Helsingin Sanomien sunnuntainumeron 5.7.2015 verkkoversiossa
ja printtipainoksessa sotatohtori Saara Jantunen kertoo saaneensa sähköpostin
"Putinia kannattavalta ex-kirkkoherra Juha Molarilta" ennen kuin Jantusen oli määrä
puhua eduskunnassa järjestetyssä Ulkoasiainvaliokunnan tilaisuudessa.
Hesarin
jutun perusteella syntyy valheellinen vaikutelma, että tämä sähköposti olisi näyttö
vaikuttamiseen pyrkimisestä.


Pelottavaa merkitystä painotetaan vielä siten, että minut on
määritelty ”Putinia kannattavaksi ex-kirkkoherraksi”, sen sijaan että olisi
määritelty ajanmukaisesti ja täsmällisesti. Olen kuulemma vaarallinen esimerkki putinistien
vaikutuskampanjasta!
Ilmeisesti täten Jantunen uskoi esittävänsä uskottavamman
näytön ”informaatiovaikuttamisesta” Hesarin lukijoille. Tuo ”uskottavuus” ei
ole kuitenkaan tieteellistä tutkimuksen mielessä, vaan performatiivista sensaatiojournalismia
varten.
Toisaalta sotatohtorin omat epäilyttävät kytkökset paljastuvat siinä, että hän on Sofi Oksasen ystävä. Sofi on vähintääkin Kapon suosiossa.
Tehtäköön selväksi heti, että tuossa sähköpostissani
19.1.2015 kello 12:16 Saara Jantuselle, Timo Soinille ja muutamalle muulle
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan alustajalle en ole yhdelläkään sanalla
”tytötellyt” tai vähätellyt sotatohtoria.
Olen selostanut 19.1.2015 blogissani
ne kysymykset, jotka lähetin tilaisuuden asiantuntijoille.[3]
Muutama tunti
lähettämäni sähköpostin jälkeen, 19.1.2015 kello 15:14, Suomen eduskunnan
ulkoasiainvaliokunnan valiokuntaneuvos, valiokunnan sihteeri Raili Lahnalampi
soitti minulle, että osanottoni on peruutettu avoimeksi mainostetusta
tilaisuudesta.[4][5]

En vielä aiemmin ymmärtänyt Saara Jantusen ja kumppaneiden silloista
traumaattista kokemusta sähköpostissa saamiensa kysymysteni johdosta, vaikka
kyseisen tilaisuuden erittäin myrtyneen näköisiin esiintyjiin on jo aiemmin
sosiaalisessa mediassa kiinnitetty runsaasti huomiota.
Olisiko koko joukko
asiantuntijoita murtunut juuri noiden muutamien kysymysteni johdosta, kun
sotatohtori Saara Jantunenkin yhä muistaa kysymyksiäni, toki kertomatta sähköpostini sisältöä?
Edellä mainitussa Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan
”avoimessa kuulemisessa” Leena Hietanen esiintyi loistavasti, erityisesti
puheenvuoron alku teki koko yleisöön vaikutuksen. Kuten olen blogissani
25.1.2015 [6] kuvaillut, toimittaja Leena Hietanen teki myös osuvat kysymykset:
turvallisuuspalvelujen roolista toimittajien ohjaamisessa ja HS:n
osakekurssista Venäjän tähden. Muilta osin keskustelijat enemmän kätkivät kuin
lausuivat mitään läpinäkyvästi ja merkityksellisesti.
Mikä erityisen ilmeistä
ja silmäänpistävää, niin Leena Hietanen oli salin ainoa iloinen ihminen.
Mielestäni ilo syntyy vilpittömästä sydämestä ja hyvästä omastatunnosta.
Vaikka
kokemustani ja asiantuntijuuttani psykoterapian ja psykohistorian alueella
voidaan arvostella riittämättömäksi, niin kyllä juuri tuosta tunneälystä käsin
pidin jo 25.1.2015 kirjoittaessani blogiani erityisen merkillepantavana, että
informaatiosodankäynnin kutsutut asiantuntijat olivat kaikki erittäin myrtyneen
näköisiä ilmeiltään.
Vasta nyt ymmärrän sotatohtori Saara Jantusen tunnustuksesta
Helsingin Sanomissa, että työttömän miehen sähköposti ehkä vakavoitti
asiantuntijoiden mielet! Niin kuin eräs kommentaattori huomautti Facebookissa
jo tuolloin tuoreeltaan: ”Vetäkää vähän sokeria sen sitruunanne kanssa, hei!”.
Toinen arvioi: ”Tosi myrtsin näköistä jengiä”.
Olen ajatellut, että asiantuntijoiden myrtyneiden ilmeiden
kieli osoitti epäaitoa, petokseen perustuvaa vakavuutta, kun puhujien piti
keksiä perustelut informaatiosodankäynnille, jota tämä ”avoin kuuleminen” oli
itsessään sen sijaan että se olisi käsitellyt ja analysoinut
informaatiosodankäyntiä.
Enemmän pisti merkille vaikeneminen
asiakokonaisuuksista: upseerit eivät tuoneet ilmi suomalaisten upseerien saamaa
informaatiosodankäynnin koulutusta Amerikan Yhdysvalloissa ja upseerien
nykyisiä tehtäviä informaatiosodankäynnissä Suomessa; upseerit eivät
selvittäneet sotilaiden suorittamia kyberoperaatiota kohderyhmäanalyysissa ja
informaatiosodankäynnin vaikuttamisessa; median ja ministeriöiden edustajat
eivät käsitelleet avoimesti ja läpinäkyvästi yhteyksiä Viron Kapossa annettuun
informaatiosodankäynnin ohjaukseen, vaikka juuri tällä nimellä on ollut
koulutustapahtumia.
Myrtsin näköiset tyypit sitä vastoin tahtoivat esiintyä
vakavan asian puolesta aivan muissa puheissaan.
Nyt on käynyt ilmi sekin, että sotatohtori Jantunen on itse saanut amerikkalaisen informaatiosodankäynnin koulutuksen ja on kaiken lisäksi Kapon mielitietyn Sofi Oksasen ystävä. Ehkä kysymykseni eivät ihan ohi menneet, vaikka niihin ei heti vastattu.
Jantunen on itse aiemmin määritellyt informaatiosodankäynnin
aivan selkeästi Venäjän valtion suorittamaksi informaatiovaikuttamiseksi
Suomessa, joka on Jantusen määritelmissä systemaattista, koordinoitua ja johdettua. Myös
Puolustusvoimien sivuilla informaatiosodankäynti määritellään hyvin selkeästi
valtiolliseksi toiminnaksi.
Se, että osa-aikaisen siivoojan sähköposti
julkisuudessa olevan keskustelun johdosta, liitetään sotatohtorin tarinassa
Helsingin Sanomissa esimerkiksi informaatiovaikuttamisesta, on vähintäänkin
asiatonta ja huolestuttavaa kansalaisyhteiskunnan vapauksien kannalta.
Miltä
näyttää tulevaisuutemme Suomessa, jos mielipiteet leimataan tuolla tavalla systemaattiseksi,
koordinoiduksi ja johdetuksi informaatiovaikuttamiseksi – ja mikäli ei kyetä
yksilöidysti ja määritelmällisesti erotteluun valtiollisen
informaatiovaikuttamisen sekä kansalaisten luontaisen aktivismin välillä?
Sotatohtori Jantunen käyttää itseään ja kokemuksiaan
esimerkkinä ensi syksynä ilmestyvässä Infosota-tietokirjassa. Siinä hän avaa,
mitä informaatiosota on, ketkä sitä Suomessa käyvät ja millaisilla aseilla.
Asiantuntijoiden vähättely ikään, sukupuoleen tai pukeutumiseen vetoamalla on vain
yksi käytetyistä keinoista.
Jopa minulta saatu sähköposti on ilmeisesti
sotatohtorin mukaan informaatiosodankäyntiä siksi, että olen Putinista eri
mieltä kuin Jantunen.
Tuskin sotatohtori muistaa korrektisti kertoa, että tämä Putiniin myönteisemmin suhtautuva mies on vain muuan osa-aikainen siivooja, joka miettii aamuisin kello kuuden ja seitsemän aikaa ravintolan kusilaaria pestessään suomalaista yhteiskunnallista keskustelua ja niin löytää oivalluksensa: tämä kirjoittaja ei saa ohjeita, vihjeitä, koordinointia tai korvausta Kremlistä tai mistään tähän liittyvästä järjestelmästä.
Jantusella on sama uhriutumisen taktiikka kuin Jessikka
Arolla. Nyt sotatohtori on kirjoittanut jopa kokonaisen kirjan
uhriutumisestaan, missä ilmeisessä pahiksen pääroolissa ovat ns. putinistit,
Verkkomedia ja Sputnik (joka ei tiettävästi kuitenkaan kerro sotatohtori
Jantusesta yhtään mitään).
Tiedän hyvin, että sotatohtori Saara Jantunen ei tykkää
siitä, miten olen rinnastanut toisiinsa hänen ja Jessikka Aron YLE TV 1:ssä 28.1.2015 esittämät tarinat ja USA:n
informaatiosodassaan käyttämän genren ”face victim blog posts”, jonka
käyttämistä on myös Snowden selostanut.[2]
En ole voinut uskoa todeksi, että
Venäjän valtio lähettäisi törkypostia tuollaiselle sotatohtorille, sillä
silloinhan sotatohtori saisi juuri käyttökelpoista aineistoa todistella Venäjän
pahuutta. Ei käy mitenkään minun logiikalle, että Venäjä itse tuhoaisi omaa
mainettaan törkypostien avulla.
Tämän edellä kirjoitetun minä selostin myös Saara Jantuselle
Porthanian käytävällä JSN:n trolliseminaarin jälkeen 5.5.2015, jota kohtaamista
minä muistan yhä edelleen kauniina hetkenä, joka teki koko keväästäni paremman.[10]
Siksi olen iloinen, että myös Saara Jantunen muistaa minua. Minun saapumistani
odotettiin jopa kyseiseen tilaisuuteen, sillä seminaarisalin porraskäytävällä
seisonut Lehtikuvan valokuvaaja Seppo Samuli kyseli kaveriltaan, että ”Juha
Molarin pitäisi tulla tänne”. Niin minä kysyin valokuvaajalta, että ”oliko
teillä puhe Juha Molarista? Minä olen”. Valokuvaaja sanoi, että hän tulee
kuvaamaan tilaisuuden aikana minua. Niin kiinnitin huomiota siihen, että tämä
valokuvaaja otti esitysten aikana meikäläisestä kymmeniä valokuvia, kun mikään
yksittäinen kuva ei luultavasti näyttänyt riittävän ”putinistiselta”.[11]
Muutama metri minusta oikealle Venäjä-tietäjänä tunnettu Jukka Mallinen kävi
kuiskuttamassa siinä istuvalle henkilölle, että ”Juha Molari on saapunut”.
Paremman puutteessa oli sittenkin paikalla yksi melkein aito putinisti
trolliseminaarin tarpeisiin. Minäkin tunsin itseni ihan
tarpeelliseksi. Onneksi olin laittanut hyvän kauluspaidan, jonka olin saanut
uudenvuoden lahjaksi. Ja olihan minulla pieni siro Pyhän Yrjön nauha
rintataskussani, jos ihan tarkasti katsoi. En tykkää olla kuitenkaan mikään
joulukuusi.[10]

Olen aiemmin myös muistuttanut, että tuollaiset Jantusen ja Aron kertomat uhritarinat
liittyvät jopa hämmästyttävästi Snowdenin paljastamaan läntisten
tiedustelupalvelujen informaatiosodankäynnin tekniikkaan, joka siellä tunnetaan
nimellä ”Fake victim blog posts”. En tietenkään hyväksy, jos joku häirikkö lähettää halventavaa tai uhkailevaa postia Jantuselle tai muille. Sellainen on rikosasia.
En kuitenkaan usko, että väitetty törkyposti olisi mitenkään Venäjän valtion koordinoimaa tai tahtomaa!
Edward Snowdenin paljastamat Lännen
agentti-trollien menetelmät sosiaalisessa mediassa informaatiosodankäynnin toimittamiseksi
poliittisia vastustajiaan vastaan sisältää monipuolisen työvälineistön, joista
erään toiminnon muotoa ja sisältöä määritellään sanoilla ”fake victim blog
posts” (valheelliset uhrikertomukset).
Niiden valheellisten uhrikertomusten
tarkoituksena on mustamaalata tietty ryhmä noiden pahojen viestien
lähettäjäksi. Uhritarinoiden kertomisen suurta tarvetta ja sisältöä voi punnita
analyyttisesti Snowdenin vuotaman JTRIG-viitekehyksen avulla: olisiko tässä
toimittajan itsensä keksimä ja hänelle hyvin tarpeellinen tarina ”fake victim
blog posts” vai olisiko tässä mahdollisesti suomalaisten upseerien lavastama
operaatio (set piece operation) ja ”false flag operation”.
Tällaisen lavastetun
operaation taustoittamisessa ei pidä unohtaa sitäkään, että lukuisat suomalaiset
upseerit ovat saaneet Amerikan Yhdysvalloissa Snowdenin kuvaaman
informaatiosodankäynnin koulutuksen ja nyt nämä upseerit toimittavat Suomessa
salaisia informaatiosodankäynnin tehtäviä, joita suomalainen media ei selosta
lainkaan.[7][9]
Suomen puolustusvoimien henkilöitä on psykologisten
operaatioiden koulutusta varten ex-Strategialaitoksen ex-johtajan
everstiluutnantti Torsti Sirénin mukaan ”ulkomailla, lähinnä Naton
järjestämillä INFOOP- ja PSYOPS-kursseilla”[8]. Erityisesti pitkittyneessä kiristyneessä
kansainvälisessä tilanteessa vaadittaisiin ”psykologisia vastatoimia”, mihin ei
pelkkä ”puolustukselliset tietoverkko-operaatiot” riitä, vaan kyse olisi
maineeseen liittyvät toimet ja ”kansainvälinen mielikuvakamppailu”.[8]
Eivätkö
amerikkalaisen informaatiosodankäynnin koulutuksen saaneet upseerit toimisi
SOME:ssa informaatiosodankäynnissä juuri amerikkalaisen koulutusaineistonsa
mukaisella tavalla, jota he ovat tenttineet, joita tehtäviä he ovat
harjoitelleet ja johon aineistoon kuuluvat keskeisellä tavalla false flag – ja
set piece – operaatiot sekä fake victim blogs posts –kehitelmät?
Aivan erityisesti haluan korostaa ja toistaa, että
kyseisessä sähköpostissa en tytötellyt, vaan kysyin näkemyksiä suomalaisten
Nato-informaatiosotakoulutuksen saaneiden upseereiden tämän hetkisistä
tehtävistä, Snowdenin paljastamasta lännen trolliarmeijan toiminnasta, Viron
roolista informaatiosodassa Suomessa...
Mikä tärkein jää epäselväksi Hesarissa:
Putin ei lähettänyt sähköpostia, vaan muuan siivooja, joka kysyi myös
yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden muistamista. Minun jo hyväksytty
osallistuminen peruutettiin ystävällisesti puhelinsoitolla muutama tunti tämän
jälkeen.
Kuten olen jo lausunut monta kertaa, niin olen hyvin otettu,
että sotatohtori Saara Jantunen muistaa minua. Minäkin muistan hyvin kauniisti
tämä aikuisen tohtorinaisen tapaamisen, joka osoittautui kasvotusten paljon
viehättävämmäksi kuin hänen tarpeettoman kovat sanat meidän ”putinistien”
leimaamiseksi antaisivat olettaa. Itse kustakin paljastuu ihan oikea ihminen!
Mehän kohtasimme sittemmin JSN:n trolliseminaarissa
Porthaniassa, jossa sotatohtori Jantunen oli puhumassa kybersodasta ja minä
olin tavallisena yleisönä. Siellä opin viimeistään tietämään, ettei Saara
Jantusta sovi tytötellä, mitä en ole siis toki koskaan tehnytkään.
Jantunen
puhui jopa yleisöä kohauttavaa ronskia kieltä seksuaalisesti, sen lisäksi että
muisti useamman kerran kertoa kokemastaan avioeroprosessista. Kyllä se oli ihan
aikuisen sotatohtorinaisen puhetta (vaikka en tiedä, miten se liittyi
käsiteltävään aiheeseen ja miksi sitä piti toistaa niin useasti).
Tietysti Saara
on nuori nainen minun silmissäni. Ihan varmasti minun kevätpäivä näytti entistä
kauniimmalta kun sain puhua nuoren tohtorinaisen kanssa, mutta en ole koskaan
tytötellyt häntä!
Sotatohtori Saara Jantusen argumentointi ”vaikuttamiseen
pyrkimyksellä” on valitettavasti yksi typerimmistä, mitä olen keskusteluissa
nähnyt. Miksi Jantunen itse puhuu
julkisesti, jos hän ei halua vaikuttaa. Eivätkö kaikki puhe ja kommunikaatio
ole vaikuttamista? Eikö kansalaiskeskustelu ole sitä varten demokratiassa, että
kansalaiset käyttävät oikeuksiaan?
Saara Jantunen löytää kriittisen sanomisen kohteen:
"Kysymys on tiettyjen keskustelunaiheiden polarisoitumisesta sekä siitä,
ketkä ylipäätään saavat puhua esimerkiksi Venäjästä ja Ukrainan sodasta".
Mitä mieltä sotatohtori on siis itse?
Eikö juuri ”venäläismieliset” ole leimattu mitä
ihmeellisimmin salaliittoteorioin suomalaisessa julkisuudessa? Jantunen itse
kirjoitti jopa Twitterissä, ettei kansalaisilla tulisi olla edes oikeutta
kritisoida sitä, miten heitä leimataan ”putinisteiksi”, ”trolleiksi” tms.
Tällä kaikella edellä lausutun perusteella en voi nähdä, että
toistaiseksi sotatohtori Saara Jantunen olisi tehnyt mitään tutkimuksellisesti
julkisten puheaiheidensa puolesta, vaan hänen esiintymisensä ja
argumentointinsa on ollut pikemmin korostetusti epätieteellistä, ei-tutkimuksellista
ja propagandistista. Se, että Saara Jantunen kutsutaan asiantuntijoiksi
monenlaisiin seminaareihin ja valtakunnan mediaan edellä mainituista puutteista
huolimatta, kertoo enemmän suomalaisesta valtapelistä kuin argumentoinnin
terävyydestä.
[1] Venla Rossi: 34-vuotias Saara Jantunen tutkii
Puolustusvoimissa informaatiosotaa – ja siksi häntä tytötellään. Saara Jantunen
tutkii Puolustusvoimissa informaatiosotaa. Välillä hän on itse sen kohde.
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1435892795558