Italian-, ranskan- ja englanninkielinen media kysyy: Koronavirusepidemia naula arkkuun globalisaatiolle?

Koronaviruksen takia ympäri maailmaa mediassa esitetään arvioita globalisaation muuttumiselle. Jäljessä on poimintoja englannin-, ranskan- ja italiankielisestä keskustelusta helmi- ja maaliskuulta 2020.

Venäläinen professori Aleksandr Dugin ei jää yksin pohtiessaan koronavirusepidemian jälkeistä maailmaa globalisaation loppuna. Hänen koskettavat analyysit arvioivat politiikan ja filosofian näkökulmista ihmiskunnan uutta asennoitumista.

Lahja kansallismielisille, tappaa globalisaation

Harvardin professorin, presidentti Jimmy Carterin turvallisuusneuvoston johtajana toimineen Samuel Huntingtonin perustama, The FT Groupin omistama yhdysvaltalainen Foreign Policy on 12.3.2020 julkaissut brittiläisen taloustieteilijän Philippe Legrainin kirjoituksen. Legraine toimi Euroopan komission puheenjohtajan José Manuel Barroson neuvonantajana 2011-2014.

Philippe Legrainen kirjoittaa yhdysvaltalaisessa Foreign Policyssä analyysinsä koronaviruksesta, joka ”tappaa globalisaation sellaisena kuin me sen tunnemme”. 

”Tautipesäke on ollut lahja nativistisille kansallismielisille ja protektionisteille, ja sillä on todennäköisesti pitkäaikainen vaikutus ihmisten ja tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen”.

Legraine huomauttaa, että vielä helmikuun lopussa suurin osa päätöksentekijöistä ja sijoittajista luuli virheellisesti koronaviruskriisin rajoittuvan lähinnä lyhyeksi aikaan Kiinaan. ”Nyt he ymmärtävät, että se aiheuttaa maailmanlaajuisen shokin, joka voi olla jyrkkä ”.

Legraine kysyy: ”Entä jos taloushäiriöllä on pysyviä vaikutuksia? Voisiko koronavirusepidemia olla naula arkkuun nykyiselle globalisaation aikakaudelle?”

Foreign Policyn artikkeli perustelee globalisaation loppua koronaviruskriisin paljastamilla kansainvälisen yhdentymisen haitoilla, jotka tukevat samalla ulkomaalaisten pelkoja ja antavat oikeutuksen maailmankaupan ja ihmisvirtojen kansallisille rajoituksille.

”Kaikenlaiset yritykset ovat yhtäkkiä tajunneet riskit monimutkaisissa globaaleissa toimitusketjuissa, jotka eivät ole ominaisia pelkästään Kiinalle”.

”Samaan aikaan kaikkien poliittisten suuntien hallitukset ovat kiirehtineet asettamaan matkustuskieltoja, lisäviisumivaatimuksia ja vientirajoituksia. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin 11. maaliskuuta ilmoittama useimpien Euroopasta saapuvien matkustuskielto on erityisen laaja, mutta kaukana ainutlaatuisesta. Kaikki tämä tekee taloudesta kansallisemman ja politiikasta nationalistisemman”.

Legraine tiedostaa päätöksentekijöiden vallitsevan arvion, jonka mukaan suuri osa tästä koronaviruskriisin häiriöstä voi olla väliaikaista: ”Mutta koronaviruskriisillä on todennäköisesti pysyvä vaikutus, etenkin se vahvistaa muita suuntauksia, jotka jo heikentävät globalisaatiota. Se voi antaa iskun pirstoutuneille kansainvälisille toimitusketjuille, vähentää globaalien liikematkustajien liikkuvuutta ja ruokkii poliittisia kansallismielisiä, jotka kannattavat suurempaa protektionismia ja maahanmuuton valvontaa”.

Legrainen mukaan länsimaiset yritykset havahtuvat monimutkaisten globaalien toimitusketjujen erityisen vaarallisuuden, kun myös Kiinan tuotannon kustannusetu on heikentynyt viime vuosina. Tätä riskiä Donald Trump korosti jo määrätessään Kiinalle rangaistavia tariffeja vuosina 2018 ja 2019, minkä seurauksena yritykset alkoivat etsiä vaihtoehtoja. Juuri kauppasodan rauettua koronavirus puuttui asiaan.

Kiinan tuotannolla on edelleen mittakaavan ja tehokkaan logistiikan edut, mutta koronaviruskriisi voi merkitä käännekohtaa, jossa monet yritykset investoivat joutavampaan ja paikallisempaan tuotantotapaan. Myös toimitusketjujen lyhentäminen voi tulla kyseen tai robotteihin investointi.

Koronaviruksen kestävänä seurauksena pidetään liikematkojen vähenemistä. Teknologian gurut olivat jo pitkään väittäneet videoneuvottelujen poistavan suurimman osan liikematkojen tarpeesta. Liikematkojen vähentyminen tapahtuu samana aikana, kun on jo kasvanut huolenaihe lentokoneiden päästöjen vaikutuksesta ilmastoon ja yritykset haluavat korostaa sitoutumistaan ympäristötietoisuuteen.

Legraine pitää ehkä kaikkein tärkeimpänä muutoksena sitä, että ”koronaviruskriisi pelaa peliä nationalistien puolesta, jotka kannattava maahanmuuton laajempaa valvontaa ja protektionismia. Viruksen leviämisen nopeus ja laajuus ympäri maailmaa ovat tuoneet esiin ihmisten haavoittuvuuden näennäisesti kaukaisten ulkomaisten uhkien johdosta”.

Globalisaation uudelleenarviointi

Professori Daniel W. Drezner kyselee yhdysvaltalaisen The Washington Postin artikkelissa 18.3.2020 tarvitseeko koronaviruksen johdosta globalisaation uudelleenarviointia. Professori luulee että nationalismi ja pandemian vastaukset kulkevat käsi kädessä.

Vuonna 2008 Yhdysvallat, Euroopan Unioni ja Kiina sitoutuivat globalisaatioon, mutta vuonna 2020 sitoutuminen globaalisaation on joutunut ongelmiin kaikissa kolmessa. Kiina on ollut Yhdysvaltojen mukana jo toimittajien karkottamisissa. Molemmat ovat asettaneet esteitä ulkomaalaisten pääsylle maahan. EU on luopunut Schengen-järjestelyistä.

Drezner huomauttaa jokaisen Trumpin hallinnon läheisen tarkkailijan tietävän, että hyökkäys globalisaatiota vastaan alkoi hyvissä ajoin jo ennen koronavirusta. Konservatiivit kommentaattorit ovat kehottaneet Trumpia omaksumaan täysin nationalistiset toimintatavat.

Drezner viittaa Rich Lowryn kirjoitukseen Politico-lehdessä, jonka mukaan rajat ovat ensimmäinen puolustuslinja sekä maiden sisällä että niiden välillä. Vastaavasti globalisaatio ja lisääntyneet yhteydet ovat olleet avainasemassa viruksen leviämisessä. Mutta näin eivät enää kirjoita vain konservatiivit, vaan myös Henry Farrell ja Abraham Newman Foreign-lehdessä ennakoivat ”valtavaa stressitestiä globalisaatiolle”. Talouden avoimuuden ja globaalin hallinnan eturintama asettaa vaihtoehdoksi globalisaation päättymisen.

Professori Drezner arvioi globaalin tavaratoimitusketjun merkittävyyden johdosta lääkehuollon vaikeuksia sulkeutuvien rajojen ja protektionismin johdosta. Hän päätyy puolustelemaan:

”Koronaviruksesta saatava oikea opetus ei ole se, että globalisaatio olisi syyllinen”. Silti professori pitää tarpeen yhdistää uuteen poliittiseen vastaukseen sekä nationalistit että kosmopoliitikot: ”Ajatus siitä, että koronavirus vaatisi nationalismin kaksinkertaistamista, on väärä opetus”.

 Globalisaation tulevaisuus, kohti suljetumpaa maailmaa

Tokion yliopiston professori Mie Oba kirjoittaa 18.3.2020 kansainvälisessä Diplomat-lehdessä, jonka pääkonttori sijaitsee Washingtonissa ja jolla on useita arvovaltaisia kumppanuuksia politiikan alalla. Professori Oba asettaa suoraan tarkasteluun ”globaalisaation tulevaisuuden” (the Future of Globalization). Hänen mukaansa pandemia voi pahentaa maiden nykyistä taipumusta kääntyä sisäänpäin.

Säälimättömän koronaviruksen ja nopeasti kasvavien kuolemantapausten johdosta maailma on siirtynyt kriisitilaan. ”Liberaalin kansainvälisen järjestyksen nousu on ollut merkittävä tekijä ihmisten kasvavalle liikkuvuudelle rajojen yli, mitä liikkuvuutta tapahtui toimitusketjujen, jakeluverkkojen, kansainvälisen rahoituksen ja rahavirtojen, työllisyyden, opiskelun ja matkailun johdosta."

Professori Oba näkee globaalisaation kolikon kaksi puolta. Positiivisena puolena on ihmisten, tavaroiden, rahan ja tiedon virtojen ylittäessä rajat, että syntyy uusia vaurauksia ja mahdollisuuksia. Negatiivisena puolena on maailmanlaajuisten erojen pahentuminen, kansainvälisen terrorismin mahdollisuudet, rajat ylittävä rikollisuus sekä lopulta taudin nopean leviämisen mahdollistaminen.

Koronavirusepidemia ei ole ensimmäinen, vaan myös SARS:n puhkeamisen yhteydessä vuonna 2003 oli havaittavissa riskit, mutta tämän jälkeen ihmisten liikkuvuus rajojen yli on lisääntynyt dramaattisesti.

Professori Oba näkee uuden tietoisuuden syntyneen ihmisten liikkumisen rajoittamisesta, vaikka rajoitukset poistettaisiin pandemian lieventymisen jälkeen. ”Tämän uuden tietoisuuden myötä jotkut saattavat välttää tulevia liike- ja vapaa-ajan suunnitelmiaan, jotka edellyttävät rajojen ylittämistä”.

”Erityisesti koronaviruspandemialla on tuhoisia seurauksia yrityksille, jotka ovat hyötyneet rajat ylittävien toimitusketjujen taloudellisesta keskinäisestä riippuvuudesta. - - - Monien maiden valmistus- ja matkailualan haaste on selvittää, missä määrin riippuvuutta Kiinasta ja kiinalaisista voidaan vähentää”.

Professori Oba näkee ”riskianalyysien seurauksena nopean suuntauksen siirtyä globaaleista hajaantuneesta tuotannosta takaisin kotimaisiin tuotantotiloihin. On tietysti epätodennäköistä, että matkailuala lopettaa ulkomaisten turistien etsimisen. Mutta monet teollisuuden alat joutuvat ehkä aloittamaan kotimaisen kysynnän lisäämisen ja kehittämisen”.

”Lyhyesti sanottuna kansalliset rajat saattavat muuttua vähemmän huokoisiksi teollisuudelle ja ihmisten liikkuvuudelle verrattuna koko kylmän sodan päättymisen jälkeiseen 30 vuotiseen globalisaatioon”.

Professori Oban mukaan uusi suuntaus vahvistaa ilmenneitä kansallisia pyrkimyksiä monissa maissa tilanteessa, jossa brexit, populismin nousu, ulkomaalaisvastaiset mielipiteet ja Trumpin hallinto ovat jo lisänneet taakkaa globalisaatiota vastaan. ”Seurauksena voi olla siirtyminen kohti suljetumpaa maailmaa, jossa kansalliset rajat rajoittavat sosiaalisen toiminnan laajuutta”.

Professori Oba jaksaa vaatia parempaa ja vahvempaa kansainvälistä yhteistyötä, jotta tehokkaammalla kansainvälisellä yhteistyöllä voitaisiin reagoida poikkeuksellisiin oloihin ja palata normaalitilaan joutumatta ”lyhytnäköisen etnokeskisyyden uhriksi”.

Uusi tapa globalisaatiolle: kansainvälinen hallinto (International governance)?

Oxfordin yliopiston Herfordin laitoksen rehtori, brittiläinen taloustieteilijä William Hutton arvioi 18.3.2020 keskustavasemmistolaisessa The Guardian-lehdessä, että koronavirus ei lopettaisi globalisaatiota, mutta vaatii muutosta "parempaan suuntaan" . Hänen mielestään kollektiivinen toiminta voisi olla paras tapa pysäyttää taudin leviäminen.

William Hutton huomauttaa, että Iso-Britannia on erityisen haavoittuvainen, koska sillä ei ole omaa rokotteiden tuotantokapasiteettia. Hän näkee Britannian näkökulmasta tilanteen nationalismin ja ”valistuksen vastaisten arvojen” voitoksi koko maailmalle. 

”Silti Covid-19 ei säästä eikä jätä imaamia eikä kiinalaista lääkäriä eikä kunnioita mitään kansallista rajaa. Joten vaikka kansalliset johtajat turvautuvat atavistisiin kansallisiin vastauksiin, niin tieteen ja järjen sanamuotojen mukaan on vastattava, koska muuta tietä ei ole eteenpäin”.

William Hutton ei säästele sanojansa Boris Johnsonia vastaan tämän ”retoriikan kauhistuttavuuden” johdosta sekä epäilee, olivatko lääketieteen professorit Chris Whitty ja Sir Patrick Vallance edes raittiina Johnsonin lehdistötilaisuudessa, kun nämä tukivat Johnsonin ”populistisista nationalismia”. Hutton ilmoittaa, että Whitty ja Vallance ovat kuitenkin osa globaalia tiedeyhteisöä, vaikka kansalliset johtajat eivät olisi.

”Amerikan Yhdysvaltojen ongelmana ei ole vain se, että maata johtaa typerys ja lurjus, vaan myös se, että sen erittäin kallis yksityinen terveydenhuoltojärjestelmä ei investoi kansanterveyden toimintakykyyn – kuten erityisvuoteita potilaille, joilla on tarttuva virus”.

Hutton elää viruskriisiä Britiannian sisäpolitiikan taisteluissa ja vetoaa siihen, että nyt pandemiassa kuolevian vapaamarkkinoiden ja globalisaation tilalle syntyisi 

”toinen muoto, joka tunnustaa keskinäisen riippuvuuden ja kollektiivisen toiminnan ensisijaisuuden. Tulee lisää pandemioita, jotka pakottavat hallituksia investoimaan julkisiin terveydenhuoltolaitoksiin ja kunnioittamaan edustamaansa tiedettä – samanaikaisesti ilmastonmuutoksen, valtamereten, rahoituksen ja kyberturvallisuuden kanssa. Koska emme voi tehdä ilman globaalisaatiota, on välttämätöntä löytää tapoja hallita ja johtaa globalisaatiota. - - - Tappavan viruksen johdosta työskentely muiden kanssa on elämän ja kuoleman kysymys. Tämä hätätilanne avaa tien enempään, ei vähempään: kansainväliselle hallinnolle” (International governance).

Musta joutsen

Charles Riley ja Julia Horowitz kirjoittivat CNN:n analyysissa 10.2.2020 koronaviruksen vahingoittavat maailmantaloutta sekä ennakoivat eri syitä, miksi siitä ”voi tulla todella pelottavaa”. Helmikuussa kirjoittajat totesivat, että tämä Kiinassa raivoava virus voi olla paljon vahingollisempi kuin aiemmin Kiinassa syntynyt SARS-virus, sillä Kiinasta on tullut välttämätön osa globaalia liiketoimintaa.

Tuossa tilanteessa helmikuussa koronavirusepidemian globaali levinneisyys ei vielä näkynyt, mutta CNN:n analyysissä ennakoitiin taudin aiheutavan ”vakavia taloudellisia ja markkinoiden siirtymiä”.

 Siinä vaiheessa tyydyttiin toteamukseen, että on mahdotonta ennustaa, kuinka hallitukset reagoivat viruksen leviämiseen. Huolena pidettiin, että kasvava nationalismi voi vaikeuttaa maailmanlaajuisen toiminnan koordinointia.

CNN:n jutussa helmikuussa 2020 ennakoitiin viruksen rikkovan toimitusketjuja ja häiritsevän yrityksiä. Ylellisyystuotteiden valmistajat kärsivät. Virus on myös uhka globaaleille toimitusketjuille. Maailman suurin älypuhelinten sirujen valmistaja Qualcomm (QCOM) oli varoittanut, että puhkeaminen aiheutti merkittävää epävarmuutta älypuhelimien ja niiden tuottamiseen tarvittavien tarvikkeiden saatavuudessa. ”Jos virus jatkaa leviämisestä, taloudellinen vahinko kasvaa nopeasti”.

CNN kutsuu vahingollista arvaamatonta tautia ”mustaksi joutseneksi”. Maailmanpankki oli vuonna 2013 arvioinut pandemioiden aiheuttamaa tuhoa raportissaan: ”Vakava pandemia muistuttaa globaalia sotaa äkillisessä, syvällisessä ja laajalle levinneessä vaikutuksessaan”.

Charles Riley ja Julia Horowitz kutsuvat tappioitakin tärkeimmäksi kuluttajien, yritysten ja hallitusten tapaa reagoida viruksen puhkeamiseen:

 ”Ihmiset jäävät todennäköisemmin kotiin viruksen puhkeamisen aikana välttääkseen sairastumista, pidättäytyvät matkustamisesta, ostoksista ja työstä. Näin rajoitetaan kulutustavaroiden ja energian kysyntää. Yritykset ja hallitukset päättävät sulkea kauppoja, tyhjät tehtaat rajoittavat tuotantoa. 'Tämän laajuus ja suuruus kasvavat jatkuvasti. Se voi olla lopulta todella, todella suuri ja todella, todella vakava'”, CNN:n kirjoittajat viittaavat William Reinschin sanoihin.

Riley ja Horowitz pitävät kriittisenä sitä, pystyvätkö hallitukset koordinoimaan vastauksiaan viruksen puhkeamiseen monikansallisten instituutioiden avulla. ”Koordinonti voi kuitenkin osoittautua vaikeammaksi yhä pilaantuneessa maailmassa, jossa nationalismia arvostetaan usein yhteistyön sijaan”.

Hälytyskellot paljastavat ylellisen turhuuden

Damon Linker kirjoittaa brittiläis-amerikkalaisessa The Week-uutislehdessä 10.3.2020 mahdollisesta Donald Trumpin henkilökohtaisesta taistelun menetyksestä koronaviruksen kanssa, mutta nationalistien kokonaisvoitosta sodassa.

Rahoitusmarkkinoiden vapaa pudotus ja syvän globaalin taantuman todennäköisyys kasvavat päivittäin. Tilannetta Linker pitää toki vaikeana Trumpin uudelleenvalinnalle, mutta juuri paha hetki on kuin räätälöity antamaan nationalistiselle trendille lisää vauhtia.

Linkerin arvion mukaan kansallismielisyys hallitsee ja näyttää valtaa tällä hetkellä ympäri maailmaa, koska se syntyi reaktiona globalisaatioon. Jonkin aikaa kaikki näytti menevän globalisaation suunnitelmien mukaan, jossa kasvu lisäisi taloudellisia mahdollisuuksia. Keskustavasemmistolaiset ja keskustaoikeistolaiset hallitukset viihtyivät verorahojen kanssa. Monikulttuurisuudesta tuli päivän järjestys, kun kaupungit muuttuivat ”erilaisuuden” leikkipaikoiksi.

Linker muistuttaa, että avoimuus ja optimismi saivat ensimmäisen vakavan iskun 11. syyskuuta 2001. Toisen kertaa isku kävi vuonna 2008 finanssikriisissä. Kolmas kriisi alkoi vuonna 2015 pakolaiskriisissä Euroopassa. Seurauksena oli antiliberaalin oikeiston nousu Euroopassa, Brexit Iso-Britanniassa ja Trump Yhdysvalloissa. Nykyään kansainvälinen antiglobalistinen nationalistinen liike on osoittanut voimansa Brasiliasta Unkariin ja sen ulkopuolelle.

Linkerin mukaan nationalismi on pelon ja uhkan politiikkaa. COVID-19 tuo tartunnan pelon ja uhkan. Sen sijaan, että se opettaisi meille muukalaisen ja ulkopuolisen mielenkiintoisuudesta ja kiehtovuudesta niin että houkuttelisimme häntä käymään kaupugissa ja toreilla, matkustamaan ja elämään uusia kokemuksia sekä omaksumaan monimuotoisuutta ja moniarvoisuutta, niin pandemian pelko herättää epäilyä väkijoukkoja ja ”muita” vastaan. Kaipaamme turvallisuutta ja suojelua, puhtautta, kodin mukavuutta ja turvallisuutta.

Linker kirjoittaa, että ”tällä horisontin supistumisella on taloudellisia seurauksia. Kansainväliset toimitusketjut hidastuvat tai sammuvat, mikä johtaa tuotteiden pulaan. Matkailu ja liikkuvuus hidastuvat tai pysähtyvät, mikä johtaa öljyn hinnan romahtamiseen. Kulutus vähenee. Ihmiset työskentelevät, opiskelevat ja viihdyttävät itseään kotona, kaukana julkisista tiloista, joiden uudet vapaa-ajan työntekijät lomautetaan”.

”Vakava laskusuunta näyttää olevan väistämätön”.

”Nyt maailmalla on edessään syvä lama, mikä lisää tuntuvasti pelkoa ja haavoittuvuutta. Ja se johtaa metaforisten ja joskus kirjaimellisten muurien lisääntymiseen”.

Linkerin mukaan liberaalit voivat ja heidän pitäisi nähdä kehitys huolestuttavaksi, mutta heidän ei pitäisi vastata siihen inhottavasti. Ihmisten halukkuus omaksua avoimuus tulee olemaan aina vasta niiden arvioiden perusteella, että hyödyttääkö avoimuus ihmisiä. Hälytyskellot voivat paljastaa sellaisen ylellisyyden, johon meillä ei ole enää varaa ja jota meidän ei olisi koskaan pitänyt harjoittaa.

 Nationalismi ja geopoliittinen kilpailu kasvavat

Amerikkalainen kirjailija Robert David Kaplan, erityisen tunnettu vuodelta 1994 artikkelistaan ”The Coming Anarchy”, on 20.3.2020 arvioinut Bloombergin artikkelissa koronaviruken uhkaa globalisaatiolle. 

”Tervetuloa uuteen aikaan, jossa vapaakauppa ja globaali yhteistyö vähenevät, mutta nationalismi ja geopoliittinen kilpailu kasvavat”, Robert D. Kaplan tiivistää alkavan trendin. Hän nimeää koronaviruksen historialliseksi merkiksi geopoliittisen ja taloudellisen shokin ensimmäisen ja toisen vaiheen välillä.

Kaplan katsoo, että koronaviruksen aiheuttamilla prosesseilla on pitkät vaikutukset geopoliittisesti sellaisissa maissa kuten Iran, Irak, Venäjä, Nigeria ja Venezuela, joiden sosiaalinen rauha on perustunut öljyyn ja kaasun, joiden hinnat ovat nyt kuitenkin laskeneet jyrkästi. Tämän lisäksi koronavirus on voimistanut epäluuloisuutta Kiinan autoritaarisen hallinnon ja Yhdysvaltojen populistisen hallinnon välilllä, mikä syventää uusien toimitusketjujen luomista ja pahentaa suurvaltojen kilpailua edelleen.

Kaplan muistuttaa, että Yhdysvaltojen ja Kiinan keskinäistä kilpailua suurena riskinä, koska tämän jälkeen molemmilla valtioilla on pian enemmän liikkumatilaa harkita aggressiivisempaa sotilaallistakin toimintaa.

”Olemme todistamassa moniulotteista suurvaltakilpailua globaalien demoneiden – pandemiat, ilmastokatastrofit, kyberrikollisuus – aikakaudella”.

Kaplanin mukaan pandemian vaikutukset voivat jäädä pysyvästi koviksi, koska populistien ja nationalistien kehotuksista hallitukset löytävät edulliseksi rajoittaa ulkomaalaisten pääsyä maahan yhä edelleen. Sen sijaan että maailmassa valtiot yhdistyisivät globalisaation hengesä, pandemia vapauttaa erimielisyydet Yhdysvaltojen ja Kiinan välille, Trans-Atlantisen liittouman sisälle ja Euroopan Unioniin.

Kaplan arvioi, että koronavirus voi aluksi hyödyttää kansallismielisiä ja populisteja, mutta pitkällä tähtäimellä kenties auttaa edelleen globaalin tietoisuuden kehittymiseen. ”Mitä enemmän ihmiset ympäri maailmaa kokevat samoja traumoja, sitä enemmän he ovat psykologisesti samassa yhteisössä”.

 Huoli mahdollistaa "Toiseuden" rakentamisen

Los Angeles Timesin kolumnisti Frank Shyong kertoo 3. helmikuuta 2020 huolestuneisuutensa, että koronaviruksen "puhkeamisnarratiivi" lisää muukalaisvihaa ja rasismia. Shyong kiistää tuossa vaiheessa Los Angelesin yliopistolla viruksen vakavuuden ja toteaa huolestuttavaksi ”uudeksi normaaliksi” sen, kun ”huhusta tulee tosiasia” ja ”vaarallisesta tapahtumasta tulee yhdessä yössä viihde ympäri maailmaa”.

Frank Shyong ilmaisee surunsa, miten sosiaalisen median oudot tiedot aiheuttivat keskittymisvaikeuksia kiitospäivän päivällispöydässä. Hän toteaa joutuneensa raivoon, koska hänellä on sukulaisia lähellä Wuhania. Hän kasvattaa lukijoitaan ymmärtämään, että pelko ei oikeuta rasismiin eikä muukalaisvihaan. Vitsit luovat pelkoa ja paniikkia sekä väärää tietoa ympäristöstä: nuo väärät tiedot ovat vaarallisempia kuin itse tauti Shyong kirjoitti Los Angeles Times-lehdessä helmikuussa 2020.

Shyong tähdentää, että koronavirukseen kuolemien riski on vähäinen niille, jotka voivat käyttää nykyaikaista terveydenhuoltoa Yhdysvalloissa. Pahinta olisi sairauksien puhkeamiseen liittyvä narratiivi.

 ”Narraation sensaatiomainen populaarikulttuuri tuottaa romaaneja, zombie-elokuvia ja tartuntafilmeja. Ja houkutuksemme puhkeamiskertomuksiin voi johtaa liioitteluun tartuntataudin uhasta. Se kannustaa vähemmistöidentiteettien ja -käyttäytymisen leimautumiseen rasistisesti ja ennakkoluuloisesti”.

Frank Shyong kirjoittaa, että puhkeamisnarratiivi on vaarallinen erityiseksi uhkan todellisuuden johdosta. Aito kansanterveydellinen huoli mahdollistaa yhteiskunnallisen "Toiseuden" (Other) rakentamisen ja perustelee sen mukaista kohtelua. Hänen mukaansa kansalliset rajat eivät koskaan suojele taudeilta, vaikka kuinka korkean muurin rakentaisi.

 Valtion turvallisuus ei enää geopoliittinen

Ranskalaisessa sosiaalidemokratiaan kallistuneessa Le Nouvel Observateur -viikkolehdessä  Nathalie Funès kirjoittaa 21.3.2020 Bertrand Badien, politologin ja emeritusprofessorin, haastattelun, jossa hän kysyy, miten koronavirus kyseenalaistaa globalisaation. Badien mukaan globalisaatiosta puhutaan paljon tietämättä, mitä tarkoitetaan.

Badie tuo esille muutoksen, jossa valtiollinen turvallisuus ei ole enää geopoliittinen, vaan terveydellinen. Globalisaatio, valtiolliset painopisteet ja demokratia eivät enää välttämättä ole yhtäläiset koronaviruspandemian kanssa.

Badie tuo esille globalisaation oireilua, mutta ymmärryksen, että kaikki ovat samassa veneessä. Tätä seuraa kaikkien toimijoiden välille poikkeuksellinen solidaarisuus, ”vaikka emme ole vielä integroineet sitä”. Toiseksi oireeksi Badie nimittää keskinäisen riippuvuuden, joka on myös sosiaalinen, minkä ihmiset olivat jo unohtaneet.

 Integraation ja nationalismin ristiriita nousee esiin

Yhdysvaltalaisen liberaalisen Slate-verkkolehden ranskankielinen versio slate.fr Pariisissa toimivien toimittajien kanssa julkaisi 21.3.2020 Micha Cziffran kääntämän venezuelalaisen journalistin Moises Naimin artikkelin, jossa arvioidaan koronaviruksen paljastavan, kuka todella työskentelee yhteisen edun hyväksi ja kuka seuraa vain omia etujaan. 

”Vaikka pandemiat aiheuttavat vakavia kärsimyksiä, ne ovat erittäin opettavia: ne rikastuttavat tietämystämme biologiasta, epidemiologiasta ja lääketieteestä, mutta paljastavat lisäksi yksilöiden ja yhteiskuntien luontaiset piirteet. Olemmeko ihmiinä enemmän taipuvaisia altruismiin vai individualismiin? Onko maa avoin pikemmin kuin valtio joka sulkee rajansa? Luotammeko poliittisiin johtajiimme ja asiatuntijoihimme? Pitäisikö meidän perustaa käyttäytymisemme tunteisiin vai tosiasioihin?”

Moises Naim arvioi koronavirusepidemian nostavan arvioitavaksi yksinapaisen maiden välisen integraation ja monenvälisen nationalismin (protektionimin) ristiriidan. Naim nostaa esille myös ”orgaanisen globalisaation”, johon ihmiskunta joutuu määrittämään suhteensa. 

”Yhä useammat valtiot haluavat sulkea rajansa ja eristää eniten kärsineet kaupungit ja alueet estäen väestön vapaata liikkuvuutta. Täten todistamme reaaliajassa globalismin ja isolationismin vastakkainasettelun. Vaikka jotkut hallitukset ovat päättäneet sulkea kansalliset rajansa, he huomaavat myös, kuinka paljon he tarvitsevat muiden maiden tukea ja monenvälisten elinten, kuten Maailman terveysjärjestön ja Maailmanpankin apua”.

Moses Naim päättää nostaa koronavirusepidemian avaamaksi arviointipisteeksi myös suhtautumisen Donald Trumpiin ja kysyy, vieläkö Covid-19:n aikana individualismia vastustetaan, autetaan muita, mukaanlukien muukalaisia, omien etujen kustannuksella?

 Katastrofaalinen keskustelu voi kääntyä psykoosiksi

Ranskalaisessa liberaalissa päivälehdessä L'Opinion ranskalainen toimittaja Rémi Godeau kirjoittaa 24.2.2020 koronaviruksen palauttavan uudet hahmot rajoista. 

Tuoko talousvaikeuksien, jihadistiterrorin, ilmastokatastrofin ja diplomaattien hakkeroinnin jälkeen Covid-19 -virus globalisaation lopun?

Liberaalin L'Opinionin toimittaja Godeau pitää varmana, että nyt nationalistit kaikkialla hierovat käsiään. ”He toivovat homo coronaviruksen tulemista, joka tukee puhdasta ja kovaa suvereniteettia”.

Goudeau pitää nationalistista trendiä "älyllisesti vääränä", sillä musta surma ei odottanut 1400-luvulla globalisaation tuloa, vaan aiheutti jo silloin yli 25 miljoonan ihmisen kuoleman.

 ”Jos kaikenlainen kaupan vapauttaminen epäilemättä myötävaikuttaa taudin nopeaan ja maailmanlaajuiseen leviämiseen, se myös helpottaa tiedonsiirtoa, hoidon järjestämistä ja viime kädessä rokotteen kehittämistä. Jatkuva karanteeni ja yleinen eristäminen eivät ole vastaus”.

Goudeau varoittaa, jotta katastrofaalisella keskustelulla ei pilattaisi varotoimenpiteitä, jotka voivat pahimmillaan kääntyä psykoosiksi, ideologiseen manipulointiin. 

 Korona uhkaa maailmanhallintaa ja elämäntapaamme

Toimittaja Thierry Wolton arvioi 19.3.2020 pariisilaisessa konservatiivisessa sanomalehdessä Le Figaro , että koronaviruksen tuhoaminen leikkaa pitkälläkin aikavälillä vapautta.

Wolton muistuttaa, että valtioiden harjoittamat käytännöt maailmanlaajuisen pandemian torjumiseksi osoittavat niin kansallista poliittista käyttäytymistä kuin myös tiettyjen johtajien psykologiaa. Kiina loukkaantuu puhuttaessa ”kiinalaisesta viruksesta” osoittaa pahenevasta nationalismista, jota hallitus on käyttänyt korvaamaan vanhentunutta kommunistista ideologiaa mobilisoidakseen ihmisiä. 1900-luvun alussa Madrid ei kuitenkaan vastustanut, että ihmiset puhuivat ”espanjalaisesta flunssasta”.

Wolton väittää, että Pekingin hallinnoima terveyskriisi on suorastaan hyvä esimerkki totalitaarisen maan käytännöistä, jossa totuutta esittävät lääkärit neutralisoidaan, kaupungit ja alueet täydellisesti eristetään, vahvistetaan sensuuria, ulkomaiset toimittajat karkotetaan, jos nämä eivät ole tyytyväisiä viralliseen propagandaan.

Woltonin mukaan EU näyttäytyi aluksi ”sieluttomalta byrokratialta, ainakin ilman hyväntekeväisyyttä, koska ei vastannut italialaisten avunhuutoon”.

”Jos eurooppalaista solidaarisuutta ei ole, se on hajotettu, kukin valtio hallitsee kriisiä omalla tavallaan, jättäen huomiotta yhteisön säännön hätätilanteensa vuoksi. Edustajat ja hallitukset ovat vastuussa äänestäjilleen, he välittävät hyvin vähän yhteisten ratkaisujen toteuttamisesta naapurimaiden kanssa, vaan mieluummin jäävät takaisin vanhaan hyvään kansallisvaltioon kuin tukeutuisivat eurooppalaiseen ihanteeseen. Juuri tässä ihmiskokeilussa näkymä rauhanomaisten valtioiden liitosta – ainutlaatuinen tapaus historiassa – osoittaa rajansa”.

Ranskalaislehti toteaa, että vahvat hallintojärjestelmät eivät ole muita parempia viruksen tappamisessa, mutta teeskentelevät paremmin. Wolton arvioi monen eurooppalaisen johtajan kokevan kateutta vahvoille hallintojärjestelmille.

”Tämän terveyskriisin jälkiseuraukset eivät koske vain globalisaation järjestelmää, vaan luultavasti myös tämän maailman hallintaa, eikä välttämättä vapauden tuulen suuntaan. - - - Historiallinen kokemus osoittaa, kuinka harvinaista valtioiden on luopua hankituista valtuuksista. - - - Koronavirus uhkaa paitsi elämäämme, myös elämäntapaamme”.

 Globalisaation muutoshaasteet

Biologi ja tohtori Andrea Califo Data Science Instituutista kirjoittaa italialaisen säätiön julkaisussa 5.3.2020 tulevaisuuden kaupungista, onko globalisaatio vaarassa. Myös Califo viittaa ihmisten liikkumisvapauden rajoituksiin monessa eri yhteydessä: vapaasta liikkuvuudesta Schengen-alueella, turistien vangitsemisesta Milanossa, Kreikan rannikkovartioston väkivaltaisista kuvista. 

”Miksi sitten koronaviruksen tapauksessa monet ihmettelevät, onko kysymys globalisaatiosta, jos pakolaisille suljetut rajat eivät koskaan herättäneet tätä kysymystä? Mistä globalisaatiosta me puhumme?”

Califo arvioi globalisaatio keskustelujen luonteen tyypillisesti virheelliseksi. Hänen mukaansa globalisaatio ei palaa ja käänny taaksepäin, vaan väliaikaisten lisäesteiden johdosta uudistuu. 

”Globalisaatio ei ole vaarassa koronaviruksen kovista taloudellisista vaikutuksista huolimatta. Tietenkin globalisaatio on väline sekä viruksen ja sen vahingollisten vaikutusten leviämiselle, koska epidemiat ovat ihmiskunnan historian aikana aina levinneet maailman kolkasta toiseen. Analysoimalla, kuinka tämä viruksen leviäminen kiihtyi ja kuinka vakavat taloudelliset vaikutukset leviävät, ymmärrämme, että globaalin talousjärjestelmän juuret ovat syvät ja sisältävät pääasiassa muita tekijöitä – erityisesti tuottavia – jotka ovat myös enemmän kuin mitä turismi määrittelee maailmaa ja elämäntapaamme”.

Califo nimeää globalisaation perustekijäksi tuottavan integraation globaaleihin arvoketjuihin, joten on paljon tärkeämpää keskittyä välituotteisiin kuin kaupalliseen vaihtoon. Globalisaation todelliseen kriteeriin, pääomien vapaaseen liikkuvuuteen, eivät vaikuta ylimääräiset toimenpiteet tartunnan hillitsemisessä. ”Voimme pitää globalisaatiota vaarassa vain silloin, kun pääoman liikkumista rajoitetaan voimakkaasti”.

Isku globalisaation sydämeen

Lorenzo Vita kirjoittaa 3.3.2020 italialaisella uutissivustollaan Inside Over ”iskusta globalisaation sydämeen”. Hänen mukaansa historian kulun muutos on tullut kyseen: koronaviruksella jälkeen on muuttunut globalisoituneen maailman havainnointi, joka ensimmäistä kertaa osoittautuu heikoksi näkymättömälle ja mahdollisesti tappavalle viholliselle.

Lorenzo Vita myöntää mahdolliseksi ja melkein varmaksi, että Kiinan valta uudestisyntyy viruksen jälkeen. Koronavirusepidemia ei ole erityisen hyödyllinen länsimaille, jotka ovat eläneet ja selvinneet globalisoituneen järjestelmänsä ansiosta.

”Oliko lepakko todella tarpeeksi vaarallinen iskeäkseen globalisaation? Vaikea sanoa varmasti. Mutta on varmaa, että virus on pysynyt vahingoittamaan Kiinan, globaalin maailman johtajan, imagoa. - - - On selvää, että jotain on muuttumassa ja on jo muuttunut. Kuva Aasian jättiläisen olennaisten osien takaperoisuudesta on liittynyt esi-isien pelkoihin, kun ihminen taas tällä kertaa tuntee olevansa epävarma siitä, mitä tapahtuu ja mitä saapuu maailman toiselle puolelle. - - - Koronavirus on osoittanut kaikki heikkoutemme, mutta myös ja ennenkaikkea globalisaation heikkouden”.

Isku sairaaseen globalisaatioon

Keskustavasemmistolaisessa, Italian toiseksi suurimmassa sanomalehdessä La Repubblica  Maurizio Ricci kirjoittaa 14.3.2020 koronaviruksen ”uudesta iskusta jo sairaaseen globalisaatioon”.

”Lyhyesti sanottuna, koronaviruksen jälkeinen maailma ei ole sama, mutta ei viruksen takia. Epidemia on vain kiihdyttänyt, ja ehkä tehnyt palautumattomaksi prosesseja, jotka ahdistivat jo yhtä globalisaation kolmesta pylväästä: tuotantoa. Kahden muun pylvään – viestinnän ja rahoituksen – deglobalisaatio oli jo käynnissä ennen epidemiaa”.

Rizzi kirjoittaa keskustavasemmistolaisessa italialaislehdessä, että epidemia on selvästi osoittanut suurille yrityksille, että tuotantoverkosto on ollut heidän valvonnan ulkopuolella. 

”He tajusivat, että monissa tapauksissa heillä ei ole aavistustakaan, kuka toimittaa kyseisen komponentin, missä helvetissä se on ja jatkaako materiaalin toimittamista vai ei. Erilaiset tapahtumat eri puolilla maailmaa (tsunami ja epidemia) voivat vaarantaa tämän hauraan verkoston. Lyhyesti sanottuna, globalisaatio toimii niin kauan kuin se toimii. Jos se jumittuu, se on kaaosta”.

Rizzi arvioi, että yritykset mukautuvat tulevina vuosina yksinkertaistamalla ja lyhentämällä näitä arvoketjuja, tuomalla tuotanto lähemmäksi kotia tai järjestämällä se uudelleen alueellisesti.

Kunnioittaen,

Juha Molari, 
lomautettu osa-aikainen siivooja, pitkäaikaistyötön
D.Th, BBA.

GSM +358 40 684 1172

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374 

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

Twitter: https://twitter.com/molarijuha
Instagram  https://www.instagram.com/juhamolari/

LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4

Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html

Marian ilmestyspäivä, saarna 22.3.2020

Marian ilmestyspäivää juhlitaan tänä vuonna erityisessä tilanteessa, missä pahat uutiset koronavirukseen liittyvistä vaarallisista seurauksista ja kuoleman uhkasta koskettavat ihmiskuntaa jopa globaalisti. Kristikansaa kielletään Suomessa saapumasta kirkkotiloihin jumalanpalvelukseen viruksen pelossa.

VT:n lukukappale 1 Moos. 3:8-15 kertoo Herra Jumalan, ihan varmasti kaikkitietävän, kysyvän pieneltä ihmiseltä, syntiinlankeemuksen jälkeen paratiisissa pakenevalta Adamilta: ”Missä sinä olet?”

Adam oli säikähtänyt alastomuuttaan ja piiloutumassa pensaiden sekaan. Niin hän kuulee Herra Jumalan äänen: ”Missä sinä olet?”

Sen kysymyksen jälkeen Adam ryhtyy selityksiin, syyllisyyttä vieritetään pois.

Vuonna 1915 suomennetussa Martti Lutherin teoksessa Saarnoja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta on uskonpuhdistajan saarnoja, joita on pidetty alkuaan maaliskuun 1523 toukokuun 1524 välillä, vuosi sen jälkeen kun Luther oli saanut Wartburgin linnassa käännettyä Uuden testamentin saksaksi ja vaihtanut jumalanpalveluskielen latinasta saksaksi. Saarnojaan pitävä Luther avusti Nimbschenin nunnaluostarista Katharina von Boraa ja 12 muuta nunnaa pakoon sillitynnyreissä huhtikuussa 1523. Maailman silloisessa mullistuksessa touhukas Martti Luther luki Ensimmäistä Mooseksen kirjaa ja saarnasi, miten Jumalan järjestys vallitsee yhä edelleen tässä ja nyt:

”Ilman Jumalaa ei luoduilla olennoilla ole olemusta eikä johdatusta, vaan Hänen kättensä töiden, neuvojen ja tahdon jälkeen me voimme nähdä ja avoimin korvin kuulla ja kiittää Hänen kaikissa luoduissa (hänen työstään). Sen vuoksi emme saa ajatella Jumalan luotuja olentojaan hylänneen ja omiin huomioonsa jättäneen, vaan että Hän edelleen huolehtii ja vaalii sanansa kautta maailmaa”.

Tämä Herra Jumala kysyi tässä ja nyt pakenevalta Adamilta, missä tämä on. Martti Luther saarnasi Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta ja muistutti, mitä apostoli Paavali sanoo syntiinlankeemustaan pakenevasta ihmisestä:

”Efesolaisille puhuu apostoli Paavali seuraavasti: Jättäkää entinen vaelluksemme, harhapoluilla turmeltunut vanha ihminen, uudistaen mielemme ja pukien päällemme Jumalan todellisella vanhurskaudella ja pyhyydellä luotu uusi ihminen! Paavali esittää meille kahdenlaisia kuvia: taivaallisia ja maallisia. Adam on maallinen maasta; kaikki hänen jälkeläisensä kantavat tätä kuvaa. Mikä on tämä kuva? Adam, kantaisämme, on suuri syntinen. Synti on soaissut hänen järkensä ja pahat himot ja halut olivat turmelleet hänen uskottomuuden, epäuskon ja epäilyksen karkeilla synneillä. Tällainen on hän lankeemuksen jälkeen ja sellaisia ovat kaikki hänen lihasta syntyneet jälkeläisensä”.

Martti Luther muistuttaa Jumalan luomisjärjestyksestä, jossa aurinko ei saata sanoa, että tahdon olla kuu tai kuu ei saata sanoa, tahdon olla aurinko, vaan pysyvät jokainen sellaisena kuin Jumala on hänet luonut. Niin ”miehenä pysyy myös mies, eikä taida toiseksi muuttua, ja päinvastoin pysyy myös nainen sellaisena kui Jumala on hänet luonut”.

Uskonpuhdistaja Martti Luther pohtii paljon aviosäädyn keskeisyyttä Ensimmäisen Mookseksen kirjan saarnoissaan keväällä 1523 omaa elämäänsä ja koko länsimaista kristikuntaa mullistaneen rohkeutensa johdosta, jonka seurauksena hän itsekin sai vaimon. Niin vanha kuin tuo saarna on ja niinkin erilaisesta tilanteesta, tänään moni saa uudestaan kysyä itseltään VT:n ja uskonpuhdistajan vanhan saarnan kanssa ”missä minä olen” sekä muistaa omaa aviosäätyään sen sijaan että seikkailisi vallattomissa viihdytyksissä ruton keskellä.

Miksi Jumala on antanut lait ja käskyt? Hän on antanut sen vuoksi, että viimeinkin oppisimme tunnustamaan pahuutemme ja inhimillisen luonnon turmeluksen, ettei se mitään hyvää ajattele, vielä vähemmin tekisi ja että se on kiireestä kantapäähän synnin turmelema.

Uskonpuhdistaja lausuu saarnatessaan luomisesta ja syntiinlankeemuksesta, että maalliselle esivallalle kuuluu miekalla varjella ettei kukaan varasta, murhaa, tee huorin jne, mutta maailmaa ei voi tehdä lain avulla hurskaaksi.

Jokainen ihminen on lihassaan ja veressään Adamin jälkeläinen. Jumala kysyy alastomana pakenevalta Adamilta, missä tämä on: Jumala tässä repii kaikella voimalla ylpeyden maahan.

Luther muistutti saarnassaan syntiinlankeemuskertomuksen opetuksesta, että teeskentelevä perkele katsoo, missä olet heikoin ylpeydessä, ahneudessa, vihassa vai siveettömyydessä, jotta siinä hän hyökkää kimppuusi. Hän ärsyttää sinua heikkoudessasi ja hyökkää päällesi, kun olet valmistumaton. Sen vuoksi pitää olla varuillaan ja varustettuna, että voidaan torjua paholaisen juonet ja kavaluus, kuten Paavali sanoo: että emme antaisi saatanan pettää itseämme, sillä emme ole hänen konsteistaan tietämättömiä. ”Jumala on meitä paholaisen kavaluudesta ja ilkeydestä varottanut, että emme uhriksi joutuisi”, saarnasi Luther.

Martti Luther saarnasi, että perkele saapuu ”valkeuden” enkelinä, joka ei meitä karkeilla ja suurilla synneillä kiusaa, vaan epäuskolla. Ihmisellä pitäisi olla Jumalan sana ja siitä pitää kiinni uskossa, mutta tässä tarttuu perkele ihmiseen ja sanaan käsiksi, saaden hänet epäilemään. Niin menettelee perkele alinomaan.

”Kun Jumalan sana ja usko olivat tipo tiessään, ei ollut ajattelemistakaan pitää epäuskoa ja pahoja himoja loitolla”, Martti Luther määritti saarnassaan sen paikan, missä ihminen on eksynyt ja missä ihminen pakosalla.

”Mihin Jumala on ihmistä kehoittanut, sinne ei ihminen tahdo; mihin taas Jumala on kieltänyt kajoamasta, siihen tuntee ihminen palavaa halua ja tahtoo siten viisaaksi tulla”.

Martti Luther näki silloisen elämänmenon todistavan, että Raamatun syntiinlankeemuskertomuksesta Herra Jumalan kysymys Adamille oli hyvin aiheellinen: ”Missä sinä olet?”

”He eivät elä uskosta, antautuvat melkein poikkeuksetta ylpeyden, ylellisyyden, vihan ja muihin synteihin. Sillä he elävät vielä siinä harhaluulossa, että töillä voisivat asiaansa auttaa; sokeudessaan eivät he havaitse epäuskoaan eikä muita vikojaa, eivät tiedä, mistä he sairaita ovat; turhia he juoksentelevat ja tahtovat verhoilla itseään, mutta eivät voi kuitenkaan luontoaan hillitä”.

Martti Luther opasti uskovaisia takaisin Raamattuun: ”Perkeleen hyökkäys on annettu varoitukseksi, että varoisimme sanasta ja uskosta luopumasta, sillä pelastuksemme riippuu yksinomaan sanasta ja uskosta”, uskonpuhdistaja saarnasi pyhäpäivän VT:n lukukappaleen perusteella.

Herra Jumalaa pakenevat Adam ja Eeva olivat molemmat henkisesti kuolleita, Jumalan sanan kadottamina synnin kahleissa eivätkä he tunteneet rikoksensa suuruutta. Kun he kuulivat Jumalan äänen paratiisissa päivän helteen väistyttyä, illan hämärässä, he eivät tahtoneet näyttää itseään Herra Jumalalle, heidän Luojalleen.

Adam ja Eva pakenivat huomatessaan Jumalan lähestyvän. Heidän omatuntonsa tahtoi päästä pakoon ja kätköön hinnalla millä hyvänsä. Koko paratiisi tuntui heille liian pieneltä paetakseen uhkaavaa vaaraa. He tahtoivat puiden seasta löytää turvaa Jumalan etsivältä silmältä, mutta suojaa ei löytynyt – he eivät päässeet pakoon Jumalaa. Mitä enemmän Adam ja Eva pakenivat, sitä lähemmäksi astui Jumala ja niin lähelle, että Hän huusi: Adam, missä olet?

Adam ja Eva tunsivat, että lähestyvä Jumala on vihainen. Adam kietoutui siinä hetkessä valheen verkkoon.

Herra Jumala antaa ihmiselle toivon Ihmisestä, joka tulisi kerran Pelastajaksi. Hyvin mystinen ja outo VT:n kohta siemenestä, joka polkee käärmeen pään rikki, musertaa käärmeen. Tämä outo kohta villitsi monia selityksiä vuosisatojen aikana juutalaisuudessa, kunnes Jeesuksen Kristuksen syntymän ja elämän johdosta kristityt ovat alusta alkaen todistaneet, että nyt kävi toteen ikivanha ja merkillinen lupaus.

Martti Luther saarnaa Raamattua tulkiten, että kristityn sydämessä säilyy ikuinen taistelu, synnistä on aina jotain jäljellä, liha kärsii alinomaa hyökkäyksiä ja sitä voidaan tukahduttaa ainoastaan, jos Kristus Jeesus on saapuvilla ja hallitsee voimakkaammin kuin perkele ja synti. Epäuskoisilla hallitsee perkele kokonaan.

Syntiinlankeemuksen jälkeen me kaikki ihmiset olemme yhtäläisesti tuomitut kuolemaan niin varmasti ja ankarasti ettei kukaan siitä voi vapahtaa. ”Näin ei käy yksin epäuskoisten, vaan niidenkin, jotka Jumalan lupaukset vahvana pitävät, sillä hekin tuntevat synnin voimaa alinomaa ja vaikeroivat kuolemaa. Lyhyesti on tässä kuoleman kirous päällemme langetettu, kuolema, kuolema yksinään”, Luther ei romantisoi eikä idealisoi kenenkään ihmisen osaa saarnassaan.

Kristityillä on samat riskit kuin aasilla, joka on liiaksi rasvottonut ja menee liukkaalle jäälle: siellä se taittaa jalkansa. Martti Luther huomauttaa, että kristitty voi kärsiä kaikkea, mutta hänen on vaikea kärsiä hyviä päiviä rikkaina. Jokapäiväinen kokemus opettaa meille, miten jokaisen on kuoltava, vaikka hän miten mahaansa täyttäisi. ”Älkäämme sentähden murehtiko niin paljon tästä katoavaisuuden maailmasta”, asetti Luther saarnassaan arvojärjestyksiä kohdalleen (s. 202), viitaten Sodoman ja Gomorran kohtaloon sekä Uuteen testamenttiin 1. Timoteuksen kirjeeseen: ”Mutta koska meillä on elatus ja vaatteet, tyytykäämme niihin” (1. Tim. 6:8).

”On etsittävä turvaa yksin Jumalan sanassa, hylättävä kaikki, mikä on sitä vastaan... Meidän on suljettava silmämme ja antauduttava Hänen käsivarsilleen, eikä ihmeteltävä, että meitä pilkataan evankeliumin tähden”, Luther kaitsee saarnassaan.

”Niin on käyvä Kristuksen valtakunnassa, joka on anteeksiantamuksen valtakunta, että langenneet nostetaan, heikkouskoisia vahvistetaan, lujia ja varmoja varoitetaan sekä jokainen hätääntynyt syntinen ryömiköön ristille, sillä armo vuotaa sieltä niin kuin loppumattomasta lähteestä. Älköön kukaan hävetkö tulla armostuimen juureen. Älköön myös kukaan hävetkö lähimmäistään: Jumala on tehnyt hänet pyhäksi ja tekee myös minut. Luonnostaan ovat kaikki samanlaisia, armo on myös kaikille samanlainen” (Luther. s. 205).

Muutos on tapahtunut Jeesuksessa Kristuksessa sekä armosta yksin uskosta Häneen.

Luther lausuu saarnassaan Jumalan kuvan särkymisestä ja turmeltumisesta: Jumalan kuvan sijalla asuu ihmisessä "perkeleen kuva. Mutta Kristuksen kautta voidaan Jumalan kuva uusia ja korjata, Kristuksen Jeesuksen sovitusveren kautta me puhdistumme synnistä, kuolemasta ja perkeleestä ja Pyhän Hengen avulla tulemme uskosta vanhurskaiksi, totuutta rakastaviksi ja sydämeltämme hurskaiksi sekä lopuksi perimme iankaikkisen elämän" (Martti Luther, Saarnoja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, s. 72)

Juha Molari, 
Lomautettu osa-aikainen siivooja
D.Th, BBA.

GSM +358 40 684 1172

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374 

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

Twitter: https://twitter.com/molarijuha
Instagram  https://www.instagram.com/juhamolari/

LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4

Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html

Alexander Dugin: Koronavirusepidemia on globalisaation loppu

Professori Alexander Dugin on mielenkiintoinen ja tunnettu geopoliittinen ajattelija. Hänen analyyseissään Suomi olisi etnokulttuurinen ja sivisaatiollinen vyöhyke, osa valtavaa suomalais-ugrilaista maailmaa, joka on Euroopan ja Euraasian rajalla.

Maaliskuussa 2020 Dugin on julkaissut useita analyysejään koranaviruksen jälkeisestä globalismin jälkeisestä maailmasta.

Kun Dugin kävi Suomessa 2017

Duginin mukaan erityisesti Helsingin poliittinen eliitti on kallistunut länttä lähemmäksi, pitäen kotimaataan euroatlantisen tilan koillisena jatkeena, jossa euraasialaista Venäjää on mustamaalattava vastustajaksi ja jopa viholliseksi. Nämä lietsovat keinotekoista kostonhimoakin.

Olin paikalla 11.4.2017 Helsingin Kansallissalissa Eurooppalaisen hybridiosaamiskeskuksen avajaistilaisuudessa, jossa professori Alexander Dugin käsitteli lännen ja Venäjän suhteita. Wikipedia kertoo ylevästi, että olisin jopa tuon tutkimusorganisaation sihteeri, mikä tieto perustuu Janne Riiheläisen valtavan huolestuneeseen tiedonantoon.

Koko lauma nato-trolleja oli jo etukäteen kuin kusiaispesään istahtaneita, heissä virisiä hirmustuneet reaktiot, mistä olen kirjoittanut MV-lehdessä 2017! Eräs vimmatuimmista oli Hesarin Laura Halminen, joka oli yrittänyt tehdä parhaansa Duginin vierailun estämiseksi. Sittemmin Halminen vetosi kiivastuneena Puolustustilalakiin ja uhkaili meikäläisen – tällä hetkellä lomautetun osa-aikaisen wc-siivoojan – sulkemista turvasäilöön. Olen kutsunut Halmisen edellä mainittua reagointia ”sadistis-paranoidiseksi toivekuvaksi”.

Duginin vieraillessa 11.4.2017 tein muutaman kysymyksen hänelle ja julkaisin vastaukset YouTubessa. Hänen arvionsa mukaan totalitaristiset järjestelmät kuten Nato ja sen puudelit kokevat tietenkin riskiksi kuunnella hänen esityksiään tai käydä mitään keskustelua, joka haastaa totalitaristisen narratiivin

Sulkeutumalla voidaan pelastaa ihmisiä

Kun Alexander Dugin puhuu ja kirjoittaa länsimaisen yksinapaisen globalismin ja liberalismin tuhosta, hän ilmaisee tällöin analyysinsä totalitaristisesti vaalitun järjestelmän päättymisestä, mutta ei suinkaan esitä tavoitteeksi luoda kansallisesti rajoittunutta totalitarismia, vaan ihmisiä suojaavan suvereniteetin.

Geopolitica julkaisi 19.3.2020 Alexander Duginin analyysin globaalisaation jälkeisestä järjestyksestä.  Vkontakten sivullaan Dugin kirjoitti 17.3.2020 pitkän filosofisen analyysin pandemian jälkeisestä maailmasta. 12.3.2020 Universe julkaisi Duginin analyysin epidemian geopolitiikasta, mikä on yhtenäinen Geopolitican 6.3.2020 julkaiseman tekstin kanssa. 

Dugin huomauttaa, että on liian aikaista tehdä tarkkoja johtopäätöksiä, vaikka jotkut geopoliittiset ja ideologiset prosessit ovat nopeasti kehittyneet. Näihin nähtäviin muutoksiin hän nimeää sen, että koronavirusepidemia on globalisaation loppu. ”Vain sulkeutumalla voidaan säästää ihmisiä: sulkeutuminen kaikessa mielessä – suljetut rajat, suljetut taloudet, tavaroiden ja tuotteiden rajattu toimittaminen”.

Dugin liittyy Johan Fichten käsitteeseen ”suljettu kauppiasvaltio”. Fichteä on tahtomattaan pidetty nationalismin ja antisemitismin isänä.  Samanaikaisesti George Soros tulee totaalisesti hylätyksi ja torjutuksi globalisaation jälkeisessä maailmassa.

Duginin analyysin mukaan epidemian jälkeisessä maailmassa koronavirus sulkee liberalismin. Juuri liberalismi on helpottanut viruksen leviämistä. Duginin kutsuu, että itse

”liberalismi on virus. Menee vain vähän enemmän aikaa ja liberaalit rinnastetaan spitaalia tartuttaviiin pakkomielteisiin ihmisiin, maniakkeihin, jotka kutsuvat tanssimaan ja pitämään hauskaa ruton keskellä. Liberaalit ovat koronaviruksen takaajia, tämän puolustajia”.

Kuva Leviltä after-Ski discosta poikkeuslain aikana, kuvakaappaus videosta, mutta Levin mukaan suuret discot päättyivät sen jälkeen, kun tieto niistä herätti paheksuntaa. 

Kolmanneksi pysyväksi muutokseksi Dugin analysoi maiden ja yhteiskuntien menestys- ja kestävyyskriteerien dramaattisen muutoksen. Taistelussa epidemiaa vastaan ei pelasta Kiinan vauraus, ei eurooppalainen sosiaalijärjestelmä tai sen puuttuminen Yhdysvalloissa. Maailman johtajat ovat avuttomia. Etualalle tulevat täysin erilaiset kriteerit, kuten virustorjunta, kyky tarjota itsenäinen elämä itselleen ja rakkailleen. Dugin huomauttaa, että tämä kaikki tarkoittaa kaikkien arvojen uudelleenarviointia: läheisyyttä ja siirtymistä omavaraisuuteen, mikä vaatii moninapaisuutta!

”Pienimuotoinen viljely ja vaihtotalous säästävät kaiken täydellisen romahtamisen kriisioloissa”.

Dugin kirjoittaa, että hän on nyt alkanut ymmärtää, kuinka joissakin yhteiskunnissa ruton jumalia palvottiin. Ruton tulo johtaa yhteiskuntien elämän uudistumiseen kokonaan. Epidemialla ei ole logiikkaa eikä se säästele jaloja, rikkaita eikä keisarillisia. ”Se palauttaa ihmisen yksinkertaiseen olemassaolon tosiasiaan”.

Dugin kirjoittaa, että liberalismi on ollut vain tekosyy kansanjoukkojen tuhoamiselle, kuten modernin länsimaisen sivilisaation normien siirtämiselle ja levittämiselle koko ihmiskuntaan. Hän myöntää, että mahdollisesti koko maailmantalous ei romahda muutaman kuukauden sisällä, mutta näkymät ovat esillä: ”Kaikki, mitä nykyään ihmiset pitävät kestävänä ja luotettaana, on puhdasta harhaa”.

Ensimmäisessä analyysissään professori Dugin epäilee, että ihmiskunta selviäisi vielä koronaviruksesta, hillitsisi globalisaatiota, heittäisi pois liberaalin taikauskon, pysäyttäisi muuttoliikkeet, lopettaisi säädyttömät tekniset keksinnöt. Ihmiskunta pikemmin heti palaa vanhaan jo ennen kuin ruumiit on haudattu. Heti mahdollisimman nopeasti markkinoiden toivotaan elpyvän.

Nopea paluu globaaliin liberalismiin tarkoittaisi, että kukaan ei ymmärtänyt ruton jumalien tulemisen merkitystä. Se tarkoittaa, että kaikki toistuisi uudestaan ja uudestaan siihen hetkeen asti, kunnes saavuttaa päätepisteen.

Eksistentiaalinen prosessi

Vkontaktessa 17.3.2020 Alexander Dugin pohtii pandemiaa ja eksistentiaalista filosofiaa ruton lahjana. Epidemiassa toteutuu näet ”erittäin syvä eksistentiaalinen prosessi”.

Dugin viittaa saksalaisen filosofin Martin Heideggerin käsitteisiin. Edmund Husserlin oppilaana Heidegger tarkasteli, mikä on perustettomasti annettu inhimillisessä olemassaolossa (Dassein), millaisena tuntuu olla elossa. Heidegger itse asiassa yhdisti sekä Kierkegaardin eettis-ontologisen näkökulman että Husserlin fenomenologian. Nyt Dugin arvioi, että Daseinille on ominaista kuolemaan johtaminen. Globalismi ja liberalismi pakottavat ihmiset epäasianmukaisesti unohtamaan tämä todistamattomana esiintyvän Daseinin. Mutta juuri pandemian ilmaantuessa, Dasein palaa itsensä luo. Siinä on filosofian alku, kirjoittaa Dugin.

Alexander Dugin pistää merkille, miten nopeasti liberaalit katoavat, kun itse Macron esitteli joukkojen käytön diktatuuria varten. Kaikki Schengen-maat sulkeutuvat. Trump julisti hätätilan ja kielsi kaikki kansainväliset leonnot. Israel meni itkumuurille itkemään.

”Ja nyt ei ole yhtä maailmaa. On ihmisiä ja yhteiskuntia, jotka ovat kohtaamassa kuoleman. Dassein puhtaimmssa muodossaan”.

Dugin kertoo ajatelleensa, että liberaali vastarinta olisi ollut paljon itsepintaisempi, mutta nyt näyttää siltä, että liberaalit antautuvat ilman taistelua. Maailman kapitalistinen järjestelmä romahtaa yössä emmekä ole vielä ymmärtäneet tätä.

”Ja tämä tarkoittaa, että liberaalin globalisaation elämänmaailma on romahtanut – toimistotyöntekijöiden maailma, kauneusblogien maailma, transsukupuolisten ja ihmastoaktivistien, ihmisoikeusaktivistien ja hipsterien, siirtolaisten ja feministien maailma. Uudet näyttelijät nousevat etusijalle ja he pohtivat Daseinia”.

Dugin nostaa olennaiseksi sen, miten ihminen kohtaa kuoleman. ”Kaikki muut suhteet ja rakenteet on rakennut ihmisen ja kuoleman suhteen. Tämä on tarkalleen perusta ja loput ovat lisäosia”.

”Pandemia on ensisijaisesti filosofinen ilmiö. Suurin tavoite siinä ei ole selviytyminen, vaan ymmärtäminen ja muutos, syvä metafyysisen suhtautumisen muutos, filosofisen ja eksistentiaalisen järjestelmän muutos. Tämä on ruton filosofinen lahja”.

 Prosesseista tulee peruuttamattomia

Alexander Dugin on julkaissut 19.3.2020 Geopolitica-julkaisussa globalisaation jälkeisestä uudesta järjestyksestä. 

”Kriisi, jonka ihmiskunta kokee koronaviruspandemian yhteydessä, on jo saavuttanut niin maailmanlaajuisen mittakaavan, että palaaminen epidemian aattona olleeseen tilanteeseen, on yksinkertaisesti mahdotonta”.

Dugin analysoi professorin pitkäaikaisen kokemuksen ja lukeneisuuden tietämyksellä, että viruksen leviämisen pitkittyessä pari kuukautta, niin

”kaikista prosesseista tulee peruuttamattomia ja koko maailmanjärjestys romahtaa yössä. Historia tuntee samanlaisia ajanjaksoja, jotka liittyivät maailmanlaajuisiin katastrofeihin, sotaan ja poikkeusoloihin”.

Dugin hahmottaa tulevaisuutta varten joitakin todennäköisiä skenaarioita.

Ensinnäkin globalisaatio romahti kokonaan, nopeasti ja peruuttamattomasti. Duginin mukaan globalisaatio oli jo kauan osoittanut kriisin merkkejä, mutta

”epidemia vain räjäytti kaiken: avoimet rajat, yhteiskuntien solidaarisuuden, nykyisten talousinstituutioiden tehokkuuden ja hallitsevan eliitin pätevyyden koronavirusongelman edessä. Globaalisaatio on romahtanut ideologisesti (liberalismi), taloudellisesti (globaalit verkot) ja poliittisesti (länsimaisen eliitin johtajuus)”.

Toiseksi globalisaation raunioille luodaan uusi globalisaation jälkeinen (post-liberaali) arkkitehtuuri maailmaan. Mitä nopeammin tunnustamme juuri tämän käännöksen, sitä varautuneempia olemme selvitytymään uusista haasteista, Dugin laskee.

Dugin vertaa globaalin liberalismin romahdusta Neuvostoliiton viimeisiin päiviin.

Nykyinen yksipolaarisuus on romahtanut ja kaikki suuret maailmanlaajuiset toimijat – mukaan lukien Kiina, Venäjä ja kaikki muut – ovat tunnustaneet tarpeen puolustaa itsenäisyyttänsä ja saavuttaa parhaat olot. Näin hallitsevalle eliitille on muodostunut vaikeampi ongelma, jossa on valittava kuiluun romahtavan ja täysin tuntemattoman mallin välillä.

Dugin väittää, että liberalismin ja globalismin romahtamisen jälkeen esiin ei tule avoin yhteiskunta, vaan suljettu yhteiskunta, jossa suvereniteetista tulee korkein ja ehdottomin arvo. Valta on laillinen vain, jos se kykenee tässä tehtävässään: ensin pelastamaan pandemiassa ja sen katastrofaalisissa prosesseissa ihmisten elämän sekä sitten järjestää poliittinen, taloudellinen ja ideologinen rakenne niin että tämä mahdollistaa suljetun yhteiskunnan etujen puolustamisen.

Dugin tähdentää, että ”suljetun yhteiskunnan rakentaminen ei tarkoita kaikkien sotaa kaikkia vastaan, vaan tämän maan ja tämän kansan on määriteltävä ensisijaisesti omat ensisijainen tavoitteensa. Mikään muu ideologinen näkökohta ei voi ohittaa tätä periaatetta”.

Dugin käyttää suljetusta yhteiskunnasta käsitettä ”autarkinen”. Ranskalainen filosofi ja professori Michel Foucault sekä moni muu ovat kirjoittaneet antiikin kyynisyydestä, jossa ihmisen onneksi määrittyi autarkea, itseriittoisuus, ja itsenäisyys. Duginin käytössä autarkisuus tarkoittaa, että suljetun yhteiskunnan pitäisi olla omavarainen ja riippumaton ulkoisista toimijoista pääasiassa elintarvikkeiden, teollisuustuotannon, raha- ja rahoitusjärjestelmien sekä sotilaallisen voiman suhteen. ”Kaikesta tästä tulee lähitulevaisuudessa tärkeimpiä prioriteetteja epidemian torjunnassa, kun valtiot pakotetaan sulkeutumaan (ovat jo suljettu) ja globalisaation jälkeisessä maailmassa tästä tilasta tulee pysyvä”.

”Omavararaisuus toimeentulon, resurssien, talouden ja politiikan suhteen tulisi yhdistää tehokkaaseen ulkopolitiikkaan”. ”Tärkeintä on, että meillä on riittävä määrä strategisesti ja geopoliittisesti tärkeitä liittolaisia, jotka yhdessä muodostavat potentiaalisen ryhmän joka pystyy tarjoamaan kaikille osallistujille tehokkaan vastustuksen ja riittävän luotettavan puolustuksen mahdolliselta ulkoiselta hyökkäykseltä”.

Duginin mukaan suvereniteetin ja itsehallinnon varmistamiseksi on tärkeää luoda valvottuja alueita, joista kunkin suvereenin yksikön suvereniteetti ja turvallisuus ovat elintärkeitä.

Globalisaation jälkeinen maailma voidaan kuvitella useaksi tärkeäksi keskukseksi ja useaksi pieneksi maailmaksi. Jokaisen on täytettävä autarkisuuden vaatimukset. Näin esimerkiksi valuutat muodostuvat suvereeneiksi suhteessa kansalliseen valuuttaan, mutta ei enää maailman varantojärjestelmään. Liberalismin ja globalismin sijaan muodostuu täysin uusi valitonideologia.

Dugin hahmottaa näkemyksensä, jonka mukaan poliittinen uusi luokka olisi rekrytoitava sotilaslaitosten johtajista ja työntekijöistä. Tämä ei lupaisi hyvää ainakaan suomalaisille!

Duginin mukaan uuden ideologin tulisi heijastaa tietyn yhteiskunnan omia historiallisia ja uskonnollisia ominaispiirteitä sekä sen tulisi olla futurologinen - suuntautunut sivilisaation identiteetin tulevaisuuteen.

Dugin uskoo, että Kiina on suhteellisen valmis vaadittavaan kääntymiseen ideologisesti ja poliittisesti. Kiina toki menettää paljon globalisaation romahtamisen myötä, mutta kaiken kaikkiaan se on aina korostanut erityistä arkkitehtuuria, jota ei ole unohtanut edes suurimman avoimuuden aikana.

Dugin pitää mahdollisena postglobalistiselle evoluutiolle edellytyksiä myös Iranissa, Pakistanissa ja osittain Turkissa. Venäjällä Putinin politiikka on kahden vuosikymmenen aikana vahvistanut suvereniteettia ja vakavaa sotilaallista potentiaalia sekä ideologista ja poliittista perinnettä että vahvaa kansallista ja uskonnollista identiteettiä.

Venäjällä Neuvostoliiton loppupuolella ja Neuvostoliiton ajan jälkeen syntynyt nykyinen hallitseva eliitti ei kuitenkaan täysin vastaa aikamme haasteeseen, koska tämä eliitti on globalistisen maailmanjärjestyksen perillinen. Duginin mukaan Venäjä on liitetty liian läheisesti globalistiseen rakenteeseen, mikä tekee siitä monessa mielessä valmistautumattoman tehokkaaseen vastakkainasetteluun epidemiaa vastaan.


Terveisin, Juha

Menkää ulos hengästymään! Unohtakaa niin murheet wc-papereista kuin Alkosta ostettu lohtu!

Juha Molari, 
Lomautettu osa-aikainen siivooja
D.Th, BBA.

GSM +358 40 684 1172

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374 

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

Twitter: https://twitter.com/molarijuha
Instagram  https://www.instagram.com/juhamolari/

LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4

Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html