Suomalaissivusto Kavkaz Center ylistää Moskovan lentokentän terroristeja ”marttyyreiksi”

7. helmikuuta kello 23:55 päivätty arabiankielinen otsikointi Kavkaz Centerillä paljastaa suomalaisomisteisen web-sivuston toimituksellisen terroristisen hengen.

 Sivuston arabiankielisen sivuston otsikko kutsuu Moskovan lentoaseman terroristien kohtaloa ylistäen sanoilla ”marttyyrikuolema”:

”Emiiri Doku Abu Utman hyväksyy marttyyrikuolemalla suoritetut toimet Moskovan lentoasemalla [07.02.2011 23:55] Maanantaina Kavkaz Center on saanut Kaukasian emiirikunnan emiirin Dokka Abus Usmanin julkilausuman lentoasemalla suoritetusta marttyyrikuolemasta” (Kavkaz Center, arabiankielinen 7.2.2011 klo 23:55).

Kuvassa: Kaukasian emiirikunnan piru mainostaa terrori-iskua ”marttyyrikuolemana”

Kavkaz Centerin terroristinen ihanne tulee näkyviin myös pöyristyttävissä sanoissa, joissa CIA:n ja FSB:n etsimää bandiittipäällikköä kutsutaan huikeasti ”emiiriksi”, vaikka kyseessä on pelkän pienen narkomaanijengin ristiriitainen valinta yhden tyypin hyväksi.

Paljon suuremmat perusteet on kutsua Kavkaz Centerin omistajaa Mikael Storsjötä ”Helsingin emiiriksi” tai jopa "Suomenruotsalaisten emiiriksi", sillä Storsjöllä on sentään loistokas karvalakki, mutta Doku Umarovin kutsuminen ”emiiriksi” on ilman mitään perustaa. Hänellä on kuvassa pelkkä myssy.

Miksi uusnatsi Andrei Dubrov ei olisi paljon suuremmalla syyllä Itävallan emiirikunnan "emiiri" tai jopa Länsi-Euroopan emiirikunnan "emiiri", kun jopa koloissa piileskelevää rottien kaveria, itseään huumeilla vahvistavaa Doku Umarovia kutsutaan emiiriksi?

Toki mielestäni Mikael on koko rakennelmassa pieni korpraali, jos sitäkään. Saamieni tietojen perusteella jopa Storsjön roolia ns. päätöksestä tuoda Kavkaz Center Suomeen on liioiteltu – ainakin sillä perusteella, mitä olen kuullut juuri äskettäin muilta asiaan liittyviltä suomalaisilta, jotka eivät halua menettää koko kunniaa tapahtuneesta.

Moskovan lentokentän terroriteon tekijä oli narkkari, kuten oikeuslääketieteellisissä patologisissa tutkimuksissa on voitu todeta hänen kehossaan olevien huumeiden määrästä.

Narkkarijengeissä on toki tavanomaisesti hurjat luulot itsestään. Vastuullinen media ei kuitenkaan kutsuisi Doku Umarovia tai Doku Abu Usmania ”emiiriksi”.

Erityisen selvästi Kavkaz Center asemoituu terrorismia edistäväksi sivustoksi, pirun palvelijaksi, myös näissä sanoissa, joissa sivusto jopa pääotsikkojen tasolla kutsuu Moskovan lentoaseman narkkariterroristien tekoa ”marttyyrikuolemaksi”.

Kyse ei ole siis tiedottamisesta ja uutisoinnista, mitä kaikki mediat harjoittavat maailmassa, vaan terroritekojen kiittämisestä, mainostamisesta ja tahtomisesta!

Arabiankielisellä Kavkaz Centerin sivustolla ylistetään Hunafa-sivuston lainauksen avulla myös suoranaisesti ja läpinäkyvästi yhteyksiä Al-Qaidaan. Tätä puolta ei koskaan suomalaisessa ”ihmisoikeusaktivismissa” tuoda esille, vaan pikemmin kiistetään: arabiankielellä asia tulee kätkemättä esille.

Saif al-Islam- tai Seif al-Islam- juttu on julkaistu 14. tammikuuta 2011 kello 18:21. Se käsittelee ”jihadismia” (niin kuin pirun palvelijat siis ymmärtävät).

Tarina alkaa keväästä 2004, jolloin Ingušian vuosiseudulla Seif al-Islam kokosi pienen aseellisen ryhmän. Kertomuksen mukaan Seif al-Islam rakensi suhteet Al-Qaidaan, joka koulutti ja välitti kokemusta taistelijoille Kaukasian emiirikunnan tarpeita varten.



Tässä kuvassa on Kavkaz Centerin silloinen yläpalkki manipuloitu helvetin tulien avulla, jotka puuttuivat jostakin syystä alkuperäisestä kuvasta, lähde: Yamartnah





- - - -

"Ukko-Paavo" ja körtit Pohjan Pyhän Marian kirkossa 13.2.2011

Pohjan Pyhän Marian kirkossa körttien kirkkopyhä sunnuntaina 13.2.2011 kello 10, liturgia Veli-Matti Hynninen, tekstien luku Aila Pääkkö, kanttori Kaija Kalliomäki, saarna Juha Molari. Jumalanpalveluksen jälkeen lohikeittoa ja körttiseurat seurakuntatalolla. Seurojen jälkeen Raaseperin herättäjäyhdistyksen vuosikokous.

Kirkkovuoden aiheena 6. sunnuntai loppiaisesta, "Uskon kestävyys".

Saarna


Ukko-Paavon, körttiläisen herätysliikkeen johtajan Paavo Henrik Ruotsalaisen usko oli ahdingoissa koeteltua ja kiusattua.

6. sunnuntain loppiaisesta psalmitekstissä Psalmi 85:2-8 rukoilija muistaa rukoilla ja pyytää, että Jumala kääntyisi ahdistetun puoleen, kun sitä vastoin nykyään liian usein esitämme vain syytöksiä Jumalalle, miksi, miksi, miksi.

 Toki Jumala kestää meidän ahdistavat kysymykset ja moitteetkin. Rukoilijan sopisi myös kääntyä ahdistuksessaan Jumalan avun pyytäjäksi.

Profeetta Aamos kirjoittaa kovia sanoja, koska hänen aikansa mahtavat uskonnonjohtajat pitivät suuria uskonnollisia juhlia ja harjoittivat vääryyttä samanaikaisesti. Sellaista uskonnollista kevytmielistä teeskentelyä, väärämielisyyden kätkevää ja suosivaa uskonnollista ilonpitoa vastaan profeetta Aamos sanoo, ettei Herran päivä ole iloksi, vaan se tuo pimeyden, pilkkopimeyden, ilman valon häivää.

Apostoli Paavali varottaa rajusta eksytyksestä, jonka saavat osakseen kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen.

Evankeliumissa Matteus 24:1-14 Jeesus murskaa opetuslapsissa virinneen romanttisen idealismin, kun nämä olivat aikansa mahtavassa uskonnollispoliittisessa rakennuksessa, ihmistajunnan valloittavassa Jerusalemin temppelissä, ja opetuslapset ihastelivat ja tahtoivat esitellä Jeesuksellekin lumoavaa temppelialuetta.

Jeesus sanoi: Tämä kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle.

 Jeesus murskaa uskonnollisen kevytmielisen idealismin Israelin uskonnon arvovaltaisessa rakannuksessa, Jerusalemin pyhimmällä paikalla.

Paavo Ruotsalainen matkusteli omana aikanaan 1800-luvun alussa ympäri Suomea. Paavo Ruotsalaisen, Jonas Laguksen ja Niilo Kustaa Malmbergin liikkeen leviäminen huolestutti valtion viranomaisia ja kirkonmiehiä.

Kruununvouti ilmoitti Oulun läänin maaherralle ”yleistä rauhaa ja yleistä viihtymistä häiritsevistä seikoista” . Kalajoen nimismies Niilo Sandman moitti pappien asunnoista löytyneistä säästölaatikoista, koska sadat ihmiset olivat kokoontuneet pitkin pitäjää veisaamaan Siionin Virsiä ja lukemaan monenkaltaisia.

Nimismiehen mukaan erityisen raskauttavaa oli, että nuo ihmiset luulivat itseänsä uudestisyntyneiksi ja halveksivat siis lähimmäisiään.

Maaherra Lagerborgin mukaan tilanne oli hyvin vakava. Niin vuonna 1838-1839 Paavo Ruotsalainen joutui rikossyytteeseen ja kutsutuksi Kalajoen käräjille, mutta Paavo ei saapunut käräjille 6. elokuuta 1838, vaan pakoili virkavaltaa.

Uudet todistajat säätyläiset olisivat olleet syyttäjälle suotuisia, mutta Paavo Ruotsalainen ja pastori Lauri pakoilivat oikeutta ja virkavaltaa myös 9. huhtikuuta 1839. Mutta 31. elokuuta 1939 oikeus kokoontui, tuomio tuli 2. syyskuuta 1839.

Syytetyt astuivat ulos käräjiltä, heränneet lauloivat ”Jumala ompi Linnamme”, Paavo Ruotsalainen polvistui ja aloitti rukouksen: Paavo ylisti Jumalan armoa, koska Jumala oli katsonut heidät arvollisiksi kärsimään pilkkaa ja vainoa Jeesuksen nimen tähden.

Paavo tuomittiin syylliseksi rikokseen vuonna 1726 annetun konventikkeliplakaatin rikkomisesta. Rangaistukseksi Paavon piti maksaa sakot. Yhteensä 80 syytetystä 62 sai sakkoja. Pappi Lauri sai 20 hopeataalarin sakot epäkunnioittavasta kielenkäytöstä syyttäjää kohtaan, lukkari Salmenius sai 200 hopetaalarin sakon laittomasta hartauskokouksesta, leskirouva Haggren sai 200 hopeataalarin sakot laittoman hartauskokouksen sallimisesta kotona, maallikkosaarnaaja Paavo Ruotsalainen sai 210 taalarin eli vähä yli 110 hopearuplan sakot sapatin rikkomisesta ja osallistumisesta laittomiin kokoukseen. Varojen puutteessa sakon sai korvata 18 päivän vesileipävankeudella.

 Silloisen verottajan laskukaavan mukaan miehen päivätyö oli 0,26 hopearuplaa, rahamuseon rahalaskurin mukaan hopearupla oli 16,76 euroa eli Paavon sakko olisi puhtaasti matemaattisesti 1849 euroa, mutta käytännössä 425 miehen työpäivää silloisen verottajalaskurin mukaan.

Konventikkeliplakaatti oli kieltänyt jo yli 100 vuotta herätysliikkeiden seurat rangaistuksen uhalla. Suomalaissyntyinen maamarsalkka ja kansliapresidentti Arvid Horn avusti kyseisen lain syntyä ja Ruotsin kuningas Fredrik 1 sääti sen vuonna 1726.

Konventikkeli-nimi tulee siitä, että siihen aikaan kodissa pidettävää hartautta kutsuttiin konventikkeliksi. Kyse olisi siis ”kodissa pidettävien hartauksien kieltävän julistuksen” rikkominen.

Yhtä aikaa Paavo Ruotsalaisen kanssa tuomiolla olivat myös Niilo Kustaa Malmberg ja Jonas Lagus. Niiko Kustaa Malmberg sai tuomioksi viraltapanon puoleksi vuodeksi pappisvirasta, Lapuan kappalaisen apulaisen virasta, koska hän oli osallistunut kotihartauksien järjestämiseen.

Tuomioita jaettiin Kalajoen käräjien lisäksi Uudessakaarlepyyssä, Vöyrissä, Sipoossa, Hartolassa, Kerimäellä ja Säämingissä – minun syntymäseurakunnassani - laittomista kotihartauksista.

Myös ja erityisesti Paavo Ruotsalaisen aikana tänä pyhäpäivänä 6. sunnuntai loppiaisesta luetut Raamatun kohdat ja maailmanlopun odotukset olivat poikkeuksellisen korkealla.

Koko suurruhtinaskunta tunsi olevansa yhteiskunnallisten mullistusten pyörteissä. Juuri siihen aikaa näyttivät toteutuvan Matteuksen evankeliumissa tunnetut merkit, ihmiset puhuivat kielillä, vaipuivat transsiin, oli unissasaarnaajia, nähtiin näkyjä ja kuultiin profetioita.

Kirkkoa ei enää rakennuksena eikä organisaationa tai instituutiona koettu kanaemoksi, joka siivillään voisi suojella poikasiaan. Taloudellinen nousukausi ja voimakas väestönkasvu, yksilöiden menetykset ja tappiot, loivat uuden henkisen tilan, jossa yksilöt alkoivat myös kysyä entistä avoimemmin omaa kohtaloaan.

Seppä Högman osasi Jyväskylässä auttaa Paavon ristin teologiaan, jossa mitkään hurmosilmiöt tai yritykset itsensä parantamiseksi eivät pelasta ihmistä, vaan ihminen voi täysin luottaa ja turvautua yksin Kristukseen.

Kristitty ei voi välttää kärsimyksiä: usko ja Kristus eivät poista kaikkia ongelmiamme. Tämä perusviesti kiinnosti hätääntyneitä ja ahdistuneita ihmisiä: Mikkelin, Kuopion ja Kajaanin markkinoille kokoontui jopa 15 000 henkeä – ja Paavo oli markkinoiden vakiovieras.

Paavon markkinoiden saarnat eivät olleet uskonnollista saippuaoopperaa. Paavo ei tullut hauskuttaa kansaa kepeiden lupausten avulla, kun pitkien välimatkojen takaa, jalkaisin, kontti selässä ja pettuleipää eväänä kuljeskeli.

Paavon ihminen oli pieni suuren Jumalan edessä. Paavon ihminen tyytyy olemaan syntinen, kelvottomana hän ikävöi rauhassa Jumalan armoa. Paavon ihminen odottaa.

 Yhä edelleen on meidän aikanamme yllättävän runsaasti tietämättömyyttä ja tarpeetonta ennakkoluuloa, ikään kuin syylliseksi tuomittu Ukko-Paavo olisi ollut todellakin joku pelättävä ja sopimaton lahkolainen.

Voisimme muistaa pyhäpäivän evankeliumia, jossa Jeesus varoittaa jo yltiömyönteisestä maailmankuvasta, jossa yltiömyönteisesti uskoteellan, että kristitty ei muka joutuisi koskaan vihatuksi tai vainotuksi.

Jeesus itse sanoo, että kristityt joutuvat ahtaalle, monia surmataan ja kansat jopa vihaavat kristittyjä ”Jeesuksen nimen tähden”.

Ukko-Paavo sai tai joutui kokemaan tuon ahdistavan ajan. Siinä ahdistuksessa hän oppi, ettei voitto ole oman ihmisyyden suurissa voimavaroissa, vaan kelvottoman ihmisen on tyydyttävä odottamaan Jumalan armoa.

- - - -

Eversti ja herrasmies Ruslan Ustrahanov erehtyi uudessa artikkelissaan

Ex-shakkimestari Garri Kasparovin sivustojen mukaan ex-poliisieversti Ruslan Ustrahanov (Руслан Устраханов) työskenteli vuosina 1985-1987 Komin alueen sisäministeriön tutkijana ja vuodesta 1987 talousrikollisuutta tutkivassa ryhmässä.

Vuosina 1992–94 hän selvitti Moskovassa talousrikoksia. Lopulta vuonna 1995 hänet nimitettiin erään poliisilaitoksen tutkintaosaston apulaispäälliköksi. Vuonna 1998 hän jäi eläkkeelle.

Kasparovin sivuston tietojen mukaan joulukuussa 2000 hänet kutsuttiin jälleen poliisitehtäviin, vuonna 2003 hänet nimitettiin Murmanskin alueella Montšegorskin (Мончего́рск), Norilsk Nickelille tärkeän, kaupungin sisäministeriön päälliköksi.

Kasparovin sivusto esittelee eversti Ustrahaovin elämän tarinaa taas uudestaan marraskuussa 2010. Hän on varttunut Kazakstanissa, isänsä puolesta hän on tšetšeeni ja äitinsä puolesta kreikkalainen. Hän kertoo laajasti yhteistoiminnastaan Norjan poliisin kanssa.

Eräiden tietojen mukaan hän on väittänyt jopa itseään Norjan kansalaiseksi. Kertomuksen mukaan miehellä olisi ollut ongelmia Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n kanssa vuoden 2010 aikana: ongelmat liittyivät jollakin tavalla miehen ja vaimon suunniteltuun luvattomaan matkaan Suomeen Rovanniemen kautta.

Ustrahanovin kertoman tarinan mukaan FSB olisi halunnut ”tuhota” hänen elämänsä, ja nyt hänet otettaisiin kiinni kaikilla raja-asemilla. 20. lokakuuta 2010 Ruslan Ustrahanov haki turvapaikkaa Suomesta.

Venäläinen media paljastaa everstin Ruslan Ustrahanovin erikoisia toimenpiteitä: hän on kirjoittanut vääristellyn sotahistorian Petsamon ja Kirkkoniemen alueita varten.

Lisäksi hän on aktiivisesti spekuloinut Suuren isänmaallisen sodan merkityksestä.

Eversti karkasi elokuussa 2010 pois Venäjältä ja lähetti erokirjeen Venäjän poliisille. Marraskuussa 2010 oli Murmanskissa jälleen skandaali, kun tämä eversti päätti julkaista oman arvionsa Mursmanskin alueen puolustuksesta ja Neuvostoliiton käymien taistelujen vapauttavasta luonteesta Norjaa vastaan.

 Everstin artikkeli julkaistiin kavkasia.net –sivustollla, «Кавказ Online»jossa hän kutsui pikemmin Norjasta saapuneita natsi hyökkääjiä vapauttajiksi.

  Apulaisprofessori Denis Beljajev on arvioinut hyvin seikkaperäisesti everstin outoja näkemyksiä, jotka yhä kuohuttavat mieliä. Eversti oli erotettu tehtävistään elokuussa 2010 sisäisten tutkimusten tähden everstin omasta tahdosta. Hän oli rikkonut kielto matkustaa ulkomaille ilman kirjallista lupaa (Аргументы и факты).

Kuka maksoi Ruslan Ustrahanoville artikkelista helmikuussa 2011?

Suomeen pakenemisensa jälkeen eversti Ruslan Ustrahanov haki täältä turvapaikkaa.

Eläkevuosien viettäminen Suomessa on kieltämättä Venäjällä eläneiden monien ihmisten uskomusten mukaan tavoiteltava asia. Sitä varten voi yrittää kehittää jopa ”vainotarinoita”.

Suomessa eläminen tulee myös hyvin kalliiksi virkansa menettäneelle poliisieverstille, joten rahan tarpeesta kalliissa Suomessa ex-korruptiotutkija kirjoittaa tällaisia huikeita fantasioita Bäckmanin ja Molarin salaisista suhteista ja liiketoimista.

Nyt siis eversti Ruslan Ustrahanov näyttäytyy julkisesti ensimmäistä kertaa sitten edellisten konfliktiensa jälkeen.

Tällä kertaa helmikuussa 2011 Ruslan Ustrahanov on tekemässä henkilökohtaisia ansioita Suomessa: hän kirjoittaaa "Baltic Review" (Балтийское Обозрение) –lehden ”toimittajana”, mutta kirjoituksen aihe ja synty ovat erikoiset entiselle korkealle poliisieverstille.

Poliisiupseerina on velvollisuus tutkia tosiasiat ja tehdä harkittu analyysi, mutta nyt palkkaansa ansaitsevana toimittajana hän kirjoittaa hämäriä ajatuksia virittävän kirjoituksen ”Johan Bäckmanin ja Juha Molarin venäläisestä bisneksestä” (БАЛТИЙСКОЕ ОБОЗРЕНИЕ 3.2.2011: Российский бизнес Йохана Бекмана и Юха Молари).

Kuva: Tässä arvosteltava artikkeli ja linkki, БАЛТИЙСКОЕ ОБОЗРЕНИЕ 3.2.2011: Российский бизнес Йохана Бекмана и Юха Молари


Eversti kertoo, että Venäjän media on kovasti arvostellut suomalaisen poliisin päätöstä, ettei Kavkaz Center –sivustoa tunnusteta terroristisivustoksi.

Juttuun on löytynyt kuvitukseksi ison kaksipäisen kotkan ja Venäjän symbolien jälkeen kuva jopa suomalaisen pienen kylän tavallisesta papista, jonka eversti sekoittaa kuitenkin huolimattomasti tarpeettoman isoihin kuvioihin.

Tämä sekoitus on todella ikävää, sillä entisenä poliisieverstinä ja herrasmiehenä Ruslan Ustrahanovin olisi sopinut tarkistaa uskomustensa todenperäisyys ennen kuin virittää epäluuloja Molarin ja Bäckmanin tulonlähteistä.

 Tähän olisi sitäkin tärkeämpi vastuu, kun Ruslan Ustrahanov on ollut nimenomaisesti hyvin korkea poliisiupseeri mainittujen asioiden selvittämiseksi Venäjällä.

Bäckmanin Putin-näkemysten esittelyn jälkeen everstin juttuun on laitettu kuva Bäckmanista ja hänen Pronssisoturi-kirjastaan.

Eversti kirjoittaa tarpeettoman suurta odotusta ja epäluuloa virittäen kahdesta suomalaisesta mielipidekirjoittajasta ja ihmisoikeusaktivistista

”Johan Beckman - sosiologisten ja poliittisten tieteitten tohtori, Helsingin yliopiston oikeussosiologian apulaisprofessori. Juha Molari – toimittaja, talousanalyytikko, teologian tohtori, Raaseporissa luterilaisen kirkon kirkkoherra. - - - Meillä on tässä kaksi Venäjän ulko- ja sisäpolitiikan virallista äänitorvea - - - Pastori Juha Molarin, kuten myös Johan Bäckmanin, idoli on Vladimir Putin ja Venäjän yhtenäisyys-puolue. Ja he molemmat puolustavat Venäjän viranomaisia, niin entisiä kuin nykyisiä. Negatiivinen asenne on kaikkia Venäjän oppositiovoimia vastaan, olipa se Kavkaz-Center tai Solidaarisuus-liikkeen johtaja Boris Nemtsov. - - - Molempien suomalaisten putinisti-ideologien elämänkerroissa on tärkeä yksityiskohta. Molemmat asuivat ja ovat usein Venäjällä. Molari vuodesta 2002. Hänellä on venäläinen vaimo ja lapsia, joilla on Venäjän kansalaisuus. ”Venäjä herätti minut uudestaan elämään” – vakuuttaa Molari. Bäckmanin tieteellinen työ on vuodesta 1994 alkaen vienyt hänet Pietariin ja pitkänaikaiseen oleskeluun siellä. Hänen vaimonsa liittyy myös Venäjään, so. venäjän kielen ja kirjallisuuden kääntäjä. Kuka muutti Molarin mielen ja kuka on vastuussa Bäckmanin tieteellisestä toiminnasta Pietarissa? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat Pietarissa Liteini prospektin (FSB:n keskus) raskaissa kassakaapeissa. - - Varmasti Venäjä-rakkaus on liiketoimintaprojekti. Herra Bäckmanin pääliiketoimi on Venäjällä. Vuonna 2000 Venäjän viranomaisten ansiosta avautui 29-vuotiaalle Johan Bäckmanille julkaisemista ja tutkimusta varten mahdollisuus Johan Beckman Insituuttiin. Kuka järjestää ja rahoittaa tätä kallista toimintaa – voit arvata itse. Pappi- ”toimittajan” liiketoiminnalliseen toimintaan kuuluu työskentely venäläissuomalaisen aikakausijulkaisun kanssa. - - - Nyt nämä kaksi kaveria ovat mukana kaikissa Venäjän ja sen hallituksen virallisilla tietoalueilla. Ja nyt he vain selittävät asioita, jota varten heidät on maksettu. Se on vain liiketoimintaa. Ei mitään rehellistä toimintaa. Johan Bäckman sai Neuvostoliiton marsalkka Govorovan kirjallisuuspalkinnon Pietarissa vuonna 2004, yhdessä FSB:n veteraanin Ivan Leonovin kanssa. Olen varma siitä, että hän on erittäin ylpeä siitä” (suomennos everstin kirjoittamasta venäjänkielisestä kielestä, tiivistelmä laajemmasta tekstistä).

Todellisuudessa hyvin yksinkertainen pieni elämä!

Ruslan Ustrahanov ei ole ollut koskaan yhteydessä minuun. Hän on lukenut kotisivujeni biografian varsin hätäisesti.

Hänellä ei ole käytössään mitään venäläisiä viranomaislähteitä. Itse asiassa olen ollut enemmän Pietarissa kuin Ustrahanov tietää johonkin venäläiseen lehteen tukeutuen: En tietenkään ole ollut säännöllisesti Pietarissa vasta vuodesta 2002, josta alkaen elin siellä pääsääntöisesti, vaan erityisesti vuodesta 1997 ihmissuhteiden tähden.

 Vuodesta 1997 alkaen olen ollut vähintään kerran kuukaudessa tai useammin Pietarissa. Minun elämäni on toteutunut kuitenkin hyvin pienissä piireissä: pyykkiä on pitänyt pestä, kaupassa käydä leivän ostossa eikä paljon muuta. Köyhää anoppia on pitänyt auttaa sikäläisten pienten eläkkeiden tähden.

Ei siis mitään salaperäistä, vaan tavallista perhe-elämää. Ja juuri tavallisen elämän puitteissa uudistuin ihmisenä entistä enemmän Venäjän valtiota ymmärtäväksi ja kunnioittavaksi suomalaiseksi mieheksi.

Kun muutin Pietariin vuonna 2002, elämäni oli köyhän savolaistaustaisen pikkukaupungista lähteneen miehen hiljaista opiskelijaelämää. Piti tehdä opinnäytetyötä huonekalukaupan kilpailustrategiasta Pietarin markkinoilla, opiskella liiketaloutta Pietarin ja Helsingin opinahjoja varten, hoitaa perhe-elämää ja työskennellä Venäjän kauppatie –lehdessä.

 Kaikki ”Liteinin Prospektin raskaat kassakaapit” – eversti tarkoittaa kadun varrella olevaa FSB:n valtavaa rakennusta ja muita siihen liittyviä toimitiloja lähikortteleissa – ovat olleet aina aivan tuntemattomia minulle niin kuin koko rakennuskin.

 Ei outo pieni suomalaismies uskalla sellaisiin valtaviin rakennuksiin ja järjestelmiin!

Pietarissa suurin kohtaaminen oli aivan sattumalta, kun yliopiston opiskelijoiden kanssa lähdin syksyllä 2003 Pietarin keskustassa venäläiseen yleisen saunaa ja siellä tapasin ensimmäistä kertaa Johan Bäckmanin. Häntä jututin sen jälkeen pari kertaa lehtijuttua varten kevään 2004 aikana.

Elämäni oli silloin erittäin köyhää opiskelijan elämää, toimeentuloni oli KELA:n opiskelijarahan varassa.

Matkat Suomesta Venäjällä ja takaisin tein halvimmalla mahdollisella venäläisellä turistibussilla.

 Pappisvirassakaan en ole saanut ansaintaa Venäjän avulla, mikä kieltämättä jossakin määrin joskus ärsyttää, koska toimeentuloni on ollut tavattoman niukkaa.

Haluan kuitenkin elää aidosti omantuntoni ja sydämeni mukaan.

Minun käy sääliksi entistä poliisieverstiä ja herrasmiestä, jos hän kirjoittaa tällaisia rumia juttuja minua ja ystävääni vastaan rahan tarpeesta. Ymmärrän toki, että Suomi on kauhean kallis maa elää.

Toivoisin, että miehen asiantuntemusta voisi käyttää jalosti ja kunnioittaen, jotta poliisieversti olisi ottanut suoraan yhteyttä esimerkiksi allekirjoittaneeseen pikkukylän pappiin ja tehnyt rehellisen jutun suomalaisesta Venäjä-ystävästä, joka on ystävällinen Venäjää kohtaan puhtaasti suomalaisen miehen isänmaallisuustunteen innoittamana.

Minä luotan kuitenkin entisen poliisieverstin ja herrasmiehen Ruslan Ustrahanovin tulevaisuuden opetuksiin Suomessa ehkä jopa "kantapään kautta": jossakin vaiheessa hän näkee, etteivät nuo juttujen saalistajat rakasta häntä, vaan he tahtovat ainoastaan hänen avullaan vahvistettavaa russofobiaa ja vihapropagandaa.

Ex-poliisiupseeri tuntee jossakin vaiheessa nuo touhut likaisiksi - juuri sellaiseksi pahaksi, jota vastaan hän oli tehnyt elämäntyönsä korruption vastaisissa kamppailuissa.

Siinä vaiheessa Ruslan Ustrahanov oivaltaa älykkäänä miehenä, ettei sielua kannata myydä tsuhnien russofobisille projekteille muutamasta sadasta eurosta.

- - - -

Moskovan lentokentän terroristi toimi huumehourussa

Moskovan lentokentän terroristi ei toiminut Allahin valtuudella eikä demokratian hyväksi, vaan huumehourussa.

Moskovan lentokentän terroristi ei ollut saanut Allahilta valtuutusta iskuun, hän ei ollut Allahin taistelija islamilaisen emiirikunnan hyväksi, joka olisi matkannut kuollessaan paratiisiin neitseiden tai viinirypäleiden luo. Islamin uskon mukaan tuo terroristi oli saatanan suunnitelmaa toteuttava vihankylväjä.

Kuvassa: Pohjois-Kaukasiasta erään huumegangsteriryhmän kolme edustajaa




Terroristi oli pumpattu täyteen huumeita

Äskettäin saatujen tutkimustulosten mukaan myös tämä terroristi oli niin kuin monet muut hänen edeltäjänsä huumehourussa. Useat analyytikot ovat myös epäilleet, että koko ”Kaukasian emiirikunta” on rakennettu itse asiassa huumekaupan työvälineeksi. Johtajat eivät ole uskovaisia emiireitä, vaan huumejengin gangstereita.

Huumejengin puolesta kirjoittajat toimittajat saattavat olla enemmän tai vähemmän sekaantuneet myös huumeiden käyttöön. Tämä näkyy kirjoitusten merkillisestä sekavuudesta. Esimerkiksi jotkut Kavkaz Centerin kirjoittajista ovat kirjoittaneet avoimesti huumeiden käytön puolesta!

Yhdysvaltalainen kaapelitelevisioyhtiö CNN (Cable News Network) on kertonut tänään 7. helmikuuta itseään emiiriksi kutsuvan Doku Umarovin vannottelusta, jonka mukaan tuleva vuosi olisi ”verta ja kyyneliä” Venäjälle.

 CNN:n uutisen yhteydessä Aleksander Bornikov, Venäjän federaation tiedustelupalvelun johtaja, kertoi biologisista tutkimuksista Moskovan lentokentän itsemurhaterroristille. ”Biologiset tutkimukset paljastivat valtavan määrän erittäin voimakkaita huumeaineita ja psykotrooppisia aineita itsemurhapommittajan kehossa”.

Psykotrooppisilla aineilla tarkoitetaan Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1971 laatimassa kansainvälisessä sopimuksessa määriteltyjä kemikaaleja, kuten amfetamiinia, barbituraatteja ja psykedeeliä.

 Wienissä 21. helmikuuta 1971 sovittu yleissopimus on myös ratifioitu Suomessa asetukseksi 1976.

Islamin mukaan huumehoureinen terroristi on saatanan suunnitelmien toteuttaja
Islamin uskosta käsin tarkasteltuna Kavkaz Centerin markkinoimat ”sankarit”, itsemurhaterroristit toteuttavat saatanan suunnitelmaa vihan kylväjinä.

 Islam kieltää (haram) kaiken, mikä sumentaa aisteja ja ajattelukykyä. Kielto koskee erityisesti marihuanaa, kokaiinia, oopiumia ja muut huumeet.

Profeetta Muhammed sanoi: "Jos suuri määrä jotakin aiheuttaa päihtymyksen, on pienikin määrä sitä kielletty." Koraanissa kutsutaan jopa suoranaisesti ”saatanan suunnitelmaksi kylvää vihaa ja vihamielisyyttä” ”päihteiden” avulla ja ”estää siten Jumalan muistamisen ja rukouksen” (5:91).

Khat-huumekasvia viljellään ja käytetään erittäin laajasti Jemenissä, Al-Qaida –opettajan Anwar Al-Awlakin pakomaassa. Khatin tuonti ja käyttö on laitonta Yhdysvalloissa ja useimmissa Euroopan maissa, mutta täysin laillista Isossa Britanniassa, jonne noin 250 000 somalia on muuttanut asumaan. Al-Qaida ja Taleban saavat rahoitusta heroiinin salakuljetuksesta sekä Jemenissä khatin kaupasta.

Somaliassa tehdyssä selvityksessä tutkittiin 612 kotitaloutta; ks. EC, NDC & GTZ 2002. War-trauma, Kahat Abuse and Psychosis: Mental Health in the Demobilization and Reintegration Program Somaliland. Final Report of the Vivo mission 2 within the EC/GTZ. Vivo Mission Sept- Nov. 2002.

 Tutkituista 40 prosentilla ei ollut välitöntä sotakokemusta, 5 prosenttia oli entisiä taistelijoita ja 55 prosenttia oli joutunut selviytymään sotaoloissa. Tutkimuksessa havaittiin, että traumaattisen stressin rinnalla päihdeaineiden (amfetamiinin kaltaisen khatin) käyttö vaikutti psykoottiseen kokemiseen; päihdeaineiden vaikutus psykoosin ja skitsofrenian esiintymiseen on hyvin tunnettu, esim. kaksi seuraavaa tutkimusraporttia paljastavat huumeiden vaikutuksen “jihadistisen” kiihkoilijoiden paranoidisen kokemisen taustalla. Ujike, Hiroshi 2002. Stimuland-induced Psyhosis and Schizophrenia: The Role of Sensitization. Current Science 4: 177-184. Tamminga, C.A. & Carlsson, A. 2002. Partial Dopamine Agonists and Dopaminergic Stabilizers, in the Treatment of Psychosis. Current Drug Targets – CNS & Neurological Disorders 1: 141-147.

Kavkaz Centerissä julkaistun Doku Umarov -videon luotettavuutta epäillään

Kavkaz Center on ollut jo puolisen vuotta ajautumassa ulos terroristien viestinnän välittäjänä Movladi Udugoviin liittyvien ongelmien tähden ja Doku Umarovin rottamaisen vaivaisen piileskelyn tähden. Yksinkertaisesti saatanan valtakunta ei voi pysyä pystyssä, kun pirut ovat riitautuneet keskenään. Kavkaz Center yritti kohottaa profiiliansa merkittävänä tiedonvälittäjänä julkaisemalla aivan äskettäin videon, jossa "Doku Umarov" ja kaksi muuta gansteria esiintyivät ja lupasivat Venäjälle kyyneleitä ja verta. Videosta pistää silmille, että se on erityisen hämärä, epätarkka. Videon kuvaaja hengittää Nokia-puhelimensa takana aivan vieressä niin voimakkaasti, että videon katselija kuulee pikemmin kuvaajan sieraimista tulevan ilman kuin "Umarovin" puheen. Kuvaajan käsi heiluu. Niin on saatu vaikutelma, että tässä on kyse todellisessa piilopaikassa majailevasta Umarovista.

Saamani tiedon mukaan videon autenttisuutta on kuitenkin epäilty, myöskään sen syntymisen ajankohta ei ole selkeä. Kavkaz Centerin mukaan video olisi saapunut toimitukseen sähköpostilla, mutta erityisesti tämä tieto sähköpostiviestistä on asetettu kyseenalaiseksi. Tuollaisen mahdollisesti väärän infon tarkoitusperänä voi olla kuriirin suojeleminen ja sen kautta verkoston suojeleminen - tai videon todellisen syntyprosessin ylipäätänsä piilottaminen analyytikoilta. Tiedän varsin hyvin aivan sattumalta, että jopa Georgian turvallisuusviranomaiset ovat viime päivien aikana selvittäneet monesta eri lähteestä Movladi Udugovin tuoreita yhteyksiä Suomeen ja Kavkaz Centeriin.

Kavkaz Center kirjoitti tänään tämän blogikirjoitukseni johdosta, että olisin "kuuhulluna putinistipappina" varastanut ajatuksen kuriirista eräästä ulkomaisesta mediasta. Todellisuudessa kävin puhelinkeskustelua ystävieni kanssa ja kiinnitin silloin huomiota "sähköpostiviestin" erikoiseen tarpeeseen Kavkaz Centerin jutussa. Miksi tuo asia piti mainita? Tämän päivän Kavkaz Center juttu määrittelee, että "venäläismielisyys - - - on vakava psykiatrinen sairaus" (Напомним, что русофилия - - является серьезным психиатрическим заболеванием).

Kavkaz Center kehittää tarinaa myös siitä, että olisin esittänyt "Amerikassa asuvat Hunafa-sivuston toimittajat" Domodedova terrori-iskun tekijöiksi! Jokainen voi nähdä Kavkaz Centerin valheellisuuden, kun lukee blogiani asian johdosta: "Al-Qaidan bandiittipartnerit tahtovat levittää Moskovan Domodedovan terrori-iskut kaikkialle Eurooppaan" (26. tammikuuta 2011). Siinä jutussa kerron, että sivuston ip-osoite viittaa Los Angelissa sijaitsevalle palvelimelle, mutta nimiserverit ovat Hollannissa ja Ruotsissa Helsingborgissa on yhdyshenkilö "Ivan Petrov".

Jutussani muistutan Ahmad Evloevin perustaneen Hunafa-sivuston. Lisäksi esittelen sivuston perusteella Hunafassa esitettyjä näkemyksiä jihadin kulusta. Hunafa-sivustolla Abu-t-Tanvir julistaa Allahin sodan alkavan kaikkialla maailmassa. Hän tuomitsee ankarasti kaikki islamilaiset puolueet, jotka toimisivat valtioiden oikeusjärjestelmässä demokraattisin periaattein.

Lopulta arvioin sivustolla koettuja tunnelmia (reaktioita) Dmodedova-terroriteon jälkeen. Ja reaktiot ovat järkyttäviä: "Tšetšeenikommentaattoriksi" itseänsä esittävä henkilö ylistää jo seuraavana päivä 24.1.2011 kello 20:06, että ”Domodedovan siat” saivat nyt tietää tuomion. Torpedy kirjoittaa tuntia myöhemmin kello 21:33 moitteen Venäjän kaikkia TV-kanavia vastaan, joissa Medvedev vuodattaa kyyneleitä ja ”ajattelee uskottomia, mutta ei Kaukasiaa. Ovatko he yhden kynttilänkään arvoisia?” Kirjoittaja muistuttaa, että isku on ”kosto meidän verestämme, tapettujen viattomien marttyyrien verestä”. Lopetus on hurja voiton kokemus: ”Onnittelen kaikkia veljiä näin valtaisasta voitosta”. Tiistaina kommentaattori ei säästä sanojansa moittiessaan Saksan sympatiaa Venäjää kohtaan: ”tämä vanha huora Merkel sanoi, että Domodedovon räjähdys oli raukkamainen teko”. Kommentaattori lupaa, että "sikojen tappaminen ja Jihad ovat tulossa". Lopuksi päätin Hunafa-tekstini vakavaan huomautukseen, joka ansaitsee taas tulla toistetuksi:

Kun lukee terroristien sisäpiirissä syntyneitä tekstejä, silloin väistämättä järkyttyy ja vihastuu suomalaisten toimittajien kirjoittelua Moskovassa tapahtuneen terroriteon jälkeen. Ovatko nuo toimittajat aidosti typeryksiä, jotka eivät lue mitään työnsä hyväksi, vaan kirjoittavat jotain "ikään kuin aiheeseen liittyvää" oluen ja siiderin luomassa pienessä aivojen halvaustilassa ? Se olisi toimittajalta täysin vastuuntunnotonta! Toki ymmärrän sellaisen kirjoittelun myös epäkunnioittavaksi Venäjän kansaa ja sen valtiojohtoa kohtaan. Erityisesti tuo moukkamainen kirjoittelu, jota olen tänään löytänyt sekä Helsingin Sanomista että Turun Sanomista, on vaarallista eurooppalaisen yhteiskunnan turvallisuudelle. Kyse on omasta kansakunnastamme yhtä hyvin. Pikkukylän pappikin lukee illan iloksi asianomaisten terroristitahojen omia perusteluita ja muodostaa näkemykset sitä kautta. Ne tahot eivät tahdo demokratiaa!!! (26. tammikuuta 2011)


Kavkaz Centerin pari päivää sitten julkaisema uutinen ja "Doku Umarov" -video kertovat kaikistä edellä mainituista epävarmuustekijöistä huolimatta pari tärkeää asiaa Kavkaz Center -terroristisivuston luonteesta:

(1) Kavkaz Center ei harjoittanut mitään tutkivaa analyyttistä journalismia "Doku Umarov" -videon johdosta, vaan antoi terroristirotan viestin jäädä pyhäksi neuvoksi: verta ja kyyneleitä Venäjälle. Tällaisena viestintävälineenä Kavkaz Center asemoitui saatanan palvojaksi. Kavkaz Center ei sanoutunut irti Umarovin tavoitteista!

(2) Kavkaz Center on etsinyt epätoivoisesti merkittävyytensä kohotusta, kun vallitsevat suhteet Kaukasian tapahtumiin ovat jääneet toisen tai kolmannen käden mediatietojen varaan katkenneiden yhteyksien puolesta - ja ainoa läheinen yhteys on säilynyt muilla alueilla riehuviin uusnatseihin. Ilmeisemmin video on tullut Kavkaz Centerin toimituksen tarpeista käsin - tilattu video? Jo kauan aikaa on kiinnitetty huomiota, että 2000-luvun alkuvaiheiden Kavkaz Center saattoi kertoa operatiivisista asioista, mutta nyt Kavkaz Center toimittaa pelkästään propagandaa terroristien hyväksi tietämättä mitään operatiivista tapahtumien kulusta.

Kokonaiskuva osoittaa, että Doku Umarovin ja hänen ystäviensä tuhoutuminen on jo alkanut. Toisin kuin Umarov uhkaa kannattajiensa luottamuksen säilyttämiseksi koko Venäjää kohtaavasta terroriaallosta, niin Umarovin "joukkue" on supistunut enää muutamaan vaivaisrottaan. Siinä tilanteessa ainoa mahdollisuus on luoda sanojen avulla pelkoa tapahtumien avulla, joista Umarov ei itse kykene enää ottamaan todellista operatiivista vastuuta. Umarov ei kyennyt järjestää Moskovan lentoaseman iskua, mutta hänen nimeensä päätettiin tuoreessa videossa yhdistää tuo terrori-isku terroristijengin heikentymistä kätkien. Todellisuudessa Venäjän turvallisuuspalvelu tutkii yhdessä amerikkalaisten tutkijoiden kanssa kärsivällisesti iskun järjestelyjä: Kavkaz Centerin video ei ole ratkaisu iskun järjestäjästä.

Pirun palvelijoiden - Kaukasian terroristien - loppu on alkanut, enää ei ole kyse "lähtölaskennasta" vaan koko pirun valtakunta luhistuu jo nurkka nurkalta. Abdullah Tammi ja Juha Molari jatkavat eksorsistisia esirukouksiaan tuon valtakunnan paholaisten karkottamiseksi ja ihmisten vapauttamiseksi noista pahoista voimista.

Kynttiläpäivä julistaa tänään Kristuksen valosta

Saarna Pohjan Pyhän Marian kirkossa kynttilänpäivänä kello 18, Yhteisvastuukeräyksen avaus

Evankeliumi Luuk. 2: 22-33
Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: "Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle." Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, "kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa".
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

Saarna

Vanhastaan keskiajalla tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät.

 Jumala kirkkaus tuli Jeesuksessa Kristuksessa maailmaan ja ilmestyi meille. Kristuksen valon loisteesta on kyse myös Vuorisaarnassa, kun Jeesus kertoo lampusta, vakasta ja lampunjalasta.

 ”Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.»

Kynttiläpäivä on jo vuosikymmenien ajan aloittanut Suomessa Yhteisvastuukeräyksen, vuotuisen suuren kirkollisen keräyksen. Yhteisvastuukeräyksen avulla torjutaan tänä vuonna nuorten yksinäisyyttä Suomessa ja Mosambikissa.

Suomessa Yhteisvastuun tuella tarjotaan yläkoululaisille uudenlaista tukioppilastoimintaa, jossa vanhemmat tukioppilaat auttavat nuorempia koululaisia vahvistamaan ystävyyssuhteita. Nuorten turvatalojen yksinäisille asiakkaille koulutetaan ja välitetään ystäviä. 13–20-vuotiaille nuorille järjestetään vertaistukiryhmiä, joissa yksinäisyyttä opitaan käsittelemään. Yhteisvastuukeräys tukee hanketta, jonka toteuttavat Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Punainen Risti ja Suomen Mielenterveysseura yhdessä seurakuntien kanssa.

Kristuksen rakkauden ja armahduksen koskettamat seurakuntalaiset tuntevat luonnostaan suurta hyvää tahtoa rakkauden ja armahduksen toteutumista omassa elinympäristössään ja koko maailmassa. Kristuksen valo ei jää vakan alle pelkästään omiin yksityisiin ja salaisiin rukoushetkiin, vaan Kristuksen valo loistaa kaikille hyvinä tekoina ja tervehenkisenä elämänä.

Kynttilää ja Kristusta miettien törmäsin useiden pappien saarnoihin, niin myös Helsingin tuomiokirkosta Arto Antturi ja Joensuusta ortodoksi-isä Rauno Pietarinen ovat muistaneet terävällä tavalla Fjodor Dostojevskin Karamazovin veljeksissä viidennessä kirjassa olevaa tarinaa Suurinkvisiittorista.

 Tuo kertomus paljastaa karuttomasti, että valitettavasti kynttilät eivät aina kuitenkaan syty ja loista Kristuksen kunniaksi hyvään tarkoitukseen, vaan liian usein Kristuksen poissaolon kunniaksi, pitääksemme Jeesuksen loitolla kirkollisesta harrastuneisuudestamme.

Fjodor Dostojevski on kuvannut neljä kuukausi ennen kuolemaansa, marraskuussa 1880 ilmestyneessä, keskeneräiseksi jääneessä romaanissaan Karamazovin veljekset kahden veljen, Ivanin ja Aleksein, välistä keskustelua. Romaanin viidennessä kirjassa Ivan kertoo tarinan 1500-luvulta, keskiajalta Espanjan Sevillan inkvisitiosta.

Kristus ilmestyi Sevillan kadulle. Kristus meni kansan luo – kidutetun, kärsivän, synnin saastassa rypevän kansan luo – niin kuin itse asiassa Yhteisvastuukeräyksen perusajatus on lähteä kärsivän kansan luo.

Jeesus ojensi kätensä ihmisiä kohti, siunasi heitä; ihmiset saivat Jeesuksesta parantavan voiman. Jeesus herättää kuolleen seitsemän vuotta vanhan tytön Sevillan katedraalin portailla, äidin ainoan tyttären. Kuolleesta herätetty tyttö istahtaa, hymyilee, käsissään kimppu valkoisia ruusuja. Kun kansa hämmästelee, itkee ja nyyhkyttää, niin juuri sillä hetkellä Tuomiokirkon aukiolla kulkee yllättäen ohi kardinaali inkvisiittori, koko ikänsä kilvoitellut lähes 90 vuotta vanha mies, pitkä ja suoraryhtinen mies, kasvot kuitenkin jo kovasti kuihtuneet, silmät syvälle painautuneet, mutta silti silmissä tulinen kipinä.

Sopivan matkan jälkeen kardinaali-inkvisiittori pysähtyi ja katseli hetken kaukaa. Hän näki elpyneen tytön. Inkvisiittori synkistyi. Hän ojensi sormensa ja ohjasi vartijat pidättää Jeesus. Hänelle kuuliaiset ja nöyrät rakkaat ihmiset olivat tottuneet hänen voimaansa ja niin yleisö siirtyi välittömästi pois. Yleisö yhtenä joukkona kumarsivat päänsä alas vanhalle inkvisiittorille, joka siunasi ihmiset.

Syvässä pimeydessä vankilan rautaovi yllättäen avautui, ja itse vanha inkvisiittori astui hitaasti kynttilä kädessään vankilaan. Tämä kynttilä valaisi inkvisiittorin askelia. Hän pysähtyi ovelle ja katseli minuutin tai kaksi Jeesuksen kasvoja. Lopuksi inkvisiittori tuli hiljaa, laittoi lampun pöydälle ja sanoi Jeesukselle: ”Oletko se sinä? Sinä?”, mutta lisäsi nopeasti: ”Älä vastaa, ole hiljaa!”

Suurinkvisiittori saapui kynttilä kädessä pimeään tyrmään vangitun Jeesuksen luo, koska Jeesuksella ei pitänyt olla enää oikeutta tulla kansan luo. Inkvisiittorin mukaan Jeesuksen sanat ovat muuttuneet nyt kirkon omaisuudeksi, kirkon, kirkon omaisuudeksi. Kirkko ei tarvitse enää Jeesusta.

Suurinkvisiittorin kirkko ulkoistaa henkilökohtaiseksi tarkoitetun hengellisyyden eikä odota ihmisiltä liikoja – pelkkä kuuliaisuus riittää, kirkko tarjoaa turvallisuutta ja iankaikkisuusvakuutuksen.

Niin inkvisiittori esitelmöi Jeesukselle, että ”on olemassa kolme voimaa maan päällä, joiden avulla voi voittaa ja vangita heidän heikkojen kapinallisten omatunnot. Ne voimat ovat: ihme, mysteeri ja viranomaisauktoriteetti. - - Mysteerista opetamme, että sitä on noudatettava sokeasti”.

Kirkko oli onnistunut vapauttamaan ihmiset Jeesuksesta ja Jeesuksen evankeliumista. Kirkon ylimmäisenä johtajana suurinkvisiittori luennoi Jeesukselle, että ihmiset eivät lopulta rakasta vapautta, vaan pikemmin turvallisuutta, ”näennäisvapautta”, joka ei ole liian käsittämätön, ei liian pelottava eikä liian raskas kantaa.

Suurinkvisiittorin kirkko on ottanut vastaan erämaan kiusaajan tarjoukset ja ruokkii ihmiset nyt sillä, mitä nämä kaipaavat. Ihmiset eivät kaipaa taivaallista leipää, Jumalan sanaa; ihmiset eivät seuraa kerjäläisiä, vaan kuninkaita ja arvovaltaisia, viranomaisauktoriteettia, jotka saavat olla heidän hallitsijoitaan.

Jeesus halusi kohdella jokaista ihmistä yksilönä, vapaana ja vastuullisena, mutta kirkon suurinkvisiittori kertoo tyrmään sulkemalleen Jeesukselle, että ihmiset ovat laumasieluja, ihmisillä on suunnaton tarve tehdä kaikki yhdessä, kumartaa yhdessä samaa jumalankuvaa, olkoon tämä vaikka  epäjumalankuva. Siksi ihmiset ovat valmiit alistaa muut saadakseen nämä kumartamaan omaa jumalaansa.

Suurinkvisiittori ilmoittaa, että kirkko on saanut päätökseen tuollaisen epäitsekkään työnsä.

Puheensa pidettyään inkvisiittori odottaa jonkin aikaa, että vanki vastaisi hänelle, mutta vanki vaikenee. Jeesus on tämä vanki, joka vaikenee, mutta koko kertomuksen ajan häntä puhutellaan vain sanalla ”Hän”.

Inkvisiittori näkee vangin kuunnelleen hartaasti. Vanha inkvisiittori tahtoisi sanoa jotakin Jeesukselle, ehkä katkeraa ja pelottavaa, mutta sitten tämä vanha mies hiljenee ja suutelee yllättäen yhdeksänkymmentä vuotta vanhoilla verettömillä huulillaan hellästi Jeesusta.

Vanhus kävelee ovelle, avaa sen ja sanoo Jeesukselle: ”Mene pois äläkä tule enää – älä tule koskaan, koskaan takaisin!" Vanki kävelee pois.

Kun me kannamme kynttilää, niin en tahtoisi omasta puolestani enkä muidenkaan puolesta, että me pelkäisimme Jeesusta ja yrittäisimme tehdä kaiken ilman Jeesusta, jopa inkvisiittorin tavoin käskien Jeesukselle: ”Mene pois äläkä tule enää – älä tule koskaan, koskaan takaisin!”

Kynttilänpäivä ei julista kirkkoa maailman valona, vaan Jeesusta Kristusta valona, jota myös kirkko ja sen jäsenet tarvitsevat välttääkseen muuttumisensa inkvisiittorin kirkoksi, epäjumalankuvaa palvovaksi yhteisöksi.

KAPO järjesti nettihyökkäyksen venäläisiä historiantutkijoita ja ihmisoikeusihmisiä vastaan

Venäläinen tärkeä historian tutkimusta ja ihmisoikeuksia edistävä säätiö ” Historiallinen muisti” (”Fond Istorizeskaja Pamjat”) joutui toistuvasti tammikuussa 2011 Viron "turvallisuusviranomaisten" rakentaman nettihyökkäyksen kohteeksi.

Edellä mainittua säätiötä johtaa Alexander Djukov. Säätiö korostaa Venäjän ja Itä-Euroopan yhteistä menneisyyttä, mutta säätiön tutkijat ovat olleet pahoillaan, että nykyään on Baltiasta käsin viritelty kylmän sodan stereotypioita ja aktiivisesti vääristelty menneisyyttä poliittisia tarkoitusperiä varten. Tällainen tunnettu vääristely oli latvialainen elokuva ”The Soviet Story”. Historian muistissa on kyse ihmisoikeuksien suojaamisesta.

Djukov ilmaisi syksyn 2009 alussa haastatteluani varten syvän surunsa sille, ettei venäjänkielistä väestöä ole kaikissa Euroopan maissa osattu nähdä mahdollisuudeksi. Hän viittasi Baltiassa esiintyviin surullisiin tavoitteisiin “eristää ja pakkosopeuttaa” venäjänkielinen väestö sekä rajoittaa heidän poliittisia ja taloudellisia oikeuksia. ”Jos venäjänkieliselle vähemmistölle annettaisiin yhdenvertaiset poliittiset oikeudet, Itämeren alueen venäläiset tulisivat eräänlaiseksi ’sillaksi’ Venäjän ja Euroopan välille, edistäisivät ja vahvistaisivat poliittisia, kulttuurisia ja taloudellisia siteitä”.

Djukov murehti myös sitä, ettei nationalistinen eliitti nähnyt Baltiassa maata välittäjäksi Venäjän ja Euroopan välillä, pikemmin he etsivät erilaisen roolin: rooliksi tulee rakentaa “suoja-aita ja esteet vihamielistä ja verenhimoista julmaa Venäjää vastaan. En ymmärrä, miksi Länsi-Euroopan maat sulkevat silmänsä Itämeren alueen venäjänkielisen väestön oikeuksien loukkaamisilta”.

Djukovin johtamana säätiön ”Historiallinen muisti” uuttera työ primäärilähteitten äärellä historian tutkimuksen hyväksi herätti Viron erityispalvelujen aggressiot.

 Tammikuun vapaapäivinä hakkeri hyökkäsi. Hän yritti avata sivuston sähköpostia ja tuhota virallisen sivuston sisältöä, portaali-lehteä sekä vaihtaa salasanaa, jotta säätiö ei enää itse pääse omalle sivustolleen. Sivusto meni täysin tukkoon.

 Onneksi Viron erityispalvelu onnistui tuhoamisessa vain heikosti. Aivan äskettäin samat tahot tekivät mittavan roskapostihyökkäyksen.

Izvestija-lehden haastattelussa Djukov kiinnittää huomiota Virossa toimivaan kansainväliseen mediaklubiin ”Impressum”, jota vastaan Viron erityispalvelu ja valtiovalta on hyökännyt hyvin kriittisesti. Impressum tuo hyvin mielenkiintoisia henkilöitä Venäjältä luennoitsijoiksi. Tämä ei miellytä Viron viranomaisia.

Juuri samaan aikaan säätiö ”Historiallinen muisti” koki hyökkäyksen kuin myös Impressumin klubi A3.

Djukovin mukaan ihmisoikeuksia tukevien historiantutkijoiden kokemat hyökkäykset ”näyttävät tulevan tai toimivan Viron erityispalvelun (KAPO) valvonnassa”. ”Ottaen huomioon, että Viron salainen palvelu on levinnyt meidän säätiöömme ja mediaklubiin Impressum, niin uskon, että murrot ovat osa Viron hallituksen erityispalvelujen työtä – ei ehkä suoraan ensimmäisen käden kautta mutta toisen tai kolmannen käden välityksellä”.

Kerrottakoon, että jopa allekirjoittaneen tavallisen, hiljaisen kyläpapin blogi oli pari päivää sitten kahden innokkaan KAPO-työntekijän tutkinnan kohteena. Hengenmiehen blogia he lukevat toki avoimesti virastonsa omasta liittymästä eivätkä tarvitse toisen tai kolmannen käden välitystä.

Toinen tuli googlen hakusanalla ”Abdullah Tammi” (osasivat käyttää jo Abdullah-sanaa) ja toinen tuli Suomen antifasistisen komitean blogista selailemaan papin kirjoituksia. He ovat olleet kovin tavallisia vieraita blogissani myös muuna aikana. Nyt KAPO tutki Tammeen liittyen kirjoitustani, jossa kiitin Tamme konsultaatiosta. Olin iloinen siitä, että Tammen ymmärryksestä sain voimaa vastata kanteluihin.

Ps.

Kapo ei tykännyt tuosta kirjoituksestani, joten he innokkaasti selvittivät myös kotisivujani maanantaina 7. helmikuuta 2011. Ehkä heitä kiinnostaa mielikuvitus, kuka tuntee kenetkin.

 Todellisuudessa olen pienen kylän pappismies, joka ei vain hyväksy diskriminaatiota tai sortoa. Siksi olen arvostellut Virossa harjoitettua historian väärentämistä.

Jos tätä pappismiehen muutamaa huomautusta ei Tallinnassa kestetä, silloin pitää syödä buranaa päänsärkyä vastaan. En ole todellakaan valtion kannalta vaarallinen ihminen.