Ihmisillä on muuttuva suhde pelkoon,
joka myös näyttäytyy erilaisena kohdistuessaan yksilön eri
alueille. Ei ole yhtä ainokaista suurta pelkoa ja sen kohtaamista
läpi yhden ihmiselämän.
Koronavirukseen liittyvä uutisointi ja
vallankäyttö ovat olleet omiaan herkistämään ihmisiä pelolle,
jossa on suuri irrationaalinen ulottuvuus, jos vaikka asianomainen ei
oman pelkonsa hulluutta tahtoisi tunnustaa ja tunnistaa.
Irrationaalisesti pelkäävä ihminen
on valitettavasti altis vallankäyttäjälle, joka saalistaa
ylivaltaa, mutta tuo susi saapuu lammasten vaatteessa, lempeänä
pelastajana ja auttajana.
Kauan aikaa läntinen kristikunta
nauroi pilkkanaurua itsevarmuudessaan omaa perinnettään vastaan,
jonka mukaan lopunaikojen antikristus saisi vallan, kun ihmiset
antavat despootille vallan. Tämän päivän koronapaniikki tuo ilmi,
että tuohon antikristilliseen valtaan siirtyminen voisi olla
huomattavasti luonnollisempaa massapsykoottista käytöstä kuin
hetki sitten vielä tunnustettiin.
Sinänsä Sigmund Freudista alkaen on
teoreettisesti tunnettu alitajuisuuden väkevät voimat, jotka
jylläävät massojen tukeutuessa auttajaansa. Tämä on ollut hyvän
tutkinnan ja tuotekehittelyn alaisena myös sotilaallisissa
informaatiopsykologisissa pohdinnoissa. Muistan jo keväältä 1984,
kun joutolaisuudessa makailin varusmiespastorina sotilaspastorin
yksinäisessä työhuoneessa Haminassa ja vierestä poimin
luettavaksi luokiteltua ”tutkimusta”, jota Puolustusvoimien
psykologit olivat tehneet ihmisten sietokyvystä ja käyttäytymisestä
kriisissä. Tämän jälkeen vuosikymmenien aikana on oma osaamiseni
käsitteiden ja ilmiön analyysiin syventynyt.
Eri ihmiset säikkyvät erilaisin herkkyyksin
Kansallisen paniikin vallitessa voi
olla puolin ja toisin vaikea ymmärtää sitä, miten eri tavalla
ihmiset reagoivat vallitsevassa tilanteessa. Osa erilaisuudesta
selittynee aivan erilaisilla persoonallisuuspiirteillä.
Minua on moitittu liian kylmäksi ja
välinpitämättömäksi, kun naureskelen ja surkuttelen sille
irrationaalisuudelle, että ihmiset tuppautuvat yhtä aikaa satojen
ihmisten kanssa hamstraamaan ja taistelemaan vessapaperirullista,
minkä jälkeen hamstraavat vielä Alkosta viinaksia, joiden turvin
(ja kenties myös näkkileipää ateriana) viettävät seuraavat
kaksi viikkoa vessassaan.
Tämän jälkeen he immuniteettinsa pilanneena saapuvat uudelle ostokierrokselle, jotta voivat taas paeta ihmisten ilmoilta kahdeksi viikoksi.
Olisi voinut tehdä siten, että ei menisi hysterian hetkellä kauppaan taistelemaan vessapapereista, vaan odottaisi (paitsi jos on jo hätä eikä ole yhtään paperia kotona), että liikkeet ovat jo tyhjät, mutta tavaraa on kuitenkin yhä edelleen.
Tänään kävin Lidl- ja K-kaupoissa, joissa oli runsaasti tavaraa, mutta erittäin vähän asiakkaita. Erilainen suhtautuminen pelkoon riippuu myös osittain persoonallisuuspiirteistä.
Tämän jälkeen he immuniteettinsa pilanneena saapuvat uudelle ostokierrokselle, jotta voivat taas paeta ihmisten ilmoilta kahdeksi viikoksi.
Olisi voinut tehdä siten, että ei menisi hysterian hetkellä kauppaan taistelemaan vessapapereista, vaan odottaisi (paitsi jos on jo hätä eikä ole yhtään paperia kotona), että liikkeet ovat jo tyhjät, mutta tavaraa on kuitenkin yhä edelleen.
Tänään kävin Lidl- ja K-kaupoissa, joissa oli runsaasti tavaraa, mutta erittäin vähän asiakkaita. Erilainen suhtautuminen pelkoon riippuu myös osittain persoonallisuuspiirteistä.
Tammikuun 3. päivänä 2005 Suomen
Psykologikeskuksen Asiantuntijat Oy psykologi Jussi Kiikkerän
johdolla tutkivat ja 17.1.2005 pisteyttivät Cattel 16 PF ja
PRF-inventaariolomakkeiden avulla seurakuntien johtamistyön
tutkintoa varten soveltuvuuteni, niin kuin myös silloisten
kollegoiden. Olin kaikista huonoiten soveltuva kirkkoherraksi, sillä
harrastin jo suoritetun liiketalouden tutkinnon ja julkaisujen
mukaisesti myös taloustieteitä. Tämä paljasti, että motivaatio ei voisi olla hyvä kirkkoherraksi, jota varten ihanteena oli "regressiivinen persoona". Lisäksi olin saanut suvun perintönä
alistuvuuden.
Psykologien mukaan soveltuvuuteni
kirkkoherraksi olisi pisteytettynä heikoin mahdollinen, numero 1 kun
paras arvosana oli 3, jonka sai eräs ronskisti kiroileva pappi, joka
mielellään töni muita eteisessäkin eikä kuunnellut ketään.
Psykologien mukaan olisin soveliain
alhaisiin suorittavan tason tehtäviin, koska motivaationi ei olisi
siis suuri kirkkoherraksi (minulla oli toinenkin tutkinto toiselta
alalta) ja olisin mittausten mukaan erityisen rauhallinen,
sopeutuvainen, alistuvainen ja kuuliainen, orjamaisesti
tottelevainen, niin kuin työläisperheen lapset ovat geneettisenä
perintönä. Vanhempien ammattitausta oli tärkeä tekijä
pisteytyksessä.
Kuvauksissa käytettiin Jacksonin
(1986) laatimia määrittelyjä PRF (Personality Reseach Form)
asteikolle. Mitä suuremman pistemäärän sai, sitä enemmän
kuvatut ominaisuudet vallitsivat. Olin monissa asioissa tyypillinen –
en kumpaakaan äärilaitaa, mutta epävarmuuden tunteiden
kohtaamisessa olin kirkolliseen johtaamiseen kelpaamaton, sillä en
tullut pelkuriksi ja levottomaksi missään painetilanteessa.
Olin äärimmäistä alle 5 %:a koko
väestöön nähden siinä, miten helposti hyväksyin itseeni
kohdistuvan arvostelun (”puolustautuvuus”, defendence). Kun lähes
kaikki ihmiset ottivat jo vihdoin herneen nenäänsä tai
huolestuivat, minä en ryhtynyt puolustautumaan muiden aiheuttamia
todellisia tai kuviteltuja harmeja, minä en siirtynyt asioissa
hyökkäyskannalle. Alle 5 %:a väestöstä oli niin vähän itseään
suojaava, niin vähän omia puutteita kiistävä ja läpi sormien
katsova, niin vähän epäluuloinen ja salaileva, niin vähän
varautunut ja niin vähän yliherkkä kuin minä olen.
Samaa sopimattomuutta uskonnolliseksi
johtajaksi tavattiin ”ahdistuksen tunnossa” (anxiety), sillä
olin äärimmäisessä alle 5 %:ssa koko väestöä siinä, miten
vähän tarkkailin korostuneesti itseäni ja tuntemuksiani, miten
vähän suhtauduin asioihin herkästi. Minulle ei ollut pelottelun
keskellä mitenkään vaikea säilyttää keskittymiskykyä. Tämä
vastaava levollisuus löytyi alle 5 %:ssa väestöä, joka oli
tyypillisesti huomattavasti jännittyneempi, sisäisesti levottomampi
ja voimakkaammin reagoiva sekä helpommin ahdistuva.
Hyökkäävyydessä (aggression)
psykologit tuomitsivat tutkimusten jälkeen, että minä olin
siinäkin aivan äärimmäistä alle 2 %:a (tuossa kohtaa
prosenttitaulukko alkoi pienemmästä, kuin toisaalla) siinä, miten
vähän nautin kamppailusta ja kiistelyistä. Psykologien tutkimusten
mukaan oli täysin epätyypillistä, miten vaikeaa minua oli
ärsyttää. Alle 2 %:a väestöstä on niin vähän aggressiivinen,
niin että minussa ei löydy mitään halua edes ajoittain satuttaa
toisia saadakseen tahtonsa läpi. Niin alistuvaista ihmistä, jossa
ei löydy hyökkäävyttä, ärtyvyyttä, uhkaavuutta,
kuumaverisyyttä, vihamielisyyttä ja kostonhaluisuutta, löytyy
väestöstä alle 2 %:a.
Psykologit huomasivat myös, että minä
epätyypillisen vähän koen tarvetta vältellä vahingollisia
ympäristöjä, en osaa olla pelokas, en koe tarvetta vetäytyä
vaaroista ja suojella itseäni, en tunne tarvetta varuillaan oloon,
en ole mitenkään säikky, joka kaihtaisi fyysisen vahingoittumisen
riskiä ja maksimoisi henkilökohtaista turvallisuuttaan.
Vladimir Kremlev piirsi pilakuvan Venäjän RT-kanavalle toimintani johdosta. |
Kirkkoherralle ja johtajuuteen
epätyypillisenä (ja ilmeisesti sopimattomana) sain myös korkeat
pistemäärät nopeasta oppivuudesta.
Pohtimatta enempää tutkimustuloksen täsmällisyyttä ja luotettavuutta, niin piirreluokittelu antaa vihjeen sille, miten myös yhteiskunnallisesti voimistuneen huolestuneisuuden aikana eri ihmiset reagoivat hyvin erilaisella intensiteetillä.
Toisilla pääsee jo aito paniikki ja
irrationaaliset pirut alitajuisuudesta esiin, kun toisilla ihmisillä
kortisoni-stressihormoni ei lirahda edes pisaraa enemmän
aineenvaihduntaan.
Olen tätä jälkimmäistä tyyppiä, minkä johdosta olen saanut loukkaantuneiden ja kauhuun joutuneiden yksilöiden moraalisia tuomioita, ikään kuin olisin epäempaattinen. Edellä kerrottu psykologinen piirretutkimus itse asiassa piti minua hyvin myötätuntoisena muita kohtaan, vaikka en ollut hyökkävä tai ahdistunut. Nämä seikat irrationaalisessa paniikissa valitettavasti usein sekoitetaan.
Olen tätä jälkimmäistä tyyppiä, minkä johdosta olen saanut loukkaantuneiden ja kauhuun joutuneiden yksilöiden moraalisia tuomioita, ikään kuin olisin epäempaattinen. Edellä kerrottu psykologinen piirretutkimus itse asiassa piti minua hyvin myötätuntoisena muita kohtaan, vaikka en ollut hyökkävä tai ahdistunut. Nämä seikat irrationaalisessa paniikissa valitettavasti usein sekoitetaan.
CIA:n psykiatri Jerrold M. Post
kirjoitti aivan hyvästä syystä, että ”johtajat ovat toiveistaan
ja teeskentelyistään huolimatta pelkästään lihaa ja verta
luontokappaleina”. Sijoitin tämän CIA-psykiatrin kirjoittaman viisauden
väitöskirjani johdantolauseeksi.
Olen saanut useiden vuosien aikana monia erilaisia kokemuksia siitä, että päättäjät ja asiantuntijat ovat yhtälaisesti lihaa ja verta, kuin koronahysteriassa paniikkiin joutuneet kansalaiset, jotka hamstraavat wc-paperia ja viinaa.
Olen saanut useiden vuosien aikana monia erilaisia kokemuksia siitä, että päättäjät ja asiantuntijat ovat yhtälaisesti lihaa ja verta, kuin koronahysteriassa paniikkiin joutuneet kansalaiset, jotka hamstraavat wc-paperia ja viinaa.
Tietysti on surullista, että
informaatiosotaa käsittelevät asiantuntijat ja kokeneet poliitikot
voivat mennä täysin sekaisin, jos he tuntevat joutuvansa tarkkailun
kohteeksi – ja erityisesti Venäjän arvovaltaista mediaa varten.
Näin kävi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan informaatiosodankäynnin”avoimessa kuulemisessa” 22.1.2015, jonne aikomiseni johdosta olen
edelleen vainoamisen rikosnimikkeen johdosta syyteharkinnassa yli 5
vuotta tapahtuman jälkeen!
Olin ilmoittanut kohteliaasti, että
saapuisin paikalle, tekisin pienen psykohistoriallisen analyysin
puhujien toiminnasta ja kirjoittaisin raportin venäläiseen mediaan.
Tämä johti valtavaan jähmettymiseen, joka oli käsin kosketeltavaa
ilmapiiristä, puhujien äänessä tuntui sodan syvät ääneet
Syväriltä saakka, kasvot olivat niin kireät, että videota
seuranneet ja paikalla olleet totesivat vain toimittaja Leena
Hietasen rennoksi eduskunnassa.
Minulta osanotto kiellettiin enkä siis pyrkinyt paikalle. Kirjoitinkin jälkikäteen vain kapteeni Miika Sartosen tutkielmasta kyber sodankäynnistä. Hänen tutkielma kertoi, miten puolutusvoimat tekevät kohderyhmäanalyysejä, jotta voivat kohdentaa operaatiot avainhenkilöihin.
Minulta osanotto kiellettiin enkä siis pyrkinyt paikalle. Kirjoitinkin jälkikäteen vain kapteeni Miika Sartosen tutkielmasta kyber sodankäynnistä. Hänen tutkielma kertoi, miten puolutusvoimat tekevät kohderyhmäanalyysejä, jotta voivat kohdentaa operaatiot avainhenkilöihin.
Miika Sartonen ei kuitenkaan
panikoinut. Irrationaalinen pelko valtasi toisen osallistujan,
jota en koskaan missään edes maininnut. Hänen vaatimuksestaan puolustusvoimien ulkomaantiedustelun vastavakoilu ja
keskusrikospoliisi saivat vähintään konsultaatiota varten pyyntöjä
minun johdosta. Ja silloinen aikomukseni mennä tilaisuuteen on yhä edelleen
keväällä 2020 koronahysterian vallitessa Suomessa syyteharkinnassa
– jo yli viisi vuotta hysteriaa aiheuttaneen aikomukseni jälkeen
(eikä minulla ollut edes koronavirusta).
Tässä tapauksessa on nähtävissä, että irrationaalinen panikointi ei ole rahvaan kansan yksinomaisuutta.
Tässä tapauksessa on nähtävissä, että irrationaalinen panikointi ei ole rahvaan kansan yksinomaisuutta.
Opiskelin teologian tutkinnon ja
liiketalouden tutkinnon jälkeen vielä Haaga-Helian
ammattikorkeakoulussa informaatioteknologiaa, jonka puitteissa tein
15 opintopisteen opintokokonaisuutta strategisesta
riskienhallinnasta. Tämä opettaja Pasilassa ja viestinnän opettaja
Malmilla lausuivat molemmat arvionsa, jonka mukaan herätän pelkoa,
koska en katkea tai taitu, vaan olen joustava ja säilytän
toimintakykyni kaikissa tilanteissa.
Olen tietysti tyytyväinen noista arvioista ja olen painanut ne syvälle sydämeeni, niin kuin neitsyt Maria kätki paimenten sanat Jeesus-lapsesta sydämeensä ja tutkisteli niitä (Luuk. 2:19). Näin olen pyrkinyt vahvistamaan tiettyjä luonteenpiirteitäni, joita elämä on tuonut tullessaan.
Olen tietysti tyytyväinen noista arvioista ja olen painanut ne syvälle sydämeeni, niin kuin neitsyt Maria kätki paimenten sanat Jeesus-lapsesta sydämeensä ja tutkisteli niitä (Luuk. 2:19). Näin olen pyrkinyt vahvistamaan tiettyjä luonteenpiirteitäni, joita elämä on tuonut tullessaan.
Reagointi pelkoon ei ole niin pysyvä
luonteenpiirre ja johdonmukainen, kuin Cattel 16 PF ja PRF-asteikot
antavat virheellisesti ymmärtää!
Vuonna 1991 makasin Meilahden sairaalassa, kuolleisuus kyseisen bakteerin aiheuttamassa aivokalvotulehduksessa, verenmyrkytyksessä, keuhkonkuumeessa ja infektiivisessä endokardiitissa oli yli 60 %:a. Silloinen hysteerinen vaimo vaati kääntymistä ihmerukoilijoiden puoleen, mutta kieltäydyin. En suostunut edes ”todistelemaan”, että uskonko ja rukoilenko mitään. Minun vakaumustani hallitsi Vuorisaarnasta Jeesuksen neuvo, ettei rukousta pidä ”esitellä”, kyllä Jumala kuulee vähäisen huokauksenkin.
Itse asiassa joskus olin niin väsynyt, että en jaksanut rukoilla Isä meidän -rukousta edes omassa mielessäni. Niin oli parempi luottaa, että nyt ei ole minun oman uskoni tehtävä kannatella minua: minun ”uskoni” ei ole ”teko”, jolla mitään voitan tai ansaitsen. Lepään rauhassa ja tiedän, että Jumala tuntee!
Vuonna 1991 makasin Meilahden sairaalassa, kuolleisuus kyseisen bakteerin aiheuttamassa aivokalvotulehduksessa, verenmyrkytyksessä, keuhkonkuumeessa ja infektiivisessä endokardiitissa oli yli 60 %:a. Silloinen hysteerinen vaimo vaati kääntymistä ihmerukoilijoiden puoleen, mutta kieltäydyin. En suostunut edes ”todistelemaan”, että uskonko ja rukoilenko mitään. Minun vakaumustani hallitsi Vuorisaarnasta Jeesuksen neuvo, ettei rukousta pidä ”esitellä”, kyllä Jumala kuulee vähäisen huokauksenkin.
Itse asiassa joskus olin niin väsynyt, että en jaksanut rukoilla Isä meidän -rukousta edes omassa mielessäni. Niin oli parempi luottaa, että nyt ei ole minun oman uskoni tehtävä kannatella minua: minun ”uskoni” ei ole ”teko”, jolla mitään voitan tai ansaitsen. Lepään rauhassa ja tiedän, että Jumala tuntee!
Tuo asenteeni aiheutti valtavaa
vihastumista. Miksi en osaa edes pelätä, vaikka kuolema on
todennäköisempää kuin henkiin jääminen? Minun esikoispoikani
oli vasta puoli vuotta vanha!
Hetkellisesti olin paremmassa kunnossa
ja menin Meilahden alakerran lääketieteen kirjastoon, josta
lainasin ”kaikki” sairauttani koskevat lääketieteelliset
tutkimukset, jotka toin huoneeseeni ikkunalaudalle. Professori toi
lääketieteen opiskelijoita katsomaan minua ja totesi, että
täällähän ne lääketieteen kirjat ovat, mitä he ovat etsineet.
Halusin lukea sairaudesta ja riskeistä, mutta pelkokuvien jälkeen
en jäädä lamaantuneeksi.
Tuo tilanne opetti pelostani, että
pelolla on moni pieniä erillisiä piirteitä, joiden yhden suhteen
ihminen on herkempi kuin toisen. Minua ”pelotti” se, että en voi
hoitaa väitöskirjaa varten tutkimustyötä suunnitelmien mukaan.
Yhä edelleen ”raivostuttaa” enemmän se, kun aikataulua ja
päivärytmiä häiritään, kuin että minua persoonana
solvattaisiin. Tuntematta henkilöä tarkasti, nämä eri seikat
menevät ulkopuolisella yleensä yhdeksi epämääräiseksi massaksi
eikä analyysi ole enää luotettava.
Lisäksi tuolloin nuorena ihmisenä minua rasitti miksi-kysymys siinä mielessä, että unelmat murskaantuivat. Hyvin monista asioista on joutunut lopulta luopumaan, kunnes on luopunut myös unelmista.
Lisäksi tuolloin nuorena ihmisenä minua rasitti miksi-kysymys siinä mielessä, että unelmat murskaantuivat. Hyvin monista asioista on joutunut lopulta luopumaan, kunnes on luopunut myös unelmista.
Kun pääsin sydänleikkauksen,
verenmyrkytyksen ja aivokalvotulehduksen jälkeen kotiin, niin
sydänlääkäri antoi ohjeeksi, että pilkkiminen on sopivampi
harrastus kuin juokseminen. Alkuaan juoksu oli vaikeaa toistuvien
rytmihäiriöiden johdosta, joista yhden jälkeen jouduin
sairaalahoitoon. Lopulta meni vain vuosi, kun hölkkäsin vähitellen
kokonaisen maratonin omiin tarpeisiini. Lääkäri ei antanut vielä
sittenkään lupaa juosta maratonia, kun kysyin. Kävin hitaasti
hölkkäämässä Forssan maratonin 3,05, josta viimeisen kilometrin
juoksin 3,15/km-vauhtia. Seuraavana vuonna lähdin kaveriretkelle ja
hölkkäsin Tukholmassa maratonin, mutta loppuaika oli paljon
hitaampi, kun seisoskelin yli varttitunnin ruuhkassa, kunnes pääsimme
hölkkäämään.
Tärkeää ei ollut vauhti, vaan löytää uusi rohkeus: pelko ei enää hallinnut yhtä pahasti. Kyse oli kuoleman pelon voittamisesta monen vuoden aikana!
Tuossa vaiheessa hölkkäsin vielä sillä periaatteella, että ”ei saa yhtään väsyttää”. Vielä pelkäsin kuolemaa, koska sydänleikkausta ja komplikaatioista oli vasta vähän aikaa - eikä lääkäri ollut antanut lupaa juosta (siinä vaiheessa). Sydämessä oli yhä 4 asteen sivuääni proteesiläppään tulleen reiän johdosta, sillä sydänleikkaus oli haastava tapaus verenvuoto-ongelman johdosta. Nykyisin lääkäri ei löydä enää tuota sivuääntä. Olen yrittänyt kysyä, mihin reikä katosi, mutta en ole saanut selitystä.
Tärkeää ei ollut vauhti, vaan löytää uusi rohkeus: pelko ei enää hallinnut yhtä pahasti. Kyse oli kuoleman pelon voittamisesta monen vuoden aikana!
Tuossa vaiheessa hölkkäsin vielä sillä periaatteella, että ”ei saa yhtään väsyttää”. Vielä pelkäsin kuolemaa, koska sydänleikkausta ja komplikaatioista oli vasta vähän aikaa - eikä lääkäri ollut antanut lupaa juosta (siinä vaiheessa). Sydämessä oli yhä 4 asteen sivuääni proteesiläppään tulleen reiän johdosta, sillä sydänleikkaus oli haastava tapaus verenvuoto-ongelman johdosta. Nykyisin lääkäri ei löydä enää tuota sivuääntä. Olen yrittänyt kysyä, mihin reikä katosi, mutta en ole saanut selitystä.
Oman pelon kohtaaminen oli läheistä
juuri sydämeen kohdistuneen vakavan onnettomuuden johdosta, kun tuo
onnettomuus oli täysin absurdi, yllättävä ja poikkeuksellinen hyväkuntoiselle
terveelle ihmiselle: niskan ruvesta bakteeri pääsi vereen! Meni
oikeammin useat vuodet, kunnes minusta tuli minä, joka ei enää
säiky kuolemaa niin kuin aiemmin.
Olin sittemmin seurakuntapastorina yksi niistä
harvoista, jotka eivät vältelleet vaikeita tapauksia, joissa piti
haudata vastasyntyneitä ja pieniä lapsia. Tietysti ihmisten suru
kosketti, mutta ymmärsin, että surevat ihmiset eivät tarvitse
papin henkistä sortumista, vaan ylläpitävää armollisuutta. Niin
hoidin nämä toimitukset, joita tuli aika usein minun tehtäväkseni.
Lopulta omakohtaisen kuoleman läheisyys tajuttomana ja välillä
tajuissaan konkretisoi mielenmuutoksen sellaiseksi kuin olen:
sairastumista ja kuolemista ei pidä panikoida.
Olen toimittanut kuolleen siunaamisen
noin tuhat kertaa menneen virkaurani aikana. Yksi usein lukemani
teksti oli Apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille, jossa apostoli
kirjoittaa Jumalan rakkaudesta.
Muistaa sopii, että apostoli Paavali sai kokea itsekin kovia elämässään. Hän kirjoittaa: ”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?”
Paavali jatkaa kysyen, mikä voisi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta ja vastaa: ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herramme” (Room. 8:38-39).
Muistaa sopii, että apostoli Paavali sai kokea itsekin kovia elämässään. Hän kirjoittaa: ”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?”
Paavali jatkaa kysyen, mikä voisi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta ja vastaa: ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herramme” (Room. 8:38-39).
Juuri nuo sanat myös Wuhanin kiinalaispastori jätti koronaan sairastuneessa kaupungissa
rohkaisuksi.
Toinen rohkaisua tuottava kohta on
lähetys- ja kastekäskyn lupaus, jonka mukaan Jeesus sanoo: ”Minä
olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”
(Matt. 28:20). Näitä sanoja usein lausuin niille, jotka tahtovat
säikkyä ja joutua epätoivoon esimerkiksi sairauteni johdosta, kun
olin Meilahdessa kolmekymmentä vuotta sitten.
Paniikki vallaseliitin palveluksessa
SDP:n entinen puoluesihteeri Mikael
Jungner on sosiaalisessa mediassa ilmaissut aktiivisesti vaatimuksia
toimia tehokkaammin koronaviruksen torjunnassa. Hänen
yksittäistapauksessaan on vaikea tunnistaa, tuntematta henkilöä
riittävästi, missä määrin huolestuneet vaatimukset peilaavat
miehen psyykeen luonteenpiirteitä ja missä määrin kyseessä olisi älykkään miehen taktista peliä tilanteessa, jossa kansasta monet
on jo saatu paniikkiin.
Väitöskirjaani varten luin useita
kymmeniä tutkimuksia ja tutkimusartikkeleita, joissa käsiteltiin
trauman ja stressin vaikutusta ihmisen elimistöön ja
aineenvaihduntaan. Muutamista tutkimuksista poimin joitakin ajatuksia
myös väitöskirjaani, jossa psykohistoriallisesti halusin ymmärtää
traumatisoivassa, pelonsekaisessa ympäristössä syntyneen
uskonnollisen liikehdinnän ilmaisuja niin kuin ensimmäisessä
kadonneessa Q-evankeliumissa oli nähtävissä. Sanat eivät ole
sanottuneet tyhjiössä, vaan osana kokevan ihmisen ja yhteisön
tilannetta. Niissäkin tapauksissa oli vaikea täysin tunnistaa,
missä määrin nämä heijastavat pelonseikaista oireilua ja missä
määrin nämä käyttävät tilannetta oman missionsa edistämiseen.
Pohdinnoistani ei ollut pitkä matka jo
psykoanalyysin isän Sigmund Freudin havaintoihin
Nachträglichkeit-ilmiöstä, jossa traumaattisesti koetussa
hyökyaallossa ihminen joutuu disintegraatioon.
Freud arvioi myös tunnevaltaisuuteen perustuvaa joukkokäyttäytymistä ja sijaissamastumisen kohteena johtajaa, johon regressiossa, alitajuisesti ja irrationaalisesti tukeudutaan. Samaa problematiikkaa ovat tulkinneet ja tarkentaneet myös useat kymmenet muut tutkijat sittemmin.
Freud arvioi myös tunnevaltaisuuteen perustuvaa joukkokäyttäytymistä ja sijaissamastumisen kohteena johtajaa, johon regressiossa, alitajuisesti ja irrationaalisesti tukeudutaan. Samaa problematiikkaa ovat tulkinneet ja tarkentaneet myös useat kymmenet muut tutkijat sittemmin.
Kävin yli vuosikymmen sitten
akateemista vuorovaikutusta Venäjän ulkoministeriön
diplomaattiakatemian silloisen professorin Andrei Manoilon kanssa,
joka viittasi joissakin teoksissaan sittemmin lyhyesti minuun näiden
keskustelujemme ja kirjoitusteni seurauksena. Esimerkiksi tällaisia
suositeltavia teoksia ovat Manoilon 2008, ПСИХОЛОГИЧЕСКИЕ
ОПЕРАЦИИ США В ВОЙНЕ ГРУЗИИ ПРОТИВ ЮЖНОЙ
ОСЕТИИ И АБХАЗИИ. Дипломатическая
академия МИД РФ sekä vuodelta 2009 РОЛЬ
КУЛЬТУРНО-ЦИВИЛИЗАЦИОННЫХ МОДЕЛЕЙ И
ТЕХНОЛОГИЙ ИНФОРМАЦИОННО-ПСИХОЛОГИЧЕСКОГО
ВОЗДЕЙСТВИЯ В РАЗРЕШЕНИИ МЕЖДУНАРОДНЫХ
КОНФЛИКТОВ, joka on Moskovan Lomonosovin yliopiston
väitöskirja, ja lisäksi myös Журнал ПОЛИТЭКС
-julkaisu vuodelta 2008 ВОЙНА В ЮЖНОЙ ОСЕТИИ:
ПСИХОЛОГИЧЕСКАЯ ОБРАБОТКА ОБЩЕСТВЕННОГО
МНЕНИЯ СТРАН ЕС. Uudempia teoksia ja julkaisuja on
syntynyt kenties jo kymmeniä. Kyse on siitä, miten ihminen ja
yhteisöt ovat psykologisten vaikutusoperaatioiden kohteena.
Niin kuin informaatiopsykologiaan
erikoistunut Moskovan yliopiston valtiotieteen professori, Venäjän
turvallisuusneuvoston asiantuntijajäsen Andrei Manoilo on äskettäin
Radio Sputnikin haastattelussa analysoinut, irrationaaliseksi
muodostunut koronapaniikki voi aiheuttaa psykoottisen riskin, jossa
esimerkiksi vallaseliitti tai joku intressiryhmä voi puolustella
saalistamiaan uusia erityisoikeuksiaan.
Valtiotieteissä ja sotatieteissä
tunnetaan hyvin intressiryhmien käyttämät tekniikat alistaa
”vapaaehtoisesti” kansalaiset. CIA:n psykiatrit Robinson ja Post
selvittivät jo klassisissa tutkimuksissaan ”paranoidista
syndroomaa”, jonka avulla karismaattinen johtaja sai seuraajansa
kuuliaisiksi.
Cohenin tutkimukset moraalisesta paniikista yhteiskunnallisena prosessina ovat jo perusoppikirja-aineistoa valtiotieteilijöille ja sotatieteilijöille, jotka ymmärtävät, kuinka huolestuneisuuden ja huhujen avulla vallanpitäjät voittavat itselleen tottelevaiset seuraajat ja saavat hyväksytyksi valvonnan vaatimukset ”uhkien poistamiseksi”.
Cohenin tutkimukset moraalisesta paniikista yhteiskunnallisena prosessina ovat jo perusoppikirja-aineistoa valtiotieteilijöille ja sotatieteilijöille, jotka ymmärtävät, kuinka huolestuneisuuden ja huhujen avulla vallanpitäjät voittavat itselleen tottelevaiset seuraajat ja saavat hyväksytyksi valvonnan vaatimukset ”uhkien poistamiseksi”.
Moraalisen paniikin hyödyllisyys
vallaseliitille ja intressiryhmille tuli ilmi myös Bradleyn, Goode
ja Ben-Yehudan, McRobbien ja Thorntonin, Bakerin sekä Waldronin
tutkimuksissa. Aineistoa on vaikka kuinka paljon siitä, miten psykologinen
ilmiö voidaan myös tuotteistaa tekniikaksi, niin kuin on käynyt
monissa tapauksissa.
Kristityt ovat kaksi vuosituhatta
lukeneet susista lampaiden vaatteista, antikristuksesta ja jopa
pedosta, joiden kauheat kuvaukset ovat jääneet nyttemmin
valitettavasti ivalliseksi nauruksi varhaiskristillisyyden
apokalyptisista houreista, sen sijaan että nuo ilmaisut kyettäisiin
lukea symboleiksi psykologisista ilmiöistä, joita tapahtuu
keskuudessamme. Mitään ei ole kuitenkaan ymmärretty symbolin ikiaikaisuudesta. Yhä edelleen irrationaalisesti panikoivat
ihmiset kristityistä pakanoihin ovat valmiit uskoutumaan
”pelastajaan”, joka määrittelmänsä hinnan mukaisesti
”pelastaa” ihmiset koronasta ja muusta uhkasta.
Huolellisuutta ja itsestä huolehtimista
Kaikella kirjoittamisellani ja
toiminnallani en ole suinkaan syrjäyttämässä hyviä käytäntöjä
huolellisessa terveydenhuollossa, vaan päinvastoin.
Olen muutamia kertoja keskustellut
vaimoni kanssa hänen väitteistään, että hänellä olisi huono
immuniteetti, niin kuin pojillamme, kun taas minulla olisi
poikkeuksellisen vahva immuniteetti. He ovat lähes joka toinen
viikko nuhassa, minä olen kerran viidessä tai kymmenessä vuodessa
sen jälkeen, kun perheestäni tämä on tarttunut.
Kyse ei ole todennäköisesti
immuniteetista, vaan elämän pienistä hyvistä ja huonoista
käytänteistä. Tämä tuli mieleeni, kun katselin tänään
Lidl-kaupassa, jossa eräs äiti oli kauppareisulla tyttärensä
kanssa. Katselin, miten tyttö kosketteli ”jokaista” työntökärryä
käsien kohdalta, kassalla hän ”pyyhki” sormillaan hihnan ja
myös ostoskoreja kosketteli kantokahvasta senkin jälkeen, kun eräs
aikuinen oli suojaamattomasti yskinyt niitä päin. Kassan jälkeen
äiti otti pussistaan irtomakeisia, antoi tyttärensä käsiin ja
tämä söi niitä sormillaan. He näyttivät jatkavan matkaansa
Burger Kingiin samanaikaisesti, kun sinne meni eräs narkkarinainen.
Kuinka monet ovenpielet ja tuolit tyttö pyyhkii sormillaan ennen
kuin sai syödä virukset ranskalaisten kera?
Tapausesimerkki kertoo pienistä
hyvistä ja huonoista tavoista, joihin tulisi kiinnittää huomiota
siitäkin riippumatta, pelkääkö ja onko koronavirus ajankohtainen.
Tuolla tytöllä näytti huulet olevan huonossa kunnossa. En kysynyt,
mikä niissä on vikana. Ehkä ei tarvinnut kysyä.
Hyväksi käytännöksi ei riitä se,
että pesee kädet kotiin saavuttua. Kyse on myös hississä
nappuloiden painamisesta, sormilla koskettelusta työntökärrejä
kaupassa ja näillä sormilla makeisten napostelusta. Suojaa ei saa
siinä, että menee hullussa ruuhkassa satojen ihmisten kanssa
hamstraamaan vessapaperia ja Alkon viinaa, vaan pitäisi odottaa rauhalliseen
aikaan ja liikkua terveesti ulkona hengästyen, keuhkoja vahvistaen.
Olen tänään käynyt kolme kertaa
juoksulenkillä. Aamulla pikkupakkasessa ja kovassa tuulessa laitoin
monta paitaa ylle. Kuivassa pikkupakkasessa oli kiva juosta 8 km
maastossa. Päivällä kello 14 kävin toistamiseen juoksemassa 8 km.
Toistaiseksi en ollut syönyt yhtään mitään, vain juonut
vitamiinit ja aminohapot. Nyt oli hiukan kostea maa, kun pakkanen oli
hävinnyt.
Illalla vielä kolmas lenkki tyhjällä vatsalla. Kolmannen 8 km:n juoksulenkin jälkeen keskivartalon lihavuutta ei ole eikä se kauan säilyisi. Vatsalihakset erottuvat hyvin, painokiloja on 60 kg. Keuhkot ovat vahvat ja juoksu kevyttä. Olen syönyt rautatabletteja tammikuun alusta. Suhteellinen hapenottokyky on parantunut.
Juoksu ei ole ”stressaantunut pakko”, jossa kilpailujen fetissejä havittelisin, vaan fysiologisesti kiva juttu, joka lievittää "maltillisuuden johdosta" stressihormonin aiheuttamaa elimistön tulehdusreaktiota, sikäli kuin sellaista on. Myönnän, että välillä kuormitus menee kohtuullisen runsaaksi, mistä seurauksena oli bursiitti-vaiva. Tällä hetkellä bursa on hyvin kestänyt lonkassa eikä nämä kilometrit ole tuoneet ongelmaa takaisin.
Illalla vielä kolmas lenkki tyhjällä vatsalla. Kolmannen 8 km:n juoksulenkin jälkeen keskivartalon lihavuutta ei ole eikä se kauan säilyisi. Vatsalihakset erottuvat hyvin, painokiloja on 60 kg. Keuhkot ovat vahvat ja juoksu kevyttä. Olen syönyt rautatabletteja tammikuun alusta. Suhteellinen hapenottokyky on parantunut.
Juoksu ei ole ”stressaantunut pakko”, jossa kilpailujen fetissejä havittelisin, vaan fysiologisesti kiva juttu, joka lievittää "maltillisuuden johdosta" stressihormonin aiheuttamaa elimistön tulehdusreaktiota, sikäli kuin sellaista on. Myönnän, että välillä kuormitus menee kohtuullisen runsaaksi, mistä seurauksena oli bursiitti-vaiva. Tällä hetkellä bursa on hyvin kestänyt lonkassa eikä nämä kilometrit ole tuoneet ongelmaa takaisin.
Tiistaina aamulla klo 9 pikkupakkasessa sopivaa rasitusta keuhkoille, paljon vaatteita erityisesti ylävartalossa kylmettymisen estämiseksi. |
Mikä on viestini juoksutarinoillani, jotka eivät ikinä johda kilpailuihin, jotka on muutoinkin nyt kielletty Suomessa?
Menkää ulos hengästymään! Unohtakaa niin murheet wc-papereista kuin Alkosta ostettu lohtu!
Menkää ulos hengästymään! Unohtakaa niin murheet wc-papereista kuin Alkosta ostettu lohtu!
|
Ollaan odotettu kuvamateriaalia agressiivista ja homostelevista venäläisistä kasakka-ystävistäsi, mutta ymmärtäähän sen että mielikuvitusystävistä on mahdotonta saada kuvaa.
VastaaPoistaOn tiettyjä ihmisiä, joiden identiteettiä en julkista, vaikka netissä on heistä hyvin kuvia ja tietoja. On toisia julkisuudesta tunnettuja kasakkapäälliköitä, joista olen kuvien kanssa kertonut, jos vain olisi tarkkaavainen.
PoistaTällä hetkellä artikkelini ei viittaa kysyttyyn aihepiiriin lainkaan. Mieleeni tulee pinttymäsi johdosta eräs nimeltä mainitsematon pöpi, joka julkisuuteen vaahtosi "salaisten agenttien merkeistä" niin pelokkaasti, osittain kai minun aiheuttaman tunnereaktion seurauksena, että kyseisen pöpin tuore vaimo jätti hänet ja taisi hullun horinoista tehdä jonkun kantelunkin. Ihmisillä on outoja pinttymiä, joiden johdosta he eivät kykene keskittymään aiheeseen. Pinttymät kertovat erityistä noiden ihmisten psyykeen rakenteesta. Olet tässä suhteessa samanlainen kuin tuo vanha pöpi, joka jämähti myös omiin ongelmiinsa niin pahasti, että vaimo jätti.
Eli tarkoitatko, että satunnaiset venäläiset tuttavasi olisivat niitä mainitsemiasi kasakoita, joita lähettäisit ihmisten ovien taakse? Aivan pähkähullua. Kasakkapäällikkö on sinulle symboli patoutuneista homoseksuaalisista tunteistasi ja halusi olla naisena homosuhteessa "kasakkapäällikön" kanssa.
PoistaEn.
PoistaSekavaa, jankkaavaa, huonosti kirjoitettua ja uuvuttavan tylsällä uskonnollisella roinalla ryyditettyä kvasipsykologista tuubaa entiseltä liperilasselta, nykyiseltä Putinistilta ja juoksutulosten valehtelijalta.
VastaaPoistaKiitos upeasta, virtaavasta, lentävästä ja avaavasta teoksesta. Olen tukijasi. Yksi toivomus olisi: voisiko nuo turhat kateellisten narinat jättää julkaisematta.
VastaaPoistaSyyhän on sinänsä selvä miksi kirjoittavat: olet niin ylivertainen, kerta kaikkiaan murskaavasti. Mutta usko jo, olet parempi kuin he eikä heidän epätoivoaan kannata suotta ruokkia enempää. Anna heidän elää omaa tavallisen tallaajan arkeaan ja lennä sinä virtuoosista lentoasi, sulostuttaen meitä heikommilla lahjoilla varustettuja veljiä.
Kirjallinen ilmaisutaitoni ja harkitsevaisuuteni sekä kohteliaisuuteni ei tavoita näitä ylväitä tasoja, sillä elän tässäkin ihan levollisesti vain elämääni lomautettuna osa-aikaisena wc-siivoojana, joka ei pääse nyt ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen jynssäään vessojen pönttöjä, kun paikat on kiinni ja firman pitää kiristää rahoissa. Sain 10 e/h palkkaa puolentoista tunnin työstä
PoistaAvattuasi psykologisten testiesi tuloksia ymmärrän paremmin, miten viitsit lukea ja julkaista näitä koulukiusaajina aikoinaan kunnostautuneiden ja sittemmin elämäänsä lopullisesti katkeroituneiden vihakommentteja. Minua urheilullisuutesi ei kadehdituta yhtään. Ollaan kutakuinkin samanikäisiä, joten kirjoituksesi ovat oikeastaan kannustavia. Pitäisi varmaan itsekin alkaa taas kuntoilla ja hävittää tämä ylensyönnillä ja laiskuudella hankittu läskimaha. Mukavia juoksuja.
VastaaPoistaIkä tekee minun iässä ikävää jälkeä tottumusten kanssa, mutta olen varma siitä, että myös ilman kilpaurheilijoiden päämääriä voi saada hyvän muutoksen, kun tekee oikeita asioita päivästä ja vuodesta toiseen. Vähitellen oikeiden valintojen avulla
Poista