THL, poliisi, valtioneuvosto ja eräät muut tahot ovat ohjeistaneet käyttäytymistä rajoituksin ja suosituksin, mutta oman iäisyytensä kynnyksellä olevista vanhuksista alkaen aina nuorisoon saakka on löytynyt melkoisesti suomalaisia, jotka osoittavat piittaamattomuutta ja pelottomuutta kuolemaakin kohtaan.
Haluttomuus sitoutua yhteisön määräämiin velvollisuuksiin ei tule ilmi vasta nyt, mikäli merkkejä muistelee tarkemmin. Myös psyykkisesti työ- ja toimintakykyiset suomalaiset nuoret miehet ovat suurin joukoin sanoutuneet irti varusmiespalvelusta, joko jo ennen palveluun astumista tai jo pian ensimmäisten viikkojen jälkeen. Miksi velvollisuuksiin sitoutuminen ja oman vapautensa uhraaminen valtion hyväksi ei miellytä?
Perustellusti on viitattu, että isättömistä pojista voisi tulla sellaisia, jotka eivät jaksa sitoutua armeijan kuriin. Lapsuuden perhedynamiikka ei kuitenkaan selitä kaikkea, tuskin edes valtaosaa. Minä ymmärrän haluttomuutta uhrata omaa vapautta valtiollisten määräysten ja velvollisuuksien hyväksi, vaikka lapsuuden perhedynamiikka oli tasapainoinen ja kävin varusmiespalvelun ongelmattomasti sekä suoritin tunnollisesti kaikki opinnot. Epäsosiaalinen persoonallisuus en ole luonteeni tyypiltä.
Ymmärrän pelottomia suomalaisia, jotka eivät näyttäisi ottavan kyllin vakavasti hallinnon määräyksiä ja ohjeita. Ei tarvitse olla edes analyyttinen Sigmund Freud, kun vaistoaa johtajien sädekehän kirkastuvan uhkien pimeää taustaa vastaan. Moni vallankäyttäjiin pettynyt ihminen vieroksuu irrationaalista tukeutumista vallaseliittiin, joka niin tyypillisesti huumaa toki ihmispoloiset.
Gustave Le Bonin tutkielma joukkokäyttäytymisestä vaikutti muinoin Sigmund Freudiin, kun hän katsoi joukkokäyttäytymisen perustuvan tunnevaltaisuuteen, yksilöiden psykodynamiikkaan, jossa johtaja korvasi vanhempisuhteessa muodostuneen superegon. Johtajasta tuli sijaissamastumisen kohde. Yksilö sisäisti johtajansa osaksi psyykeään ja luovutti osan autonomiastaan johtajalle ja häntä seuraavalle joukolle. Luottavaiset jäsenet seuraavat tunneriippuvuudessa ja henkisen
alaikäisyyden tilassa. Yksilöistä tuli jäseniä, jotka palvoivat ryhmän sankaria ja toivoivat palkinnoksi esiintyjän huomiota.
Freudin mukaan joukkokäyttäytyminen oli regressiota yksilökehityksen varhaisvaiheisiin. Ryhmässä vallitsevat voimat olivat alitajuisia ja irrationaalisia. Erityisesti näiden tunteiden merkitys johtajan idealisoinnissa korostuu kriisin ja surutyön aikana.
Freudin mukaan joukkokäyttäytyminen oli regressiota yksilökehityksen varhaisvaiheisiin. Ryhmässä vallitsevat voimat olivat alitajuisia ja irrationaalisia. Erityisesti näiden tunteiden merkitys johtajan idealisoinnissa korostuu kriisin ja surutyön aikana.
Nasevaa on moittia, että Frazeriin ja Le Boniin rakentuva aineisto ei vastaa nykyantropologian vaatimuksia. Itse ilmiönä johtaja sijaissamastumisen kohteena ei ole kuitenkaan kadonnut irrationaalisena houreena.
Jos koronaviruksen pimeässä taustassa ja median täyttämässä paniikissa eivät irrationaaliset tunteet salakavalasti kirkastaisi Sanna Marinin sädekehää, hänen päätöksentekokyvyssä näkyisi kenties myös ongelmia, joiden psykohistoriallisia syitä aina pääministerin vihasta isäänsä vastaan sopisi patologin tarkkuudella avata tutkittavaksi. Edelleenkään hallitus ei ole kyennyt toimimaan tehokkaasti ja rationaalisesti karanteenin toimittamisessa ihmisille, jotka saapuvat ympäri maailmaa Suomeen. Tämän kyvyttömyyden jälkeen Uudenmaan sulkeminen on paniikkikäytöstä, joka ei perustu päättäjien terävään tilanneanalyysiin.
Nyt suomalaisista osa on ilmaissut piittaamattomuutta valtioneuvoston ja koko koneiston suosituksille - ja ehkä myös määräyksille.
Miksi en piittaa edes kuolemasta? Miksi säännöt ovat muodostuneet niin merkityksettömiksi? Tätä tunnetta ja käytöstä on aiheellista kysyä - vähintään mielikuvituksellisesti - omakohtaisesti, jotta monien ihmisten käytöksen syyn pitkä esihistoria voisi jotenkin tulla ymmärretyksi. Tietenkään kaikki kansalaiset eivät kapinoi samoissa sandaaleissa, monia tekijöitä on taustalla.
Eräs psykologi selitti kapinointia "kiistämisen" defenssinä, mutta tuskin hän saavutti koko ilmiötä. Moni tietää ja tiedostaa uhkan, mutta he eivät suinkaan "kiistä", vaan he eivät välitä: kuolema tulee kuitenkin joskus eikä se ole nyt pahempi hetki kuin myöhemmin. Miksi minä elämästä ja yhteisöstä enää nyt alkaisin välittää valtioneuvoston toiveita totellen, kun tähän saakka vuosikaudet olen ollut syrjäytetty? Kuolema olisi vain vapautus. So what?!
Eräs psykologi selitti kapinointia "kiistämisen" defenssinä, mutta tuskin hän saavutti koko ilmiötä. Moni tietää ja tiedostaa uhkan, mutta he eivät suinkaan "kiistä", vaan he eivät välitä: kuolema tulee kuitenkin joskus eikä se ole nyt pahempi hetki kuin myöhemmin. Miksi minä elämästä ja yhteisöstä enää nyt alkaisin välittää valtioneuvoston toiveita totellen, kun tähän saakka vuosikaudet olen ollut syrjäytetty? Kuolema olisi vain vapautus. So what?!
Kyyniseksi ryhtyminen ei ole aivan poikkeuksellista silloin, kun ihminen on menettänyt luottamuksen hallintomentaliteettiiin. Se luottamus tai epäluottamus on rakennettu jo menneiden vuosien aikana. Tämän hetken kriisiviestintä ei muuta epäluottamusta luottamukseksi, "talvisodan" yhteishenkeä ei synny!
Michael Foucault tuomitsi sairauden kalkyylit ja moitti medisiinipoliisien somatokratiaa vastaan. Siihen oli hänellä omat henkilökohtaiset syynsä ja pettymyksensä psyykkisesti sairaaksi diagnosoituna ihmisenä.
Vuonna 1961 esikoisteos Folie et deraison (Hulluus ja järki) ja vuoden 1976 painos nimellä Histoire de la folie (Hulluuden historia) selvittivät spitaalisten poissulkemista.
Foucault luonnehti historian ja vallankäytön linjoja siinä, kuinka Beveridge-suunnitelmassa terveys saapui makroekonomian kenttään. Vaikka Beveridge toi minimihyvinvoinnin periaatteessa jokaiselle, se toi myös kontrollin. Kun Rooman valtakunnassa Konstantinuksen aikana valtio oli tehnyt intervention ihmisen sieluun, nyt ei rakennettu enää teokratiaa, vaan lääketieteellinen ruumiin-valvonta: Nykyinen tilanne on kehittynyt 1700-luvun jälkeen – ei teokratiaksi – vaan somatokratiaksi.
Foucault näki ihmisyksilön vapauden kaventamiseksi, kun elämme jo valtakunnassa, joka näkee ruumiista huolehtimisen, ruumiin terveyden sekä terveyden ja sairauden suhteet valtiollisen intervention määräämäksi alueeksi. Lääketiedettä käytetään ”medisiinipoliisina" urbaanin ympäristön kontrollin puolesta. Lääketieteessä oli kyse urbaanin politiikan laajentumisesta kaupunkilaisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Valtasuhteet ja hallintomentaliteetti luonnehtivat sitä tapaa, jolla ihmisiä hallitsevat toinen toisiaan.
Paetessaan diagnosoivaa ja hallinnoivaa asetelmaa Foucault kehitti eettiseksi ihanteeksi ”eksistenssin estetiikan”. Hyveen etiikan tulisi olla pikemmin hyvää käytöstä kuin sääntöjen ja seuraamusten etiikkaa. Tuohon pyrkimykseensä Foucault esitteli vuonna 1983 Berkeleyn seminaarissa kyynikkoja totuuden puhujina. Hän asetti kyynikot ihanteeksi modernin hallintomentaliteetin sijaan. Kyynikkojen asenteet tulisi ymmärtää ”äärimmäisen radikaaliksi muodoksi varhaisesta kreikkalaisesta käytöksestä, jossa vallitsi suhde elämäntavan ja totuuden välillä”.
Foucaultin mukaan ”kyynisyys on aggressiivisen individualismin negatiivinen muoto, joka nousi antiikin maailman poliittisen järjestelmän romahtaessa”. Totuuden puhumisen ”todiste”
oli kyynikon varmuus, ”rohkeus”. Tosiasia näyttäytyisi siinä rohkeudessa, että kyynikko sanoi jotakin vaarallista enemmistön uskomuksia vastaan.
Moni kuriton suomalainen ei ole koskaan lukenut Foucaultin teorioita eikä ehkä edes kyynikkoja, joiden omia kirjoituksia on erityisen vaikea löytää luettavaksi. Historian kyynikkojen elämänkerrat ovat valtaosin tuntemattomat, mutta useimmiten näkyy viitteitä koettuun pettymykseen, jonka seurauksena henkilö oli menettänyt osansa ja asemansa. Näin kyyninen herjaaminen oli mahdollisesti myös happamuutta ja katkeruutta teeskentelevää vallankäyttöä vastaan, ei pelkästään opittua filosofista toimintatapaa.
Suomalaiset ilmaisevat myös kyynisesti itsenäisen röyhkeytensä ja piittaamattomuutensa hallintomentaliteettia vastaan. Meidän jokaisen esihistoriamme on kirjoitettu jo vuosien aikana. Siksi hallintoviranomaisten puhe ei saa kosketuspintaa aivan jokaisen sielussa. Me nauramme kuolemankin edessä, mikään ei pelota, kun mitään ei ole menetettäväksi.
 |
Juha Molari,
Lomautettu osa-aikainen siivooja D.Th, BBA.
GSM +358 40 684 1172
Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte http://vk.com/id157941374
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
LinkedIN-profiili: http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4
Molari in Russian media: http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html
|
Blogikirjoituksesi ovat niin luokattomia, että sinun kannattaisi tappaa itsesi.
VastaaPoistaNiin, Juhahan oli tosiaan kertomassa taannoin että vetää itsensä köyden jatkoksi jos lonkkavika estää juoksemisen.
PoistaMutta nyt paukahti polvi kompuroidessa. Miehen videoista näkee että koikkelehtii ja juoksu on kaikkea muuta kuin rentoa. Lisäksi kameralle vedetään ihan toista vauhtia kuin vähänkään pitemmällä matkalla.
Mies on laihduttanut itsensä väärin ja tuhonnut nivelensä väärillä harjoitteilla. Kohta kutsuu rollaattori...
Lonkka on oikein erinomainen.
PoistaPari päivää sitten soitti tunnettu valmentaja, jonka urheilijoita on juossut maajoukkueessa. Hänen näkemyksensä oli kovasti myönteisempi (ym), jopa erittäin paljon, kuin anonyymilla kirjoittajalla. Ja kyllähän minä itse tunnen askeleissa, miten kiva on tilanne juoksun suhteen. Turhaan näet vaivaa kirjoitella solvauksia ja uhkakuvia, sillä eivät ne järkytä minua.
Höpöhöpö, ei sinulle kukaan ole soittanut, olet satusetä ja patologinen valehtelija. Kasakka-fetisistinen perverssi.
PoistaMielipiteesi ei juuri merkitse mitään asian tiimoilta.
PoistaMiten Juhan maailmassa maajoukkuejouksijoita valmentanut valmentaja voi olla minkäänlainen auktoriteetti, koska Juhan kriteereillä kaikki suomalaiset juoksijat ovat häpeällisen huonoja.
PoistaOlen myös valmentanut maajoukkuejouksijoita. Minun näkemykseni mukaan Juhan juoksu videoilla on kaikkea muuta kuin rentoa. Se on jäykähköä pakottamista jossa on mukana myös vammoista/kivuista johtuvia tekniikkavirheitä.
Suosittelisin että Juha alkaisi ihan aluksi syömään normaalisti, sen jälkeen hoitaisi vammat kuntoon. Myös julkisen höpöttämisen vähentäminen voisi tehdä ihan hyvää.
😂
PoistaToivoisin todella, että törkeät solvaukset ymmärrettäisiin lopettaa Molaria kohtaan. Mielestäni tiukkaa kritiikkiä saa esittää blogikirjoittajaa kohtaan, jopa epäillä löyhistä puheista ja valehtelusta, mutta törkeä huutelu on aina tuomittavaa.
PoistaEsimerkiksi mielestäni Juha Molarin paasto- ja treeniyhdistelmä on älytön, etenkin kun tietty kilomäärä on asetettu jalustalle ja se on saavutettava keinolla millä hyvänsä. Tällä tavalla on mahdollista heikentää vastustuskykyä, kaikki tiedämme, että aliravitsemus ja intensiivine harjoittelu yhdessä ei ole viisasta. Jos Juha Molari loukkaantuu tästä, niin se on sallittua, mutta mitään rikollista ei ole tällaisessa väitteessä.
Sen sijaan väitteet rollaattoriin joutumisesta tai törkeät kehotukset ottaa henki ovat kuvottavaa roskaa.
Tämän kirjoittajan kanssa en ole eri mieltä enkä ole pahastunut tuosta kritiikistä. Olen ottanut sen tietoisen riskin, että vastustuskykyä riskeeraten pudotan painoni etenkin nyt, kun hiukan säästelen määrässä ja tehossa polvikivun takia. Tuo kipu alkoi harmillisesti kompastumisesta puun juuristoon.
PoistaPaino on tärkeä tekijä askeleen keveydelle. Jo nyt huomaan hyvän vaikutuksen, mutta ilo tulee täydelliseksi, kun polven kipu luonnostaan poistuu vähitellen.
Juha hyvä, on totta että painolla suorituskyvyllä on erityisesti juoksulajeissa selkeä yhteys.
PoistaYhtä selkeä yhteys on myös laadukkaalla, hyvin kehittävällä harjoittelulla ja harjoittelun laatuun ja määrään oikein koostetulla ravinnolla.
Jos juttusi harjoittelustasi ja ravinnostasi pitävät edes puoliksi paikkaansa, on ravintopuoli sinulla todella pahasti hukassa. Kyse ei ole hallitusta riskistä, kyse on lähinnä järjettömästä sekoilusta ravinnon osalta suhteessa harjoitteluun. Ja tämä on fakta, jonka voit itsekin hyvin helposti todentaa perehtymällä asiaan.
Painon pudottaminen alle 60 kilon (oliko se 58 kg tavoite? on yksinomaan fanatismia, jos tavoitteena on pelkkä kuntoilu ilman sen suurempia tavoitteita. Kun et oman kertomasi perusteella mittaa vauhteja tai tähtää mihinkään kilpailuun tai muuhun tavoitteeseen, niin mitä lisäarvoa armoton painonpudotus antaa sinun liikkumisellesi? Ei voi olla mitenkään mahdollista, että kuntoliikunta tuottaa huomattavasti enemmän nautintoa 58 kiloa painavana kuin vaikka 61 kiloa painavana. Pituuteesi nähden 65 kiloakin on hoikan miehen lukemissa.
PoistaKyllä! Vaikea nähdä mitä jo valmiiksi normaalipainoinen, kuntoileva mies hyötyy muutaman kilon painonpudotuksesta, varsinkin kun se miehen itsensä kertoman mukaan vaatii hyvin rajusti miinuskaloreilla olemista päivästä toiseen?
PoistaSen se kyllä saa aikaiseksi että keho on vamma- ja sairastumisaltis sekä myöskin ihan normaalien, yleisesti tunnettujen ja hyväksyttyjen kehon toimintamekanismien mukaisesti tekee kaikkensa pysyäkseen olemassa olevassa painossa.
Juhan ravintometodeilla tilanne on siis se että sairastumisriskinon kohonnut, vammautumisriski on kohonnut, paino ei putoa tehokkaasti, palautuminen harjoittelusta on puutteellista ja suorituskyvyn kehittyminen käytännössä mahdotonta.
Kuinka tämä Juhan ravintometodi on perusteltavissa?? Unohtamatta sitä, ettei edes huippukilpajuoksija hyödy mitään tällä tavalla toteutetusta painonpudotuksesta, saati sitten ikämieskuntoilija.
Hullun hommaksi tuota kai voisi tässä yhteydessä lähinnä kutsua.
Hiukan ihmettelen, mihin perustuvat väitteet, ettei paino putoa tehokkaasti. Tietysti pääasia ei ole painonpudotus punnitusta varten painijoiden tavoin, jolloin kilot tippuvat nesteen puuttuessa. Kyse on siitä, mitä merkitystä on sillä, jos vatsassa on ihan tarpeeton 5 kg:n painoliivi.
PoistaOlen 176 cm. BMI-laskuri kertoo, että BMI on 18.5 eli normaali paino, jos olen 57.3 kg. Kestävyysmatkan juoksentelija voi olla ihan vähän myös lievästi alipainoinen, mikä voi olla eduksi juoksussa. Niin oma pyrkimys on asettaa painoni 55-58 kiloon. Tänään on 59 kg.
On siis erheellistä sanoa, ettei painoni olisi tippunut. On varsin hyvin. Tässä on toki hurmoksellinen riski, sillä juoksu tuntuu todella keveämmältä kuin silloin painaessa 70 kg. Tunne on todella mahtava ja sitä alkaa "helposti" intoilla, että juoksu olisi vielä keveämpää, jos olisi 5-10 kg keveämpi jne, kuten ongelmia tuli eräälle norjalaiselle naishiihtäjälle ja monelle huippujuoksijalle ympäri maailmaa.
Tiedän, että hiilihydraatteja tarvitaan kestävyysjuoksussa energian lähteenä ja rasituksen jälkeen palautumiseen. Tällä hetkellä juuri niukkuus on hiilihydraatteissa. Samalla ymmärrän, että sopivan painon saavuttamisen jälkeen juoksusta tulee jopa vielä energisempää kuin nyt, kun käytössä on tarpeeksi hiilihydraatteja. Tänään aamulenkin 7-8 km edellä ja jälkeen en syönyt ja juonut yhtään kaloria. Kun äsken poljin kuntopyörällä 2,5 tuntia, niin olin aika tyhjä. Sitten söin lohta ilman kastikkeita tms pelkästään vihreän salaatin kanssa. Niin kauan kuin nukun yöt hyvin, niin en pelkää nälkäistä vatsaa. Antaa rasvaprosentin tippua.
En tee lopullisia johtopäätöksiä siitä, mitä varten haluan juoksusta entistä parempaa. Olen ihan äskettäin jutellut urheiluseurani hyvien miesten kanssa eri mahdollisuuksista, jos terveenä pysyy ja Suomi avautuu kesän aikana. Itseäni varten on ainakin kaksi ihanuutta: (1) todella omalla kämmenellä voi kokeilla tai katsoa peilistä, miten vatsa on tullut solakaksi, hoikaksi. Se on kivaa tässä iässä. Toki valitettavasti kasvot on myös kaventuneet hiukan kohtuuttoman paljon. (2) Juoksu tuo entistä enemmän nautintoa, kun se on ihan oikeasti vahvan ja keveän tuntuista olipa ylämäki tai mäen päällä jatkuva tasamaa kyseessä. Sitä on kiva saada liikunnan hurmosta.
Olen todennäköisesti juossut reilusti enemmän kuin Molari ja myös todistetusti jonkinlaisia tuloksia mahtuu yli 36 vuoden "juoksu-uraan".
PoistaPaino samoissa lukemissa kuin lukioaikana, ainoa painonnousu upseerikokelaana, kun liikaa tehtäviä ja liian vähän unta ja liikuntaa. Paino tasoittui normilukemiin parissa kuussa ilman paastoa liikkumalla runsaasti ja syömällä terveellisesti ja siinä on pysynyt. Ylipäätään painon jojoaminen on kummallista. Molarilla näyttää näin olevan.
On vaikea ymmärtää yltiöpäistä laihduttamista ja väitettä, että sitten on kevyttä juosta. On tietysti, mikäli samalla ei lihasvoima hupene rankasti, mutta juuri niin tulee käymään.
Vähän painavampana pystyy nauttimaan aivan hyvin juoksusta, jos on juoksuvoimaa, silloin ylämäetkin menevät komeasti. Tiedän tämän kokemuksesta.
Minulla ei ole mitään painon jojo-liikettä. Yläasteen ja lukion vuosina painoni oli siinä, mihin nyt pyrin. Ylioppilaspuku taas sopii ylle.
PoistaPappisvuosina tuli painoa jossain vaiheessa 70 kiloon asti ja muutaman kerran jopa yli. Tämä oli seurausta säännöllisesti epäsäännöllisestä elämästä, jossa ei ollut lainkaan työaikaa. Olin hyvin tunnollinen, joka aina ajatteli, että työ ensin. Lomilla hoidin myös kirkollisia toimituksia. Kirkollisia toimituksia tuli minun hoidettavaksi valtaisat määrät, ja tällöin joka paikassa oli kakkua maistettava edes vähän, jotta juhlaväki ei pahastu. Ongelmana oli se, että kalorit tulivat epäsopivasta ravinnosta, mutta ne eivät poistaneet oikean ravinnon tarvetta. Lisäksi olin jokainen viikonpäivä varattu aamusta iltaan. Vaikka juoksin mahdollisuuksien mukaan, niin juoksu oli toisella sijalla viran jälkeen. En pitänyt mitään lomaa jatko-opintoja ja muita opintoja varten, vaan luin tenttiin ja kirjoitin tutkimukset yöllä. Valvominen muun epäsäännöllisen aikataulun ja aterian jälkeen ei ole paras yhdistelmä. Niin painoni oli kirkkoherravuosien lopulla noin 75-78 kg, ehkä joulunaikaa jopa 80 kg.
Kun painoni tippui kovalla treenillä ja ravinnon kontrollilla kesällä 2018 60-62 kiloon (olin Venäjällä), niin juoksu tuntui hyvältä - paitsi akillesjänteen tendinoosi vaivasi. Kun jouduin vähentää juoksua Venäjän jälkeen ja en ollut enää etelä-Venäjän kovissa helteissä, niin painoni nousi 70 kiloon. 60-62kg edellytti kovaa treeniä ja pidättäytymistä myslin, leivän ja juustojen syönnistä. Suomessa kiloja tuli helpommassa elämässä ja ravinnon koostumuksen muututtua.
60-62kg on enemmän kuin minulla yläasteen ja lukion ikäisenä. Tiukempi keho olisi eduksi juoksulle.
Mitä olen katsonut veteraanien juoksutähtiä, niin hyvin harvoin näkee sitä solakkuutta kuin mikä on Eliud Kipchogella. Voisin olettaa, veteraanien BMI on päässyt nousemaan tarpeettoman suureksi. Ruoka maistuu! Niin tarvitaan joskus kovat otteet, että BMI laskee samalle tasolle kuin maailman huippujuoksijoilla alkaen Kipchogesta. Ja valitettavasti tämä näkyy veteraanien askeleesta ja vauhdista, vaikka heistä moni on niitä mitaleja saalistanut vuosien saatossa.
PoistaMiksi pitäisi olla kuin Eliud
PoistaKipchoge? Mies on huippulahjakkuus ja ammattilainen, maratonin valtias maailmassa. Hänellä on käytössään kaikenlaiset eri alojen huippuammattilaiset, sellaiset resurssit, että normiveteraanijuoksija ei edes voi tietää. Älytöntä ottaa tämä kaveri jonkinlaiseksi esikuvaksi, johon sitten vertaa joko itseään tai muita juoksupappoja. Varsinkaan jos kutsuu itseään kuntoilijaksi...
Olen toista mieltä. Juuri hyvien ja huippujen kanssa kannattaisi olla tai vähintään ottaa opiksi. Painokilot ja BMI kertovat mielestäni jotain keskeistä, jota aivan turhan usein kiistetään. Tietenkään ei tarkoita, että itse voisi edes läheskään samaa vauhtia juosta. Mutta jos ei olisi yhtäläistä solakkuutta, niin Kipchogen tulokset olisivat vieläkin mahdottomat. Huipuista pitää uskaltaa opiksi ja rohkeasti katsoa peiliin, mikä näyttää erilaiselta. Samalla tavalla tahtoisin rohkeutta myös yleisen sarjan juoksijoille, että katsovat itseään rohkeasti peiliin ja tunnustavat, mikä näyttää erilaiselta...
PoistaHoho! Juha Molari puhuu veteraanien painosta ja mitaleista! Vaikka itse ollut puhejuoksija verkossa kymmenen vuotta eikä mitään näyttöä yhdestäkään juoksusta koskaan eikä missään. Lyhyitä pätkiä videota horjuvalla ja koikkelehtivalla tyylillä jolla ei montaa kilometriä juosta.
PoistaKaikki Juha Molarin kertomat juoksutulokset ovat pelkkää palturia. Mies on selvästi kateellinen veteraanijuoksijoille, koska ei ole päässyt itseään parempaan seuraan harrastamaan sosiaalisten vajavaisuuksiensa takia. Mieshän on psykopaatti ja sosiopaatti, vaikea sanoa kumpaa enemmän.
Kipchoge on huippumaratoonari, ei kasin tai tonnivitosen huiput edes maailmalla ole useinkaan vartaloltaan samalla muotilla tehtyjä eikä tarvitse olla.
PoistaSuomalaiset huippumailerit voisivat olla ehkä tiukilla tämän maratoonarin kanssa. Juoksi 16 vuotta sitten 2004 Hengelossa 1 500 m 3.33,20 samana vuonna Lontoossa mailin
Poista3.50,40. Tuo jo 16 vuotta sitten eikä ole kokeillut, josko ennätys parantuisi vielä, kun vauhtia on tullut lisää muuten. Ihan kelpo vauhtia siis suomalaisille mailereille, jos juoksisivat edes niin kuin maratoonari?
Tietysti kukin kuntoilija asettaa tavoitteensa itseään varten. Toinen tahtoo punttitreeniä ja voimaa 400m juoksuun. Silloin kehon rakenne muuttuu. Toinen toivoo kuntoa enemmän pitkänmatkan juoksuun, ei edes vain mailimatkoille, mutta silloin vaatimukset alkavat muistuttaa Kipchogen kehon mittoja.
Sinä et ole maileri etkä maratoonari. Juoksuharrastelusi on ikämiehen joutavaa uhoa. Sinulta puuttuu luontainen lahjakkuus juoksuun, mutta luontaista lahjakkuutta sinulla on vihakirjoitteluun ja valehteluun.
PoistaPunttisalitreenisi, josta laitoit videota, osoitti että sinulta puuttuu voima ja koordinaatio, muistutat vajaamielistä ja pakkoliikkeistä cp-vammaista.
Olet psyykkisesti hyvin sairas, ja myös fyysisesti menet alaspäin koko ajan. Ja olet ennen kesää rollaattorin varassa - tai jopa pyörätuolissa.
👍
PoistaJuha hei, olet älykäs kaveri ja tiedät varmasti miten ihmiskeho toimii kun se joutuu reippaan energiankulutuksen ohessa rajusti miinuskaloreille. Sinullahan on tilanne ollut tämä jo pitkään, jos juttusi treenaamisestasi ja syömisestäsi pitää paikkansa.
PoistaOlet ajanut elimistösi tilaan, jossa se pitää kaikin keinoin kiinni siitä ettei paino putoaisi ja se pyrkii varastoimaan joka ainoan kalorin mitä sille annat.
Tämän toki älykkäänä kaverina tiedät, tai ainakin voit hyvin helposti tiedon kehon toiminnasta etsiä.
Minulle jää väkisin vaikutelma ettei juttusi ravintopuolestasi pidä paikkaansa yhtään enempää kuin juttusi treenivauhdeistasi pitävät. Luulen että haet huomiota ja jotakin "onpa se kovaluonteinen" - reaktiota lukijoiltasi kun kerrot syöneesi et mitään ja samalla juosseesi 30km töihin ja polkeneesi kuntupyörällä tuntikausia.
Kuvien perusteella voi olettaa että kroppasi koostumus on samanlainen kuin nuoruutesi laulajatähdellä Rauli Badding Somerjoella. Vaatteet päällä hoikka kaveri, tarkempi tarkastelu kuitenkin paljastaa totuuden: ns. laiha läski.
Jos syöt kuten väität, et käytännössä voi saada painoasi tehokkaasti putoamaan. Etkä varsinkaan siten että suorituskykysi säilyisi, saati paranisi.
Tänään poljin vain 2,5 tuntia kuntopyörällä, aamulla toki vähän juoksin, mutta oli muutakin ohjelmaa. Huomenna kuntopyörällä 5 tuntia.
PoistaEn tunne tuota tyyppiä, jonka mainitset, joten en voi kommentoida. Vaaka on hyvä mittari ja peili auttaa myös. Kolmen takin kanssa ei ehkä solakkuus näy vielä riittävästi, enkä ole vielä 55-58 kilossa, vasta 59 kg. Kesä tulee eikä sitten ole montaa takkia. Ei tarvitse huolestua. 👍
Jo järjen pitäisi sanoa, että työmatkalle lähtö juosten kello 3 aamuyöllä tarkoittaa tyhjällä vatsalla juoksua. Ei ole mahdollista aamulla eikä järkeä yöllä herätä syömään, vaan parempi nukkua: iltapala riittää. Vatsaan kävisi, jos on syönyt alle 4-5 tuntia aiemmin.
PoistaEn Juha sinänsä ole huolestunut sen enempää syömisistäsi kuin treenaamisistasikaan.
PoistaKunhan nyt toin esiin että syömisesi, jos se on sitä mitä väität sen olevan, on ihan yhtä järjetöntä kuin kaikki muutkin puheesi urheiluistasi.
En usko treenivauhtejasi ja treenimääriäsi, en usko myöskään sitä että syömisesi on sitä väität sen olevan.
Sinulla on joku kummallinen tarve kertoa tekemisistäsi täysin yliampuvia juttuja, joilla ilmeisesti haet huomiota.
"Treenasin tänään 6h, ohessa vedin kaseja alle ME:n ja söin ainoastaan puolikkaan sitruunan"
Tässä kohtaa toivot lukijan ajattelevan " oho, on se Juha hurja mies, harva pystyy tuohon".
Tiedoksesi Juha, ei kukaan noita juttujasi usko.
Nuo kertomukset treeneistä ovat sinun sepittämiä tarinoita. Olen toki joskus kuntoillut tuntimäärissä ja jopa itseäni varten liikaa ja paljon, mutta en ole väittänyt, että alle maailmanennätyksiä silloin olisin juossut yhtä tai useampaa. Pikemmin olen täsmälleen oikein antanut katkelmia liikunnan iloista ja pienistä suruista, miten ahkeria liikuntapäiviä on ollut ja joskus olen määrässä sortunut "liikaan kuntoiluun".
PoistaOutoa on sekoittaa nuo kuntopäivät unelmiin juosta tiettyä vauhtia sekä toisesta tilanteesta totaalipaastoon. Toissapäivänä en todellakaan syönyt enkä juonut yhtään kaloria, mutta liikunnallisesti päivä oli "niukka". Eilen juoksin aamulla ja päivällä ajoin kuntopyörällä 2,5 tuntia, mikä on liikunnallisesti aika niukka päivä. Myös eilen paasto oli melko tiukka, mutta söin jääkaapista löytämäni vaimoni valmistaman lohen pienen viipaleen vihreän salaatin salaatin kanssa, mutta mitään muuta kaloria en syönyt tai juonut. En halunnut, että hyvä ruoka laitetaan roskiin vanhentumisen johdosta! Tänään lauantaina liikunnan määrä on suurempi kuin eilen, ateria jää proteiinia sisältäväksi: pari kananmunaa, kanaa ja vihreää salaattia.
Jo yksi mainitsemasi asia kertoo että olet ravintoasioissa pihalla kuin lumiukko:
Poista"Toissapäivänä en syönyt enkä juonut yhtäkään kaloria".
Jos kuntoilet ja treenaat sitä tahtia kuin väität, ei ole mitään perustetta pitää 0 kalorin päiviä. Se on spesiaalikeino, oikeammin ehkä kikka, keholajien harrastajalle kisadieetin siinä vaiheessa kun kaikki muut keinot on jo käytetty.
Kestävyysurheilijan, saati kuntoilijan ei ole milloinkaan syytä pitää 0 kaloripäiviä.
Koska kuitenkin niitä pidät ja omien kertomustesi perusteella pääteltynä normaalipäiväsikin on lähemmäs -2000kcal kulutukseen nähden, niin ei ole ihme ettei paino putoa, eikä paikat kestä saati suorituskyky kehittyisi.
Sinä se et Juha milloinkaan lakkaa hämmästyttämästä sillä miten älykäs ihminen voi todella hölmö.
Voit olla sitä mieltä, mutta mielipiteesi ei merkitse yhtään mitään tällä kertaa.
PoistaTämä päivä jatkuu eilisen - ei toissapäivän - periaatteella. Aamupäivällä poljin 2 tuntia kuntopyörälla parvekkeella auringonpaisteessa, illalla poljen taas 2 tuntia. Päivällä syön ainoastaan pikkuruisen siivun kalaa ilman kastikkeita tai pastaa tai mitään, paitsi vihreää salaattia hiukan lautasen kulmaan. Näin mennään tänäänkin. Rasvaprosentti tippuu (ja on tippunut). Pari päivää annan polveni rauhoittua juoksusta, sillä kuntopyörä ei rasita niin kuin juoksu puun juureen kolhaistua polvea. Tuo kolhaisi ei ole mitenkään riippuvainen siitä, söisinkö perunan enemmän tai vähemmän.
Ei tuossa yhden pienen aterian mallissa per päivä ole järkeä. Mistä olet tuon keksinyt?
PoistaJa kun vielä kerrot, että toissapäivänä et myöskään juonut mitään, niin mikä on tämän idea? Jos et syö etkä juo, mitä tapahtuu, kun vielä kuntoilet? Minäpä kerron, olo on vetämätön, kun elimistö alkaa kuivua,nestettä kun kuitenkin poistuu.
Juha hyvä, on kaiken olemassa olevan tiedon perusteella päivänselvää että tuo sinun suuruusluokkaa -2000kcal suhteessa kulutukseesi ei saa aikaiseksi muuta kuin sen että elmistösi minimoi kaiken kulutuksen ja varastoi epätoivoisesti joka ainoan kalorin minkä se vain voi. Erittäin tehoton ja fyysisen suorituskyvyn kehittymisen kannalta huonoin mahdollinen tapa pudottaa painoa. Tämän tiedon voit hyvin helposti varmistaa todeksi lukuisista lähteistä.
PoistaEn voi olla uudelleen ihmettelemättä miten älykäs ihminen voi olla noin hölmö???
En suinkaan sanonut, että en juonut mitään, vaan että en juonut yhtään kaloria. Monet juomat sisältävät sokereita. Join vettä.
PoistaTietysti voi edistää rasva-aineenvaihduntaa paaston aikana, vaikka ja kun ei syö, jo siinä, että silloin elimistö alkaa käyttää rasvojaan energiaksi. Tämä näkyy, kun vatsalihasten päältä rasva häviää.
Tätä voi tehostaa esimerkiksi kofeiinin avulla (ilman sokeria) sekä muutoin.
Minulle riittää nykyiseen elämääni aivan hyvin niukemmat kalorit. Vaimoni on saanut toki moitteita, että hän "pilaa" monet hyvät lihat "syöntikelvottomiksi" yhdistämällä ne hiilihydraattien kanssa, kuten pilahvi eli plov, jossa liha tulee riisin kanssa. Olin innoissani lihasta, mutta huomasin, että se oli sekoitettu riisiin. Niin täytyy kehittää muut syötävät.
Sinä Juha väistelet nyt varsin tehokkaasti sitä aihetta mistä puhun.
PoistaRasva-aineenvaihdunnan tehostamiseksi on monia tunnettuja keinoja, osa toimii paremmin, osa on enemmän kikkailua. Nyt en kuitenkaan ole puhunut siitä. Minä puhun siitä että sinun ravinnonsaantisi on isossa kuvassa sellaista ettei se tue mitenkään suorituskykysi kehittymistä ja on myös äärimmäisen tehotonta painon pudottamiseen. Jopa nollakaloripäivät voivat tulla kyseeseen siinä vaiheessa kun muut keinot ja kikat on jo hyödynnetty. Tämä tulee kyseeseen lähinnä keholajissa kilpailuun valmistautuessa, kestävyyslajeissa ei käytännössä milloinkaan.
Jos julkisuudessa kertomasi pitää paikkaansa, olet hyvin todennäköisesti ajanut kehosi tilaan jossa se pitää kaikin keinoin kiinni jokaisesta rasvagrammastaan ja varastoi jokaisen mahdollisen kalorin rasvana kehoosi.
Menet, jos kertomasi on totta, koko ajan noin -2000kcal suhteessa kulutukseen. Se on suorituskyvyllesi tuhon tie, samoin se on tehottomin mahdollinen tapa pudottaa painoa.
Älykkäänä miehenä tiedät tämän varmasti. Siksikö kiertelet ja kaartelet aihetta vastaten aina vähän aiheesta sivuun?
Mutta omapa on kehosi, ihmettelen silti vielä kertaalleen miten älykäs ihminen voi olla noin hölmö?
Mielipiteesi ei ole yhtään merkittävä minulle tässä asiassa. Juoksu tuntuu riittävän energiseltä niukoista kaloreista huolimatta eikä suorituskyky ole prioriteetti tällä hetkellä. Painonpudotus on prioriteetti ja se edistyy koko ajan, kuten itse näen ja mittaan. Tietysti alle 60 kg:n massassa kilojen tiputtaminen ei ole yhtä vauhdikasta, kuin jos joku tekee sitä 80 tai 100 kg massassaan.
PoistaMinua ei oikeastaan kiinnosta, onko tämä tai joku "tuhon tie", sillä (1) kaikki joskus kuolevat enkä murehdi asiaa, (2) painoni ja rasvaprosenttini siis koko ajan tippuvat. Moni ei ole minun iässä alle 60 kg,joten aika kireäksi olen jo vetänyt rasvaprosentin. Ja energia palaa, kun liikkuu: tänään vain 4 tuntia kuntopyörällä, huomenna hiukan enemmän. Juoksua tulee taas ensi viikolla. (3) Tietysti olen hiukan uhmakkaan periaatteellinen siinä Raamatun sanassa, että ei pidä syömän, jos ei tee työtä. Uusi käännös keventää lausetta: joka ei tahdo tehdä työtä. Minä siis en piittaa syödä senkään johdosta, kun en ansaitse syödä työllä.
Pakkomielteeltä tuo painonpudotus kyllä kuulostaa. Keinolla millä hyvänsä ja riskejä ottaen paino saatava 55-58 kiloon. Etkö itse näe asiaa näin?
PoistaOlet innokas määrittelemään pappajuoksijoiden kilpailun ja mitalien hankkimisen fetissiksi, mitäs sitten tämä painonpudotuksesi on?
Kummasti kierrät Juha edelleen koko asian ytimen vain toteamalla ettei mielipiteeni ole sinulle merkityksellinen.
PoistaKyseessä ei edes ollut mielipiteeni, vaan fakta.
Sinun menetelmäsi pudottaa painoasi on tehoton ja suorituskyvyn kehittymiselle haitallinen.
Ihmettelen myös toisen keskustelijan tavoin, mistä kumpuaa moinen pakkomielle painon pudottamiseen?
Muutama kilo sinne tai tänne on omaksi iloksi kuntoilevalle täysin merkityksetön asia suorituskyvyn kannalta. Pakkomielteiseltä vaikuttavalla painonpudotuksellasi tuhoat suorituskykysi kehittymisen mahdollisuudet. Sopinee kysyä kumpi on tärkeämpi asia: painosi vai suorituskykysi kehittyminen?
Ei tarvitse edes vastata,koska juttujesi perusteella vastaus on painokilot suorituskyvystä välittämättä. Ei ole tervettä touhua.
Kaikenlaisia mielipiteitä mahtuu maailmaan enkä suvaitsevaisuudestani huolimatta ota niitä kaikkia mielipiteitä huomioon.
PoistaJopa Timo Vuorimaa sanoo, että koronan aikana voisi olla syytä välttää pitkiä intensiivisiä treenejä, koska elimistön vastustuskyky laskee jopa usean vuorokauden ajaksi. Ja kun sitten tämä paasto/älytön painonpudotus, niin riskit sen kun kasvavat.
PoistaLuin Vuorimaan haastattelun, joka oli tarkoitettu "koko kansalle".
Poista1) 90 minuutin kuntoilu voi olla kova juttu keskimäärin huonokuntoiselle suomalaiselle. Minä pidän sitä normaalina elämänä, eikä edes riittävänä.
2) En minä murehdi koronaviruksen takia yhtään enkä muuta mitään sen johdosta.
Nyt liikuntani on ollut vain kohtuullista 3 viikkoa, koska tuolloin paluumatkalla Liikuntamyllystä puiston poikki kompastuin puun juureen ja kolautin oikean polven. Koski kovasti heti, mutta tielle päästyä päätin kuitenkin juosta. Tämä ei ole parantunut, vaan pahentunut näiden viikkojen aikana.
PoistaKuntoilijana en murehdi suuresti, koska mitään päämäärää ei ole. Ajattelen asiaa myös rentoutuen Jumalan johdatuksena: ehkä onni onnettomuudessa, että en voi nyt juosta niin hurjan paljon kuin vapaudessani käyttäisin aikani, jos polvessa ei olisi pientä kipua. Nyt täytyy olla varovainen. Tämä helppo elämä voi suojella immuniteettia. Toisaalta enempi juokseminen syö nopeammin kiloja pois.
Tuota noin, etkös juuri esim. kertonut juosseesi kolme kertaa 8 km lenkin päivässä? 24 kilometriä/päivä on vain kohtuullista, mitäs olisi sitten se runsas juoksu?
PoistaSe on varsin vähäistä henkilölle, jolla ei ole mitään päivätyötä. Olisin juossut paljon enemmän, jos polvi ei olisi ollut arka. Kaikki hyvin kuitenkin.
PoistaHöhöpö Juha! 24km päivässä on suuri tai suurehko harjoitusmäärä huippukestävyysjuoksijalle, saati 55v kuntoilijalle.
PoistaJuttusi ovat huomionhakuisuudessaan jo lähes surullisia. Vaikutelma kun lukijalle on se että haet noilla älyttömillä jutuillasi jotakin "onpa se kyllä kova" - reaktiota.
Et sinä sellaista reaktiota noilla jutuillasi saa. Jokainen vähänkään urheilusta ymmärtävä tajuaa että valehtelet.
Miksi muuten valehtelet? Ei pitäisi kai uskonmiehelle olla sopivaa tuollainen jatkuva valehtelu?
Ahaa, 24 km/päivä on vähän. Ehkä reilut 30 km päivä on sitten se normaalimpi määrä. Eli vähintään 210 km viikko noin äkkipäätä ajatellen voisi olla sopiva määrä viikossa työttömälle kuntoilijalle.
PoistaMitä noin itse luulet, moniko suomalainen juoksee tuollaisia viikkoja? Ei ainakaan yksikään sinun ikäisesi.
Kyllä tilanne on eri, jos työpäivän jälkeen aikoo juosta, mutta kolmessa kivassa lenkissä päivittäin kertyy huomaamatta 24 km/päivä. Ja jos kilometrit häiritsee, niin on parempi, että ei laske kilometrejä ja juoksentelee 3 kertaa päivässä. En minäkään aina laske, mutta mutta jostain syystä oli kiinnostavaa vain katsahtaa, monta kilometriä kertyy kolmen lenkin systeemissä.
PoistaOkei, kai se on uskottava, että yli 200 viikot on sinulle normaalia. Eli kuukaudessa voi mennä 800 km ja ylikin näin peruskuntoillessa.Nyt tulee juurikin mieleen toisen anonyymin "on se kova"-heitto.
PoistaPaitsi että noinhan tuo juuoksumäärä ei oikeasti ole eikä luultavasti koskaan ole ollut, ei työllisenä, työttömänä eikä lomalla.
Yli 20km päivässä on isohko määrä ammatikseen juoksevalle huippujuoksijalle, mutta tottakai työtön 55v siivooja on eri asia kuin ammatikseen juokseva huippujuoksija.
PoistaYleensä en laske niin tarkkaan, jotta ei tarvitse kauhistuttaa, mutta kannattaa kokeilla, miten helppoa tuo on 3x8 km. Se aika, mitä yksi lenkki vie, on tuskin enemmän kuin kauhistelusi netissä.
PoistaIhan nyt järjellä: jos pitää 3x8 km päivässä vaatimattomana suorituksena, täytyy olla todella hurjassa kunnossa.
PoistaNiin kuin tuossa joku totesi, yli 20 km päivä on selkeästikin määrällisesti varsin paljon, jos tätä vetelee vaikka useampia kuukausia. 55 vuotta ylittäneelle sitäkin kovempi, koska vaikka 8 km kerralla ei olekaan mitään (tosin nyt mennään ilmeisesti alle 3.45 vauhtia), niin 3x merkitsee jo melkoista kokonaisrasitusta.
Luulen, Juha hyvä, että olen juossut elämässäni enemmän kuin sinä ja ne kilometrit ovat todellisia, ei mitään some-kilometrejä kuten sinulla. Sen puoleen uskon että minulla on joku käsitys juoksuharjoittelusta ja siitä mitä mikäkin kilometrimäärä tarkoittaa käytännössä.
PoistaKilometrejä ja harjoitustunteja on hyvin helppoa keräillä twitterissa ja omassa blogissaan. Tosielämä on toinen juttu.
Minua ei oikeastaan kiinnosta eikä merkitse yhtään mitään, missä määrin olet juossut ja missä määrin ne ovat "todellisia kilometrejä".
PoistaItseäsi varten olet kai kuntoillut. Eivät ne minulle kuulu enkä minä niistä piittaa, vaan olen vain tyytyväinen, jos itse olet tyytyväinen.
Minulla ei ole tarvetta eikä syytä todistella mitään, koska en ole juossut sinua tai ketään toista (Other) varten.
Tapa itsesi -kehotukset ovat vastenmielisyydessään ylittämättömiä. Sellaisten kirjoittajilta pitäisi evätä pääsy nettiin.
VastaaPoistaMikään pakkohan niitä ei olisi julkaista...eli huomionhakua tuokin, niitähän voi kirjoitella itse itselleen ja sitten uhriutua.
PoistaTapa itsesi -kehotukset ovat vastenmielisyydessään ylittämättömiä. Sellaisten kirjoittajilta pitäisi evätä pääsy nettiin.
VastaaPoistaJuha Molari,miksi Uudenmaan eristäminen on hölmöläisten hommaa? Näin väität Twitterissä.
VastaaPoistaResurssien allokuutio hölmöläisten hommaa.
Poista1) Professori Martin Scheinin on osunut kritiikissään melko hyvin, kun moittii valtioneuvoston ja eduskunnan leikkivän jumalaa. Samalla kun näennäisesti yritetään hidastaa koronaviruksen leviämistä sairaanhoitoresurssien tarpeita pelastaen, aiheutetaan uusia ongelmia: eristyksiinsä kesämökeille menneet ihmiset kohtaavat kohonneen riskin sairastua ja kuolla, kun he tulevat Uudellemaalle takaisin.
2) Sikäli kuin virus on mennyt muualle Suomeen, se on jo mennyt tämän liikkumisen johdosta, mutta nyt rajoitus sitoo 800 poliisia liikennepoliisiksi maakuntarajalle! Eikö heillä ollut mitään muuta tarpeellista tehtävää.
3) Itse asiassa virus on mennyt jo aiemmin, kun Suomeen saapuvia etelän matkalaisia ei testattu ja eristetty. Eivät kaikki etelän matkalaiset jääneet Helsinkiin.
4) Ylipäänsä testaamisen niukkuus antaa harhaisen kuvan viruksen leviämisestä. THL on sanonut, että harha saattaa olla 10-20 kertainen!
5) Makustamisen rajoittaminen maan sisällä on myöhäistä tässä vaiheessa ja luo muita ongelmia. Onko harvakseen toimivassa Puumalan kyläkaupassa oireettoman helsinkiläisen vierailu kanaostoksilla tai vielä parempi että kotiinkuljetuksena, kuten siellä toimii maksuttomasti, riski vai hyöty: mielestäni kauppias saa todella tärkeitä tuloja eikä joudu konkurssiin, eristyksissä asuva henkilö on siellä vähemmän riskissä kohdata viruksen kantajia kuin helsinkiläisessä kerrostalon huoneistossaan ja sen hisseissä.