Moraalista paheksuntaa tai ymmärrystä voidaan esittää jo tässä vaiheessa, vaikka oikeus ei ole istunut Suomessa. Eettinen harkintahan ei ala eikä lopu vasta oikeussalissa. Asiasta on käyty "suomalaisesta" näkökulmasta käsin paljon keskustelua ja mielipiteen muokkausta. Värikkäitä kuvauksia Rimman vaarallisuudesta on levitelty jo ensimmäisistä kiistan päivistä alkaen. Länsimaisessa yhteyskunnassa on ihanteena yhtälaiset hartijat molemmille osapuolille, mutta tällä kertaa toisen osapuolen näkemyksiä ei ole siedetty julkisuudessa. Joitakin blogeja on jopa suljettu sillä perusteella, että toisen osapuolen kokemukset on tuotu esille. Ilmeisesti Suomessa on sallittu venäläisen osapuolen ja järjestelmän parjaus, muttei puolustuspuheenvuorot tämän osapuolen hyväksi?
Venäjän federaation apulaispääsyyttäjä V.Y. Grinn on lähettänyt pyynnön 20.4.2010 Dnro 82/1-4541-09 syytteensiirrosta Suomen tasavallan oikeusministerille, josta asia on edennyt edelleen valtakunnansyyttäjävirastoon. Yleisen muun hälyn ei pitäisi antaa nyt peittää piiloon tätä varsinaista jännitystä, joka UM:ssa vallitsee. Kaikki tietävät Suomessa ja Venäjällä, että Salosten perhetragedia on ollut ison uskontotaistelun ja ortodoksista kirkkoa vastaan viritetyn disinformaation kohteena Suomessa. Em. aatteellisista vastenmielisyyksistä ja sympatisoista riippumattomat jännittävät oikeustapahtumat odottavat nyt myös asianosaisia ja suurta väestöä lähitulevaisuudessa.
Rahalla ostetut rikoksentekijät
Syytteessä koskeva asia lähti siitä, kun 12.4.2009 noin kello 8:30 Paavo Salonen otti haltuunsa Anton Salosen Nizhni Novgorodin alueen Balahnan kaupungin ulitsa Rjazanov 1:ssa sijaitsevan talon porraskäytävästä nro 1. Evgeni Derksen sulki Rimma Saloselta tien sallimatta estää Paavo Salosen menettelyä. Vitali Brygin ja Dmitri Hudashov pidättelivät Rimmaa eväten häneltä mahdollisuus puolustaa lasta rikolliselta hyökkäykseltä. Viktro Brygin oli saanut rikoksen avustamisesta 3000 rupla, josta Vitalille jaettiin 500 ruplaa ja Dmitrille 500 ruplaa.
Konsuli lähti lopullisesti 10.5.2009 kello 13:22 pois Venäjän Federaatiosta
Venäjän syyttäjävirasto esittää syytteessä, josta syytteensiirto on Suomen valtakunnansyyttäjävirastossa, että 8.5.2009 kello 20.23 Paavo ja Anton olivat Suomen tasavallan Pietarin-pääkonsulaatin konsuli Simo Pietiläisen kuljettaman, diplomaattikilvin varustetun farmarimallisen Audi A 6 (rek. nro 069 D 131-78) auton takatilassa, ilman Venäjän federaation laissa määrätyssä järjestyksessä hankittua asianmukaista lupaa Venäjän federaation valtiorajan ylittämiseen ja vastoin kieltoa viedä alaikäinen Anton Salonen maasta laittomasti ylitse Venäjän federaation valtiorajan Leningradin alueen Viipurin piirissä sijaitsevassa Torfjanovkan rajaylityspaikassa. Vietyään Haminaan, konsuli Pietiläinen palasi takaisin Pietariin.
10.5.2009 kello 13:22 konsuli lähti lopullisesti Venäjän Federaatiosta pois, tuolla kertaa Suomeen. Olisin minä toki voiton päivää fasisteista muistanut aivan toisessa hengessä kuin jättäen tuolla tavalla lopulliset jäähyväiset Venäjälle!
18.12.2009: riittävä näyttö Suomen kansalaisten asettamiseen syytteeseen
Esitutkintaviranomaiset ja syyttäjät kävivät monivaiheista päätöksentekoa prosessin kulusta Venäjällä, kunnes lopulta syytteensiirto saapui myös Suomeen. Venäjän federaation syyttäjäviraston tutkintakomitean päätutkintahallinnon henkilöön ja yleiseen turvallisuuteen kohdistuviin rikoksiin liittyvien erityisen tärkeiden asioiden tutkintahallinnon toisen osaston tutkija, oikeusneuvos M.O. Lomonosova käsitteli rikosasiasian 201/383096-09 aineistot ja totesi 18.12.2009 Moskovassa, että tarkasteltavassa rikosasian tutkinnan myötä on saatu siinä määrin riittävä näyttö, että syntyi peruste asettaa Suomen tasavallan kansalainen Paavo Salonen syytteeseen. Syyte tuli myös Simo Pietiläiselle.
Kaappaus, avunanto rikoksessa ja valtiorajan laiton ylittäminen
Rikoksen tekemiseen Salonen otti mukaansa erään tuttavansa, jonka nimi jätettäköön mainitsematta, koska kumppanin nimi ei ole ollut tähänkään saakka julkisuudessa. Menettelyllään Paavo Salonen syyllistyi Venäjän federaation rikoslain 126 artiklan 2 momentin a) ja e) kohdissa tarkoitettuun rikokseen eli ennalta sopineen henkilöryhmän tekemään alaikäiseksi tiedettyyn henkilöön kohdistuvaan ihmisryöstöön (kaappaukseen). Simo Lauri Pietiläistä syytetään Venäjän federaation rikoslain 33 § 5 momentissa (avunanto rikoksessa) ja 322 § 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta (valtiorajan laiton ylittäminen).
Venäjän rikoslain 322 § 1 momentin rikkomisesta rangaistaan enintään kahden vuoden vankeudella. Suomen rikoslain rangaistussäännöstä ilmeisin kohta on valtionrajarikos (RL 17:7) ja virkavelvollisuuden rikkominen (RL 40:9). Tuolla tavalla rikottiin Venäjän federaation valtionrajasta 1.4.1993 annetussa Venäjän federaation laissa nro 4730-1, ulkomaan kansalaisten oikeudellisesta asemasta Venäjän federaatiossa 25.7.2002 annetussa federatiivisessa laissa nro 115-FZ ja Venäjän federaatiosta lähtemiseen ja Venäjän federaation saapumiseen liittyvistä menettelyistä (viisumista) 15.8.1996 annetussa federatiivisessa laissa nro 114-FZ määrättyjä vaatimuksia.
Tuskin enimmäisrangaistukset
Tapahtumien kulkua on pohdittu jo moraalisesti jokaisessa bensa-aseman baarissa ja muuallakin Suomessa ja Venäjällä. Moraalisen keskustelun loppuminen olisi huolestuttavaa mielipidediktatuuria, jolloin vain toinen osapuoli sanelisi, onko lupa ajatella tapahtumien kulkua myös äidin näkökulmasta tms.
Venäjän syyttäjäviraston tutkintakomitean päätutkintahallinto kuvailee, miten Pietiläisen avunanto käsitti rikoksentekovälineen eli oman diplomaattirekisterikilvin varustetun auton antamisen rikolliseen käyttöön ja Venäjän federaatio valtionrajan ylittämisen esteen eli maasta lähteville, diplomaattista koskemattomuutta nauttimattomille ulkomaan kansalaisille tehtävän rajatarkastuksen välttämisen. Simo Pietiläistä uhkaava rangaistus ei ole välttämättä kyseisen momentin enimmäisrangaistus. Ei ole myöskään samaistettavissa "syytöstä" ja "tuomiota" toisiinsa.
Sama on sanottava myös Paavo Salosen osalta, jonka tuskin tarvitsee odottaa pahimmassakaan tapauksessa vuoteen 2025 vapautumistaan, tuomiokaan tuskin ennättää vuoden 2010 puolella. Harvoin tuomiot annetaan ankarimman mukaan, etenkään tällaisissa tapauksissa, joissa on mukana syvästi inhimillinen aspekti (oma poika). Venäjän lain mukaan ihmisryöstöstä (kaappaus) on säädetty vankeus kuudesta vuodesta viiteentoista vuoteen. Syytetyt ovat toistaiseksi syyttömiä. Otaksuttavasti Pietiläinen kokee itsensä koskemattomaksi, mitenkä muuten hän olisi ryhtynyt toimiinsa: ehkä hän uskottelee diplomaattisena ex-edustajana olevansa myös vapaa kaikista tuomioista mainitussa asiassa. Näiden mainittujen asioiden ja syytteiden luonne on aiheellista ymmärtää julkisen keskustelun vuoksi tai vaikenemisesta huolimatta, kun samanaikaisesti arvioidaan kuitenkin Rimma Salosen oikeuksia ja syyllisyyttä.
Suomen ja Venäjän kansalainen
Nizhni Novgorodin alueoikeuden siviiliasioita käsittelevä tuomioistuin kollegio on 17.3.2009 jättänyt voimaan Balahnan piirioikeuden 20.11.2008 antaman päätöksen, ettei Anton Salonen olisi Venäjän kansalainen. Reaaliteetiksi jää, että Venäjän migraatiopalvelun Nizhni Novgorodin alueen hallinto on ilmoituksessaan 7.5.2009 Suomen suurlähetystölle ilmoittanut, että Anton Salonen on otettu Venäjän kansalaiseksi Federaation lain ”Venäjän kansalaisuudesta” 15 artiklan kuudennen osan kohdan a mukaisesti. Tämä oikeusfakta riittää. Turha enää jäädä märehtimään muotovirheitä vanhoissa jutuissa, kun pitää elää vallitsevan oikeustilan kanssa! Tämän mainitun asian kansalaisuudesta kuvailee oikein myös syytteensiirron jälkeen suomalainen poliisi.
- - - -
Blogissani ei ole enää kommentointimahdollisuutta. Jos haluat käydä keskustelua kanssani, löydät puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni blogin esittelyn yhteydestä. Keskustelua voi käydä myös kanssani facebookin välityksellä
Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/
Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)
СМИ и Юха Молaри (коллекция)
