Suomalaiset hyvätahtoiset siniset silmäni eivät järkyttyneet edes iltahämärässä, kun käännyin kauniisti kiiltävällä autollani asuntoani kohti Venäjällä. Kaksi narkkaria tuli liikkuvaa autoani kohti, toinen potkaisi autoni sivupeilin rikki. Nousin autostani ja otin tämän aggressiivisia potkujaan esittelevän narkkarin kiinni. Hän kai ajatteli säikyttävänsä. Hänen todellisuuden tajuntansa vaikutti liian heikolta keskustelua varten. Otin kuitenkin valokuvan hänestä ja tämän ”ystävästä”, joka osasi toimia rauhallisena osapuolena myös tässä onnettomuudessa. Kerroin ystävän korvaan muutaman papillisen lempeän mutta vakavan sanan, minkä jälkeen hän tuli rauhalliseksi. Kerroin, että heille on huomattavasti helpompaa tämä jo muuten surkea elämä, jos alkavat nyt käyttäytyä rauhallisesti. Niin diileri ymmärsi kohtalonsa ja piti kurissa myös pahemman huumeorjankin. Seuraavana aamuna autoni peili saatiin jo kuntoon veloituksetta, vaikkakaan näistä narkkareista ei ollut mitään ansiota autoni korjaukseen. Jos olisin ollut Finrosforumin propagandisti, olisin toki syyttänyt narkkareiden hyökkäyksestä Vladimir Putinia ja Dmitri Medvedeviä, mutta minä katson pimeää venäläistä iltaakin sinisin luottavaisin suomalaisin silmin – eri tavalla kuin Finrosforumin separatismia kaikilla mahdollisilla tavoilla tukevat tyypit.
Kävelin katua ja näin taas tapauksen, jonka Finrosforum olisi tulkinnut Putinin tai Medvedevin viaksi: kuolleen rotan. Itse jo hetken pysähdyin miettimään, että miksi siinä ei ollut kuollut Doku Umarov. Rotta ei ollut todellakaan aiheuttanut suurempaa vauriota kenellekään ihmiselle, mutta Doku Umarov ja hänen assistenttinsa ovat aiheuttaneet. Tunnustin pohdinnan jälkeen, että rotta siinä on.
Olin ottanut Venäjälle tälle kertaa mukaan hyvin arkiset vaatimattomat vaatteet, mikä koitui nyt tappiokseni. Sain kutsun tulla upeaan teatteriesitykseen, jossa olisi käsitelty Toisen maailmansodan tunnelmia. Aluksi jo lupasin tulla, mutta sitten peruin, koska en viitsinyt mennä arvokkaaseen seurueeseen hienoon teatteriin pelkissä kuluneissa farkuissa ja vaatimattomissa kengissä. Kutsuja ei loukkaantunut, vaan kertoi järjestävänsä teatterikutsun seuraavalle kerralle, kun saavun Venäjälle.
Sovittujen ja suunniteltujen juttujen lisäksi oli myös monia myönteisiä yllätyksiä. Venäläinen ystävä – dosentti – oli keskustellut jo etukäteen tiedekunnassaan maailman talouden tutkimukseen keskittyvän laitoksen johtajan, professorin, kanssa, jota kävimme myös tapaamassa. Suunnittelimme, että järjestämme ns. pyöreän pöydän keskustelut marraskuulle ja joulukuulle 2010. Päivämäärien sijoittaminen oli hiukan vaikeaa, koska aikatauluni virkatyössäni sitoo aika kovasti. Itsekin osallistuisin keskusteluun tuoden esille suomalaista näkökulmaa. Itse kukin keskustelija pitäisi lyhyen alustuksen näkymistä keskustelujen pohjaksi. Tämän jälkeen tiedekunnan opiskelijat ja jatko-opiskelijat sekä media saisivat osallistua keskusteluun. Seuraavana päivänä dosentti tuli käymään kodissani, jotta saimme tehtyä seikkaperäisemmän suunnitelman pyöreän pöydän tapahtumasta. Yllättävän korkean tason tilaisuuteen pääsee järjestäjäksi ja osallistujaksi, kun kirjoittaa Venäjän kauppatie -lehteen. Toki tällä kertaa dosentti tunsi minut muusta syystä, mutta tämä oli hyvä edellytys yhdistää monia tekijöitä toisiinsa. Uusin Venäjän kauppatie -lehti on äskettäin ilmestynyt: kannattaaa lukea!
Maailmantalouden isoista näköaloista oli mielenkiintoista vapaapäivistäni ja vuosilomastani huolimatta palata pieniin konkreettisiin, mutta tärkeisiin talousasioihin: piti vastata puheluihin, tekstiviesteihin ja sähköposteihin koskien seurakunnan budjetin rakentamista vuodelle 2011. Valitettavasti ainut tunnettu puhelinnumeroni on minun henkilökohtaisesti maksamani puhelinliittymä. Pelkään, että lomailu tuli kalliiksi minulle! Tämä on juuri se hupsu tilanne, että seurakunnan ja maailman talouden kysymykset tulisi jotenkin hallita, mutta oma talous jää retuperälle. Toisin kuin se tyyppi – jonka nimeä en muista ja joka kirjoitti kirjan Suomen tasavallan ääri-ilmiöitä – vihjailee Venäjältä tulevasta rahoituksesta antifasisteille, niin minä ainakin köyhdyn köyhtymistäni eikä Venäjältä tule mitään rahoitusta. Sellainen rahoitus kyllä hyvin kelpaisi, sillä jo matkat maksavat kohtuullisesti. Lisäksi onhan sekin vaivannäköä, kun valmistelee tutkimuskirjallisuuden ja haastattelujen avulla alustuspuheenvuoroja vieraalla kielellä.
Tällä kerralla Venäjän matkani oli sikäli ainutlaatuinen, että kaikki ne ystävälliset venäläiset tahot, joita tapasin sovitusti tai vähemmän sovitusti, keskustelivat kanssani venäjäksi, kun edellisillä kerroilla monet päättivät vaihtaa keskustelukieleksi englannin. Onhan se totta, että en ole mikään älypää ja vielä vähemmän kielipää: venäjä on ollut vielä huonompi kuin englanti, vaikka molemmilla kielillä olen käynyt vapaata keskustelua. Nyt venäläiset tahot kuitenkin kokivat jo vihdoin venäjäni riittävän ymmärrettäväksi, että päättivät sopia asioista venäjäksi.
- - - -
Blogissani ei ole enää kommentointimahdollisuutta. Jos haluat käydä keskustelua kanssani, löydät puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni blogin esittelyn yhteydestä. Keskustelua voi käydä myös kanssani facebookin välityksellä
Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/
Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)
СМИ и Юха Молaри (коллекция)
