miten julkisuudessa Pohjois-Euroopan yhteiskunnissa suojellaan demokraattisia arvoja. Tässä analysoidaan Suomen lehdistön ja sosiaalisen median useat suuret kampanjat, joissa edistetään ihmisoikeuksien suojelua Venäjällä. Näille kampanjoille on tyypillistä, että niissä demonisoidaan Venäjän valta ja Venäjän presidentti V.V. Putin. Artikkelissa tarjotaan laaja mediakriittinen, sosiologinen, filosofinen ja politologinen konteksti tämän päivän post-modernismin keskustelun muotoutumiselle sekä ennusteille tämän trendin kehitykselle seuraavaksi viideksi vuodeksi.

RISI:n tutkijat arvioivat erityisesti everstiluutnantti Torsti Sirénin Maanpuolustuskorkeakoulusta ja muiden keskeisten suomalaisten toimijoiden hyvin erikoisia julkisia tunteenpurkauksia postmodernismin käsitteen avulla.

Tutkijat viittaavat myös minun blogiini lähdeaineistona Sirénin tunnevaltaiseen kirjoitteluun, vaikka minulla osa-aikaisella siivoojalla ei ole tietenkään  – valitettavasti – sen enempää suoraa kuin välillistä suhdetta tähän kunnioitettuun RISI-instituutioon.

Artikkelin kirjoittajista Moskovan Lomonosovin yliopiston apulaisprofessori Marina Yanglyaeva on julkaissut vuonna 2015 mielenkiintoisen tutkimuksen ”Informaatiosodan haaste: postmodernismin skitsofreeninen diskurssi” (Вызовы информационной войны: шизофренический дискурс пост-модернизма // "Российский вектор"), jota varten hän on varmasti saanut aineistoa ja innoitusta suomalaisten sotilaiden ja poliitikkojen postmodernismista skitsofreenisesta diskurssista.






Russia's Institute of Strategic Studies (RISS),  Problems of the National Strategy, No. 6 (27)2014. Yanglyaeva, Marina Mikhailovna & Hizrieva, Galina Amirovna:  Features of Finnish political Postmodernism. 

RISS (or RISI), established by the Russian President's order, examines the strange emotional outbursts of the Finnish soldiers and policies. The article holds a mirror up to the philosophical ideas of postmodernism in the public sphere as exemplified in the protection of democratic values in the societies of Northern Europe. Several major campaigns in the Finnish press and social media promoting the protection of human rights in Russia are analyzed. These campaigns are alike in their demonization of Russian power and Russian President V. V. Putin. The article provides a broad publicistical, sociological, philosophical and politological context for the formation of a post-modernist discourse today and forecasts the development of this trend in the next five years.

RISS’s researchers estimate especially also the very special public emotional outbursts, what Lieutenant Colonel Torsti Sirén from the Finnish National Defence College and other key Finnish political and military players have expressed, with help of the concept of postmodernism.

Scientists refer also to my blog as source material to Sirén’s emotional writings, although – of course and unfortunately – I as a part-time cleaner hasn’t any direct or indirect relationship to this respected RISI institution.




KIRJOITTAJA tahtoo rauhaa maailmaan:


Juha Molari, D.Th, BBA.
Executive Director
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha
Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html 

Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , ,

tiistai 5. toukokuuta 2015

Melkein aito ”putinisti” kävi näytillä JSN:n trolliseminaarissa Helsingin yliopistolla 5.5.2015

Suomen Julkisen Sanan Neuvosto ja Päätoimittajien liitto järjestivät Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksessa tiistaina 5.5.2015 kello 16:00 keskustelun ”polttavasta aiheesta”: Sananvapauden uudet uhat – trollaus, informaatiosota ja vihaviestit. 

Aiheesta keskustelivat mm. Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi, nettipoliisi Marko Forss, yleisradion toimittaja Mika Mäkeläinen, sotatieteen tohtori Saara Jantunen ja osastopäällikkö Jouni Mölsä ulkoministeriöstä. Keskustelua moderoi vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila MTV3:sta.




Minun saapumistani odotettiin tilaisuuteen, sillä seminaarisalin porraskäytävällä seisonut Lehtikuvan valokuvaaja Seppo Samuli kyseli kaveriltaan, että ”Juha Molarin pitäisi tulla tänne”.

Niin minä kysyin valokuvaajalta, että ”oliko teillä puhe Juha Molarista? Minä olen”. Valokuvaaja sanoi, että hän tulee kuvaamaan tilaisuuden aikana minua.

Niin kiinnitin huomiota siihen, että tämä valokuvaaja otti esitysten aikana meikäläisestä kymmeniä valokuvia, kun mikään yksittäinen kuva ei luultavasti näyttänyt riittävän ”putinistiselta”.

Muutama metri minusta oikealle Venäjä-tietäjänä tunnettu Jukka Mallinen kävi kuiskuttamassa siinä istuvalle henkilölle, että ”Juha Molari on saapunut”. Paremman puutteessa oli sittenkin paikalla yksi melkein aito putinisti trolliseminaarin tarpeisiin. Minäkin tunsin itseni ihan tarpeelliseksi. Onneksi olin laittanut hyvän kauluspaidan, jonka olin saanut uudenvuoden lahjaksi. Ja olihan minulla pieni siro Pyhän Yrjön nauha rintataskussani, jos ihan tarkasti katsoi. En tykkää olla kuitenkaan mikään joulukuusi.

Kuvassa JSN:n puheenjohtaja Risto Uimonen ylistää Suomen journalisteja, vieressä PTY:n puheenjohtaja Arno Ahosniemi, edessä istuu nettipoliisi Marko Forss ja sotatohtori Saara Jantunen.


JSN:n puolesta Risto Uimonen kehui Suomen sananvapautta maailman parhaaksi. Suomessa ei ole kovaa painostusta toimittajia vastaan. Täällä Suomessa toimittajat saavat tehdä työtä ”vakaassa Lännessä, demokratian kehdossa”.

Kuitenkin Uimonen havaitsi ongelmia ja uhkia Suomessakin. Ensimmäiseksi hän mainitsi ”trollauksen”, jota saatetaan harjoittaa monesta eri syystä, huvikseen, omien poliittisten pyrkimysten edistämiseksi, häiriintyneet, tai myös maksusta.

Tämä aiheuttaa haasteita toimittajien lähdekritiikille. Toisena uhkana Uimonen mainitsi ”vihaviestit”, joiden uhreiksi ovat hänen mukaansa toimittajat joutuneet lisääntyvässä määrin.

Kolmantena ongelmana Uimonen mainitsi ”informaatiosodan”, jota Uimosen muistitietojen mukaan ollut toki aina: Uimonen luetteli menneiltä ajoilta Amerikan äänen, BBC:n ja nyt uutena Sputnikin. Uimonen huomautti, että Krimin ja Ukraina kriisin uutisoinnissa on tehty uhrikertomuksia, joissa on kuvituksessa käytetty kuitenkin näyttelijöitä. ”Todellisuudessa kukaan tyttö ei kuollut raketti-iskussa”, Uimonen tietää.

Sotatieteen tohtori Saara Jantunen kertoi viisi teesiään vauhdikkaaseen tapaan, häpeilemättä verbaalisia iskuja vyön alle yms. Jantunen puolusteli tutkijana hybridisodan tulkintaansa epäsymmetrisenä keinona. Hän näkee tämän hybridisodan ”kokonaisturvallisuuden” vastapariksi.

 Jantunen puolustaa oikeuttaan puhua tutkijana ja virkamiehenä, koska jokaisella on sananvapaus. Jantusen mukaan nykyään esiintyy yhä tarpeetonta hyssyttelyä, häntäkin syytetään sodan ja provokaatioiden lietsonnasta, kun hän on puhunut aihepiiristä.

 Toiseksi Jantunen puolustaa oikeutta aina saada sanoa, miltä tuntuu. Hän peräänkuuluttaa painostuksen ja häiriköinnin nimeämistä.

 Neljänneksi Jantusen mukaan ei ole myöskään kiellettyjä sanoja, ei myöskään ole kiellettyä sanoa Venäjästä asioita.

Viidenneksi teesiksi hän esittää, että informaatiosodasta keskustelun avulla viedään voima pois informaatiosodalta.   



Kuvassa sotatohtori Saara Jantunen, joka itsekin hämmentyi puheensa lopussa vauhdikkaita sanojaan, joita eivät vanhan ajan tytöt lausuneet koskaan ääneen julkisesti – ei ainakaan yliopistolla.


Yleisradion toimittaja Mika Mäkeläinen oli valmistautunut tilaisuuteen hyvässä uskomuksessa, että paikalle saapuisi myös dosentti Johan Bäckman, kuten Mäkeläinen huhuili, onko Bäckman paikalla. Ei löytynyt kohudosenttia. Toimittaja oli selvästi pettynyt.

Hän oli valmistanut oikein järeän otsikonkin puheeseensa JSN:n sananvapausseminaaria varten: "Trollit ja putinistit toimittajien kimpussa". Mäkeläinen selvästi odotti ja kaipasi päivänsä huippuhetkeä: Johan Bäckmanin läsnäoloa, johon uskomukseen hän oli tullut Facebook-ilmoittautumisten perusteella. Niin Mäkeläisen oli näytettävä Power Point –diat Johan Bäckmanin lauseista ilman että Bäckman oli paikalla. Ilmeisesti tässä olivat ne näytöt, mitä Mäkeläinen näki toimittajien uhkina Suomessa aiheensa mukaisesti. Niin hän näytti kuvia myös Peter Iiskolan sitaateista sekä Jon Hellevigiltä.

 Noiden sitaattien pyrkimyksenä oli aivan ilmeisesti kyseenalaistaa mainittujen henkilöiden pätevyys yleensäkään sanoa mitään merkityksellistä poliittisesti.

Mäkeläinen valitti, että Venäjän suurlähetystö on twitter-sivustollaan blokannut hänet pois. Mäkeläisen mukaan aiemmin kritiikki oli enemmän asiakriittistä, historian tulkinnoista kiistelevää ja uskonnollista fanaattisuutta, vaikka toki aiemminkin oli jossain määrin uhkauksia, mutta Ukrainan kriisin jälkeen on voimistunut suoranainen vittuilu, valehtelu, henkilökohtaisuuksiin meneminen, salaliittoteoriat ja joukkotyhmyys.

 Palautevyöry on tullut valtavaksi. Valtaosa palautteesta on kiusaamista, pelottelua ja mustamaalaamista, mikä voi valitettavasti vaikuttaa myös työmotivaatioon.







Kukaan panelisteista ei pohtinut kokemuksensa ja tutkimustyönsä luoman ymmärryksen avulla sitäkään, että jospa entistä fanaattisempi palautevyöry ilmentää suomalaisten yleistä tyytymättömyyttä yhteiskunnassamme.

Voisiko kansalaiset olla äärimmilleen kyllästyneitä ja ärtyneitä alituisesta Venäjä-vihamielisestä uutisoinnista? Kysyinkin Uimoselta paneelin jälkeen Porthanian käytävällä, että miten hänen moittimansa MV-lehti erottuu huonompana kuin Iltasanomien käyttämä anonyymi ukrainalainen web-sivusto, joka kuvaili valheellisesti, että duumassa esitettiin Putinin sperman käyttämistä venäläisille naisille uuden eliitin luomiseksi. Eivätkö juuri jälkimmäiset ”uutiset” ole luomassa halveksuntaa suomalaista mediaa kohtaan? Eivätkö ne ole luomassa myös ärtymystä?

Sotatieteen tohtori Saara Jantunen tarkensi, että hän ei halua sanoa nimiä, mutta myös jotkut toimittajat ja poliitikot ovat ilmaisseet, että he eivät tahdo käyttää informaatiosodan käsitettä ja pitävät tätä hysterian lietsomisena.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi kertoo palautetta tulleen hyvin paljon, mutta tätä tulee myös muista aiheista kuin Venäjään liittyvistä ja eri osapuolilta, mutta palaute on nykyään yhä enemmän myös henkilöön menevää.

Suomen ulkoministeriöstä Jouni Mölsä kuvailee vallitsevaa tilannetta siten, että nyt on käynnissä Venäjän ja muiden suurten toimijoiden välinen valtakamppailu, jossa pyrkimyksenä on informaatiotilan hallinta ja vastustajan masentaminen.

Nettipoliisi Marko Forss kertoi, miten 6,5 vuotta sitten internetin alatyylinen huutelu oli varsin alaikäisten pelikenttä, mutta tilanne ei ole muuttunut nyttemmin yhtään paremmaksi. Hän näkee tilanteen kuitenkin nyt laajempana ilmiönä, jossa taustalla on mielenterveysongelmia ja muita ongelmia.

 Marko Forss oli ihan asiallinen henkilö JSN:n seminaarissa, toisin kuin käsitteitä tahallaan tai taitamattomuuttaan sekoittelevat tyypit.

Kysyin, ovatko kansalaiset muuttuneet palautteen annossa ylipäätänsä, sillä ainakin minun tulkintani mukaan Marko ja Kaius kuvasivat, että kirjoittelu on kaikilla aloilla rajumpaa. Miten tällöin on perusteltua muodostaa edes jotain erityistä ”toposta”, tyyppiä tai lajia, Venäjän informaatiosodankäynti Suomessa trollauksen muodossa?

Minun mielestäni ei vaikuta uskottavalta, että Venäjän valtiolliset toimijat lähettäisivät alatyylisiä uhkauksia sotatohtorille tai toimittajille, sillä silloinhan he itse pilaavat Venäjän maineen. Lisäksi Saara Jantusen kertomiin ja saamiin vihateksteihin viitaten muistutin, että Ilta-Sanomat julkaisivat putinistien verotiedot ja minut pitkäaikaisen työttömän muiden muassa. Niin myös minun kotioveni kuvan muuan henkilö valokuvasi ja julkaisi viestin, että täällä tapetaan perhe, sekä kaikenlaista muuta. En kuitenkaan oleta, että tämä olisi valtiollinen toimija, vaan valitettavasti ala-arvoisia viestejä ja uhkauksia tulee jokaisesta suunnasta.

Kritiikki ja keskustelu saa sinänsä olla tiukkaakin, erehtyäkin saa, väärässäkin saa olla, mutta vihaviestejä ei tietenkään saa lähettää eri mieltä olevillekaan.

En voi nähdä, että vihaviestien kirjoittajia määrittäisi mitenkään erityisesti tai lainkaan”Venäjän valtio”.

Yleisradion toimittaja Mika Mäkeläinen, joka oli Jessikka Aron kanssa tutkimassa Pietarissa väitettyä ”trollitehdasta”, ei osannut määrittää, että Suomessa olisivat Venäjän valtiolliset trollit tai toimijat esille tulleiden vihaviestien ja uhkausten toimeenpanijoita.

Hyväntahdon ilmauksena Jouni Mölsä määritteli lopuksi että Suomen ”UM:ssa ei väkisin lyödä ketään hiljaiseksi”. Sittemmin Mölsä saapui tervehtimään ja oli kaikella tavalla mukava mies. Sanoin, että näin kasvotusten ja silmätysten pitää ilmaista erimielisyydet eikä vihaviestejä tietenkään saa lähettää, mutta en usko, että Venäjän valtio sellaisia lähettäisikään. Sitä vastoin heitin pallon takaisin Jouni Mölsälle tuon kauniin lupauksen lauseen johdosta ja kysyin, mitä Suomen UM teki maaliskuussa 2012, kun kirjoitin RT-kanavalle kolumneja, sillä sain Serdjukovalta sähköpostin, jossa kerrottiin Suomen UM:n toimista minun vastaan tuolla kanavalla: ”Eikö UM todella tahdo lyödä ketään hiljaiseksi?” Mölsän mieliteemaan Sputnikiin liittyen totesin kuitenkin hänelle kasvotusten, että journalismin kannalta pidän kylläkin kyseenalaisena, kun Suomen Sputnikin yhteystiedot, toimittajien nimet ja kääntäjät puuttuvat kokonaan sivustolta. Kun Mölsän kohtasi kasvotusten, hänkin vaikutti ihan kivalta ihmiseltä. Niin pitäisi poistaa aina ennakkoluuloja silmätysten.


Sotatieteen tohtori Saara Jantunen osoittautui vähemmän sotaiseksi kuin hänen koulutuksensa ja asemansa puolesta olin pelännyt. Itse asiassa hän oli ihan sympaattinen, kun hänen kanssaan silmätysten sain puhua pari lausetta seminaarin jälkeen. Kysyin, missä olen häntä muka väittänyt CIA-agentiksi. En ole mielestäni todella sellaista väittänyt. Tohtori viittasi siihen, että olen linkittänyt hänen uhrikertomuksensa Snowdenin paljastamaan CIA:n trollimenetelmään, jossa luodaan tai kerrotaan valheellisia uhrikertomuksia, jotta vastustajan maine saadaan pilattua noiden vihaviestien nimissä. Olin yllättynyt ja erittäin pahoillani, jos Jantunen on joutunut sellaisten vihakirjoitusten kohteeksi.

 En ujona poikana sanonut, mutta minun mielestäni noin ihanalle ihmiselle niin kuin yleensäkin toisille ihmisille pitää kirjoittaa vain kauniita tekstejä.

Erimielisyydenkin voi ilmaista kohteliaammin. Sotatieteen tohtorille on vuodenvaihde ollut muutoinkin kovaa aikaa, minkä lisäksi ei persoonaan käyvää uhkailevaa vihakirjoittelua saisi kohdistaa ihmiseen. Kysyin häneltäkin silmätysten, että ei kai hän kuvittele Venäjän valtion toimittavan tuollaista vihakirjoittelua, sillä sellaiset törkykirjoitukset toimittajille ja sotatieteen tohtorille olisivat varmin tapa pilata Venäjän maine.

Minäkin olen poistanut Facebook-ystävieni joukosta muutamia henkilöitä, jotka ikään kuin ”Venäjän asiaa” ajaen ovat alkaneet huutaa niin hurjia uhkauksia ”Venäjän sotatoimien puolesta”, että minä pidän aivan sopimattomana sellaisia kirjoituksia, ne kääntyvät vain Venäjää vastaan.


KIRJOITTAJA osallistui seminaariin "melkein aitona putistina". Minä pidin hyvänä kohdata nämä tietyt ihmiset silmätysten, sillä niin saa enemmän näkemystä puolin ja toisin.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)


Lähettänyt klo

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Suomen Turvallisuuskomitean ”iskuryhmä” ristiriitainen

Venäjän kovenevaan informaatiosotaan varautumisen nimissä suurella rytinällä julkisuuteen tuotu Valtioneuvoston kanslian ja eri ministeriöiden asiantuntijoista koottu iskuryhmä, Suomen Turvallisuuskomitean ”iskuryhmä”, ei ole sisäisesti eheä ja johdonmukainen. Tosiasiallisesti komitea sai syntynsä jo ennen kuin se sai julkisuuteen kehitettyä syntytarinansa!

Tämä Suomen Turvallisuuskomitea aloitti toimintansa helmikuussa 2013, mutta heidän web-sivustonsa perustettiin jo vuotta aiemmin. Turvallisuuskomitea avustaa Valtioneuvostoa ja ministeriöitä laajoissa kokonaisturvallisuuteen liittyvissä asioissa. Komitea seuraa Suomen turvallisuusympäristön ja yhteiskunnan kehitystä sekä yhteen sovittaa kokonaisturvallisuuteen liittyvää ennakoivaa varautumista. Turvallisuuskomitean kokoonpanon kuuluu 19 jäsentä ja kolme asiantuntijaa.[5]

Turvallisuuskomitea närkästyi Isäntämaasopimuksen paljastumisesta

Turvallisuuskomitean järjestämässä ns. Iskuryhmässä on herättänyt erityisesti närkästystä eduskuntavaalien jälkeiseen tilanteeseen saakka onnistuneesti suojellun salaisuuden paljastuminen: Suomen kansalaiset ovat eri keskustelujen yhteydessä viitanneet MOT-ohjelmaan, joka toi esiin ns. Isäntämaasopimukseen liittyviä demokratiaa loukkaavia piirteitä.

Risto Volanen, yhteiskuntatieteiden tohtori, lausui MOT-ohjelmassa: ”On sanottu, että sitä on alettu valmistelemaan jo viime vuosikymmenen lopulla. Tietoni mukaan vuosien 2003–2010 välillä siitä ei kertaakaan keskusteltu poliittisella tasolla.”  Pekka Visuri, eversti evp., valtiotieteiden tohtori, ihmettelee sopimuksen syntyprosessia: ”Kun mennään pitkälle tällaisessa käytännön valmistelussa, monenlaisia suunnitelmia tehdään, niin yhtäkkiä tulee se tilanne, että poliittisten päättäjien onkin erittäin vaikea sanoa, että kiitos ei: me muuten ei tähän lähdetä.” Ex-ulkoministeri Keijo Korhosen mukaan Isäntämaasopimus on historian häpeätahra Suomelle sekä "naula itsenäisyyden ruumisarkkuun".

Erityisesti sitä ovat kansalaiset mediakriittisesti pohtineet, miten suomalaiset toimittajat ovat olleet niin "tossun alla", etteivät toimittajat ole uskaltaneet puuttua kansakunnan ja valtion kannalta näin merkittäviin asioihin aiemmin eikä vieläkään erityisesti. Miten voi olla mahdollista, ettei yksikään toimittaja ole tästä kirjoittanut? Markus Mustajärven valituksen jälkeen Isäntämaasopimuksen pimeä puoli oli näkyvillä muutamissa jutuissa suomalaisessa mediassa, mutta sekin uutisena herra Mustajärvestä. Kansalaiset tarttuivat kuitenkin Isäntämaasopimuksen puolesta tehtyyn huijaukseen huononkin journalismin avulla, mikä on ärsyttänyt erityisesti joitakin ns. Turvallisuuskomiteassa. Miten näin pääsi käymään?


Turvallisuuskomitean ”iskuryhmä” yhä epäselvä trollien olemassaolosta

Kuten oli ymmärrettävissä, että sen jälkeen kun ongelma ikään kuin Venäjän informaatiosodan ja – vaikuttamisen uhkasta oli jo keksitty Suomessa, se oli julkisuudelle markkinoitu lukuisissa ”asiantuntijoiden” lausunnoissa ja sen avulla saatu lausua perustelu jo aiemmin perustetulle tyhjäntoimittajien komitealle, Turvallisuuskomitealle, niin yleisen sosiologisen "lain" mukaista lienee, että tyhjäntoimittajien komitean on  nyt annettava työnäyte. Mikä lienee näyte, jonka iskuryhmä tarjoaa suomalaisille oman olemassaolonsa tarpeellisuuden todisteeksi?

Suomen puolustussodasta Venäjän hirvittävää ja vääräleukaista trolliarmeijaa vastaan tihkui pian uutta tietoa Iltalehdessä – heti seuraavana päivänä Kalevan ja Pohjolaisen iskuryhmää –koskevan jutun jälkeen. Ensimmäinen trollimainen nimimerkkikin "Raatteentie" olisi paljastunut, väittää ”iskuryhmän” asiantuntija Markku Mantila. Trolliksi olisi tunnistettu myös henkilö, joka ryhtyy pohtimaan tässä yhteydessä MOT-ohjelmaa isäntämaasopimuksesta.[2]

Iltalehti puhuu jopa ”Venäjän trolleista”, kun Mantila itse vielä edellispäivänä Kalevan lehdessä kiisti itse trollien olemassaolon Suomessa. Valtioneuvoston viestintäpomo Markku Mantila lausui Iltalehdessä asiaa koskevan ”epäilynsä”, mikä ei ole toki  vielä tiedon väärti, mutta silti hän antaa mahdolliseksi tulkinnaksi, että ”Venäjän trolli” olisi ”reagoinut välittömästi uutiseen” Turvallisuuskomitean iskuryhmän syntymisestä. Tämän epäilyn avulla on siis kriittiset kansalaispohdiskelut alistettu välittömästi leimaavan trolli-sanan alle.

Turvallisuuskomiteassa USA:n propagandatehtaan hyödyllisiä idiootteja

Tieto Suomeen perustetusta ”iskuryhmästä” julkaistiin Kalevan [4] jutussa, jossa ei kerrota lainkaan sitä, miten ryhmä keskittyisi USA:n informaatiosotaan.  Markku Mantila antoi haastattelunsa tietysti Kaleva-lehdelle, koska valtiotieteiden maisteri Markku Mantila toimi ennen valtioneuvoston viestintäjohtajaksi siirtymistään Kalevan päätoimittajana. Kansalaisyhteiskunnan ja demokratian näkökulmasta arvioituna virkamiesten luulisi tietysti olevan tasapuolisia ja suojelevan kansalaisia kaikelta propagandalta. Nyt nuo virkamiehet onnistuvat valitettavasti vain itse olemaan USA:n propagandatehtaan hyödyllisiä idiootteja. 

Turvallisuuskomitean sivulla annetaan vastausta tähänkin vaikenemiseen USA:n harjoittamasta informaatiosodasta: siellä kerrotaan suoraan, että Suomi on liitetty megaluokan natotus- ja miehitysohjelmaksi kutsutun järjestelyn avulla Amerikan Yhdysvaltain Capitive Nations –alusmaihin.[6] Turvallisuuskomitea on "kokonaisturvallisuuselin".  Komitea kertoo osoitteekseen Eteläinen Makasiinikatu 8.  

Toimintaa varten hahmotetaan toimintamuotoja, jotka kohdistuvat jopa suomalaisiin koululaisiin: "Pitää huolehtia siitä, että meillä opetetaan riittävän hyvä medianlukutaito jo koulussa, ettei meihin uppoa kaikki disinformaatio." [4] Suurista otsikoista ja ”iskuryhmän” palaveripalkkioiden julkisista perusteluista huolimatta jopa herra Mantilan täytyi Kalevassa myöntää, että Suomessa ei ole Venäjän trolleja.  Kun hänen juttuaan joku kommentoi Kalevassa, niin herra Mantila löysi trollin jo seuraavan päivän Iltalehden haastatteluun! Näitä trollejahan on vuoden aikana julkisuudessa metsästetty iltapäivälehtien lööpeistä alkaen, noita trolli-wanted –tiedotuksia on jaettu jokaisen bensa-aseman, ruokakaupan ja kioskin näyteikkunoissa, mutta etsimälläkään ei ole löytynyt yhtään trollia (tähän saakka)! Niin Mantila siirtyi Kaleva-lehdessä käyttämään seuraavaa leimakirvestä, "hyödyllisiä idiootteja" : "Mantila sanoo, että Suomesta löytyy kourallinen ’hyödyllisiä idiootteja’, jotka levittävät Suomi-vihaa Venäjällä ja sotkevat asioita Suomessa”. Kokonainen iskuryhmä ja suuret kokouspalkkiot olisi perustettu muutaman idiootin tähden. Noiden idioottien nimiäkään Mantila ei nimeä.

Tyhjäntoimittajien komitea syö lasten ja vanhusten ruoat

Mahdollisesti kyseessä on taas kerran eräs tyhjänpäiväinen työryhmä totuudesta vieraantuneille suomalaisvirkamiehille hoitamaan mielikuvitusmaailmansa mukaista puolustussotaa mörköjä ja peikkoja vastaan!

(a) Pahinta on "iskuryhmän" touhussa ilmeisesti aktiivinen yritys syöttää propagandaa koululaisille. Avaimeksi muodostuu se, miten vanhemmat ja lapset osaavat varautua tuota ryssävihan ideologiaa vastaan, jota koululaisille tahdotaan syöttää entistä enemmän. Se iskuryhmän propagandatunkeutuminen voi kääntyä itseään vastaankin tuossa ympäristössä!

(b) Missä määrin ns. iskuryhmä on taustalla siinä, että minä ja ehkä joku muu mahdollisesti "hyödylliseksi idiootiksi" pahimpien törkyturpien toimesta leimattu sitoutumaton ja poliittisesti väritön ihminen on estetty kommentoimasta Iltalehden kommenttipalstalle? Tuolloin iskuryhmän keino voisi jossain määrin vaikuttaa mielipiteiden ohjaukseen toivottuun suuntaan, mutta ei ole ratkaisevaa vielä.

Oman arvioni mukaan tuo iskuryhmä on vain tyhjäntoimittajien keskinäisten palavereiden piiri, jonka rahoitusta varten tuli keksiä vetävä juttu. Tuo iskuryhmä syö Suomen veronmaksajien rahoja: Turvallisuuskomitea vie vanhuksilta paremman hoidon palvelutaloista, köyhiltä viimeiset leipäpalaset pöydiltä, koska Turvallisuuskomitea syö samoista budjettimäärärahoista euroja ”trollimetsästyksen” hyväksi. Itse asiassa Turvallisuuskomitean kokous- ja palaverimatkat sekä niihin uhratut eurot ovat poissa myös kansallisesta turvallisuudesta, koska nuo rahat olisi voinut käyttää varsinaiseen puolustustoimintaan.

Suomen media vaikenee

Kiinnostavaa, että Suomen media rakentaa kohua ”pahan Venäjän” väitetystä informaatiosodankäynnistä naapureita vastaan, mikä sota olisi voimistunut jopa uusiin hirvittäviin ulottuvuuksiin Venäjän muka käydessä taistoon viattoman Ukrainan hyvätahtoisia ja oikeamielisiä uusia kansanjohtajia vastaan.

Samanaikaisesti Suomen media on täysin vaiennut Ukrainan tiedotusvälineidenkin [3] kertomasta uutispommista: Ukrainan varasisäministeri Sergei Chebotar pidätettiin viikonloppuna Suomessa kauttakulkulennolla Wienistä johonkin Baltian maahan. Hän lensi väärällä nimellä ja toisen maan passilla, ja asia liittyi rahanpesuun. Asiasta kirjoitti mm. Ukrainan kansallinen korruptionvastainen sivusto. Chebotar oli menossa Baltiaan suorittamaan pankkitoimia hänen ulkomaisille tileille.

Chebotar oli tällä viikolla pyydetty raportoimaan Ukrainan parlamenttiin Radaan, mutta hän otti virkavapaata. Chebotarevin epäillään varastaneen budjettivaroja suuressa mittakaavassa. Chebotarevilla ja Ukrainan johtavalla vallankaapparilla ja turvallisuusneuvoston puheenjohtajalla Aleksandr Turchinovilla on läheiset suhteet.

Turvallisuusneuvoston iskuryhmä ei ole ristiriidaton

Tiettävästi ”iskuryhmää” koordinoiva Turvallisuuskomitea ei ole edes itsekään ristiriidaton Venäjä-vastaisissa julkituloissaan. Keskustan ex-kansanedustaja ja Esko Ahon hallituksen ex-oikeusministeri, ex-maaherra Lapin läänissä, kansliapäällikkö Hannele Pokka ja edellä mainittu Valtioneuvoston viestintäpomo Markku Mantila edustavat erilaisia näkemyksiä ja ulostuloja Venäjä-uhkaan tehtävistä arvioista ja keinojen tarpeellisuudesta.

Puolustusvoimia edustaa Turvallisuuskomiteassa pääesikunnan päällikkö, vara-amiraali Juha Rannikko, poliisihallitusta poliisiylijohtaja Mikko Paatero, rajavartiolaitosta laitoksen päällikkö kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen.

’Tulee aika, jolloin hiljaisuus on pettämistä’

Tietysti Turvallisuuskomitea ja sen ”iskuryhmä” tahtoo hiljaisuutta, jotta pettäminen olisi suojattua ja hyvin mahdollista.




Ulkoasiainvaliokunnan kutsutilaisuudeksi muuttuneessa ”avoimessa kuulemisessa” torstaina 22.1.2015 "informaatiosodankäynnistä"  herra Markku Mantila oli hyvin vähäsanainen. Kukaan keskustelijoista ei sanallakaan arvioinut itsekriittisesti sitä yleisesti akateemisestikin tunnistettua uhka-jähmettymiskierteen kaltaista surullista kehitystä, jossa uhkan avulla ”perustellaan” tiedonkulun rajoittamista ja valvonnan vahvistamista. 





Kukaan keskustelijoista ei käsitellyt Snowdenin paljastamia kiusallisia amerikkalaisia faktoja Lännen harjoittamasta informaatiosodankäynnistä ja läntisten trollien toimintaa ohjaavasta Online Covert Action –harjoitusmateriaalista (“The Art of Deception: Training for Online Covert Operations”), vaikka Suomessakin on asianmukaisesti tietyt upseerit saaneet koulutuksensa.

Kukaan keskustelijoista ei arvioinut itsekriittisesti Suomen maanpuolustuksen kannalta USA-linkkien uhkaa: missä tehtävissä Naton järjestämillä INFOOP- ja PSYOPS-kursseilla koulutuksensa saaneet suomalaiset upseerit ovat tällä hetkellä palveluksessa tai komennuksella Suomessa informaatiosodankäynnin tarpeisiin.

Herra Mantila vaikeni myös siitä, missä määrin USA:n ja Naton tilauksesta tapahtuneet Viron valtiollisten toimijoiden tapaamiset ja ohjeistukset Suomen suojelupoliisille (SUPO) ja suomalaisille mielipidevaikuttajille on arvioitu avoimesti, vilpittömästi ja kriittisesti. Sitä vastoin myrtyneen näköinen vaikeneminen antoi ”vastauksensa” näihin kysymyksiin: nämä edellä mainitut teemat ovat todella keskeisiä informaatiosodankäynnin kokonaisuudessa, mutta valehtelija ja huijari vaikenee. Niistä vaiettiin, koska niistä oli liian kiusallista puhua.

Kun asiantuntija ei ollut enää vilpitön, niin hänen tunnereaktionsa tuli ilmi myrtyneissä kasvoissa, kuten lukuisat ihmiset arvioivat videokuvan perusteella puhujien elekieltä, mukaan lukien Markku Mantilan.

Monien edellisten julkistettujen hurjien tietojen jälkeen Snowden paljasti tammikuussa 2015 Spiegel-lehden kanssa, että NSA (National Security Agency) ei ainoastaan pyri Internet-kommunikaation massaseurantaan, vaan Five Eyes -liittolaisten digitaalivakoojat tahtovat jopa enemmän: heillä on sotatilassa Quantum-teorian mukaiset suunnitelmat Internetin kriittistä roolia hyödyntäen niin että he kykenisivät lamauttamaan tietoverkkojen avulla kaikki infrastruktuurit, joita näin hallinnoidaan. Suomen Turvallisuusneuvosto vaikeni myös tästä Suomen kansallista turvallisuutta uhkaavasta vaarasta.

Lähettämieni edellä mainittujen kysymysten jälkeen kahden tunnin kuluttua maanantaina 19.1.2015 kello 15:14 Suomen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan valiokuntaneuvos, valiokunnan sihteeri Raili Lahnalampi soitti, että ”tilan ahtauden” vuoksi osanottoni avoimeksi mainostettuun tilaisuuteen perutetaan.

4.4.1967 New York Cityssä Martin Luther King sanoi hyvästä syystä: ”A time comes when silence is betrayal” (Tulee aika, jolloin hiljaisuus on pettämistä). Täsmälleen vuotta myöhemmin 4.4.1968 King murhattiin ampumalla päähän motelli Lorrainen parvekkeelle Memphisissä, Tenneseessä. Vietnamin sodan tähden Martin Luther King, Jr. lausui New York Cityssä kirkossa, että olisi aika murtaa hiljaisuus. ”Tulen tähän upeaan kirkkoon tänä iltana, koska omatuntoni ei jätä minulle mitään muuta vaihtoehtoa. - - - Teidän johtoryhmänne viimeaikaiset lausunnot ilmaisevat minun sydämeni tunteet. Niin minä löysin nämä alkusäteet: ’Tulee aika, jolloin hiljaisuus on pettämistä’. - - - Näiden sanojen totuus on kiistaton, mutta missio, johon sanat kutsuvat meitä, on mitä vaikein. Vaikka sisäisen totuuden vaatimus painostaa meitä, niin miehet eivät ota helposti tehtäväkseen vastustaa hallituksensa politiikkaa, erityisesti sodan aikana”.[13]

Vaikka kokemustani ja asiantuntijuuttani psykoterapian ja psykohistorian alueella voidaan arvostella riittämättömäksi, niin kyllä juuri tuosta tunneälystä käsin pidin jopa erityisen merkillepantavana, että informaatiosodankäynnin kutsutut asiantuntijat Suomen eduskunnassa olivat kaikki erittäin myrtyneen näköisiä ilmeiltään. Niin kuin eräs kommentaattori huomautti Facebookissa: ”Vetäkää vähän sokeria sen sitruunanne kanssa, hei!” . Toinen arvioi: ”Tosi myrtsin näköistä jengiä”.  Ilmeiden kieli osoitti epäaitoa, petokseen perustuvaa vakavuutta, kun puhujien piti keksiä perustelut informaatiosodankäynnille, jota tämä ”avoin kuuleminen” oli itsessään sen sijaan että se olisi käsitellyt ja analysoinut informaatiosodankäyntiä.

Miljoonaa suomalaista köyhää ei huijata trollimetsästyksellä loputtomiin

Muistettakoon, että samainen herra Mantila moderoi Kultaranta-keskusteluissa kesäkuussa 2013 Ulkopolitiikan arvot ja intressit –työryhmää, jossa käytiin keskusteluja arvojen ja intressien yhteensovittamisesta, voidaanko vientikaupan ja ihmisoikeuksien intressit aidosti yhdistää. Mantila kirjasi työryhmän johtopäätöksen haasteeksi, ”mitä teemme, kun jonkin maan kehitys on selvästi menossa väärään suuntaan”. Valtion toiminta ulkoisten taloussuhteiden edistämisessä on usein tasapainoilua arvojen ja intressisen edistämisen välillä eikä yhtälö ole helposti ratkaistavissa.

Venäjän BKT kasvoi vuoden 2014 aikana, kun Suomen BKT pieneni edellisvuoteen verrattuna. Suomen vienti ja tuonti Venäjältä romahti yli 10 miljardia euroa vuoden 2014 aikana. Tammikuussa 2015 on Suomen viennin ja tuonnin tiputus ollut tammikuun 2014 tasoon verrattuna lähes 50 %:ia. Tämä romahdus koskettaa Suomen kansantaloutta ja näkyy Suomen valtion velkaantumisena. Siinä on Turvallisuuskomitealla paljon trolleja keksittäväksi, kun puoli miljoonaa työtöntä suomalaista ja puoli miljoonaa muuta vähävaraista työläistä vaatii oikeuden leipää menettäen sinisilmäisen uskonsa trollimetsästyksen avulla perusteltuun huijaukseen.


Jälkikirjoitus

Sputnikin suomenkielinen sivusto on vasta avautunut. Minä olen iloinen kaikesta ulkomaisesta informaatiotarjonnasta, vaikka kaikkea en sinänsä aina allekirjoita sisällöltään ja joskus olen kovastikin eri mieltä. En ota tässä kantaa Sputnikin sisältöön, johon en ole riittävän tarkasti perehtynyt. Kiinnitin kriittisesti huomiota erääseen epäkohtaan, joka toivottavasti korjaantuu: Sputnikin tekstien kirjoittajia ja kääntäjiä ei mainita missään. Missään ei ole myöskään Sputnikin suomalaisia yhteystietoja. Tuollainen "hämäryys" heikentää median arvoa eikä ole mielestäni journalismin arvon mukaista. Tuollainen "hämäryys" myös voi pahimmissa tapauksissa luoda väärää leimaamista sellaisia tahoja kohtaan, joilla ei ole pienintäkään osaa koko Sputnikin toimintaa kohtaan. Se "hämäryys" voi myös peittää väärinkäytöksiä, kuten salaisia työsuhteita ja harmaata taloutta. Ehdottomasti tulisi olla tekijöiden nimet esillä!

[1] YLE.FI. Natosta isäntä taloon: käsikirjoitus Suora linkki ohjelmaan Areenassa: http://areena.yle.fi/tv/2467194

[2] Iltalehti 27.4.2015. Tämä on Suomen vastaus Venäjän trolleille http://m.iltalehti.fi/uutiset/2015042619585656_uu.shtml  

[3] Подробности задержания замминистра МВД Украины Чеботаря на таможне в Финляндии
http://antikor.com.ua/articles/38600-podrobnosti_zaderhanija_zamministra_mvd_ukrainy_chebotarja_na_tamohne_v_finljandii   

[4] KALEVA/Juha Vainio 26.4.2015. Viranomaiset varautuvat Venäjän infosotaan – Suomeen perustettiin iskuryhmä
 http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/viranomaiset-varautuvat-venajan-infosotaan-suomeen-perustettiin-iskuryhma/695491/  

[5] Turvallisuuskomitea kokoonpano: http://www.turvallisuuskomitea.fi/index.php/fi/turvallisuuskomitea   

[6] Turvallisuuskomitea 9.4.2015. Suomi osallistuu kansainväliseen Multinational Capability Development –kampanjaan (MCDC). http://www.turvallisuuskomitea.fi/index.php/fi/20-ajankohtaista/106-suomi-osallistuu-kansainvaliseen-multinational-capability-development-kampanjaan-mcdc


Kirjoittaja on poliittisesti väritön ja sitoutumaton dissidentti



Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

Lähettänyt klo
Tilaa: Blogitekstit (Atom)