Toimittajat: Älkää soittako Kerkko Paanaselle!

Finrosforum on nyt ilmoittanut, millainen porukka ja järjestö he ovat. Pyydän siis Kerkko Paanasen ja hänen ystäviensä vetoomuksesta, että älkää toimittajat soittako Kerkko Paanaselle, Finrosforumin nykyiselle puheenjohtajalle, joka valittiin marraskuussa 2011 tehtäväänsä Tarja Kantolan ja Heidi Hautalan jälkeen.

Venäjän vähemmistöjen ja suomensukuisten kansojen loistavana erityisasiantuntijana viisuminsa menettänyt ja viisumikieltoaan vaikuttavasti Suomen eduskunnassakin esitellyt Ville Ropponen on vedonnut Kerkko Paanasen puolesta, jotta tunnettu putinisti ja stalinistipappi Juha Molari ei saattaisi Finrosforumin puheenjohtajaa puhelinterrorin uhriksi. Onhan todellinen vaara, että suomalaiset rekisteröidyt toimittajat alkavat harrastaa puhelinterroria (muistettakoon kiistan suhteen, että olen virkaheitto tyhjäntoimittaja, joka ei ansioillaan kohoa näiden jalojen toimittajien yhdistyksen jäseneksi, vaikka edes tuon jalon toimittajakunnan käytökseen Ropponen ei luota, koska Ropponen suurena ihmisyyden ystävänä on niin huolehtivainen ystävänsä joulurauhasta ja seesteisestä hiljaisuudesta).

Suomalaisen lehdistö- ja sananvapauden ehdoton Suurmies, jopa Kavkaz-Centerin mukaan Suomen paras Venäjä-asiantuntija, Venäjän vaalikorruption ja rötösten suvereeni tietäjä ja taitaja sekä Pekka Haaviston presidenttiehdokkuuden puolesta avoimesti mainostanut, Finrosforumin perustajajäsen Jukka Mallinen on vedonnut tiukasti Kerkko Paanasen puolesta, jotta Finrosforum saa säilyä salaseurana – sellaisena suojattuna Venäjän asioita arvioivana ihmisoikeusjärjestönä kuin se on ollut tähänkin saakka suojassa kaikilta kiusallisilta toimittajilta. Kerkon puhelinnumeroakaan ei ole julkisesti ilmoitettu. Suurmies Mallinen tahtoo epäilemättä vain hyviä valtiollisia ja kansallisia suhteita Venäjän ja Suomen välille – niin kuin myös ystävällistä vallankumousta Valko-Venäjälle, jotta sekä Suomessa että Venäjällä (ja Valko-Venäjällä) vaihtuisivat valtiolliset päättäjät presidentistä alkaen ja uusi linja olisi kokonansa uudella tavalla rakentava valtioiden välillä. Jos toimittaja soittaa Finrosforumin puheenjohtajalle yleisölle avoimen konferenssin tapahtumien kulusta, tämä voi olla rikollista kotirauhan häirintää.

Venäjän yli tuhatvuotisen historian suvereeni akateeminen asiantuntija Helsingin yliopistosta, todellinen dosenttien Dosentti Arto Luukkanen, joka on ollut Venäjän kielen, filosofian ja eetoksen suoranainen virtuoosi jo varhaisesta nuoruudesta alkaen (sen ohessa että hän on ollut myös kaikenlaisten jumalallisten ja vallankumouksellisten asioiden ”Primus inter pares”), on vedonnut tiukkasanaisesti kaikenlaisten virkaheittojen tyhjäntoimittajien keksimää häirintää vastaan Kerkko Paanasen ja Finrosforumin yksityisyyden puolesta. Ja Jukka Mallinen tykkää Luukkasen vetoomuksesta. Luukkanen on myös papillisen syvällisen kutsumuksensa henkäyttämänä korjannut Ville Ropposen vilpittömässä mielessä tehtyä erheellistä mainintaa ylvääksi säädykseni "stalinistipappi", että oikea nimitys olisi säädytön "virkaheitto".

Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin hyväksi selkärangattomien sanastospesialistina erityisesti ansioitunut Edvard Hämäläinen (Эдвард Хямяляйнен) oli äskettäin kirjoittanut LiveJournalissa ”kirkkohiiri” –tunnuksella, että Finrosforumin nykyinen puheenjohtaja Kerkko Paananen olisi sittenkin haastatteluhaluinen, kun kysytään syrjinnän perusteita Finrosforumin vuosikonferenssin saapumiselle. Kirkkohiiren juttua oli jo lainattu joissakin muissakin tarinoissa, jopa ihmisoikeusjärjestö Finrosforumin partnerin Kavkaz-Centerin sivustolla. Edvard Hämäläinen kertoi, että Kerkko Paananen puhuu loistavasti venäjää. Siksi erehdyin virkaheittona tyhjäntoimittajana hätäiseen päätelmään – kas kun teologina looginen ymmärrykseni on vähemmän heikko mysteerien ja paradoksien maailmassa: kirjoitin ystävällisesti, että nyt toimittajat saavat soittaa Kerkko Paanaselle.

Tähän saakka Kerkko Paananen on vaiennut – ja Finrosforumin perustajajäsenet ja aktivistit vetoavat nyt ankarasti, että Kerkko vaikenee tästäkin lähtien. Kuten tiedettyä, minä itse yritin saada monta kertaa selvää, miksi hän ei päästä sisälle. Tämän jälkeen minun tietämykseni mukaan ainakin kaksi henkilöä on soittanut Kerkko Paanaselle, jotta he voivat kirjoittaa tapahtuneen johdosta, mutta Kerkko on sulkenut puhelimen vastaamatta mitään.

Älkää siis kysykö Kerkko Paanaselta, Finrosforumin puheenjohtajalta, hyväksyykö hän järjestönsä jäsenen Mikael Storsjön toimen väkivaltaisesti vieden Juha Molarin kameran. Älkää kysykö: Onko syrjintä ja pahoinpitely Finrosforumin linjan mukaista?
Älkää kysykö: Miksi Finrosforum ei sananvapausjärjestönä halunnut päästää Molaria paikalle, vaikka Molari edustaa Russia Todayta ja Pravdaa, minkä Finrosforum hyvin tietää.
Älkää kysykö: Boikotoiko Finrosforum venäläisiä tiedotusvälineitä?
Älkää kysykö: Miksi suomalaiset mediat ja yksityishenkilöt päästettiin paikalle avoimeen tilaisuuteen, mutta venäläisiä ei?

Jos onni on myönteinen ja voitte kysyä jotakin Finrosforumin puheenjohtajalta: voitte ehkä hänen armollisella ylväällä luvalla kysyä, miksi Venäjällä on median sensuuri ja itsesensuuri, sananvapaus rajoittunut, byrokratia hirvittävä, ihmisiä syrjitään poliittisten näkemysten johdosta. Sellaisia kysymyksiä EI SAA esittää Suomen osalta!


Suljetun Finrosforumin kiistelty konferenssi 10.-11.12.2011 oli yleisölle avoin. Konferenssissa olivat myös läsnä ennakkotietojen valossa Suomen ulkoministeriötä palveleva ulkoministeri Tuomiojan erityisavustaja Tarja Kantola ja kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautala Finrosforumin entisinä puheenjohtajina ja varapuheenjohtajina. Doku Umarovin "valtiollisen" kanavan Kavkaz-Centerin toimituskunta pääsi myös sisälle sananvapauden ja ihmisoikeustaistelujen toisena etuvartiona Suomessa ja koko maailmassa.

Venäjän valtiollisen televisiokanavan Russia Todayn - ilmeisesti maailman suurimman televisiokanavan - kolumnistia ("regular RT contributor") ei päästetty sisälle yleisölle avoimeen tilaisuuteen, jossa käsiteltiin Venäjän korruptiota, sananvapaus- ja ihmisoikeusongelmia. Ensimmäinen esitelmöitsijä olisi ollut nimenomaisesti ministeri Heidi Hautala. Näin Vuosaaressa Sofia-kulttuurikeskuksessa 11.12.2011.

Kuvassa Kerkko Paananen, Finrosforumin tiedottaja, joka kielsi pääsyn ennen kuin kukaan sanoi mitään tai edes esittelin omaa nimeäni tai mitään. Hämmästyttävää, että hän tunnisti minut. Kerkko sanoi jo heti minun käveltyäni eteisaulaan: ”Sinulla ei ole pääsyä tänne”. Tulin vasta ulko-ovesta sisälle. Niin avaan videon ja nyt tiedustelen, miksi en siis pääse. En saa vastausta syrjinnän perusteesta.



Finrosforum – suomalaisen ja eurooppalaisen (ehkä koko globaalin) ihmisoikeuden parhaana loistotähtenä (ikään kuin kirkkaana Pohjantähtenä pimeällä taivaalla kylmässä talviyössä) - ei hyväksy mitään syrjintää oikeasti ajattelevien ihmisten kesken. Finrosforum puolustaa ehdottomasti oikeasti ajattelevien ihmisten sananvapautta ja valtapyrkimyksiä. Pyydän sen vuoksi anteeksi, että virkaheittona tyhjäntoimittajana, suoranaisena ihmisriepuna ja ressukkana, olen ajattelemattomasti (eihän minulta pidä edes olettaa sivistyneitä, säädyllisiä vaatimuksia) kysynyt ihmisoikeuksieni puolesta, vaikka eihän ennenkään orjien joukolla ole ollut ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia. Finrosforum on täydellisesti ajattelevien ihmisten loistava ihmisoikeusjärjestö, globaali etuvartio oikeasti valittujen ihmisten hyville pyrkimyksille.


Ps. tämä kaunis pyyntöni "älkää soittako Kerkolle" koskee myös Viron turvallisuuspalvelua Kapoa ja tähän läheisessä liitoksessa olevia sikäläisiä informaativisen sodan/puolustuksen (kypersodan) organisaatioita, jotka ovat netin kautta surffailleet asiaa koskevia tietoja kello 13:30 jälkeen tänään. Antakaa Finrosforumin olla salaseura, joka tulee julki vain silloin, kun he itse päättävät!

- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Kristinusko ja islam: Sovintoa vai alistamista? Ajatuksia pääsiäisestä ja ihmisoikeuksista

Jälleen kerran koen, että yhden uskonnon silmin katsoen en tunne vielä edes omaa uskontoani. Sen vuoksi pistän rinnalle toisen ja kolmannen uskonnollisen suuntauksen, jotta tunnemme oman paremmin.

Ensiksi teen pienen silmäyksen Koraanin käsitykseen Jeesuksen viimeisistä vaiheista. Sitten kirjoitan muutaman sanan Juudaksen evankeliumin valossa, koska Juudaksen evankeliumia olen sattumalta jossakin määrin tutkinut joitakin vuosia sitten.

Lopuksi teen johtopäätöksenä pohdintoja sovinnon ja ihmisoikeuksien läheisyydestä, mutta toisaalla alistumisen kuulumisesta islamilaiseen vakaumukseen.

Koraanissa Jeesus ei kuole

Koraanissa Naisten suurassa (156) otaksutaan, että Kirjan kansa rikkoi liiton ja kielsi Allahin merkit ja tappoi profeetat oikeudettomasti.

Nämä uskottomina lausuivat myös Mariasta hirveitä syytöksiä ja myönsivät: ”Totisesti olemme surmanneet Messiaan, Jeesuksen. Marian pojan, Allahin lähettilään”.

Naisten suura uskottelee uskottomien ihmisten erehtyneen uskomuksessa, että he surmasivat Jeesuksen: ”Mutta eivät he ole surmanneet eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan heistä näytti siltä. Ja totisesti ne, jotka ovat olleet erimielisiä hänestä, ovat epätietoisia hänestä. Heillä ei ole ollut hänestä tietoa, vaan ovat joutuneet seuraamaan olettamuksia. Eivät he todellisuudessa häntä surmanneet, vaan Allah kohotti hänet tykönsä; Allah on voimallinen ja viisas.

Vain vähän myöhemmin Koraanissa vakuutetaan Naisten suurassa, ettei Kirjan väki sovi olla intoilijoita uskonnossaan: ”Messias Jeesus, Marian poika, on vain Jumalan lähettiläs ja hänen sanansa, jonka hän on antanut Marialle, ja hänen henkensä; uskokaan siis Allahiin ja hänen lähettiläisiinsä älkääkä sanoko: ”Heitä on kolme”, vaan pitäytykää siitä omaksi hyväksenne! Allah on yksi ainoa Allah, ylistetty olkoon hän! Pois se, että hänellä olisi lapsia! Hänen on kaikki taivaissa ja maan päällä, ja Allahissa on kylliksi asiamiestä” (Naisten suura 169).

Muhammed syntyi Mekkassa noin 570 jKr., vuoden 610 jKr. vaiheilla hän alkoi saada merkillisiä ilmestyksiä. Islamin uskonnon pyhä kirja, Koraani, on sisällöltään osittain yhteydessä tämän Muhammedin elämänvaiheisiin ja persoonallisuuteen.

 Historian tutkijan näkökulmasta on aivan selvää, ettei reilusti yli puolivuosituhatta Jeesuksen kuoleman jälkeen syntynyttä kirjoitusta voi enää tarkastella alkuperäisdokumenttina, primäärilähteenä, Jeesuksen kuolintapahtumista.

Toki Raamatun evankeliumitkaan eivät ole ensimmäisen käden tietoa, mutta ajallinen välimatka Jeesuksen kuolinhetkeen on kuitenkin Raamatussa vain kymmenissä vuosissa, ei lukuisissa vuosisadoissa.

Koraanin ja UT:n vertailu on kiehtovaa, jotta kristillisen uskon erityispiirre kirkastuu. Vertailua vaikeuttaa se, ettei Uutta testamenttia ole maalattu yhdellä pensselillä, vaan se sisältää eri suuntiin vetäviä teemoja.

Koraanin näkemyksestä on tiivistetysti sanottava, että (1) Kirjankansa on surmannut profeettoja oikeudettomasti ja (2) tämä Kirjan kansa uskotteli myös surmanneensa Messiaan, Jeesuksen. Todellisuudessa (3) Jeesusta ei surmattu ristiinnauliten, vaan Allah kohotti hänet tykönsä”. (4) Messias Jeesuksen kutsuminen Jumalan pojaksi tai lapseksi on sopimatonta, koska hän on vain Jumalan lähettiläs.

UT:n tutkimuksessa on pohdittu, onko hautakertomus primäärinen vai sekundäärinen: oliko ensin Ylösnousseen ilmestykset ja vasta myöhemmin tarinat haudan tapahtumista?

Luukkaan evankeliumin erityispiirteenä on, että Jeesuksen keskustelu ristillä riippuvien pahantekijöiden kanssa on kasvanut vuoropuheluksi. Siinä Jeesus lupaa toisille pahantekijöistä: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa” (Luuk. 23:43).

Luukkaan evankeliumi sisältää kuitenkin tunnollisesti Jeesuksen kuoleman kuvauksen, hautaamisen ja hautakertomukset pääsiäisestä.

Luukkaan kertomus ei sisällä ajatus, ettei Jeesusta olisi ristiinnaulittu.

Juudaksen evankeliumissa Jeesus pilkkaa ehtoollista

Juudas Iskariotin evankeliumi (tässä minun tekemänä suomennoksena: http://personal.inet.fi/business/molari/juudas.pdf) kertoo muiden opetuslasten vihastuneen Juudakselle ja Jeesukselle.

Opetuslapset olivat viettämässä kiitosateriaa ja pitivät kiitosrukousta, mutta Jeesus nauroi kiitosrukoukselle. Vain saa tietää salaisuuden yksityisesti. Juudaksen evankeliumi muuttuu spekulaatioksi kosmoksen järjestyksestä.

 Juudaksen evankeliumin lopun kuvaus muistuttaa Koraanin käsitystä, vaikka Juudaksen evankeliumin teksti on tuossa kohtaa hyvin sirpalemainen eikä sitä voi kokonaisuudessaan enää entisöidä:

Juudas sanoi Jeesukselle, “Katso, mitä tulevat tekemään nuo, jotka on kastettu sinun nimessäsi?” Jeesus sanoi, ”Todellaminä sanon [sinulle], tämä kaste [56] […] minun nimeni
[ - noin 9 riviä puuttuu - ]
minulle. Todella [minä] sanon sinulle, Juudas, [nuo, jotka ] uhraavat Saklakselle […] Jumala
[- kolme riviä puuttuu-]
kaikki mikä on pahaa.
“Mutta sinä nouset kaikkien heidän yläpuolelleen. Sinä uhraat miehen, joka pukee minut. (käännetty teksti on tekemästäni suomennoksesta).

Juudas toimittaa siis Jeesuksen tahdosta tehtävän, joka hänelle kuuluu, mutta Jeesusta itseään ei uhrata ristillä, vaan ainoastaan mies, joka pukee häntä.

Koraanissa oli käsitys, että Jeesus vain näytti ristiinnaulitulta.

Juudaksen evankeliumi on syntynyt 100-luvun puolivälissä ja sitä on käytetty ainakin Egyptin alueella, mutta evankeliumi on ollut tunnettu, koska kirkkoisät osaavat arvostella tämän evankeliumin uskonvakaumusta.

 Mielestäni esimerkiksi Juudaksen evankeliumin kuolinkertomus tukee, ettei Muhammed keksinyt kiistää Jeesuksen todellista ristinkuolemaa, vaan hän pikemmin sai lainana tuon käsityksen erikoisista näkemyksistä, joita hänen elinympäristössään oli vallinnut ilmeisemmin jo vuosisatojen ajan.

Tuo erikoisuus ja edeltävä historia eivät tee kuitenkaan Koraanin kertomusta historiallisesta luotettavaksi.

Pikemmin se kuvaa, miten tietynlaiseen ihmiskuvaan, maailmakuvaan ja aatemaailmaan ei enää sopinut tämän elämän karu todellisuus ja kuolema. Syntyi tavaton selittämisen tarve, jossa oikeamielinen idoli ei voi kuolla.

Sovitusopilla on merkitystä

Koraanissa kiistetään juuri ne perusasiat, joiden varassa luterilainen teologia on Raamattuun vedoten selittänyt sovitusopin Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen perusteella.

Luterilainen teologia ei ole tässä yksin. Uudemman kirkkoraamattukäännöksen mukaan apostoli Paavali kirjoitti Toisessa kirjeessä korinttolaisille: ”19. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. 20. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. 21. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden” (2 Kor. 5:19-21).

Vanha kirkkoraamatunkäännös on tässä kohtaa järeämpi teologisesti ja täsmällisempi kreikankielen alkutekstin jäljittelyssä: ”19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan”.

Koraanin ero kristilliseen teologiaan tulee ilmi juuri tässä kohtaa, mitä apostoli Paavali kirjoittaa.

Jeesus ei kuollut vain erään profeetan ja Jumalan lähettämän sanansaattajan kuolemaa, ja vielä vähemmän se olisi ollut vain harhaa nähdä hänet kuolleeksi, vaan Jumala itse oli Kristuksessa ja kuoli sovituskuoleman ihmisten hyväksi. Sillä perusteella Jumala ei lue syntisille heidän rikkomuksiaan.

Anteeksiantamus ei ole alistuvaisuutta, mitä Koraani tarjoaa vastaukseksi muslimi-nimen mukaisesti, vaan anteeksiantamus on Jumalan armoa ja rakkautta, joka tulee Jumalan Pojan itsensä ja sovituskuoleman ansiosta myös syyllisten osaksi. Tämä anteeksiantamus annetaan lahjana yhtä hyvin ehtoollisessa.

Juudaksen evankeliumin Jeesus nauroi pilkallisesti opetuslasten ehtoollisen kiitosrukousta vastaan, koska Juudaksen evankeliumin propagandassa mainitut opetuslapset edustivat valtakirkon uskon vakaumusta: sitä vastoin kristillisessä kirkossa emme halveksi emmekä pilkkaa ehtoollista, sillä me pidämme totena Jeesuksen ristinkuoleman, me tunnustamme Jeesuksen ylösnousemuksen, me otamme uskoen vastaan anteeksiantamuksen lahjana. Se on mahdollista, koska Jumala oli Kristuksessa.

Teologisesta erilaisuudesta on merkittäviä eroja keskinäiseen kanssakäymiseen yhteiskunnassa. Kristillinen usko tarjoaa anteeksiantamuksen ja sovituksen. Paavali ilmoittaa apostolien tehtäväksi kehottaa sovituksen sanan julistuksen: ”Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa” (2 Kor. 5:20).

Sovituksen puolesta julistava apostoli joutuu kuitenkin tahtomattaan vaikeuksiin: ”Meitä pidetään villitsijöinä, mutta me puhumme totta” (2 Kor. 5:8). Totuuden julistaja tuntee luvalliseksi uskoa totuuteen, mutta hän ei alista väärämielisiä Totuuteen, vaan ainoastaan suostuttelee heitä. Kirkkohistoria tietää kertoa pahoja esimerkkejä, jolloin suostuttelusta on siirrytty alistamiseen, mutta näitä ei saa silti sekoittaa toisiinsa.

Islam-uskosta puuttuu sovitus, siellä anteeksiantamuksesta pääsee osalliseksi alistuvaiset. Oman käsitykseni mukaan – ja sanon tämän Suomen kansalaisena ja kristittynä – on sanomattakin selvää, että sovitus tarjoaa edellytykset vakaumuksille ja toimintatavoille, joissa kukin ihminen tulee kohdatuksi ilman alistavaa menneiden sukupolvien syntikuormaa: ihmiselle palautetaan hänen ihanuutensa Jumalan luomana kauniina ihmisenä.

Sanon myös Suomen kansalaisena ja kristittynä – mutta en minkään paikallisseurakunnan, hiippakunnan, kirkolliskokouksen tai piispainkokouksen nimissä tai puolesta, koska pappien blogikirjoitukset eivät ole miljoonia euroja maksavista kirkollisista IT-hankkeista huolimatta muita kuin yksityismielipiteitä –, että monista samankaltaisuuksista huolimatta Koraani tarjoaa tässä ratkaisuksi alistumisen, yksilö menettää yksilöllisen arvonsa ajattelevana, tuntevana ja Jumalan luomana ihmisenä, vaikka toisaalla saatetaan ylistää Allahin luomistekoa.

Ihmisoikeudet ja vapaudet ovat ongelma islamilaisessa vakaumuksessa, koska tuossa vakaumuksessa ei ole sovitusta ja sen myötä sovinto puuttuu: sovinto ja alistuminen/alistaminen eivät ole samoja tapahtumia.

Lähdetäänkö käräjille?

Lainaus käyttäjältä: oobio - 05.01.09 - klo:23:26
Panen pääni pantiksi - ja koska te, Molari, olette töissä FSB:ssä, niin varmaan pääni myös menee

Olen saanut lukea vastaavia kirjoituksia liian usein. Aion koventaa asennettani.

Onko oobio ja vastaavat kirjoittajat havainneet syyllistyneensä rikokseen, kun väittävät Suomen kansalaisen tekevän työtä vieraan valtion tiedustelupalvelulle? Hän väittää siis maanpetosrikoksesta tai vastaavasta.

Rakkikoiramainen räksyttäminen

Ihmisillä on lupa olla eri mieltä kuin vallitseva rakkikoiramainen Venäjän vastainen räksyttäminen, joka on toki onneksi yleisintä vain tällaisilla nettikeskustelupalstoilla. Niiden vaarana on toki, että meikäläinenkin - rauhanomainen ihminen - provosoituu provokaation jälkeen vihaisiin sanoihin. Olen joskus sanonut liian pahasti, mikä ei toki sopisi kirkkoherran ja papin viralle. Mikä sille voi, että ei voi hillitä itseänsä, kun rakkikoirat räksyttävät.

Miksi olen kirjoittanut SAFKA:an?

Mutta syy miksi olen kirjoittanut SAFKA:an on oobion kaltainen rikollinen toiminta, kun hän leimaa Venäjään luontevasti suhtautuvat ihmiset maanpetollisiksi! Sen tähden tuo russofobinen, alistava, leimaava, jopa rikoslain vastainen herjaaminen yksittäistä ihmistä vastaan, pitää saada näkyviin suomalaisesta yhteiskunnastamme, jotta siihen voidaan myös korjaavasti puuttua. Kun kirjoitan avoimen röyhkeästi, saan esille myös tuon toistaiseksi liian sallitun vihamielisyyden Suomessa Venäjää vastaan, jotta voin myös siitä puhua: itse asiasta.

Meillä on koko ajan monessa paikassa tuollaista tai vähän erilaista alistavaa ja vihamielistä räksyttämistä Venäjää vastaan ja Venäjään luontevasti suhtautuvia ihmisiä vastaan. Itse olen valinnut sen tien, että otan pilkan vastaan enkä vaikene, koska pidän oobion toimintaa mainitussa seikassa jopa rikollisena. Ihmistä ei ole lupa leimata maanpetoksesta. Se olisi sama, jos leimaisin julkisesti toisen nimeltä mainitun ihmisen murhaajaksi. Niin ei sovi menetellä, mutta jostain syystä Suomessa sallitaan sellainen menettely.


Terve itsetunto

Toisin kuin oobiolla ja useimmilla vihamielisesti näkemyksiini suhtautuvilla ihmisillä, minulla on yli kymmenen vuotinen päivittäinen (24 H) kosketus venäläiseen kulttuuriin; pitkät ja monet eri opinnot Venäjällä; toiminta taloustoimittajana Venäjällä; sekä jatkuva kanssakäyminen suomalaisten ja venäläisten talousihmisten kanssa. Joskus jututan myös politiikkoja rajan siellä tai tällä puolen.

Sen vuoksi uskallan nostaa terveen itsetunnon tavoin pääni ylös pensaasta, tulen ulos kaapista niin kuin väitöskirjani kansikuva ennakoi, sillä tässä tapauksessa Venäjässä ei ole mitään hävettävää suomalaiselle. Jos terve itsetuntoni aiheuttaa syytöksiä fsb-palkkalistalle kuulumisesta, se osoittaa syyttävän suomalaisen ihmisen harkintakyvyn pettämistä.

Jos joku leimaa minua tämän jälkeen julkisesti tuollaisesta rikoksesta, tavataan käräjillä! Kyse ei ole minun herkkähipiäisyydestä, vaan röyhkeästä vaatimuksesta raivata Venäjään myönteisesti suhtautuville ihmisille ihmisoikeuksien ja demokraattisten vapauksien mukainen kunnioitus ja arvo sananvapauden ja maineen puolesta. Se pitää olla totta myös Suomessa.