Marian ilmestyspäivä, saarna 22.3.2020

Marian ilmestyspäivää juhlitaan tänä vuonna erityisessä tilanteessa, missä pahat uutiset koronavirukseen liittyvistä vaarallisista seurauksista ja kuoleman uhkasta koskettavat ihmiskuntaa jopa globaalisti. Kristikansaa kielletään Suomessa saapumasta kirkkotiloihin jumalanpalvelukseen viruksen pelossa.

VT:n lukukappale 1 Moos. 3:8-15 kertoo Herra Jumalan, ihan varmasti kaikkitietävän, kysyvän pieneltä ihmiseltä, syntiinlankeemuksen jälkeen paratiisissa pakenevalta Adamilta: ”Missä sinä olet?”

Adam oli säikähtänyt alastomuuttaan ja piiloutumassa pensaiden sekaan. Niin hän kuulee Herra Jumalan äänen: ”Missä sinä olet?”

Sen kysymyksen jälkeen Adam ryhtyy selityksiin, syyllisyyttä vieritetään pois.

Vuonna 1915 suomennetussa Martti Lutherin teoksessa Saarnoja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta on uskonpuhdistajan saarnoja, joita on pidetty alkuaan maaliskuun 1523 toukokuun 1524 välillä, vuosi sen jälkeen kun Luther oli saanut Wartburgin linnassa käännettyä Uuden testamentin saksaksi ja vaihtanut jumalanpalveluskielen latinasta saksaksi. Saarnojaan pitävä Luther avusti Nimbschenin nunnaluostarista Katharina von Boraa ja 12 muuta nunnaa pakoon sillitynnyreissä huhtikuussa 1523. Maailman silloisessa mullistuksessa touhukas Martti Luther luki Ensimmäistä Mooseksen kirjaa ja saarnasi, miten Jumalan järjestys vallitsee yhä edelleen tässä ja nyt:

”Ilman Jumalaa ei luoduilla olennoilla ole olemusta eikä johdatusta, vaan Hänen kättensä töiden, neuvojen ja tahdon jälkeen me voimme nähdä ja avoimin korvin kuulla ja kiittää Hänen kaikissa luoduissa (hänen työstään). Sen vuoksi emme saa ajatella Jumalan luotuja olentojaan hylänneen ja omiin huomioonsa jättäneen, vaan että Hän edelleen huolehtii ja vaalii sanansa kautta maailmaa”.

Tämä Herra Jumala kysyi tässä ja nyt pakenevalta Adamilta, missä tämä on. Martti Luther saarnasi Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta ja muistutti, mitä apostoli Paavali sanoo syntiinlankeemustaan pakenevasta ihmisestä:

”Efesolaisille puhuu apostoli Paavali seuraavasti: Jättäkää entinen vaelluksemme, harhapoluilla turmeltunut vanha ihminen, uudistaen mielemme ja pukien päällemme Jumalan todellisella vanhurskaudella ja pyhyydellä luotu uusi ihminen! Paavali esittää meille kahdenlaisia kuvia: taivaallisia ja maallisia. Adam on maallinen maasta; kaikki hänen jälkeläisensä kantavat tätä kuvaa. Mikä on tämä kuva? Adam, kantaisämme, on suuri syntinen. Synti on soaissut hänen järkensä ja pahat himot ja halut olivat turmelleet hänen uskottomuuden, epäuskon ja epäilyksen karkeilla synneillä. Tällainen on hän lankeemuksen jälkeen ja sellaisia ovat kaikki hänen lihasta syntyneet jälkeläisensä”.

Martti Luther muistuttaa Jumalan luomisjärjestyksestä, jossa aurinko ei saata sanoa, että tahdon olla kuu tai kuu ei saata sanoa, tahdon olla aurinko, vaan pysyvät jokainen sellaisena kuin Jumala on hänet luonut. Niin ”miehenä pysyy myös mies, eikä taida toiseksi muuttua, ja päinvastoin pysyy myös nainen sellaisena kui Jumala on hänet luonut”.

Uskonpuhdistaja Martti Luther pohtii paljon aviosäädyn keskeisyyttä Ensimmäisen Mookseksen kirjan saarnoissaan keväällä 1523 omaa elämäänsä ja koko länsimaista kristikuntaa mullistaneen rohkeutensa johdosta, jonka seurauksena hän itsekin sai vaimon. Niin vanha kuin tuo saarna on ja niinkin erilaisesta tilanteesta, tänään moni saa uudestaan kysyä itseltään VT:n ja uskonpuhdistajan vanhan saarnan kanssa ”missä minä olen” sekä muistaa omaa aviosäätyään sen sijaan että seikkailisi vallattomissa viihdytyksissä ruton keskellä.

Miksi Jumala on antanut lait ja käskyt? Hän on antanut sen vuoksi, että viimeinkin oppisimme tunnustamaan pahuutemme ja inhimillisen luonnon turmeluksen, ettei se mitään hyvää ajattele, vielä vähemmin tekisi ja että se on kiireestä kantapäähän synnin turmelema.

Uskonpuhdistaja lausuu saarnatessaan luomisesta ja syntiinlankeemuksesta, että maalliselle esivallalle kuuluu miekalla varjella ettei kukaan varasta, murhaa, tee huorin jne, mutta maailmaa ei voi tehdä lain avulla hurskaaksi.

Jokainen ihminen on lihassaan ja veressään Adamin jälkeläinen. Jumala kysyy alastomana pakenevalta Adamilta, missä tämä on: Jumala tässä repii kaikella voimalla ylpeyden maahan.

Luther muistutti saarnassaan syntiinlankeemuskertomuksen opetuksesta, että teeskentelevä perkele katsoo, missä olet heikoin ylpeydessä, ahneudessa, vihassa vai siveettömyydessä, jotta siinä hän hyökkää kimppuusi. Hän ärsyttää sinua heikkoudessasi ja hyökkää päällesi, kun olet valmistumaton. Sen vuoksi pitää olla varuillaan ja varustettuna, että voidaan torjua paholaisen juonet ja kavaluus, kuten Paavali sanoo: että emme antaisi saatanan pettää itseämme, sillä emme ole hänen konsteistaan tietämättömiä. ”Jumala on meitä paholaisen kavaluudesta ja ilkeydestä varottanut, että emme uhriksi joutuisi”, saarnasi Luther.

Martti Luther saarnasi, että perkele saapuu ”valkeuden” enkelinä, joka ei meitä karkeilla ja suurilla synneillä kiusaa, vaan epäuskolla. Ihmisellä pitäisi olla Jumalan sana ja siitä pitää kiinni uskossa, mutta tässä tarttuu perkele ihmiseen ja sanaan käsiksi, saaden hänet epäilemään. Niin menettelee perkele alinomaan.

”Kun Jumalan sana ja usko olivat tipo tiessään, ei ollut ajattelemistakaan pitää epäuskoa ja pahoja himoja loitolla”, Martti Luther määritti saarnassaan sen paikan, missä ihminen on eksynyt ja missä ihminen pakosalla.

”Mihin Jumala on ihmistä kehoittanut, sinne ei ihminen tahdo; mihin taas Jumala on kieltänyt kajoamasta, siihen tuntee ihminen palavaa halua ja tahtoo siten viisaaksi tulla”.

Martti Luther näki silloisen elämänmenon todistavan, että Raamatun syntiinlankeemuskertomuksesta Herra Jumalan kysymys Adamille oli hyvin aiheellinen: ”Missä sinä olet?”

”He eivät elä uskosta, antautuvat melkein poikkeuksetta ylpeyden, ylellisyyden, vihan ja muihin synteihin. Sillä he elävät vielä siinä harhaluulossa, että töillä voisivat asiaansa auttaa; sokeudessaan eivät he havaitse epäuskoaan eikä muita vikojaa, eivät tiedä, mistä he sairaita ovat; turhia he juoksentelevat ja tahtovat verhoilla itseään, mutta eivät voi kuitenkaan luontoaan hillitä”.

Martti Luther opasti uskovaisia takaisin Raamattuun: ”Perkeleen hyökkäys on annettu varoitukseksi, että varoisimme sanasta ja uskosta luopumasta, sillä pelastuksemme riippuu yksinomaan sanasta ja uskosta”, uskonpuhdistaja saarnasi pyhäpäivän VT:n lukukappaleen perusteella.

Herra Jumalaa pakenevat Adam ja Eeva olivat molemmat henkisesti kuolleita, Jumalan sanan kadottamina synnin kahleissa eivätkä he tunteneet rikoksensa suuruutta. Kun he kuulivat Jumalan äänen paratiisissa päivän helteen väistyttyä, illan hämärässä, he eivät tahtoneet näyttää itseään Herra Jumalalle, heidän Luojalleen.

Adam ja Eva pakenivat huomatessaan Jumalan lähestyvän. Heidän omatuntonsa tahtoi päästä pakoon ja kätköön hinnalla millä hyvänsä. Koko paratiisi tuntui heille liian pieneltä paetakseen uhkaavaa vaaraa. He tahtoivat puiden seasta löytää turvaa Jumalan etsivältä silmältä, mutta suojaa ei löytynyt – he eivät päässeet pakoon Jumalaa. Mitä enemmän Adam ja Eva pakenivat, sitä lähemmäksi astui Jumala ja niin lähelle, että Hän huusi: Adam, missä olet?

Adam ja Eva tunsivat, että lähestyvä Jumala on vihainen. Adam kietoutui siinä hetkessä valheen verkkoon.

Herra Jumala antaa ihmiselle toivon Ihmisestä, joka tulisi kerran Pelastajaksi. Hyvin mystinen ja outo VT:n kohta siemenestä, joka polkee käärmeen pään rikki, musertaa käärmeen. Tämä outo kohta villitsi monia selityksiä vuosisatojen aikana juutalaisuudessa, kunnes Jeesuksen Kristuksen syntymän ja elämän johdosta kristityt ovat alusta alkaen todistaneet, että nyt kävi toteen ikivanha ja merkillinen lupaus.

Martti Luther saarnaa Raamattua tulkiten, että kristityn sydämessä säilyy ikuinen taistelu, synnistä on aina jotain jäljellä, liha kärsii alinomaa hyökkäyksiä ja sitä voidaan tukahduttaa ainoastaan, jos Kristus Jeesus on saapuvilla ja hallitsee voimakkaammin kuin perkele ja synti. Epäuskoisilla hallitsee perkele kokonaan.

Syntiinlankeemuksen jälkeen me kaikki ihmiset olemme yhtäläisesti tuomitut kuolemaan niin varmasti ja ankarasti ettei kukaan siitä voi vapahtaa. ”Näin ei käy yksin epäuskoisten, vaan niidenkin, jotka Jumalan lupaukset vahvana pitävät, sillä hekin tuntevat synnin voimaa alinomaa ja vaikeroivat kuolemaa. Lyhyesti on tässä kuoleman kirous päällemme langetettu, kuolema, kuolema yksinään”, Luther ei romantisoi eikä idealisoi kenenkään ihmisen osaa saarnassaan.

Kristityillä on samat riskit kuin aasilla, joka on liiaksi rasvottonut ja menee liukkaalle jäälle: siellä se taittaa jalkansa. Martti Luther huomauttaa, että kristitty voi kärsiä kaikkea, mutta hänen on vaikea kärsiä hyviä päiviä rikkaina. Jokapäiväinen kokemus opettaa meille, miten jokaisen on kuoltava, vaikka hän miten mahaansa täyttäisi. ”Älkäämme sentähden murehtiko niin paljon tästä katoavaisuuden maailmasta”, asetti Luther saarnassaan arvojärjestyksiä kohdalleen (s. 202), viitaten Sodoman ja Gomorran kohtaloon sekä Uuteen testamenttiin 1. Timoteuksen kirjeeseen: ”Mutta koska meillä on elatus ja vaatteet, tyytykäämme niihin” (1. Tim. 6:8).

”On etsittävä turvaa yksin Jumalan sanassa, hylättävä kaikki, mikä on sitä vastaan... Meidän on suljettava silmämme ja antauduttava Hänen käsivarsilleen, eikä ihmeteltävä, että meitä pilkataan evankeliumin tähden”, Luther kaitsee saarnassaan.

”Niin on käyvä Kristuksen valtakunnassa, joka on anteeksiantamuksen valtakunta, että langenneet nostetaan, heikkouskoisia vahvistetaan, lujia ja varmoja varoitetaan sekä jokainen hätääntynyt syntinen ryömiköön ristille, sillä armo vuotaa sieltä niin kuin loppumattomasta lähteestä. Älköön kukaan hävetkö tulla armostuimen juureen. Älköön myös kukaan hävetkö lähimmäistään: Jumala on tehnyt hänet pyhäksi ja tekee myös minut. Luonnostaan ovat kaikki samanlaisia, armo on myös kaikille samanlainen” (Luther. s. 205).

Muutos on tapahtunut Jeesuksessa Kristuksessa sekä armosta yksin uskosta Häneen.

Luther lausuu saarnassaan Jumalan kuvan särkymisestä ja turmeltumisesta: Jumalan kuvan sijalla asuu ihmisessä "perkeleen kuva. Mutta Kristuksen kautta voidaan Jumalan kuva uusia ja korjata, Kristuksen Jeesuksen sovitusveren kautta me puhdistumme synnistä, kuolemasta ja perkeleestä ja Pyhän Hengen avulla tulemme uskosta vanhurskaiksi, totuutta rakastaviksi ja sydämeltämme hurskaiksi sekä lopuksi perimme iankaikkisen elämän" (Martti Luther, Saarnoja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, s. 72)

Juha Molari, 
Lomautettu osa-aikainen siivooja
D.Th, BBA.

GSM +358 40 684 1172

Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374 

EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

Twitter: https://twitter.com/molarijuha
Instagram  https://www.instagram.com/juhamolari/

LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4

Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html