En koe mitään erityistä henkistä stressiä. Itse asiassa olin yllättynyt, kun kuulin muiden ihmisten huolestumisen. Minulle riittää hyvin se, että tosiasioiden kuvaus rakennetaan reaalielämän faktojen varaan, minkä jälkeen tehdään oikeudellinen arvio. Jos joku moittii minua rikolliseksi, silloin on oikein hyvä, että kapituli pyytää poliisitutkimusta, koska minähän voisin pyytää sitä tutkimusta tuollaisten moitteiden tähden.
En todellakaan tiedä toimeentulon kannalta mitään selviytymisstrategiaa, jos menettäisin pappisvirkani edes hetkeksi. Minulla ei ole yhtään rahaa säästössä eikä ole yhtään omaisuutta, vaan pelkästään velkoja. Ilman toimeentuloa velat jäisivät maksamatta. En koe sellaistakaan mahdollisuutta epätoivoisena tuhona. Ylipäätänsä elämää ja tulevaisuutta ei pidä lähtökohtaisest pelätä.
Informaatioteknologian opinnoissa eräs opettajani totesi psykologisen kuvan jälkeen, että voin olla aika pelottava ihminen, koska minua on lähes mahdoton lannistaa. Haluan aina löytää uutta iloa ja tarkoitusta elämää, vaikka vanhat tehtävät olisivat kadonneet. (jätin nuo IT-opinnot ammattikorkeakoulussa kesken noin 150 opintopisteen jälkeen, koska työkiireiltä ei ollut aikaa). Pari päivää sitten kävin luvattomasti "silmäilemässä" mitä kauheaa minusta taas kirjoitetaan eräässä blogissa: siellä pohdittiin kasvojeni kuolleita ilmeitä, laihtuneita poskia, elettömyyttä, mahdollista hidastunutta puhetta. Tämä kävi lähes huumorista, kun he epäilivät jo henkisen romahdukseni lähestyvän. Ihanko totta tuollainen tai tällainen ahdistaisi ihmistä romahdukseen saakka? Onneksi on kuitenkin niin, että nuo jäävät toisten ihmisten väitteiksi. Ne eivät ole Jumalan sanaa.
Eräs tärkeä menestyksen avain on siinä, ettei suostu sisäisesti johonkin "löysään hirteen", jossa ikään kuin pelätään etukäteen tulevaisuutta, jota ei kuitenkaan vielä ole. Täytyy elää nykyisessä maailmassa, mikä on reaaliteetti: tänään olen kärsinyt vähän kipeästä kurkusta enkä ole käynyt juoksulenkillä, mutta vapaapäivä on ollut rentoa ja löysä. Luin yhden tutkimusraportin, jonka oli julkaissut Venäjän strategisen tutkimuksen instituutti Moskovassa 2009. Johan Bäckman toi tämän julkaisun jo melko kauan aikaa sitten lahjana minulle: А.В. Манойло, Психологические операции в современных международных конфликтах. Olin seurannut argumentoinnin kehittelyä jo ennen julkaisun valmistumista, joten nyt oli ihana lukea valmis tuotos, jonka toki sain jo kauan sitten. Todellinen maailma tarkoittaa myös, että söin tänään hyvää makaronilaatikkoa. Ylipäätänsä mikään löysä tai muu hirsi ei ahdista kaulaani: elän todellisessa tässä hetkessä vatsa kylläisenä.
Psykologisesti katsoen isän ja äidin ilo omasta lapsestaan on ollut varma sellainen voimavara, joka luo perusluottamuksen yhä edelleen keski-ikäisenä miehenä, kun ajattelen omaa tulevaisuuttani. Toinen yhtä tärkeä asia on kristillinen usko, jota kuvaa hyvin Pohjan Pyhän Marian kirkon vihkiristi vuodelta 1480 jKr. Tämä vihkiristi on ympyrän sisällä, ympyrä kuvaa Jumalan iankaikkisuutta ja kestävyyttä. Vihkiristi on jaettu neljään osaan, mikä luultavasti ilmaisee kaikkia ilmansuuntia: Jumala on tuki, turva ja toivo ihan mihin tahansa ihminen joutui. Muistettakoon, että kirkko eli vaikeissa oloissa 1300- ja 1400 -luvuilla. Pohjan hirsikirkko oli tuhoutunut tulipalossa 1300-luvun lopulla. Euroopan väestä oli liki puolet kuollut mustaan surmaan. Eurooppa oli myös rauhaton alue. Näihin oikeisiin tuskiin nähden muutama kantelukirjelmä ei ole yhtään mitään merkityksessään. Jeesus sanoi kaste- ja lähetyskäskyssä, että Hän on kaikki päivät meidän kanssamme maailmaan loppuun asti. Tuo ajatus on ollut minulle erityisen suuri voimavara myös silloin 2000-luvun alussa, kun Pietarissa opiskelin taloutta ja venäjänkieltä (välihuomautus: taas tänään Kavkaz Center muisti minua artikkelissaan ja otaksui, että venäläinen vaimoni kääntäisi venäläisiä tekstejä minulle suomeksi; näyttää siltä, että KC ei todellakaan tiedä, että puhun kotioloissa venäjää ja luen venäläisten sanomalehtien jutut venäjäksi, vaikka en julkisesti puhu venäjäksi mediakonferensseissa. Olen jopa pitänyt pari kertaa saarnan venäjäksi ihan ilman paperia ex tempora, kun paikalla oli yllättäen venäläisiä. Toimin myös vuoden venäläisessä firmassa konsulttina ja pari vuotta Pietarissa toimittajana). Kun asuin Pietarissa 2002-2004, niin monesti muistin yksinäisyydessä sitä, että toivoa ei tarvitse menettää, vaikka itse en tiedä mitään tulevaisuudestani (vaimo oli usein Suomessa).
Kaiken keskellä olen utelias, mitä Jumala tahtoo nyt antaa ja mihin viedä. Joskus kymmenen vuotta sitten olisin säikkynyt täydellistä köyhyyttä eri tavalla kuin nyt, mutta nyt elämä on Jumalan varassa mahdollisuus. Se toki hiukan harmittaa, että en noudattanut tutun juristin George Pailen neuvoa ja tullut hänelle töihin, kun hän tarjosi töitä sillä ehdolla, että lähtisin lukemaan oikeustiedettä. En tahtonut aloittaa lukemista pääsykokeita varten. Tuskin olisin edes päässyt oikeustieteelliseen tiedekuntaan.
Saan koko ajan pyyntöjä erilaisten lehtiartikkeleiden kirjoittamiseksi. Olen toistaiseksi päätynyt siihen, että teen ainoastaan vapaaehtoistyötä Venäjän kauppatie -lehden hyväksi. Muita artikkeleita en ennätä kirjoittaa. On syytä muistaa, että pikkuseurakunnassa kirkkoherralla on hyvin ratkaiseva vaikutus talous- ja toimintasuunnitelman laatimisessa seuraavalle vuodelle sekä myös seurakuntavaalien suunnittelussa. Nämä vievät kohtuullisesti aikaa lähiviikkoina.
Kaksi suomalaista puoluetta on pyytänyt myös eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi. Minä korostan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan arvoa ja merkittävyyttä siten, että emme tuhoaisi Suomea kaikenlaisen EU-hömpän avulla. Hyvään Suomeen kuuluu myös hyvät talouspoliittiset ja ulkopoliittiset suhteet lähinaapureihin. Tuolla seikalla on tärkeä merkitys sekä aidon työläisen, valkokaulustyöläisen että yrittäjän kannalta: nämä eivät tarvitse huonosti hoidettua ulkopolitiikkaa! En ole NATO-ihmisiä. Emme tarvitse myöskään terrorismin uhkaa Suomeen, joten tässä asiassa olen vastuullisen maahanmuuttopolitiikan kannalla. Päätän joskus ensi vuoden alussa, lähdenkö eduskuntavaaleihin vai en.
- - - -
Blogissani ei ole enää kommentointimahdollisuutta. Jos haluat käydä keskustelua kanssani, löydät puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni blogin esittelyn yhteydestä. Keskustelua voi käydä myös kanssani facebookin välityksellä
Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/
Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)
СМИ и Юха Молaри (коллекция)
