En ymmärrä huumeiden käyttöä
Olen nähnyt aivan liikaa huumeaineiden tähden surkastuneita lähimmäisiä. Erityisen kovasti koen kärsimystä, jos näen tuon ongelman ihmisissä, joita olen joskus tavannut rippileirillä tai kastejuhlissa. Pappisvirassa kuljen kuitenkin kurjuudesta vieraantuneena kovin paljon juhlasta juhlaan, kuolleetkin ovat piilossa arkun sisällä (luterilainen tapa, jota ei noudateta ortodoksihautajaisissa). En kiistä, ettenkö olisi tekemisissä suruviestien kanssakin. Silti koen, että työskennellessäni Myllypuron Shell-huoltoasemalla säännöllisesti yövuorossa, elin lähempänä tämän maailman raadollista todellisuutta. Öisin saattoi saapua bensa-asemalle harhainen narkomaani, joka luuli peitettyä kaljalavaa lehmäksi tai vihollisjoukoksi. Näiden ihmisten levottomiin tai kuolleisiin silmiin oli kauhea katsoa. Huoltoaseman WC oli siivottava huolella, ettei piikit vaurioittaisi omia käsiä.
En ymmärrä sen enempää huumeiden käyttöä kuin alkoholin tai lääkeaineiden väärinkäyttöä mielialan manipuloimiseksi. Itse käytän alkoholia vain yhdellä oikealla tavalla: ehtoollisviinissä. Minun on vaikea hyväksyä perustelua, että joku ihminen pakenee surkeaa elämäänsä huumeisiin, alkoholiin tai lääkeaineiden väärinkäyttöön. Kyllä olen itsekin kokenut vastoinkäymisiä ja menetyksiä, mutta nuo päihteet eivät ole edes juolahtaneet pakopaikoiksi. En voi siis ymmärtää huumeita, alkoholia tai lääkeaineita pakopaikkana elämisen kurjuudesta. Tämä on minun heikkouteni pappina, sillä koen niin mahdottomaksi samaistua noiden surkeiden väärinkäyttäjien elämään ja tarpeisiin. Kaikesta huolimatta koen valtavaa sääliä, kun näen tuollaisen ihmispoloisen kuin näin tänään sairaalassa. Olen hyvin voimaton siinä, mitä asian korjaamiseksi voisi tehdä. Pitäisi tehdä jotakin!
Terroristit keräävät huumerahat
Oletettavasti löytyy tilastoja, joiden mukaan perinteisesti alkoholi ja uudempana tulokkaana lääkeaineiden väärinkäyttö aiheuttavat Suomessa jopa enemmän vaurioita kuin varsinaiset huumeet. Vuonna 2008 Suomessa kuolleista 246:lla vainajalla löytyi ruumiinavauksessa jälkiä huumausaineista. On ilmeistä, että Suomessa kuollaan vielä useammin lääkkeisiin ja viinaan. Näitä tilastoja ei pitäisi käyttää siihen, että vähätellään huumeongelmaa. Näin tänään anorektisen naisen, jolla oli huumeiden tähden valtavat kouristukset jaloissa. En voi vähätellä säälimättömästi tuota kärsimystä, jota huumeainerikollisuus tuottaa Suomessa – ja melkein kaikkialla maailmassa. Valitettavan hyvin tiedetään, että Afganistanista huumeita virtaa Al-Qaidan ja Pohjois-Kaukasian terroristien välityksellä Eurooppaan. Huumeita tuottavat, välittävät ja kauppaavat ihmiset ovat rikollisia monessa ulottuvuudessa: saatu raha menee ihmisten tappamiseen, huumeet levittävät kuolemaa keskuuteemme.
Suur-Suomi ja AKS:n unelmat olivat kai myös huumehörhöjen harjoja
Mikko Piispan sosiologian pro gradu –tutkielmassa vuonna 2007 selvitettiin huumeisiin liittyvät kuolemat Suomessa vuonna 2007. Hän kuvailee, miten Suomeen saapui 1990-luvun alkupuolella niin sanottu ”toinen huumeaalto”. ”Ensimmäinen aalto” olisi ollut 1960-luvulla LSD:n saapuessa hiippiaatteen rinnalla. Hänen tutkielmansa perusteella heräsin suomalaiskansalliseen vanhaan häpeään: Huumeongelma ei itse asiassa kuitenkaan syntynyt vasta 1960- tai 1990-luvuilla, vaan Suomessa oli sellainen ikävä huumeperintö Neuvostoliittoa vastaan käydyn sodan ajalta. Suomalaiset urheat sotilaat kuluttivat rintamalla suuria määriä heroiinia. Itse asiassa jo sotaan valmistautuva Suomi harhaili heroiinin varassa: 1930-luvun Suomessa heroiinia käytettiin seitsemän kiloa miljoonaa asukasta kohden. Vuonna 1936 Suomi nousi heroiinin käytössä maailmantilastossa jopa ylivertaiseksi ykköseksi! Keskushermostoa lamaannutettiin heroiinilla, jotta nälän ja kivun tunteet hävisivät. Heroiinisotilaat pierivät ummetustaan ja naiset saivat keskenmenoja. Suomen kansasta oli tulossa narkkarikansa, joka kärsi myös lieveilmiöistä: kivuista, pahoinvoinnista, kuumeesta, vapinasta, kouristeluista, hikoilusta ja vilunväristyksistä, ellei heroiinia ollut tarjolla ”yskänlääkkeeksi”. Usein tämä suomalainen itsemurhiinkin taipuvainen synkkä mielinen kansa unohtaa myös sen, että hetken hyvänolon tunnetta tarjoava heroiini luo jo pian masentuneisuutta, depressiota. Suomalaiset sotilaat – niin kuin myös johtajat Risto Rytistä alkaen syystä tai toisesta – näkivät heroiinin vaikutuksessa harhoja. Rohkenisin uskoa, että koko Akateemisen Karjala-Seuran projekti suuresta Suomesta oli syntynyt heroiini- tai kokaiiniharhassa. Osa ei saanut unta. Jotkut sotilaat kertoivat nähneensä rintamalla kerrostaloja, tanssityttöjä ja kristallikruunuja – Suur-Suomi näytti heroiinihumalassa kauniimmalta ja todellisemmalta.
1930- ja 1940-luvulla halpoja heroiinipillereitä vetivät yhtä hyvin suomalaislapset kuin vanhukset. Muu maailma ei äimistellyt ainoastaan 40-luvun Suomen aseveljeyttä natsien kanssa, vaan paheksui myös Suomea jo ennen sotia 1930-luvulla heroiinin käytön vuoksi. Saksa oli aseveli myös Suomelle, kun Suomessa tarvittiin kovasti heroiinia. Kansainliitto oli yrittänyt jo aiemmin painostaa Suomea luopumaan heroiinista, mutta Suomi ei suostunut. Sodassa heroiinin käyttö riistäytyi lopulta yhä pahemmaksi. Hesarissa kerrottiin Suomen vanhasta huumeongelmasta: ”Suomi vastasi suursodan uhkaan: se alkoi vimmatusti hamstrata kovia lääkehuumeita. Puolustusvoimat teki Orionin kanssa sopimuksen. Lääketehdas sitoutui pitämään varastossaan Puolustusvoimia varten sellaisen määrän raakaoopiumia, joka vastasi 150:tä kiloa puhdasta morfiinia. - - - Talvisodan aikana Suomeen virtasi posketon määrä huumeita: Helsingin sotilasapteekkiin oli maaliskuun loppuun 1940 mennessä tullut pelkästään oopiumia 1 511 kiloa. Se tuli pääosin Amerikan Punaiselta Ristiltä ja Ruotsin valtiolta. Joulukuussa 1940 lääkintäkeskusvarastossa oli 117 000 heroiinitablettia, 469 000 morfiinitablettia, 917 kiloa oopiumia ja 351 kiloa morfiinia.”.
Sodan jälkeen heroiinia käytettiin yhä Suomessa verrattain suuria määriä.YK vaati Suomelta selitystä. Morfiinia käyttävät porukat häiriköitsivät Vanhassa kirkkopuistossa, Paavalin kirkon puistossa ja Hietaniemen hautausmaalla. YK:n päämajassa New Yorkissa paheksuttiin, että neljän miljoonan asukkaan Suomessa kului vielä sotien päätyttyä 40-luvun lopulla heroiinia vuodessa saman verran kuin muissa maissa keskimäärin 25 vuodessa. Vasta YK:n jäsenyys lopetti Suomesta heroiinin vapaan käytön ja tarjonnan. 1950-luvulla kuitenkin murtauduttiin apteekkeihin heroiinin saamiseksi.
Lopulta Suomessa päätettiin vähentää heroiinin saatavuutta tiukin ottein, ja vuoteen
1953 mennessä heroiini katosi myynnistä. Suomeen jäi joukko narkomaaneja, jotka siirtyivät muihin aineisiin. Ensimmäiset narkomaanijoukot keskittyivät lähinnä Helsinkiin. Kaikki muistavat Helsingin olympiakisoista, mutta harva tietää, että samanaikaisesti Helsingissä eli noin tuhat huumeiden käyttäjää. Koko Helsinki ei ollut kaunis.
Järkyttynyt ihmisreppanasta
Se ainut hyvä suomalainen iltapäivälehti – Iltasanomat – kertoi 30.8.2010 hyvin surullisen tiedon, jonka mukaan erityisesti lukiolaiset ja ammattiin opiskelevat kokeilevat kannabista entistä useammin Suomessa. Jopa 22 % ammattiin opiskelevista ja 16 % lukiolaisista ilmoitti kokeilleensa. Ja aivan äskettäin 5.10.2010 se samainen ainut hyvä suomalainen iltapäivälehti – Iltasanomat – kertoi San Josessa työskentelevän huumepoliisin toivottoman kokemuksen: poliisi luovutti, hän ei uskonut huumeiden vastaiseen sotaan, taistelu olisi hävitty. Äskettäin syksyllä on myös mm. Nurmijärvellä ja Klaukkalassa on koettu kauhua ”huumeisen Klaukkalan” tähden.
On erheellistä luulla, että Suomi ja suomalaiset olisivat poikkeava kansa, joka raittiisti, rehdisti ja ahkerasti käy koulunsa ja tekee työnsä. Täällä on ollut isoisien ja –äitien aikana huume- ja päihdeongelma; täällä on ollut omien vanhempien aikana ongelma; täällä on ongelma yhä edelleen ja tämä ongelma koskettaa nyt yhä useampi koululaisia ja opiskelijoita. Minä kiitän Jumalaa siitä, että olen saanut kasvaa raittiissa kodissa ja urheiluharrastusten parissa: terveellinen elämäntapa määritti elämisen ihanuuden. En tiedä, miten ongelma voitaisiin nyt poistaa Suomesta. Olen vain järkyttynyt tänään näkemästäni ihmisreppanasta: nuoresta naisesta, joka ei kestänyt kouristusten tähden edes rullatuolissa. Mietin tuota naista, panin käteni ristiin ja rukoilin, että sinut on ihmistärakastava Jumala luonut ihmiseksi, antanut elämän lahjaksi ja sinun tuomiosi sovitukseksi on Jeesus Kristus kuollut sijaisuhrina ristillä. Miksi, miksi tuo elämää tuhoava elämän valinta?
- - - -
Blogissani ei ole enää kommentointimahdollisuutta. Jos haluat käydä keskustelua kanssani, löydät puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni blogin esittelyn yhteydestä. Keskustelua voi käydä myös kanssani facebookin välityksellä
Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/
Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)
СМИ и Юха Молaри (коллекция)
