Edellä mainittua säätiötä johtaa Alexander Djukov. Säätiö korostaa Venäjän ja Itä-Euroopan yhteistä menneisyyttä, mutta säätiön tutkijat ovat olleet pahoillaan, että nykyään on Baltiasta käsin viritelty kylmän sodan stereotypioita ja aktiivisesti vääristelty menneisyyttä poliittisia tarkoitusperiä varten. Tällainen tunnettu vääristely oli latvialainen elokuva ”The Soviet Story”. Historian muistissa on kyse ihmisoikeuksien suojaamisesta.
Djukov ilmaisi syksyn 2009 alussa haastatteluani varten syvän surunsa sille, ettei venäjänkielistä väestöä ole kaikissa Euroopan maissa osattu nähdä mahdollisuudeksi. Hän viittasi Baltiassa esiintyviin surullisiin tavoitteisiin “eristää ja pakkosopeuttaa” venäjänkielinen väestö sekä rajoittaa heidän poliittisia ja taloudellisia oikeuksia. ”Jos venäjänkieliselle vähemmistölle annettaisiin yhdenvertaiset poliittiset oikeudet, Itämeren alueen venäläiset tulisivat eräänlaiseksi ’sillaksi’ Venäjän ja Euroopan välille, edistäisivät ja vahvistaisivat poliittisia, kulttuurisia ja taloudellisia siteitä”.
Djukov murehti myös sitä, ettei nationalistinen eliitti nähnyt Baltiassa maata välittäjäksi Venäjän ja Euroopan välillä, pikemmin he etsivät erilaisen roolin: rooliksi tulee rakentaa “suoja-aita ja esteet vihamielistä ja verenhimoista julmaa Venäjää vastaan. En ymmärrä, miksi Länsi-Euroopan maat sulkevat silmänsä Itämeren alueen venäjänkielisen väestön oikeuksien loukkaamisilta”.
Djukovin johtamana säätiön ”Historiallinen muisti” uuttera työ primäärilähteitten äärellä historian tutkimuksen hyväksi herätti Viron erityispalvelujen aggressiot.
Tammikuun vapaapäivinä hakkeri hyökkäsi. Hän yritti avata sivuston sähköpostia ja tuhota virallisen sivuston sisältöä, portaali-lehteä sekä vaihtaa salasanaa, jotta säätiö ei enää itse pääse omalle sivustolleen. Sivusto meni täysin tukkoon.
Onneksi Viron erityispalvelu onnistui tuhoamisessa vain heikosti. Aivan äskettäin samat tahot tekivät mittavan roskapostihyökkäyksen.
Izvestija-lehden haastattelussa Djukov kiinnittää huomiota Virossa toimivaan kansainväliseen mediaklubiin ”Impressum”, jota vastaan Viron erityispalvelu ja valtiovalta on hyökännyt hyvin kriittisesti. Impressum tuo hyvin mielenkiintoisia henkilöitä Venäjältä luennoitsijoiksi. Tämä ei miellytä Viron viranomaisia.
Juuri samaan aikaan säätiö ”Historiallinen muisti” koki hyökkäyksen kuin myös Impressumin klubi A3.
Djukovin mukaan ihmisoikeuksia tukevien historiantutkijoiden kokemat hyökkäykset ”näyttävät tulevan tai toimivan Viron erityispalvelun (KAPO) valvonnassa”. ”Ottaen huomioon, että Viron salainen palvelu on levinnyt meidän säätiöömme ja mediaklubiin Impressum, niin uskon, että murrot ovat osa Viron hallituksen erityispalvelujen työtä – ei ehkä suoraan ensimmäisen käden kautta mutta toisen tai kolmannen käden välityksellä”.
Kerrottakoon, että jopa allekirjoittaneen tavallisen, hiljaisen kyläpapin blogi oli pari päivää sitten kahden innokkaan KAPO-työntekijän tutkinnan kohteena. Hengenmiehen blogia he lukevat toki avoimesti virastonsa omasta liittymästä eivätkä tarvitse toisen tai kolmannen käden välitystä.
Toinen tuli googlen hakusanalla ”Abdullah Tammi” (osasivat käyttää jo Abdullah-sanaa) ja toinen tuli Suomen antifasistisen komitean blogista selailemaan papin kirjoituksia. He ovat olleet kovin tavallisia vieraita blogissani myös muuna aikana. Nyt KAPO tutki Tammeen liittyen kirjoitustani, jossa kiitin Tamme konsultaatiosta. Olin iloinen siitä, että Tammen ymmärryksestä sain voimaa vastata kanteluihin.
Ps.
Kapo ei tykännyt tuosta kirjoituksestani, joten he innokkaasti selvittivät myös kotisivujani maanantaina 7. helmikuuta 2011. Ehkä heitä kiinnostaa mielikuvitus, kuka tuntee kenetkin.
Todellisuudessa olen pienen kylän pappismies, joka ei vain hyväksy diskriminaatiota tai sortoa. Siksi olen arvostellut Virossa harjoitettua historian väärentämistä.
Jos tätä pappismiehen muutamaa huomautusta ei Tallinnassa kestetä, silloin pitää syödä buranaa päänsärkyä vastaan. En ole todellakaan valtion kannalta vaarallinen ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti